Lappeenrannan museot KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA

Lappeenrannan museot KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA 2019

Lappeenrannan museot KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA Sisältö 1. LAPPEENRANNAN MUSEOIDEN TOIMINTA-AJATUS JA KOKOELMATYÖTÄ MÄÄRITTÄVÄT TEKIJÄT 4 Tavoite 4 Toimintaperiaatteet 4 Arvot toiminnassa ja työyhteisössä 5 Lappeenrannan museoiden toiminta-ajatus 5 Kokoelmatyön toiminta-ajatus 6 2. LAPPEENRANNAN MUSEOIDEN KOKOELMIEN SYNTY JA VAIHEET 7 3. KOKOELMATYÖ LAPPEENRANNAN MUSEOISSA 9 4. LAPPEENRANNAN MUSEOIDEN KOKOELMAT 9 4.1. Esinekokoelmat 10 Wiipuri-kokoelma 11 Wolkoffin kokoelma 11 Ratsuväkimuseon kokoelma 12 Laura Korpikaivo-Tammisen käsityömuseon kokoelma ja asunnon esineistö 12 Rauhan kylpylä- ja sairaalamuseon esineistö 12 Joutsenon kokoelma 13 Pätärin talomuseo ja Ylämaan kotiseutukokoelma 13 Nuijamaan museon kokoelma 13 4.2. Kuvakokoelmat 13 4.3. Taidekokoelmat 15 Lappeenrannan taidemuseon karttuva kokoelma 15 Deponoidut kokoelmat 16 Lahjoituskokoelmat 16 4.4. Lappeenrannan museoiden muut kokoelmat ja aineistot 17 5. PAIKALLISMUSEOIDEN KOKOELMAT 18 6. KOKOELMIEN KARTUNTAPERIAATTEET, HALLINTA JA SAAVUTETTAVUUS 18 6.1. Kulttuurihistorialliset kokoelmat 18 6.2. Taidekokoelmat 19 6.3. Kartunnan seuranta 20 6.4. Kokoelmien ja kokoelmahallinnan kehitystyö 20 6.5. Kokoelmista tiedottaminen 21 6.6. Kulttuurihistorialliset kokoelmat ja kokoelmien saavutettavuuden lisääminen 22 6.7. Taidekokoelmanäyttelyt ja taidekokoelmien saavutettavuuden lisääminen 22 2

7. KOKOELMAPROSESSIT 23 7.1. Objektin tulo osaksi museon kokoelmaa 23 7.2. Lahjoittajan yhteydenotto museoon 24 7.3. Vastaanotto 24 7.4. Diariointi 24 7.5. Aineiston kuntokartoitus 25 7.6. Luettelointi ja tutkimus 25 Taidekokoelmien dokumentointi ja rekisteröinti 26 7.7. Digitointisuunnitelma 27 7.8. Kulttuurihistoriallisten kokoelmien säilyttäminen 29 7.9. Taidekokoelmien säilyttäminen 29 7.10. Konservointi 30 7.11. Poisto 30 8. KIRJASTOPROSESSI 31 9. LAINAUSPROSESSIT 32 Lainaamiseen liittyvät käytänteet 32 Taideteosten sijoittaminen kaupungin virastoihin ja laitoksiin 34 10. TURVALLISUUSKYSYMYKSET 34 11. ULKOPUOLISILLE TARJOTTAVAT PALVELUT 35 Aineistojen lainaaminen 36 Tieto- ja asiantuntijapalvelut 36 Valokuva-arkistopalvelut 36 Kiertonäyttelyt 36 12. LAPPEENRANNAN JULKISET VEISTOKSET JA JULKINEN TAIDE 37 LIITTEET 1. Lappeenrannan kaupungin hallintosääntö 2. Hyvinvointi- ja sivistyspalvelujen toimialan toimintasääntö 3. Lappeenrannan museoiden toimintasääntö 4. Vastaanotto museoon -lomake 5. Esineen poisto kokoelmista -pöytäkirja 6. Lainaussopimus 7. Sijoitussopimus 8. Luovutustodistus 9. Palautustodistus 3

1. LAPPEENRANNAN MUSEOIDEN TOIMINTA-AJATUS JA KOKOELMATYÖTÄ MÄÄRITTÄVÄT TEKIJÄT Tavoite Lappeenrannan museoiden tehtävänä on kerätä, tallentaa, säilyttää, tutkia ja esitellä toimialueensa ja -alansa taidetta ja kulttuuriperintöä. Museot edistävät asiakkaansa tiedollista ja elämyksellistä uteliaisuutta ja laajentavat menneisyyden ja nykyisyyden ymmärrystä. Museot ovat oleellinen osa kasvatusta ja kulttuurimatkailua. Museot ovat mukana tuettaessa ja luotaessa eteläkarjalaisen yhteisön kulttuurista, sosiaalista, kasvatuksellista ja taloudellista hyvinvointia ja identiteettiä. Toimintaperiaatteet Lappeenrannan museotoimeen kuuluvat Etelä-Karjalan museo (maakunnallinen kulttuurihistorian keskusmuseo) ja Lappeenrannan taidemuseo (Kaakkois-Suomen aluetaidemuseo). Kulttuurihistorian museon ja taidemuseon perustehtävät ja arvot ovat pitkälti samansuuntaiset, taidemuseon kuitenkin suuntautuessa enemmän toimimaan taidelaitoksena. Molemmat museot tutkivat, keräävät ja esittelevät toiminta-alueensa kulttuuriperintöä ja taidetta sekä toimivat aktiivisesti paikallisella tasolla kasvatuksessa ja kulttuurimatkailussa. Perustehtäviään Lappeenrannan museot toteuttavat keräämällä, tallentamalla ja tutkimalla alueensa kulttuuriperintöä ja taidetta sekä järjestämällä näyttelyitä. Etelä-Karjalan museo tallentaa ja esittelee Etelä-Karjalan ja luovutetun Karjalan kulttuuriperintöä pohjoisesta Jaakkimasta aina Terijoelle asti. Tarkennuksena vastuualueisiin on kuitenkin sovittu, että Imatran kaupunginmuseo kerää Imatran ja Jääsken pitäjään liittyvää aineistoa. Pohjois-Karjalan museo puolestaan vastaa luovutetun Karjalan pohjoisosien aineistosta, eli Sortavalaan ja sen pohjoispuolella sijaitsevien alueiden kulttuuriperinnön tallentamisesta. Niin ikään Suomenlahden luovutetut saaret kuuluvat kulttuurihistoriallisen tallentamisen osalta Kymenlaakson maakuntamuseon toimialaan. Rakennetun kulttuuriympäristön osalta Etelä-Karjalan museo tekee ja ohjaa inventointeja Etelä-Karjalan alueella. Lisäksi museo antaa kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyviä asiantuntijalausuntoja. Lappeenrannan taidemuseo puolestaan tallentaa taidetta Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntien alueelta sekä luovutetun Karjalan alueelta samalla maantieteellisellä rajauksella kuin Etelä-Karjalan museo, sillä poikkeuksella, että myös Suomenlahden ulkosaaret kuuluvat Lappeenrannan taidemuseon tallennus- ja esittelyvastuulle. Viipurin kaupungin historiallisen museon evakuoitu kokoelma on talletettu Lahden kaupunginmuseoon ja Viipurin taidemuseon alun perin Hämeenlinnaan sijoitettu kokoelma niin ikään Lahteen. Etelä-Karjalan museo kerää karjalaisen kulttuuriperinteen esineistöä myös aluerajausten ulkopuolelta erityisesti evakkoperinteen osalta. Lappeenrannan museoiden toimipisteistä suurin osa sijaitsee Lappeenrannan Linnoituksessa. Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo sijaitsevat linnoituksen historiallisissa rakennuksissa. Linnoitus tarjoaa museoille hyvän toimintaympäristön. Museot toimivat vuorovaikutuksessa siellä sijaitsevien muiden toimijoiden kanssa. Museovierailut ovat 4

