Toimittajan palsta Lapsena katselin aina syksyisin haikeana muuttolintujen perään, kun ne lähtivät. Eräänä päivänä mekin Jeesuksen verellä pestyt saamme nousta yläilmoihin, kun Hän tulee meitä noutamaan. Meidän on kuitenkin tarkkaan pidettävä huoli sydämemme tilasta, kuten Kaarina kirjoittaa. Löysin äitini säästämän runon kymmenestä neitsyestä. Se on erittäin puhutteleva. Lampuistamme ei saa öljy loppua koskaan, ettemme jäisi hääjuhlan ulkopuolelle Kaksi Denaria evankeliointibussi on kymmenen vuoden ajan saanut palvella evankeliumin levittämisessä kaduilla ja toreilla. Uskollinen joukko on uhrannut iltansa lähimmäisten auttamiseksi. Kiitollisena tästä Jumalalle saamme juhlistaa merkkivuotta seurakunnassamme. Kaunolla on erittäin tärkeää asiaa uhraamisen säännöllisyydestä, mikä on edellytys seurakunnan talouden hoitamiseen. Yksityiselämässämmekin meidän täytyy hoitaa laskumme säännöllisesti. Raamatun mukaan meidän tulee antaa Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu, eikä ainoastaan keisarille. Niin paljon me uskovaisetkin ruikutamme omia vastoinkäymisiämme, että oli rakentavaa käydä Anna-Liisan luona kiitoskadulla. Se oli aivan kuin hengellistä terapiaa. Syksyterveisin Leena El Rafie
Isä, minun Luojani ja Jumalani Isä, minun Luojani ja Jumalani, joka olet taivaassa ja maan päällä. Pyhä ja pyhitetty on Sinun nimesi, koska Sinä olet yksinvaltias. Tapahtukoon Sinun tahtosi koko luomakunnassasi, ylettyen taivasten valtakuntaan. Valtasuuruutesi olkoon Sinun tahtosi mukainen ja rukouksesi, jota tahdot minun rukoilevan. Anna minulle leipä ja ravinto sekä ruumiin, hengen että sielun terveydeksi päivinä, joita tarvitsen elääkseni, mitä minulle elinikää olet suova. Siunaa koti, lämpö, vaatteet, vesi Herrani, älä kiellä minulta mitään, että minulla olisi määräosa kaikkea yltäkylläisesti, sen mitä tarvitsen. Anna minulle anteeksi minun rikkomukseni ja syntini, joita olen tehnyt Sinua vastaan, Jumalani. Opeta minua rakastamaan sillä rakkaudella jonka tiedän Sinussa asuvan, että voisin antaa anteeksi rikkomukset ja synnit, vaikka minua kohtaan olisi tehty väärin, niinkuin Sinäkin annat anteeksi minun rikkomukseni, sillä Sinä välität meistä jokaisesta yhtä paljon aina ja ikuisesti. Alä saata minua kiusaukseen, että pois lankeaisin Sinusta ja joutuisin vangiksi niihin oveliin ansoihin joita metsästäjä langettaa poluille, menettäen oikeuden olla lapsesi. Päästä minut pahasta oppien tuntemaan Sinun hyvyytesi, sydämesi tahdon kaikilla teilläni mitä kuljen. Sinun valtakuntasi ja voimasi on oleva aina ja ikuisesti, J umalani. Seppo Moderus (Aamulenkillä Herra puhui minulle Henkensä kautta erilaisen Isä meidän rukouksen.)
