Paikannimitutkimus muinaisten pyynti- ja uskontokulttuurien jättämistä jäljistä Savossa ja Karjalassa 1. Uutta tutkimustietoa suomenpeuran kesälaidunmailta Päijänteen ja Pielisen väliltä 2. Ruotsin itärajan perusteita Suomessa Teksti, kuvat ja editointi: Voitto Valio Viinanen VVV 1
Saamelaisperäisiä peuranimityksiä ovat riutu ~ retu ~ reutu suuri peurahirvas kare ~ kirakka kevätpeurahirvas kontta ~ kontti; inarinsaamen kodde ~ kode = peura ~ metsäpeura. Hämäläisten nimitys metsäpeurasta oli peura (suomeen omaksuttu nimitys) sekä siitä johdetut peuru ~ pöyry ~ pöyni ~ pöyris. Porohirvaita Pellon Konttajärvellä; valtahirvas keskellä. Karjalaisten peura-nimitykset olivat pedra ~ petra ~ petro, harvinaisena muutama petru. Kainuulaisten peura oli peora ~ peuro. 2
Leppävirralle ja sieltä aina Rantasalmelle sanotaan 1760-luvulla vaeltaneen kevättalvisin tuhansittain peuroja. Peurojen vaellusta pohjoisesta järvialueelle kuvasi aikalaisena vaelluksen nähnyt Leppävirran kirkkoherra D. I. Alopaeus 1761 Ruotsin Kuninkaalliselle Kamarikollegiolle lähettämässään pitäjän kertomuksessa. (Montonen 1974) Leppävirran paikannimet antavat viitteen voimallisesta peuranpyynnistä: Petran- 1, Petro- 10, Kontti- 5, Kirkko- 7, Hiisi- 1, Pirun- 6, Hanka- 2, Purnu- 6, Horna- 5 (Hornanmäki ja toisintonimet). Eräs tärkeä peurojen vaellusreitti kulki Soisalon kautta, missä 5 Kirkkoalkuista luontopaikanninimeä sekä eteläpuolen kapeikoissa 3 Piru- ja 4 Varpa-nimeä ovat muistoina muinaisista pyyntipaikoista. Varpa = silmukka-ansaa aukipitävä varpu, itäinen esiintymä; vrt. esim. Varpavuori Parikkalassa ja Varpaisjärven ympäristön Varpa-nimet Savossa. 3
Kirkko-nimet ovat Suomessa yleisiä. Niitä on yli 200 esikristilliseltä ajalta periytyvää luontopaikannimeä, jotka tavanmukaisesti sijaitsevat muinaisilla suurriistan pyyntipaikoilla. Prof. Pekka Sammallahden mukaan kirkko olisi saamelaisperäinen peuranpyyntitermi kuten pohjoisessa säilynyt vanhempi asu peurahirvasta tarkoittava kirakka. On mahdollista, että pyynnin kohteen nimityksestä on tullut sitten itse pyynnin nimitys. Tämä selittäisi kirkko-sanan käytön nimen perusosana tarkoittamassa peuranpyyntitapahtumaa tai ehkä myös peuranpyyntialuetta. Kirkko-sana lainautui todennäköisesti saamen kielestä karjalaan, edelleen hämeen murteeseen ja suomen kieleen. Se tuo olettamuksen sekä karjalaisten että hämäläisten pyyntiyhteistyöstä saamelaisten kanssa. Kirakka ~Kirkko - sanamuodon motiivi tullee metsästyskulttuurista. Ei haluttu mainita saaliseläimen kuten karhun, hylkeen, peuran eli kirakan nimeä. Esimerkki: urakka ~ urkko. Nykytutkimuksesta saatavan käsityksen mukaan Suomen Kirkko-alkuisista paikannimistä jopa 80 % tulisi kristillisen kirkon perinteestä. Tosiasiasiassa niitä on korkeintaan 10 prosenttia Kirkko-nimistä. 4
