Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Ap.t. 1:8

N:o 6 Kesäkuu Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Ap.t. 1:8 2009 90. vuosikerta EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt Luuk.3:22. Johannes Kastaja sanoi: Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Joh.1:29.

Näin sanoo Luther V. 1539 huhtikuun 11 p:nä Luther oli puutarhassaan ja tarkasteli syviin ajatuksiin vaipuneena puita, kuinka kauniisti ja ihanasti ne kukoistivat, puhkesivat ja vihannoivat. Hän ihmetteli sitä ja sanoi: Kiitetty olkoon Jumala, Luoja, joka keväällä tekee kuolleet luontokappaleet jälleen eläviksi! Näetkö nuo pienet oksat, kuinka kauniit ja mehevöityneet ne ovatkaan, aivan kuin olisivat täynnä elämää! Tämä on kaunis kuva kuolleitten ylösnousemuksesta. Talvi on kuolema, mutta kesä on ylösnousemus kuolleista, jolloin kaikki muuttuu eläväksi ja viheriäksi. Niin kauan kuin Aatami elää (toisin sanoen, niin kauan kuin se tekee syntiä), nielee kuolema elämän, mutta kun Kristus kuolee (toisin sanoen, kun ihminen tulee hänen kauttaan vanhurskaaksi), silloin nielee elämä (Kristus) kuoleman. Jumalalle olkoon iäti kiitos, että Kristus kuolee ja on oikeassa! Neljäntenä sunnuntaina pääsiäisestä v. 1544 Luther piti hyvin ihanan saarnan kuolleitten ylösnousemuksesta päivän epistolatekstin johdosta ja lausui siinä nämä sanat: Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole (1.Kor.15:36). Hän puhui ensin Kristuksen ylösnousemuksesta, joka joka päivä tulee täydellisemmäksi sitä mukaan kuin me seuraamme häntä. Sillä Kristuksen ylösnousemus ja meidän ylösnousemuksemme on yhdistettävä toisiinsa, koska Kristus on meidän päämme. Minä näen, sanoi Luther, että Herra, meidän Jumalamme, tarkoittaa täyttä totta sillä uskonkappaleella, jossa me sanomme: Minä uskon kuolleitten ylösnousemuksen. Sillä jos asia jäisi sellaiseksi, millainen se nyt on, nimittäin kiillottamiseen ja puhdistamiseen, kuka voisi odottaa häntä ja kuka tulisi autuaaksi? Sentähden on parasta, että hän ottaa lyödäkseen murskaksi astiansa, painaa sen jälleen saveen ja tekee siitä uuden, niinkuin Jeremia sanoo (18:4). Minä olen jälleen nouseva kuolleista, sanoi Luther, ja voin taas puhua teidän kanssanne. Tämän sormen, jossa on tämä sormus, saan takaisin. Lyhyesti sanoen, kaiken täytyy palautua, sillä on kirjoitettu: Me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu (2.Piet.3:13). Ja se ei ole tyhjä ja toimeton valtakunta. Siellä on iloa ja riemua, sillä taivas ja maa eivät ole köyhää hedelmätöntä hiekkaa. Kun ihminen on onnellinen, voi pieni puu, kaunis kukka tai kukkakimppu tehdä hänet iloiseksi, mutta kun hän on murheellinen, hän kykenee tuskin katsomaan puuta tai mitään muutakaan. Taivas ja maa uudistetaan, ja me uskovaiset yhteisesti muodostam- 2

me seurakunnan. Jos me olisimme täällä yksimielisiä, vallitsisi keskuudessamme suurempi ilo. Mutta Jumala tekee toisin ja antaa meille täällä vastoinkäymisiä, jotta me alkaisimme odottaa ja ikävöidä tulevaa isänmaatamme ja kyllästyä tähän vaivalloiseen elämään. Kun Luther ja muutamat muut olivat laskeneet leikkiä keskenään, alkoivat he lopuksi keskustella iankaikkisesta elämästä, uudesta taivaasta ja uudesta maasta ja tulevasta iäisestä elämästä Kristuksessa. Silloin tulevat kukat, lehdet ja ruoho, sanoi Luther, ihaniksi ja suloisiksi niinkuin smaragdit, ja kaikki luontokappaleet kirkastetaan mitä ihanimmin. Nytkin hymyilevät meille kaikki luodut, jos meillä, on Jumalan armo. Ja uudessa taivaassa on oleva suuri iäinen valo ja iankaikkinen ilo. Me tulemme siellä olemaan, mitä nyt mielellämme tahtoisimme olla. Missä ajatukset ovat, siellä on ruumiskin oleva. Nykyisessä elämässä on ruumis kuuliainen tahdolle: mitä tahto päättää, niin täytyy rumiinkin tehdä, olkoon sitten hyvää tai pahaa. Näin on tapahtuva vielä suuremmassa määrin taivaassa, koska ruumis on siellä keveä kuin höyhen, niin että se voi esteettömästi noudattaa tahtoa. Siellä loistavat silmämme kuin kirkkaat kynttilät. Sormet ja muut jäsenemme on meillä sielläkin, mutta toisessa kirkastetussa muodossa. Ja kaiken, minkä täällä arvostimme suureksi ja ihanaksi, sen pidämme siellä mitättömänä. Me tyydymme Jumalan armoon, ja kaikki on meille aivan mieluista. Siksi puhuvat Jesaja (65:17) ja pyhä Pietari (2.Piet.3:13) uudesta taivaasta ja uudesta maasta, joissa vanhurskaus asuu. Siellä on kaikki, mitä tahtoisimme täällä mielellämme omistaa, nimittäin vanhurskaus, rauha, ilo, autuus jne., ja me saamme olla ilman sairautta, ruttoa ja onnettomuutta. Sillä sydän, joka on täynnä iloa; riemuitsee kaikesta, minkä se näkee. (Elämän taistelussa) Seuratilaisuuksia La 6.6. klo 14 Esko Niemistö SUVISEURAT, Vaaransaarentie 30, Ilmajoki Munakka. Puhujat: Markus Pöyry, Alpo Ahola ja Esko Niemistö, Sirpa Ahola laulaa. La 11.- Su 12.7.2009 on Soinissa Todistajaseuran vuosijuhla. Vuosikokous lauantaina klo 10. Su klo 10 jumalanpalvelus Apostolien päivä. Liturgia TT Matti Väisänen ja saarnaa Hannu Lehtonen. Yömajoitusjärjestelyt hoitaa Keijo Keisala puh.n:ro 040-5877 924. 3

