Pysyvä rakkaus kasvattajaseuraan Ilja Venäläiseen tiivistyy kaunis tarina aidosta rakkaudesta kasvattajaseuraa kohtaan. Pienenä poikana hän seurasi aktiivisesti edustusjoukkueen otteita kentän laidalla katsoen ja samalla pallotellen kavereiden kanssa. Myöhemmin hän sai pelata lapsuuden esikuviensa kanssa. Oleellisinta on, että hänestä kasvoi tärkeä pala KuPSin seurahistoriaa. Pelaaja, jonka on puolestaan monen juniorin ihailema esikuva. Pelaaja, jonka saavutuksista, maaleista ja persoonasta puhutaan pitkään kunnioittavaan sävyyn Kuopiossa. On vain yksi Kuningas, Ilja Venäläinen Niiralasta, KuPS-kannattajat laulavat ponnekkaasti suurimman suosikkinsa nimeä. Venäläinen on tehnyt keltapaidoille 1-0 johtomaalin Gaz Metania vastaan Eurooppa-liigan karsintaottelussa. Stadion on suoraan sanottuna räjähtänyt riemusta. Ilta on myös Venäläiselle unelmien täyttymys. Aloittaessaan KuPSin paidassa Kakkosessa hän olisi tuskin uskonut, että pääsee kokemaan ikimuistoisia europelejä. Iskemään ensimmäisessä europelissään ratkaisumaalin romanialaisten verkkoon tai pelaamaan turkkilaista huippuseuraa vastaan todellisessa huutomyrskyssä. Se tunnelma oli vähän erilaista, mihin Kuopiossa on tottunut, kun katsomossa pauhaa yli 20 000 katsojaa. Tulos Bursasporia vastaan oli huono, mutta tunnelma ja ympäristö olivat mahtava kokemus, Venäläinen nimeää yhden uransa parhaan muiston. Muistojahan riittää. Venäläinen saavutti urallaan komeita merkkipaaluja, pääsi debytoimaan A- maajoukkueessa ja ansaitsi laajan arvostuksen Veikkausliigassa. Peliuraa kohtaa häntä tuntee suurta tyytyväisyyttä.
Olen pelaajauraani niin tyytyväinen kuin voi olla. Ainut asia, mikä jäi harmittamaan, oli Suomen cupin finaalin häviäminen kolme kertaa. Sen voiton olisin suonut itselleni ja muulle joukkueelle. Venäläinen osaa aidosti arvostaa, että sai pelata kasvattajaseuransa riveissä yli 300 ottelua ja teki yli 100 maalia. Olen tyytyväinen, että sain pelata KuPSissa pitkään ja onnistuin olemaan monena vuotena isossa roolissa ja tekemään maaleja. Silloin kun puin ensimmäistä kertaa KuPS-paidan päälle, en olisi millään uskonut, että saavuttaisin tuollaiset lukemat. Elämässä muitakin tärkeitä arvoja Venäläinen pelasi koko uransa Suomessa, kolmea kautta lukuun ottamatta kaikki KuPSissa. Venäläisen kohdalla nousee usein puheeksi seikka: käyttikö hän kaiken potentiaalinsa uransa maksimin saavuttamiseen? Asiasta saa hyvin perusteellisen vastauksen. Oma ajatus urastani on, että siihen nähden mitä sitouduin, saavutin sen mitä saavutettavissa oli. Jos olisin ollut valmis uhraamaan kaiken, olisin voinut saavuttaa kovemman uran. Minulla on elämässä muitakin tärkeitä arvoja. Näistä tärkeistä arvoista perhe on Venäläiselle etusijalle. Hän puhuu innokkaasti uusista mahdollisuuksista, joihin hänellä on pelaajauran lopettamisen jälkeen tilaisuus. Yksi niistä on viettää laatuaika perheen kanssa: mennä mökille rauhassa viikonloppuisin, katsoa jalkapallo-otteluita perheen ja vanhempien kanssa. Kysymys maksimitason saavuttamisesta saa Venäläisen pohtimaan laajemmin Veikkausliigan arvostusta ja pelaajan satsauksia uransa rakentamiseksi. Keskeiseksi teemaksi nousee realismi. Unelmoida voi, mutta pitää olla valmis tekemään tarpeeksi töitä sen eteen. FC Barcelonassa tai Valioliigassa pelaamista voi haaveilla. Mutta on turha olla pettynyt, jos ei ole valmis tekemään kaikkea, mitä se vaatii. Monille tulee ihmetyksenä, kuinka paljon Veikkausliigassa pelaaminen vaatii. Ensin pitää katsoa, kuinka paljon on valmis satsaamaan uransa eteen. Veikkausliigaa ei pitäisi arvioida, ei varsinkaan pelaajien. Vaan olla etuoikeutettu ja nauttia siitä ajasta, jonka saa pelata. Venäläinen näkee Veikkausliigan palkkatason epäkohtana, joka haittaa pelaajien sitoutumista ja seurojen pitkäjänteistä kehitystä. Kun Venäläinen pelasi ensimmäisen kerran Veikkausliigassa 2001, joukkueissa oli huomattavasti enemmän parhaassa peli-iässä olevia pelaajia. Tilanne on nyt toinen. Pelaajat joutuvat jo liian nuorena miettimään tulevaa uraa. Mielestäni on erittäin tärkeää, että joukkueissa olisi kokeneita suomalaisia pelaajia enemmän, nuorten ja ulkomaalaisten lisäksi. Se kehittäisi suomalaista jalkapalloa ja suomalaisia pelaajia. Pystyttäisiin paremmin sitouttamaan pelaajia ja löytämään paremmin joukkueille peli-identiteetti. Tulotaso Veikkausliigassa on keskimäärin heikkoa. Esimerkiksi KuPSissa palkat eivät ole sitä luokkaa, että niillä kartuttaisi eläkekassaa. Ei Veikkausliigassa saa niin paljon palkkaa, että siitä jäisi säästöön