luonteva osa matkailijoiden tutustumiskäyntiä alueelle ja museot lisäävät Lappeenrannan linnoituksen merkitystä valtakunnallisesti merkittävänä kulttuurimatkailukohteena. Arvot toiminnassa ja työyhteisössä - vastuu toiminta-alueen kulttuuriperinnöstä ja taiteesta - avoimuus, luovuus ja yhteistyö - hyvä hallinto ja ihmisten arvostaminen - yleiset museoeettiset arvot ja periaatteet Lappeenrannan museoiden toiminta-ajatus Lappeenrannan museot on merkittävä, laadukas ja jatkuvuutta luova osa Lappeenrannan linnoituksen kulttuurin ja matkailun keskittymää. Museot tarjoavat linnoituksessa ja museoissa vieraileville asiakkaille tietoja ja elämyksiä. Museot ovat joustava, avoin ja palveluhenkinen organisaatio. Etelä-Karjalan museo kerää, tallentaa, säilyttää, tutkii ja esittelee laadukkaasti alueensa kulttuuriperintöä ja pystyy aktiivisesti vaikuttamaan arvokkaan rakennusperinnön ja kulttuuriympäristöjen säilyttämiseen. Lappeenrannan taidemuseon tehtävänä on kuvataiteen ja visuaalisen kulttuurin mahdollisimman laaja-alainen ja korkeatasoinen esille tuominen ja aktivoiminen omalla alueella. Yhteiskunnan muistina museo kerää, tallentaa, säilyttää, tutkii ja esittelee toiminta-alueensa ja - alansa kulttuuria edistäen asiakkaidensa tiedollista ja elämyksellistä kehitystä. Vuodesta 1981 lähtien maakuntamuseona toimineen Etelä-Karjalan museon tehtäviin kuuluu myös alueensa paikallismuseoiden ja niiden kokoelmiin liittyvä museoammatillinen ohjaustyö. Lappeenrannan taidemuseo toimii Kaakkois-Suomen aluetaidemuseona, joka kehittää ja tarjoaa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntien alueella erilaisia taiteen asiantuntijapalveluja. Lappeenrannan museot noudattaa kaikessa toiminnassaan ICOMin (International Council of Museums) museoeettisiä sääntöjä. Museotyön eettiset pääperiaatteet ovat yleisesti hyväksyttyjä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Museotyön eettiset säännöt koskevat sekä museota laitoksena että museoammatillista henkilökuntaa yksilöinä. Ammattietiikassa korostuu museon ja sen henkilökunnan luottamuksellinen ja puolueeton rooli kaikissa museon edustaman alan asiantuntijatehtävissä (http://icom.museum/en/activities/standards-guidelines/code-of-ethics/). Lappeenrannan museot kuuluvat Lappeenrannan kaupunkiorganisaatioon. Sen mukaisesti museota sitovat lait, kaupungin johtosäännöt ja museotoiminnan periaatteet. Museotoimi kuuluu kaupungin Hyvinvointi- ja sivistyspalveluihin. Museotoimea valvoo neljän vuoden valtuustokaudelle kulloinkin valittu kulttuuri- ja liikuntalautakunta, joka toimii kaupunginvaltuuston- ja hallituksen ohjeiden mukaan. Museo noudattaa Lappeenrannan kaupungin hallintosääntöä sekä toimii Lappeenrannan hyvinvointi- ja sivistyspalvelujen toimialan toimintasäännön mukaan (liitteet 1. ja 2.). Lisäksi Lappeenrannan museoilla on oma toimintasääntönsä (liite 3. hyväksytty 20.2.2019 Kulttuuri- ja liikuntalautakunnassa) Museotoimintaa säätelee museolaki (laki 194/2018 hyväksytty 26.2.2019) Rakennusperintöön liittyvien asioiden hoidosta museo on solminut sopimuksia Museoviraston kanssa vuodesta 1987. Viimeisin yhteistyösopimus rakennettuun kulttuuriympäristöön liittyvien 5

tehtävien hoitamisesta maakunnassa on päivitetty vuonna 2010. Sopimuksessa on määritelty museon vastuualue kulttuuriympäristön suojeluun liittyvien asioiden hoidossa. Keskeisiä tehtäviä ovat mm. rakennusperinnön asiantuntijaviranomaisena toimiminen Etelä-Karjalan alueella ja lausuntojen antaminen kaavahankkeista. Toiminta-ajatuksesta johtuvia museotoimintaan liittyviä asiantuntijatehtäviä ovat mm. kokoelmien kartuttaminen, tallennus ja hoito, tutkimus, dokumentointi, julkaisu- ja näyttelytoiminta, opastukset, tapahtumat, esitelmät, luennot, museopedagogiikka, neuvonta sekä lausunnot. Lappeenrannan museot saa korotettua valtionosuutta. Museoasetuksessa on säädetty valtionosuuksien ehtona, että museon toimialan määrittelyssä sekä tallennus-, tutkimus- ja dokumentointitoiminnassa on otettu huomioon museon aihepiiri ja maantieteellinen alue. Museolla tulee lisäksi olla suunnitelmat museon tavoitteista ja painopisteistä sekä siitä, kuinka kartuttaminen, tallennus, säilyttäminen, tutkimus, konservointi ja kokoelmien esittäminen, on museossa järjestetty. Kokoelmatyön toiminta-ajatus Edellä mainitut museotyötä määrittävät tekijät luovat keskeisimmät rajat myös museon kokoelmatyölle. Kokoelmiin kytkeytyvä tieto muodostaa perustan, jota tarvitaan tutkimustoiminnassa, näyttelytoiminnassa, museo-opetuksessa ja asiakaspalvelussa. Tätä tietoa kartutetaan aineistoa tutkimalla ja dokumentoimalla, inventoiden ja luetteloiden. Kokoelmatyössä näkyy selvästi museon luonne muistiorganisaationa. Museoon tallennetut esineet, kuvat ja taideteokset ovat aitoja todistuskappaleita ihmisestä, ilmiöistä ja tapahtumista eri aikoina. Koska kokoelmat ovat historiantutkimuksen lähdeaineistoa, museoilla on erityinen vastuu siitä, miten tasapuolisen ja luotettavan kuvan menneisyydestä ne antavat. Kokoelmista huolehtivien työntekijöiden tehtävänä on huolehtia, että kokoelmissa olevia objekteja käsitellään, hoidetaan, säilytetään, dokumentoidaan ja konservoidaan asianmukaisesti ja yleisiä museoalan vaatimuksia vastaavasti. Lappeenrannan museoiden kokoelmatoimintaa pyritään kehittämään suunnitelmalliseksi ja aktiiviseksi. Suunnitelmallisuutta vahvistetaan kokoelmapoliittisen ohjelman avulla. Aktiivisuutta toteutetaan seuraamalla yhteiskunnallisia muutoksia ja suunnittelemalla kokoelmatoimintaan esimerkiksi ilmiökeskeisiä tallennusprojekteja sekä toteuttamalla nykydokumentointiprojekteja. Kokoelmatyön tavoite on kartuttaa, hoitaa ja säilyttää kokoelmia asianmukaisesti. Koska aika tuhoaa joka tapauksessa kulttuuriperintöä, kokoelmien mahdollisimman asianmukainen säilyttäminen ja konservointi ovat luonteeltaan kokoelmia tuhoavien prosessien hidastamista satojen vuosien perspektiivissä. Vaikka täydellisiä olosuhteita ei ole olemassa, museon tulee omalla toiminnallaan pyrkiä saattamaan kokoelmansa mahdollisimman hyvässä kunnossa seuraaville sukupolville. Käytännössä kokoelman säilyminen on riippuvainen rajallisista resursseista ja ammattitaitoisesta kokoelmien hoidosta. Kokoelman arvokkain osa on tallennettuun kulttuuriperintöön liittyvä tieto, eivät esineet, kuvat tai taideteokset yksinään. Esimerkiksi alkuperäinen negatiivi saattaa tuhoutua filmimateriaalissa väistämättä syntyvien prosessien vuoksi, mutta kuvan kopioiminen/digitoiminen ja sen sisällön kuvaaminen voivat välittää vastaavan informaation. Vastaavasti luettelointitiedot museoesineestä 6

