AUTOVEROTUSPROSESSIN KEHITTÄMINEN

AUTOVEROTUSPROSESSIN KEHITTÄMINEN Työryhmämuistio 5/2012

VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 (Snellmaninkatu 1 A) 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin 09 16001 (vaihde) Internet: www.vm.fi Taitto: Anitta Heiskanen / VM-julkaisutiimi Helsinki 2012

Sisällys 1 Hankkeen tausta ja tavoitteet.................................................................................................... 7 2 Nykytilan kuvaus................................................................................................................ 9 2.1 Autoverotus... 9 2.1.1 Yleistä... 9 2.1.2 Verotusarvo... 9 2.1.3 Veroprosentti...10 2.1.4 Ajoneuvon maahantuonti ja käyttö ennen verotusta...10 2.1.5 Veroilmoituksen tekeminen ja käsittely...11 2.1.6 Verovapaat ja alennetun veron ajoneuvot...13 2.1.7 Veronoikaisu ja muutoksenhaku...13 2.2 Rekisteröinti....14 2.2.1 Rekisteröintikatsastus ja yksittäishyväksyntä...14 2.2.2 Rekisteröinti...15 2.3 Nykytilan arviointia...15 3 Ehdotus uudeksi autoverotusprosessiksi.............................................................................17 3.1 Rekisteröintikatsastuksesta alkava verotusmenettely...17 3.1.1 Ajoneuvon käyttö ennen verotusta ja rekisteröintiä...17 3.1.2 Rekisteröintikatsastus ja veroilmoitus...18 3.1.3 Omistusoikeuden selvittäminen...19 3.1.4 Ajoneuvon yksilöinti...20 3.1.5 Hiilidioksidipäästö...21 3.1.6 Ajoneuvon yksilölliset ominaisuudet ja ajokilometrit...21 3.1.7 Tietojen tallentaminen ja siirtäminen...23 3.1.8 Verotuspäätöksen tekeminen veroviranomaisessa...23 3.1.9 Arvonmääritys...26 3.1.10 Rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän hylkääminen...27 3.1.11 Veroilmoituksen tekeminen jälkikäteen...28 3.1.12 Asiakirjojen arkistointi...28 3.1.13 Verovapaat ja alennetun veron ajoneuvot...28 3.2 Verotuspäätöksen oikaiseminen ja muutoksenhaku...30 3.3 Asiakasneuvonta...31 3.4 Katsastusasemien ohjaus ja valvonta...31 3.5 Kaupalliset toimijat...32 3.5.1 Kaupalliset käteistoimijat...32 3.5.2 Rekisteröidyt asiamiehet...32 3.6 Erityiskysymyksiä...35 3.6.1 Prosessimuutos Ahvenanmaalla...35 3.6.2 Vientipalautus...35 3.6.3 Pakkoverotukset...36

4 Prosessimuutoksen toteutus.................................................................................................... 37 4.1 Toteutuksen vaiheet...37 4.2 Prosessimuutokseen liittyvät riskit...39 4.3 Prosessimuutos perustuslain kannalta...40 4.3.1 Hallintotehtävän antaminen katsastusasemalle...40 4.3.2 Tarkoituksenmukaisuus...41 4.3.3 Oikeusturva ja hyvä hallinto...42 4.3.4 Katsastustoimipaikan vastuu...42 4.4 Prosessimuutoksen vaikutus autoveron kantokustannuksiin...43 5 Yhteenveto ja johtopäätökset................................................................................................. 45 Liite 1 Säädösmuutokset autoverolakiin......................................................................................... 47 Liite 2 Alennetun veron ja verovapaat ajoneuvot.......................................................................... 51 Lyhenteet ATJ DIGI KATSA MAHTI MARVO MOVE SAS SIS Ajoneuvoliikenteen tietojärjestelmä ATJ:n osa, johon tallennetaan tiettyihin rekisteröinti- ja katsastustoimenpiteisiin liittyvät asiakirjat sähköisessä muodossa Katsastuksessa käytettävä järjestelmä, ATJ:n osa Moottoriajoneuvojen hintatietojärjestelmä (autoverotus) Tullihallituksen markkina-arvoryhmä Moottoriajoneuvojen verotusjärjestelmä (autoverotus) Tilastointijärjestelmä (Statistical Analysis System) Schengen Information System

7 1 Hankkeen tausta ja tavoitteet Autoverotus ja ajoneuvon rekisteröinti ovat nykyisin kaksi toisistaan erillistä toimenpidettä lukuun ottamatta sitä, että autoveron maksaminen on pääsääntöisesti ajoneuvon rekisteröinnin edellytys. Ajoneuvohallintokeskuksen (nykyisin Liikenteen turvallisuusvirasto), Tullin ja Verohallinnon verotustoimintoja selvittänyt VETO-työryhmä esitti tammikuussa 2010 antamassaan raportissa autoverotuksen vaihtoehtoisen veroilmoitusmenettelyn käyttöönottoa. Ehdotetussa menettelyssä käteisasiakkaiden autoverotus käynnistettäisiin katsastustoimipaikassa rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä. Ajoneuvon tiedot siirrettäisiin sähköisesti rekisteröintijärjestelmästä veroviranomaisen verotusjärjestelmään. VETO-työryhmän mukaan autoverotuksen verotusmenettelyn muuttaminen mahdollistaisi verotuksen nykyistä suuremman automatisoinnin ja vähentäisi manuaalikäsittelyn ja käsittelijöiden tarvetta arviolta noin 20 30 henkilötyövuodella. Verotus voitaisiin myös tarvittaessa keskittää yhteen toimipaikkaan. Verotuksen käynnistyminen rekisteröintikatsastuksesta tai yksittäishyväksynnästä parantaisi verotuksessa käytettävien tietojen oikeellisuutta eikä käteisasiakkaita varten tarvitsisi rakentaa omaa sähköisen veroilmoittamisen järjestelmää. Verovelvollisen kannalta ajoneuvon rekisteröinti ja verottaminen helpottuisivat ja verovelvollinen joutuisi asioimaan autoverotuksesta vastaavan viranomaisen luona vain poikkeustapauksissa. VETO-työryhmän mukaan muutokset voitaisiin toteuttaa riippumatta siitä, missä viranomaisessa autoverotusta hoidetaan. Uudistukset edellyttäisivät muutoksia autoverolakiin ja rekisteröintiä koskeviin säännöksiin. Muutoksista aiheutuisi jonkin verran kertaluonteisia tietojärjestelmämuutoksia, ohjaustarvetta ja prosessimuutoksia. Valtiovarainministeriön vero-osastolla perustettiin vuoden 2011 alussa epävirallinen työryhmä pohtimaan autoverotuksen prosessin uudistamista VETO-työryhmän raportissa esitetyllä tavalla. Työryhmän tehtävänä oli selvittää rekisteröintikatsastuksesta tai yksittäishyväksynnästä alkavan verotusprosessin vaiheet käytännön tasolla, rekisteri- ja veroviranomaisen työnjako, tarvittavat lainsäädäntömuutokset sekä tietojärjestelmämuutokset yleisellä tasolla. Selvityksessä verotusprosessia tarkasteltiin verotuksen toimittavasta viranomaisesta ja käytettävistä verotustietojärjestelmistä riippumattomana. Selvitys koskee ensisijaisesti käteisasiakkaiden verotusprosessia ja rekisteröityjen asiamiesten verotusta on käsitelty vain yleisellä tasolla. Selvitys koskee vain ennen ajoneuvon ensirekisteröintiä tapahtuvaa verotusta, josta vastaa nykyisin Tulli. Työryhmään kuuluvat valtiovarainministeriöstä Hanne-Riikka Nalli (pj), Juha Kenraali, Heikki Kuitunen ja Merja Sandell, Tullihallituksesta Esa Lepola, Tapio Rouhiainen ja Netta Voutilainen sekä Liikenteen turvallisuusvirastosta Erik Asplund ja Janne Huhtamäki.