Kirkko-nimet: Varkaus 2 Leppävirta 7 Tuusniemi 1 Outokumpu 7 Kaavi 5 Heinävesi 7 Rantasalmi 4 Joroinen 5 Yhteensä 38 Kirkko-alkuista luontopaikannimeä Maanmittauslaitos 2011 5
Kangaslampi. Näkymä Pisamalahdelle. Kirkkosaari Unnukan Haijanselällä. Kirkkokallio Kangaslammen Joutsenniemessä. Maanmittauslaitos 2011 6
Näkymä Kirkkovuorelta Hiekkaniemeen. Kivikautinen asuinpaikka on varsinaiselta kampakeraamiselta ajalta 3900 3500 (jätetty ehkä 3000) eaa. Kirkko(saari)-nimitys puolestaan viittaa siellä ainakin 1200-luvulta harjoitettuun peuranpyyntiin. Kirkkovuori. 7
Peuranajo kävi Kirkkovuoren jyrkänteille Haukiveden ja Haapaselän järvikapeikosta pohjoiseen. Kysymyksessä siis on muinainen peurojen syyspyyntipaikka. Maanmittauslaitos 2011 8
Kaavi, Kirkkokallio. Rantasalmi, Kirkkokivi. Suomenselän peuramailla Parkanossa Outokumpu, Varislahti. Kirkkokivi. Maanmittauslaitos 2011 Kiima- ja Kirkkosalo sekä Kellarikangas. 9
Kirkkokivi sijaitsee Suvasveden ja Juojärven välisellä kannaksella Palokin vesistöjaksolla. Kysymyksessä on muinainen peuranajoon liittyvä pyyntipaikan kohde mahdollinen kulttipaikkakin. Kotuksen tiedonanto 10/2011 Heinävesi Sami Suviranta 2006. 10
VVV Foto: MIK Kristillisesti siunattu laavu saamelaisaikojen peurakirkon edessä. Päijänne Mikkelin Otavassa sijaitsee Vuoksen ja Kymijoen vedenjakajalla. Suurten järvien ja vesistöalueiden kapeikot olivat esihistoriallisella ja vielä keskiajalla käytössä olevia, viljavia peuramaita. Tästä eräänä osoituksena on Kirkkokivet, luonnonhistorian ja pyyntikulttuurin kohde. Kirkkokivet, jääkauden aikana syntynyt suurten siirtolohkareiden muodostelma, on ilmeinen peurakirkko Karjalan ja Hämeen muinaisrajalla. Se on myös idästä työntyneen kreikkalaiskatolisen (ortodoksisen) ja toisaalta lännestä levittäytyneen roomalaiskatolisen kirkkokunnan entisaikojen rajamailla. 11
Tutkimusalueella: Varkaus (0) Leppävirta 6 Tuusniemi 1 Outokumpu (0) Kaavi (0) Heinävesi 3 Rantasalmi 2 Joroinen 1 Yhteensä 13 Pirualkuista paikannimeä Maanmittauslaitos 2011 12
Taikakivi Juojärven Konttilanniemessä lienee saamelaisaikojen seita. Perusteet tähän tulevat sekä kiven nimityksestä että sen keskeisestä sijainnista pyyntikohteessa. Pyyntionnea sääteli seita, kivijumala, jolle kuului antaa asianmukaiset uhrit. Kotuksen tiedonannon (9/2009) mukaan Taikakiven vanhempi nimitys on Pirunkivi, jonka äärellä pirua oli lepytelty kantamalla kivelle lahjoja. Vuopaja ohjasi Konttilanniemestä ajettuja peuroja seidan kohdalle kapeikkoon, joka rajautuu niemen tyvessä kivilouhikkoon. 13
Varpa- Pirunkirkko. Maanmittauslaitos 2011 Piru- ja Varpa-kohteet sulkivat muinaiset peuranpyyntikapeikot Soisalossa. Sakastinlouhi. (Paljakan Sirkai-talon tieto) 14
Tarinan mukaan yleensä harmiton piru elämöi joskus iltahämärissä pelotellen järvellä kalamiehiä. Kerran taas piru oli viekoitellut erään piikatytön. Pirunalttari Kallioluola Pirunsydän Sekä topografiasta että paikannimen perinteestä päätellen kysymyksessä on eläinten suistamispaikka muinaisessa pyyntikohteessa. 15
