SISÄMINISTERIÖ VASTINE HE 41/2017 vp Rajavartio-osasto Hallitusneuvos Ari-Pekka Koivisto Lainsäädäntöneuvos Jaana Heikkinen

SISÄMINISTERIÖ VASTINE HE 41/2017 vp Rajavartio-osasto Hallitusneuvos Ari-Pekka Koivisto Lainsäädäntöneuvos Jaana Heikkinen 22.11.2017 Eduskunnan hallintovaliokunnalle Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 41/2017 vp); perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 36/2017 vp, lakivaliokunnan lausunto LaVL 16/2017 vp ja hallintovaliokunnan saamat asiantuntijalausunnot Eduskunnan hallintovaliokunta on pyytänyt sisäministeriöltä vastinetta perustuslakivaliokunnan lausunnosta PeVL 36/2017 vp ja lakivaliokunnan lausunnosta LaVL 16/2017 vp sekä valiokunnalle toimitetuista asiantuntijalausunnoista. Yleistä lausunnoista Eduskunnan lakivaliokunta katsoo, että esityksessä tarkoitettu lainsääsäädäntöhanke on lähtökohtaisesti perusteltu ja tarpeellinen. Erillisen lain säätäminen rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa selkeyttää lainsäädännöllistä tilannetta, kun rikostorjunnan toimivaltuuksista säädetään nykyistä huomattavasti yksityiskohtaisemmin, täsmällisemmin ja kattavammin. Lausunnonantajat pitävät ehdotettua rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettavaa lakia tarpeellisena ja pääosin kannatettavana. Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan toimivaltuuksista säädettäisiin nykyistä huomattavasti yksityiskohtaisemmin, täsmällisemmin ja kattavammin. Uusi laki helpottaa kokonaiskuvan saamista rajavartioviranomaisen toimivaltuuksista, millä on merkitystä muun muassa toiminnan valvonnan kannalta. Lähes kaikki lausunnonantajat katsovat, että Rajavartiolaitoksen tehtävien laajentaminen merilain säännösten sekä meriteiden sääntöjen ja sisävesisääntöjen rikkomisen valvontaan samoin kuin toimivaltuuksien laajentaminen rajanylityspaikoilla tieliikennelain valvonnassa liittyvät luontevasti Rajavartiolaitoksen nykyisiin tehtäviin. Sisäministeriön poliisiosasto ja Poliisihallitus korostavat, että rajaturvallisuuden ylläpitämisen tulee jatkossakin olla Rajavartiolaitoksen päätehtävä, jolloin esimerkiksi rikostorjuntaan liittyvien tehtävien tai toimivaltuuksien laajentaminen edellyttää painavaa yhteiskunnallista perustetta. 1

Sisäministeriön rajavartio-osasto esitti vastineessaan 3.11.2017 lakivaliokunnalle ja lausunnossaan 6.11.2017 hallintovaliokunnalle, että 1., 4. ja 5. lakiehdotukseen lisättäisiin säännökset niin sanottua perusmuotoista tietolähdetoimintaa koskevasta toimivaltuudesta. Lakivaliokunta pitää lausunnossaan valitettavana, että tällaisen sääntelyn tarve tuodaan esiin vasta esityksen eduskuntakäsittelyssä. Perustellumpaa olisi ollut todeta sääntelyn tarve hallituksen esityksen perusteluissa ja asianmukaiseen valmistelutyöhön nojautuen. Lakivaliokunta kuitenkin esittää, että hallintovaliokunta sisällyttää mietintöönsä säännökset perusmuotoisesta tietolähdetoiminnasta. On tärkeää, että tietolähdetoiminnasta on riittävä laintasoinen sääntely. Pääosa lausunnonantajista pitää sisäministeriön täydentävää esitystä perusteltuna ja pitää mahdollisena lisätä perusmuotoisen tietolähdetoiminnan toimivaltuus lakiin. Pääosa lausunnonantajista toteaa, että Rajavartiolaitoksella on rajavartiolain viittaussäännöksen perusteella jo nykyisin toimivaltuus perusmuotoiseen tietolähdetoimintaan rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi. Lausuntojen yksityiskohtaisemmat kannat perusmuotoisen tietolähdetoiminnan toimivaltuuteen esitellään tämän vastineen sivuilla 10 13. Taloudelliset vaikutukset Valtiovarainministeriö kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, ettei lakiesitystä ole annettu vuoden 2018 talousarvioesitykseen liittyvänä ns. budjettilaki-esityksenä. Lakiesityksen vaikutuksia ei ole erikseen huomioitu hallituksen TAE:ssä vuodelle 2018, eikä myöskään hallituksen Julkisen talouden suunnitelmassa (JTS) vuosille 2018-2021. Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan Rajavartiolaitos olisi halunnut vielä kuluvan syksyn aikana, TAE:n antamisen jälkeen, täsmentää TAE:n 2018 Rajavartiolaitoksen tavoitteita. Lisäksi valtiovarainministeriö esittää huolensa teleyrityksille maksettavien korvausten yhdenmukaisuudesta ja budjetoinnista sekä korvausten etu- ja jälkikäteiskontrollista. Ficomin mielestä viranomaisten avustamisesta aiheutuneet kustannukset tulee kattaa teleyrityksille täysimääräisesti, koska kustannukset aiheutuvat täysin teleyrityksistä riippumattomista toimista. Ficom esittää näin ollen joko tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 299 :n tai toissijaisesti 1. lakiehdotuksen 55 :n muuttamista. Sisäministeriö toteaa, että esityksen tarkoituksena on selkeyttää Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan toimivaltuuksia tekemättä merkittäviä muutoksia rikostorjunnan toimivaltuuksiin. Esitys voidaan toteuttaa hyväksytyn julkisen talouden suunnitelman puitteissa eikä se edellytä lisärahaa valtion talousarviossa. Esitys ei johda Rajavartiolaitoksen voimavarojen uudelleen kohdentamiseen eikä uusiin rikostorjunnan laitehankintoihin, eikä edellytä uusia henkilötietorekistereitä tai rekistereiden laajennuksia. Valtiovarainministeriön lausunnossa mainitut varustuksen tason nostaminen tai talousarvion tavoitteiden tarkennusesitys eivät liity esitettyyn Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalakiin. Sisäministeriön lausunnossa hallintovaliokunnalle vuoden 2018 talousarvioehdotuksesta (HE 106/2017 vp) todetaan, että Rajavartiolaitos ja sisäministeriö 2

esittivät vuoden 2017 kolmanteen lisätalousarvioon 6,6 milj. euron lisämäärärahaa Rajavartiolaitoksen välittömän valmiuden sekä valvonta- ja suorituskyvyn nopeaan kehittämiseen. Rajavartiolaitos suojaa kansalaisia ja yhteiskuntaa vilkkailla rajanylityspaikoilla, raja- ja merialueilla sekä tukemalla poliisia tai antamalla sille virka-apua. Määrärahalla olisi hankittu vastaavia välttämättömiä voimankäyttö- ja suojavälineitä, joihin poliisille osoitettiin lisärahoitusta. Lisäksi määrärahalla olisi hankittu ajoneuvoja partioiden ja valmiusyksiköiden liikkuvuuden ja suojan parantamiseksi. Varustusja määrärahatarve on todellinen ja liittyy kansalaisten ja yhteiskunnan sekä Rajavartiolaitoksen oman toiminnan suojaamiseen nopeasti muuttuneessa toimintaympäristössä, ei Rajavartiolaitoksen rikostorjuntatehtäviin. Rajavartiolaitos olisi halunnut vielä talousarvioesityksen täydennyksen yhteydessä täsmentää TAEn 2018 Rajavartiolaitoksen tavoitteita. Tämä johtui siitä, että Rajavartiolaitoksen strategia julkistettiin sisäisen turvallisuuden selonteon eduskuntakäsittelyn ja sisäisen turvallisuuden strategian julkaisun jälkeen. Rajavartiolaitos olisi halunnut päivittää 2017 huhtikuussa valmistellun talousarvioesityksen tavoitteet uusien strategia-asiakirjojen mukaiseksi, koska talousarvioesityksen tavoiteasetanta vaikuttaa myös budjetin tavoitteiden ja määrärahojen seurantaan ja raportointiin hallituksen vuosikertomuksessa. VM:sta saadun tiedon mukaan tähän ei enää ollut mahdollisuutta vaan tavoitteiksi tulee jäämään kahdeksan kuukautta ennen budjettivuoden alkua valmistellut tavoitteet. Esityksellä ei ollut mitään tekemistä käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen kanssa. Rajavartiolaitokselle tulevien uusien tehtävien ja toimivaltuuksien koulutus on hoidettavissa nykyisen rikostorjunnan koulutuksen yhteydessä. Merellistä koulutusta ja tieliikenteen valvonnan koulutusta tehdään työpaikkakoulutuksena. Systemaattisen koulutuksen