8

9 2 Nykytilan kuvaus 2.1 Autoverotus 2.1.1 Yleistä Autovero kannetaan Suomessa kaikista täällä ensimmäistä kertaa käyttöön otettavista tai rekisteröitävistä henkilö- ja pakettiautoista sekä moottoripyöristä. Autovero kannetaan sekä uusista että käytettynä maahan tuotavista ajoneuvoista. Vuonna 2011 verotettiin noin 149 000 henkilöautoa, 15 500 pakettiautoa ja 10 700 moottoripyörää. Taulukko 1: Vuonna 2011 verotetut henkilöautot, pakettiautot ja moottoripyörät Ajoneuvoluokka Uudet (kpl) Käytetyt (kpl) Henkilöauto 121 810 27 178 Pakettiauto 13 846 1 637 Moottoripyörä 6 788 3 960 Autoverotuksen asiakkaat voidaan jakaa rekisteröityihin asiamiehiin ja käteisasiakkaisiin. Rekisteröidyt asiamiehet tekevät veroilmoitukset pääasiassa sähköisesti ja niiden on asetettava veroviranomaisen määräämä vakuus. Asiamiehet voivat rekisteröidä ajoneuvot ennen veroilmoituksen tekemistä ja veron maksamista. Rekisteröityjä asiamiehiä on nykyisin 83. Käteisasiakkaita ovat muut kuin rekisteröidyt asiamiehet, eli yksityishenkilöt ja sellaiset kaupalliset toimijat, jotka eivät ole hakeutuneet rekisteröidyiksi asiamiehiksi. Käteisasiakkaiden on tehtävä veroilmoitus ja maksettava vero ennen ajoneuvon rekisteröintiä. Ennen ajoneuvon ensirekisteröintiä toimitettavasta autoverotuksesta vastaa Tulli. Ensirekisteröinnin jälkeen toimitettavasta ajoneuvon rakenteen, käyttötarkoituksen tai omistuksen muutoksesta johtuvasta verotuksesta vastaa Liikenteen turvallisuusvirasto. Vuonna 2011 Tulli teki noin 184 000 autoveropäätöstä ja Liikenteen turvallisuusvirasto noin 1 300 päätöstä. 2.1.2 Verotusarvo Autoverotuksessa verotusarvona käytetään ajoneuvon yleistä vähittäismyyntiarvoa Suomen markkinoilla. Käytettyjen ja ei-kaupallisesti maahan tuotavien uusien ajoneuvojen verotusarvot määritetään Tullihallituksen markkina-arvoryhmässä tilastollisilla menetelmillä markkinoilta saatavien myynti-ilmoitusten hintatiedoista. Tulli hankkii markkinahintatietoja yksityisiltä yrityksiltä, jotka omassa liiketoiminnassaan keräävät myynti-ilmoitustietoja eri tarkoituksia varten. Ajoneuvojen hintatietoja toimittavat Netwheels Oy ja NettiX Oy, minkä lisäksi hintatietoja haetaan myös muista lähteistä.

10 Verotusarvoja määritetään markkinoilta saatavien hintatietojen perusteella sekä automaattisesti että manuaalisesti. Automaattisessa arvonmäärityksessä käytetään SAS-ohjelmistoa, jolla arvot määräytyvät tilastollisten menetelmien avulla. Tilastollinen mallinnus tehdään autoilla joka neljäs viikko ja moottoripyörillä noin joka kuudes viikko. Automaattisella arvonmäärityksellä saatavat yleiset vähittäismyyntiarvot siirtyvät moottoriajoneuvojen hintatietojärjestelmä MAHTIin. Automaattisen arvonmäärityksen avulla saaduilla hintatiedoilla verotetaan 70 80 % käytetyistä henkilöautoista, 40 60 % käytetyistä pakettiautoista ja 50 60 % käytetyistä moottoripyöristä. Jos verotusarvoa ei saada automaattisen arvonmäärityksen avulla, arvo määritetään manuaalisesti. Manuaaliseen arvonmääritykseen päätyvät ajoneuvot, joiden kanssa samanlaisia ajoneuvoja on vain vähän markkinoilla, lähes uudet ajoneuvot sekä yli 25 vuotta vanhat ajoneuvot. Myös manuaalisessa arvonmäärityksessä lähtökohtana ovat markkinoilta saatavat hintatiedot, joiden avulla arvo määritetään tapauskohtaisesti käyttäen jotakin vaihtoehtoisista määritystavoista. Kaupallisesti maahan tuotavien, myytäväksi tarkoitettujen uusien ajoneuvojen verotusarvo määritetään toimijan Tullille ilmoittamien hintatietojen perusteella. Kaupallisten toimijoiden on ilmoitettava veroviranomaiselle myytävänä olevien uusien ajoneuvojen hinnat ja muut vaadittavat tiedot, joiden perusteella Tulli määrittää ajoneuvoille verotusarvot kaupallisen nimikkeen tarkkuudella. 2.1.3 Veroprosentti Henkilö- ja pakettiautojen autoveroprosentti määräytyy ensisijaisesti ajoneuvon hiilidioksidipäästön perusteella. Hiilidioksidipäästönä käytetään auton valmistajan EU-tyyppihyväksynnässä mitattua, yhdistettyä kaupunki- ja maantieajon polttoaineen ominaiskulutusta vastaavaa hiilidioksidipäästöä (grammaa kilometrillä). Jos päästöä ei ole mitattu tai se ei ole tiedossa, veroprosentti määräytyy toissijaisesti ajoneuvon kokonaismassan ja käyttövoiman perusteella. Toissijaista perustetta sovelletaan esimerkiksi, jos kyseessä on vanhempi auto, yksittäiskappaleena valmistettu uusi auto tai EU:n ulkopuolisia markkinoita varten valmistettu yksittäinen auto, jota eivät koske EU-tyyppihyväksyntämenettely ja unionin tason säännökset päästöjen mittaamisesta. Jos auton veroprosentti määräytyisi lain mukaan kokonaismassan ja käyttövoiman perusteella, verovelvollisella on tietyin edellytyksin mahdollisuus mittauttaa päästö laboratorio-olosuhteissa tai esittää päästöstä muuta virallista näyttöä. Moottoripyörien veroprosentti määräytyy moottorin iskutilavuuden mukaan. 2.1.4 Ajoneuvon maahantuonti ja käyttö ennen verotusta Ajoneuvon käyttö Suomessa edellyttää pääsääntöisesti autoveron suorittamista ja ajoneuvon rekisteröintiä. Maahan tuotua ajoneuvoa on kuitenkin yleensä tarve käyttää jo ennen verotusta ja rekisteröintiä. Käteisasiakkaalla ajoneuvon käyttö ennen verotusta edellyttää käyttöönottoilmoituksen tekeminen tullipiirille. Tulli vahvistaa käyttöönottoilmoituksen, minkä jälkeen ajoneuvoa voidaan käyttää Suomessa ennen verojen suorittamista. Jos ajoneuvolla ei ole toisessa ETA-valtiossa voimassa olevaa rekisteröintiä, ajoneuvon käyttö edellyttää myös siirtolupaa, jonka saa katsastus- ja tullitoimipaikoilta. Ajoneuvon käyttö siirtoluvalla edellyttää, että ajoneuvoon kiinnitetään sen tunnistamista varten siirtomerkit ja että ajoneuvolla on liikennevakuutus.