Jeesuksen voitto omistetaan uskolla Jeesuksen jumaluus, valta ja voima kävi ilmi siinä virassa, jonka Hän Jumalalta saaneena on suorittanut. Myös tulee esille se, että hän on kuuliainen Isän tahdolle kuolemaan asti. Kukaan ei ottanut hänen henkeänsä, vaan hän antoi sen itse Jumalalle. Jesaja todistaa: Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni Jes.63:3. Katsohan, kuinka Jeesus ottaa kaiken meidän syntitaakkamme päälleen ja sanoo siitä, että minä tahrasin koko pukuni. Jeesus otti siis kantaakseen meidän syntitaakkamme. Jeesus on puolestaan pukenut meidät pyhässä kasteessa omaan puhtaaseen vanhurskauden vaatteeseensa. Se on se häävaate, joka vielä tunnetaan taivaaseen astuessammekin. Nyt kysyn, että onko asiamme hyvin hoidettu? Nyt saamme ystävät kuulla, että Vanhan Testamentin ennustukset Aadamin suvulle luvatusta lunastuksesta ovat täyttyneet. Uusi Adam on korjannut edellisen virheet ja sielunvihollisen valta on kukistettu. Sitä ei voinut estää oman opetuslapsen petos, farisealaisen jumalanpalveluksen hyökkäys, eikä omien opetuslasten heikkous hengellisessä sodankäynnissä. Nyt kun lunastusteko on valmis, niin voidaan selvemmin ymmärtää Jeesuksen Isältään saama virka maailman lunastamisessa, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä Joh.3:16. Kysyn edelleen, että onko Jeesuksen voitto synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta meillä uskossa omistettuna? Tarkoitan sitä, ettei vain Jeesuksen taistelu ja voitto kohdaltamme ole toisarvoinen kysymys. Saakoon Pyhä Henki sanan ja sakramenttien osallisuudessa sinulle, joka et vielä varmuudella voi autuuden asiassa nojata Jeesuksen rintaan, kirkastaa autuuden yksin Jeesuksen työssä, sekä tekevässä, että kärsivässä kuuliaisuudessa. Sana todistaa, että Jeesus on noussut kuolleista synnin, kuoleman ja perkeleen vallan voittajana. Sana todistaa, että kasteessa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, olemme tulleet osalliseksi Jeesuksen vanhurskaudesta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Pyhässä Ehtoollisessa Jeesus antaa ruumiinsa ja verensä todistukseksi siitä, että tulkaa, sillä kaikki on jo valmista. Siis mitään ei Jumalan puolelta autuudesta puutu, sillä yhdellä uhrilla tuli kaikki valmiiksi mitä autuuteen tarvitaan. Hyvin hän on kaikki tehnyt. Auetkoon siis kuuro korvamme kuulemaan ja mykkä 4

kielemme tunnustamaan autuuden yksin Jeesuksen nimessä. Ystävä, olemme lunastetut. Paavali todistaa, että meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan Ef.1:7. Ole turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman sanoo Jeesus. Aamen, Jeesuksen nimessä Aamen. Alpo Ahola Minun tulee vähetä mutta Hänen kasvaa Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy; Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman? Luuk.7:20 Tätä tekstiä on selitetty useasti sellaisella korostuksella, että se kertoo Johannes Kastajan uskon horjumisesta. Ei tämäkään tulkinta tee väkivaltaa Raamatulle, sillä olihan Johanneskin ihminen kuten mekin. Mutta monet Raamatun kohdat asettavat meidät tätä sanan kohtaa tutkiessamme valitsemaan toisenlaisen lähestymissuunnan. Raamattu kertoo, että Johannes Kastaja oli mitä väkevimmin vakuutettu Kristuksen Jumaluudesta ja tehtävästä ja että juuri hän oli saanut tämän todistamiseen aivan erityisen siunauksen. Profeetta Jesajan kautta ennustetaan J.K.:sta: Huutavan ääni kuuluu; Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme Jes.40:3. Kun tämän ennustuksen aika oli käsillä enkeli ilmoitti Sakariaalle: Vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes Luuk.1:13. Kun Maria sai kuulla Elisabetin raskaudesta kiirehti hän tervehtimään Elisabetia ja Raamattu kertoo kuinka sikiö kohdussa iloitsi kuultuaan Herransa äidin Marian tervehdyksen. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa ja Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä Luuk.1:41. Johannes kasvoi erämaassa, varttui ja vahvistui hengessä siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen ja alkoi opettamaan ja kehottamaan ja kastamaan kansaa parannukseen. Hän todisti Kristuksesta huutaen: Tämä on se josta minä sanoin; se joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä. Ja Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle Joh.1:15-16. Johanneksella oli aivan ainutkertainen ja erityinen tehtävä kulkea Kristuksen edellä ja heidän kohtaamisestaan todistaa Raamattu kuinka hän tervehtii Herraansa: Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Kun Jeesus oli saanut Johannekselta kasteen Johannes todis- 5

taa: Ja minä en tuntenut Häntä, mutta hän joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle; Se jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika Joh.1:33-34. Kristus ja Johannes Kastaja on Raamatun pelastushistoriassa ja - suunnitelmassa liitetty erityisesti ja kiinteästi toisiinsa. Johannes todisti Kristuksesta, jonka hän myös hänelle annettujen merkkien kautta tunnisti ja voimme suurella varmuudella edellä esitetyn sanan perustukselta ymmärtää, että hän ei uskossaan horjunut. On kuitenkin kysyttävä että olisiko se mahdollista ja siihen vastaamme kyllä, sillä olihan Johannes ihminen kuten meikin, mutta edellä esitetyn sanan perustalta saamme päätellä, että Jumala itse varjeli hänen kutsumisensa, Kristuksen tähden, omaksi kunniakseen. Johannes Kastajalla oli julistustyönsä ja parannuksen kasteen hedelmänä kasvanut laaja opetuslasten joukko ja monet ajattelivat sydämessään eikö hän liene Kristus. Tosiasiassa suurin joukko odotti vapauttajaa, joka päästäisi kansan Rooman vallan alta ja vähemmän oli niitä, jotka odottivat Vapahtajaa, joka päästäisi heidät ja koko maailman synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Tästä Vapahtajasta Johannes todisti; Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne seisoo Hän, jota te ette tunne. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengän paulaa minä en ole arvollinen päästämään Joh.1:26-27. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä Tämä sana on se sana joka meille avaa parhaiten tutkimaamme aihetta. Tekstimme kertoo kuinka Johannes lähetti uskollisia opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta Oletko sinä se tuleva vai pitääkö meidän toista odottaman. Edellä esitettyjen Raamatun kohtien valossa on perusteltua ajatella, että ei Johannes itselleen todistusta hakenut ja silloin voimme päätellä, että hän valmisti opetuslapsiansa tulevaan pois kutsumisensa hetkeen ja jälkeiseen aikaan ja osoitti heille yksin Kristuksen, sillä Hänen ainoastaan yksin tuli kasvaa. Tästähän oli kaiken kaikkiaan kysymys Johanneksen edellä käyvästä työssäkin. Mitä opetuslapset omakohtaisessa Jeesuksen kohtaamisessa näkivät ja kuulivat se on tämän sanan kohdan ydin ja syvällinen opetus. Jakeessa 21 kerottaan että, kun opetuslapset tulivat Jeesus oli sillä hetkellä parantamassa sokeita ja monenlaisia sairaita ja päästi pahoista hengistä ja Jeesus sanoo heille Menkää ja kertokaa Johannekselle mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia jae 22. Jeesus muistuttaa heitä, mitä hänestä on ennustettu ja 6