suunnittelun avulla pystytään luomaan kullekin vuodelle omat painopisteet ja vähentämään muuta koulutusta. Vastaavaa systemaattista suunnittelua Rajavartiolaitoksessa käytetään vähäisten tietojärjestelmämuutosten osalta. Televalvontojen kokonaismääriin toimivaltuuden laajennuksella ei ole käytännön vaikutusta, koska aiemmin kyseiset rikokset on selvittänyt poliisi. Esitetyt televalvontaa koskevat toimivaltuudet eivät näin ollen lisää televalvontojen määrää merkittävästi. Valtion varoista korvataan teleyrityksille tietoyhteiskuntakaaren 299 :n perusteella välittömiä kustannuksia, kuten investointeja. Näihin kustannuksiin esityksellä ei ole vaikutusta. Ehdotettu 1. lakiehdotuksen 55 vastaa pakkokeinolain, poliisilain ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain vastaavaa säännöstä, eikä ole syytä poiketa vallitsevasta käytännöstä. Ahvenanmaan maakunta Ahvenanmaan maakunnan hallitus huomauttaa, että hallituksen esityksessä viitataan vanhempaan sopimusasetukseen kuin nyt voimassa oleva SSK 309/2017 ja että sopimusasetusta on täydennettävä viittauksella uuteen lakiin. Maakunnan hallitus toteaa, että 1. lakiehdotuksen 4 :ää on täyden- 3

nettävä viittauksella maakuntalainsäädäntöön, niin että maakuntalainsäädäntöön perustuvat Rajavartiolaitoksen valtuudet rikosten tutkintaan säilyvät. Sisäministeriö toteaa, että Rajavartiolaitoksen tehtävistä Ahvenanmaan maakunnassa annetun tasavallan presidentin asetuksen 3 :ssä (309/2017, sopimusasetus, tuli voimaan 1.6.2017) säädetään Rajavartiolaitoksen hallinto- ja valvontatehtävistä Ahvenanmaalla. Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 1 :n mukaan lakia sovelletaan Rajavartiolaitoksen tehtävänä oleviin toimiin rikosten estämiseksi, paljastamiseksi, selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi. Esitetyn lain 4 :n 6 kohdassa säädetään Rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyn säännöksen noudattamatta jättämisestä, mikä sisäministeriön mielestä kattaa Ahvenanmaan maakunnan hallituksen esittämän asian. Näin ollen sisäministeriö katsoo, että ehdotettu laki säilyttää nykytilanteen eikä erillisiä viittauksia maakuntalainsäädäntöön tarvita. Sen sijaan sopimusasetusta on syytä täydentää viittauksella annettavaan lakiin. Yksityiskohtaiset kannanotot 1. lakiehdotus: Laki rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa 1. Toiminnassa noudatettavat yleiset periaatteet (1, 3 ) Professori Mäenpää katsoo, että 1. lakiehdotuksen 1 merkitsee oikein sovellettuna, että rikostorjuntatehtäviä suoritettaessa ja toimivaltuuksien käytössä on noudatettava myös rajavartiolain 2 luvussa säädettyjä yleisiä periaatteita. Apulaisprofessori Melander toteaa, että ehdotettu laki ei sisällä laajempaa sääntelyä salaisen tiedonhankintakeinon mahdolliseen käyttöön liittyvistä toimenpiteiden käyttöä rajoittavista periaatteista. Lakiehdotusta olisi syytä täydentää poliisilain 1 lukua, tullilain 6 lukua ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 1 lukua vastaavin toimivallan käyttöä rajoittavin säännöksin. Sisäministeriö toteaa, että 1. lakiehdotuksen 1 :ssä on aineellinen viittaussäännös muun muassa rajavartiolakiin. Viittaus kattaa myös rajavartiolain 2 luvussa säädetyt yleiset periaatteet, jotka näin tulevat sovellettaviksi myös Rajavartiolaitoksen rikostorjunnassa. Yleisten periaatteiden tärkeyden vuoksi sisäministeriö kannattaa lakivaliokunnan lausunnossaan esittämää täsmentävää muotoilua 1.lakiehdotuksen 3 :n 1 momenttiin: "Rajavartiolaitos suorittaa toimenpiteitä rikosten estämiseksi, paljastamiseksi, selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi itsenäisesti tai yhdessä muun viranomaisten kanssa noudattaen mitä tässä laissa tai muualla laissa säädetään. Rajavartiolaitos on esitutkintalaissa tarkoitettu esitutkintaviranomainen. Rajavartiolaitoksen rikostorjunnassa noudatettavista yleisistä periaatteista, erityisesti perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, suhteellisuusperiaatteesta ja vähimmän haitan periaatteesta, säädetään rajavartiolain 2 luvussa." 4

2. Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvat rikokset (4 ) Metsästykseen liittyvät rikokset (uusi kohta) Perustuslakivaliokunta pitää esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 36/2017 vp) sääntelyn täsmällisyyden kannalta epäjohdonmukaisena, ettei luettelossa Rajavartiolaitoksen tutkittaviksi kuuluvista rikoksista ole mainittu rikoslain 48 a luvussa tarkoitettuja metsästysrikoksia eikä laittoman saaliin kätkemisrikoksia. Lausunnossa todetaan, että vaikka rikoslain 48 a luvussa tarkoitettujen rikosten tutkimisen voitaisiin katsoa kuuluvan 1. lakiehdotuksen 4 :n varsin yleisesti muotoillun 6 kohdan piiriin, olisi asianmukaista, että metsästysrikokset ja laittoman saaliin kätkemisrikokset mainittaisiin luettelossa erikseen. Sisäministeriö kannattaa lakivaliokunnan lausunnossaan LaVL 16/2017 vp esittämää muotoilua, jonka mukaan 1. lakiehdotuksen 4 :ään lisätään uusi kohta seuraavasti: "rikoslain 48 a luvun 1 :ssä tarkoitettu metsästysrikos, 1 a :ssä tarkoitettu törkeä metsästysrikos, 4 :ssä tarkoitettu laittoman saaliin kätkeminen ja 4 a :ssä tarkoitettu törkeä laittoman saaliin kätkeminen; " Merilain 20 luvussa tarkoitetut rikokset sekä meriteiden sääntöjen ja sisävesisääntöjen rikkominen (4 :n 7 kohta) Apulaisprofessori Melanderin mielestä ehdotettu sääntely olisi tarkkarajaisempaa ja täsmällisempää, jos ehdotetun 4 :n 7 kohta muotoiltaisiin siten, että siinä nimenomaisesti viitattaisiin niihin rikosoikeudellisiin säännöksiin, jotka on tarkoitus sisällyttää Rajavartiolaitoksen tutkittavana oleviksi rikoksiksi. Lisäksi apulaisprofessori Melander toteaa, että merilain 20 luku sisältää lukuisia rikossäännöksiä, jotka kaikki näin tulisivat Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviksi rikoksiksi. Tältä osin esityksen perusteluista ei käy ilmi, onko tällainen toimivallan laajentaminen aidosti tarpeen vai tulisiko tutkintatoimivallan kattaa vain osa merilain 20 luvussa tarkoitetuista rikoksista. Sisäministeriö toteaa, että tarkoitus on, että Rajavartiolaitos voisi tutkia kaikkia merilain 20 luvun rikoksia. Pääpaino tulee olemaan merikelpoisuuteen ja hyvään merimiestaitoon liittyvissä laiminlyönneissä, mutta on mahdollista, että samassa yhteydessä havaitaan esimerkiksi päiväkirjan pitoon liittyvä laiminlyönti. Tästä syystä ei ole tarkoituksenmukaista rajata joitakin merilain 20 luvussa tarkoitettuja rikoksia toimivallan ulkopuolelle niin, että niitä voitaisiin tutkia vain poliisin pyynnöstä. Ehdotuksen tarkoituksena on nimenomaan viranomaistoiminnan tehostaminen ja rikostutkinnan tarkoituksenmukainen järjestäminen. Liikenteen turvallisuusvirasto tukee asiantuntijaviranomaisena kauppamerenkulkuun liittyviä tutkintoja, joten Rajavartiolaitoksella on käytössään riittävä asiantuntemus merilain 20 luvun tarkoitettujen rikosten tutkinnassa. Sisäministeriö kannattaa lakivaliokunnan lausunnossaan esittämää muotoilua, jonka mukaan 1. lakiehdotuksen 4 :n 7 kohta kuuluisi seuraavasti: 5

