Yhdistelmärangaistus vaarallisille rikoksenuusijoille

Yhdistelmärangaistus vaarallisille rikoksenuusijoille Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro Gradu- tutkielma 11.4.2019 Tekijä: Aino Heino, 264087 Ohjaaja: Matti Tolvanen

Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos Tekijä Aino Emmi Johanna Heino Työn nimi Yhdistelmärangaistus vaarallisille rikoksenuusijoille Pääaine Työn laji Aika Sivuja Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus Pro gradu- tutkielma 11.4.2019 X + 96 Tiivistelmä Vuoden 2018 alusta käyttöön otettu yhdistelmärangaistus voidaan tuomita vakavan rikoksen uusijalle, jota on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Yhdistelmärangaistus koostuu ehdottomasta vankeusajasta ja sitä seuraavasta vuoden mittaisesta valvonta-ajasta. Yhdistelmärangaistusta suorittavalla ei ole mahdollisuutta vapautua ehdonalaisesti tai valvotun koevapauden kautta. Tutkielmassa selvitetään, mitä yhdistelmärangaistuksesta on laissa säädetty, miten yhdistelmärangaistuksen tarvetta on perusteltu ja mitä yhdistelmärangaistukselle asetettujen tavoitteiden toteutuminen edellyttää. Tutkielmassa eritellään myös haasteita, joita yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanoon arvioidaan liittyvän. Tutkielma on kriminaalipoliittisesti orientoitunut rikosoikeustutkimus, jonka normatiivista osuutta syventää empiirinen aineisto. Tutkielmaa varten on haastateltu Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöitä. Yhdistelmärangaistuksen tarvetta perusteltiin pitkäaikaisvankien suhteellisen korkealla uusimisalttiudella, uusien rikosten vakavuudella ja yhteiskunnan suojelun tarpeella. Keskeisenä kriminaalipoliittisena epäkohtana pidettiin pitkäaikaisvankien vapautumista suoraan vankilasta, ilman hallittua ja asteittaista vapauttamista. Yhdistelmärangaistuksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää kuntoutustoimien kohdentamista pitkäaikaisvangeille jo vankeuden aikana, vangin motivointia ja osallistamista valvonta-ajan suunnitteluun, viranomaisyhteistyötä sekä valvontaa toteuttavien työntekijöiden lisäkoulutusta. Valvonta-ajan täytäntöönpanon keskeisiksi haasteiksi arvioitiin vankien kieltäytyminen valvonnasta, täytäntöönpanon estyminen vangista itsestään riippumattoman syyn vuoksi sekä valvontavelvollisuuksiin liittyvät haasteet. Avainsanat kriminaalipolitiikka, pitkäaikaisvangit, seuraamusjärjestelmä, uusintarikollisuus, yhdistelmärangaistus

III SISÄLLYS LÄHTEET... V 1 JOHDANTO... 1 1.1 Tutkimuksen aihe ja tarkoitus... 1 1.2 Tutkimuskysymykset, tutkimusmetodi ja oikeuslähteet... 2 1.3 Tutkimuksen rakenne ja rajaukset... 3 2 YHDISTELMÄRANGAISTUSTA KOSKEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN KESKEINEN SISÄLTÖ... 6 2.1 Yhdistelmärangaistus erityisenä rangaistuslajina... 6 2.2 Yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen edellytykset... 8 2.3 Rangaistusajan suunnitelma ja muutoksenhaku... 10 2.4 Yhdistelmärangaistuksen valvonta-ajan yleiset velvollisuudet... 12 2.5. Päihteettömyysvelvollisuus valvonta-ajalla... 15 2.6 Valvonta-ajan sisällön yksilökohtainen määräytyminen... 18 2.7 Valvonta-ajan velvollisuuksien rikkomisen seuraukset... 21 3 YHDISTELMÄRANGAISTUKSEN TAUSTA JA TAVOITE... 24 3.1 Koko rangaistuksen vankilassa suorittaneiden vankien vapauttamiskäytäntö... 24 3.2 Yhdistelmärangaistuksen kohderyhmä... 26 3.3 Vakavan väkivallan vähentäminen valvonnan keinoin... 28 3.4 Asteittainen ja hallittu vapauttaminen... 30 4 KRIMINAALIPOLITIIKKA JA RANGAISTUSTEORIAT... 34 4.1 Tavoitteellinen kriminaalipolitiikka... 34 4.2 Rikosoikeus ja rangaistuksen käytön ehdot... 36 4.3 Rangaistuksen yleis- ja erityispreventiivinen vaikutus... 37 4.4 Kohti yksilöllisempää seuraamusjärjestelmää?... 40 5 YHDISTELMÄRANGAISTUKSEN KRIMINAALIPOLIITTISTA ARVIOINTIA... 44 5.1 Tekorikosoikeuden periaatteesta poikkeava rangaistus... 44 5.1.1 Uusimisankaroituminen ja uusimisalttius... 44 5.1.2 Rikoksentekijän vaarallisuus... 46 5.1.3 Vaarattomaksi tekeminen... 51 5.2 Pitkäaikaisvankien vapauttamisvaiheeseen keskittyvä uudistus... 52 5.3 Seuraamusjärjestelmän ankaroituminen... 53 5.4 Rangaistusasteikosta poikkeaminen... 57

IV 5.5 Valvonta-ajan muuntamiseen liittyvät kysymykset... 60 5.6 Vaihtoehtoinen ratkaisu yhdistelmärangaistukselle?... 65 6 YHDISTELMÄRANGAISTUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOON LIITTYVÄ NÄKÖKULMA... 69 6.1 Laadullisen tutkimuksen toteutus... 69 6.1.1 Empiirinen oikeustutkimus... 69 6.1.2 Laadullinen tutkimusaineisto... 69 6.1.3 Haastatteluaineiston analyysi... 71 6.2 Tutkimustulokset... 72 6.2.1 Pitkäaikaisvangit rangaistuksen täytäntöönpanossa... 72 6.2.2 Suunnitelmallinen rangaistusaika ja hallittu vapauttaminen... 74 6.2.3 Vuorovaikutuksellinen lähityöskentely... 78 6.2.4 Rajattu päihteettömyysvaatimus... 80 6.2.5 Väkivaltariskin tunnistaminen ja turvallinen täytäntöönpano... 81 6.2.6 Rikosseuraamuslaitoksen sisäinen yhteistyö ja verkostotyö... 84 6.2.7 Resurssit ja työntekijöiden koulutus... 86 7 JOHTOPÄÄTÖKSET... 90

