Lausunto 1 (8) 12.11.2015 Talousvaliokunta HE 98/2015 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vakuutusyhtiölain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE LAIKSI VAKUUTUSYHTIÖLAIN MUUTTAMISESTA JA ERÄIKSI SIIHEN LIITTYVIKSI LAIKSI Finanssialan keskusliitto (FK) vastustaa Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) esitystä käypään arvoon arvostamisen muutoksista, muutoksia koskien työeläkevakuutusyhtiön yhdistelyä toisen yhteisön konsernitilinpäätökseen ja PIE -sääntelyn muutoksia. 1. FK katsoo, että STM:n olisi tullut laatia vain kirjanpitolain (KPL) muutoksista johtuvat välttämättömät muutokset 2. FK katsoo, että tässä vaiheessa ei ole mitään pakottavia perusteita muuttaa vakuutusyhtiöiden arvostussäännöksiä tilanteessa, jossa henki- ja vahinkovakuutusyhtiöillä on meneillään vaativa ja merkittävä vakavaraisuussääntöjen uudistus solvenssi I vakavaraisuuskehikosta solvenssi II vakavaraisuuskehikkoon sekä työeläkevakuutusyhtiöillä oma vakavaraisuussääntelyn muutosten implementointi. 3. Lakiesityksen valtuutus FIVA:lle sijoitusten käyvän arvon määrittämiseen ei ole riittävän tarkkarajainen 4. FK vastustaa esitystä eläkevakuutusyhtiön yhdistelystä toisen yhteisön konsernitilinpäätökseen 5. FK vastustaa esitystä muuttaa vakuutustoimialan yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen (PIE) piiriä 1 Yleiset kommentit hallituksen esityksestä FK toteaa, että hallituksen esitys ei ole laadukas ja on suureksi osaksi tarpeeton. Perustelutekstissä on virheitä ja siihen on sisällytetty asioita, joihin ei esitetä muutoksia. Toimialan kannalta merkittävistä asioista on esitetty säädettäväksi osin virheellisesti ja puutteellisesti. Vakuutusyhtiöiden kirjanpito- ja tilinpäätössääntelyn hallitseminen on todella haasteellista, koska säännöksiä on monessa laissa (taustalait). Sillä, että esim. kirjanpitolain tai osakeyhtiölain pykäliä on kirjoitettu auki vakuutusyhtiölakiin, on aikanaan haluttu helpottaa lain soveltamista ja ottaa huomioon vakuutustoiminnan erityispiirteitä (esim. keskinäinen vakuutusyhtiö). Vakuutusalalle soveltuu sama perustelu, mikä on luettavissa ehdotetun uuden kirjanpitolain perusteluissa (HE 89/2015, s. 10): Tavoitteena on välttää hallinnon aiheuttamia tarpeettomia kustannuksia, jotka yrityksille ja yhteiskunnalle aiheutuvat muutoksista. Vaikkakin käsillä on melko monta yksittäistä muutosta, on tarkoituksenmukaista lähteä siitä, että käytännössä eniten käytetyt normit säilyvät tutuilla lainpaikoilla, eikä vallitsevaa rakennetta niiden osalta muuteta. Tällä ratkaisulla direktiivin täytäntöönpanon aiheuttamat aikakustannukset pysyvät merkittävästi pienempinä, kun yleisesti viitattua perussäännöstä ei
Lausunto 2 (8) tarvitse etsiä uudesta lainpaikasta. FK katsoo, että STM:n olisi tullut laatia vain kirjanpitolain (KPL) muutoksista johtuvat välttämättömät muutokset. Hyvän sääntelyn tulee olla selkeää ja tarpeellista, jotta vältytään erilaisilta tulkinnoilta ja turhilta kustannuksilta (uuden sääntelyn hyötyjen tulee olla siitä aiheutuvia kustannuksia suuremmat). Lakiesityksen ei tule muuttaa asioita, jotka eivät kaipaa tilinpäätösdirektiivin mukaan korjaamista. 