11 Kaupallisten toimijoiden tuomia, myytäväksi tarkoitettuja ajoneuvoja voidaan käyttää ennen verotusta esittelyajoneuvoja koskevan säännöksen perusteella. Esittelyajoneuvo on myytäväksi tarkoitettu ajoneuvo, jota voidaan käyttää väliaikaisesti veroa suorittamatta enintään yhdeksän kuukautta. Esittelyajoneuvoja käytetään ajoneuvomallin koeajoon ja esittelyyn. Niistä on tehtävä Tullille käyttöönottoilmoitus ja Tullin vahvistamaa ilmoitusta on pidettävä autossa mukana. Rekisteröidyt asiamiehet voivat vahvistaa käyttöönottoilmoituksen myös itse sen jälkeen, kun ajoneuvon käytöstä on ilmoitettu Tullille sähköpostitse. Lisäksi esittelyajoneuvolla on oltava siirtolupa tai toisessa ETA-jäsenvaltiossa voimassa oleva rekisteröinti. 2.1.5 Veroilmoituksen tekeminen ja käsittely Varsinaisesti autoverotus käynnistyy Tullille tehtävällä veroilmoituksella. Veroilmoitus tehdään paperilomakkeella ja siihen merkitään sekä ajoneuvon että verovelvollisen tiedot. Veroilmoitus voidaan toimittaa tullitoimipaikkaan myös postitse. Veroilmoituksen liitteeksi täytetään yksilöintilomake, jossa on tarkempia tietoja ajoneuvon teknisistä ominaisuuksista, varusteista ja kunnosta. Veroilmoitukseen on liitettävä myös ajoneuvon ulkomainen rekisteröintitodistus sekä selvitys ajoneuvon omistusoikeudesta, eli yleensä kauppakirja. Jos rekisteröintitodistuksessa ei ole mainittu ajoneuvon hiilidioksidipäästöä, veroilmoitukseen on liitettävä myös selvitys ajoneuvon päästöstä. Ajoneuvon omistusoikeus tutkitaan ennen verotuspäätöksen tekemistä, koska ajoneuvo voidaan verottaa vain sen nimissä, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi. Tullivirkailija ottaa veroilmoituksen vastaan ja tarkastaa siinä olevat tiedot. Lisäksi virkailija tarkastaa tarvittaessa ajoneuvon fyysisesti esimerkiksi ajoneuvon yksilöintiä tai sen kunnon arviointia varten. Vuonna 2011 verotuksen yhteydessä myönnettiin kunnon perusteella alennusta noin 700 ajoneuvolle. Kunnon perusteella myönnettävä alennus oli keskimäärin neljä prosenttia yleisestä vähittäismyyntiarvosta ja alennuksen vaikutus autoveron määrään keskimäärin noin sata euroa. Kuntoalennusten vuoksi saamatta jääneen veron määrä on alle 100 000 euroa vuodessa. Veroilmoituksessa on ilmoitettava myös ajoneuvolla ajetut kilometrit, jotka vaikuttavat ajoneuvon verotusarvoon. Verotusta varten pyritään selvittämään ajoneuvon todellinen ajokilometrimäärä käytettävissä olevan selvityksen perusteella. Ajokilometrimäärää arvioitaessa otetaan huomioon mittarilukeman lisäksi ajoneuvon kunto ja muut yksilölliset ominaisuudet. Huomioon voidaan ottaa esimerkiksi ajoneuvon huoltokirjan merkinnät, tiedot entisistä omistajista sekä selvitys ajoneuvon mahdollisesta ammattimaisesta käytöstä. Ajokilometrien arvioinnissa käytetään apuna keskimääräisiä ajosuoritteita, jotka ovat henkilöautolla 18 800 km, pakettiautolla 14 700 km ja moottoripyörällä 7 300 km vuodessa. Pääsääntöisesti verotuksessa käytetään joko mittarilukeman mukaisia tai keskimääräisten kilometrien mukaan määritettyjä ajokilometrejä. Ratkaisun verotuksessa sovellettavasta kilometrimäärästä tekee veroilmoituksen käsittelijä. Veroilmoituksen vastaanottamisen jälkeen tullivirkailija tallentaa veroilmoituksessa annetut tiedot moottoriajoneuvojen verotusjärjestelmä MOVEen. Virkailija tarkastaa ajoneuvon tietojen perusteella hintatietojärjestelmä MAHTIsta, onko ajoneuvolle saatavilla automaattisesti määritetty verotusarvo. Jos verotusarvo on valmiina, virkailija tekee verotuspäätöksen ja postittaa sen verovelvolliselle. Jos verotusarvoa ei saada MAHTIsta, virkailija tekee verotusjärjestelmällä markkina-arvokyselyn Tullin markkina-arvoryhmälle. Siellä arvonmäärittäjä määrittää ajoneuvolle yleisen vähittäismyyntiarvon ja laatii lausunnon. Lausunto toimitetaan sähköpostitse verotuksesta vastaavalle tullipiirille, jossa verovirkailija tallentaa ajoneuvon verotusarvotiedot verotusjärjestelmään ja tekee verotuspäätöksen.

12 Verotuspäätökseen liitetään verotuksessa sovelletun verotusarvon perustelut, joissa selostetaan arvonmäärityksessä käytetty menetelmä ja kuvataan hintalähteitä joko tilastollisella kaaviokuvalla tai luettelemalla sovelletut hintahavainnot. Jos verotusarvo on määritetty automaattisesti, perustelut tulostetaan tullipiirissä Tullin intranetistä. Jos verotusarvo on määritetty manuaalisesti, verotuspäätökseen liitetään markkina-arvoryhmän lausunto, joka sisältää tiedot sekä arvonmääritysmenetelmästä että sovelletuista hintahavainnoista. Verotusarvon perustelut liitetään arkistoon meneviin verotuspäätöksen asiakirjoihin, mutta verotusjärjestelmässä oleviin verotustapahtuman tietoihin niitä ei voida nykyisin tallentaa sähköisesti. Kuva 1. Veroilmoituksen käsittelyprosessi nykyisin Siirtolupa Käyttöönottoilmoitus Ajoneuvon fyysinen tarkastaminen Kunnon vaikutuksen arviointi Ajoneuvon maahantuonti tai valmistus Veroilmoitus Veroilmoituksen tarkastaminen Tietojen tallentaminen MOVEjärestelmään ja MAHTI-kysely Verotuspäätöksen tekeminen ja postitus Markkinaarvokysely Verotusarvon määrittäminen manuaalisesti Kuva 2. Verotusarvon määritysprosessi nykyisin MAHTI Hintatietojärjestelmä Verokäsittelijä MOVE Verotusjärjestelmä Verotuspäätös Marvo-SAS -palvelin Arvonmääritysjärjestelmä Arvonmäärittäjä