"7) merilain (674/1994) 20 luvussa tarkoitettu rikos sekä alusten yhteentörmäämisen ehkäisemisestä merellä tai sisäisillä kulkuvesillä annettujen säännösten rikkominen ja vesiliikennelaissa (463/1996) rangaistavaksi säädetyt teot sekä vesiliikenteessä tapahtunut rikoslain 23 luvun 1 :ssä tarkoitettu liikenneturvallisuuden vaarantaminen, 2 :ssä tarkoitettu törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, 5 :ssä tarkoitettu vesiliikennejuopumus, 8 :ssä tarkoitettu kulkuneuvon luovuttaminen juopuneelle, 10 :ssä tarkoitettu kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta ja 11 a :ssä tarkoitettu liikenteen häirintä;" Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvien rikosten luettelon kohdat (4 6, 8 ja 9 kohta) Apulaisprofessori Melander toteaa, että voimassa olevaa rajavartiolain 42 :ää vastaavat ehdotetun lain 4 :n 6, 8 ja 9 kohdat on epätäsmällisesti muotoiltu ja että niiden täsmentäminen olisi sääntelyn tarkkarajaisuus ja täsmällisyys huomioon ottaen perusteltua. Rajavartiolaitoksen valvottavia lakeja on useita kymmeniä eikä sisäministeriö pidä niiden luettelemista esityksen 4 :n 6 kohdassa tarkoituksenmukaisena. Myöskään pykälän 8 kohtaan liittyviä rikoksia ei ole tarkoituksenmukaista luetella, sillä rajavartioviranomaisiin voi heidän tehtäviinsä liittyen kohdistua useita erilaisia rikoksia. Suurin osa on Rajavartiolaitoksen omaisuuteen kohdistuvia tekoja, kuten vahingonteko, varkaus, hallinnan loukkaus ja luvaton käyttö. Rajaviranomaisiin voi kohdistua myös rajavartiolain 10 luvussa tarkoitettuja tekoja. Rajamerkkeihin voi kohdistua esimerkiksi vahingonteko tai maastomerkin väärennys (RL 33:5). Näitä rikosnimikkeitä on mahdotonta luetella tyhjentävästi. Rajavyöhykkeestä annettujen sääntöjen rikkomisella tarkoitetaan 9 kohdassa joko rikoslain 17 luvun 7 ja 7 a :ssä tarkoitettua valtionrajarikosta tai rajavartiolain 72 :ssä tarkoitettua rajavyöhykerikkomusta. Sisäministeriö kannattaa lakivaliokunnan lausunnossaan esittämää muotoilua, että esitetty 1. lakiehdotuksen 4 :n 9 kohta kuuluisi seuraavasti: "9) rajavyöhykkeestä annettujen säännösten rikkominen rajavartiolain 72 :ssä tarkoitettu rajavyöhykerikkomus; " Kokonaisuudessaan 1. lakiehdotuksen 4 voisi perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausuntojen perusteella kuulua seuraavasti: 4 Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvat rikokset Rajavartiolaitoksen tehtävänä on estää, paljastaa ja selvittää seuraavia rikoksia: 1) rikoslain (39/1889) 17 luvun 7 ja 7 a :ssä tarkoitettu valtionrajarikos; 2) rikoslain 17 luvun 8 ja 8 a :ssä tarkoitettu laittoman maahantulon järjestäminen; 6

3) laittoman maahantulon järjestäminen ja siihen liittyvä rikoslain 25 luvun 3 ja 3 a :ssä tarkoitettu ihmiskauppa sekä laittoman maahantulon järjestäminen ja siihen liittyvä muu rikoslain 25 luvussa tarkoitettu vapauteen kohdistuva rikos; 4) Rajavartiolaitoksen tarkastettavaa asiakirjaa koskeva rikoslain 33 luvun 1 4 :ssä tarkoitettu väärennysrikos; 5) rikoslain 17 luvun 7 b :ssä tarkoitettu alueloukkaus ja muu Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaaminen; 6) rikoslain 48 a luvun 1 :ssä tarkoitettu metsästysrikos, 1 a :ssä tarkoitettu törkeä metsästysrikos, 4 :ssä tarkoitettu laittoman saaliin kätkeminen ja 4 a :ssä tarkoitettu törkeä laittoman saaliin kätkeminen; 7) Rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyn säännöksen noudattamatta jättäminen; 8) merilain (674/1994) 20 luvussa ja vesiliikennelaissa (463/1996) rangaistavaksi säädetyt teot sekä vesiliikenteessä tapahtunut rikoslain 23 luvun 1 :ssä tarkoitettu liikenneturvallisuuden vaarantaminen, 2 :ssä tarkoitettu törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, 5 :ssä tarkoitettu vesiliikennejuopumus, 8 :ssä tarkoitettu kulkuneuvon luovuttaminen juopuneelle, 10 :ssä tarkoitettu kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta ja 11 a :ssä tarkoitettu liikenteen häirintä; 9) rajavartioviranomaiseen tai Rajavartiolaitoksen ylläpidettäviin rajamerkkeihin ja rajalaitteisiin kohdistuva rikos; 10) rajavartiolain 72 :ssä tarkoitettu rajavyöhykerikkomus; 11) rajatarkastuksen yhteydessä rikoslain 32 luvun 1 5 :ssä tarkoitettu kätkemisrikos ja -rikkomus; 12) rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 30 tai 31 :ssä tarkoitetun sotilaskurinpitomenettelyn alaisen henkilön epäilty syyllistyminen sotilasoikeudenkäyntilain (326/1983) 2 :ssä tarkoitettuun sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävään rikokseen, jollei puolustusvoimien tai poliisin esitutkintaa koskevista toimivaltuuksista muuta johdu; 13) Rajavartiolaitoksessa palvelevan henkilön epäilty syyllistyminen rikoslain 40 luvussa tarkoitettuun virkarikokseen, jollei puolustusvoimien tai poliisin esitutkintaa koskevista toimivaltuuksista muuta johdu. Lakivaliokunta toteaa 1. lakiehdotuksen 4 :n osalta lisäksi yleisesti, että tulevien uudistusten yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota 4 :ssä tarkoitetun sääntelyn täsmällisyyteen sekä viittaustekniikan yhdenmukaisuuteen siitäkin huolimatta, että Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluu lukuisa määrä erilaisia rikoksia. 7

Rahanpesurikokset Valtakunnansyyttäjänvirasto katsoo, että Rajavartiolaitokselle tulee säätää oikeus ilman toisen esitutkintaviranomaisen pyyntöä tutkia myös rahanpesurikoksia, jotka se on rajavalvonnassa paljastanut. Hallituksen esityksessä ja voimassa olevassa laissa oleva toimivaltajärjestely ei ole tarkoituksenmukainen, koska rikoslain 32 luvun 1 :n mukaan teko tuomitaan kätkemisrikoksena vain, ellei sitä voida arvioida rahanpesurikokseksi. Lisäksi kätkemisrikoksen soveltamisala on rajattu vain tekoihin, joilla saatu omaisuus on saatu varkaus-, kavallus-, ryöstö-, kiristys-, petos-, kiskonta- tai maksuvälinepetosrikoksella. Rahanpesun esirikosten ala taas on avoin. Sisäministeriö toteaa, että Rajavartiolaitoksen toimivallan laajennus rahanpesurikoksiin oli mukana lausuntokierroksella olleessa hallituksen esitystä koskeneessa luonnoksessa. Ehdotus ei sisälly hallituksen esitykseen (1. lakiehdotuksen 4 ), sillä lausuntokierroksella poliisi vastusti ehdotusta. Lausuntokierroksen jälkeen Rajavartiolaitos selvitti seikkaperäisesti tutkimiensa kätkemisrikosten luonnetta. Rikosilmoituksia on kirjattu kätkemisrikoksista (Rikitrip) seuraavasti: 2014: 32 kätkemisrikosta, joista 10 törkeää tekomuotoa 2015: 34 kätkemisrikosta, joista 17 törkeää tekomuotoa 2016: 44 kätkemisrikosta, joista 17 törkeää tekomuotoa ja 2 ammattimaista tekomuotoa 2017 per lokakuu: 27 kätkemisrikosta, joista 20 törkeää tekomuotoa ja yksi ammattimainen tekomuoto Tutkitut epäillyt kätkemisrikokset olivat yleensä anastetun auton, työkoneen, perämoottorin tai muotivaatteiden kätkemistä, mikä paljastui Venäjälle poistuvan henkilön rajatarkastuksessa. Tapaukset säilyivät tutkinnan aikana yleensä kätkemisrikoksia eli niistä ei löytynyt rahanpesuviitteitä. Jos näin on käynyt, juttu on siirretty Keskusrikospoliisille. Joissakin tapauksissa poliisi on pyytänyt Rajavartiolaitosta tutkimaan epäillyn rahanpesun laittoman maahantulon järjestämistä koskevan epäilyn yhteydessä rajavartiolain 43 :n perusteella. Selvityksen mukaan kätkemisrikosten tutkimista voidaan jatkaa vallitsevan tilanteen pohjalta, mistä syystä rahanpesurikoksia ei hallituksen esityksessä ehdoteta lisättäväksi Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviin rikoksiin. 3. Salainen tiedonhankinta (3 luku) Rynnäkkötarkkailu (25.5, 27.5, 29.4 ) Perustuslakivaliokunta katsoo esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 36/2017 vp), että ehdotetun rynnäkkötarkkailun sisältämän rajoituksen luottamuksellisen viestin suojaan voidaan arvioida kuuluvan perustuslain 10 :n 3 momentissa rajoitusperusteena mainitun turvallisuustarkastuksen piiriin. Paitsi rynnäkkötarkkailun tarkoitus, myös sääntelyn rajattu soveltamisala ja soveltamistilanteiden konkreettisuus osoittavat samankaltaisuutta perustus-lakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyihin rajoituksiin luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan turvallisuustarkastuksessa. 8