2 Finanssialan Keskusliitto vastustaa esitystä sijoitusten käypään arvoon arvostamisesta FK:n käsityksen mukaan mitään pakottavia perusteita ei ole muuttaa nykyisiä sijoitusten käyvän arvon säännöksiä (ovat uuden tilinpäätösdirektiivin mukaisia). Nykytilan säilyttämisen lisäksi laissa olisi voitu antaa lisämahdollisuus (optio) soveltaa suoraan sijoitusten arvostamisessa kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IFRS), kuten FK on esittänyt keskusteluissa. Vakuutusyritykset noudattavat jo nykyisin tilinpäätösdirektiivin mukaista käyvän arvon sääntelyä (uuden tilinpäätösdirektiivin sallima vaihtoehto, kun ei sovella suoraan IFRS standardeja sijoitusten arvostamiseen tilinpäätöksessä käypään arvoon). Vakuutusyritykset ovat jo kymmeniä vuosia käyttäneet sijoituksissa käypiä arvoja laajemmin kuin vain tilinpäätöksen liitetiedoissa ja laajemmin kuin mikään muu toimiala. FK katsoo, että tässä vaiheessa ei ole mitään pakottavia perusteita muuttaa vakuutusyhtiöiden arvostussäännöksiä tilanteessa, jossa henki- ja vahinkovakuutusyhtiöillä on meneillään vaativa ja merkittävä vakavaraisuussääntöjen uudistus solvenssi I vakavaraisuuskehikosta solvenssi II vakavaraisuuskehikkoon sekä työeläkevakuutusyhtiöillä oma vakavaraisuussääntelyn muutosten implementointi. Vastaavaa näin merkittävää sääntelymuutosta ei ole meneillään muilla toimialoilla. Vakuutustoimialalle on tärkeää, että pitkäaikainen vastuuvelka ja sitä kattavat sijoitukset (varat) arvostetaan samoin perustein. Vakuutustoimialan merkittävä erityispiirre suomalaisessa yhteiskunnassa verrattuna muihin toimialoihin on yhtiöiden suuret sijoitusmassat ja kymmenien vuosien päähän ulottuva vastuuvelka, jota katetaan näillä sijoituksilla. FK esittää perusteluinaan siihen, miksi vakuutustoimialalla sijoitusten käypään arvoon arvostamisen säännöksiä ei tule muuttaa tässä vaiheessa mm: - Vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivi (tai yleinen tilinpäätösdirektiivi) ei ole muuttunut siten, että nykyinen vakuutustoimialan käyvän arvon sääntely (käyvän arvon asetuksineen) tulisi poistaa tai se olisi vanhentunutta. Käypään arvoon arvostamisen säännöksiä on myös päivitetty tilinpäätösdirektiivin muutosten mukaisesti, toisin kuin hallituksen esityksessä todetaan. Vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiiviin on lisätty uusi mahdollisuus IAS/IFRS-standardien suoraan soveltamiseen sijoitusten käypään arvoon arvostamisessa. Tilinpäätösdirektiivistä ei ole siten
Lausunto 3 (8) poistettu nykyistä käyvän arvon sääntelyä. Tilinpäätösdirektiivissä on jatkossa kaksi käypään arvoon arvostamisen mahdollisuutta sijoituksille: tilinpäätösdirektiivin nykyinen tapa tai sovelletaan suoraan kansainvälisiä IFRS- tilinpäätösstandardeja. Vakuutustoimialan käyvän arvon asetusta on vakuutustoimialalla käytetty käyvän arvon määrittämisessä laajemminkin tilinpäätöksen laatimisessa kuin vain tilinpäätöksen liitetiedoissa. Käypiä arvoja on käytetty mm. sijoitussidonnaisen vakuutuksen katteena olevien sijoitusten arvostamisessa käypään arvoon, taloudellisissa tunnusluvuissa, tilinpäätöksen arvonalentumismäärän laskennassa. Lisäksi samoja käypiä arvoja on käytetty vastuuvelan katelaskennassa, vakavaraisuudessa laskennassa sekä raportoinnissa (sekä yrityksen sisäisessä raportoinnissa että viranomaisraportoinnissa). Nykyisen käyvän arvon sääntelyn säilyttäminen asetuksineen tässä vaiheessa vakuutustoimialalla on erityisen tärkeää (ks. LIITE 1). - Esityksessä ehdotetaan nykyisen käyvän arvon