HIPPOS Nro 8/2010 Melkein paratiisissa Mannerheimin Kiinan-reitin ratsastanut Tony Ilmoni pääsi kokeilemaan maisemaratsastusta läntisellä Uudellamaalla. Teksti ja kuvat TONY ILMONI Snappertuna 90 kilometrin päässä Helsingistä on Länsi-Uusimaata parhaimillaan. Kulttuurimaisemaa, jossa sekä meri että eri korkeuksilla sijaitsevat järvet, metsät ja kalliot ovat läsnä maisemassa. Matkalla Stenlidin talliin ohitetaan ainutlaatuinen Fagervikin kartano ympäristöineen. Ratsastaminen Fagervikin kylän vanhalla raitilla on silkkaa luksusta. Stenlidin hevostilalle opastaa siisti kyltti. Talli on rakennettu 22 hevoselle, tällä hetkellä siellä asuu 16 yksityishevosta. Tallin vieressä on hevosten laitumet ja ratsastuskenttä. Joka suuntaan lähtee polkuja; metsään, pellon laidalle ja metsäautotielle. Ratsastajilla ja tallin omistajalla on suunnitelmissa myös oman maastoesteradan rakentaminen.
KUNINKAANTIEN VARRELLA Kahvihuoneen seinällä on kartta Snappertunasta. Tallissa hevostaan pitävä Kari Hatakka esittelee järvien ja meren rannan pirstaloiman maiseman reittejä ja polkuja, joita voi ratsastaa. Osa niistä on metsäteitä, osa karja- ja riistapolkuja, vain harvoin on ratsastettava pitkin ajotietä. Jos osaa lukea karttaa ja suunnistaa, voi joka päivälle valita uuden reitin. Snappertuna on hiljaista seutua. Usein ratsastajat saavat nauttia retkistään tapaamatta ainoatakaan ihmistä. Ajoimme neljä vuotta sitten Kuninkaantietä ja näimme Stenlidin kyltin. Päätimme jostain syystä käydä heti katsomassa tilaa. Ajatus tillinvaihdosta oli kypsynyt jo jonkin aikaa. Kun sitten huomasimme että paikka oli juuri sopiva meidän hevosillemme, päätös syntyi siltä istumalta. Marika Hackman on pitänyt kauniin Carisma-tammansa Stenlidin hoivissa vuodesta 2006 eikä hänellä ole paikasta muuta kuin hyvää sanottavaa. Tunnelma tallilla on rauhallinen. Entinen upseeri ja viisiottelija Kari Hatakka yhtyy Marikan mielipiteeseen, sillä täällä mieli lepää ja rauhoittuu. Talli on hyvin hoidettu ja varustettu ja tilat ovat uudet ja asianmukaiset. Tämä ympäröivä luonto on paratiisi sekä ratsastajalle että hevoselle, hän toteaa tyyvyväisenä. Stenlidin luonto on koskematon ja rauhallinen. Hevosen selästä voi usein seurata läheltä villieläimiä. Olemme nähneet kurkien soitinmenot ja peurapukkien taistelut keväällä, Kari kertoo. Karin ruuna Obsession eli Obi ikään kuin säestää. Komea hevonen näyttää hyvin tyytyväiseltä.
Jyrkät nousut nostavat hevosten kuntoa. SITTEN NOUSEMME RATSAILLE Tarina kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta eikö tyypillinen suomalainen kateus kukoista täällä. Eivätkö naapurit valita ja vartioi mustasukkaisesti tiluksiaan niin kuin usein on tapana? Me törmäämme toisinaan erääseen vanhempaan autoilevaan rouvaan, joka tööttää ja pui nyrkkiään jos tiemme kohtaavat. Sellaisten maanomistajein alueita vältämme, jotka eivät pidä siitä, että niillä liikutaan, Marika toteaa tyynenä. Päätän lähteä Marikan ja Karin kanssa lyhyelle iltpäiväratsastukselle. Lyhyt ratsastus on heille noin puolitoista tuntia, normaali reissu kestää kolmisen tuntia. Saan käyttööni jo eläkeiässä olevan ruuna Dickensin. Hän on innokas lähtemään liikkeelle. Kolmen kopla starttaa ensin vähän maastoharjoittelua yli kivien ja kantojen, sitten matka jatkuu kauniissa myöhäissyksyn säässä pitkin polkuja ja metsäteitä. Kumpuleva maasto on vaihteleva ja paikoittain vaativa. Sen verran vaativa, että 24-vuotias Dickens ei oikein jaksa pysyä nuorempien rytmissä ja vauhdissa. Haluja on, mutta jalat eivät tottele enää niin kuin ennen. Pieni levähdys järven rannalla ja sitten matka jatkuu. Mukana juokseva irlanninterrierini Flynn on innokas hevoskoira. Levoton sielu kun on, niin tauot eivät kuuluu viisivuotiaan koirauroksen tapoihin. Voin sanoa että näiden vuosien aikana emme ole Marikan kanssa tehneet kahta täsmälleen samanlaista reittiä. Mahdollisuudet täällä ovat lähes rajattomat, Kari sanoo. Flynn ei jää jälkeen.
Viilennystä rannassa. HEVOSET NAUTTIVAT LUONNOSTA Vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen vanhan Dickensin voimavarat ovat ehtymäisillään. Carisma ja Obi ovat vasta lämmenneet ja menohaluja on. Dickie ja minä suuntaamme takaisin tallille, kun Marika ja Kari hevosineen laukkaavat päinvastaiseen suuntaan. Flynn näyttää hämmentyneeltä hän lähtisi mielellään laukkakisaan, mutta isäntä on menossa toiseen suuntaan. Hetken hän epäröi ja lähtee sitten täyttä vauhtia Carisman ja Obin perään. Dickens ja minä jatkamme sopivan hitaassa tahdissa kohti kotia ja juuri kun tallirakennus siintää kauempana puitten välissä niin takaa kuuluu koiran määrätietoista haukuntaa. Tutulta kuulostaa ja kun käännän pääni, näen Flynnin tulevan täyttä vauhtia perässämme. Hyvin tyytyväisen näköisenä. Hänkin on nauttinut sekä luonnosta että hevosista.
STENLIDIN HEVOSTILA Talli on Länsi-Uudellamaalla Snappertunassa noin 90 kilometrin päässä Helsingistä. Karjaalta sinne on matkaa 8 ja Tammisaaresta 20 kilometriä. 22-paikkainen talli valmistui kuusi vuotta sitten. Ensin Henrik Wassholm harkitsi ravitallin perustamista, mutta liikeidea muuttui yksityistalliksi, josta vuokrataan täyshoitopaikkoja hevosille. Stenlid on vanha maatila, jolla on viljelty sokerijuurikasta. Nyt viljellään rehua hevosten tarpeisiin. Maneesin rakentaminen ei tunnu mielekkäältä, mutta ympäröivän luonnon hyödyntäminen ratsastuksessa on järkevää. Paikan erikoisuus onkin kulttuurimaisema ja luonto, jossa saa ratsastaa. Viisaasti jokamiehen oikeutta käyttäen.