V LÄHTEET KIRJALLISUUSLÄHTEET Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. WSOY 1989. Aarnio, Aulis, Tulkinnan taito ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. WSOY 2006. Alasuutari, Pertti, Laadullinen tutkimus 2.0. 4. uudistettu painos. Vastapaino 2011. Andenæs, Johs, Straffen som problem. 2. utgave. Exil Forlag 1996. Andenæs, Johs, Alminnelig strafferett. 5. utgave. Universitetsforlaget 2004. Andersson, Pia, Yhdistelmärangaistus. Valtakunnalliset yhdyskuntaseuraamustyön päivät. Seminaariluento 21.11.2018. Anttila, Inkeri Heinonen, Olavi Koskinen, Pekka Lahti, Raimo, Rikollisuus ongelmana Kriminaalipolitiikan perusteet. Tammi 1974. (Anttila, ym. 1974) Anttila, Inkeri Heinonen, Olavi, Rikosoikeus ja kriminaalipolitiikka. Tammi 1977. Anttila, Inkeri Törnudd, Patrik, Kriminologia ja kriminaalipolitiikka. WSOY 1983. Duff, R.A, Punishment, Communication and Community. Oxford University Press 2001. Eskola, Jari, Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa Raine Valli ja Juhani Aaltola (toim.): Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. 4. uudistettu painos. PS-kustannus 2015. Eskola, Jari, Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa Raine Valli (toim.): Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. 5. uudistettu painos. PS - kustannus 2018. Hartoneva, Anne Mohell, Ulla Pajuoja, Jussi Vartia, Matti, Yhdyskuntaseuraamukset ja vankeus. Tietosanoma 2015. (Hartoneva, ym. 2015) Heikkilä, Tarja, Tilastollinen tutkimus. 9. uudistettu painos. Edita Publishing Oy 2014. Jareborg, Nils, Allmän kriminalrätt. Iustus Förlag 2001. Keinänen, Anssi Väätänen, Ulla, Empiirinen oikeustutkimus mitä ja milloin, s. 246 271 teoksessa Tarmo Miettinen (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodeista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170] Lahti, Raimo, Rikosoikeuden kokonaisuudistus ja seuraamusjärjestelmän kehittäminen. Lakimies 3/2004, s. 412 421. Laine, Matti, Kriminologia ja rankaisun sosiologia. 2. uudistettu painos. Tietosanoma 2014. Lappi-Seppälä, Tapio, Rangaistuksen määräämisestä, I: teoria ja yleinen osa. Suomalainen lakimiesyhdistys 1987. Lappi-Seppälä, Tapio, Kriminaalipolitiikka rikosoikeuspolitiikka. Lakimies 8/1998, s. 1285 1308. Lappi-Seppälä, Tapio, Rikosten seuraamukset. Ws Bookwell Oy 2000. Lappi-Seppälä, Tapio, Rikollisuus ja kriminaalipolitiikka. Helsingin yliopisto 2006. Lappi-Seppälä, Tapio, Vaikuttivatko lainmuutokset? Pohdintoja rikosoikeudellisen järjestelmän muutosvaikutuksista teoksessa Auri Pakarinen, Anna Hyvärinen ja Kaijus Ervasti (toim.), Lainvalmistelu, tutkimus ja yhteiskunta. Edilex artikkelit 27.1.2012. [www.edilex.fi/lakikirjasto/8586] Matikkala, Jussi, Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä. Edita Publishing Oy 2010. Melander, Sakari, Rikosoikeus 2010-luvulla. Helsingin yliopisto 2010.

VI Mohell, Ulla Pajuoja, Jussi, Vankeuspaketti. Vankeinhoidon kokonaisuudistus käytännössä. Tietosanoma 2006. Määttä, Kalle, Oikeustaloustieteellinen näkökulma kotimaiseen lainvalmisteluun. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 242. Helsinki 2009. Pohjola, Annakaisa, Vaarallinen rikoksentekijä? Tutkimus rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnista rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä. Suomalainen lakimiesyhdistys 2017. (Pohjola 2017a) Pohjola, Annakaisa, Vaarallinen rikoksentekijä? Näkemyksiä rikoksentekijän vaarallisuudesta ja sen arvioinnista. Lakimies 3 4/2017, s. 471 475. (Pohjola 2017b) Puusa, Anu, Laadullisen aineiston analyysi. Teoksessa Anu Puusa ja Pauli Juuti (toim.): Menetelmäviidakon raivaajat. Perusteita laadullisen tutkimuslähestymistavan valintaan. JTO-kustannus 2011. Rantala, Irma, Laadullisen aineiston analyysi tietokoneella. Teoksessa Raine Valli ja Juhani Aaltola (toim.): Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. PS - kustannus 2015. Rautiainen, Markku, Yhdyskuntapalvelun soveltuvuusarvioinnin, tuomitsemisen ja palvelun suorittamisen yhdenvertaisuus. Edilex 14/2008. Tallroth, Paulina, Yhdistelmärangaistus mikä se on ja mitä se merkitsee syyttäjille? Akkusastoori 2/2018. Tapani, Jussi Tolvanen, Matti, Rikosoikeus. Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano. 3. uudistettu painos. Talentum Pro 2016. Tolvanen, Matti, Johdatus kriminaalipolitiikan teoriaan. Joensuun yliopisto 2005. Tolvanen, Matti, Kriminaalipolitiikka, kriminologia ja rikosoikeuden tutkimus. Lakimies 5/2006, s. 809 812. Tolvanen, Matti, Rangaistusteoriat - mitä ne ovat ja mihin niitä tarvitaan? Oikeus 4/2009, s. 358 379. Tolvanen, Matti, Rikosoikeus ja rikollisuuden tutkimus. Tarmo Miettinen (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex 11/2015. Tolvanen, Matti, Yleisestävyys ja monipuolistuva rangaistusjärjestelmä. Haaste 3/2017. Ylisassi, Hilkka Seppänen, Laura Uusitalo, Hanna Kalavainen, Susanna Piispanen, Päivi, Aktivoiva lähityö. Vankiloiden valvonta- ja ohjaushenkilöstö vuorovaikutuksellista lähityötä kehittämässä. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 2/2016. Rikosseuraamuslaitos 2016. (Ylisassi, ym. 2016) VIRALLISLÄHTEET HE 125/1975 II vp, Hallituksen esitys eduskunnalle rikoslain 6 luvun ja siihen liittyvien säännösten muuttamisesta. HE 309/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. HE 44/2002 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 263/2004 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi HE 140/2012 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle valvottua koevapautta koskevaksi lainsäädännöksi. HE 45/2014 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle vankeutta ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi.

VII HE 268/2016 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. HE 212/2018 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. LaVM 9/2017 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. Oikeusministeriö, Lainlaatijan perustuslakiopas. Oikeusministeriön julkaisuja 2006:11. Oikeusministeriö, Vakavan väkivallan vähentäminen. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2012:37. Oikeusministeriö, Vakavan väkivallan vähentäminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2012:70. Oikeusministeriö, Työryhmän esitys yhdistelmävankeutta koskevaksi lainsäädännöksi. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2013:20. Oikeusministeriö, Ehdotus yhdistelmärangaistukseksi. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2016:40. Oikeusministeriö, Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista. Eräät seksuaali-, väkivalta-, rattijuopumus- ja talousrikokset 2018:7. PeVL 51/2010 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 181/2010 vp) laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta. PeVL 21/2005 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 262/2004 vp) vankeutta ja ehdonalaista vapauttamista koskevaksi lainsäädännöksi PeVL 10/2017 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. Rec(2014)3, Recommendation CM/Rec(2014)3 of the Committee of Ministers to member States concerning dangerous offenders. Council of Europe, Committee of Ministers, 2014. Valtioneuvoston kanslia, Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 26.5.2015. Hallituksen julkaisusarja 2015:10. Ympäristöministeriö, Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma 2016 2019. Valtioneuvoston periaatepäätös 9.6.2016. Eduskuntakäsittely. Eduskunnan täysistunnon pöytäkirjan asiakohta PTK 102/2017 vp. Biaudet, Eva, Eduskunnan täysistunto. PTK 102/2017 vp. Hoskonen, Hannu, Eduskunnan täysistunto. PTK 102/2017 vp. Karimäki, Johanna, Eduskunnan täysistunto. PTK 102/2017 vp. Laukkanen, Antero, Eduskunnan täysistunto. PTK 102/2017 vp. Ojala-Niemelä, Johanna, Eduskunnan täysistunto. PTK 102/2017 vp. Tolvanen, Kari, Eduskunnan täysistunto. PTK 102/2017 vp. (Tolvanen, K PTK 102/2017) Oikeusministeriö, Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi, OM 3/61/2010. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010). Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010). Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimiston ja Suomenlinnan vankilan vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010).

