EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 9.1.2018 C(2017) 9017 final KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 9.1.2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/90/EU täydentämisestä sellaisten yksittäisten laivavarusteiden yksilöimiseksi, joissa voi olla hyödyllistä käyttää elektronisia tunnisteita (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) FI FI
PERUSTELUT 1. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN TAUSTA Laivavarusteista ja neuvoston direktiivin 96/98/EY kumoamisesta 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/90/EU, jäljempänä laivavarustedirektiivi, mukaan komissio tekee kustannus hyötyanalyysin elektronisen tunnisteen käytöstä ruorimerkin täydentämiseen tai korvaamiseen. Kyseinen analyysi suoritettiin tutkimuksena, joka on nyt käytettävissä komission verkkosivustolla 1. Tutkimuksessa todettiin, että ruorimerkkiä täydentäviä tai korvaavia elektronisia tunnisteita koskevasta yleisesti hyväksytystä ja tunnustetusta standardista olisi päästävä sopimukseen melko nopeasti, sillä teollisuus on jo alkanut soveltaa kyseistä teknologiaa. Tutkimuksen päätelmänä oli, että vaikka merenkulkuala toimii monimutkaisessa ympäristössä, jossa on vaikea ennakoida elektronisten tunnisteiden kaikkia mahdollisia käyttötilanteita, koko EU:ta koskevan (vapaaehtoisesti sovellettavan) toimintakehyksen oikea-aikaisella käyttöönotolla olisi todennäköisesti seuraavat myönteiset vaikutukset: Valmistajia hyödyttäisi väärentämisen estämisen paraneminen. Aluksen omistajat/käyttäjät voisivat suorittaa varusteiden jäljitettävyys- ja varastovalvontaa nykyistä helpommin. Markkinavalvontaviranomaiset pääsisivät suoraan ja helposti asianomaisiin tietokantoihin, mikä tehostaisi todistusten validointitarkastuksia. Tutkimuksessa analysoitiin eri vaiheiden prosessit sekä laivavarusteiden (hyväksyntä, markkinoillepääsy ja valvonta) että aluksen elinkaaren (rakentaminen, käyttö ja kierrätys) osalta sekä määriteltiin mahdolliset haasteet. Ennusteissa tarkasteltiin tilannetta 10 vuoden kuluttua mahdollisesta elektronisten tunnisteiden käyttöönotosta. Tutkimuksen teknisessä osassa esitettiin kattava yleiskatsaus olemassa olevista tietovälineistä ja tiedonvaihtoarkkitehtuureista, ja niiden perustella parhaimpana teknologiana elektronisia tunnisteita varten suositettiin radiotaajuustunnistusta (RFID) ja tietomatriisikoodeja. Määrällistä arviointia varten määriteltiin ja arvioitiin perusskenaarion lisäksi kolme erilaista täytäntöönpanoskenaariota, ja päätelmänä oli, että kaikkein kalleimmassa skenaariossa myös hyödyt olisivat todennäköisesti suurimmat. Täytäntöönpanoskenaarioita arvioitiin neljän pääasiallisen kustannuslajin eli investointi-, täytäntöönpano-, toiminta- (ml. koulutus-) ja ylläpitokustannusten osalta. Hyödyistä arvioitiin nopeampaa tiedonkeruuta, markkinahaitan vähenemistä, keskitetympää tuotteiden palautusta ja tehokkaampaa väärennettyjen tuotteiden tunnistusta. Perusskenaario tarkoittaa tilanteen jatkumista nykyisen kaltaisena, ilman elektronisten tunnisteiden käyttöä. Skenaariossa 1 tunnistamiseen käytetään pelkästään laivavarusteen todistuksen numeroa. Skenaariossa 2 käytetään laivavarusteen todistuksen numeron lisäksi yrityksen tunnusta sekä tavaran koodia, ja skenaariossa 3 käytetään vielä tietoja, jotka mahdollistavat valmistajan kunkin yksittäisen tuotteen yksilöllisen tunnistamisen. Kustannukset on arvioitu toimijakohtaisesti (eli valmistajaa ja markkinavalvontaviranomaista kohden) sekä täytäntöönpanoon tarvittavaa yksikkömäärää kohden. Tässä yhteydessä tarkasteltiin tunnisteiden tulostimiin, lukijoihin, ohjelmistorajapintoihin ja koulutukseen liittyviä kustannuksia. Kustannukset ja hyödyt on arvioitu viiden vuoden ajalta poistoarvon 1 https://ec.europa.eu/transport/sites/transport/files/2017-04-electronic-tag-marine-equipment.pdf FI 2 FI