voivat auttaa jälkipolvia ymmärtämään menneisyyttään senkin jälkeen, kun itse objekti on tuhoutunut. Tästä syystä kokoelman dokumentointi on yksi tärkeimmistä työvaiheista. Tallennuskohteiden määrittely on jatkuva prosessi, jossa pitäisi pyrkiä kiinnittämään huomio sellaisiin nykypäivän ja lähihistorian ilmiöihin ja tapahtumiin, jotka uhkaavat kadota ilman museon tallennustyötä. Tavoitteena on, että lahjoitusten lisäksi kokoelmia voitaisiin kartuttaa suunnitelmallisesti entistä enemmän myös hankintavaroin. Käytössä olevat tilat asettavat kokoelmien kartuttamiselle omat rajansa. Jokaisen kokoelmaan otetun objektin säilyttäminen maksaa esineen koosta ja tarvittavista säilytysolosuhteista riippuen. Tämän vuoksi kartuttamisen on oltava harkittua. Kokoelmatoiminnan peruslinjaukset on kirjattu tähän ohjelmaan. Ohjelma sisältää runsaasti ohjeita, prosessikuvauksia ja sääntöjä, joiden noudattaminen on edellytys onnistuneelle kokoelmatoiminnalle. Kokoelmapoliittinen ohjelma ja siihen kuuluvat liitteet sekä sisäiset muistiot muodostavat tietopaketin, joka antaa museon kokoelmatoiminnasta riittävät tiedot. Kokoelmapolitiikka on dokumentti, jota päivitetään jatkuvasti. Kokoelmapoliittisen ohjelman ja liitteet hyväksyy museotoimenjohtaja. 2. LAPPEENRANNAN MUSEOIDEN KOKOELMIEN SYNTY JA VAIHEET Lappeenrannan museoiden toiminta lasketaan alkaneeksi vuodesta 1909, jolloin Etelä-Saimaan Nuorisoseuran johtokunta kokouksessaan päätti ostaa savupirtin museorakennukseksi Lappeenrantaan perustettavaa museota varten. Arkkitehtiylioppilas Toivo Salervo oli löytänyt kansanperinteen tutkimusmatkoillaan Joutsenon pitäjän Virkkilän kylästä kyseisen hävitettäväksi tuomitun rakennuksen. Salervon osuus museon konkreettiselle perustamiselle on ollut merkittävä, mutta ei ole säilynyt tietoa, oliko nuorisoseura jo tahollaan mahdollisesti pohtinut museon perustamista. Kaupunginvaltuuston päätöksellä nuorisoseura sai tontin savupirttimuseolle Nikolain valleilla sijainneen näkötornin alapuolella olevalta tontilta eli entisen Pallon päiväkodin piha-alueelta. Rakennus siirrettiin Joutsenosta talvella 1909-1910 ja avattiin yleisölle 24.6.1910. Etelä-Saimaan Nuorisoseura lakkautti toimintansa 1919, jolloin savupirtti sekä sen esineistö lahjoitettiin Lappeenrannan Kotiseutuyhdistykselle. Savupirtissä tapahtuneen jatkuvan ilkivallan vuoksi Kotiseutuyhdistys haki museolle uusia tiloja. Uusi paikka löytyi vuonna 1924 suutari Pekka Kinnusen liiketalosta Snellmaninkatu 6:sta. Museon kasvaville kokoelmille, niin savupirtin esineistölle kuin muualle varastoidulle museoesineistölle, 41-neliöinen vuokrahuoneisto kävi pian ahtaaksi. Kokoelmat ja myös museo siirrettiin seuraavana vuonna Iso-Kirkkokadun (nyk. Kirkkokatu) ja Kuninkaankadun (nyk. Koulukatu) kulmassa olevaan puiseen kirjaston piharakennukseen (nykyään Koulukatu 16). Vuonna 1928 katsottiin tarpeelliseksi rekisteröidä Lappeenrannan Kotiseutu- ja Museoyhdistys. Edelleen museokäytössä olleen savupirtin siirtämistä uuteen paikkaan ryhdyttiin valmistelemaan 1931. Paikaksi tuli Tyysterniemen eteläkärki (myöhempi Viipurin Vaneritehtaan tontti), jonne hankittiin vuonna 1933 myös aittarakennus Taipalsaaren Merenlahdelta. Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen hallinnassa museo oli 26 vuotta, aina vuoteen 1945 saakka. Vuonna 1945 Lappeenrannan kaupunginvaltuusto päätti ottaa museokokoelmat kaupungin omistukseen. Kaupunginhallituksen ehdotuksesta laadittiin museolautakunnan ohjesäännöt ja 7

päätettiin kunnostaa Linnoituksessa sijaitseva vartiorakennus (nyk. Ratsuväkimuseo) Lappeenrannan kaupunginmuseoksi. Vuosien 1945-1947 aikana osa rakennuksen tiloista oli tosin Kansanhuoltotoimiston, polttoainepäällikön ja huoneenvuokralautakunnan käytössä ja museokokoelmat oli sijoitettu rakennuksen eteläpäähän. Linnoituksen välittömään läheisyyteen pyrittiin siirtämään Tyysterniemeltä myös edellä mainitut savupirtti ja aitta ja ne purettiinkin siirtoa varten vuonna 1946, mutta uudelleenpystytyksestä luovuttiin rakennusten huonon kunnon vuoksi. Vuonna 1947 museokokoelmien järjestämiseen saatiin ohjausta Kansallismuseosta. Tämän seurauksena kauppias Sulo Kinnunen järjesti ja luetteloi Lappeenrannan kaupunginmuseon kokoelmat vuoden 1949 loppuun mennessä. Luetteloinnin ohella Kinnunen toimi museonhoitajana noin kymmenen vuoden ajan, siihen saakka kunnes vakituinen hoitaja palkattiin. Kansakouluntarkastaja T.G. Murto laati ehdotuksen museon johtosäännöksi vuonna 1950. Kun museon esinekokoelmat karttuivat, kävivät vartiorakennuksenkin tilat pieniksi. Tilanne helpottui, kun vieressä sijainnut makasiinirakennus saatiin museon esinevarastoksi. Suunnitelmia alueellisesta maakuntamuseosta ja suuremmista tiloista tehtiin koko 1950-luvun ajan. Tiloiksi anottiin Linnoituksen tykkimakasiineja, jotka olivat siirtyneet Puolustusministeriöltä Opetusministeriölle ja lopulta Muinaistieteellisen toimikunnan (nykyinen Museovirasto) hallintaan edellyttäen, että ne vuokrataan Etelä-Karjalan Maakuntaliitolle, joka kunnostaa ne edelleen museokäyttöön. Vuokraoikeus sovittiin 30 vuodeksi ja kaupunginarkkitehti Reino Ahjopalo laati suunnitelmat museorakennuksiksi. Sisustus ja näyttely koottiin Suomen Museoliiton ohjauksessa ja konkreettisen toteuttamisen suoritti museonhoitajaksi nimitetty Johannes Hämäläinen. Uuden, vuonna 1962 avatun Etelä-Karjalan museon kokoelmien rungoksi tuli Lappeenrannan kaupunginmuseon esineistö, jonka lisäksi saatiin Kansallismuseosta sinne talletettu Käkisalmen kaupungin museon evakuoitu esineistö sekä osa Viipurin historiallisen museon evakuoidusta kansanpukukokoelmasta ja osa ns. Schvaetichinin akvarellikokoelmasta (nyk. Lahden kaupunginmuseon deponointi). Aluksi museon käytössä oli vain Etelä-Karjalan museon itäsali. Nykyinen länsisali valmistui vuonna 1964 Etelä-Karjalan taidemuseon käyttöön ja se liitettiin yhdyskäytävällä itäsaliin. Ensimmäinen taidemuseon näyttely pidettiin 1965. Maakuntamuseo oli vuoden 1967 loppuun saakka Maakuntaliiton hallinnassa, jonka jälkeen se siirtyi uudestaan kaupungin omistukseen. Ensimmäinen museonjohtajan virka perustettiin 1968, mutta vasta 1971 se tuli haettavaksi ja se täytettiin vuonna 1972. Virka muutettiin vuonna 1986 museotoimenjohtajan viraksi. Ensimmäinen viran hoitaja oli FM Soile Rinno 1972-2000. Etelä-Karjalan museon kokoelmat tuhoutuivat osittain vuonna 1972, jolloin museon esinevarastossa syttyi tulipalo. Museo saatiin korjattua ja se avattiin uudelleen vuonna 1974. Vuonna 1973 perustettiin Ratsuväkimuseo, joka sijoitettiin Yleisradiolta vapautuneeseen vartiotuparakennukseen. Tuolloin suunniteltiin myös sosiaalihuollon museota, jota varten museossa on olemassa esinekokoelma. Hanke ei ole kuitenkaan toteutunut. Vuonna 1977 Lappeenrannan kaupunki teki sopimuksen Wiipuri-museon Säätiön keräämän kokoelman deponoinnista Etelä-Karjalan museoon. Vuonna 1986 se täydentyi Tyrgilsmuseetin deponoimalla kokoelmalla. Wiipuri-museon Säätiö lakkautettiin vuonna 1998 ja kokoelma lahjoitettiin kaupungille. Wiipuri-museon esineistöstä on käytetty tästä ajankohdasta lähtien Wiipuri-museo -nimen sijasta Wiipuri-kokoelmaa. Tyrgilsmuseetin kokoelma on jäänyt edelleen 8