VIII Itä-Suomen yliopiston vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010). Länsi-Suomen syyttäjänviraston vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010). Niuvanniemen sairaalan vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010). Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010). Rikosseuraamuslaitoksen täytäntöönpanoyksikön vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010). Sosiaali- ja terveysministeriön vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010). Suomen asianajajaliiton vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010). Valtakunnansyyttäjänviraston vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010). Oikeusministeriö, Lausuntopyyntö vakavan väkivallan vähentämistä koskevan työryhmän mietinnöstä, OM 37/2012. Eduskunnan oikeusasiamiehen lausunto oikeusministeriön lausuntopyyntöön vakavan väkivallan vähentämistä koskevasta työryhmämietinnöstä (OM 37/2012). Helsingin hovioikeuden vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön vakavan väkivallan vähentämistä koskevasta työryhmämietinnöstä (OM 37/2012). Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimiston vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön väkivallan vähentämistä koskevasta työryhmämietinnöstä (OM 37/2012). Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön vakavan väkivallan vähentämistä koskevasta työryhmämietinnöstä (OM 37/2012). Kriminaalihuollon tukisäätiön vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön vakavan väkivallan vähentämistä koskevasta työryhmämietinnöstä (OM 37/2012). Länsi-Suomen rikosseuraamusalueen aluekeskuksen lausunto oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 37/2012). Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön vakavan väkivallan vähentämistä koskevasta työryhmämietinnöstä (OM 37/2012). Valiokuntien asiantuntijalausunnot hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. Kriminaalihuollon tukisäätiö, Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 7.6.2017. Lahti, Raimo, Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 31.3.2017. Lappi-Seppälä, Tapio, Lausunto lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 28.3.2017. Lastikka, Marianne, Lausunto lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 30.3.2017. Lavapuro, Juha, Kirjallinen lausunto perustuslakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 14.3.2017.

IX Melander, Sakari, Lausunto eduskunnan perustuslakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 14.3.2017. Oikeusministeriö, Lausunto eduskunnan perustuslakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 7.6.2017. Ojala, Timo, Lausunto lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 30.3.2017. Pajuoja, Jussi, Lausunto eduskunnan perustuslakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 14.3.2017. Santamäki, Antti Tuomela, Jari, Lausunto lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 31.3.2017. Tallroth, Paulina, Muistio perustuslakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 14.3.2017. (Tallroth 2017a) Tallroth, Paulina, Oikeusministeriön vastine lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi saatujen lausuntojen sekä perustuslakivaliokunnan (PeVL 10/2017) lausunnon johdosta. 17.5.2017. (Tallroth 2017b) Tallroth, Paulina, Oikeusministeriön lisävastine lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 30.5.2017. (Tallroth 2017c) Vogt-Airaksinen, Tiina, Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 268/2016 vp) eduskunnalle yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. 28.3.2017. INTERNET-LÄHTEET Uudenmaan kokoomus. [https://www.uudenmaankokoomus.fi/uutiset/2019/04/11/oikeusministeri-hakkanenseksuaalirikosten-rangaistukset-kiristyvat-maanantaina-10-kohdan-ohjelma-valmis/] (12.4.2019) Rikosseuraamuslaitos, Rikosseuraamuslaitoksen strategia 2018 2021. [https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/rikosseuraamuslaitos/arvot.html] (17.8.2018.) OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus KKO 2014:12 KKO 2017:28 Käräjäoikeus Pirkanmaan käo 14.11.2018 t. 18/2765

X LYHENNELUETTELO HE hallituksen esitys KKO korkein oikeus KäO käräjäoikeus LaVM lakivaliokunnan mietintö OM oikeusministeriö PL Suomen perustuslaki 731/1999 PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto PTK pöytäkirja RL rikoslaki 39/1889 VankL vankeuslaki 767/2005 vp valtiopäivät

1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen aihe ja tarkoitus Suomen rikosseuraamusjärjestelmää täydennettiin uuden rangaistuslajin, yhdistelmärangaistuksen, käyttöönotolla vuoden 2018 alusta. Kysymys on lainsäädännöstä, jota sovelletaan ainoastaan toistuvasti vakaviin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneisiin, vaarallisiksi arvioituihin rikoksentekijöihin. 1 Vaarallisella rikoksentekijällä katsotaan korkean väkivaltariskinsä vuoksi olevan erittäin suuri todennäköisyys syyllistyä uudelleen vakaviin väkivaltarikoksiin. Rikosseuraamusjärjestelmän tehtävänä on suojella muita yhteiskunnan jäseniä vakavilta väkivallanteoilta. Lainsäädäntö, joka kohdistuu kaikkein törkeimpien väkivalta- ja seksuaalirikosten uusijoihin ja edellyttää rikoksentekijän vaarallisuuden arvioimista, tarvitsee tuekseen vahvat rikosoikeudelliset perusteet. Suomessa tämänhetkisessä kriminaalipoliittisessa keskustelussa korostuu yhteiskunnan turvallisuus ja vakavan väkivaltarikollisuuden ehkäiseminen. Vakaviin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneille myös vaaditaan aiempaa ankarampia rangaistuksia. 2 Uuden rangaistuslajin sisällyttämistä olemassa olevaan rangaistusjärjestelmään voidaan pitää merkittävänä kriminaalipoliittisena uudistuksena. Yhdistelmärangaistus korvasi ennen lakia rikoslain muuttamisesta (800/2017) voimassa olleen rikoslain (39/1889, RL) 2 c luvun 11 :n, jonka mukaan rikoslaissa määritellyn vakavan rikoksen uusija voitiin tuomita vankeusrangaistukseen, joka tuli suorittaa kokonaisuudessaan vankilassa. 3 Tuomitsemisen edellytykset rikosnimikkeisiin, uusimiseen ja tekijän vaarallisuuteen liittyen pysyivät kuitenkin ennallaan. Uutta on yhdistelmärangaistuksen ehdotonta vankeusaikaa välittömästi seuraava vuoden pakollinen valvonta-aika. 4 Yhdistelmärangaistukseen kuuluvan valvonta-ajan pituutta perusteltiin sillä, että rikosten uusiminen on tutkimusten mukaan todennäköisintä heti vapautumisen jälkeen ja näyttää alenevan ensimmäisen vapaudessa vietetyn vuoden jälkeen. Koko rangaistuksen vankilassa 1 Oikeusministeriö 37/2012, s. 22. Tässä tutkimuksessa yhdistelmärangaistuksen kohderyhmän rikoksentekijöistä käytetään käsitettä pitkäaikaisvangit. Ennen vuoden 2006 vankeuslain kokonaisuudistusta tästä vankiryhmästä käytettiin myös nimitystä vaaralliset rikoksenuusijat, ks. Hartoneva, ym. 2015, s. 450, 477. Tässä tutkimuksessa käytetään pitkäaikaisvangit käsitteen ohella myös nimitystä vaaralliset rikoksenuusijat. 2 Pohjola 2017a, s. 5, 399 ss; Oikeusministeriö 7/2018, s. 101 102, 108 ss; ks. Valtioneuvoston kanslia 10/2015, s. 37; HE 212/2018 vp. 3 Koko rangaistuksen vankilassa suorittavien määrä nousi merkittävästi 2000-luvulla verrattuna edelliseen vuosikymmeneen, ks. Hartoneva, ym. 2015, s. 450. 4 Tallroth 2017b, s. 12.