kouluttautumiseen uran jälkeen. Puhutaan ammattilaisuudesta ja sitoutumisesta, mutta tulotaso on tämä. Miten pitkään näin voi jatkua, Venäläinen pohtii. Venäläinen on siinä onnellisessa asemassa, että hän yhdisti onnistuneesti jalkapallon ja opiskelun. Hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi, ja aloittaa työt Verohallinnon sihteerinä ensi viikolla. Kaikilla pelaajauran jälkeinen siirtyminen niin sanottuun normaalielämään ei käy yhtä jouhevasti. Uran parasta jalkapalloa Viime kaudella Venäläinen iski henkilökohtaisen maaliennätyksensä. Kauden jälkeen hänet valittiin KuPSin kauden pelaajaksi ja Kuopion vuoden urheilijaksi. Venäläinen myöntää, että lopettaminen ei aiheuttanut suuria tunteen purkauksia. Hän oli osannut valmistautua siihen jo selkävaivojen pilaamaan 2012 kauden jälkeen. Onnistuneen kauden jälkeen jäi hyvä fiilis uran päätöksestä. Ei tullut sellaista oloa, että olisin roikkunut liian pitkään mukana. Sain auttaa joukkuetta loppuun asti. Parhaaksi kaudekseen hän painottaa kuitenkin kautta 2010, jolloin KuPS palasi mitalikantaan 31 vuoden tauon jälkeen. Kausi oli repaleinen selkävaivojen takia, mutta pystyin nousemaan vaikeuksien jälkeen avaukseen ja tekemään loppukaudesta tärkeitä maaleja ja syöttöjä. SM-hopea ja europaikka olivat todella tärkeitä ja tunteikkaita hetkiä joukkueelle ja minulle. Venäläinen arvioi parhaaksi jaksokseen kaudet 2010 2013. Ne olivat urani parasta jalkapalloa. En tiedä, tasapainottiko perhe-elämä vai mistä johtuu, että pelasin parhaat vuodet kypsemmässä iässä. Pystyin pelaamaan nuo vuodet hyvällä ja tasapainoisella tavalla selkävaivoja lukuun ottamatta, Venäläinen perustelee.
Iljan valtakunta oli boksissa Komealla urallaan Venäläinen pelasi 304 Veikkausliigaottelua ja viimeisteli 76 maalia. KuPSin paras maalintekijänä hän oli viidellä kaudella. Savolaishyökkääjä löytää selkeän yhteyden hyvälle maalintekotaidolleen. Olen aina halunnut tehdä maaleja. Maalinteko on ollut paras juttu itselle treeneissä ja peleissä. Olen tykännyt maalin tekemisen fiiliksestä, Venäläinen toteaa innostuneesti. Venäläinen tunnustaa pitäneensä tarkkaan kirjaa maaleistaan junioripeleistä lähtien. Myös tietyt maalit ovat piirtyneet tarkasti hyökkääjän verkkokalvolle. Uransa tähtihetkiin hän nostaa kääntöpotkumaalin FC Lahden verkkoon kaudella 2010. Olin haaveillut saksarimaalista jo pienestä pojasta lähtien. Sitä tuli yritettyä jo monta kertaa, ja alkoi tuntua, että ettei mene mistään. Se oli hieno maali, hyökkääjänä saa parhaat kiksit maalinteosta. Venäläistä pitkään valmentanut Esa Pekonen tiivistää Venäläisen suurimmat vahvuudet hyökkääjänä olevan juuri boksissa. Ennen kaikkea hän oli hyvä maalintekijä, Iljan valtakunta oli rangaistusalueen sisällä. Hänellä on hyvät ominaisuudet maalintekoon: tilanteiden ennakointi, pääpeli ja rauhallisuus maalintekopaikoissa, Pekonen kuvaa. Rakkaus pysyy KuPSissa Venäläinen pelasi kolmetoista kautta edustusjoukkueessa ja saman verran nappulana. Seuralle löytyy paikka sydämestä myös jatkossa. KuPS on tosi iso asia ja näytellyt isoa osaa urallani. Vaikka lopetin pelaajauran KuPSissa, ei se poista rakkauttani seuraa kohtaan. Puheet siitä, että minut olisi savustettu ulos, ovat palturia. Seura on hoitanut asiat hyvin urani aikana. Venäläinen on alustavasti lupautunut aitioisännän rooliin tulevalle kesälle, ja myöntää seuraavansa tarkkaan KuPSin otteita.