deponoinniksi. Nykyisen muotonsa Etelä-Karjalan museo sai 1984, jolloin Etelä-Karjalan taidemuseo (nykyään Lappeenrannan taidemuseo) siirtyi eri rakennukseen ja Etelä-Karjalan maakuntamuseolle jäivät molemmat tykkimakasiinirakennukset. Tuolloin taidemuseo nimitettiin aluetaidemuseoksi ja Etelä- Karjalan museon kokoelmiin luetteloidut taideteokset siirrettiin ja kortistoitiin omaksi taidemuseon kokoelmaksi. Taidemuseon hallintaan siirtyivät tuolloin myös mm. Lahden kaupunginmuseon deponoimat Schvaetichinin akvarellimaalaukset. Etelä-Karjalan taidemuseon nimi muutettiin Lappeenrannan taidemuseoksi vuonna 2015. Vuonna 1983 Etelä-Karjalan museon hoidettavaksi tuli aluksi erillisen johtokunnan alaisuudessa toiminut Laura Korpikaivo-Tammisen käsityömuseo. Vuonna 1993 avattiin museona Wolkoffin kauppiastalo, joka oli lahjoitettu kaupungille jo vuonna 1986. Se käsittää rakennuksen lisäksi pihapiirin ja kauppatalon irtaimiston. 3. KOKOELMATYÖ LAPPEENRANNAN MUSEOISSA Lappeenrannan museoiden kokoelmat ja tutkimus -yksikkö vastaa kokoelmatyöstä ja tutkimuksesta. Kokoelmat ja tutkimus -tulosyksikköä johtaa intendentti. Kuva-, esine- ja taidekokoelmista sekä kulttuuriympäristötyöstä vastaavat amanuenssit. Kuva- esine- ja taidekokoelmien parissa työskentelee lisäksi kolme museoassistenttia sekä yksi konservaattori. Lisäksi kokoelmien parissa työskentelee toisinaan projektityöntekijöitä, jotka työskentelevät erilaisten avustusten ja apurahojen avulla. Kokoelmatyön pääpaino on tällä hetkellä kokoelmien saavutettavuuden parantamisessa. Käytännössä se tarkoittaa kokoelmien inventointia, luetteloitujen aineistojen tietojen tarkistamista ja täydentämistä, luetteloimattomien aineistojen luettelointia ja tietojen julkaisemista Finna -asiakasliittymässä niin kuva-, esine- kuin taidekokoelmien osalta. Kokoelmien saavutettavuutta parantamalla pyritään kartoittamaan kokonaisuuksia tutkimusta varten. Kulttuuriympäristötyössä pyritään dokumentoimaan nykyistä kulttuuriympäristöä ja tuottamaan tietoa olemassa olevasta kulttuuriympäristöstä. Myös kulttuuriympäristötyön tavoitteena on parantaa kulttuuriympäristötiedon saavutettavuutta. Kokoelmatyöhön liittyy tällä hetkellä myös kokoelmasiirtoja säilytystilasta toiseen. Siirtojen yhteydessä kokoelma-aineistoja inventoidaan, valokuvataan ja tietoja täydennetään. Paikallisen kulttuuriperinnön tallentaminen, säilyttäminen, tiedon tuottaminen ja esittely ovat kokoelmatyön keskiössä. 4. LAPPEENRANNAN MUSEOIDEN KOKOELMAT Lappeenrannan museoilla on esine- kuva- ja taidekokoelmat. Alla on kuvailtu museon kaikki kokoelmat sekä alakokoelmat. Esine- ja kuvakokoelmat on kirjattu kulttuurihistoriallisen museon ja taideteokset taidemuseon kokoelmiksi. 9

Museon kokoelmat karttuvat vuosittain vaihtelevasti. Vuosittainen kartunta merkitään Exceltaulukkoon ja kokoelmien karttuminen kirjataan vuosikertomuksiin. Suurin osa uudesta aineistosta tulee lahjoituksina, ostoja tapahtuu harvakseltaan. Lisäksi lahjoituksissa ja ostoissa noudatetaan kokoelmapolitiikan painotuksia tallennusalueen sekä kokoelmien kartuttamisen painopisteiden suhteen. 4.1. Esinekokoelmat Esinekokoelmista käytetään lyhennettä EKM. Digitaalisessa tallentamisessa museon kirjaintunnuksena on kuitenkin EKME erotuksena kuva-arkistosta, josta käytetään lyhennettä EKMK. Etelä-Karjalan museon kokoelma sisältää Lappeenrannan museon vuodesta 1911 lähtien kerätyn kokoelman sekä noin 900 Käkisalmen kaupunginmuseon esinettä. Nykyään suurin osa museon kokoelmiin tulevasta esineistöstä liitetään tähän Etelä-Karjalan museon kokoelmaan. Etelä-Karjalan museon kokoelmaan kuuluu myös noin 200 Viipurin historiallisen museon esinettä. Evakuoidun Viipurin historiallisen museon kokoelman omistaa Viipuri Säätiö, ja se on ainaistalletettu huomattavalta osalta Lahden kaupunginmuseoon. Lahden kokoelmasta on deponoitu 1960-luvulla Etelä-Karjalan museoon 197 tekstiiliä ja 120 taideteosta (taideteokset Lappeenrannan taidemuseossa). Lappeenrannan museot on luetteloinut esineet omilla numeroilla ja tunnuksella EKM / EKME. Etelä-Karjalan museon vuosittainen esinekartunta oli 1973 1976 keskimäärin 500 päänumeroa vuodessa, nykyisellään kartunta on pysytellyt vuosittain noin 100 esineen alapuolella. Museokokoelmista suurin osa on digitaalisessa tietokannassa, johon ne viedään Muskettiohjelmalla. Musketista löytyvät esinetietojen lisäksi myös digitaaliset kuvat esineistä. Lappeenrannan museon esinekokoelmat sisältävät noin 40 000 esinettä. Vuoden 2019 alussa Etelä-karjalan museon esinekokoelmissa oli digitaaliseen tietokantaan luetteloituna 16 627 objektia, mikä on vajaa puolet kaikista Etelä-Karjalan museon alaisuuteen kuuluvien yksiköiden objektimäärästä. Tämä on myös se kokoelma, joka kasvaa eniten ja aktiivisimmin. Osakokoelmista suurin on Viipuri-kokoelma ja toiseksi suurin Ratsuväkimuseon kokoelma. Laura Korpikaivo- Tammisen käsityömuseon ja Korpikaivo-Tammisen koti-irtaimisto yhdessä sekä Wolkoffin talomuseon kokoelma muodostavat kumpikin pienet osakokoelmat. Osa Wolkoffin talomuseon esineistöstä odottaa edelleen luetteloimista. Ratsuväkimuseolla, Laura Korpikaivo-Tammisen käsityömuseolla, Wolkoffin talomuseoilla ja Wiipuri-museon kokoelmalla on oma esinekokoelmakokonaisuutensa omine inventaariotunnuksineen. Uudet yksityisiltä saadut viipurilaiset lahjoitukset on kuitenkin kirjattu Etelä-Karjalan museon kokoelmaan. Laura Korpikaivo-Tammisen käsityömuseon kokoelmiin ei oteta enää uusia objekteja, vaan ne luetteloidaan Etelä-Karjalan museon kokoelmiin. Vuonna 2001 lahjoituksena tullut Korpikaivo-Tammisen koti-irtaimisto on niin ikään kokoelma, joka ei kartu. 10