2 suorittaneiden on todettu pääsääntöisesti vapautuneen suoraan vankilasta, ilman tukea ja valvontaa ja heidän uusimisalttiutensa on todettu olevan suhteellisen korkea. 5 Vuoden 2018 marraskuun lopussa koko rangaistusta vankilassa suorittavia vankeja oli 30 henkilöä. Kyseisestä vankiryhmästä on vapautunut vuosittain noin kolme vankia. Yhdistelmärangaistuksen kohderyhmä on näin ollen hyvin pieni. 6 Ensimmäinen yhdistelmärangaistus tuomittiin vuoden 2018 marraskuussa 7. Yhdistelmärangaistus uutena rangaistuslajina on siten varsin ajankohtainen ja uusi myös tutkimusaiheena. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää yhdistelmärangaistusta koskevan voimassa olevan lainsäädännön sisältöä sekä ymmärtää ja selittää, miksi lainlaatija päätyi uuden seuraamuslajin säätämiseen. Tutkimusintressini kohdistuu yhdistelmärangaistusta koskevan lainsäädännön kriminaalipoliittisiin perusteluihin ja yhdistelmärangaistuksen tavoitteiden tarkasteluun. Tutkimuksellista mielenkiintoa olen suunnannut myös yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanoon ja siihen, miten täytäntöönpano tulisi toteuttaa, jotta yhdistelmärangaistukselle asetettujen kriminaalipoliittisten tavoitteiden toteutuminen olisi mahdollista. Tutkimuksessa selvitän myös, mitä mahdollisia haasteita yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanoon arvioidaan liittyvän. 1.2 Tutkimuskysymykset, tutkimusmetodi ja oikeuslähteet Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Mitä yhdistelmärangaistuksesta on laissa säädetty? 2) Miten yhdistelmärangaistusta koskevaa lainsäädäntöä on kriminaalipoliittisesti perusteltu? 3) Mihin seikkoihin yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanossa tulisi kiinnittää huomiota, jotta sille lainlaadintavaiheessa asetetut kriminaalipoliittiset tavoitteet olisi mahdollista toteuttaa? 4) Millaisia haasteita valvonta-ajan täytäntöönpanoon arvioidaan liittyvän? Tutkimustani voi luonnehtia kriminaalipoliittisesti orientoituneeksi rikosoikeustutkimukseksi. Rikoslainopin tutkimuskohteena ovat kriminaalipoliittisen päätöksenteon myötä säädetyt lait. Kriminaalipoliittinen tutkimus voidaan määritellä niin, että se kohdistuu kriminaalipolitiikan tavoitteisiin tai kriminaalipolitiikan kontrollipoliittisia keinoja koskevaan 5 Hartoneva, ym. 2015, s. 475 477; HE 268/2016 vp, s. 13 14; Pohjola 2017b, s. 397, 474 475. 6 LaVM 9/2017 vp; Andersson 2018. 7 Pirkanmaan käo 14.11.2018 t. 18/2765.

3 päätöksentekoon. Kriminaalipoliittisesti orientoituneen tutkimuksen alaan voidaan katsoa sisältyvän aineksia niin rikosoikeustieteestä kuin kriminologiastakin. 8 Tutkimuksessani on elementtejä sekä empiirisestä että normatiivisesta oikeustutkimuksesta. 9 Tutkimukseni empiirisen aineiston olen koonnut haastattelemalla Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöitä. Empiirisen tutkimusmetodin käyttäminen mahdollisti kokemusperäisen tiedon kokoamisen. Empiirisen aineiston analyysin pohjalta syvennän arvioita yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvistä kysymyksistä ja mahdollisista haasteista. Empiirisen tutkimuksen metodi ja aineisto kuvaillaan tarkemmin luvussa 6. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat rangaistusteoriat, joihin kriminaalipoliittiset ratkaisut voidaan kytkeä. Tutkimuksessani olen käyttänyt oikeuslähteinä lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden lisäksi lainvalmisteluaineistoa. Lainlaadinta-asiakirjoista keskeisimmät oikeuslähteet tutkimukseni kannalta ovat vakavan väkivallan vähentämistä pohtineen oikeusministeriön työryhmän mietintö ja sen pohjalta laadittu hallituksen esitys yhdistelmärangaistusta koskevaksi lainsäädännöksi. Olen myös käyttänyt lähteenä lausuntokierroksilta saatuja asiantuntijalausuntoja ja lausuntotiivistelmiä sekä eduskunnan täysistuntokeskusteluja. Perustuslakivaliokunnan lausunnot ja lakivaliokunnan mietintö sekä valiokuntien asiantuntijalausunnot muodostavat keskeisen osan lähdeaineistoa. Lainvalmisteluaineistolla on Aulis Aarnion oikeuslähdeopin mukaan heikosti velvoittava oikeuslähdeopillinen asema 10. Lainvalmisteluaineistoon perehtymällä on mahdollista selvittää lainlaatijan tarkoitusta ja lainsäädännön tavoitteita, jotka eivät välttämättä ilmene suoraan lakitekstistä. Yhdistelmärangaistusta koskeva lainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2018 alusta, joten sitä koskeva lainvalmisteluaineisto on suhteellisen tuoretta. Lainvalmisteluaineisto ei sido laintasoisesti, mutta sillä on tutkimukseni tiedonintressin kannalta olennaista oikeuslähdeopillista arvoa. 11 1.3 Tutkimuksen rakenne ja rajaukset Tutkimuksen toisessa pääluvussa selvitän yhdistelmärangaistusta koskevan lainsäädännön keskeistä sisältöä. Yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen edellytyksiä käsittelen alalu- 8 Anttila Heinonen 1974, s. 26 28; Tolvanen 2005, s. 130; Tolvanen 2015, s. 7 8. 9 Lainopilliseen tutkimuskysymykseen ei useinkaan voida vastata empiirisellä tutkimusmetodilla, eikä empiirisen tutkimuskysymykseen saada vastausta lainopin avulla, ks. Keinänen Väätänen 2015, s. 6, 15 16; Empiirisen ja normatiivisen tutkimuksen suhteesta, ks. Tolvanen 2015, s. 8 9. 10 Lainvalmisteluaineisto kuvastaa lain säätämisen aikaisia kriminaalipoliittisia ja yhteiskunnallisia tavoitteita sekä sen hetkistä lainsäätäjän tarkoitusta ja tahtoa, ks. Aarnio 2006, s. 299. 11 Ks. Aarnio 1989, s. 225 228.