Lapin tietäjä Joukahainen kehuu Väinämöiselle: Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla. "Kolme on koskea kovoa, kolme järveä jaloa, kolme vuorta korkeata tämän ilman kannen alla: Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa; ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran. Hälläpyörä = Kyröskoski, Kaatrakoski = Lieksan Pankakoski. Pisa (Pyhä) Nilsiän ja Juankosken rajalla. Hornanmäki Leppävirran Soisalossa. Sekä Pisaan että Hornaan peuranajon suunta kävi pohjoiseen päin. Ne olivat muinoin erityisen tuottoisat peurojen syyspyyntipaikat. 16
Nähtävästi PISA (Pyhä) oli rajapiste muinaisella Lapinmaan ja Karjalan rajalla. Petro-nimien pohjoisraja kulkee Vieremältä PISAAN, sieltä Pielisen itäpuolelle (Pisa) ja Repolaan. Kinahmi Pisa Peora-nimiä Peura-nimiä Repola Eräs petrojen talvivaellusreitti pohjoiseen kulki PISAN kautta. Kainuun Peora ~ Peuro nimiä vasten on hämäläis- ja savolaisvaikutteisia Peura-alkuisia paikannimiä. Maanmittauslaitos 2011 = Hornanmäki = Hornavuori = Pisa-nimistöä 17
Maanmittauslaitos 2011 Lastukoski oli Savon ja Karjalan rajana 1400-luvulta. Pirunkellari Pisan suistamisjyrkänteellä. 18
Pohjalampi Hornan kalliojyrkänteet pudottavat Suvasveden Hornanlahdelle. Soisalon Hornanmäkeen ajetuilla peuroilla ei ollut sieltä elävänä paluuta. 19
Maanmittauslaitos 2011 Kolmas vuori? Kinahmi sijaitsee Syvärin länsipuolella vastapäätä Pisaa. Jyrkkäreunainen, pitkä harjannevaara suistuu pohjoispäässä jyrkänteisiin ja rotkoihin. Peuranajoon viittaavat Petroalkuiset paikannimet ovat Kinahmin luoteissyrjällä; ajosuunta kävi pohjoiseen. Kinahmi Petronpäästä nähtynä. Näkymä Petronpäästä -mäkeen. 20
Syyspyynti peurojen kiima-aikana oli hyvin tuottavaa. Heinävedellä petrahirvaan soilta kokoama kiimalauma voitiin ajaa Syvä-järven Kirkkoniemestä veteen, missä petrat joutuivat vene- ja keihäsmiesten armoille Hornavuoren liukkailla rantakallioilla. Kirkkoniemi. Kirkkoniemi on nykyään venäläisten omistuksessa, suljettu huvila-alue. Hornavuori Kirkkoniemestä nähtynä. 21
Varkaus. Saamelaismallinen purnu Ämmäkosken Kämärinsaaressa. Maanmittauslaitos 2011 Hirvensalmi, Puulavesi. Purun niemi (oik.) Purnu (pohjoissaameksi borra - puordna, inarin- puornâ) on lihansäilytykseen tehty kivetty kuoppa, johon lihat peitettiin puilla ja kivillä; puru ~ puri = kivipuri. Syyspyynnissä saatua hirven- ja peuranlihaa säilöttiin pyyntikunnan ja kyläyhteisön tarpeiksi talven varalle purnuihin ja puruihin. 22