huomioonottamiseksi ja koska kyseistä ajanjaksoa pidettiin riittävänä toimenpiteen vapaaehtoisen käyttöönoton kannalta. Perusskenaariossa ei aiheudu lisäkustannuksia, mutta sillä ei myöskään saavuteta minkäänlaista lisähyötyä. Skenaariossa 1 lisäkustannukset arvioidaan viideltä vuodelta kaikkiaan 710 000 euroksi ja hyödyt 28,7 miljoonaksi euroksi, kun taas skenaariossa 3 arvioidaan saavutettavan viiden vuoden aikana 89 miljoonan lisäkustannuksilla lähes 150 miljoonan euron lisähyödyt. Niiden välissä olevassa skenaariossa 2 kustannukset ennakoidaan 5,5 miljoonaksi euroksi ja hyödyt 32,7 miljoonaksi euroksi. On myös syytä panna merkille, ettei lainsäätäjä aio tehdä elektronisten tunnisteiden käyttöä pakolliseksi, joten päätös siihen liittyvien etujen hyödyntämisestä jää talouden toimijoille. Koska talouden toimijat voivat ottaa elektroniset tunnisteet käyttöön vapaaehtoisuuden pohjalta, ne myös voivat päättää itse siitä, haluavatko ne investoida lisää kyseiseen teknologiaan saavuttaakseen suuremmat hyödyt. 2. SÄÄDÖKSEN HYVÄKSYMISTÄ EDELTÄNEET KUULEMISET Sidosryhmiä kuultiin sekä laivavarustedirektiiviä koskevan vaikutustenarvioinnin yhteydessä vuonna 2012 että vuonna 2017 suoritetun elektronisten tunnisteiden vaihtoehtoja koskevan kustannus hyötyanalyysin yhteydessä. Laivavarustedirektiiviä koskevassa vaikutustenarvioinnissa 2 vuonna 2012 tarkasteltiin vapaaehtoisuuteen perustuvaa elektronisten tunnisteiden käyttöönottoa arvioiduissa toimintavaihtoehdoissa. Siten tämä aloite on osa toimintavaihtoehtoa, joka jo valittiin direktiivin antamisajankohtana. Vastaavasti laivavarustedirektiivin 11 artiklan mukaan komissio tekee kustannus hyötyanalyysin. Kyseisessä analyysissä tarkasteltiin eri vaihtoehtoja elektronisten tunnisteiden täytäntöönpanolle. Siihen voi tutustua komission verkkosivustolla. Kustannus hyötyanalyysiä koskeviin kuulemisiin ottivat osaa kaikki laivavarustedirektiivin suhteen olennaiset sidosryhmät, toisin sanoen jäsenvaltiot (eli laivavarusteiden asiantuntijaryhmä (E02653), markkinavalvontaa käsittelevä asiantuntijaryhmän alaryhmä (ADCO MED) sekä meriturvallisuutta käsittelevä komitea (COSS, C09400), ilmoitetut laitokset, laivavarusteiden valmistajat, lippuvaltion ja satamavaltion tarkastajat, markkinavalvontaviranomaiset sekä alusten käyttäjät. Sidosryhmille ilmoitettiin kuulemisesta MarED-verkkosivustolla, jolle on rekisteröitynyt yli 10 000 henkilöä. Kuulemisia täydensivät kolme sidosryhmien työpajaa ja kaksi käytännön esittelytilaisuutta, toinen alan merkittävillä messuilla ja toinen Itämeren lautalla. Suurta yleisöä on tarkoitus kuulla tulevassa delegoituja säädöksiä / täytäntöönpanosäädöksiä koskevassa tavanomaisessa neliviikkoisessa kuulemisessa. 3. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Delegoidussa säädöksessä luetellaan ne direktiivin 2014/90/EU soveltamisalaan kuuluvat laivavarusteet, joilla elektronisia tunnisteita voitaisiin käyttää. Kuten sidosryhmäkuulemiset osoittivat, erilaisia tunnisteita käyttämällä voisi olla teknisesti mahdollista käyttää tunnisteita kaikenlaisilla laivavarusteilla. Elektronisten tunnisteiden käyttö EU:n aluksilla olevilla tai niille sijoitettavilla kaikentyyppisillä varusteilla, joille 2 http://eur-lex.europa.eu/legal-content/en/txt/pdf/?uri=celex:52012sc0438&from=en FI 3 FI
direktiivin 2014/90/EU 2 artiklassa määritellyissä kansainvälisissä asiakirjoissa edellytetään lippuvaltion viranomaisten hyväksyntää, on teknisesti toteutettavissa. Esimerkiksi maalipakkaukseen merkittävän tunnisteen lisäksi olisi oltava mahdollista merkitä laivavarustedirektiivin mukaisesti hyväksytyllä maalilla maalattuun aluksen seinään tunniste, joka osoittaa maalin täyttävän laivavarustedirektiivin vaatimukset. Sen vuoksi tässä säädöksessä ei pitäisi sulkea yksittäisiä laivavarusteita sen soveltamisalan ulkopuolelle. Antamalla asetus saavutetaan väärentämisen estämiseen ja tehokkaaseen markkinavalvontaan liittyvät laivavarustedirektiivin tavoitteet yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja tuodaan oikeusvarmuutta kaikille sidosryhmille, kuten laivavarusteiden valmistajille, toimivaltaisille viranomaisille sekä alusten rakentajille ja käyttäjille. Valitsemalla muodoksi asetus varmistetaan yhtenäiset puitteet kaikille markkinatoimijoille, ja asetus takaa parhaiten tasapuoliset toimintaedellytykset ja yhdenmukaiset kilpailuolosuhteet. Lisäksi sillä varmistetaan, että luettelo yksittäisistä laivavarusteista, joilla voidaan käyttää elektronista tunnistetta, on suoraan sovellettavissa. Käytettäessä asetusta jäsenvaltioiden hallinnot myös välttävät hallinnollisen rasitteen, kun niiden ei tarvitse saattaa säädöstä erikseen osaksi kansallista lainsäädäntöä. FI 4 FI