kirjoitettu psalmeissa ja profeetoissa ja ohjaa kyseleviä opetuslapsia luottamaan näin vain Pyhään Sanaan ja opettaa, että tunteaksemme ja löytääksemme Kristuksen, meidän tulee tutkia ja etsiä Häntä vain pyhistä kirjoituksista. Profeetta Jesajan kautta on annettu tästä hyvin tarkka ennustus: Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä Jes.29:18. Hyvä ystäväni, tässä armon ajassa emme voi välttyä kiusauksilta. Pahin kiusaus on se, kun luottamustamme Pyhään Raamattuun hämmentää epäilyksen verho ja usko Kristukseen alkaa horjua. Tämä aiheemme kehottaa meitä katsomaan aina ja kaikessa vain pyhiin kirjoituksiin. Tuntuu miltä tuntuu ja näyttää miltä näyttää, olkoon autuutemme hätä aina lähettämässä meitä yksin Kristuksen luokse kuulemaan lohdutuksen ja anteeksiantamuksen sanaa ja saamaan näkömme jälleen. Ossi Niemistö Pelastettujen kiitosvirsi Sinä päivänä sinä sanot: Minä kiitän sinua, Herra, sillä sinä olit minuun vihastunut, mutta sinun vihasi asettui, ja sinä lohdutit minua. Jes.12:1 Tämä Jesajan kahdestoista luku on lyhyt, mutta sisältää paljon lohdutusta ja kiitosta Jumalan armosta seurakunnalleen. Sinä päivänä sinä sanot: kiitos Herralle. Olit minulle vihainen. Miksi? Ensiksikin siksi, että koko maailma oli synnin alla lankeemuksen tähden. Myös siksi, että emme etsi Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan, vaan elämme omassa varassamme, omaan hyvyyteemme luottaen turmeltuneen luontomme mukaan epäuskossa. Jumala etsii sinua lähettämällä evankeliuminsa, sanoman Jeesuksesta Kristuksesta, joka on synnin, kuoleman ja perkeleen voittaja. Tätä sanomaa on julistettava Siionissa, Jumalan seurakunnassa. Kun se tulee sinun korviisi, niin muista, että nyt Jumala etsii ja kutsuu sinua. Tämä kutsu ilmoittaa, että Jumalan viha asettui. Hän tarjoaa sinulle ja koko maailmalle lohdutusta. Syntisille, joita me kaikki olemme, ilmoitetaan suuri lohdutus, joka on syntien anteeksiantamus Jeesuksen veressä, uuden liiton ainoassa uhrissa, joka otti pois koko maailman synnin. Nyt saamme uskossa sanoa: Katso, Jumala on minun pelastukseni, minä olen turvassa, enkä pelkää. Nyt meillä on rakastava Isä taivaassa. Omatunto on puhdas, koska se on pesty verellä ja vedellä. Nyt Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni. Saamme voiman ja rohkeuden Häneltä, jonka viha on asettunut. Hän tuli minulle pelastukseksi. Saamme ilolla ammentaa vettä 7

pelastuksen lähteestä. Pelastuksen lähde on pyhä evankeliumi. Tästä lähteestä Pyhä Henki jakaa kullekin tarpeen mukaan. Onhan se suuri ilo, kun helteessä saame raikasta vettä eli saamme uskolla omistaa syntien anteeksiantamuksen, joka pulppuaa tästä evankeliumin ilosanoman lähteestä. Ja sinä päivänä te sanotte: Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea Jes.12:4. Sinä päivänä, kun Jeesus sinut löysi, sinäkin sanot: Kiittäkää Herraa! Sinä päivänä sinäkin sanot: Julistakaa hänen nimeään kaikille. Kun sana tulee rakkaaksi, on helppo kiittää. On myös helppo tunnustaa Hänen korkeaa nimeään, vaikka maailma pilkkaa ja ystäväkin sinusta vieraantuu. Tunnustamiseen ja Herran kiitokseen saamme voiman siitä lähteestä, Pyhästä Raamatusta, joka yhä kutsuu iloitsemaan ja uskomaan niitä jaloja töitä, joita Jumala on sinulle tehnyt. Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä Jes.12:6. Tämä on kehotus Siionin asukkaille, sille piskuiselle laumalle, joka vielä on uskollinen Herran kutsulle. Huutakaa ja riemuitkaa. Tämä huutajien joukko on käynyt kovin pieneksi, sillä tämän maailman epäjumala, mammona ja sanasta luopuminen vie suuret joukot epäuskoon. Jeesus lohduttaa lopun ajankin seurakuntaa rohkaisten: Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan Luuk.12:32. Kristuksen tunteminen poistaa pelon ja antaa ilon siinä toivossa, joka meille on luvattu. Iankaikkinen valtakunta, johon olemme vielä matkalla, vaikka jo uskossa sen omistamme ja siitä autuaina iloitsemme. Kun meillä on Sana ja sakramentit, niin olemme hyvässä seurassa. Vaikka vihollisen vaino kasvaa ja sanasta luopuminen lisääntyy, on Herra kuitenkin lastensa voimana ja suojana. Suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä. Jes.12:6. Olavi Niemistö Uskossa Rakas Isä taivainen kiitän Sua mä vaivainen. Ilosta, murheesta, rististäkin. Kaikesta kiitän mä riemuiten. Sinä vain kun pidät musta, ei ole silloin huoli muusta. Pojassas oot mulle suonut, kaiken elon uudeks luonut. Kaikki armolahjas suuret, Jeesuksessa oot mulle tuonut. Siitä kiitos soikohon, sulle kaikkein kansojen. Jukka Teininen 8