4 vussa 2.2. Kaikille yhdistelmärangaistukseen tuomituille laadittavaa rangaistusajan suunnitelmaa ja sen oikeudellista merkitystä olen käsitellyt alaluvussa (2.3). Yhdistelmärangaistukseen sisältyvän valvonta-ajan yleisiä velvollisuuksia (2.4), päihteettömyysvelvollisuutta (2.5) ja valvontavelvollisuuksien yksilökohtaista määräytymistä (2.6) olen käsitellyt omissa alaluvuissaan. Alaluvussa 2.7 olen käsitellyt yhdistelmärangaistuksen valvonta-ajan velvollisuuksien rikkomisen seurauksia. Tutkimuksen kolmas pääluku käsittelee yhdistelmärangaistuksen lainsäädännöllistä taustaa ja sen keskeisiä tavoitteita. Alaluvussa 3.1 tarkastellaan koko rangaistuksen vankilassa suorittaneiden vapauttamiskäytäntöä ennen yhdistelmärangaistuksen voimaantuloa. Tämä alaluku taustoittaa osaltaan kysymystä siitä, mitä yhdistelmärangaistusta koskevalla sääntelyllä tavoitellaan ja miksi lainsäätäjä piti tarpeellisena uudistaa vaaralliseksi arvioitujen rikoksenuusijoiden rangaistusta. Alaluvussa 3.2 kuvaillaan yhdistelmärangaistuksen kohderyhmän rikoksentekijöitä. Yhdistelmärangaistuksen keskeisiä tavoitteita käsittelen alaluvuissa 3.3 ja 3.4. Tutkimuksen neljännessä luvussa tarkastelen kriminaalipolitiikkaa yhteiskunnallisena päätöksentekona, rikosoikeuden käyttöä ja rangaistuksen oikeuttamista sekä rangaistuksen käytön reunaehtoja. Omissa alaluvuissaan käsittelen rangaistuksen yleis- ja erityisestävää vaikutusta (4.3) ja seuraamusjärjestelmän tämänhetkisiä kehityspiirteitä (4.4). Viidennessä luvussa arvioin yhdistelmärangaistusta kriminaalipoliittisena ratkaisuna. Luvun alussa olen tarkastellut tekijöitä, joiden perusteella yhdistelmärangaistuksen voidaan todeta poikkeavan tekorikosoikeuden lähtökohdista (5.1). Alaluvussa 5.2 arvioin lainlaatijan ratkaisua kohdentaa kriminaalipoliittiset toimet pitkäaikaisvankien vapauttamisvaiheeseen. Omissa alaluvuissaan tarkastelen yhdistelmärangaistuksen ankaroittavaa vaikutusta rikosseuraamusjärjestelmään (5.3) ja rangaistusasteikosta poikkeamisen mahdollisuutta (5.4). Valvonta-ajan vankeudeksi muuntamiseen liittyviä kysymyksiä tarkastelen alaluvussa 5.5. Luvun lopuksi tarkastelen vaihtoehtoisia ratkaisuja yhdistelmärangaistukselle. Tutkimuksen kuudennessa luvussa yhdistelmärangaistusta tarkastellaan sen täytäntöönpanon näkökulmasta. Alaluvussa 6.1 kuvailen laadullisen tutkimuksen toteutusta. Tutkimusaineiston analyysin myötä saatuja tuloksia käsitellään alaluvussa 6.2. Tavoitteenani on saada tutkimuksen empiirinen ja normatiivinen aines sujuvaan vuoropuheluun keskenään. Tutkimukseni viimeinen luku sisältää johtopäätökset, jossa vastaan tutkimuskysymyksiini.

5 Oikeusvertaileva näkökulma on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle. En erikseen käsittele kysymystä siitä, miten muiden maiden seuraamusjärjestelmässä huomioidaan vaaralliset rikoksenuusijat. Tämän tutkimuksen tiedonintressin kannalta ei ollut mielekästä ottaa tarkasteltavaksi kaikkia yhdistelmärangaistusta koskevia säännöksiä. Tutkimuksessani olen käsitellyt tutkimuskysymysteni kannalta keskeisimpiä yhdistelmärangaistusta koskevia säännöksiä. En myöskään voinut ottaa syvällisempään tarkasteluun kaikkia tutkimusprosessin aikana esiin tulleita kysymyksiä ja havaintoja. Tutkimuskysymyksiäni sivuavista havainnoista ja tulkinnallisista kysymyksistä keskeisimmät olen kuitenkin halunnut tuoda esille viittauksenomaisesti.

6 2 YHDISTELMÄRANGAISTUSTA KOSKEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN KESKEINEN SISÄLTÖ 2.1 Yhdistelmärangaistus erityisenä rangaistuslajina Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain (953/2009) 1 :n mukaan oikeusministeriön alainen Rikosseuraamuslaitos vastaa vankeusrangaistusten ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta sekä tutkintavankeuden toimeenpanosta. Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 2 :n mukaan Rikosseuraamuslaitoksen toiminnan tavoitteena on vankeusrangaistusten ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpano siten, että se lisää tuomittujen valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan sekä edistää heidän elämänhallintaansa ja yhteiskuntaan sijoittumistaan. Rikoslain 6 luvun 1 :n 1 momentissa luetellaan yleiset rangaistuslajit, joita ovat rikesakko, sakko, ehdollinen vankeus, yhdyskuntapalvelu, valvontarangaistus ja ehdoton vankeus. RL 6 luvun 1 :n momentit 2 5 sisältävät erityisiä rangaistuslajeja koskevat säännökset, joihin myös yhdistelmärangaistus kuuluu (RL 6:1.2). Seuraamusjärjestelmässä yhdistelmärangaistus sijoittuu ankaruudeltaan pitkän ehdottoman vankeusrangaistuksen ja elinkautisen vankeusrangaistuksen väliin. 12 Yhdistelmärangaistus on yksi yhtenäinen rangaistus, jonka voidaan kuitenkin katsoa koostuvan kahdesta osasta, ehdottomasta vankeusrangaistuksesta ja sitä välittömästi seuraavasta vapaudessa suoritettavasta vuoden mittaisesta valvonta-ajasta. Valvonta-ajan pituus on aina yksi vuosi, eikä tuomioistuin voi vaikuttaa valvonta-ajan pituuteen. 13 Yhdistelmärangaistuksesta annetun lain 1 luvun 3 :n mukaan Rikosseuraamuslaitos vastaa myös yhdistelmärangaistukseen sisältyvän valvonta-ajan täytäntöönpanosta. Rikoslain erityisen osan rangaistussäännöskohtainen rangaistusasteikko määrittelee lähtökohdat ja rajat tuomioistuimen seuraamusharkinnalle yksittäistapauksissa. Yhdistelmärangaistusta koskeva sääntely mahdollistaa pidempien rangaistusten tuomitsemisen, kuin mitä kunkin rikoksen rangaistussäännöksestä ilmenee. Rikossäännöksestä ilmenevästä rangais- 12 Tallroth 2017b, s. 12. Muita erityisiä rangaistuslajeja ovat alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta tuomittava nuorisorangaistus, virkamiehiä varten olevat varoitus ja viraltapano (RL 6:1.3), sotilaita varten käytössä olevat kurinpitorangaistukset (RL 6:1.4) ja oikeushenkilölle tuomittava yhteisösakko (RL 6:1.5). 13 HE 268/2016 vp, 15. Vogt-Airaksisen mukaan yhdistelmärangaistukseen kuuluva valvonta-aika sijoittuu ankaruudessaan ehdonalaisesti vapautuneiden valvonnan ja valvotun koevapauden väliin, ks. Vogt- Airaksinen 2017, s. 4.