Peurojen syysvaellus suuntautui järvialueen kesälaitumilta ylänköjen jäkäläkankaille ja vedenjakajien suoalueille talvilaidunmaille. Esim. Juojärven - Rikkaveden rantamilta peurojen itäisempi reitti kävi Vaikkojoen suunnassa Pielisen ylängölle; pohjoisempi reitti taas johti Pisan suuntaan. Ravinnon saanti syysvaelluksen aikana oli peuroilla elintärkeää talvesta selviytymisessä. Kaavilla Retusen Kortteisen Vihtajärven (kuvassa) -reittiä. Retu = suuri peurahirvas. Kaavin Kirkkokallio Vihta- ja Saarijärven kapeikossa on peurakirkko muinaisessa pyyntipaikan systeemissä. Rauvanjärven Purnusaari (varjossa); Hautaniemen kärjessä (oik.) Peurakallio. 23
Varkaus. Tappuvirralta länteen. Rantasalmi. Petroniemi ja saaret. Maanmittauslaitos 2011 24
Maanmittauslaitos 2011 Nuolen osoittamana Petro-saari; Suuri Petrosaari oikealla. Kuva Petroniemestä. Suuri Petrosaari (vas.), Venäänsaari takana. Venään-nimet Haukivedeltä Varkauteen, sieltä Leppävirralle (Venäänvuori ja Venäänsaari) ovat vanhalla karjalaisten ja hämäläisten intressirajalla. 25
Kaari kaunis taivahalla, kaaressa vesipisara. Pisarassa pieni lampi, lammissa vene punainen. Venehessä kolme miestä. Mitä miekkoset tekevät? Hiien hirviä sukivat, Petran poikia pesevät: Juokse, juokse Hiien hirvi, pure varpa juostuasi, juo järvi janottuasi. * *Vanhat runot XIII:1000 Kuva: KK/VVV Pyyntiveneessä kaksi miestä souti pariairoissa, kolmas oli veneen kokassa keihästäjänä. 26
Purnuniemi Varkaus. Tappuvirran Uittoniemi. Porohirvas pakenee saaresta Inarissa. Hyvinä uimareina peurat käyttivät tehokkaasti hyväkseen järvialueen ravintoresursseja ja luontokohteiden suojaa petoja vastaan. Lihat säilöttiin Purnuniemeen. Syksyllä järvikansa ryhtyi peuranpyyntiin. Hyviä pyyntipaikkoja järvialueella olivat lukuisat uima- ja uittosalmet kuten esimerkiksi Haukiveden Tappu- eli Tappovirran Uittoniemi. 27
Lapinluhta ja Kotasaari Haukiveden Ruokolahden pohjassa. Kotasaari Näkymä Kuvansinjoelta päin Ruokolahteen. Kellarisaari Taipaleen edustalla. Kellari-nimitys tuli hämäläisillä käyttöön 1200-luvulla ristiretkeläisiltä. 28
Suurten vesireittien keskellä Ämmäkoski oli sekä taloudellisesti että liikenteellisesti hämäläisille ja karjalaisille (myös Ruotsille ja Novgorodille) tärkeä, hyvin tuottava kalastus- ja peuranpyyntipaikka. Peurojen vaellus järvialueelta talvilaitumille länteen ja luoteeseen, kuten Pieksän ylängön jäkälämaihin, suuntautui vesistön ylityspaikkojen kautta. Vastaava vaellus toiseen suuntaan kesälaitumille toistui peuroilla keväällä. Muinaismuistoalue Kämärinsaaressa. Kohteen löytäjä VVV 2009. Varkauden tuottoisa kruununkalastamo oli Savonlinnan hallinnassa 1530-luvulta 1700-luvun alkukymmenille. Esimerkiksi 1561 linnanvoudin toimeenpanemat kalastusretkikunnat saivat Varkaudessa kevätkudulta kuivattua kalaa yli 3200 kiloa; syksyllä arvokalat siika ja lohi suolattiin. (Anttila 1979) 29
Kauttaaltaan kivetty saamelaismallinen, maljamainen purnu. Kämärinsaaressa on kolme muutakin vastaavan tyyppistä purnua. Oikealla kaksi kuivamuurattua pystyseinäistä kaivantoa. Niitäkin on alueella yhteensä neljä. 30