sääntelyn siirtämistä kokonaisuudessaan Finanssivalvonnalle, jolloin: Käyvän arvon sääntely ja valvonta olisivat saman viranomaisen hallinnoimia. Valvoja jatkossa laatisi käyvän arvon säännökset ja valvoisi niitä. Valvovat viranomaiset (Vakuutusvalvonta ja Rahoitustarkastus, nykyisin Finanssivalvonta [FIVA]) perustettiin aikanaan siksi, että asioiden sääntely ja valvonta on eri viranomaisen vastuulla. Direktiivin säännökset implementoitaisiin valvovan viranomaisen määräyksiin. Nykyisen lainsäädäntötekniikan mukaan direktiivin säännökset implementoidaan lakiin tai asetukseen, ei viranomaisen määräyksiin. Lakiesityksen valtuutus FIVA:lle sijoitusten käyvän arvon määrittämiseen ei ole riittävän tarkkarajainen. Toimialan olisi tulevaisuudessa mahdotonta ennakoida tulevia muutoksia käyvän arvon sääntelyssä. Tilinpäätösdirektiivissä (laissa ja asetuksessa todettuja) on todettu ne perusperiaatteet, miten käypä arvo määritetään. Näiden perusperiaatteiden rajoissa FIVA on nykyisin voinut antaa teknisiä määräyksiä tai ohjeita ja vakuutustoimiala on voinut varmistua FIVAn määräysten ja ohjeiden direktiivin mukaisuudesta. Lain perustelutekstissä FIVA:aa kannustetaan kehittämän käypään arvoon arvostamisen säännöksiä IFRS -standardien suuntaan. On mahdollista, että vakuutustoimialalle luodaan uusia tapoja määrittää sijoitusten käypiä arvoja tilinpäätösdirektiivien säännöksistä ja IFRS -säännöksistä poikkeavasti. IFRSstandardien tulkinta kuuluu kansainväliselle tulkintaelimelle IFRIC:ille. Tämä sääntely on keskeistä vakuutustoimialalle ja sen oikea säädöstaso on lakitaso oikeusturvan
Lausunto 4 (8) varmistamiseksi. 3 FK vastustaa esitystä eläkevakuutusyhtiön yhdistelystä toisen yhteisön konsernitilinpäätökseen FK vastustaa vakuutusyhtiölain (VYL) nykyisen pykälän poistamista koskien eläkevakuutusyhtiön yhdistelemistä toisen yhteisön konsernitilinpäätökseen. Pykälä tulee säilyttää vakuutusyhtiölaissa. Vakuutusyhtiölaissa säädetään asiasta nykyisin seuraavasti: 23 Työeläkevakuutusyhtiön tilinpäätöstietojen yhdisteleminen konsernitilinpäätökseen Lakisääteistä työeläkevakuutusta harjoittavan tytär- tai osakkuusyrityksen tilinpäätöstietoja ei saa yhdistellä toisen vakuutusyhtiön tai muun yhteisön konsernitilinpäätökseen. Nykyinen säännös perustuu lakisääteisen eläkevakuutuksen erityispiirteisiin: eläkejärjestelmän varat ovat vain eläkejärjestelmän käytettävissä ja sen velat eläkejärjestelmän vastuulla. Eläkelaitosta ei tule yhdistellä muun yhteisön konsernitilinpäätökseen. Eläkelaitoksen yhdistely toisen yhteisön konsernitilinpäätökseen ei anna oikeaa ja riittävää kuvaa ko. konsernin taloudellisesta tilasta ja jakokelpoisista varoista, koska eläkejärjestelmän varat ja velat eivät ole konsernin käytettävissä. Myöskään eläkekassaa tai -säätiötä ei tule yhdistellä toisen yhteisön konsernitilinpäätökseen. Muutos lisää epävarmuutta säännöksien oikeasta soveltamisesta. Sääntelymuutos johtaa myös tilinpäätöksen laatimisen kustannusten kasvamiseen (mm. tilintarkastus, konsultaatiot). Tytär- tai osakkuusyhtiömuodossa olevan työeläkevakuutusyhtiön tilinpäätöstietoja koskevalla erillisyysvaatimuksella on haluttu korostaa työeläkevakuutusyhtiön tilinpäätöstietojen erottamisen tärkeyttä toisen vakuutusyhtiön tai muun yhteisön konsernitilinpäätöksestä (ks. HE255/1996). 