Te olette meidän kirjeemme Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin 2Kor.3:2-3. Aivan ensimmäiseksi on meidän muistettava, että alusta asti on Jumala käyttänyt ihmistä välikappaleena, kun on alkanut välittää sanomaa pelastuksesta. Jumala valitsi profeettansa, jotka Pyhän Hengen, vaikutuksesta ovat kirjoittaneet kaiken, mitä Jumala on heille puhunut. Kaiken tämän he kertoivat Israelin kansalle. Tämän saman Hengen vaikutuksesta on meillä Vanha Testamentti, joka oli Jeesuksen ajan juutalaisten Raamattu. Siinä koko ihmiskuntaa koskien on kirjoitettuna Jumalan Pyhä tahto. Jeesus ei itse kirjoittanut mitään. Hän opetti ja teki Isänsä tahdon. Hän kärsi, kuoli ja astui taivaaseen. Jumala ja Jeesus olivat samaa olemusta. Heidän toimintatapansa oli myöskin samanlainen. Jeesus opetti kansalle kirjoituksia. Hän valitsi apostolinsa, joille uskoi kallisarvoisen tehtävän opettaa ja kirjoittaa Hänestä. Opetuksen hedelmästä on kysymys 2 Korinttilaiskirjeen kohdassa: Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä. Herra Jeesus oli Pyhällä kalliilla verellään piirtänyt sydämiin Jumalan Pyhän Sanan. Apostolit tekivät kaiken uskollisesti, mihin Jumala oli heitä kehottanut. Sen tähden on meillä Uusi Testamentti, jälkisäädös tuleville perillisille. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen tähden on testamentti yhä voimassa. Uusi Testamentti on Kristuksen kirje, sillä sen jokaisessa evankeliumissa ja kirjeessä sykkii elävän Jumalan, elävän Kristuksen, Pyhän Hengen syke. Se puhuu hyvää ihmisen omalletunnolle: Me kuulumme Jeesuksen ansion tähden Jumalalle. Hebrealaiskirjeen on kirjoitettu: Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa, näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieliinsä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani 8:10. Jumala kirjoittaa heidän sisimpäänsä - sydämeensä. Tämä ei suinkaan tarkoita lain kirjoittamista, ulkoa oppimiseksi, eikä lain syvimmän olemuksen tajuamista. Hebrealaiskirjeen kohta johtaa ihmisen sisäisen omantunnon puhdistukseen. Omatunto on tietoisuus syyllisyydestä, jota termiä apostoli Paavali käyttää. Sydän on sisin, jota Raamatun kielen käytössä kutsutaan myöskin omak- 9

situnnoksi. Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani Jer.31:33. Tämä on aivan selvä osoitus siitä, ettemme pääse omantunnon syytöksistä, ennen kuin Jeesus puhdistaa ihmisen hengellisesti, eli sisäisesti. Silloin Jumalan Valtakunta tulee meidän keskellemme, jopa meidän sydämemme. Toisin sanoen, Jumala kirjoittaa elävällä Hengellään, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin, eli antaa hyvän omantunnon. Jeesus valitsi omaksi kirjeekseen ensin apostolit, sekä heidän sanansa kautta on kutsunut koko kristikunnan elävät todistajat. Nämä kaikki kutsutut ovat myöskin Jeesuksen kirjeitä. Näitä kirjeitä ei ole kirjoitettu painomusteella, vaan on kirjoitettu sydämeen, ihmissieluun elävän Jumalan Hengellä. Jeesus sanoo heistä: Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun 10 nimessäni, hän sen teille antaisi Joh.15:16. Tällä tavalla toteutuu Jumalan sanan lupaukset keskuudessamme. Sana tuli ja asui keskellämme, me saamme katsella sen häikäisevää kirkkautta. Jos se valo joka sinuun kasteessa istutettiin, on muuttunut pimeydeksi, niin silloin Jeesuksen sana toteutuu: kuinka suuri on silloin pimeys? Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri on pimeys Matt.6 :21-23. Meidän tulee antaa Jumalan meille Hengellään lahjoittaman valon palaa kaikella tehollaan. Sitä ei ole lahjoitettu meille vain yksityiskäyttöä varten, jota me salaa kammioissamme käytämme. Sitä ei ole tarkoitettu laittaa vakan alle piiloon. Ei vaan laittakaamme rohkeasti Jumalan valo esille, että kaikki sen näkisivät ja kokisivat sen elämänsä voimaksi. Martti Pylkkänen Johannes Kastajan ääni Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen Matt.3:10. Johannes Kastajan parannusvaatimus on ehdoton. Ellei tule parannukseen, niin kirves kaataa puun. Johannes vertaa ihmistä puuhun. Jos puu ei tee hyvää hedelmää, niin se hakataan pois. Tämä Johanneksen parannusvaatimus koski erityisesti juutalaisia, farisealaisia ja kir-

janoppineita, jotka eivät alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Heille ei kelvannut lahjavanhurskaus, joka tulee Jeesuksessa Kristuksessa toteutuneen lunastuksen kautta. Kristuksen hylkääjät pystyttivät ja pönkittivät omaa vanhurskautta ja luulivat siten pelastuvansa. Näille pystyyn kuolleille, jääkylmille ja timanttiakin kovemmille sydämille Jumala Johanneksen kautta saarnaa Kovaa lakia. Lain saarnalla raivataan sydämeen tasainen tie. Oman vanhurskauden synti on kuin suuri vuori, joka estää Vapahtajan tulemasta sydämeen. Johannes kehottaa: Tehkää Herralle tie tasaiseksi. Lain tarkoitus on tehdä omavanhurskaista katuvia surevia, siis että oppisivat tämän: Laki ei vanhurskauta, eikä lain työt, vielä vähemmän ihmisvanhurskaus. On sitten toinenkin joukko joka on mainittava. Se toinen joukko ei makaa omassa vanhurskaudessa, vaan kaikessa perisynnin saastassa ja sen harjoituksessa. Se kaikki tulee ilmi epäuskon kiittämättömyydessä, hekumassa, haureudessa, irstailussa, ylpeydessä, kateudessa, saituudessa, ahneudessa, joka on perisynnistä nouseva synti, joka on epäjumalan palvelusta. Molemmat joukot, omavanhurskaat ja perisynnin saastassa elävät, kaataa kirves, ellei tule parannukseen soveliaita hedelmiä. Miltä se tuntuisi nukkua tietoisena siitä, että kirves on mestausasennossa? Johannes todistaa: siis hakataan pois ja heitetään tuleen. Johannes siis tuo esiin vaatimuksen sellaisesta puusta, joka tekee hyvää hedelmää. Kuinka se on mahdollista, kun me kaikki niin juutalaiset kuin pakanatkin olemme synteihin ja rikoksiin kuolleet ja luonnostaan tuotamme vain pahoja hedelmiä. Johannes antaa vastauksen: Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin Joh.1:29. Synnin pois ottaminen tapahtui seuraavasti: Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Hän tuli lihaan siiten ja syntyen Pyhästä Hengestä neitsyt Marian kohdussa. Jeesus otti täyttääkseen lain ja kantaakseen koko lain tuomion, joka oli tuominnut meidät helvettiin. Kristus kantoi lain siten, että eli ja täytti lain vaatimukset ruumiissaan. Jeesus myös kärsi lain määräämän rangaistuksen synnistä. Huuto ristiltä kuului: Se on täytetty Joh.19:30. Nyt laki on täytetty ja syntiemme rangaistus on kärsitty. Näin on tullut täydellisesti Jumalan loukattu vanhurskaus meidän syntiemme tähden täydellisesti hyvitetyksi ja sovitetuksi. Kristuksen veressä koko maailma vanhurskautettiin, eli tulimme lunastetuksi, vapautetuksi synnistä, kuolemasta, perkeleestä ja lain kirouksesta. Tämän sai aikaan Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnin. Tähän perustuu koko maailman autuus. Johannes Kastaja oli ensimmäinen koko maailman autuusopin saarnaaja. Koko maailman autuudessa on myös jokaisen yksityisen ihmisen autuus. Tätä autuutta on Ju- 11