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 9.1.2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/90/EU täydentämisestä sellaisten yksittäisten laivavarusteiden yksilöimiseksi, joissa voi olla hyödyllistä käyttää elektronisia tunnisteita (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon laivavarusteista ja neuvoston direktiivin 96/98/EY kumoamisesta 23 päivänä heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/90/EU 3 ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan, sekä katsoo seuraavaa: (1) Jotta talouden toimijoiden olisi mahdollista käyttää elektronisia tunnisteita vapaaehtoisuuden pohjalta, markkinavalvonta helpottuisi ja estettäisiin yksittäisten laivavarusteiden väärentäminen, direktiivillä 2014/90/EU siirretään komissiolle toimivalta antaa delegoituja säädöksiä niiden yksittäisten laivavarusteiden yksilöimiseksi, joissa voi olla hyödyllistä käyttää elektronista tunnistetta. (2) On tärkeää varmistaa, että direktiivin 2014/90/EU tavoitteet saavutetaan yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Siihen päästään antamalla asetus, jolla taataan oikeusvarmuus kaikille sidosryhmille kuten laivavarusteiden valmistajille, toimivaltaisille viranomaisille sekä alusten rakentajille ja käyttäjille. Valitsemalla muodoksi asetus varmistetaan yhtenäiset puitteet kaikille markkinatoimijoille, ja asetus takaa parhaiten tasapuoliset toimintaedellytykset ja yhdenmukaiset kilpailuolosuhteet. Lisäksi sillä varmistetaan, että luettelo yksittäisistä laivavarusteista, joissa voi olla hyödyllistä käyttää elektronista tunnistetta, on suoraan sovellettavissa. Käytettäessä asetusta jäsenvaltioiden hallinnot myös välttävät hallinnollisen rasitteen, kun niiden ei tarvitse saattaa säädöstä erikseen osaksi kansallista lainsäädäntöä. (3) Direktiivin 2014/90/EU mukaisesti komission oli tehtävä kustannus hyötyanalyysi elektronisen tunnisteen käytöstä ruorimerkin täydentämiseen tai korvaamiseen. (4) Kustannus hyötyanalyysin mukaan elektronisten tunnisteiden käyttö laivavarusteilla johtaisi todennäköisesti siihen, että valmistajat olisivat paremmin suojattuja väärentämistä vastaan, alusten omistajat ja käyttäjät voisivat suorittaa varusteiden jäljitettävyys- ja varastovalvontaa nykyistä helpommin ja markkinavalvontaviranomaiset pääsisivät suoraan ja helposti asianomaisiin tietokantoihin, mikä tehostaisi todistusten validointitarkastuksia. (5) Kustannus hyötyanalyysin päätelmänä oli, että investointien kokonaismäärä odotettuihin hyötyihin nähden olisi pieni ja viranomaisille ja teollisuudelle aiheutuvat kustannukset olisivat kohtuulliset, koska elektroniset tunnisteet otettaisiin käyttöön 3 EUVL L 257, 28.8.2014, s. 146. FI 5 FI
asteittain ja vapaaehtoisuuden pohjalta. Lisäämällä yksityisen ja julkisen sektorin investointeja voidaan saavuttaa muitakin hyötyjä. (6) Kustannus hyötyanalyysin yhteydessä komissio toteutti jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa useita kuulemisia, työpajoja ja esittelyhankkeita. (7) Kuulemisissa sidosryhmät olivat yhtä mieltä siitä, että eri menetelmiä käyttämällä on EU:n aluksilla olevilla tai niille sijoitettavilla varusteilla teknisesti mahdollista käyttää elektronisia tunnisteita, joille direktiivin 2014/90/EU 2 artiklassa määritellyissä kansainvälisissä asiakirjoissa edellytetään lippuvaltion viranomaisten hyväksyntää. Sen vuoksi kyseisillä varusteilla olisi voitava käyttää elektronisia tunnisteita, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Tämän asetuksen liitteessä luetelluilla yksittäisillä laivavarusteilla voi olla hyödyllistä käyttää elektronisia tunnisteita. 2 artikla Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä 9.1.2018 Komission puolesta Puheenjohtaja Jean-Claude JUNCKER FI 6 FI