Rukoillen syksyyn Jokainen Jumalan lapsi ymmärtää, että rukous kuuluu uskovan elämään. Raamattu osoittaa myös, että on henkilöitä, joiden elämässä rukouksella oli erityinen paikka. Syksyn kynnyksellä meidän on syytä miettiä miten tosissamme suhtaudumme rukoukseen. Israel vetosi Samueliin sanomalla: Älä kieltäydy huutamasta meidän puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme. Uhkaava vihollinen aiheutti sellaisen pelon israelilaisissa, että kaikki yksimielisesti kääntyivät miehen puoleen, jonka rukouksilla oli merkitystä Jumalan edessä. Samuel otti pyynnön vakavasti. Hän paneutui tosissaan esirukoilijan tehtävään, Jumala ilmestyi yliluonnollisella tavalla, ja vihollisjoukot pakenivat. Tässä tehokkuuden ja toiminnan aikakaudessa voimme harhautua suhtautumises- samme rukoukseen. Ymmärrämmekö, mitä rukouksessa todella voi tapahtua? Monet ovat oppineet rukoilemaan iltarukouksen tai uuteen aamuun herätessään aloittavat sen rukouksella. Rukoilemme sairauden kohdatessa. Rukoilemme omaistemme puolesta. Nämä ovat kaikki hyviä asioita, ja näistä rukouksen muodoista kannattaa pitää kiinni. Mutta uskon, että meillä on varaa ottaa pari askelta eteenpäin rukoukseen antautumisessamme. Raamattu osoittaa selvästi, että vaikka on tavoiteltavaa, että kaikki Jumalan lapset rukoilevat, on niitä, joiden rukouksilla on erityinen vaikutus Jumalan toimintaan. Elia, Daniel, Mooses, Job, Samuel ja Hanna ovat muutamia esimerkkejä. Puhumattakaan Jeesuksesta. Tukholman Finska Filadelfiasta tulee myös löytyä rukoilijoita, jotka siirtävät Jumalan valtakunnan asiaa eteenpäin. Olen tutustunut seurakunnassamme henkilöihin, jotka rukoilevat paljon. He eivät tee siitä mitään erityisnumeroa, mutta se näkyy ja kuuluu heistä. Heidän puoleensa käännytään, kun tarvitaan esirukoustukea. Dynaaminen rukous sisältää myös vahvan annoksen empatiaa ja hätää ihmisten ja asioiden puolesta. Mooses vetosi mitä voimakkaimmin Jumalaan, ettei Jumalan tuomio kohtaisi Israelia. Hän oli jopa valmis antamaan Jumalan pyyhkimään oman nimensä pois Jumalan kirjoista, kunhan Herra vain armahtaisi
kansaansa. Tällaista kokosydämistä rukousta Jumala odottaa seurakunnaltaan tänäänkin. Meillä on suuria rukoustarpeita. Jumalan tahto on, että ihmisiä tulisi uskoon jatkuvasti! Seurakunta ei saa tyytyä ja hyväksyä sitä, että niin harvoin saamme olla rukoilemassa pelastusta etsivien puolesta. Tarvitsemme kaikki mahdolliset evankelioimisen muodot, mutta työ ilman synnistä vapauttavaa esirukousta on vain toimintaa. Joka väittää, ettei rukousta tarvita ihmisten pelastumiseen, ei ole lainkaan ymmärtänyt hengellisen elämän lainalaisuuksia. Paavali opettaa, että meidän taistelumme on pimeyden henkivaltoja vastaan, joiden tarkoituksena on koko ajan estää Jumalan suunnitelmien toteutumista. Saakoon Jumala valaista sydämemme näkemään, että hengellisen sodankäynnin voitot saavutetaan rukouksen kautta. Myös oman seurakuntamme kohdalla. Timo Hakkarainen
Kymmenen vuotta bussievankeliointia Poimintoja syksyn tapahtumista Kaksi Denaria- bussin evankeliointityö täyttää tänä syksynä 10 vuotta. Juhlimme merkkivuotta 6.10. Meillä on vieraana Carl Erik Sahlberg, joka on tullut tunnetuksi Klara- kirkon pappina. Hän tulee puhumaan aiheesta, kuinka kuolleesta seurakunnasta tulee elävä, ja jakamaan kokemuksiaan seurakunnan johtamisesta ydinkeskustassa. Sahlberg on avannut Kaksi Denaria- bussille parkkipaikan ja sähkön, mikä on mahdollistanut voimakkaan evankelioinnin tällä alueella perjantai-iltaisin. Kirkkomme edessä voi myös samalla tutustua uuteen bussiimme. Kiitos kaikille, jotka ovat myötävaikuttaneet bussin kautta tehtävään evankeliointiin! Tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. Tiimin puolesta Jaakko Ruonala 8.-9.9. International Impact, kansainvälinen kokouskampanja Filadelfiassa. Tilaisuudet ovat la klo 16, su klo 11 ja su klo 16. Klo 11 kokous sunnuntaina on koko Filadelfian yhteinen syyskauden avaus. Huom! Sunnuntaina ei ole suomalaista kokousta Västbergassa. 29.9.-30.9. Lähetysviikonloppu alkaen la klo 14.00. Mielenkiintoinen ja laajamittainen esittely lähetystyön mahdollisuuksista tänä päivänä. Lauantai-iltana OLOHUONE-tapahtuma, vieraana Mirjami Ylenius. Lähetysmyyjäiset koko viikonlopun ajan. 26.11. Su klo 11 Heimo Enbuska puhuu ja laulaa. Tarkempi kokousohjelmamoniste alkusyksyn osalta saatavana syyskuun ehtoolliskokouksen yhteydessä.