4 Yleisen edun kannalta merkittävän yhteisön (PIE) sääntelyä ei tule muuttaa FK vastustaa esitystä muuttaa vakuutustoimialan yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen (PIE) piiriä. Esityksen mukaan jatkossa vain vakuutusyhtiöt olisivat vakuutustoimialalla yleisen edun kannalta merkittäviä. Nykyisen sääntelyn mukaisesti vakuutustoimialalla ovat PIE yhteisöjä: vakuutusyhtiöt (vakuutusyhtiölaki 1 ) vakuutusomistusyhteisöt (vakuutusyhtiölaki 8, vakuutusyhdistyslaki 6 b ) suuret vakuutusyhdistykset (vakuutusyhdistyslaki 1 ) B-eläkesäätiöt ja AB-eläkesäätiöt (eläkesäätiölaki 2 ) eläkekassat, jotka harjoittavat lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa (vakuutuskassalaki 3 )
Lausunto 5 (8) Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA (maatalousyrittäjien eläkelaki 2 ) Työntekijän eläkelain mukainen eläkelaitos silloin, kun se käsittelee maatalousyrittäjien eläkelain mukaista eläkeasiaa (maatalousyrittäjien eläkelaki 2 ) Merimieseläkekassa MEK (merimieseläkelaki 2 ) Hallituksen esityksessä kirjanpitolain muuttamisesta (HE 89/2015) todetaan, että vakuutustoimialalla yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä ovat vakuutusyhtiölain 1 luvun 1 :ssä (521/2008) tarkoitetut vakuutusyhtiöt (eli henkivakuutusyhtiöt, vahinkovakuutusyhtiöt ja työeläkevakuutusyhtiöt). Kirjanpitolaki säätää asiasta tilinpäätösdirektiivin mukaisesti. Ko. HE:ssä todetaan, että sektorikohtaisessa lainsäädännössä voitaisiin erikseen säätää muista toimialan yleisen edun kannalta merkittävistä yhteistöistä. FK:n näkemyksen mukaan yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen (PIE) piiriä ei vakuutustoimialalla tule muuttaa nykyisestä. Asian kannalta merkittävää on se, minkälaista toimintaa yhteisö harjoittaa. FK kiinnittää huomiota STM:n esityksessä siihen, että lakisääteistä eläkevakuutusta harjoittavista yhteisöistä vain työeläkevakuutusyhtiöt olisivat jatkossa yleisen edun kannalta merkittäviä (PIE). Nykyisten vakuutustoimialan PIE- säännöksien mukaan kaikki lakisääteistä eläkevakuutusta harjoittavat yhteisöt ovat yleisen edun kannalta merkittäviä. FK:n käsityksen mukaan sääntely tässä asiassa tulee olla samanlaista eri lakisääteisen eläkejärjestelmän yhteisöissä. FK kiinnittää huomiota myös siihen, että eläkelaitokset, jotka harjoittavat TEL:in (työntekijäin eläkelaki) alaista toimintaa ovat aina vastuussa ko. toimintaa harjoittavan toisen yhteisöin konkurssista. Näin ollen myös lakisääteistä eläketoimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen on kuuluttava PIE -sääntelyn piiriin. Työntekijäin eläkelain (395/61; TEL) 12 :n 4 momentin mukaan mikäli eläkelaitoksen konkurssin johdosta eläke tai 9 :n mukainen lisä tai 11 :ssä tarkoitettu lisäetu jäisi kokonaan tai osittain turvaamatta, vastaavat siitä eläkelaitokset yhteisesti sosiaali- ja terveysministeriön antamien perusteiden mukaisesti. TEL:n 3 :n 2 momentin mukaan edellä tarkoitettuja eläkelaitoksia ovat TEL:n mukaista toimintaa harjoittavat vakuutusyhtiöt, eläkekassat ja eläkesäätiöt. Esityksessä todetaan, että Eläkesäätiöihin ja vakuutuskassoihin voidaan valikoidusti kohdistaa PIE - yhteisöjä koskevia vaatimuksia, esimerkiksi tilintarkastuksen osalta, vaikka niitä ei PIE -yhteisöiksi määritellä. FK toteaa, että vain PIE -yhteisöihin voidaan soveltaa PIE säännöksiä. 5 Voitonjakorajoitus ja kehitysmenot säännelty puutteellisesti Kirjanpitolain hallituksen esityksen (89/2015) perässä on OYL:n ja osuuskuntalain muutosehdotus voitonjaon rajoituksesta aktivoitujen kehitysmenojen osalta. Vakuutusyhtiölakia (VYL) koskevassa hallituksen esityksessä (98/2015) ei ole VYL:in 16 lukuun (Vakuutusyhtiön varojen jakaminen) esitetty muutosta koskien aktivoituja kehitysmenoja. Nykyisessä VYL 16 luvussa todetaan, ettei osakeyhtiölakia