13 2.1.6 Verovapaat ja alennetun veron ajoneuvot Autoverolaissa pääsääntönä on ajoneuvojen verollisuus. Laissa säädetään kuitenkin useista alennettuun veroon tai verovapauteen oikeutetuista ajoneuvoista. Alennettuun veroon oikeutettuja ajoneuvoja ovat Suomeen muuton yhteydessä tuotavat ajoneuvot ja taksit. Myös invalidin käyttöön tulevan ajoneuvon autoverosta voi saada autoveron palautusta. Autoverosta vapaita ajoneuvoja ovat pelastusauto, sairasauto, invataksi, eläinlääkintäauto, kuormaauto, ruumisauto ja matkailuauto, jonka omamassa on vähintään 1 875 kiloa. Verovapaita ovat myös tietyt L-luokan ajoneuvot, kuten mopot ja mopoautot, kemikaaliviraston ja Suomessa toimivien EU-toimielinten henkilöstön ajoneuvot sekä muiden valtioiden diplomaattien käyttöön tulevat ajoneuvot. Alennetun veron ja verovapauden saa laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Verovapaita ja alennetun veron ajoneuvoja verotettiin vuonna 2011 yhteensä noin 8 400, josta suurimmat ryhmät olivat taksit, muuttoajoneuvot ja matkailuautot. Vuonna 2011 verotettiin 3 068 taksia, 2 276 muuttoajoneuvoa, 2 230 matkailuautoa, 268 invataksia, 143 pelastusautoa, 142 diplomaattiajoneuvoa, 102 sairasautoa, 89 eläinlääkintäautoa ja 47 ruumisautoa. Verovapaiden ja alennetun veron ajoneuvojen verotuksen yhteydessä on yleensä esitettävä normaaliverotuksesta poikkeavia selvityksiä sen varmistamiseksi, että laissa säädetyt verovapauden tai alennetun veron edellytykset täyttyvät. Veroilmoitusten käsittely poikkeaa tällöin edellä kuvatusta perusmallista. Verovapaiden ja alennetun veron ajoneuvojen verotusta käsitellään tarkemmin muistion liitteessä 2. Autoverosta vapaiden ajoneuvojen tekniset määritelmät on tarkoitus siirtää tieliikennelainsäädännöstä verolainsäädäntöön vuoden 2012 aikana. Siirrolla ei ole vaikutusta verotusmenettelyyn, mutta se voi joissain tapauksissa vaikuttaa vaadittavaan asiakirjaselvitykseen. 2.1.7 Veronoikaisu ja muutoksenhaku Autoverotuspäätöstä voidaan muuttaa laissa säädettyjen määräaikojen kuluessa. Verotus voi tulla oikaisukäsittelyyn joko veroviranomaisen tai verovelvollisen aloitteesta ja oikaisu voidaan tehdä niin veronsaajan kuin verovelvollisenkin hyväksi. Autoverotuksen muutoksenhaussa on käytössä oikaisuvaatimusmenettely, jolloin muutoksenhakuprosessi on kaksivaiheinen. Verotuspäätökseen on haettava ensin oikaisua päätöksen tehneeltä tullipiiriltä ja vasta oikaisupäätöksestä voi valittaa halutessaan hallinto-oikeuteen. Autoverotuksen oikaisukäsittely on toistaiseksi täysin manuaalista lukuun ottamatta rekisteröityjen asiamiesten asiakasaloitteista oikaisua, joka tulee vireille sanomamuodossa verotuksen tavoin. Rekisteröityjen asiamiesten verotuksia koskevaan oikaisuun on suunniteltu massaoikaisutoimintoa, jonka avulla sanomamuodossa tulleita oikaisuvaatimuksia pystytään käsittelemään Tullissa massamenettelyssä. Toiminto saadaan käyttöön aikaisintaan muutaman vuoden kuluttua. Oikaisuvaatimukset käsitellään verotusjärjestelmä MOVEssa. Oikaisuvaatimuksen johdosta laaditaan päätösesitys, joka lähetetään verovelvolliselle kuultavaksi. Jos verovelvollinen lähettää vastineen, käsittelijä arvioi, vaikuttaako vastine ratkaisuun, minkä jälkeen tehdään oikaisupäätös. Jos verovelvollinen ei ole tyytyväinen saamaansa oikaisupäätökseen, hän voi hakea siihen muutosta oman kotipaikkansa mukaan määräytyvältä hallinto-oikeudelta. Valitus toimitetaan tällöin oikaisupäätöksen antaneelle tullitoimipaikalle, joka laatii valituslausunnon ja toimittaa asiakirjat edelleen hallinto-oikeuteen.

14 2.2 Rekisteröinti 2.2.1 Rekisteröintikatsastus ja yksittäishyväksyntä Ennen yksittäisen ajoneuvon rekisteröintiä Suomeen sille on tehtävä joko rekisteröintikatsastus tai yksittäishyväksyntä. Rekisteröintikatsastus on yksittäisen ajoneuvon tarkastus, jonka tarkoituksena on ajoneuvon luokittelu. Rekisteröintikatsastus tehdään ajoneuvolle ennen sen rekisteröintiä Suomessa. Siinä todetaan ajoneuvon tekniset tiedot ja säädöstenmukaisuus sekä tarkastetaan ajoneuvon kunto, rakenne ja varusteet. Rekisteröintikatsastuksessa katsastaja tarkastaa ajoneuvon vaatimustenmukaisuuden ajoneuvon asiakirjojen perusteella. Selvitykseksi ajoneuvon rakenteiden ja varusteiden vaatimuksenmukaisuudesta käyvät seuraavat asiakirjat: Ajoneuvon valmistajan antama vaatimuksenmukaisuus- eli CoC-todistus, joka on alkuperäinen, tyyppihyväksytyn ajoneuvon valmistusvaiheen tilanteen mukaisesti laadittu todistus. Valmistajan tai valmistajan edustajan antama selvitys siitä, mitkä vaatimukset ajoneuvo täytti valmistajan luovuttaessa ajoneuvon. Hyväksytyn tutkimuslaitoksen antama todistus. Ajoneuvon rekisteröintitodistuksessa olevat ajoneuvon vaatimuksenmukaisuutta koskevat merkinnät. Todistus viimeisestä ulkomaisesta rekisteröinnistä. Yksittäishyväksyntä on tyyppihyväksynnän kanssa rinnakkainen menettely, jossa jäsenvaltio varmistaa, että yksittäinen ajoneuvo täyttää sitä koskevat määräykset. Yksittäishyväksyntä koskee vain uusia tai enintään kuusi kuukautta käytössä olleita ajoneuvoja, joita ei ole tyyppihyväksytty valmiina tai valmistuneena. Yksittäishyväksyntä voidaan tehdä myös tyyppihyväksytylle ajoneuvolle, jos sitä on muutettu hyväksynnän jälkeen muuttamalla esimerkiksi tyyppihyväksytty henkilöauto pakettiautoksi. Suomessa tehdään vuosittain noin 13 000 yksittäishyväksyntää. Yksittäishyväksyttävä ajoneuvo voi olla myös muu kuin ainoa kappale. Erona sarjatuotantoautojen tyyppihyväksyntään on se, että jokainen ajoneuvo tarkastetaan ja hyväksytään erikseen, minkä vuoksi muun muassa rikkovia testejä ei edellytetä. Yhtenäistetty yksittäishyväksyntämenettely on otettu käyttöön koko EU:ssa vuonna 2009 ja siihen sisältyy vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Yksittäishyväksynnästä vastaa Liikenteen turvallisuusvirasto. Nykyisin yksittäishyväksyntöjä tekevät ne katsastustoimipaikat, jotka tekevät myös rekisteröintikatsastuksia. Vuoden 2013 alussa yksittäishyväksynnät siirtyvät Liikenteen turvallisuusviraston sopimuskumppaneiden hoidettavaksi. Sopimuskumppanit tulevat olemaan osin samoja toimijoita kuin nykyiset rekisteröintikatsastusta ja yksittäishyväksyntää hoitavat katsastustoimipaikat. Rekisteröintikatsastus ja yksittäishyväksyntä tehdään pääasiassa ajoneuvon asiakirjojen perusteella, koska suurta osaa ajoneuvon ominaisuuksista ei voida todeta ilman erilaisten mittauslaitteiden ja muiden laitteiden käyttämistä. Ajoneuvo tarkastetaan kuitenkin fyysisesti sen varmistamiseksi, että asiakirjat koskevat nimenomaisesti hyväksyttävänä olevaa ajoneuvoa. Yksittäishyväksyttävistä ajoneuvoista otetaan kaksi kuvaa katsastustoimipaikkojen käytössä olevilla digikameroilla. Kuvat tallennetaan Liikenteen turvallisuusviraston ylläpitämään KATSA-järjestelmään. Rekisteröintikatsastuksessa ei nykyisin oteta ajoneuvosta kuvia, mutta valmiudet myös tähän ovat olemassa. Rekisteröintikatsastuksessa ja yksittäishyväksynnässä esitettävät asiakirjat digitoidaan ja tallennetaan DIGI-järjestelmään. Asiakirjat digitoidaan keskitetysti Liikenteen turvallisuusviraston alihankkijalla, joka on nykyisin Itella. Rekiste-