Sydämen asiaa Kuullessamme, että joku on tullut uskoon syntynyt uudesti ylhäältä mikä ilo ja kiitollisuus täyttääkään sydämemme, ja tiedämme, että taivaassakin iloitaan. Mekin olemme saaneet tulla Jumalan lapsiksi ja olemme matkalla taivaaseen iankaikkiseen elämään. Jumala on päättänyt rakastaa meitä, ja pelastuksemme on täysin Jumalan rakkauden teko. Siinä on rakkaus ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1 Joh. 4:10) Herättääkö tämä sydämissämme rakkautta Jumalaa kohtaan? Uskon, että joudumme itse kukin jossain elämämme vaiheessa tilanteeseen, jolloin Jeesus itse kysyy: Rakastatko sinä minua? Minulle kävi näin. Herra tekee jatkuvasti meissä työtä syventääkseen rakkauttamme Häneen. Miten on meidän laitamme? Olemmepa olleet lyhyemmän tai pidemmän aikaa uskossa, miten osoitamme, että rakastamme Jeesusta?
Uskoon tultuamme meillä monella oli palava rakkaus Jeesukseen ja puhuimme Hänestä, kerroimme ja lauloimme Hänestä, kaipasimme olla rukouksessa ja Hänen läsnäolossaan. Miten on tänään? Se, että antaudumme Jeesukselle muutenkin kuin tekemällä parannusta synnistä osoittaa, että rakastamme Häntä. Opetuslapsi Pietarin tapaus Joh. 21: 15-17 on meille tuttu raamatunkohta. Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa: Rakastatko minua? Niiden kolmen vuoden aikana, jolloin Jeesus opetti opetuslapsiaan, Pietari varmaan oli osoittanut rakkautta Jeesusta kohtaan. Miten sinä ja minä osoitamme rakkautta Jeesusta, Herraamme, kohtaan? Onko Raamattu meille rakas? Ehdimmekö aamuisin lukea viisi minuuttia Hänen ihanaa rakkauskirjettään Uutta Testamenttia? Entä ajankäyttö? Se, paljonko vietät aikaasi rakkaasi kanssa, kertoo rakkautesi määrästä. Rakkaus Jeesukseen on sydämen asia ja se on koko elämän pituinen rakkaussuhde. Rakkaus Jeesukseen on kaiken pohja voidaksemme palvella elävää Jumalaa. Laitamme muut asiat sivuun, että saisimme olla Herran kanssa. Aivan kuten Pietarinkin kohdalla tulee ensin kysymys: Rakastatko minua? ja sitten kehotus: Ruoki minun lampaitani! Kun Herra kutsuu palveluksen työhön, sen pohjana ei tulisi olla työsuhde, vaan ensin rakkaussuhde Kristukseen ja sitten vasta työn vastaanottaminen. Herra odottaa, että me teemme niin kuin Hän neuvoo Sanassaan. Uskon, että Jeesus odottaa saadakseen antaa meille parasta, vahvistaakseen meitä, opettaakseen meitä Sanansa kautta ja johdattaakseen meitä Pyhän Henkensä kautta tekemään Hänen tahtonsa saadaksemme yhdessä iloiten palvella Herraa. Mikä vie kerta toisensa jälkeen aikamme, jonka haluaisimme viettää Herran kanssa? Antakoon Hän meille viisautta poistaa elämästämme sellaiset esteet, jotka varastavat kallista Jeesukselle kuuluvaa aikaamme. Silloin saamme kokea, että rakastamme Jeesusta! Palatkaamme Herran armon avulla ensirakkauteen, roihukoon se tänä syksynä sydämissämme! Kaarina Kantelinen
