puunjalostustekniikan koulutusohjelma Kahdenvälinen vaihtokohde, Tongji University, Shanghai, Kiina. 5.9.2013 31.1.2014 raportin saa julkaista verkkosivuilla Shanghaita parhaimmillaan, värivaloja ja loistetta Pudongissa. Palaute opiskelijapalveluista Aallossa Olin suunnitellut jo useamman vuoden vaihtoon lähtöä ennen kuin se todella toteutui. Aikaisemmat yritykset kaatuivat paperisotaan ja sopivan vaihtokohteen löytymättömyyteen, sillä sopivan kohteen löytäminen osoittautui haastavaksi. Mielestäni hakuprosessi on turhan raskas ja byrokraattinen ja se ei kannusta vaihtoon lähtöön vaikka muuten vaihto-opiskelua suositellaan. Apua saa, mutta päällimmäinen kuva siitä on, että opiskelijaa neuvotaan käymään läpi erilaisia internetsivuja eikä niinkään pyritä tarjoamaan suoraa vastausta opiskelijan kysymyksiin. Hakuprosessi ei myöskään mennyt aivan oikein Aallossa, mikä aiheutti ongelmia ja selvitystyötä vaihtokohteessa, jossa asioiden hoitaminen oli paljon hankalampaa kuin Aallossa. Olin myös yllättynyt vaihdosta palatessani minkälainen prosessi vielä odotti, kun luulin, että paluu sujuisi paljon helpommin muutamat paperit palauttamalla. Yleiskuvaus kohteesta Kiina on hämmästyttävä, ihastuttava sekä vihastuttava. Ennen Kiinan lähtöä minulla ei ollut maasta juurikaan ennakkotietoa saati kokemusta, ja odotukset olivat korkealla. Olin varautunut siihen, että eläminen ja oleminen Kiinassa ei tule olemaan helpoimmasta päästä, mikä osoittautuikin todeksi. Kiina on oikea ihmemaa, jossa melkein kaikki on mahdollista, ainakin rahalla, ja tulet yllättymään tuon tuosta ja ihmettelemään kuinka jokin on mahdollista vain Kiinassa. Myös maan mittasuhteet hämmästyttivät, sillä vasta paikanpäällä tajusi kuinka valtavasta maasta on kyse ja kuinka mielettömän paljon siellä on asukkaita.
Jonkinlainen kulttuurishokki koitui lähinnä paikallisen väestön käyttäytymisestä. Kiinalaiset ovat varmasti paikallisen normiston mukaan kunnon väkeä, mutta näin Suomalaisesta näkökulmasta valtaväestö vaikutti huonosti käyttäytyvältä. Joka paikassa, ja varsinkin metrossa, tunkeillaan, etuillaan, tupakkaa poltetaan missä vain huolimatta kielloista, kaduilla ja kaupoissa syljeskellään ja ollaan kovaäänisiä. Muutaman viikon ajan sitä käyttäytyi niin kuin on oppinut, mutta pian sitä huomasi, että näin jää vain kiinalaisten jalkoihin eikä se parantanut yleistä tilannetta kuinkaan. Kiinassa pitää siis käyttäytyä kuin kiinalainen tai muuten jäät muista jälkeen. Ennemmin tai myöhemmin sitä oppii myös suhtautumaan kiinalaiseen kaupankäyntiin varauksella eli miettimään millä tavalla sinulta mahdollisesti yritetään koijata hieman ylihintaa. Tämä tuli todettua useamman kerran käytännössä niin asuntoa hankittaessa, vaatteita ostaessa kuin taksissa. Käyttäytyminen ja palvelualttius menivät kuitenkin laidasta laitaan ja Kiinasta löytyy myös todella mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, kuten kaikki paikalliset opiskelijakaverini olivat. Ystävällisyyteen ja palvelualttiuteen ventovieraiden kanssa saattoi vaikuttaa se, että kiinalaiset eivät tuntuneet osaavan kommunikoida ilman yhteistä kieltä eli, jos et osaa puhua kiinaa, paikallinen ei välttämättä näe vaivaa ymmärtääkseen asiasi. Shanghain keskustassa oleva Yuyuan garden tarjoaa "perinteistä" kiinalaismiljöötä. Shanghai oli hieno ja suuri kaupunki, muttei ehkä kuitenkaan niin tajunnanräjäyttävä kuin olin odottanut. Toisaalta odotukseni olivat varmaan pilvissä ennen maahan pääsyä, joten sen huomioon ottaen Shanghai oli hieno paikka. Syyskuussa ilmasto oli lämpimän kostea, ehkä jopa hivenen kuuma ja ilma oli kohtalaisen kirkasta. Vuoden loppua kohden sää viileni hyvinkin kolottavaksi, mutta pysyi kuitenkin plussan puolella. Kylmä sää muuttuu vielä kylmemmäksi, kun sisätiloissa saattaa olla hyvinkin kylmä, kuten yliopistolla oli. Ilmaston viiletessä myös ilmansaastepitoisuus kasvoi ja ilma oli ajoittain todella sumuista pienhiukkaspäästöistä johtuen.