Lausunnossa todetaan, että sääntelyn tarkoitus huomioon ottaen rynnäkkötarkkailussa kyse ei myöskään ole pitkään jatkuvasta, vaan enemmänkin lyhytaikaisesta ja kertaluonteisesta rajoituksesta. Lausunnon mukaan tällaisen rajauksen on syytä näkyä myös säännöksen kirjoitusasussa. Oikeusministeriö toteaa, että hallituksen esityksen perusteella jää jossakin määrin epäselväksi se, perustuuko ja miten sääntelyn täydentäminen käytännön toiminnassa jo ilmenneisiin tarpeisiin. Ei ole kuitenkaan aihetta olettaa, että Rajavartiolaitoksen tarpeet tässä suhteessa merkityksellisesti poikkeavat poliisin ja Tullin tarpeista koskien rikostorjunnassa mahdollisesti vastaan tulevia vakavaakin vaaraa aiheuttavia tilanteita. Sisäministeriön poliisiosaston näkemyksen mukaan rajavartiomiehellä voisi olla tarpeen oikeus välittömästi ennen kohteen sisäänmenoa tai toimenpiteen tekemistä suorittaa rynnäkkötarkkailua. Poliisiosasto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että salaisten tiedonhankintakeinojen käyttö tulisi sovellettavaksi poikkeuksellisissa tilanteissa ja harvoin. Tällöin valtuuksien käyttöön liittyvän kokemuksen ja koulutuksen merkitys korostuu entisestään. Apulaisoikeuskanslerin mielestä ehdotus vaikuttaa työturvallisuussyistä (virkamiesten, kohdehenkilöiden ja sivullisten turvallisuus) perustellulta. Työturvallisuusnäkökohtien merkitys ei näytä myöskään olevan ainakaan vähenemässä. Poliisihallitus toteaa, että mainitut toimivaltuudet voivat olla välttämättömiä Rajavartiolaitoksen rikostorjuntatoimenpiteiden tehokkuuden ja työturvallisuuden kannalta. Professori Mäenpään mukaan perustuslakivaliokunnan esittämät näkökohdat edellyttävät rynnäkkötarkkailua koskevan toimivaltasäännöksen rajaamista siten, että tarkkailun yksittäistapauksellisuus ja lyhytkestoisuus käyvät selvästi ilmi lakitekstistä. Mahdollisesti myös rynnäkkötarkkailun määritelmän lisääminen lakiin selventäisi sen käyttötarkoitusta ja alaa. Apulaisprofessori Melander toteaa, että rynnäkkötarkkailun välttämättömyyttä koskeva edellytys on nyt käsillä olevassa ehdotuksessa muotoiltu samoin kuin rikostorjuntaa Tullissa koskevassa laissa, minkä vuoksi ehdotettu sääntely lienee tältä osin riittävällä tavalla välttämättömyyttä koskevan edellytyksen huomioon ottava. Edellä sanottu huomioon ottaen ehdotettua rynnäkkötarkkailua koskevaa sääntelyä voitaneen pitää valtiosääntöoikeudellisesti hyväksyttävänä, vaikka sitä koskeva käytännön tarve ei esityksen perusteluista erityisen selkeästi tule esille. Sisäministeriö toteaa, että Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet rikostorjunnassa ja sen tutkittavaksi kuuluvat rikokset huomioon ottaen, toimivaltuus on tarpeen Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan toimenpiteiden turvalliseksi suorittamiseksi niin, ettei toimenpiteen suorittajan, kohteen ja sivullisen henki tai terveys vaarannu. Rynnäkkötarkkailu voi olla tarpeen esimerkiksi kiinniotossa pidättämismääräyksen perusteella, kun varmistetaan asunnossa olevien ihmisten lukumäärä ja olinpaikka sekä asunnon mahdollinen vaarallisuus. Sisäministeriö viittaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja kannattaa lakivaliokunnan lausunnossaan esittämää täsmentävää muotoilua 1.lakiehdotuksen 25 :n 5 momenttiin: 9