Asutko narinakadulla vai kiitoskadulla? Anna-Liisa Rajalalla oli hyvä koti mutta ainoana lapsena hän koki itsensä erittäin yksinäiseksi. Jouluna hän sai paljon paketteja mutta ei ollut ketään, kenen kanssa jakaa avaamisen ilon ja leikkiä saamillaan lahjoilla. Millaiselta mahtaa tuntua, kun on sisaria ja veljiä? Tätä Anna-Liisa on kysellyt muilta ja pyytänyt kertomaan, millaista se on. Elettiin tupakokousten aikaa ja koko perhe kävi yhdessä näissä herätyskokouksissa. Sitten tuli suuri muutos perheen elämään, kun äiti tuli uskoon Anna-Liisan ollessa 7- vuotias. Nyt isä ei enää halunnut-
kaan mennä kokouksiin. Kuitenkin, jos uskomattomat naapurit sanoivat uskovaisten luulevan olevansa parempia ihmisiä, isä vain tokaisi siihen, että he ainakin yrittivät Anna-Liisa itse oli suuressa synnintunnossa ja halusi myös antaa elämänsä Jumalalle, mutta siihen äiti vain tokaisi, ettei hänen tarvinnut, sillä hänhän oli vain lapsi ja niin ollen jo Jumalan oma. Anna-Liisa tiesi kuitenkin, että kaikkien on tehtävä parannus ja hän itki, kun ei saanut tilaisuutta siihen, vaikka tunsi itsensä maailman syntisimmäksi ihmiseksi. Eeva Rinne, joka oli lähdössä Intiaan lähetyssaarnaajaksi, piti kokousta Tikkakoskella. Anna-Liisa lähenteli kahdeksatta ikävuottaan. Nyt, kun ei enää ollut ahdas tupakokous, hän käytti tilaisuutta hyväkseen, ja heti kun kysyttiin, kuka haluaa antaa elämänsä Jumalalle, Anna-Liisan käsi nousi kiireesti pystyyn merkiksi. Oi, miten hän olikaan onnellinen saadessaan vihdoin ja viimein tehdä parannuksen synneistään! Heti kotiin päästyään hän meni isän luokse liiteriin ja pyysi anteeksi, mutta isä oli hiljaa. Eräänä päivänä äiti sitten ilmoitti menevänsä kasteelle. Silloin Anna- Liisa kuuli isänsä kiroilevan ensimmäisen kerran ja hän sanoi: Tyttöä ei ainakaan lioteta. Nyt kun lähdet niin ei sitten tarvi tulla takaisin. Anna-Liisa istui Jyväskylän Siiontemppelin etupenkissä kastetilaisuudessa. Lapsen mielessä myllersivät isän kovat sanat ja hän hätäili, että mihin he nyt joutuisivat äidin kanssa, kun kotiin ei enää saanut palata Sitten kastettavat tulivat esiin ja Anna-Liisa tunnisti äitinsä toisten joukosta. Hänen mielestään äiti näytti aivan enkeliltä tummine hiuksineen valkoisessa puvussa. Kastetilaisuuden jälkeen äiti sitten vain sanoi päättäväisesti, että heidän tuli kiirehtiä kotiin, koska oli jo iltalypsyn aika. Isä piti mykkäkoulua kotona puolen vuoden ajan Lypsyn jälkeen äidillä oli tapana kokoontua naapurin naisten kanssa yhteen lukemaan Raamattua. Evankeliumi siunasi heitä niin, että he nauroivat aivan valtavasti Pyhässä Hengessä. Siinä maalliset murheet unohtuivat. Äiti alkoi myös pitää pyhäkoulua kylän lapsille. Asunnossa oli vain tupa ja keittiö mutta 30 lasta ahtautui keittiöön pyhäkouluun. Ikähaarukka oli suuri, vanhimmat lapset olivat jo rippikouluiän ohittaneita. 12-vuotiaana Anna-Liisastakin tuli sitten pyhäkoulun opettaja, kun hän avusti äitiään flanellojen kanssa. Omasta seurakunnasta löytyi sitten tuleva puoliso Reino, jonka kanssa 10
