Työssäoppiminen Ruotsissa 5.7.-15.12.2017 Iita Jaakonaho
Pitkän työssäoppimispaikan etsinnän jälkeen sain mahtavan tarjouksen lähteä suorittamaan työssäoppimisjaksoni Ruotsiin. Päätös piti tehdä pikaisesti ja pienen mietinnän jälkeen päätin sanoa kyllä! Hain rahoitusta ja sain myöntävän vastauksen. Minulle oli myös valmis asunto paikanpäällä, joten oli vaikea keksiä syitä miksi kieltäytyä. Minua pyydettiin aloittamaan jo heinäkuun alussa, joten ei auttanut muu kuin pakata tavarat ja ostaa lippu laivaan. Hyvästelin ystävät toivottaen hyvät puolet vuodet ja astuin laivaan. Perillä lasistudiolla olin jo heinäkuun neljännen päivän iltana Ensimmäisen kokonaisen päivän sain pyhittää asettumiselle, paikkoihin tutustumiseen ja ruokaostoksiin. Kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja halusivat varmistaa, että minulla olisi kaikki tarvittava jotta voisin aloittaa työt hyvillä mielin.
Paikka Skeppsta hytta sijaitsee Gnestan kunnassa, kahdenkymmenen minuutin päässä Gnesta nimisestä kaupungista. Työssäoppimisohjaajani Ebba ja hänen miehensä Torleif ostivat noin viisitoista vuotta sitten vanhan kyläkoulun Skeppstan ja Blackstan väliltä. Vanhin koulurakennus on muutettu galleriatilaksi ja uusissa rakennuksissa toisesta on lasistudio sekä myymälä ja kahvio ja toisessa he itse asuvat. Minun asuntoni oli viihtyisä yksiö kaikkine mukavuuksineen ja omalla sisäänkäynnillä, heidän kotinsa alakerrassa. Työmatka oli siis vain yhden takapihan pituinen.
Lasistudio on keskellä maaseutua. Etupiha on peltoa ja metsää ja jokaisen nurkan takaa löytyi puhdas pieni järvi jossa voi työpäivän jälkeen pulahtaa. Lähin ruokakauppa oli kolmentoista kilometrin päässä, Björnlunda nimisessä kylässä. Isompi kauppa sekä rautakaupat yms, löytyivät Gnestasta. Eikä Tukholmaankaan ollut vaikea päästä, sillä Gnesta on viimeinen lähijunapysäkki ja junamatka tukholmaan kesti hieman yli tunnin. Lippukin maksoi vain nelisenkymmentä kruunua.
Hyttityöskentely Kesän ajan hytissä työskenteli lisäkseni toinen assistentti nimeltään Karoon. Hän tuli Riksglasskolanista, Nybrosta. Alussa tehtäväni hytissä olivat punttelin vienti, tappivärin lämmitys ja mahdollisesti postin teko. Minun piti seurata Karoonin ja Ebban työskentelyä ja välillä sainkin itse koittaa puhaltaa samoin. Tein paljon kylmätyöstöä. Hiomista, liimaamista ja hiekkapuhallusta. Käytäntö oli, että kahdeksalta töiden alkaessa ensimmäiset kaksi tuntia käytettiin edellisen päivän töiden kylmätyöstöön. Puoli kymmeneltä juotiin kahvi ja sitten alettiin puhaltamaan. Pikkuhiljaa sain suurempia ja vastuullisempia tehtäviä hytissä ja opin puhaltamaan Albin-vaasin niin hyvin, että Ebba pystyi jättämään minut ja Karoonin pariksi päiväksi kahdestaan hyttiin, kun itse teki töitä tietokoneella. Minä puhalsin ja Karoon avasi.
Karoonin palattua kouluun olin Ebban ainoa assistentti joten sain enemmän vastuuta hytissä. Opin todella paljon tärkeitä sääntöjä jo pelkästä assaroinnistakin. Työskentelimme paljon siten, että minä tein postin ja puhalsin aihion jonka Ebba työsti loppuun ja samaan aikaan aloin itse aloittamaan uuden aihion tekoa. Näin saimme tuotteita valmiiksi paljon nopsaan tahtiin. Ebba antoi minun tehdä ja kokeilla melko paljon ja sen ansiosta kehityin pikkuhiljaa. Suurin ongelmani oli liian rauhallinen työskentely, jonka aikana lasi ehti jäähtyä liikaa. Sain aina hieman suurempia tehtäviä ja haasteita ja lopulta pystyin käsittelemään lasia siten, että pystyin jopa kokonaan puhaltamaan joitakin isompia tuotteita tarpeeksi nopeasti ja hyvin.
Vapaa-aika Työssäoppimisperheeni pyysi minut mukaansa lähes joka kerta jonnekin lähtiessään joten olen tehnyt vapaa-ajallani paljon erilaisia asioita. Laitoimme ruokaa yhdessä ja kävelytimme koiraa. Kesäisin lähdimme lähistöllä oleville järville uimaan tai lähimpiin kyliin tai kaupunkeihin syömään. Syksyllä poimimme hirveästi sieniä joita löytyi vielä joulukuussakin! Itsekseni kävin kävelyillä metsissä ja päivittäisillä juoksu,-tai pyörälenkeillä. Puolen vuoden aikana olen käynyt myös useammassa museossa ja galleriassa, kuin koskaan aiemmin. Aina kun olemme menneet uuteen kaupunkiin, olemme katsastaneet paikallisen museon ja monesti myös kirkon. Yhden viikonlopun vietin poikaystäväni kanssa Tukholmassa ainoastaan eri museoissa vieraillen. Maalla asuessa ihmiset eivät ehkä asu niin lähellä toisiaan, mutta heillä on sitäkin tiiviimpi yhteisö. Aina kun jossain lähistöllä tapahtui jotain, kaikki saapuivat paikanpäälle katsomaan mitä tapahtuu ja tukemaan järjestäjää.
Oma aika hytissä Joka viikko sain puhaltaa yhtenä vapaapäivänä omia töitäni jos halusin. Tällöin työskentelin hytissä yksin joten minun piti ottaa punttelit itse. Alkuun se oli hieman hankalaa, mutta alkoi sujumaan ajan myötä. Ensimmäisenä päivänä käytin oman aikani peukkuilman harjoitteluun ja päivän jälkeen se onnistuikin jo aivan ongelmitta. Myöhempinä päivinä koittelin tekniikoita ja muotoja joita halusin koittaa tai harjoittelin asioita jotka eivät viikolla sujuneet. Tein esimerkiksi lasisia purkkeja kaikille keräämilleni sienille!
Työssäoppimisen suorittaminen ulkomailla on ollut yksinkertaisesti upea kokemus! Lähtiessä arvelutti kuinka sitä pärjää puoli vuotta ilman rakkaita ja ystäviä lähellä. No hyvin pärjäsi! Sain tehdä työtä mistä pidän ja haasteiden kautta sain huomata kehittyväni. Lisäksi ympäristö ei olisi voinut minulle parempi olla. Maaseudun rauha ja metsät ja kuitenkin kaupunkiin pääsee tarvittaessa helposti. Kokemuksen myötä olen oppinut niin paljon alastani ja saanut itsevarmuutta lähteä uusiin jännittäviin seikkailuihin!