Ilmansaaste pahimmillaan. Tongji University valikoitui vaihtokohteeksi kahdenvälisen sopimuksen, kaukaisen sijainnin ja Aalto Tongji Design Factoryn vuoksi. Halusin lähteä vaihtoon jonnekin mahdollisimman kauaksi, missä pärjäisi kuitenkin englannilla opinnoissa. Kiinan kohteista Tongji valikoitui Design Factoryn ja sopivien opintojen vuoksi. Järjestelyt Suomessa ja kohdemaassa Hakuprosessi Tongji Universityyn oli kohdekoulun puolesta suoraviivainen, mutta kaiken kaikkiaan prosessi oli lomakeintensiivinen ja turhan byrokraattinen. Kun vaihtopaikka oli varmistunut, alkoi seuraavaksi viisumin hankinta, mikä oli myös yhdenlainen lomakeruljanssi. Viisumin hankintaan toi lisäjännitystä myös avopuolison mukaan lähteminen, sillä meillä ei ollut mitään varmuutta, minkälaisen viisumin hän tulisi saamaan näillä perusteilla. Viisumiprosessin lopputulos yllätti kuitenkin positiivisesta ja viisumien saamisessa ei ollut ainuttakaan ongelmaa hakupapereiden ollessa huolellisesti valmisteltuja. Avopuolisoni sai yllätykseksemme puolen vuoden turistiviisumin kahdella maahantulolla, ainoina perusteina minun seurassa matkustaminen, itseni saadessa puolen vuolen opiskelijaviisumin vain yhdellä maahantulolla. Maailmannäyttelyssä Kiinan paviljonkina toiminut rakennus palvelee nykyään Shanghain taidemuseona.
Vaihto-opintojen rahoitus tapahtui Aalto-yliopiston myöntämän apurahan, opintotuen, ja muutaman alan yhdistyksen myöntämän opintostipendin myötä, jotka kattoivat hyvin vaihdon kustannuksia eikä opiskelijan kukkaro ajautunut konkurssin partaalle. Omalla kohdallani rahoitus sujui onnekkaasti ja olen siitä todella kiitollinen vaihtomatkani tukijoille. Olin valmis lähtemään vaihtomatkaan myös ilman ulkopuolista rahoitusta ja hoitamaan kulut lainarahoituksella, sillä olin valmis investoimaan matkaan, ja jälkeenpäin voin todeta, etten olisi katunut sellaistakaan ratkaisua. Suomesta hankin kunnollisen matkavakuutuksen, joka on voimassa kohdemaassa näin pitkällä matkalla ja matkatavaravakuutuksen riittävän korkealla korvattavuudella. Suosittelen paneutumaan eri vakuutusyhtiöiden tarjoamiin vaihtoehtoihin ja ottamaan kattavan vakuutuksen, joka ei jätä pulaan yllättävissä tilanteissa. Vaihtoyliopisto pakotti myös maksamaan jonkin paikallisen tapaturmavakuutuksen, hinnaltaan neljäkymmentä euroa, mutta en jättäisi sen varaan mitään. Matkani sujui kuitenkin niin onnekkaasti, etten päässyt testaamaan Suomalaisen matkavakuutuksen toimivuutta Kiinassa. Käytännön asiat vaihtokohteessa Maahan saavuttuamme asuimme hotellissa viikon verran, koska meillä ei ollut ennestään tietoa asunnosta. Aloitimme heti asunnon etsinnän ja kävimme eri asunnonvälittäjä agenttien katsomassa mitä erilaisimpia asuntoja. Tarjolla oli niin vanhaa hotellihuonetta kuin järkyttävää paikallisen tyylin murjuakin. Emme löytäneet asuntoa viikon aikana, mutta pääsimme onneksi majoittumaan hetkeksi suomalaisen vaihtooppilaan entiseen, tyhjillään olevaan asuntoon asunnonetsinnän jatkuessa. Etsintä oli hieman stressaavaa, kun oli paine löytää asunto mahdollisimman pitkään ja agenttien perässä sai juosta ympäri kaupunkia. Lopulta löysimme itseämme miellyttävän ratkaisun pyörämatkan päästä yliopistolta autenttisesta kiinalaisympäristöstä. Saimme asunnon luotettavahkon agentin kautta, jota myös muut Aaltolaiset ovat käyttäneet, mutta myös tässäkin tapauksessa vuokrahinnassa oli paljon ilmaa, jonka sai neuvottelemalla pois. Näkymä Shanghain ylle Jing'anista. Asunnon etsimisen lomassa hoidin myös rekisteröitymisprosessia yliopistolla, joka ei ollut yksinkertaisimmasta ja helpoimmasta päästä. Menin hoitamaan rekisteröitymistä ilmoitettuna ajankohta,