on vaellettu yhteistä taivalta jo 52 vuotta. Vuonna -67 kaksilapsinen perhe sitten muutti Ruotsiin työn perässä. Välillä kului Suomessa viitisen vuotta, kunnes sitten jäätiin pysyvästi. Neljän lapsen ja 13 lapsenlapsen kanssa vietetään aina yhteisiä merkkipäiviä, joten tapaamisia on taatusti tiuhaan. Anna-Liisa korostaa, että vanhempien naisten tulisi olla esimerkkinä nuoremmille kodin hoitamisessa, lasten kasvattamisessa jne. Hänen mielestään on myös tärkeää, että lapsenlapset saavat kosketuksen iäkkäisiin ihmisiin ja niinpä hänellä on ollut tapana ottaa heitä mukaansa vieraillessaan vanhainkodissa. Anna-Liisa ja Reino ovat mukana Botkyrkan lähetyspiirissä ja seurakunnan ystäväpalvelussa. Kotikäynnit vanhusten luona ovat mieluisia. Sairaudet eivät ole saaneet Anna-Liisasta narisijaa vaan hänen mielestään sairaus voi olla siunaus. - Kun työ jäi niin sain aikaa. On tärkeää miettiä, miten käytän sen ajan. Rukouksen maailma on ihmeellinen. Esirukoilijana saa itse voimaa, kun kantaa toisia rukouksessa. Jumala tietää ajat ja päivät. Kaikki tulee Häneltä. Hän voi parantaa, kun Hän tahtoo. Sairaana voi kirkastaa Kristusta. Me valitsemme, asummeko narinakadulla vai kiitoskadulla. Saara Jussila-Carlsnäs puhui kerran stressatuille äideille siitä, että he olisivat vaikka minuutin Jumalan edessä kaiken kiireen keskellä. Siitä minuutti sitten helposti pitenee Jumalan seurassa. Anna-Liisasta huokuu syvä luottamus Isään ja hän siteeraa koko ajan raamatunlauseita ulkomuistista. - Minulla on tapana sanoa, että ainakin kerran päivässä on hypättävä puoli metriä ilmaan ja sanottava halleluja, kun on elämä kuljettu Jumalan kanssa. Oli mahtavaa saada vierailla kiitoskadulla. Teksti ja kuva Leena El Rafie. 11
Kymmenen neitsyttä Matt. 25: 1-13 Kymmenenhän oli meitä alttarilla ensi kerran, viisi vain jäi luokse Herran, viisi kulki muita teitä. Kahta estää sormuksensa, yhtä lapset, ruuan huoli. Synti synkkä pauloinensa yhden saarti: yksi kuoli. Hän, ken kuoli, hädissänsä vaikeroitsi kesken vaivan: Kuka lainaa öljyänsä? Lamppu sammuu, sammuu aivan. Etsin toiset eksyneet, mua tuska ajoi takaa. Pyysin: Lamput valmistakaa. Vaan he eivät kuulleet. Itsekin mä huolestuin. Käsi sukkulata käyttää, työssä aatos mielen täyttää, riittäneekö öljys sun? Sanoma jos saapumastaan päivällä tai yöllä soi, tai kun syttyy aamunkoi, voitko käydä Herraa vastaan? Hämykoitossa ehkä Hän saapuva on kun himmeni tähtien kulta, kun idässä viestinä auringon punasoileet hehkuvat tulta kun aallot hiljaa rantahan lyö ja lehdon lintuset herää, kun virkeän alkaa varhainen työ unen voimia uupunut kerää. Ja suojassa valkean uutimen jos nukkuisin tullessansa, ah, jospa mä nousisin riemuiten heti lähtöön Herrani kanssa! Vaan ehkä Hän päivällä saapuukin, kun vaunut ja raitiot ryskää, kun lehtiä pannaan painoihin ja koneet kieppuen jyskää. 12