mala jakanut meille kasteessa, ehtoollisessa, evankeliumin sanassa ja ripissä. Nyt Johannes Kastajaan vedoten on aiheellista kysyä, että omistammeko autuuden? Pyhä Henki luo meihin sanan ja sakramenttien kautta uuden puun, joka istutus on tapahtunut kasteessa. Tästä Jumalan istuttama puu tuottaa soveliaita hedelmiä, se on usko Kristukseen. Kristus on ansainnut minulle syntien anteeksisaamisen ja iankaikkisen elämän ja sen vanhurskauden, joka Jumalan edessä kelpaa. Kristitty, joka on kiinni Kristuksessa, on monien hedelmien puu. Siitä puusta ei ainoastaan kasva usko, vaan myös rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, pitkämielisyys, sävyisyys, uskollisuus, lempeys, itsensähillitseminen ja siveys, kuten Luther luettelee Galataliskirjeen selityksessään. Nämä ovat niitä parannuksen soveliaita hedelmiä. Ne eivät olekaan meidän tekoja, vaan uskon hedelmiä, joita Kristus on saanut uskovassa aikaan. Siksi olkoon yksin kunnia Hänelle nyt aina ja iankaikkisesti. Aamen. Jukka Jäntti 12 Taivas on auki Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti Hepr. 13:8. Taivas on auki! Taivas on auki meille kaikille, kurjille kadotuksenalaisille syntisille, sinulle ja minulle Jumalan armossa ja rakkaudessa. Taivas on auki rakkaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kalliin sovintoveren kautta, joka sinun ja minun edestä vuoti Golgatan kummulle vanhurskaudeksemme, johon Isä on mielistynyt. Tämä on Minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä! Taivas on auki kasteen vedessä. Taivas on auki Ehtoollisen veressä, uuden liiton veressä, josta me kaikki saamme nauttia syntien anteeksiantamusta sielujemme lohdutukseksi ja uskon vahvistukseksi. Saamme joka päivä turvautua kasteen armoon, jossa Isä Jumala otti jo meidät lapsikseen, Poika puki vanhurskauden puhtaisiin valkovaatteisiin ja Pyhä Henki uudesti synnytti meidät ja teki meidän sydämemme asuinsijakseen. Tähän saamme tänäkin päivänä turvautua, nyt aina ja iankaikkisesti. Saamme rukouksessa pyytää Taivaalliselta Isältämme, että Hän antaisi meille uskoa ja kaikkea mitä me tarvitsemme matkallamme Taivaan kotiin. Usko vaan; armossaan, Jeesus osti sun kuolollaan! Voiton saavutti ristillään. Rikki polki Hän käärmeen pään. Rakas Jeesus, kallis Vapahtajamme, siunaa ja varjele meitä! Sinä olet lunastanut meidät ristinkuolemasi kautta omiksi lapsiksesi. Kiitos siitä! Säilytä meissä nöyrä mieli ja pidä meidät uskossa Sinuun

kaiken vaivankin keskellä. Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen Erkki Markula Juudaksen Ehtoollinen Jakoiko Herramme asettamansa Uuden liiton armonaterian kavaltajalleen Juudas Iskariotille? Raamatun perusteella on täysin mahdollista ja perusteltua todeta, että ei jakanut. Kiirastorstai-iltana Vapahtajamme söi yläsalissa opetuslapsiensa kanssa Vanhan liiton pääsiäisaterian. Sen jälkeen, tai pikemminkin sen loppuosan aikana, Hän asetti ja jakoi opetuslapsilleen Uuden liiton ehtoollisen. Mutta oliko Juudas Iskariot enää tässä vaiheessa mukana aterialla? Täyttä historiallista varmuutta asiasta ei liene enää mahdollista saada. Seuraavassa otan esiin näkökohtia, jotka tekevät Juudaksen osallistumisen ehtoolliselle vähintäänkin epätodennäköiseksi. Vanhan liiton pääsiäisateria ja uuden liiton Ehtoollinen Tutkielman pohjaksi on todettava, että kiirastorstaina syötiin kaksi eri ateriaa. Selvää on, että sinä iltana Jeesus söi opetuslastensa kaikkien kahdentoista kanssa Vanhan liiton uhriaterian eli juutalaisten pääsiäisaterian. Heidän syödessään (kreik. esthiontoon autoon, Matt.26:26, Mark.14:22) eli aterian aikana Jeesus asettaa Uuden liiton aterian. Toisaalla kerrotaan, että Uuden liiton malja siunataan aterian jälkeen (kreik. meta to deipneesai, Luuk.22:20, 1Kor.11:25). Risto Santala kertoo yksityiskohtaisesti tästä Herran Pyhän Ehtoollisen taustalla olevasta juutalaisesta pääsiäisateriasta kirjassaan Messiaan ateria. Ehtoollisen hengellinen sanoma ja historialliset juuret (Kuva ja Sana 1999). Selitys kahdenlaiselle ilmaisulle aikana ja jälkeen löytyy juutalaisesta pääsiäisateriasta, johon kuului yhteensä neljä maljakertaa. Kolmannen maljan nimi oli siunauksen malja, josta Paavalikin kirjoittaa (1Kor.10:16). Neljättä maljaa eli Jumalan valtakunnan maljaa ei UT:n kuvauksen perusteella nautittu kiirastorstaina ollenkaan. Ehtoollisen asettamisen jälkeen Jeesus sanoo juovansa viinipuun antia vasta sinä päivänä, jolloin Hän juo sitä uutena opetuslastensa kanssa Isän valtakunnassa (Matt.26:29, Mark.14:25). Kolmannen eli siunauksen maljan aikana varsinainen ateria oli jo syöty. Paavali käyttää ehtoollisesta juuri tätä nimitystä siunauksen 13

