Beomaster 900K - Part I Purin Bang & Olufsen Beomaster 900K pöytäradion. Ensimmäinen työ on teak-kotelon kunnostus. Kannessa oli kulumia ja useita mustia läikkiä. Koneisto oli kiinni muutamalla ruuvilla ja lähti sitten helposti taaksepäin. Kaiuttimet on kytketty 5 piikkisellä DIN-liittimellä vahvistinosaan ja olivat siis helppo irrottaa, jolloin koneiston sai pois ilman kolvia. Kaiutinkotelot eivät ole täysin suljettuja, vaan aukeavat koneistotilaan - välissä on tiivis verkko, jotta lasivillaa, jota kummassakin kaiutinkammiossa oli niin paljon kuin sinne ylipäätään mahtui, ei pursuisi konehuoneeseen. Kaiutinelementit ovat muuten Ruotsalaiset. Kaiuttimien etusuojat sai ruuvattua irti takakautta kotelon sisältä. Mukavana yllätyksenä laitteen sisältä putosi kirjekuori, josta löytyi täydelliset huolto-ohjeet. Nuo samat löytyvät myös PDF-tiedostoina, mutta alkuperäiset ovat hienot. Hankin tänään pienikokoisen Bosch hiomakoneen, johon pisti 180 paperia, jolla hioin kotelon päältä, sivuilta ja edestä - näissä pinnoissa on viilu. Kannen yläpinnan mustat läikät sain hiomalla katoamaan. Tuossa pikku Boschissa on näppärä pölysäiliö, johon laite imee hiontapölyn isompaa pintaa käsiteltäessä. Kapeaa etureunaa hiottaessa imu ei auta, mutta siivotaan sitten pölynimurilla - ei sitä pölyä niin paljoa tule. Laite on myös mukavan hiljainen. Kun pinta oli mielestäni riittävän tasasävyinen vedin siihen ensimmäisen kerroksen ehtaa teak öljyä ja nyt odotellaan kuivumista. Beomaster 900K - Part II Pesin eilen vielä kaiutinritilät lämpimällä vedellä ja pesuaineella. Viimeistelin lopputuloksen Zippo-bensalla, jolla sain pinttymät muovista pois. Tänään oli vuorossa kaiutinritilöiden kiinnitys - helpommin sanottu kuin tehty. Litteäpäiset metalliruuvit syvällä kotelon kulmissa muoviritilöihin...meni tovi, mutta kiinni ovat. Seuraavaksi koneisto työn alle. Hämmästyttävää, mutta kotelo on niin tiivis, ettei laitteessa ollut sisällä yhtään pölyä. Irrotin potikoiden ja virityksen ruuvikiinnitteiset nupit ja pesin ne ultraäänellä ja Fairyllä lämpimässä vedessä kahteen kertaan kuten myös muovisen sisäisen ULA-dipolin antenniliittimen. Laitteen kytkinten nupit eivät irronneet, joten hinkkasin ne kostealla mikrokuituliinalla. Kaikki nupit ovat hieman hapettuneita, mutta nyt puhtaita. Nuppien irrotuksen jälkeen lähti asteikkolevy ja sen takana oleva maski helposti irti ja molemmat puhdistettiin kostealla mikrokuituliinalla. Näissä vanhoissa laitteissa pyrin vaihtamaan verkkojohdot ja niin tein tässäkin. Clas Ohlssonilta löytyi 4 m läpikuultava kaapeli, joka sopii tyyliin siispä kolvaamaan. Vedonpoisto ei ole Tukesin normien mukainen, mutta riittävä. Asteikkovalot olivat palaneet ja vaihdoin uudet 6.3 V polttimot tilalle ja samalla myös stereovalon 18 V polttimon, jotta kaikki ovat uusia. Tässä vaiheessa koeponnistus - valot palaa, eikä missään kipinöi tai savua. Tämän jälkeen pääsin kasaamaan laitetta. Koneisto puoliksi sisään ja kaiuttimien DIN-liitin kiinni, jonka jälkeen koneisto perille. Kaiutinkoteloiden lasivillat hanskat kädessä koteloihin ja puiset takakannet ruuveilla kiinni. Bonuksena sitä lasimurskaa tuli kuienkin hieman käsiin. Puhdistin laitteen takapanelista vanhoja teipin liimajäämiä Zippo bensalla ja hieman reippaammalla Vigon EFM:llä. Tinasin ULA-dipolin johdinten päät ja ruuvasin ne pestyyn tuplabanaaniin ja setti laitteen ULA-antennin liittimeen. Kun laitte on putipuhtoinen, kuoret siistit ja valot palaa taasen, näyttää se aivan eri peliltä, kuin mikä oli lähtökohta. Katsotaan, jos jossain vaiheessa testaan saisinko hieman lisää kiiltoa pintaan kiillotustyynyillä & -koneella. Vahaa en aio pistää. Nyt kelpaa soitella työhuoneessa.