Ja vaikka mun kiire kuinkakin ois näin hoitaissa tehtävääni, ah, jospa mun korvani kuulla vois, kun kutsuvi Herran ääni! Tai juhannusiltana saapunee Hän juhlakellojen soiden, kun päivyt aallossa pälyilee puut rannalla purppuroiden, teepöytähän juuri kutsutaan kesäleikeistä hilpeät nuoret, ja paimenet tuovat laumojaan ja kullassa kuultavat vuoret. Iloäänet kaukana häipyvät pois kuin ne hartaus hiljentäisi jos silloin hetkensä tullut ois, voi, etten mä viipyen jäisi. Niin, milloin Hän saapuu? Keskenkö yön, kun lapset uinuvat untaan, juna kiitävi halki metsien vyön, ja pilvet heittävät luntaan. Kuu peittyvi, tuuli ulvahtaa, vain varkaat hiipien kulkee, sävel säistävi synnyin riehuntaa, ja kuoleva silmänsä sulkee. Niin tarttuvi enkeli pasuunaan, lyö tulta ja taivas hohtaa. Heti riennän lamppuni ottamaan, rakas Mestari silloin mun kohtaa. Näinpä usein aattelen: usein humistessa tuulen öisen kolkutuksen kuulen Herran kutsun hiljaisen. Illoin sydämessä soi: laskenkohan pukimeni viime kerran viereheni, yöllä Herra tulla voi. Aamusin, kun heräjän, taas mä mietin noustessani: tääkö viime valvontani, että tänään saapuu Hän. Sainpa onnen, sainpa riemun saattoneitsyeksi tulla, jos vain lamppu valmis mulla, häihin armossaan Hän vie mun. Siskot, sydämeemme painan, valmiit olkaa ennen yötä! Ellei teillä öljy myötä, myöhä silloin pyynti lainan. Oi, se tuska kauhistaa, yksin yössä synkeässä haikeasti itkemässä ilman Häntä, ainoata Herra, Jeesus, laupias anna öljy, liekki hoida silmä vaipuvainen voida, saatä häihin seurassas. (Suomennos tuntemattoman tekijän runosta) 13
Säännöllinen vai epäsäännöllinen uhraaminen Säännöllisyys yksityiselämässä. Elämässämme on paljon asioita, jotka ovat säännöllisiä, ja joiden myös haluamme olevan säännöllisiä: työajat, palkka, asumiskustannukset, puhelinlaskut, ruokamenot yms. Uutta työpaikkaa hakiessa kysymme työnjohtajalta palkasta. Vastaus on yleensä, että täällä on kuukausipalkka, ja se on esimerkiksi 20.000:- Mitä sanoisimme, jos hän sen sijaan sanoisi, että palkka vaihtelee kuukaudesta toiseen - joskus se on 20.000:-, seuraavassa kuussa voi olla 30.000:- ja sitä seuraavassa 5.000:-? Jos tällaisen vastauksen saisimme, työpaikka ei meitä enää kiinnostaisi. Tulisi välittömästi mieleen kysymys, miten selvitä menojen suhteen, kun palkka vaihtelee tällä tavalla. Ei uskalla suunnitella lomaa ja vielä vähemmän asunnon ostamista, kun ei tiedä miten paljon kuukaudessa saa palkkaa. Pankkikaan ei anna lainaa, jos tulot heittelevät tällä tavalla. Säännöllisiin menoihin tarvitaan säännölliset tulot. Näin ajatellaan, kun on yksityistaloudesta kysymys, ja se on ihan oikein. Säännöllisyys seurakunnassa Myös seurakunnassa on asioita, jotka ovat säännöllisiä ja joiden haluamme olevan säännöllisiä: sunnuntain kokoukset alkavat klo 11, nuoret haluavat kokoontua perjantai-iltaisin, kaipaamme joka sunnuntai kirkkokahvit kokouksen jälkeen jne. Olemme siis tottuneet ja kaipaamme yksityiselämäämme ja seurakuntaelämäämme säännöllisyyttä. Säännöllinen uhraaminen Miten ajattelemme, kun on kysymyksessä uhraaminen ja seurakunnan talous? 14