15 röintikatsastuksesta ja yksittäishyväksynnästä annetaan ajoneuvon katsastukseen esittäneelle todistus, eli rekisteröintikatsastustodistus tai yksittäishyväksyntätodistus. Uusilla ajoneuvoilla rekisteröintikatsastus ja yksittäishyväksyntä korvataan yleensä ennakkoilmoituksella. Ennakkoilmoituksia voivat antaa toimijat, jotka ovat tehneet Liikenteen turvallisuusviraston kanssa ennakkoilmoitussopimuksen. Ennakkoilmoittajien on oltava autoverotuksen rekisteröityjä asiamiehiä. 2.2.2 Rekisteröinti Ajoneuvojen rekisteröinnistä ja ajoneuvorekisterin ylläpidosta vastaa Liikenteen turvallisuusvirasto. Liikenteen turvallisuusvirasto on järjestänyt rekisteröintitoiminnan hankkimalla palveluja niiden tuottajilta eli sopimusrekisteröijiltä. Ajoneuvoja rekisteröidään katsastustoimipaikoilla, vakuutusyhtiöissä, autoliikkeissä ja rahoitusyhtiöissä. Palveluntuottajilla on noin 1 600 toimipaikkaa. Liikenteen turvallisuusvirasto ei itse rekisteröi ajoneuvoja erityisrekisteröintejä, kuten vienti- ja diplomaattirekisteröintejä, lukuun ottamatta. Ajoneuvojen rekisteröinti on Suomessa ilmoituksenvaraista, eli ajoneuvon omistajalla tai haltijalla on velvollisuus ilmoittaa ajoneuvon rekisteröintitiedot ja niissä tapahtuvat muutoksen ajoneuvoliikennerekisteriin. Ilmoitus tehdään rekisteröintitodistuksen ilmoitusosalla ja ilmoittaminen edellyttää henkilökohtaista asiointia rekisteröintitoimipaikalla. Ajoneuvon ensirekisteröinnin yleiset edellytykset ovat: Ajoneuvo on hyväksytty rekisteröintikatsastuksessa tai siitä on annettu rekisteröintiin kelpaava ennakkoilmoitustodistus tai yksittäishyväksyntätodistus. Ajoneuvo täyttää Suomessa voimassa olevat vaatimukset. Ajoneuvosta ei ole annettu jätelain 18 l :ssä tarkoitettua romutustodistusta. Ajoneuvoon kohdistuvan veron tai maksun suorittamisesta sekä ajoneuvon omistusoikeudesta ja haltijasta esitetään asianmukainen selvitys. Liikennevakuutuksen ottamisesta esitetään selvitys. 2.3 Nykytilan arviointia Ajoneuvon käyttöönotto Suomessa edellyttää ajoneuvon verottamista, rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän tekemistä ja ajoneuvon rekisteröintiä. Veroilmoitus tehdään tullitoimipaikalla tai toimitetaan Tullille postitse. Rekisteröintikatsastus, yksittäishyväksyntä ja ajoneuvon rekisteröinti taas edellyttävät käyntiä katsastustoimipaikalla. Ajoneuvoista kerätään samoja teknisiä tietoja sekä verotusta että rekisteröintiä varten. Rekisteröintikatsastuksessa ja yksittäishyväksynnässä tekniset tiedot merkitsee rekisteriin ajoneuvotekniikan asiantuntija, kun autoverotuksessa veroilmoituksen vastaanottaa ja käsittelee verokäsittelijä, jolla ei yleensä ole erityistä ajoneuvoteknistä koulutusta. Kaikki rekisteröintikatsastettavat ja yksittäishyväksyttävät ajoneuvot tarkastetaan katsastustoimipaikalla. Verotettavaksi ilmoitettavista ajoneuvoista tarkastetaan vain osa, jolloin veroilmoituksissa olevat virheet ja puutteet voivat jäädä huomaamatta. Autoverotuksessa uusien ajoneuvojen verotukseen painottuva rekisteröityjen asiamiesten verotusprosessi on pitkälle automatisoitu. Pääasiassa käytettyihin ajoneuvoihin kohdistuva käteisasiakkaiden verotus toimitetaan sen sijaan manuaalisesti. Manuaalikäsittelyn vuoksi käytettyjen ajoneuvojen verotuksessa tarvitaan selvästi suurempi määrä resursseja kuin rekis-

16 teröityjen asiamiesten tuomien uusien ajoneuvojen verotuksessa, vaikka käytettyjä ajoneuvoja verotetaan huomattavasti vähemmän kuin uusia ajoneuvoja. Autoverotuksen prosessia voitaisiin automatisoida jonkin verran myös pelkästään veroviranomaisessa tapahtuvalla kehitystyöllä. Autoverotuksessa on harkittu esimerkiksi käteisasiakkaille tarkoitetun sähköisen veroilmoitusjärjestelmän käyttöönottoa. Tällainen sähköinen järjestelmä helpottaisi veroilmoitusten tekemistä ja vähentäisi jonkin verran veroviranomaisessa tapahtuvaa tallennustyötä. Koska veroilmoitus perustuisi vain verovelvollisen ilmoittamiin tietoihin, sähköinen ilmoitusjärjestelmä ei parantaisi kuitenkaan verotuksen oikeellisuutta. Sähköinen veroilmoittaminen ei myöskään poistaisi sitä, että samoja ajoneuvojen tietoja ilmoitettaisiin ja tallennettaisiin edelleen eri viranomaisissa. Tästä aiheutuu ylimääräistä työtä paitsi kaksinkertaisen tallennuksen, myös viranomaisten erilaisista tulkinnoista ja tallentamisessa tapahtuvista virheistä johtuvien selvitysten muodossa. Tämän vuoksi autoverotuksen kehittämisessä mittavampia hyötyjä saavutettaisiin lisäämällä katsastuksen, rekisteröinnin ja verotuksen välistä yhteistyötä, jolloin verotuksen toimittaminen tehostuisi, resurssitarve vähenisi ja verotuksen oikeellisuus parantuisi.

17 3 Ehdotus uudeksi autoverotusprosessiksi 3.1 Rekisteröintikatsastuksesta alkava verotusmenettely Tarkastelun kohteena olevassa uudessa mallissa ajoneuvojen autoverotus käynnistyisi rekisteröintikatsastuksessa. Muutos koskisi kaikkia autoverollisia ajoneuvoluokkia, eli henkilöautoja, pakettiautoja sekä moottoripyöriä ja tieliikenteeseen käytettäviä mönkijöitä. Veroilmoituksia voisivat ottaa vastaan katsastustoimipaikat, jotka olisivat tehneet sopimuksen veroviranomaisen kanssa. Veroilmoituksia vastaanottavien katsastustoimipaikkojen edellytyksistä säädettäisiin autoverolaissa. Tiedon veroilmoituksia vastaanottavista katsastustoimipaikoista saisi muun muassa veroviranomaisen Internet-sivuilta sekä puhelinneuvonnasta. 3.1.1 Ajoneuvon käyttö ennen verotusta ja rekisteröintiä Ajoneuvon käyttö ennen verotuksen toimittamista ja ajoneuvon rekisteröintiä tulisi olla mahdollista myös uudessa mallissa, joten käyttöönottoilmoitusta tai muuta vastaavaa menettelyä sovellettaisiin edelleen. Nykyisen manuaalisen ilmoitusmenettelyn sijasta käyttöönottoilmoitus annettaisiin kuitenkin sähköisesti. Lähtökohtana olisi, että käyttöönottoilmoituslomake täytettäisiin Internetissä ja lähetettäisiin sähköisesti veroviranomaiselle. Ilmoitus olisi tehtävä ennen kuin ajoneuvon käyttö Suomessa alkaa. Ilmoituksen tekijä saisi paluuviestinä esimerkiksi sähköpostiinsa veroviranomaisen vahvistuksen ilmoituksen vastaanottamisesta ja sen hyväksymisestä. Veroviranomaisen vahvistusviesti olisi tulostettava ja se olisi pidettävä ajoneuvossa mukana. Veroviranomaisen vahvistuksen voisi tilata myös matkapuhelimeen, jolloin vahvistusta ei tarvitsisi tulostaa, jos puhelin on mukana ajoneuvoa käytettäessä. Käyttöönottoilmoitus tulisi todennäköisesti voida tehdä myös muuten kuin sähköisesti, mutta ilmoituksia vahvistettaisiin vain tietyissä veroviranomaisen toimipaikoissa. Käyttöönottoilmoituksen edellytyksenä on nykyisin, että ajoneuvosta tehdään veroilmoitus viiden päivän kuluessa käyttöönottoilmoituksen tekemisestä. Rekisteröintikatsastus edellyttää yleensä ajanvarausta, jolloin viiden päivän aikaraja voi uudessa mallissa olla ainakin joissakin tilanteissa liian lyhyt. Tämän vuoksi veroilmoituksen tekemisen määräaikaa tulisi pidentää esimerkiksi kymmeneen päivän. Käyttöönottoilmoituksen lisäksi ajoneuvon käyttö edellyttäisi voimassa olevaa rekisteröintiä. Jos ajoneuvolla ei olisi toisessa EU- tai ETA-maassa voimassa olevaa rekisteröintiä, sille tulisi hankkia siirtolupa. Siirtolupia myöntävät nykyisin Tulli ja katsastustoimipaikat. Tulevaisuudessa Tullin mahdollisuudet siirtolupien myymiseen voivat vaikeutua sen supistaessa palveluita satamissa ja rajanylityspaikoilla. Koska siirtolupia tarvitaan jatkossakin maahan saapuviin ajoneuvoihin, siirtolupien myynti erityisesti satamissa voidaan joutua järjestämään uudella tavalla. Siirtolupakäytäntöihin voi lisäksi vaikuttaa EU:ssa tapahtuva kehitys. Vireillä on hanke siirtolupakäytäntöjen yhtenäistämisestä, jonka myötä siirtolupa voitaisiin esimerkiksi hankkia jo lähtömaasta. Hankkeen aikataulu ei ole selvillä. Siirtolupia koskevan lainsäädännön valmistelu kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan.