Maanmittauslaitos 2011 Salin-nimi syntyi 1000 1200-luvuilla hämeen d >l-muutoksessa (sain ~sadin ~ salin). Virtaranta 1958, Terho Itkonen 1972 Karjalan Petra- ja Petro-nimien levikki. Petro-nimistö on läntisempi, Petra-nimestä muuntunut nimityyppi. (Mon. gen. Petrojen) 31
Pähkinäsaaren rauhan raja (1323) suuntautuu Saimaan järvialueella Varkauteen SITHI sieltä Suonenjoelle Pielavedelle ja Raahen Pattijokea Pohjanlahteen. (Jaakkola 1926; Viinanen 2011) Varkaus, Siitinselkä SITHI. Täyssinän rauhassa (1595) Ruotsin tuli luovuttaa Venäjälle Käkisalmen lääni ja Inkeri. Ruotsin ja Moskovan Venäjän valtion välinen raja työntyy Savosta itään ja pohjoiseen levittäytyneen asutuksen mukaisesti - - - Stolbovan rauhassa (1617) Venäjä luopuu Käkisalmen läänistä ja Inkerinmaan länsiosasta. Kainuu Lapin r aja Karjala 32
Näkymä Ruokolahdesta Kuvansinjoen suistoon. Kun Pähkinäsaaren rauhassa Novgorodista luovutettiin Ruotsille Savilahden kihlakunta eli Savo, valtaraja muodostui Saimaan järvialueella karjalaisten ja hämäläisten vanhan intressirajan perustalle. Haukiveden Siitistä SITHI rajan suunta kävi Kuvansin- ja Osmajokeen, edelleen vesireittiä hämäläisten ja karjalaisten heimorajalle Suontiejokeen. Varkaus, Osmajoki. Honkakoski. 33
Jäätsalo-saari Rajakivenlahti Taikakivi Rajasaari - Rajalahti Akkaluoto Jäätsalon rajamerkkejä: Vuosiluku 1595 ja kruunumerkki. Vuosiluku 1769 on tehty lääninrajan tarkastuksessa (Julku 1987). (x) Rajakivi (x) Jäätsalon reunassa. Rajan suunta Juojärven ulapalle ja Ohtaansalmeen.. 34
Kuva: Havaintotaulusta CF = Claus Hermanninpoika Fleming AT = Arvid Henrikinpoika Tavast GF = Gödik Fincke IH = Yrjö Henrikinpoika Horn Ruotsin ja Venäjän välinen raja Suomessa oli ollut epäselvä ja riidanalainen Pähkinäsaaren rauhasta lähtien. Täyssinän rauhassa 1595 rajankulku määriteltiin keskeisellä alueella Parikkalan Varpavuoresta Pohjois- Savon Pisa-mäkeen. Savon ja Karjalan raja kulki käytännössä jo 1400-luvulta Varpavuoresta Puruveden Käräjäkallioon, Oriveden ja Juojärven kannakselle Kaatamoon, Ohtaansalmesta Rikkaveteen, Kaavinkosken kautta Kaavinjärveen, edelleen Lastukosken kautta Syväri-järveen ja Somsaan, mistä tarkemmin määrittelemätön rajan suunta jatkui vesireittejä pohjoiseen. (J. Gallén 1968, K. Julku 1987) 35
Kaavinkoski, Täyssinän rauhan rajapaikka Ruotsin ja Moskovan Venäjän rajalla1595. Peuro- Maanmittauslaitos 2011 Täyssinän rauhassa Savon raja vakiintuu itään päin työntyneen asutuksen mukana Oriveden Juojärven Pisan linjaan. Rajalinjaus jättää Juojärven ja Rikkaveden itä- ja pohjoispuoliset, tärkeät peuranpyyntipaikat kokonaisuuksina Karjalan puolelle rajaa. 36
Maanmittauslaitos 2011. Peuranajon kohteet ja suunnat. Mielenkiintoinen kysymys on, miten kainuulaisten PEURO-nimet ovat syntyneet ja jääneet Tuusniemelle. Kainuussa esiintyy noin 80 Peuroalkuista paikannimeä. 37