mutta paikanpäällä kehotettiin tulemaan seuraavalla viikolla, kun on niin ruuhkaista. Seuraavalla viikolla taas kehotettiin tulemaan huomenna, kun on edelleen ruuhkaa. Kun prosessin sai vihdoin alulle, ei se kuitenkaan onnistunut kerrasta eikä suoraviivaisesti. Opiskelijoita juoksutettiin tiskiltä toiselle ja rakennuksesta toiseen, ja koska minulla ei ollut vielä vakituista asuntoa, en voinut hoitaa rekisteröitymistä loppuun. Yliopistolla asiakaspalvelu oli todella huonoa, mitä ei todellakaan toivoisi vaihto-oppilaan asemassa, kun on muutenkin hukassa ja pyörällä päästään. Toivottavasti Aalto-yliopistossa ulkomaiset opiskelijat saavat parempaa kohtelua. Yliopistoon rekisteröitymisyrityksen jälkeen menin käymään omalla laitoksellani, josta ilmoitettiin, että olen saapunut viikon myöhässä vaikka olinkin toiminut täsmälleen saamani informaation mukaan. Eli selvästikään en ollut saanut tarpeeksi informaatiota yliopistolta, mikä kävi hyvin selväksi jatkossakin. Informaatiota oli tarjolla niukasti tai se oli todella vaikea löytää, ja joko kielitaidon tai ymmärryksen puutteesta johtuen yliopiston henkilökunnalla oli vaikeuksia ymmärtää tarpeitani. Pitkän vääntämisen jälkeen sain rekisteröidyttyä, vaihdettua laitosta, jotta sain haluamani kurssit, ja pääsin ilmoittautumaan ja opiskelemaan kursseille. Yliopisto oli siis jokseenkin byrokraattinen ja asiat tehtiin niin kuin ne on aina tehty eli soveltaminen ei tullut kyseeseen, kuten se ei tainnut tulla kyseeseen juuri missään muuallakaan Kiinassa. Asuntojen hintataso Shanghaissa yllätti, sillä se oli jokseenkin Suomen tasoa asiallisten asuntojen kohdalla. Myös sähkö, vesi ja internet olivat Suomen hinnoissa. Jälkeenpäin ajateltuna meillä ei ollut asuntovakuutusta, joten en tiedä olisiko sellaisen tarvinnut vai olisiko matkavakuutus kattanut myös mahdolliset asuntovahingot. Ruoka oli huomattavasti halvempaa tai sitä löytyi hintatasoltaan laidasta laitaan, kuten kaikki muukin Shanghaissa. Halvimmillaan ruuan sai kadun varresta alle eurolla, kun taas keskustan länsimaalaisissa ravintoloissa maksoit suomalaisen hinnan. Kahdella eurolla sai kuitenkin lounaan ja runsaan illallisen juomineen sai 4-6 eurolla. Syöminen olikin parasta Kiinan antia sen edullisuuden ja maittavuuden vuoksi. Tunnetut brändituotteet olivat jokseenkin Suomen hinnoissa niin vaatteissa kuin elektroniikassa, mutta molemmissa kategorioissa Kiinalaisten herkkuruoka, kananjalat. kiinalaisvalmisteiset olivat halvempia. Elektroniikkafriikkinä kiersin ja katsastin mitä erinäisimpiä marketteja, mutta loppupeleissä en uskaltautunut hankkimaan juuri mitään elektroniikkaa feikkituotteiden pelossa ja niin pienellä säästömahdollisuudella. Vaatteitten teettäminen oli halpaa ja hauskaa, tosin uuvuttavaa puuhaa. Miesten kolmiosaisen puvun sai teetettyä 80 eurolla, talvitakin 75 eurolla ja kauluspaidat alle 15 eurolla. Laatu oli hintasuhteeltaan hyvää eli muutamia nappeja irtoili ja jotakin pikkuvikaa saattoi olla, mutta näitäkin sai korjautettua, kunhan vain oli tiukkana myyjälle. Uuvuttavaa puuhasta teki se, että kangasmarketeilla on kymmeniä, ellei satoja räätäleitä, ja kaikkien kanssa saa tingata tosissaan ettei joudu maksamaan naurettavia hintoja. Melkein kaikki vaatehankinnat tuli teetettyä eikä valmisvaatteita tullut ostettua, joten kannatta ottaa ilo irti siitä mahdollisuudesta.