18 Verotusprosessin muutoksilla ei olisi vaikutusta kaupallista toimintaa koskeviin esittelyajoneuvosäännöksiin. 3.1.2 Rekisteröintikatsastus ja veroilmoitus Verotus käynnistyisi veroilmoituksella, jonka verovelvollinen antaisi rekisteröintikatsastuksen tekevälle katsastajalle. Varsinaisesti verotus tulisi vireille, kun veroilmoitus saapuisi veroviranomaiseen. Veroilmoituksia voisivat ottaa vastaan vain veroviranomaisen hyväksymät katsastustoimipaikat, joiden kanssa veroviranomainen olisi tehnyt sopimuksen. Jos katsastustoimintaa koskeva lainmuutos toteutuu aikaisemmin esitetyssä muodossa, veroilmoitusten vastaanotto-oikeus myönnettäisiin lähtökohtaisesti niille katsastustoimipaikoille, jotka voisivat tehdä rekisteröintikatsastuksia ja yksittäishyväksyntöjä. Lisäksi veroilmoituksia vastaanottavalta katsastustoimipaikalta vaadittaisiin luotettavuutta, asiantuntevuutta, vakavaraisuutta ja riippumattomuutta. Toimipaikan tulisi pystyä vastaanottamaan veroilmoitukset siten kuin veroviranomainen määrä sekä varmistamaan toiminnan riittävän korkea laatu, asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu ja asianmukainen tietosuoja. Katsastustoimipaikalle säädettävät edellytykset olisivat pitkälti samat kuin katsastustoimintaa koskevat edellytykset. Nykyisin veroilmoituslomakkeeseen sisältyy runsaasti ajoneuvoa koskevia teknisiä tietoja, joita ei uudessa mallissa tarvitsisi enää ilmoittaa erikseen, koska tekniset tiedot kirjataan rekisteröintijärjestelmään rekisteröintikatsastuksessa ajoneuvon asiakirjojen perusteella. Veroilmoituslomakkeessa ilmoitettaisiin verovelvollisen tiedot sekä sellaiset verotuksen kannalta olennaiset tiedot, joita ei kerätä rekisteröintikatsastuksessa. Lisäksi veroilmoituksessa ilmoitettaisiin esimerkiksi ajoneuvon kuntoa ja muita yksilöllisiä ominaisuuksia koskevat vaatimukset, joihin verovelvollinen haluisi vedota ajoneuvon verotuksessa. Veroilmoitus voitaisiin tehdä joko perinteisellä paperilomakkeella tai sähköisessä muodossa, jolloin se voitaisiin tallentaa suoraan järjestelmään. Jos veroilmoitus tehtäisiin paperilomakkeella, täytetty lomake digitoitaisiin muiden rekisteröintiasiakirjojen kanssa ja siirrettäisiin sähköisessä muodossa Liikenteen turvallisuusviraston ylläpitämään ajoneuvoliikenteen tietojärjestelmään (ATJ). Jos lomake olisi sähköinen, prosessin sujuvuuden varmistamiseksi tavoitteena tulisi olla, että lomake täytettäisiin ensisijaisesti ennen rekisteröintikatsastukseen menoa. Lomake lähetettäisiin järjestelmään, josta katsastaja tarkastaisi veroilmoituksen saapuneeksi rekisteröintikatsastuksen yhteydessä. Sähköisen lomakkeen voisi mahdollisesti täyttää myös katsastustoimipaikoille järjestettävillä asiakaspäätteillä. Tällöin olisi kuitenkin otettava huomioon, että katsastaja ei voisi antaa muuta kuin yleisen tason menettelyllistä neuvontaa lomaketta täyttävälle verovelvolliselle. Vastuu veroilmoituksessa annetuista tiedoista olisi aina verovelvollisella. Tämän vuoksi verovelvollisen tulisi tarkastaa katsastajan järjestelmään kirjaamat tiedot ennen veroilmoituksen lähettämistä veroviranomaiselle. Tietojen tarkastamista varten verovelvollinen saisi rekisteröintijärjestelmästä tulosteen, joka jäisi verovelvolliselle myös tositteeksi veroilmoituksen jättämisestä. Jos veroilmoituksessa olisi virhe, verovelvollinen vastaisi siitä aina veroviranomaiseen nähden. Verovelvollinen ei voisi vedota verotuksessa pätevästi siihen, että virheellisen merkinnän on tehnyt katsastaja. Verovelvollisen tulisi tarkastaa järjestelmään kirjattujen ajoneuvon teknisten tietojen lisäksi myös ajoneuvon kunnosta laadittu tarkastusraportti, jos kuntoon on vedottu ja ajoneuvo tarkastettu. Jos verovelvollinen olisi katsastajan kanssa eri mieltä jostakin ajoneuvon teknisestä ominaisuudesta tai kuntoon liittyvästä seikasta, hän voisi saattaa asian veroviranomaisen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi ilmoittamalla tästä katsastajalle rekisteröintikatsastuksen yhteydessä. Katsastaja tekisi tällöin asiasta merkinnän ajoneuvon tietoihin, jolloin veroilmoitus nousisi veroviranomaisessa manuaalitarkasteluun.

19 Kuva 3. Rekisteröintikatsastus ja veroilmoituksen vastaanottaminen uudessa mallissa Ajoneuvo rekisteröintikatsastukseen Asiakirjojen ja ajoneuvon tarkastaminen Ajoneuvon korjaus tai lisäselvityksen hankkiminen Rekisteröintikatsastus hylätään Rekisteröintikatsastus hyväksytään Veroilmoituksen tekeminen Kunnon tarkastaminen Katsastajan raportti kunnosta Verovelvollinen ei hyväksy Vetoaa kuntoon Verovelvollinen hyväksyy Ei vetoa kuntoon Merkintä järjestelmään Katsastaja kirjaa ajoneuvon tiedot järjestelmään ja tulostaa ne verovelvolliselle Verovelvollinen tarkastaa ajoneuvon tiedot Verovelvollinen hyväksyy Verovelvollinen ei hyväksy Tietojen korjaaminen tai merkintä järjestelmään Veroilmoitus valmis 3.1.3 Omistusoikeuden selvittäminen Nykyisin verotuksen yhteydessä varmistetaan, että verovelvollinen on ajoneuvon omistaja. Autoverolaissa ei kuitenkaan suoranaisesti edellytetä omistusoikeuden selvittämistä ennen ajoneuvon verotusta. Omistusoikeusselvitys on sen sijaan ajoneuvon rekisteröinnin edellytys. Rekisteröintiasetuksen 9 :n 1 momentin b-kohdan mukaan ajoneuvon ensirekisteröinnin edellytyksenä on, että ajoneuvon omistusoikeudesta esitetään asianmukainen kirjallinen selvitys. Koska omistusoikeutta koskeva näyttö esitetään asiakirjoilla, uudessa mallissa omistusoikeuden selvittäminen verotuksen yhteydessä estäisi veroilmoitusten automaattisen käsittelyn veroviranomaisessa. Tämän vuoksi omistusoikeusselvitys tehtäisiin katsastusasemalla rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä, jolloin ajoneuvoon liittyviä asiakirjoja käsitellään muutoinkin. Veroilmoitus voitaisiin tehdä vasta omistusoikeuden selvittämisen jälkeen, koska veroilmoitus on tehtävä sen nimissä, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi. Omistusoikeuden selvittäminen rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä olisi perusteltu myös sen vuoksi, että omistusoikeuden selvittäminen on laissa säädetty nimenomaisesti rekisteröinnin edellytykseksi. Autoverotuksessa edellytetään nykyisin omistusoikeusselvitystä pääasiassa viimeiseen ulkomaiseen rekisteriin merkittyyn omistajaan asti. Rekisteröinnissä omistusoikeusselvitys vaaditaan viimeiseen ulkomaiseen omistajaan saakka tai jos ajoneuvo on verotettu, verotuspäätökseen merkittyyn verovelvolliseen asti. Prosessimuutoksen yhteydessä olisi ratkaistava, millä tarkkuudella omistusoikeusselvitys on tehtävä verotuksen ja rekisteröinnin tarpeet huomioon ottaen. Rekisteröintikatsastuksen edellytyksenä on jo nykyisin ulkomaisen rekisteröintitodistuksen II-osan (niin sanottu ilmoitusosa) luovuttaminen katsastajalle. Prosessimuutoksen yhteydessä tulisi selvittää, voisiko rekisteröintitodistus yhdessä ajoneuvon hallinnan kanssa