Perustuuko uhraamiseni siihen, miltä juuri nyt tuntuu, onko seurakunnalla nyt juuri suuria tarpeita, annanko silloin kun sopii, koska tämähän on vapaaehtoista, vai olenko päättänyt olla säännöllinen uhraaja tilanteista huolimatta? Tiedämme yksityistaloudessamme, että vuokralappu, sähkölasku, puhelinlasku, yms. tulevat varmasti, verot on pakko maksaa ym ym. Tiedämme, että tämä koskee myös seurakuntaa. Vuokraisäntä ei unohda lähettää laskua, eikä myöskään sähkölaitos, ja lähetysmenot ovat säännölliset... Ei tuntuisi oikealta sanoa henkilökunnallemme, että valitettavasti tässä kuussa ei tule palkkaa, vaan koettakaa pärjätä raittiilla ilmalla seuraavan kuukauden. Vuokraisännälle sanoisimme, että maksamme kun jaksamme. Olisi hienoa, jos me uskovina uhraisimme säännöllisesti, tuntui miltä tuntui, oliko puhe mielestäni hyvä vai ei, päätettiinkö asia- kokouksessa niinkuin minä halusin vai ei. Minä haluan olla säännöllinen uhraaja. Olen valmis Jumalan kanssa tekemään työsopimuksen - minä otan säännöllisen vastuun uhraamisesta. Kun tähän pääsemme, sekä seurakunnan että oman talouden hoitaminen on paljon mukavampaa ja helpompaa. Välillä kuulemme asiakokouksessa, että seurakunnan rahatilanne on hyvä. Se johtuu usein siitä, että menot sinä kuukautena ovat olleet pienemmät. Sehän ei tarkoita sitä, että nyt ei tarvitse uhrata. Olen itsekin yksityiselämässäni kokenut, että jossakin kuukaudessa on rahatilanne parempi kuin jossakin toisessa. En ole kuitenkaan koskaan mennyt työnantajani luokse ja sanonut, että nyt voit tässä kuussa antaa vähemmän palkkaa, koska rahatilanteeni on tässä kuussa hyvä. Kaataako säännöllinen uhraaminen yksityistalouden? Yksi hyvä tapa on pysähtyä tarkistamaan oma talous. Jos menopuolelle säännöllisesti merkkaan vuokramenot x kruunua, voisin merkata myös seurakuntaan x kruunua. Kun asiakas hakee asuntolainaa, pankki tekee laskelman, pystyykö asiakas hoitamaan lainojaan. Otetaan huomioon tulot ja menot, kuten lyhennys, korko, vuokra, ruokamenot, päiväkotimaksut ym. Eräs seurakuntalainen kertoi hänelle laskelmaa tehtäessä, että oli yksi menoerä, jota pankki ei ottanut huomioon, ja se oli, mitä hän uhrasi. Hän sanoi, että siksi hän teki laskelmaan pienen lisäyksen ottamalla huomioon myös uhrimenot. Tämän jälkeen hän sitten arvioi, pystyykö hän tämän hintaista asuntoa osta- 15
maan. Toisin sanoen hän pyrki järjestämään menot tulojen mukaan. Menopuolelle mahtui myös uhrirahat. Jumala ei vaadi meiltä jotakin, mitä meillä ei ole. Uskon kuitenkin, että on hyvä muistaa, mitä Jeesus sanoi: Antakaa keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle mikä Jumalan on! En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan: Nyt, kun minusta tuli säännöllinen uhraaja, talous meni sekaisin. Sen olen sinänsä kuullut, että: Uhraan niin ja näin, ja tuntuu, että kaikki rahat menevät sekä ikkunoista että ovesta ulos. Olen vakuuttunut siitä, että Jumala siunaa meitä, kun olemme uskollisia uhraajia. Jumalan ei koskaan tarvitse sanoa minulle: Sinä olit uskollinen uhraaja, mutta minä jäin valitettavasti sinulle velkaa, vaan se on toisin päin - minä joudun sanomaan, että jäin Jumalalle velkaa. Uskaltaudu säännölliseksi uhraajaksi Kun seurakunnalla on säännölliset tulot, sen talous on helpompi hoitaa. Ellei ole, joudutaan miettimään, että tuleekohan tässä