7 tusasteikosta voidaan poiketa vain, kun poikkeuksesta on nimenomaisesti säädetty laissa. 14 RL 6 luvun 2 :ssä mainitaan nimenomaisesti mahdollisuudesta poiketa rangaistusasteikon mukaisesta enimmäisrangaistuksesta yhdistelmärangaistukseen tuomittaessa 15. Yhdistelmärangaistuksen ehdottoman vankeusajan täytäntöönpanoon sovelletaan vankeuslain (767/2005, VankL) säännöksiä. Vankeuslakiin ei yhdistelmärangaistuksen säätämisen yhteydessä lisätty erityisiä säännöksiä yhdistelmärangaistukseen tuomittujen rikoksentekijöiden vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon liittyen. Yhdistelmärangaistukseen sisältyvästä valvonta-ajasta ja sen sisällöstä puolestaan säädetään yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetussa laissa (801/2017). 16 Yhdistelmärangaistuksen ehdottoman vankeuden aikana tuomitusta henkilöstä käytetään vankeuslain mukaista nimitystä vanki ja valvonta-aikaa suorittavasta ilmaisua valvottava yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti. RL 2 c luvun 11 :n 1 momentin mukaan yhdistelmärangaistukseen ei sovelleta ehdonalaista vapauttamista tai valvottua koevapautta koskevia säännöksiä 17. VankL 1 luvun 2 :n mukaan vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan. Ehdottoman vankeuden täytäntöönpano tulee olla suunnitelmallista sekä edistää vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan. 18 Yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 2 :n 1 momentin mukaan yhdistelmärangaistukseen kuuluvan vuoden mittaisen valvonta-ajan tarkoituksena on suunnitelmallisella ja asteittaisella vapauttamisella ylläpitää ja edistää valvottavan valmiuksia sijoittua yhteiskuntaan. 19 Suunnitelmallisella ja asteittaisella vapauttamisella pyritään ehkäisemään näiden vaaralliseksi 14 Melander 2010, s. 148. 15 HE 268/2016 vp, s. 15. Rangaistusasteikosta poikkeamisen kriminaalipoliittisia perusteluita käsitellään alaluvussa 5.4. 16 Laki yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta tuli voimaan 1. tammikuuta 2018. Valtioneuvosto antoi yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 38 :n 1 momentin nojalla asetuksen (140/2018) yhdistelmärangaistukseen kuuluvan valvonta-ajan täytäntöönpanosta. Asetus tuli voimaan 1.3.2018. 17 Yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanoa koskevan lain 31 sisältää ehdonalaista vapauttamista ja koevapautta koskevan soveltamiskieltosäännöksen. Vuoden pakollinen valvonta-aika korvasi mahdollisuuden päästä harkinnanvaraiseen ehdonalaiseen vapauteen, ks. HE 268/2016 vp, s. 14. 18 HE 263/2004 vp; Mohell Pajuoja 2006, s. 66. 19 Lainlaatija on pitänyt tärkeänä sisällyttää lakiin yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta valvonta-ajan tavoitetta koskevan nimenomaisen säännöksen. Tällä valvonta-ajan täytäntöönpanon tavoitteen ilmaisevalla säännöksellä on vahva oikeuslähdeopillinen asema. Säännös on kuitenkin melko yleisluonteinen. Lainvalmisteluaineistosta on mahdollista etsiä yksityiskohtaisempaa informaatiota lainlaatijan tavoitteista, ks. Aarnio 1989, s. 223, 225 ss.

8 arvioitujen pitkäaikaisvankien uusintarikollisuutta ja sijoittamaan heidät yhteiskuntaan hallitusti vankeusajan suorittamisen jälkeen 20. Yhdistelmärangaistuksen säätämisen myötä vaarallisia rikoksenuusijoita koskenut järjestelmä uudistui. Suomen seuraamusjärjestelmään on jo aiemmin liitetty vankeudelle vaihtoehtoisia seuraamuksia, kuten yhdyskuntapalvelu ja valvontarangaistus. Yhdistelmärangaistuksessa ehdoton, kokonaisuudessaan suoritettava vankeusrangaistus ja sitä välittömästi seuraava valvonta-aika muodostavat yhtenäisen rangaistuslajin. Yhdistelmärangaistuksen voidaan katsoa ilmentävän Rikosseuraamuslaitoksen strategista tavoitetta vähentää uusintarikollisuutta ja parantaa yhteiskunnan turvallisuutta seuraamuslajilla, jossa valvonnan ja kontrollin elementteihin yhdistetään kuntoutusta ja tukea. 21 2.2 Yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen edellytykset Yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen edellytykset pysyivät lakimuutoksen yhteydessä samoina verrattuna aiemmin voimassa olleen, koko rangaistuksen vankilassa suorittamisen edellytyksiin. RL 2 c luvun 11 :n 2 momentissa säädettyjen edellytysten tulee täyttyä, jotta yhdistelmärangaistukseen voidaan tuomita. Rikosnimikkeet, joista voidaan tuomita yhdistelmärangaistukseen, on lueteltu rikoslain 2 c luvun 11 :n 2 momentin 1 kohdassa tyhjentävästi. Kaikkien kolmen edellytyksen rikostekoon, uusimiseen ja rikoksentekijän vaarallisuuteen liittyen tulee täyttyä, jotta rikoksentekijälle voidaan tuomita yhdistelmärangaistus. 22 Yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen edellytyksenä on, että: 1) rikoksentekijä tuomitaan määräaikaiseen, vähintään kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen murhasta, taposta, surmasta, törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä ryöstöstä, törkeästä tuhotyöstä, joukkotuhonnasta, rikoksesta ihmisyyttä vastaan, törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksesta, sotarikoksesta, törkeästä sotarikoksesta, kidutuksesta, törkeästä ihmiskaupasta, panttivangin ottamisesta, törkeästä terveyden vaarantamisesta, ydinräjähderikoksesta, kaappauksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta taikka sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta sellaiseen rikokseen; 20 HE 268/2016 vp, s. 14. 21 Valvonnalla voidaan nähdä olevan kaksisuuntainen tavoite yhtäältä tukea ja auttaa ja toisaalta kontrolloida ja estää rikoksentekijää syyllistymästä uusiin rikoksiin, ks. Lappi-Seppälä 2000, s. 188; Ylisassi, ym. 2016, s. 116; Melander 2017, s. 1 2. 22 HE 268/2016 vp, s. 1, 21. Hallituksen esityksen mukaan RL 2 c luvun 11 :n 2 momentin 1 kohdan rikosnimikkeisiin lisätään uusi rikosnimike, törkeä lapsenraiskaus, ks. HE 212/2018 vp, s. 38.