Wiipuri-kokoelma Wiipuri-kokoelmasta (aikaisemmin Wiipuri-museo) käytetään tunnusta WM (museo) / W (kokoelma) mm. inventaarionumeron (museonumeron) edessä. Viipuriin liittyvien museoesineiden keräämisen aloitti 1970-luvulla Helsingissä Wiipuri-museon Säätiö - Stiftelsen för Wiborg-museet, jonka perusti joukko Viipurin entisiä asukkaita. Kokoelmassa on yksityisten lahjoittamaa Viipuriin ja laajemmin luovutetun Karjalan alueeseen liittyvää esineistöä ja taidetta. Kokoelmassa on paljon esineistöä, mikä kuvaa viipurilaisten ja Karjalankannaksella eläneiden arkea. Etelä-Karjalan museossa on esillä Wiipuri-museon Säätiön teettämä Viipurin pienoismalli, joka kuvaa kaupungin keskeisimpiä osia, tunnetuinta Viipuria 2.9.1939. Mallia rakennettiin vuosina 1985-1996. Mallin on suunnitellut rakennusarkkitehti Juha Lankinen ja toteuttanut Lahti-Malli OY. Wiipuri-museon perustamisesta Lappeenrannan museotoimen yhteyteen on olemassa Lappeenrannan kaupungin tekemä päätös vuodelta 1977, joka velvoittaa pitämään yllä erityistä Wiipuri-kokoelmaa. Luetteloidun aineiston pohjalta Wiipuri-kokoelma käsittää tänä päivänä 7048 objektia. Vaikutelmana on se, että lahjoitusten määrä on hiipumassa, joskin on ilmeistä, että vanhaa viipurilaisesineistöä on vielä runsaasti yksityiskodeissa. Viipuri-valokuvat liitetään vuonna 2007 tehdyllä päätöksellä Etelä-Karjalan museon kuva-arkistoon. Etelä-Karjalan museon Wiipuri-kokoelmiin (WM, aikaisemmin Wiipuri-museo) on deponoitu myös Viipurin ruotsinkielisten keräämä Tyrgilsmuseetin kokoelma, josta käytetään tunnusta WM-museo, kokoelma WT. Kokoelmat sisältävät pääasiassa yksityisten henkilöiden Viipuri-muistoja ja valokuvia. Tyrgilsmuseetin deponointi purettiin 14.4.2011 kirjallisuuden, arkistoaineiston ja valokuvien osalta. Etelä-Karjalan museossa deponoituna ollut aineisto siirrettiin Svenska Litteratursällskapetin tiloihin Helsinkiin. Pieni osa aineistosta on edelleen palauttamatta, mutta palauttamista jatketaan sitä mukaa, kun palauttamatta jäänyttä aineistoa tulee esiin museon arkistoista. Palauttamisesta vastaa kokoelma-amanuenssi. Esineiden osalta Tyrgilsmuseetin deponointi jäi voimaan. Tyrgilsmuseetin deponoima kokoelma ei kartu. Wolkoffin kokoelma Kaupungin keskustassa Raatihuoneen läheisyydessä sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, joka rakennettu vuosina 1826-1905. Vanhimman osan rakennutti kauppias Claudelin ja vuodesta 1872 vuoteen 1983 se ehti olla venäläisen Wolkoffin suvun koti neljän sukupolven ajan. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti Wolkoffin kauppakartanon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin suku lahjoitti sen Lappeenrannan kaupungille museoksi. Vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle. Vuosien saatossa kerrostunut esineistö kertoo ortodoksisuvun keskeisestä asemasta Lappeenrannassa. Wolkoffin esinekokoelman tunnuksena on VFM / WF. Kokoelmasta suurin osa on esillä Wolkoffin talossa. Irtaimistoon kuuluu lisäksi jonkin verran talon ullakolla ja sen kaapeissa ollutta esineistöä, muun muassa erilaisia tekstiilejä. Niitä esineitä, joita ei ole Wolkoffin kotimuseossa esillä, säilytetään museon kokoelmien yhteydessä. Wolkoffin kokoelmat eivät kartu kuin satunnaisesti, mutta kokoelmaesineistön määrä kasvaa sitä mukaan, kun uusia objekteja luetteloidaan kokoelmahallintajärjestelmään. 11

Ratsuväkimuseon kokoelma Ratsuväkimuseo perustettiin Lappeenrannan kaupungin ja Uudenmaan Rakuunapataljoonan sekä ratsuväen perinneyhdistysten yhteistoiminnan tuloksena. Museon näyttely on sijoitettu entiseen Lappeenrannan linnoituksen vartiorakennukseen, joka on kaupungin vanhin rakennus. Museo avattiin vuonna 1973 ja näyttelyä on uudistettu 1990-luvulla. Keväällä 2019 museo on remontissa ja uusi näyttely tullaan avaamaan tulevana kesänä. Ratsuväkimuseosta käytetään tunnusta RVM, museoluetteloinnin yhteydessä RV. Ratsuväkimuseon kokoelmassa oleva esineistö on sijoitettu Etelä-Karjalan museon säilytystiloihin ja valokuvat Etelä-Karjalan museon kuva-arkistoon. Ratsuväkimuseon kokoelmasta suuri osa on Lappeenrannan upseerikerhon ja eri perinneyhdistysten omistuksessa. Pääosa kokoelman esineistöstä on 1800 1900-luvuilta. Kokoelmaan kuuluu mm. eri asetyyppejä, joukko-osastojen lippuja, erilaisia arvomerkkejä ja olkalaattoja, univormuja sekä hevosten hoito- ja lääkintävälineitä. Ratsuväkimuseon kokoelmat karttuvat melko hitaasti. Lappeenrannan museoilla on kuitenkin valtakunnallinen tallennusvastuu lappeenrantalaiseen ratsuväkeen liittyvän kulttuuriperinnön tallentamisessa. Laura Korpikaivo-Tammisen käsityömuseon kokoelma sekä asunnon esineistö Käsityömuseon kokoelmista käytetään tunnusta KTM ja asuntomuseon kokoelmasta tunnusta KTA. Kokoelmassa on tekstiilejä Laura Korpikaivo-Tammisen lapsuudenkodista, koulu- ja opiskeluajan töitä, eri suunnittelijoiden myynti-, näyttely- ja kilpailutöitä sekä kansanomaisia käsitöitä. Kokoelmaan kuuluu lisäksi ulkomailta hankittuja käsitöitä, laaja kudontatöiden mallisto sekä kudontavälineitä ja muita esineitä. Tällä hetkellä kokoelmissa on noin 3000 luetteloitua esinettä. Kokoelmaan tullaan liittämään myös Korpikaivo-Tammisen kodin esineistöä, johon kuuluu tekstiilien lisäksi mm. huonekaluja ja koriste-esineitä. Kotiteollisuusneuvos Laura Korpikaivo-Tamminen (1904 2001) lahjoitti 1979 omakotitalokiinteistönsä irtaimistoineen, viereisen tontin sekä 1000 esineen tekstiilikokoelman Lappeenrannan kaupungille sillä ehdolla, että kaupunki rakentaa tyhjälle tontille käsityömuseon. Museorakennus valmistui vuonna 1983. Samana vuonna järjestettiin ensimmäinen näyttely omien kokoelmien pohjalta. Käsityömuseon toiminta omana yksikkönään loppui vuonna 2003, ja nykyisin kokoelmat ovat omana kokoelmanaan osa Etelä-Karjalan museon kokoelmia. Kaupunki myi museokiinteistön yksityiselle vuonna 2004. Käsityömuseon näyttelyperinnettä jatkoi vuoden 2008 alussa Lappeenrannan keskustassa avattu Taito - Etelä-Karjala ry:n ja museotoimen ylläpitämä Galleria Laura -näyttelytila, jonka kunnostamiseen kiinteistön myynnistä kertyneet varat sijoitettiin. Galleria Lauran vuokrasopimusta ei uusittu vuoden 2017 lopussa. Rauhan kylpylä- ja sairaalamuseon esineistö Rauhan kylpylä- ja sairaalamuseo perustettiin vuonna 1996. Museoon kerättiin esineistöä Rauhan kylpylästä, mielisairaalasta ja Tiurun keuhkotautiparantolasta. Museo purettiin Rauhan kylpylähankkeen tieltä. Nykyisin Rauhan kylpylä- ja sairaalamuseon kokoelmia säilytetään Joutsenossa sijaitsevassa säilytystilassa. Joutsenon kunnan entisissä tiloissa on luetteloimaton kirjakokoelma sekä laaja kuvakokoelma, joka puolestaan on sijoitettu Etelä-Karjalan museon kuvaarkistoon. 12