kuussa tarpeeksi varoja menojen peittämiseksi. Uskon että me kaikki yhdessä haluamme sanoman Jeesuksesta menevän eteenpäin meidänkin kaupungissamme. Haluathan olla mukana, työmuotoja on monia. Yksi näistä on uhraaminen. Uskaltaudu säännölliseksi uhraajaksi, mikäli et sitä jo ole! 1 Tim 6:18-19 Kauno Kankaanpää Lastenleiriterveisiä! Olimme noin 40 lapsen ja 20 aikuisen kanssa lastenleirillä heinäkuussa. Teemana meillä oli Jeesus arkipäivässä, ja opetus tapahtui suomeksi ja ruotsiksi. Valtaosa leiriläisistä tuli perheistä, jotka eivät käy seurakunnassamme, ainakaan säännöllisesti. Meillä oli siis tärkeä tehtävä tavoittaessamme näitä lapsia ja heidän vanhempiaan! Merkityksen huomasi myös leirillä sattuneista pienistä vastoinkäymisistä; pipitädeillä oli paljon töitä (jokseenkaan mitään vakavaa ei onneksi tapahtunut), ja leiripaikaltakin meidät meinattiin 16
häätää jo ennen aikoja. Kuitenkin Jumala oli ennalta nähnyt kaiken tapahtuvan, ja asiat selvisivät. Leiriin sisältyi paitsi opetukset ja iltatilaisuudet myös tavanomaiset saunomiset ja uinnit, pelit ja leikit sekä yllätysmomentit, kun merirosvot ja ihmissyöjäheimo ilmaantuivat leirille, onneksi eri aikoihin! Lapset saivat kuitenkin kokea, miten tilanteet kääntyivät voitoiksi, kun luotimme ja rukoilimme Jeesusta. Lapset vaikuttivat pitävän leiristä kovasti, ja leirimuistelo onkin suunnitteilla syksyksi. Toiveeni on, että nämä leirilapset voisivat löytää myös seurakuntamme muihin tilaisuuksiin, ja että se siemen, mikä leirillä kylvettiin, saisi itää. Jatketaan rukousta näiden pienten ihmisten ja heidän vanhempien puolesta. Nykyajan arkipäivä on välillä kovaakin lapsilla, ja on tärkeää, että me seurakuntana olemme tukemassa heitä siinä missä voimme. Rukous on yksi tapa! Kiitos esirukouksista, ja aivan erityiskiitos kaikille mukana olleille ohjaajille. Johanna Kankaanpää 17
Finska Filadelfia Tukholman suomalainen helluntaiseurakunta Käyntiosoite Postiosoie Kotisivu Sähköposti Västberga Allé 9, Hägersten Box 42105, 126 14 Stockholm www.finskafiladelfia.se finska.filadelfia@crossnet.se Toimistopuhelin 08-642 54 83 keskiviikko-torstai klo 10-12 Pastorit Timo Hakkarainen 0707-54 24 26 timo.hakkarainen@alfa.telenordia.se Reijo Tiainen 0709-28 44 33 reijo@finskafiladelfia.se Nuorisopastori Maria Petersson Hansen 070-710 43 35 mariaph@finskafiladelfia.se Vankila- ja katutyö Kari Paakki 0739-157498 karipaakki@windowslive.com Konttoriasiat Aila Heikkinen 0708-77 19 33 aila.heikkinen@crossnet.se Kymmenykset ja lahjoitukset helposti suoraan pankkitilille Seurakuntakassa: PG 129146-7 tai BG 5556-8513 Muita vastuuhenkilöitä Lähetyskassa: PG 50221-1 tai BG 5704-0503 Rakennuskassa: PG 155097-9 Kirjamyynti Bokas Center Vilho Malila 08-640 52 19, 070-712 57 09 Lapsityö Johanna Kankaanpää johannasadress@hotmail.com 19
Vastaava toimittaja: Leena El Rafie, leena@steps.se 070-4715023 Taitto: Kaisa Franzén, franzen@ibtnet.org Kannen kuva: Christian photos net Seuraava lehti ilmestyy 2.12. Materiaali toimittajalle viimeistään 15.11.