Matkustaminen Kiinan sisällä oli kohtalaisen edukasta. Luotijuna Pekingiin maksoi vajaa 70 euroa, mutta toki matkaa oli toistatuhatta kilometriä, joka taittui viidessä tunnissa. Halvemmallakin junalla pääsee, mutta sitten aletaan puhua kymmenestä tunnista tai yöjunista. Kaupunkien välisiä lentoja saattoi saada muutamalla kympillä, jos varasi ajoissa ja lentoyhteydet pelasivat moitteetta, kuten myös junayhteydet. Hostelleja sai todella huokeasti, mutta ainakin talvisaikaan kehottaisin sijoittavan muutaman euron enemmän, sillä halvimmat yösijat saattoivat olla melko viluisia paikkoja. Toki nämä samat paikat saattavat olla tuskaisia myös kesähelteillä. Taksit olivat halpoja ja luotettavia ainakin Shanghaissa ja Pekingissä, mutta pienemmissä paikoissa niissäkin yritettiin huijata, joten kannattaa aina olla tietoinen vallitsevasta hintatasosta. Opinnot Suoritin suurimman osan kursseista Aalto Tongji Design Factorylla, jolloin tarjonta ja toimintaperiaatteet olivat jossain määrin samanlaisia kuin Suomessa. Aluksi kävin myös International Schoolin tarjoamia yleispäteviä kursseja, mutta ne olivat sisällöltään ja työtavoiltaan sen verran tylsiä, että päätin jättää ne sikseen. Perinteinen kiinalainen opetus on ilmeisesti pelkistettynä kurssikirjan ääneen lukua, joten Suomesta tulevalle sellainen on suunta huonompaan. ATDF:n opetus ja sisältö olivatkin ennestään tuttuja ja mielenkiintoisia, joskin epäkiinalaisia. Kiinalaiset opiskelijat kertoivatkin kuinka ATDF:n opetus oli heille jokseenkin mullistavaa perinteiseen verrattuna. Työmäärä suhteessa paikallisiin opintopisteisiin oli pääsääntöisesti linjassa, mutta oli siinä poikkeuksiakin, kuten niitä on myös Aallossa. Suoritin syyslukukauden aikana yhteensä 38 Aallon opintopistettä, joten opintoja kertyi paljon odotettua enemmän. Raporttia kirjoittaessani en ole vielä hyväksyttänyt suorituksia Aallossa, mutta kevyen perehtymisen mukaan sekin tulee olemaan yhdenlainen prosessi ja toivon, että saisin kaikki vaihto-opintoni hyväksytetyksi. Aalto Tongji Design Factory
Vapaa-aika & vaihdon anti Vapaa-aika kului kierrellessä Shanghaita ja sen lähiympäristöä, sekä silloin tällöin pidemmillä kotimaan matkoilla. Opiskelut veivät täysin arkipäivät, joten vapaa-aika jäi viikonlopuiksi. Parasta vapaa-ajanvietettä oli olla kavereiden kanssa ja käydä yhdessä syömässä perinteiseen kiinalaiseen tyyliin. Yliopistolta ja Shanghaista olisi löytynyt laaja kattaus urheilumahdollisuuksia, mutta oma aika ei niihin riittänyt eikä ulkona urheilu houkuttanut huonon ilmanlaadun vuoksi. Suosittelen lähtemään saasteita pakoon luontoon, sillä ainakin itseäni pelkkä kaupungissa olo alkoi ahdistaa, kunnes pääsi luonnon helmaan. Tällaisen mahdollisuuden tarjoaa esimerkiksi Huangshan-vuori. Suosittelen myös matkailemaan kaakkois-aasiassa samalla reissulla, mikäli aikataulu ja budjetti antavat periksi. Ympäristöstä löytyy monta edullista ja mielenkiintoista maata, joissa voi matkailla pienellä budjetilla. Näkymä Huangshan-vuorelta Akateeminen oppiminen itsessään ei ollut sen suurempaa tai pienempää kuin Suomessa, mutta yhdistettynä ympäristöön se tehostui. Opiskeltuani kestävää kehitystä ja energiatehokkuutta ja seurattuani miten se näkyy kiinalaisessa katukuvassa, opinnoista sai ehkä paljon enemmän irti. Kohdalle sattui myös akateeminen helmi Design & Innovation koulun Branding-kurssin muodossa, jota voin suositella erittäin lämpimästi kaikille. Enemmän opin kuitenkin ehkä opiskelun ulkopuolella uudessa kulttuurissa ja ympäristössä. Olen erittäin tyytyväinen, että pääsin ja lähdin Kiinaan opiskelemaan, sillä luulen, että minulla on nyt paljon suuremmat valmiudet lähteä mihin tahansa maailmassa. Vaikka välillä koko maa ja ihmiset vihastutti, silti matka oli hieno ja opettavainen, ja oikeastaan ikävöin jo jossain määrin takaisin.