20 olla jo riittävä osoitus haltijan omistusoikeudesta, kun kyseessä on irtain omaisuus. Osana omistusoikeusselvitystä tehtäisiin myös Eucaris-kysely, joka tullee Suomessa käyttöön lähivuosina. Eucaris-kysely voidaan tehdä sähköisesti ja sen avulla pystytään varmistamaan, että ajoneuvoa ei ole ilmoitettu järjestelmässä varastetuksi. 3.1.4 Ajoneuvon yksilöinti Autoverotuksessa ajoneuvo on yksilöitävä sen verotusarvon määrittämistä varten. Uudessa mallissa ajoneuvo olisi yksilöitävä riittävän tarkasti heti rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä. Tämän vuoksi rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä kirjattaisiin myös ne verotuksen toimittamisen kannalta olennaiset tiedot, jotka nykyisin merkitään rekisteriin vasta ajoneuvoa rekisteröitäessä. Suuri osa verotuksessa tarvittavista tiedoista kerätään jo nykyisin ajoneuvon rekisteröintikatsastuksen, yksittäishyväksynnän ja rekisteröinnin yhteydessä. Verotusta varten tarvitaan kuitenkin myös tietoja, joita ei kerätä rekisteröintikatsastuksessa tai ajoneuvoa rekisteröitäessä. Seuraavassa taulukossa luetellaan verotusta varten tarvittavat tekniset tiedot, jotka olisi kerättävä uudessa mallissa rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä nykyisin kerättävien tietojen lisäksi. Verotusta varten tarvittavien tietojen määrää arvioidaan tarkemmin jatkovalmistelun yhteydessä. Taulukko 2: Verotusta varten rekisteriin lisättävät teknisiä tietoja koskevat kentät. Tietokenttä Ajokilometrit Vaihteisto (automaatti/manuaali) ja vaihteiden lukumäärä Malli Mallintarkennin Mallivuosi ja mallisukupolvi Varustetaso ja yksittäiset verotusarvoon vaikuttavat varusteet Veropäivä eli veroperusteiden määräytymispäivä Verovelvollisen status Selite, eli vapaa tekstikenttä Pakettiauton penkkirivien lukumäärä Pakettiauton kori Erityisehdot Kerättävä tieto Ajoneuvon mittarilukema aletaan merkitä katsastuksen yhteydessä järjestelmään vuoden 2014 alusta lukien. Tiedot merkittävissä ATJ:ään jo nykyisin, mutta tietoa ei kerätä. Mallia ja mallintarkenninta koskevat tiedot ovat tärkeitä, jos verotus halutaan toimittaa mahdollisimman automaattisesti. Yhdenmukaisuuden vuoksi alasvetovalikot ovat parempia kuin vapaatekstikentät. Yhtenäisestä käytännöstä on sovittava. Kts. malli. Mallivuosi ja mallisukupolvi eivät ole käsitteinä täysin yksiselitteisiä eivätkä kaikki automerkit käytä mallivuotta tai -sukupolvea ajoneuvomallien yksilöinnissä. Tieto voidaan kerätä joko rekisteröintikatsastuksessa / yksittäishyväksynnässä tai verotusvaiheessa. Mallivuotta ja -sukupolvea voidaan selvittää ajoneuvon valmistenumeron, asiakirjojen ja verovelvollisen ilmoituksen avulla. Nykyisin tiedot perustuvat pääasiassa verovelvollisen omaan ilmoitukseen. Mallivuosi ilmoitetaan lähinnä silloin, kun ajoneuvo on niin sanottua vanhaa mallivuotta, jolloin ominaisuus voi alentaa verotusarvoa. Rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä tulisi todeta ajoneuvon varustetaso sekä se, onko ajoneuvossa verotuksen kannalta merkityksellisiä lisävarusteita. Nykyinen verotuksen kannalta merkityksellisten varusteiden lista olisi päivitettävä muutoksen yhteydessä. Lisäksi on pohdittava, minkä ikäisillä ajoneuvoilla varustelu ei enää vaikuta arvonmääritykseen, jolloin varusteita ei tarvitsisi merkitä verotusta varten annettaviin tietoihin. Rekisteröintijärjestelmässä olevan varustelistauksen tulisi olla helposti muutettavissa, koska merkityksellisten varusteiden lista muuttuu ja sitä on päivitettävä säännöllisesti muutaman vuoden välein. Normaalitapauksissa rekisteröintikatsastuksen tekopäivä, mutta voi olla myös joku muu, jos veroilmoitusta ei tehdä välittömästi rekisteröintikatsastuksen yhteydessä. Tieto siitä, onko verovelvollinen yksityishenkilö vai kaupallinen toimija. Pääteltävissä sen mukaan, ilmoitetaanko henkilötunnus vai y-tunnus. Vapaamuotoisia tapauskohtaisia tietoja varten. Voidaan tarvittaessa päätellä myös ajoneuvon istumapaikkojen ja kuljettajan vieressä olevien paikkojen lukumäärän perusteella, mutta selvyyden vuoksi lukumäärä tulisi merkitä rekisteritietoihin. Tieto siitä, onko kyseessä esimerkiksi avolava- tai kylmäkuljetusauto. Esimerkiksi oikeanpuoleinen ohjaus, rakennettu ajoneuvo tai vaihdettujen osien prosentuaalinen osuus.