9 2) rikoksentekijä on rikosta edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistynyt 1 kohdassa mainittuun rikokseen tai tehnyt tällaisen rikoksen kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän on vapautunut suorittamasta yhdistelmärangaistuksen vankeusaikaa tai elinkautista vankeutta; ja 3) rikoksentekijää on rikoksista ilmenevien seikkojen ja oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 17 luvun 37 :n 3 momentin mukaisen selvityksen perusteella pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 37 :ssä 3 momentin mukaan ennen kuin RL 2 c luvun 11 :ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisesta, syytetyn mielentila on määrättävä tutkittavaksi. Tuomioistuimen on samalla pyydettävä lausunto siitä, onko syytettyä pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Mielentilalausunnot ja vaarallisuusarviot eivät kuitenkaan sido tuomioistuinta, vaan tuomioistuimen tulee arvioida rikoksentekijän vaarallisuutta oikeudellisesti. 23 Tuomioistuin tekee kuitenkin harvoin vaarallisuusarviolausunnosta poikkeavan ratkaisun 24. On myös huomattava, etteivät esimerkiksi kaikki murhasta elinkautisen tuomion saaneet rikoksentekijät ole rikosoikeudellisesta näkökulmasta vaarallisia, vaikka itse teko olisikin ollut raaka. Yksittäisten törkeiden väkivaltarikosten tekijöitä ei tule sekoittaa vaarallisiin rikoksentekijöihin. Vaarallisilla rikoksentekijöillä on korkea todennäköisyys syyllistyä yhä uudelleen vakavaan väkivaltarikokseen. 25 Vaarallisuusarvioita tehdään Niuvanniemen ja Vanhan Vaasan sairaalassa sekä Psykiatrisessa vankisairaalassa. Oikeuspsykiatrisen vaarallisuusarvion tarkoituksena on tunnistaa tutkittavan yksilölliset väkivaltakäyttäytymisen riskitekijät, joita tulee seurata ja joihin voidaan vaikuttaa. Vaarallisuusarvioinnin tavoitteena on selvittää, miten ja miksi tutkittava on aikaisemmin käyttäytynyt väkivaltaisesti ja mitkä tekijät saattavat johtaa väkivaltakäyttäytymiseen tulevaisuudessa. 26 RL 2 c luvun 11 :n mukaan tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta päättää, että syytetty tuomitaan yhdistelmärangaistukseen. Tuomioistuin ei voi ilman syyttäjän vaatimusta tuomita yhdistelmärangaistukseen. 27 On kuitenkin huomattava, ettei syyttäjällä ole ehdotonta velvollisuutta vaatia yhdistelmärangaistusta. Rikosoikeudellisen yhdenvertaisuusperiaat- 23 HE 268/2016 vp, s. 8. 24 Pohjola 2017a, s. 329 ss, 401. 25 Pohjola 2017a, s. 138. 26 HE 268/2016 vp, s. 8. 27 Tallroth kehottaa syyttäjiä tutustumaan yhdistelmärangaistusta koskevaan lainsäädäntöön heti sen tultua voimaan, jotta seuraamuslaji tulisi tutuksi, kun ensimmäiset tapaukset tulevat syyttäjille, ks. Tallroth 2018.

10 teen kannalta olisi kuitenkin perusteltua, että syyttäjät vaatisivat vastaajalle yhdistelmärangaistusta aina RL 2 c luvun 11 :ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä. 28 Tuomioistuimen tulee ottaa kantaa vankeusajan pituuteen kunkin rikosteon rangaistusasteikon puitteissa. Yhdistelmärangaistuksen ehdotonta vankeusaikaa seuraavan vuoden valvonta-ajan ei ole tarkoitus vaikuttaa tuomitsemiskäytäntöön. Mikäli tuomitsemiskäytäntö pysyy ehdottomien vankeustuomioiden pituuden osalta ennallaan, tarkoittaa yhdistelmärangaistuksen käyttöönotto käytännössä sitä, että vaaralliseksi arvioitujen rikoksenuusijoiden rangaistuksen kokonaiskesto pitenee vuodella. 29 RL 2 c luvun 12 :ssä säädetään yhdistelmärangaistuksesta koventamisperusteena. Mikäli yhdistelmärangaistukseen tuomittu tekee kolmen vuoden kuluessa yhdistelmärangaistukseen kuuluvan ehdottoman vankeuden päättymisestä rikoksen, josta hänet tulisi tuomioistuimen mukaan tuomita ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen, on kyseessä rangaistuksen koventamisperuste. Suomen perustuslain (731/1999, PL) 8 :n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi eikä rikoksesta ei saa määrätä ankarampaa rangaistusta, kuin rikoksen tekohetkellä oli sovellettavissa. Vaarallisia rikoksenuusijoita koskeva seuraamusjärjestelmä ankaroitui yhdistelmärangaistuksen käyttöönoton myötä. RL 2 c luvun 11 :n yhdistelmärangaistusta koskevaa säännöstä ei näin ollen sovelleta tekoihin, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa. 2.3 Rangaistusajan suunnitelma ja muutoksenhaku Vankeuslain 4 luvun 6 :n mukaan vangille on laadittava rangaistusajan suunnitelma. Rangaistusajan suunnitelma tulee laatia kaikille vangeille heti ehdottoman vankeusajan alussa 30. Rangaistusajan suunnittelu on yksi keinoista, joilla pyritään mahdollistamaan rangaistusajan tarkoituksenmukainen käyttö. Rangaistusajan suunnitelma sisältää vankia koskevia tietoja, joita käytetään häntä koskevassa päätöksenteossa ja arviointien tekemisessä. Suunnitelmallinen ja prosessinomainen rangaistusaika lisää rangaistuksen kulun ennustet- 28 Pääsäännön mukaan tuomioistuin ei ole sidottu syyttäjän esittämään rangaistusehdotukseen, ks. Pohjola 2017a, s. 97 98. 29 Tallroth 2017a, s. 1. 30 Vuonna 2014 rangaistusajan suunnitelma laadittiin noin 80 prosentille vankeusvangeista. Suunnitelman sisältö ja laajuus tulee mitoittaa muun muassa rangaistusajan pituuden ja rangaistuskertaisuuden edellyttämällä tavalla, ks. Hartoneva, ym. 2015, s. 138 139.

11 tavuutta. Suunnitelmallisen rangaistusajan katsotaan edistävän vangin elämänhallintaa ja lisäävän valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan. 31 Vapauttamisvaiheessa rangaistusajan suunnitelmaa täydennetään vapauttamiseen ja valvontaan liittyvillä suunnitelmilla. Vankeusajan loppupuolella suunnitelmatyöskentely toteutetaan yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen ja eri yhteistyötahojen, kuten vangin kotikunnan peruspalveluista vastaavien toimijoiden kesken. 32 Yhdistelmärangaistuksen säätämisen yhteydessä vankeuslakiin ei tullut erityisiä säännöksiä yhdistelmärangaistukseen tuomittujen vankien rangaistusajan suunnitelman laatimiseen tai sen sisältöön liittyen. Yhdistelmärangaistukseen kuuluvan vankeusajan täytäntöönpanoon sovellettaisiin vankeuslakia. Vankeusajan rangaistusajan suunnitelman tulee mahdollisuuksien mukaan tukea vangin tarpeita, muun muassa kuntoutusta. Vankeuslakiin ei kuitenkaan tältä osin ehdoteta muutosta. 33 Yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 8 :ssä säädetään valvonta-aikaa koskevasta rangaistusajan suunnitelmasta ja sen sisällöstä. Pykälän 1 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen tulee laatia rangaistusajan suunnitelma hyvissä ajoin ennen valvonta-ajan alkamista. Oikeusministeriön mukaan valvonta-ajan suunnittelu tulee aloittaa ainakin kaksi vuotta ennen vapautumisajankohtaa. 34 Vankia tulee kuulla suunnitelmaa valmisteltaessa 35. Yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 36 :n mukaan valvottava ei saa vaatia oikaisua eikä hakea muutosta valittamalla rangaistusajan suunnitelmasta (8 ) tai sen muuttamisesta tehdystä päätöksestä (15 ). Myöskään ehdottoman vankeusajan aikana vanki ei saa vaatia oikaisua eikä valittaa Rikosseuraamuslaitoksen päätöksestä, joka koskee VankL 4 luvun 6 :ssä tarkoitettua rangaistusajan suunnitelmaa. VankL 20 luvun 2 :n muutoksenhakukiellot merkitsevät PL 21 :ssä turvatun muutoksenhakuoikeuden rajoittamista ja osa kielloista koskee päätöksiä, joilla rajoitetaan perusoikeuksia. Perustuslakiva- 31 Hartoneva, ym. 2015, s. 137. 32 Suunnitelmaa tulee prosessinomaisesti täydentää ja päivittää säännöllisesti rangaistuksen edetessä ja aina vangin olosuhteissa tapahtuvien muutosten myötä, ks. Hartoneva, ym. 2015, s. 138. 33 Oikeusministeriö 2017. 34 Tallroth 2017c, s. 5. 35 Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintayksikkö piti vangin kuulemista koskevaa säännöstä riittämättömänä. Vanki tulee ottaa mukaan valvonta-ajan suunnitteluun. Kuulemista koskeva säännös on kuitenkin hyvä olla laissa siltä varalta, ettei vankia saada motivoiduksi rangaistusajan suunnitteluun, ks. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010).