Innolla odotan tulevia pelejä. Näen, että joukkueella on hyvät mahdollisuudet kun rinki on kapeampi. Tärkeintä on pelaajien sitoutuminen yhteiseen taktiikkaan. Voin sanoa, että viime vuosina kaikkia pelaajia ei kiinnostanut noudattaa valmentajan taktiikkaa vaan osa tykkäsi pelata oman mielen mukaan. Venäläinen näkee tärkeänä myös pitkäjänteisen toiminnan. KuPSissa on ollut viime vuosina paljon pätkäpelaajia. Ei yhdessä vuodessa pääse joukkueeseen kovin hyvin sisään. Onko viimeisen neljän vuoden aikana seurassa ollut riittävästi pelaajia, jotka pelanneet vähintään kaksi vuotta, Venäläinen kysyy aiheellisesti. Rupattelutuokion aikana käy hyvin selväksi, että Venäläiseltä löytyy paljon painavaa sanottavaa jalkapallosta ja perspektiiviä eri asioista. Valmentamisen suhteen hän ei innostu, ei ainakaan tässä vaiheessa. Koskaan ei pidä sano ei koskaan, mutta minulla ei ole mitään suurta visiota, millä lähtisin valmentajaksi. Olen nähnyt valmentajia, jotka valmentavat vain valmentamisen ilosta, mutta heillä ei ole selkeää suuntaa miten pelaajia ja peliä kehitetään. Venäläinen käy Kakkosessa pelaavan KuFun treeneissä kerran viikossa. Kesän pelisuunnitelmat ovat avoinna. Tällä hetkellä Kakkosen tasolle sitoutuminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Kesällä varmasti jossakin pelaan, todennäköisemmin harrastefutiksessa, Venäläinen arvioi. Venäläinen on luottavainen, että seurasta löytyy uusi seuraikoni. Ei seuraikonin tarvitse välttämättä olla Kuopiosta. Mielestäni pelaaja, joka on pelannut pitkään hyvällä tasolla ja kantaa kunnialla KuPS-paitaa. Mielestäni on tärkeää, että hän on helposti lähestyttävä persoona. Kuopiossa on tärkeää, että ollaan lupsakoita: jutellaan ja jaetaan mielipiteitä ihmisten kanssa, eikä katsoa nenän vartta pitkin. Viimeisiin lauseisiin tiivistyy Venäläisen suuruus ihmisenä. Venäläinen on arvostettu herramies kentällä ja sen ulkopuolella. Aina jalat maassa tyyppiä, jota kuvastaa kunnioitettava nöyryys. Hänellä riittää aikaa jutella ihmisten kanssa ja hän oikeasti välittää, mitä ihmisillä on sanottavanaan. Poimintoja uran varrelta
Paluusta KuPSiin 2007 Minulla oli mahdollisuus siirtyä Veikkausliigan kärkiseuroihin, mutta haluni palata KuPSiin vei voiton. Näin joukkueessa potentiaalia, enkä ole valintaani sen jälkeen katunut. Vuodet muualla opettivat arvostamaan KuPSia entistä enemmän. Kirvelevin tappio Minulla oli vahva ajatus, että saan hyvän lopetuksen peliuralle ja onnistuneelle kaudelle. Siitä tappiosta oli vaikea päästä yli. Koko loppukausi tuntui menevän toipuessa. Siihen meni oikeasti viikkoja. En tiedä, olenko vieläkään toipunut täysin tappiosta. Uran kummallisin ottelu Johdimme C-junioreiden SM-karsintasarjaottelua JYPiä vastaan 2-0. Kahdeksan minuuttia ennen loppua tuomari vihelsi pilliin. Luulimme pelin päättyneen, mutta meidät komennettiin takaisin pelikentälle pelaamaan ottelu loppuun. Keskittyminen ilmeisesti herpaantui totaalisesti ja JYP vei ottelun 2-3. Se oli kummallisin jalkapallo-ottelu, jossa olen ollut. Viimeisen maalin JYP teki lisäajalla kun sekä toppari että maalivahti potkaisivat ohi ja pallo lipui maaliin. Tappio kalvoi mieltä pitkään. Kannattajien merkityksestä Minulla on jäänyt kannattajista hyvät fiilikset. He ovat ymmärtäneet ja tukeneet minua myös vaikeilla hetkillä. He ovat olleet minun puolella, eivätkä ole puukottaneet selkään. Cupin finaalin tifo lämmitti kovasti mieltä. Maajoukkuedebyytti 30-vuotiaana Belgiaa vastaan KuPSin ulkopuolelta isoin tähtihetki, vaikka minuutteja ei hirveästi tullutkaan. Kymmenen vuotta nuorten maajoukkuepelien jälkeen maajoukkue oli jo haudattu toive. Arvostan sitä, että pääsin maajoukkueeseen, jossa oli kaikki kynnelle kykenevät pelaajat mukana.