malja (kreik. to poteerion tees eulogias, hepr. koos habberakhaa). Jeesus on asettanut ehtoollisen siis tämän kolmannen eli siunauksen maljan aikana. Varsinainen ateria oli silloin jo pääosin syöty, mutta osia rituaalista oli vielä jäljellä. Tällaisen kuvan UT antaa ehtoollisen asettamisen ajankohdasta. Kiistatta Juudas osallistui Vanhan liiton aterialle. Mutta poistuiko hän pääruoan jälkeen ennen kolmatta, siunauksen maljaa? Meillä olisi vastaava tilanne, jos joku kirkkovieras lähtisi ehtoollisen saatuaan suoraan kotiin, jäämättä mukaan kiitosrukoukseen, ylistykseen ja siunaukseen. Juudaksen saama kastettu leipäpala Johannes kertoo, että Jeesus aterian aikana otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle (Joh.13:26). Missä vaiheessa tämä tapahtui? Pääsiäisaterian aikana kerrottiin Egyptin kymmenestä vitsauksesta. Tuon kertomuksen jälkeen isäntä kastoi leipäpalasen kastikkeeseen ja antoi vuorotellen jokaiselle. Talmudin (juutalainen laintulkinnan ja perinteen säännöskokoelma) mukaan isännän piti joka kerta pestä kätensä sen jälkeen, kun hän oli kostuttanut leipäpalan astiaan. Tämä kastettujen leipäpalojen syöminen tapahtui ennen kolmatta eli siunauksen maljaa, jonka aikana Jeesus asetti Uuden liiton ehtoollisen. Palan kastaminen ja antaminen tapahtui ennen kuin Herramme yhdisti testamenttinsa kautta ruumiinsa leipään ja verensä viiniin. Jeesus antoi Juudakselle leipäpalan osana Vanhan liiton ateriaa. Herra käskee Juudasta toteuttamaan aikeensa pian (tai viivyttelemättä, heti, kreik. takhion). Ja Juudas poistuu heti (tai kohta, kreik. euthys) palan saamisen jälkeen yöhön. Jotkut opetuslapsista luulivat Juudaksen lähtevän oikeille asioille. (Joh.13:27-30). Kavaltajan käsi pöydällä Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä, sanoo Jeesus asetettuaan HPE: n (Luuk.22:21). Kreikankielisessä alkutekstissä sanat kuuluvat: Pleen idou hee kheir tou paradidontos me met emou epi tees trapedzees. Sananmukaisesti suomennettuna: Mutta, katso, käsi kavaltajan minun kanssani pöydällä. Verbiä ei kreikankielisessä alkutekstissä ole, kuten ei ollut mitä ilmeisimmin myöskään alkuperäisissä arameankielisissä sanoissa. Suomenkielisessä lauseessa verbi tarvitaan, mutta verbin valinta ja sen aikamuoto on pelkkä tulkinta ei suoranainen käännös. Myös seuraava käännös on täysin mahdollinen ja perusteltu: Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on ollut minun kanssani pöydällä. Tukea käännökselle käsi on ollut (tai oli) kanssani pöydällä saa myös kohdasta Luuk.5:12. Siinä Luukas käyttää samaa rakennetta ilman verbiä, ja merkitys on selkeästi menneeseen viittaava. Kirkko- 14

raamattummekin lisäävät jakeeseen imperfektissä olevan verbin. Muun muassa tohtori Arthur A. Just Luukkaan kommentaarissa (Concordia Publishing Housen julkaisu) ei usko, että Luukkaan maininta kavaltajasta asetussanojen jälkeen tarkoittaisi välttämättä sitä, että Juudas sai ehtoollisen. Juudakseen meni saatana Sen jälkeen, kun Juudas oli saanut Jeesuksen kastaman ja antaman palan, meni Juudakseen saatana. (Joh.13:27) Olisiko Herra voinut antaa saatanan valtaamalle ihmiselle oman pyhän ruumiin ja verensä? Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha. (1Kor.5:13). Ja Juudashan jos kuka oli viimeistään palan saamisen jälkeen paha. Jeesus toteuttaa tämän pahan poistamisen seurakunnan keskeltä kirjaimellisesti lähettämällä saatanan valtaaman Juudaksen pois opetuslapsien keskuudesta: Minkä teet, se tee pian. Oliko Juudas aterian aikana julkisyntinen? Ihmisestä tulee julkisyntinen siinä vaiheessa, kun hän seurakunnan tieten julkisesti asettuu Jumalan sanaa - Herran käskyä - vastaan. Juudas ei ollut tuon iltaaterian aikana vielä julkisesti asettunut Herraa vastaan. Seurakunta eli opetuslapset sitä eivät ainakaan tienneet. Jos Jeesuksen kastama ja Juudakselle antama pala olisi (vastoin pääsiäisaterian järjestystä) annettu vasta siunauksen maljan aikana lausuttujen asetussanojen jälkeen, niin silloin Juudas olisi saanut Uuden liiton aterian omaksi tuomiokseen. Opetuslapset eivät joka tapauksessa voineet tietää Juudasta petturiksi ennen tätä Jeesuksen antamaa palaa ja palan antamisen jälkeenkin kesti vielä aikansa, ennen kuin he ymmärsivät asian. Juudas Iskariot oli luopuneella sydämellä mukana Vanhan liiton seurakunnassa ja sen uhriaterialla. Uuden liiton armonaterialle hän ei näytä enää jääneen. Tässä on myös esikuva suurilukuisesta juudalaisten joukosta, joka oli luopunut Jumalasta ja Hänen sanastaan. Uuteen liittoon Vanhan liiton kansasta eli juutalaisista tuli vain piskuinen lauma (Luuk.12:32). Oma tuntemukseni Olen Jumalan sanaa luettuani hengessäni, uskossani ja tunnustuksessani täysin vakuuttunut siitä, että Pyhä Raamattu ja sitä oikein opettavat Luterilaiset Tunnustuskirjat eivät aja tai edes hyväksy sellaista käytäntöä, jossa julkisesti Jumalan sanasta luopuneet ja Herran käskyä vastaan nousevat voisivat olla osa ehtoollisseurakuntaa. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. 15

Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha. (1Kor.5:11-13) Yhdessä syöminen tarkoittaa varmasti ennen kaikkea HPE:n yhteistä nauttimista, sitä kaikkein tärkeintä syömistä. Siitä voidaan keskustella, mitä kaikkea muuta seurustelun ja yhteisen syömisen kielto tarkoittaa. Herran ruumista ja verta nauttiessamme tulemme yhdeksi lihaksi ja ruumiiksi. (1Kor.6:15-17) Kuinka voisimme olla yhtä lihaa sellaisen kanssa, joka harjoittaa julkista hengellistä huoruutta maailman kanssa? Ja mitä muuta kuin epäjumalanpalvelusta (1Kor.10:14) on sellainen ns. jumalanpalvelus, jossa julkisesti ja avoimesti hylätään Herran käsky (1Kor.14:37) ja Jumalan sana laajemminkin? Ehtoollisyhteydestähän tässä on nimenomaan kysymys. Ei ole Jumalan tahdon mukaista toimia vastoin selviä tosiasioita ja osallistua harhaoppisten kanssa jumalanpalvelukseen - harjoittaa yhdeksi lihaksi tulemista silloin, jos toisen usko ja tunnustus ovat avoimesti Jumalan sanan vastaisia. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut. (Tiit.3:10-11) Aivan varmasti karttaminen tarkoittaa ehtoollisyhteyttä - mitä kaikkea muuta, siitä voidaan siis keskustella. Jos voimme olla ehtoollispöydässä yhtä, niin sen jälkeen ei ole mielekästä puhua mistään muusta karttamisesta. Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. (Ef.5:6-7) Mitä muuta kuin tyhjiä puheita ovat nykyisten piispojen kannanotot ja toiminnat? Hehän ovat kerta toisensa jälkeen polkeneet maahan Jumalan sanan ja saarnaavat sen sijasta ihmisoppeja. Jakeessa seitsemän käytetty sana symmetekhos tarkoittaa myös yhdessä ruoan nauttimista (1Kor.10:30). Jumalan sanan sijasta tyhjiä puhuvien kanssa ei pidä aterioida yhdessä. Ehtoollisen jakaminen on myös siunaavan käden laittamista ehtoollista nauttivan päälle. Jos jaamme ehtoollisen julkisesti harhaoppisille, niin tulemme väistämättä osallisiksi myös heidän synteihinsä. (1Tim.5:22) Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi. (1Tim.5:24) Tämä tarkoittaa nimenomaan julkisyntisiä, joiden Jumalan sanan vastaiset käytännöt ja opit on nimenomaan tuomittava ennen eli jo tässä ajassa. Jos harhaoppisia ei eroteta ehtoollisyhteydestä, niin koko seurakunta happanee. Juuri näin on meillä laajalti käynyt. Jos seurakuntakuria ja ehtoollisyhteydestä erottamista ei käytetä julkisesti harhaoppisiin, niin silloin myös oikein uskovan ja tunnustavan Kristuksen Kirkon olemassaolo vaarantuu. (Raamatunkäännös: KR 1933/38) Past. Juha Muukkonen 16