Joutsenon kokoelma Kuntaliitosten myötä Joutsenon pitäjänmuseon, Ylämaan Ylijärven Pätärin talomuseon ja Nuijamaan museon kokoelmat siirtyivät Etelä-Karjalan museon hallintaan. Joutsenon pitäjäntupamuseo perustettiin vuonna 1978, joskin se oli osittain käytössä jo vuodesta 1973 lähtien. Kyseessä on tyypillinen kotiseutumuseo, jonne on kerätty kaikkea Joutsenon historiaan liittyvää. Vuonna 2014 Pitäjäntupa siirtyi yksityisen henkilön omistukseen ja uusi omistaja vastasi näyttelyn avoinna pidosta. Kahden vuoden sopimuksen umpeuduttua vuonna 2016, pitäjäntupa tyhjennettiin museoesineistön osalta ja pitäjäntupa siirtyi yksityiseen käyttöön. Joutseno-kokoelma on luetteloitu omaksi kokoelmakseen. Museolla on Joutsenossa säilytystila, jossa Joutseno-kokoelmaa kokonaisuudessaan nykyään säilytetään. Kokoelman painopiste on maaseudun esiteollisessa esineistössä. Kokoelmat käsittävät 1767 esinettä (2007). Kokoelma ei ole juurikaan kasvanut, mutta luetteloimattomien esineiden määrä lienee n. 10 % luokkaa. Vähäinen määrä esineitä on edelleen Pitäjäntuvan aitoissa. Pätärin talomuseo ja Ylämaan kotiseutumuseokokoelma Ylämaan Pätärin talomuseo perustettiin vuonna 1978 ja avattiin yleisölle 1979. Kyseessä on 1800- luvun maalaistalo ulkorakennuksineen. Talo on koko ajan ollut saman suvun hallussa, jolta talo siirtyi valtiolle ja edelleen Ylämaan kunnalle. Nykyinen omistaja on Lappeenrannan kaupunki. Museoon kuuluu kaikkiaan 10 rakennusta, joissa kaikissa on saunaa lukuun ottamatta museoesineistöä. Talon navetta on sisustettu Ylämaan kotiseutumuseoksi. Museokokoelmiin kuuluu 2260 esinettä ja kotiseutumuseoon 631 esinettä. Esineistöä säilytetään pihapiiriin kuuluvissa rakennuksissa. Lappeenrannan kaupunki keskustelee parhaillaan rakennusten ja kokoelmien siirtymisestä Ylämaan kotiseutuyhdistyksen omistukseen. Nuijamaan museon kokoelma Nuijamaan museo perustettiin vuonna 1979. Se toimi vuoteen 2014 asti vuonna 1910 rakennetussa kaksikerroksisessa viljamakasiinissa. Vuonna 2014 Nuijamaa-seura osti Lappeenrannan kaupungilta museorakennuksen kokoelmineen, joten Lappeenrannan museot ei enää hallinnoi museota tai sen kokoelmia. Lappeenrannan museot ei lähtökohtaisesti ota deponointeja vastaan. Deponointi eli tallete on esine, jonka sen omistaja on tallettanut museon kokoelmiin. Museolla on lupa pitää esinettä näyttelyssä ja käyttää esinettä osana tutkimusta, mutta esineen laillinen omistusoikeus on edelleen esineen omistajalla. Omistaja voi niin halutessaan ottaa esineen takaisin haltuunsa museon kokoelmista. Kokoelmissa on tällä hetkellä kuitenkin talletteita, mm. Ratsuväkimuseossa ja Tyrgilsmuseetin kokoelma. Deponointeja ei mielellään oteta vastaan säilytystilan rajallisuuden sekä niistä aiheutuvien säilytyskulujen vuoksi. 4.2. Kuvakokoelmat Etelä-Karjalan museolla on oma kuva-arkisto ja sillä on ollut hoitaja vuodesta 1976. Kuva-arkisto sijaitsee Lappeenrannan Linnoituksen Komendantintalossa, museoiden toimistorakennuksessa. Säilytystilat ovat käsittävät noin 35 m2:n arkistotilan, joka on jaettu suurempaan ja pienempään erillisilmastoituun tilaan. Säilytystilan olosuhteet ovat kuvien säilyttämiseen hyvät. 13

Kuvakokoelmat sisältävät valokuvavedoksia, negatiiveja, dioja sekä muuta kuva-aineistoa, kuten postikortteja. Kuva-arkiston kokoelma käsittää varovaisen arvion mukaan runsaat 150 000 valokuvaa. Kuva-aineistoa on taltioitu museon koko tallennusalueelta. Aineistoa on Lappeenrannasta, nykyisen Etelä-Karjalan alueen kunnista sekä Viipurista ja ns. luovutetusta Etelä- Karjalasta Terijoelta Jaakkimaan asti. Kuva-arkiston peruskokoelmaan kuuluu pääosa valokuvista. Kokoelmaan sisältyy pääosa Lappeenrantaa ja Etelä-Karjalan aluetta koskevasta kuva-aineistoista. Aineistoon kuuluu niin erilaisia negatiivityyppejä, kuten lasinegatiivikokoelmia, visiittikorttikuvia ja muita valokuvavedoksia sekä maisemapostikortteja. Kokoelmassa omina hankintaerinä on luetteloitu niin pienempiä lahjoituksia kuin suurempia kuvakokonaisuuksia kuten alueella toimineiden valokuvaajien kokoelmia, Laura Korpikaivo-Tammisen käsityömuseon kuvat ja Rauhan kylpylä- ja sairaalamuseon kuvakokoelmia. Kokoelman kuvat merkitään tunnuksella K ja objektin numerolla. Peruskokoelmaan kuuluu omina alakokoelminaan museon diakuvakokoelmat (tunnus: d) sekä uudempia kokoelmaan liitettyjä kokonaisuuksia. Keväällä 2016 päätettiin muodostaa valokuvaaja Aarne A. Mikonsaaren noin 10 000 kuvan, negatiivin ja dian kuvakokonaisuudesta oma alakokoelmansa. Kuva-aineisto käsittää laajan kirjon valokuvia Lappeenrannasta ja Etelä-Karjalasta 1960-luvun lopulta 1990-luvulle. Kokoelman kuvat merkitään tunnuksella on MK. Kuva-arkiston peruskokoelmaan alakokoelmaksi liitettiin Lappeenrannan kaupunginarkiston noin 10 000 valokuvan kokoelma joulukuussa 2016. Kokoelma sisältää etupäässä Lappeenrantaan liittyviä kaupunkikuvia ja henkilökuvia 1800-luvun lopulta 1900-luvun lopulle. Kuvien luetteloinnissa säilytetään Lappeenrannan kaupunginarkiston laatima järjestys. Kuvien tunnus on A. Museolle deponoitu paikallisen valokuvaamo Kuvapajan noin 40 000 negatiivin kokoelma on niin ikään muodostettu vuonna 2016 kuva-arkistoon omaksi alakokoelmaksi, jossa noudatetaan kokoelman sisäistä järjestystä. Aineisto käsittää erityyppisiä negatiiveja 1950-luvun puolivälistä 1980-luvun lopulle. Aineistossa on edustettuna niin lehtikuvia, kaupunkikuvia, paikallisten yritysten ja yhteisöjen toimintaan liittyviä kuvia kuin koulu- ja henkilökuvia. Kokoelman tunnus on KP. Vuonna 2017 museon osti kuolinpesältä intendentti Juha Lankisen kuva- ja arkistokokoelma. Kokoelma sisältää etupäässä kuva-aineistoja, mutta myös arkistoaineistoa, kirjallisuutta ja muutaman esineen. Kokoelma sisältää mm. arkkitehti ja harrastajavalokuvaaja Jalmari Lankisen valokuva-aineistoja Viipurista, Karjalan kannakselta ja Etelä-Karjalasta 1910-luvulta 1960-luvulle. Juha Lankisen kokoelman luettelointi on alkanut valokuva-aineistojen osalta vuonna 2018. Kuvakokoelman tunnus on LANK. Museon muihin esineitä sisältäviin peruskokoelmiin kuuluu myös valokuvia, joita säilytetään kuvaarkistossa. Omana kokoelmanaan on Viipuri-museon kokoelmaan kuuluva valokuva-aineisto Viipurista ja luovutetun Karjalan alueelta, joka käsittää n. 7000 kuvaa. Aineisto on monipuolista ja sisältää kuva-albumeita, vedoksia, negatiiveja ja entisiltä viipurilaisilta reprokuvattuja valokuvia. Kokoelman tunnus on W. 14