12 liokunnan mukaan muutoksenhakukiellon alaiset päätökset eivät kuitenkaan koske sellaisia asioita, joilla puututtaisiin vankien perusoikeuksien ydinalueeseen. 36 Lain esitöissä muutoksenhakukieltoa perustellaan sillä, ettei rangaistusajan suunnitelma ole velvoittava asiakirja, vaan oikeudellisesti velvoittavat ratkaisut tehdään muiden säännösten nojalla. Rangaistusajan suunnitelma on kuitenkin viranomaispäätös, joka vaikuttaa tosiasiallisesti vangin asemaan ja rangaistuksen sisältöön. Tästä syystä muutoksenhakukiellolle tulisi olla erittäin vahvat perusteet. 37 Koska rangaistusajan suunnitelma ei ole muutoksenhakukelpoinen päätös, tulee siihen sisältyvien velvoitteiden, rajoitusten ja määräysten olla myös eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön mukaan suhteellisuusperiaatteen mukaisia ja välttämättömiä valvonta-ajan täytäntöönpanon varmistamiseksi 38. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö piti olennaisena, että valvonta-ajan rangaistusajan suunnitelman laatiminen tapahtuu yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen arviointikeskuksen, lähtövankilan virkamiesten, yhdyskuntaseuraamustoimiston valvojan sekä vangin kanssa. Valvojan ja vangin tapaaminen jo valvonta-ajan suunnitelmaa laadittaessa luo edellytyksiä onnistuneelle valvonta-ajan yhteistyölle. 39 2.4 Yhdistelmärangaistuksen valvonta-ajan yleiset velvollisuudet Yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 1 luvun 2 :n mukaan valvontaajan sisältö muodostuu rangaistusajan suunnitelmassa määritellyistä velvollisuuksista, joista keskeisimmät ovat velvollisuus pysyä asunnossa (4 ), toimintaan osallistuminen (6 ) sekä päihteettömyys valvonta-ajan täytäntöönpanoon liittyvässä työ- tai toimintapaikassa ja täytäntöönpanon edellyttämissä tilaisuuksissa (5 ). Valvottavan tulee myös sitoutua noudattamaan muita yhdistelmärangaistukseen täytäntöönpanosta annetussa laissa säädettyjä 36 Muutoksenhakukelpoisuuden kannalta olennaista on tarkastella, onko viranomaisen harkintavalta päätöstä tehtäessä sidottu sellaisiin seikkoihin, joita on pidettävä asian ratkaisun laillisuusedellytyksinä, ks. PeVL 51/2010 vp, s. 2 4; HE 45/2014 vp, s. 75 76. 37 Esimerkiksi vangin sijoittelu eri laitosten välillä ja laitosten sisällä, toimintoihin sijoittelu sekä poistumislupaharkinta pohjautuvat tosiasiallisesti vahvasti rangaistusajan suunnitelmaan ja siihen kirjattujen tavoitteiden toteutumiseen. On huomionarvoista, että vanki itse ei välttämättä ole mukana laatimassa omaa vankeusaikaansa koskevaa suunnitelmaa, vaan siihen kirjatut tavoitteet pohjautuvat henkilöstä saatuihin viranomaistietoihin, ks. HE 45/2014 vp, s. 59. 38 LaVM 9/2017 vp, s. 9. 39 Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön vastaus oikeusministeriön lausuntopyyntöön (OM 3/61/2010).

13 velvollisuuksia. Lain esitöissä valvonta-ajan kuvailtiin rinnastuvan lähinnä valvottuun koevapauteen. 40 Rikoksentekijästä laadittu vaarallisuusarvio vaikuttaa yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen lisäksi myös valvonta-ajan täytäntöönpanon sisältöön. 41 Yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 9 :n 4 momentin mukaan ennen valvonta-ajalle lähtevän vangin rangaistusajan suunnitelman määräysten vahvistamista, tulee Rikosseuraamuslaitoksen arviointikeskuksen pyytää vankiterveydenhuollon yksiköltä uusi arvio valvontaan sijoitettavan vangin väkivaltariskistä. Oikeusministeriön työryhmä piti olennaisena, että väkivaltariski arvioidaan nimenomaan vapauttamisvaiheessa, jotta se voidaan ottaa huomioon valvontaa suunniteltaessa. 42 Vaarallisuusarviota on tarkoitus hyödyntää rangaistusajan suunnitelman laatimisessa ja suunniteltaessa valvonta-ajan sisältöä vankikohtaisesti. Vankiterveydenhuollon laatima arvio on elinkautisvankien vapauttamisharkinnassa tehtävää arviota vastaava, mutta yhdistelmärangaistukseen tuomittujen vankien kohdalla arvio ei vaikuta valvonta-ajan alkamisajankohtaan. Korkeankaan väkivaltariskin ei katsottu muodostavan estettä valvontaajan täytäntöönpanon alkamiselle. 43 Yhdistelmärangaistuksesta annetun lain 3 luku sisältää säännökset valvottavan velvollisuuksista ja niiden noudattamisen valvonnasta. 3 luvun 12 :n 1 kohdasta ilmenee, että yksi valvottavan keskeisistä velvollisuuksista on asunnossa pysyminen. Asumisen järjestyminen ennen valvonta-ajan alkamista on ehdoton edellytys valvonta-ajan toteutumiselle. 44 Lain esitöiden mukaan valvonta-ajan tarkoituksena on edistää valvottavan valmiuksia sijoittua yhteiskuntaan pitkän ehdottoman vankeusajan jälkeen. Yhdistelmärangaistuksen valvonta-ajan on tarkoitus sisältää eri tavoin toteutettavaa tukea, toimintaa ja valvontaa. Toisaalta yhdistelmärangaistusta koskevissa säännöksissä valvonnalla tarkoitetaan sekä 40 Yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 4 7 :ssä säädetään yksityiskohtaisemmin valvonta-ajan keskeisen sisällön toteuttamisesta, ks. HE 268/2016 vp, s. 1, 24, 31; Vangille tulee tarkoin selvittää rangaistusajan suunnitelman sisältämät velvollisuudet ja seuraamukset niiden rikkomisesta, ks. LaVM 9/2017 vp, s. 10. 41 Oikeuspsykiatrisen vaarallisuusarvion avulla pyritään tunnistamaan rikoksentekijän väkivaltakäyttäytymiseen liittyvät yksilölliset riskitekijät, joihin voidaan vaikuttaa ja siten vähentää kyseisen henkilön uusintariskiä tulevaisuudessa, ks. HE 268/2016 vp, s. 8. 42 Oikeusministeriö 37/2012, s. 54. 43 Oikeusministeriö 37/2012, s. 54. 44 Yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annettu laki ei kuitenkaan mahdollista valvontalaitteiden asettamista valvottavan kotiin, toisin kuin valvotussa koevapaudessa, ks. HE 268/2016 vp, s. 24 25, 27.