Keskitysleirivankina ja sotavankityössä Ensimmäinen Inkerinmaan luterilainen seurakunta syntyi v. 1611. Alue siirtyi 1700-luvun alussa Ruotsilta Venäjän alaisuuteen. Kirkko sai tuolloin edelleen toimia. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen tilanne huononi. Lopulta, vuosina 1928-1938 Inkerin kirkot suljettiin ja useimmat seurakuntalaiset karkotettiin asuinsijoiltaan. Monia myös vangittiin ja teloitettiin. Kirkkoja muutettiin elokuvateattereiksi, kerhotaloiksi ja varastotiloiksi. (http://www.inkerinkirkko, Inkerin kirkon historiaa.) Tämänkaltaista tapahtui myös muita kuin luterilaisia tai kristittyjä kohtaan. Aatami Kuortti (s. 1903, k. 1997) toimi tuohon aikaan Inkerin kirkossa: saarnaajana vuosina 1921-1927 ja pappina v. 1927-1930. Hänen kirjansa nimeltään Kirkossa, keskitysleirissä, korvessa sijoittuu loppuvuosiin. Se sai huomiota osakseen 1930-luvun Suomessa. Kirjaa on julkaistu ainakin vuosina 1935, 1967 ja 1989 (kust. SLEY). Kirja julkaistiin v. 1935 toisen nimisenä. Se on ollut kiellettynäkin aivan sotien jälkeen. Myöhemmin 1950 ja 1960-luvuillla inkeriläisistä puhuttiin ja kerrottiin hyvin vähän Suomessa. Kuvaavaa suomettumiselle, tuolle Suomen vaikealle ajalle on se, että Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) johtaja Toivo Rapeli samoihin aikoihin [1960-luvulla] ilmeisesti ylempää tulleiden huomautusten tähden neuvoi Kuorttia varovaisuuteen inkeriläiskysymyksessä. ( Evankeliumiyhdistys Boråsissa, toim. TT Reijo Arkkila, julk. 2006.) Kuortti tuomittiin keskitysleirille vastavallankumouksellisuudesta v. 1930. Syytöksiin kuuluivat seuraavat kohdat. 1. Rippikoulun pitäminen. 2. Laulukuoron perustaminen. 3. Kirkonverojen kokoaminen. 4. Kiihotus Neuvostotasavaltaa vastaan. 5. Ystävyys niiden seurakuntalaisten kanssa, joiden omaisia oli Suomessa. 6. Ei ilmoittanut gepeulle (GPU, Neuvostoliiton salainen poliisi / KGB) henkilöitä, jotka v. 1929 pakenivat Suomeen. Kuorttia vaadittiin myös toimimaan gepeun hyväksi, jolloin hän olisi päässyt vapaaksi. Sellaiseen hän ei tietenkään suostunut. Kuortille selvisi vuosia myöhemmin, että joku oli keksinyt hänestä valheellisia asioita, joiden perusteella hänet tuomittiin mukamas vastavallankumouksellisuudesta. Muut asiat liittyivät kristinuskoon ja mahdolliseen Suomeen muuttaneiden ihmisten tuntemiseen. Kuortti oli hoitanut myös kristinuskoon liittyvät asiat Neuvostoliiton uskoa rajoittavien säädösten mukaan, vaikka muuta yritettiin 17

väittää. Kuorossa oli vain 18 v. täyttäneitä, koska nuorempia ei saanut olla. Lisäksi se lopetettiin käskystä kokonaan, jolloin sitä oli ehditty pitää kahden kuukauden ajan. Rippikouluakaan ei saanut pitää kuin muutaman päivän ajan ja jossakin vaiheessa sitä sai pitää pari viikkoa. Muulloin nuorille ei saanut lainkaan opettaa uskontoa. Vanhemmatkaan eivät olisi saaneet opettaa lapsilleen uskontoa, rukouksia, yms. Eräs opiskelija kertoi Kuortille kouluissa neuvottavan häikäilemättömästi kuudennen käskyn (Älä tee huorin) rikkomiseen. Opiskelija kirjoitti myös politiikan jauhamisesta ja toinen kirjoitti: Melkein joka päivä vaaditaan minuakin liittymään jumalattomain liittoon. Kuortti ihmetteli millaisen valvonnan alle nuoret olivatkaan joutuneet. Jumalattomuus oli päässyt rehottamaan. Nuorten sydämiin kylvettiin epäluulon, vihan ja katkeruuden helposti orastavia siemeniä. GPU:n päätös 4.2.1930 kuului: Pastori A. A. Kuortti on vastavallankumouksellinen, jonka johdosta hän on ansainnut korkeimman rangaistuksen kuoleman. Hän joutui odottamaan kuolemantuomion käytäntöön panoa. Lopulta, 26.2. hänet kuitenkin tuomittiin kymmeneksi vuodeksi eristetylle pakkotyöleirille. Kuortti tiesi, että monien poliittisten vankien rangaistusaikaa myöhemmin aina lisättiin, kunnes kuolema vapautti rääkätyn orjan. Keskitysleireillä vangit olivat täysin eristyksissä. Mitään tietoa ei saanut muusta maailmasta. Todellisista rikoksista tuomitut laitettiin johtamaan vankeja. Gepeun sanat lähetämme teidät pirujen luo pitivät täysin paikkansa. Eräässä tilanteessa töihin lähdettäessä kaksi vankia oli jäänyt parakkiin. Toinen raahattiin jaloista vetäen ulos. Hän oli kuollut jo yön aikana. Toinen virkosi, kiskottiin kynnykselle ja siinä valitteli sairauttaan. Vankien hoitaja käski sairaan töihin ja kutsui sairasta lurjukseksi. Hän potkaisi vangin kumoon kasvoilleen kovalle maalle. Kerran vangit laitettiin tekemään työtä jalat märkinä ja jalat olivat paleltumispisteessä. Kesäisin joitakin saatettiin rangaistukseksi sitoa ulos hyttysten syötäväksi. Karkuun pyrkijöitä ammuttiin. Kuortti pääsi kesällä 1930 pakenemaan keskitysleiriltä. Nälkäisenä hän pyysi syötävää parilta henkilöltä. Hän joutui ammuskelun kera uudelleen kiinni ja vangitsijoilla olisi ollut oikeus ampua karkuri heti paikalla. Monet kauhistelivat miksi syytön pastori oli otettu kiinni ja toivoivat, että hänet olisi päästetty vapaaksi tai että hän pääsisi uudelleen pakoon. Näin kävikin, kun molemmat vanginvartijat olivat nukahtaneet yöllä ja Kuortti heräsi jossain vaiheessa säpsähtäen, Ikäänkuin joku olisi tyrkännyt kylkeeni ja sanonut: Miksi siinä makailet? Herää jo ja lähde! Kuortti pääsi lopulta Suomen puolelle samoiltuaan korvessa lähes 12 vuorokautta ja yli 300 kilometrin verran. 18