Ratsuväkimuseon kokoelmaan kuuluvat noin 5000 valokuvaa sijaitsevat niin ikään kuva-arkistossa. Ratsuväkimuseon kuvakokoelma on keskittynyt Lappeenrannassa toimineisiin ratsuväen joukkoosastoihin. Aineisto sisältää valokuvia Suomen Rakuunarykmentin ja Ratsuväkiprikaatin ajoista Uudenmaan Rakuuna-pataljoonan aikaan asti. Kokoelman tunnus on R. Wolkoffin talon kokoelmassa on valokuvia Venäjältä 1800-luvulla Lappeenrantaan muuttaneen ortodoksisen kauppiasperheen vaiheista. Kokoelman tunnus on VK. Kuva-arkiston valokuvat luetteloidaan museon kokoelmanhallintajärjestelmään Musketin Kuvasovellukseen. Luetteloituja kuvatietueita on noin 42 000 kpl, joista digitaalisella kuvalla varustettuja on 18600 kpl. Vanhoista kokoelmista Ratsuväkimuseon ja Viipuri-kokoelman valokuvat ovat taltioituina Musketin Esine-sovelluksessa. Näiden kuvakokoelmista luetteloituina on noin 10 000 kuvaa, joista noin 6400 on varustettu digitoidulla kuvatiedostolla. 4.3. Taidekokoelmat Lappeenrannan taidemuseon kokoelmat muodostuvat useasta erillisestä kokoelmasta, joista osa on talletettuja kokoelmia, osa lahjoitettuja. Perustamisvuodestaan 1965 alkaen taidemuseolle on hankittu karttuvaan kokoelmaan lähinnä suomalaista nykytaidetta. Lappeenrannan taidemuseo nimitettiin aluetaidemuseoksi 1984 ja Etelä-Karjalan museon kokoelmiin luetteloidut taideteokset siirrettiin ja kortistoitiin omaksi taidemuseon kokoelmaksi. Taidemuseon hallintaan siirtyivät tuolloin myös muun muassa Lahden kaupunginmuseon deponoimat Schvaetichinin akvarellimaalaukset. Etelä-Karjalan taidemuseon nimi muutettiin Lappeenrannan taidemuseoksi vuonna 2015. Lappeenrannan taidemuseo tallentaa taidetta koko Kaakkois-Suomen alueelta ja luovutetun Karjalan alueelta pohjoisesta Jaakkimasta aina Terijoelle asti, lisäksi myös Suomenlahden ulkosaaret kuuluvat Lappeenrannan taidemuseon tallennus- ja esittelyvastuulle. Lappeenrannan taidemuseon tehtävänä on kuvataiteen ja visuaalisen kulttuurin mahdollisimman laaja-alainen ja korkeatasoinen esille tuominen ja aktivoiminen omalla alueellaan. Alueella vaikuttaneiden sekä vaikuttavien kuvataiteilijoiden tuotanto on huomioitu taidehankinnoissa. Lappeenrannan taidemuseon karttuva kokoelma: Tämä kokoelma on laajin kokonaisuus. Kokoelma karttuu vuosittain määrärahojen puitteissa. Karttuvaan kokoelmaan lisätään myös lahjoituksena saadut teokset. Kokoelman laajuus on noin 2100 teosta ja kokoelman tunnus on LPRTM, ennen vuotta 2015 tehdyissä hankinnoissa EKTM. Kulttuurihistoriallisen museon taidekokoelmista Wiipuri-kokoelmaan kuuluvat teokset on sijoitettu taidemuseolle ja ovat siten käytössä. Kokoelma karttuu harvoin, lähinnä lahjoituksina. Kokoelman laajuus on noin 350 teosta ja sen tunnus Musketissa on WM. Kaupungin hankinnat ja julkinen taide eli Lappeenrannan kaupungin kokoelma koostuu toimitiloihin lahjoituksena saaduista tai ostetuista teoksista. Karttuu yksittäisinä teoksina harvoin. Taidemuseon tietoon teokset tulevat usein inventointien yhteydessä ja luettelointi tapahtuu taidemuseolla. Kokoelman kartuttamiseen ei ole erillistä määrärahaa. Kokoelman tunnus on LPR ja teoksia on noin 250. 15

Joutseno-kokoelma on tullut Lappeenrannan taidemuseon hallintaan Joutsenon ja Lappeenrannan kuntaliitoksen myötä vuoden 2009 alusta. Kokoelma sisältää kolme alakokoelmaa: Joutsenon kunnan kokoelman, Rauha-kokoelman sekä von Boehm-kokoelman. Joutsenon kunnan kokoelmassa on kunnan hankkimia ja lahjoituksena saaneita teoksia noin 100 kappaletta. Rauhakokoelmaan kuuluu Rauhan sairaalassa olleet teokset, joiden joukossa on muun muassa lääkärien ja hoitajien muotokuvia. von Boehm-kokoelma koostuu suvun Joutsenon kunnalle lahjoittamista teoksista, joita on yhteensä noin 200 kappaletta. Joukossa on lähinnä Aino ja Tuomas von Boehmin teoksia, mutta myös muutama Eero von Boehmin teos sekä yksi Eva Cederströmin maalaus. Deponoidut kokoelmat: Viipurin Taiteenystävät ry:n (perustettu 1890 Viipurissa) talletuskokoelma on merkittävin yksittäinen kokoelma, jossa on vanhempaa suomalaista maalaustaidetta. Tämä kokoelma kasvaa yksittäisillä teoksilla, joita yhdistys hankkii kokoelmiinsa omalla määrärahallaan ja tallettaa Lappeenrannan taidemuseoon. Kokoelman tunnus on VTY ja siinä teoksia on noin 170. Pamaus-seuran talletuskokoelma on pieni kokoelma muotokuvia ja maisemamaalauksia 1900- luvun alkupuolelta. Kokoelma ei kartu. Kokoelman tunnus on PAM ja teoksia on noin 20. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön kokoelma koostuu vanhemmasta ulkomaisesta ja suomalaisesta taiteesta. Kokoelma ei kartu. Sen tunnus on KKES ja teoksia on noin 10. SSP-kokoelma: Valtion taidemuseo on tallettanut Suomen Säästöpankkien entisen kokoelman aluetaidemuseoihin. Kaakkois-Suomen alueelta kokoelma talletettiin Lappeenrantaan. Kokoelma ei kartu. Se on laajuudeltaan noin 80 teosta ja osalla kokoelman teoksista on tunnuksenaan VAVA osalla EKTM. Otsakorven-säätiön talletus. Kokoelma ei kartu. Lahjoituskokoelmat: Pertti Ala-Outisen kokoelma Aira ja Kalle Vepsäläisen kokoelma/wiipuri Tapio Kelo-Puomion kokoelma Tarja Korpelan kokoelma Hackmanin suvun kokoelma Kaino ja Jussi Komosen kokoelma Eugenia Kuutolan kokoelma Suomen Kulttuurirahaston/Paavilaisen rahaston kokoelma. Tallennettu taidemuseolle vuonna 1984 ja lahjoitettiin vuonna 2007 (kaikki teokset on liitetty karttuvaan museokokoelmaan) Kokonaisuudessaan Lappeenrannan taidemuseon kokoelmat koostuvat noin 3000 teoksesta. Lappeenrannan taidemuseo voi vastaanottaa deponointeja, jos teokset soveltuvat olemassa olevaan kokonaisuuteen. Deponointeja ei kuitenkaan nykyään mielellään oteta vastaan säilytystilan rajallisuuden sekä niistä aiheutuvien säilytyskulujen vuoksi. 16