Lausunto 6 (8) sovelleta vakuutusyhtiön varojen jakamiseen (osakeyhtiölain 13 luku), joten kehitysmenoja koskeva säännös rajoittaa voitonjakoa tulee olla tässä hallituksen esityksessä. 6 Pääomalainaa koskeva sääntely on virheellinen Hallituksen esityksessä (89/2015) kirjanpitolain muuttamisesta on kirjanpitolakiin lisätty uusi säännös (KPL 5 luku 5 c ) pääomalainan merkitsemisestä omaan pääomaan. Ko. kirjanpitolain pykälää sovelletaan hallituksen esityksen (98/2015) mukaan myös vakuutusyhtiöihin. FK kiinnittää huomiota siihen, että vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivi (IAD, 91/1991) ei salli pääomalainojen esittämistä vakuutusyrityksen omassa pääomassa. HE tulisi korjata IAD 91/1991 mukaiseksi. 7 Mikro-, pieni- ja suuriyritys FK kiinnittää huomiota siihen, että kirjanpitolain kokoluokkaa koskevia säännöksiä ei ole sovellettu finanssialalla. Esityksessä tulisi tehdä vakuutustoimialan osalta soveltamisalarajaus siten, että suljetaan pois kirjanpitolain kirjanpitovelvollisen kokoluokkaa koskevat säännökset (1 luvun 4a -4c :ään (mikro-, pien- ja suuryritys) sekä 6a :ään (pien- ja suurkonserni)). 8 Yleisesti muutosehdotuksista: - lisäävät vakuutustoimialan hallinnollista taakka ja kasvattavat taloushallinnon ja tilintarkastuksen kustannuksia - lisäävät epävarmuutta säännösten oikeasta soveltamisesta ja säännösten tulevasta kehittymisestä - lisäävät epävarmuutta siitä, miten säännöksiä sovelletaan keskinäiseen vakuutusyhtiöön - muuttaisivat tilinpäätösdirektiivin implementoinnin sääntelytasoa. Direktiivin säännökset määräystasolla, kun pitäisi olla lakitasolla - siirtäisivät vakuutustoimialan olennaisen asian sääntelyn ja valvonnan samalle valvovalle viranomaiselle - tekisivät henki- ja vahinkoyhtiöiden tulevan vakavaraisuussääntelyyn (solvenssi II) liittyvän EU-asetuksen (jäsenmaissa suoraan sovellettava) soveltamisen ongelmalliseksi arvostamisessa - tulevat toimialan tietoon kohtuuttoman lyhyellä varoitusajalla, koska esitetty sääntelykokonaisuus (vakuutustoimialan kannalta merkittävien asioiden muutokset) tulee voimaan jo 1.1.2016. FINANSSIALAN KESKUSLIITTO
Lausunto 7 (8) LIITE 1 STM:n esittämä käyvän arvon sääntelyn muutos vakuutustoimialalle ja sen ajankohta (1.1.2016-) on erittäin ongelmallinen: - Suomalaisille henki- ja vahinkovakuutusyhtiöille option (ns. Solvenssi-II [SII] käyvän arvon optio ) käyttö saattaisi vaarantua. Solvenssi -II:ssa tulisi vakavaraisuustase arvostaa IFRS standardien mukaisesti, mutta koska eurooppalaiset vakuutusyhtiöt eivät juurikaan (Viro ja harva muu maa) laadi erillistilinpäätöksiään IFRS-standardien mukaan eivätkä sovella arvostamisessa esim. IFRS13 - standardia, on komissio Solvenssi-II asetuksessa säätänyt mahdollisuudesta käyttää arvostamisessa nykyisiä vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin käyvän arvon arvostamisen säännöksiä. Komission SII (lisä)säännös on voimassa toistaiseksi, kunnes IFRS -standardien käyttö vakuutustoimialan erillistilinpäätöksissä Euroopassa yleistyy. - Suomalaisten henki- ja vahinkoyhtiöiden tulee jo kilpailunäkökohdan ja hallinnollisen taakan keventämiseksi saada käyttää tätä komission antamaa SII- arvostamisoptiota, jota muiden EU-maiden vakuutusyhtiöt tulevat soveltamaan. - Esityksessä jää epäselväksi, miten henkivakuutusyhtiö, joka harjoittaa sekä sijoitussidonnaista että muuta henkivakuutusta, arvostaisi sijoituksensa käypään arvoon. Vakuutusyrityksen hallinnollinen taakka kasvaa, jos henkivakuutusyhtiö joutuu käyttämään kahdenlaisia käyvän arvon määritysperiaatteita: IFRS ja direktiivin mukainen. Lisäksi tilinpäätös muuttuisi vaikeasti ymmärrettäväksi, koska yhtiö soveltaa osaan IFRS -standardeja ja osaan direktiivin mukaisia arvostamissäännöksiä. - Vakuutustoimialalla asetuksen poistaminen tässä vaiheessa olisi lyhytnäköistä. Paitsi eläkejärjestelmä myös pienet vakuutusyhtiöt/-laitokset saattavat jatkossakin arvostaa sijoituksensa käypään arvoon soveltamatta suoraan IAS/IFRS-standardeja (eli tilinpäätösdirektiivin hyväksymä vaihtoehto, kun ei sovella suoraan IFRS-standardeja). Lisäksi EU-komissio saattaa pitää henki- ja vahinkoyhtiöille SIIkäypään arvoon arvostamisoption voimassa pitkäänkin. - Kansallisen eläkejärjestelmän käyvän arvon säännökset tulisi valmistella loppuun (STM:n eläkelaitosten sijoitusten käyvän arvon työryhmä antoi loppuraporttinsa jo 7.5.2012). Eläkejärjestelmässä on elementtejä, jotka saattavat edellyttää kansallista lisäsääntelyä asetuksessa/laissa, jotta käyvät arvot voitaisiin ottaa käyttöön taseen arvostamistapana. - Vakuutustoimialan sijoitusten käypään arvoon asetuksen poistaminen aiheuttaisi ongelman myös muiden kuin rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostamiseen. Vakuutustoimialalla on vastuuvelkaa kattavissa sijoituksissa mm. metsäomaisuutta, joiden käyvän arvon sääntely nyt ehdotetaan kumottavaksi. Miksi STM esittää tätä koskevat säännökset poistettavaksi, jos lakiin otetaan STM:lle kuitenkin valmius palauttaa asetus myöhemmin takaisin? - Vakuutuslaitokset eivät ole soveltaneet nykyistä käyvän arvon sääntelyä taseessa, koska kansalliset verosäännökset eivät ole tukeneet sitä. Lisäksi toimiala on odottanut IFRS4 vaiheii -standardin
Lausunto 8 (8) (vakuutussopimusstandardin) valmistumista. Vakuutustoimialalle on tärkeää, että pitkäaikainen vastuuvelka ja sitä kattavat sijoitukset (varat) arvostetaan samoin perustein. - Vakuutustoimiala on soveltanut nykyistä STM:n käyvän arvon asetusta tilinpäätökseen käyvän arvon määrittämiseen, vaikka lakiehdotuksen perusteluteksteissä todetaan, ettei vakuutusala ole soveltanut nykyistä STM:n käyvän arvon asetusta. - Rahoitusvälineitä koskeva IAS39-standardi on voimassa vuoden 2017 loppuun asti. IASB (International Accounting Standards Board) on antanut uuden rahoitusvälineitä koskevan IFRS 9 standardin, joka tulee voimaan 1.1.2018. IASB selvittelee vasta nyt vakuutustoimialan tulevan vakuutussopimusstandardin (IFRS4 vaiheii) ja tulevan IFRS 9 standardin soveltamista vakuutustoimialalla, jotta vakuutusyhtiön sekä vastuuvelka että sitä kattavat sijoitukset voitaisiin arvostaa taseessa käypään arvoon (samoin perustein). Vaihtoehtona on ollut, että vakuutusala voi soveltaa nykyistä IAS39 -standardia, kunnes IFRS4 vaiheii standardi tulee sovellettavaksi.