Veljeni sotavangit Toisen maailmansodan aikana Kuortti kutsuttiin sotilaspastorin työhön suomalaisten kiinni ottamien sotavankien pariin. Heidän joukossaan oli myös kristittyjä ja eräässä tilanteessa Aatami Kuortti lopulta toimitti myös ehtoollisen yhdelle sotavankiryhmälle heidän pyydettyään sitä. Kuortti julisti sotavangeille evankeliumia ja he veisasivat virsiäkin ja usein rukoilivat Isä meidän rukouksen. Eräässä tilanteessa laulu kajahti niin, että huoneen katto tärisi, ja toisessa tilanteessa koko tienoo kajahti Ylistetty Herramme korkeuksissa. Aatami Kuortti luki heille myös Herran siunauksen. Joitakin sotavankeja Jumalan sana pisti sydämeen. Kuortti saattoi joutua myös pieniin väittelyihin. Esimerkiksi kerran Kuortti korosti politiikkaan liittyen, että Suomessa on useita puolueita. Jeesukseen uskovana en kuulu mihinkään puolueeseen. Kristinuskossa ei punota juonia Neuvostoliittoa vastaan. (Kuortti, Veljeni sotavangit, painettu 1989.) Kuortti kertoi eräässä laitoksessa sotavangeille, että laitoksen johtajan kaksi poikaa olivat kaatuneet rintamalla ja siitä oli seurannut raskasta surua. Tästä johtuen sotavangit hämmästelivät saamaansa hyvää ja ystävällistä kohtelua. Hyvä kohtelu johtui siitä, että Herramme Jeesus Kristus on käskenyt rakastamaan toinen toisiamme ja hän kehotti rukoilemaan vihollistenkin puolesta. Tämän laitoksen johtaja noudattaa käytännössä Jeesuksen opetusta. Kuortti jatkoi, Olemme kaikki syntisiä, mutta Jumala on meitä armahtanut ja lähettänyt Poikansa meille Vapahtajaksi. Tämä on vielä suurempi syy iloita. Inkeriläiset sodan jälkeen Inkerinsuomalaisia tuli yli 63 000 Suomeen vuosina 1943-1944. Inkeriläisiä vaadittiin sodan jälkeen palaamaan Neuvostoliittoon ns. vaaran vuosina. Neuvostoliiton edustajat ja Valpo kävivät ympäri Suomea suostuttelemassa heitä. Eräs kertoi, että Valpo uhkasikin: jos he eivät suostuisi lähtemään, heidät vietäisiin pakolla. Neuvostoliitto lupasi, että he saisivat palata omille kotiseuduilleen, mutta todellisuudessa he päätyivät eri puolille Neuvostoliittoa. Inkerinsuomalaisista 8000 jäi Suomeen. Noin 4000 pakeni Suomesta Ruotsiin turvaan. Osa heistä kiersi Pohjanlahden. Osa tuli kalastajaveneillä yli Pohjanlahden, usein jännittävän merimatkan jälkeen, eri alueille pitkin Ruotsin rannikkoa. ( Evankeliumiyhdistys Boråsissa ; ja Inkerinsuomalaisten kohtalo toim. Jouko Sihvo, v. 2007.) Suomessa asunut Aatami Kuortti sai myöhemmin nähdä, kun Inkerin ev.lut. kirkko jälleen elpyi. Vuonna 1989 pidettiin Inkerin Suomalaisen Evankelisluterilaisen Kirkon kokous. Aatami Kuortti valittiin kirkon puheenjohtajaksi ja samalla hän siunasi pastorin seurakunnan hoitajaksi. Samuli Ruohola 19

Katso, minä lähetän sanansaattajani Mal.3:1. Kokouskutsu vuosikokoukseen Todistajaseuran johtokunta kutsuu seuran jäsenet vuosikokoukseen, joka pidetään Soinin seurakuntatalolla lauantaina 11.7.2009 alkaen klo 10. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Johtokunta Kansikuva Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Jordanin toisella puolella Betaniassa (Joh.1:28). Kastetta esittävä pieni mosaiikkityö on ortodoksisessa kastekirkossa Ravennassa, Italiassa ja se on peräisin 400-luvulta. Lähde: Raamatun maat ja kansat, 1983 Oy Valitut Palat s. 178. Toimitus Todistaja-lehden julkaisija: Ev.lut. Todistajaseura. Päätoimittaja: Alpo Ahola, Saarentie 7, 63640 Ritola. Puh. 0500484486, 063356855, alpo.ahola@nic.fi Toimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänkatu 39 B 22, 65200 Vaasa. Puh. 0505578061, 063179835 Toimituskunta: Ossi Niemistö, Tapio Niemistö ja Martti Pylkkänen Todistaja-lehden nettiosoite: http://www.nic.fi/~aahola/todistajaseura.htm Todistajan tilaukset ja osoitteen muutokset: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, 61350 Huissi, puh. 0503226176 Lehti ilmestyy kerran kuussa ja maksaa kotimaahan ja pohjoismaihin kestotilauksena 22, vuosikertatilauksena 25 / vuosikerta ja muualle ulkomaille 28. Todistaja-lehti, Etelä-Pohjanmaan Osuuspankki, tilin n:o 507100-236193 ISSN 0355-926262. Ev.lut. Todistajaseuran Rukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa Todistajaseuran pj. Ossi Niemistö, Haiharankatu 17 A 6, 33710 Tampere. Puh. 0445040752 Rahastonhoitaja: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, 61350 Huissi, puh. 0503226176 Ev.lut. Todistajaseura, Etelä-Pohjanmaan Osuuspankki, tilin n:o 507100-236193 20 Art-Print Oy