21 3.1.5 Hiilidioksidipäästö Uudessa mallissa autoveron veroprosentti määräytyisi aina ajoneuvoliikennerekisteriin merkityn hiilidioksidipäästön perusteella. Rekisteriin merkitään ajoneuvolle EU:n lainsäädännön mukaan mitattu päästö. Ajoneuvon hiilidioksidipäästöt merkitään rekisteriin seuraavissa tapauksissa: M1-luokan auto, jonka kokonaismassa on enintään 2 500 kilogrammaa, jos se on otettu ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2001 tai sen jälkeen. M1 luokan auto, jonka kokonaismassa on yli 2 500 kilogrammaa, jos se on otettu ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2002 tai sen jälkeen. N1-luokan I alaluokan pakettiauto, jos on otettu ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2006 tai sen jälkeen. N1-luokan II ja III alaluokan pakettiauto, jos se on otettu ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2008 tai sen jälkeen. Päästötieto merkitään rekisteriin tavallisimmin vaatimuksenmukaisuustodistuksen, ulkomaisen rekisteröintitodistuksen taikka ajoneuvon valmistajan tai valmistajan edustajan antaman todistuksen perusteella. Vastaava selvitys hyväksytään nykyisin myös autoverotuksessa osoitukseksi ajoneuvon hiilidioksidipäästöstä. Päästöjen osalta autoverotus ja rekisteröinti eroavat siinä, että autoverotus voi nykyisin perustua päästöihin myös sellaisilla vuonna 1996 2000 käyttöön otetuilla autoilla, joiden päästöjä ei merkitä rekisteriin. Tällöin verovelvollisen on vaadittava erikseen veroilmoituksessa todellisen päästön käyttämistä verotuksessa ja esitettävä päästöstä asianmukainen selvitys. Jotta verotus voitaisiin uudessa mallissa toimittaa mahdollisimman automaattisesti, autoverotuksessa tulisi käyttää ensisijaisesti vain rekisteriin merkittäviä hiilidioksidipäästötietoja. Tämä tarkoittaisi sitä, että ennen vuotta 2001 käyttöön otettujen henkilöautojen ja ennen vuotta 2008 käyttöön otettujen pakettiautojen vero määräytyisi aina kokonaismassan mukaan eikä selvitystä todellisesta päästöstä voisi enää esittää. Muutoksen vaikutus olisi käytännössä vähäinen, koska henkilöautoilla se koskisi prosessimuutoksen toteutuessa jo varsin vanhoja autoja, joita tuodaan Suomeen vähän. Myöskään pakettiautoilla muutos ei olisi kovin merkittävä, koska ennen vuotta 2008 käyttöön otetuille autoille on mitattu päästöjä vain harvoin. 3.1.6 Ajoneuvon yksilölliset ominaisuudet ja ajokilometrit Autoverotuksessa on arvioitava ajoneuvon yksilöllisten ominaisuuksien, kuten kunnon, vaikutus sen yleiseen vähittäismyyntiarvoon, jos verovelvollinen vetoaa niihin veroilmoituksessa. Ajoneuvon kunnon toteamiseksi se tarkastetaan nykyisin verotuksen yhteydessä tullitoimipaikalla. Verovelvollinen merkitsee ajoneuvon kunnon veroilmoituslomakkeeseen joko hyväksi, normaaliksi tai huonoksi. Tullivirkailija tarkastaa ajoneuvon ja kirjaa ylös ajoneuvon kunnossa havaittavat puutteet sekä arvioi, onko ajoneuvon verotusarvoa tarvetta alentaa kunnon vuoksi. Uudessa mallissa ajoneuvon fyysinen tarkastaminen kuuluisi rekisteröintikatsastuksesta tai yksittäishyväksynnästä vastaavalle katsastajalle. Perustuslaissa kielletään merkittävää julkisen vallan käyttämistä sisältävien tehtävien antaminen muille kuin viranomaisille. Tämän vuoksi katsastajan tehtävä olisi rajattava tarkasti. Lähtökohtana kunnon tarkastamisessa olisi, että verovelvollinen yksilöi ajoneuvon virheet ja puutteet. Pelkkä yleisluontoinen ilmoitus ajoneuvon huonosta kunnosta ei enää riittäisi. Kunto yksilöitäisiin lomakkeella. Lomakkeessa voisi

22 olla yksilöintiä varten myös kuva ajoneuvosta, johon verovelvollinen merkitsisi esimerkiksi ajoneuvon lommot ja muut pintavauriot. Katsastaja tarkastaisi ajoneuvon ja merkitsisi tarkastuslomakkeeseen, onko ajoneuvossa havaittavissa verovelvollisen ilmoittamat vauriot. Ilmoitetut vauriot myös kuvattaisiin. Katsastaja ei kuitenkaan ottaisi kantaa siihen, onko ajoneuvo esimerkiksi ikään ja ajokilometreihin nähden normaalikuntoinen. Verovelvollisen antama ajoneuvon kuntoa koskeva selvitys, katsastajan täyttämä tarkastuslomake tai -raportti sekä ajoneuvon kuvat toimitettaisiin veroviranomaiselle veroilmoituksen yhteydessä. Niiden perusteella veroviranomainen ratkaisisi sen, vaikuttaako ajoneuvon kunto yleiseen vähittäismyyntiarvoon ja minkä suuruinen alennus sen johdosta myönnettäisiin. Kuntoalennusta koskeva ratkaisuvalta olisi siten pelkästään veroviranomaisella. Lähtökohtana olisi, että veroviranomainen ei tarkastaisi ajoneuvoja fyysisesti. Jos jokin ajoneuvon kunnossa tai teknisissä ominaisuuksissa oleva seikka olisi jäänyt epäselväksi rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä, veroviranomaisella tulisi olla mahdollisuus hankkia uusi katsastustoimipaikan lausunto epäselviksi jääneistä seikoista. Tällöin veroviranomainen määräisi ajoneuvon vietäväksi uudelleen katsastustoimipaikalle, jossa ajoneuvo tarkastettaisiin veroviranomaisen kussakin yksittäistapauksessa antamien ohjeiden mukaisesti. Uuden tarkastuksen kustannuksista vastaisi veroviranomainen. Veroviranomaisen tulisi tarvittaessa voida määrätä myös katsastustoimipaikka, jossa uusi tarkastus tehdään. Tämä voisi olla tarpeen tilanteessa, jossa veroviranomainen epäilee rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä annetun lausunnon oikeellisuutta. Lisäksi veroviranomainen voisi määrätä tarkastuksen tehtäväksi katsastustoimipaikassa, joka on erikoistunut tietynlaisiin tarkastuksiin. Tällainen erikoistuminen voisi liittyä esimerkiksi verovapaiden tai alennettuun veroon oikeutettujen ajoneuvojen teknisten ominaisuuksien tarkastamiseen. Laissa tulisi lisäksi säätää, että veroviranomainen voisi halutessaan tarkastaa ajoneuvon myös itse. Tällainen tarkastus voisi yksittäistapauksessa olla tarpeen ajoneuvon kunnon arvioimiseksi tai ajoneuvon yksilöimiseksi. Veroviranomainen voisi tarkastaa ajoneuvon myös silloin, jos verovelvollinen sitä vaatisi ja veroviranomainen pitäisi tarkastamista tarpeellisena. Tarkastusten tekeminen olisi perusteltua keskittää veroviranomaisessa tietyille ajoneuvotekniikka tunteville virkailijoille, joten tarkastuksia ei tehtäisi jokaisessa veroviranomaisen toimipaikassa. Jos verovelvollinen vetoaisi ajoneuvon kuntoon, veroilmoitus käsiteltäisiin veroviranomaisessa manuaalisesti. Koska tavoitteena on, että mahdollisimman suuri osa verotuksista voitaisiin käsitellä automaattisesti, verotuksessa tulisi pyrkiä vähentämään rutiininomaista ajoneuvon kuntoon vetoamista. Ajoneuvojen kunnon arviointia koskeva ohjeistus on laadittu lähes kymmenen vuotta sitten ja prosessimuutoksen yhteydessä olisi perusteltua tarkastella kuntoa koskevia ohjeita uudelleen. Lähtökohdaksi tulisi ottaa, että vain merkittävillä ajoneuvon kunnossa olevilla puutteilla tai vioilla voisi olla vaikutusta verotusarvoon. Vähäiset vauriot, kuten yksittäiset naarmut ja lommot, eivät vaikuttaisi verotusarvoon, vaan ne tulevat huomioiduiksi verotusarvossa muiden arvoon vaikuttavien varmuusalennusten kautta. Ohjeistuksen tarkastamisen yhteydessä olisi myös arvioitava, tarvitseeko kuntoa koskevia autoverolain säännöksiä muuttaa. Perusteetonta ajoneuvon kuntoon vetoamista voitaisiin pyrkiä vähentämään verovelvollisten tiedottamisella. Veroilmoituslomakkeessa voisi esimerkiksi olla yleistä tietoa ajoneuvon kunnon vaikutuksesta verotusarvoon. Yleisesti voidaan myös olettaa, että jo vikojen yksilöintivelvollisuus ja veroilmoituksen tekeminen rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä vähentäisivät kuntoon vetoamista. Myös ajoneuvon mittarilukema tarkastettaisiin verotusta varten rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä. Katsastajan tehtävänä olisi tarkastaa mittarilukema ja merkitä se rekisteröintijärjestelmään. Katsastaja ei voisi arvioida verotusta varten mittarilukeman paik-