4.4 Lappeenrannan museoiden muut kokoelmat ja aineistot Lappeenrannan museoissa ei ole varsinaista arkistoa eikä se kartuta arkistoainesta. Kokoelmissa oleva arkistoaineisto on luetteloitu museoesineinä ja tätä aineistoa säilytetään museon toimistolla arkistokaapeissa. Arkistoihin on tallennettu aitojen asiakirjojen lisäksi eritasoisia kopioita esimerkiksi asiakirjoista ja lehtileikkeistä. Muun muassa Wiipuri-kokoelmaan on lahjoitettu tällaisia kopioita. Museon ei ota vastaan arkistoainesta, ellei niillä ole esineellistä arvoa (diplomit, julisteet ym.). Museolla voi paikallisena vaikuttajana olla välittäjän rooli eli se voi toimittaa esimerkiksi Lappeenrannan kaupunginarkistoon ja Mikkelin maakunta-arkistoon omiin kokoelmiin soveltumatonta mutta arvokkaaksi miellettyä aineistoa. Lappeenrannan kaupunginarkistolla on velvoitteena kerätä ja tallettaa myös kotiseutuaineistoa. Lappeenrannan museoilla on kuitenkin arkistoaineistoksi rinnastuvaa aineistoa. Tätä aineistoa ei ole luetteloitu kokoelmahallintajärjestelmään ja se sijaitsee eri toimenhaltijoiden työhuoneissa. Rakennustutkijan arkisto sisältää viranomaistoimintaan liittyviä asiakirjoja (mm. lausuntoja) sekä erilaisia tietoaineistoja museon toimialueen rakennetusta kulttuuriympäristöstä kuten inventointeja- ja rakennushistoriaselvityksiä sekä muuta toimen hoidossa karttunutta aineistoa. Rakennustutkijalla on käytössään kulttuuriympäristötiedon hallintaan Kioski 2.0 -sovellus, jonne on tallennettu rakennusperintötietoja vuodesta 2004 alkaen. Maakunta-amanuenssin arkisto sisältää toimialueen paikallismuseoihin liittyvää aineistoa sekä paikallismuseoiden kokoelmiin liittyvää tietoa (mm. luettelointikortistot ja tiedostot). Maakuntaamanuenssin arkistossa on myös laajemmin maakunnan kulttuuriperintöön liittyviä aineistoja, kuten alueen arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyviä aineistoja. Lehtileikkeitä on aiemmin kerätty museon toimintakenttään liittyvistä aiheista. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi kokoelmahankinnat, museon tapahtumiin sekä maakunnan kulttuuriympäristöön ja maakunnan paikallismuseoihin liittyvät aiheet. Taidemuseo on kerännyt aineistoja museoiden toimintaan liittyvistä kotimaisista ja ulkomaisista taiteilijoista, näyttelyistä, taidekouluista, taidemuseoista ja -gallerioista sekä taideilmiöistä. Aluetaidemuseona Lappeenrannan taidemuseo on kerännyt aineistoa erityisesti oman alueensa taidekentästä. Taidemuseolla on myös pieni valokuva-arkisto, jossa on lähinnä museon omaan toimintaan liittyvää kuva-aineistoa sekä yksittäisiä muita kuvia. Lisäksi taideteoksista on dioja, jota on käytetty muun muassa opetustarkoituksiin. Lehtileikeaineiston systemaattinen kartoittaminen on lopetettu 2010-luvun alussa sillä perusteella, että leikkeet löytyvät tarvittaessa lehtien omista sähköisistä arkistoista. Keväällä 2016 luotiin käyttökokoelma, kokoelmatunnukseltaan KÄYTE. Käyttökokoelmaan tallennetaan esineitä, joita voidaan käyttää esimerkiksi museopedagogiikan apuna. KÄYTEkokoelman esineet voidaan poistaa kokoelmista ilman erillistä poistopäätöstä. Lappeenrannan museoiden omille tuotteille on perustettu OMA-kokoelma. Tähän kokoelmaan tallennettaan museon tuottamia painotuotteita sekä omien kokoelmien pohjalta ideoituja museokaupan tuotteita. Kokoelmaan sisältyy esimerkiksi arkkitehtuurikarttoja, näyttelyjulisteita sekä erilaisia museokaupassa myynnissä olleita tuotteita. Kokoelman tarkoituksena on säilyttää esimerkit museossa tuotetuista materiaaleista. Aineistossa on lisäksi muun muassa näyttelyluetteloita ja -kutsuja. 17

5. PAIKALLISMUSEOIDEN KOKOELMAT Tässä kokoelmapoliittisessa ohjelmassa maakunnan paikallismuseoiden kokoelmat huomioidaan viitteellisesti, koska ne eivät kuulu Lappeenrannan museoiden kokoelmiin. Paikallismuseot keräävät kokoelmiinsa paikallista kulttuuriperintöaineistoa tai paikallismuseon teemaan liittyvää aineistoa. Pääasiassa paikallismuseoihin on kerätty huomattava määrä maakunnan esineellistä kulttuuriperintöä. Maakuntamuseotoimintaa aloitettaessa Etelä-Karjalan museossa paikallismuseoiden keskuskortistointi oli yksi keskeinen tavoite. Etelä-Karjalan museon vuosikertomustilastot antavat kokoelmista puutteellisen kuvan siksi, että toiminta siirtyi pian maakuntamuseoilta takaisin paikallismuseoille. Kokoelmien luettelointi tapahtuu paikallismuseoissakin atk-ohjelmia apuna käyttäen, useimmat luetteloinnit on tehty Ruokolahden museon tuottamalla ohjelmalla. Paikallismuseoiden esinemäärä on ollut vuoden 2007 arvion mukaan noin 57 000 objektia. Etelä-Karjalan maakunnan museoista vain muutama on ammattimaisesti hoidettu. Opetusministeriön henkilötyövuosiin perustuvan järjestelmän piirissä on Lappeenrannan museoiden ohella vain Imatran museot. Saimaan kanavamuseosta vastaa nykyisin Liikennevirasto, Väylä ja Imatran rajamuseon toiminnasta Rajavartiolaitos. Etelä-Karjalassa on vuonna 2019 kaksikymmentä ei-ammatillisesti hoidettua museota, joista noin 12 toimii jollakin tavalla aktiivisesti. Loput ovat olemassa, mutta toiminta on vähäistä resurssipulan vuoksi. Etelä-Karjalan museo huolehtii maakunnassa olevien ei-ammatillisesti hoidettujen museoiden neuvonta- ja valvontatyöstä ja valtionapuvelvoitteen perusteella ylläpitää tiedostoja näistä museoista. Vähäisten apurahojen turvin on pystytty edistämään esineistön luettelointia, näyttelytoimintaa ja rakennusten hoitoa. Museo tukee myös paikallista näyttelytoimintaa ja antaa asiantuntija-apua paikallismuseoiden hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Esineet muodostavat omat kokoelmansa ja luettelointikäytännöt ovat yhtenäiset Etelä-Karjalan museon luettelointikäytäntöjen kanssa. 6. KOKOELMIEN KARTUNTAPERIAATTEET, HALLINTA JA SAAVUTETTAVUUS Kartuntakohteiden määrittelyssä lähtökohtana on valtakunnallisesti maakuntamuseoiden ja aluetaidemuseoiden alueellinen sovittu työnjako. Etelä-Karjalan museon yleisohjeena on kerätä jo olemassa olevaa peruskokoelmaa täydentävää esineistöä Etelä-Karjalan ja luovutetun Karjalan alueelta. Erityinen painopiste keruulle on uudempi aineisto alkaen 1950-luvulta, painopisteenä Lappeenranta. Perinteisen agraariyhteiskunnan maatalousesineistön kattavuus kokoelmassa on riittävä. 6.1. Kulttuurihistorialliset kokoelmat Lappeenrannan museoissa pyritään aktiiviseen kartuttamiseen. Tulevaisuuden tutkimus- ja näyttelysuunnitelmat, rakennetussa ympäristössä tapahtuvat muutokset sekä kokoelmien inventoinnin myötä havaitut tallennusaukot ohjaavat tallentamista. Museon kokoelma karttuu pääasiassa lahjoitusten varassa, joskin vuosittain tehdään joitakin nykyisiä kokoelma-aineistoja täydentäviä hankintoja normaalin vuosibudjetin puitteissa. Kokoelmista vastaavat amanuenssit vastaavat kokoelmien kartuttamisesta. Yksittäisten lahjoitusten vastaanotossa pyritään huomioimaan olemassa olevat kokoelmat. Kokoelmia hallitaan Musketti -ohjelmalla. 18