"Rajavartiolaitoksella on aina 2 momentin estämättä oikeus lyhytaikaiseen tekniseen kuunteluun, jos se on välttämätöntä Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan toimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi ja toimenpiteen suorittajan, kiinni otettavan tai suojattavan henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi." Tietolähdetoiminta (sisäministeriön täydentävä ehdotus 6.11.2017) Lakivaliokunta pitää lausunnossaan valitettavana, että tällaisen sääntelyn tarve tuodaan esiin vasta esityksen eduskuntakäsittelyssä. Perustellumpaa olisi ollut todeta sääntelyn tarve hallituksen esityksen perusteluissa ja asianmukaiseen valmistelutyöhön nojautuen. Lakivaliokunta kuitenkin esittää, että hallintovaliokunta sisällyttää mietintöönsä säännökset perusmuotoisesta tietolähdetoiminnasta. On tärkeää, että tietolähdetoiminnasta on riittävä laintasoinen sääntely. Sääntelyn tulisi vastata lainsäädäntöteknisesti poliisilaissa ja pakkokeinolaissa olevaa vastaavaa sääntelyä. Sääntely olisi myös muotoiltava niin, että se koskee vain Rajavartiolaitoksen rikostorjuntaan liittyviä tehtäviä ja rajataan vain rikosten estämisen ja selvittämiseen. Sääntelyssä on kiinnitettävä huomiota myös tietolähteiden rekisteröintiä koskevaan sääntelyyn sekä siihen, miten henkilörekisteriin sisällytettäviä tietoja käsitellään. Oikeusministeriö toteaa, että toimivaltuuksien lisäämistä koskevien ehdotusten tekemiseen vasta asian eduskuntakäsittelyssä voidaan suhtautua jossakin määrin pidättyväisesti. Tämä ei kuitenkaan poissulje hyvin perusteltujen ja riittävän ongelmattomaksi havaittavien uusien ehdotusten hyväksymistä vielä tässä vaiheessa. Sisäministeriön rajavartio-osaston lausunnon liitteessä asianmukaisesti perustellaan Rajavartiolaitoksen tehtävänkuvasta ja tutkittavista rikoksista lähtien sitä, miksi ns. perusmuotoinen tietolähdetoiminta olisi tarpeen. Lisäksi lausunnossa on arvioitu tietolähdetoiminnan käyttämiseen liittyviä kysymyksiä myös perustuslain ja säätämisjärjestyksen näkökulmasta. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota yhteen näkökohtaan, joka liittyy nykyisen poliisilainkin tietolähdetoimintaa koskevaan 5 luvun 41 :n 1 momenttiin. Sen mukaan tietolähdettä koskevat tiedot voidaan tallettaa henkilörekisteriin. Vastaavanlainen voidaan -ilmaisu ehdotetaan nyt otettavaksi Rajavartiolaitoksen tietolähdetoimintaa koskevaan pykälään. Melko avoimeksi jää ainakin perustelutasolla se, milloin lähtökohtaisesti tärkeänä pidettävää rekisteröintiä ei tehdä. Sisäministeriön poliisiosasto kannattaa ehdotettua säännöstä. Ehdotettu muotoilu vastaa olennaisilta osin poliisilain 5 luvun 40 :1 momentissa ja laissa rikostorjunnasta Tullissa 39 :n 1 momentissa olevaa säännöstä. Poliisiosasto näkemyksen mukaan on hyvä, että kun muille turvallisuusviranomaisille säädetään poliisilaissa vastaavia toimivaltuuksia, muotoilun tulisi olla mahdollisimman yhdenmukaista, jotta eri turvallisuusviranomaisten sääntely ei tarpeettomasti sisällöllisesti eriydy. Ehdotuksen mukaan tiedot tietolähteenä olevasta henkilöstä sekä tietolähteen käytöstä ja valvonnasta talletettaisiin henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain 7 :n mukaiseen tutkinta- ja virka-apurekisteriin. Poliisi on ottamassa käyttöön valtakunnallista tietolähderekisteriä. Kansallisen koordinaation kannalta ja päällekkäisyyksien välttämiseksi tulisi Rajavartiolaitoksen tietolähdetoiminta olla osa sanottua rekisteriä. Apulaisoikeuskansleri toteaa, että rajavartiolain nykyinen 43 a :n 1 momentin viittaussäännös antaa Rajavartiolaitokselle jo nykyisellään oikeuden perusmuotoiseen tietolähdetoimintaan sekä rikos- 10

ten estämiseksi että rikosten selvittämiseksi. Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa ei ole kuitenkaan nykyisellään säännöksiä tietolähdettä koskevien tietojen käsittelystä. Apulaisoikeuskanslerilla ei ole edellä mainitun vuoksi lausuttavaa hallituksen esityksen täydennysehdotuksen johdosta. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian lausunnon mukaan täydennysesitys on perusteltu. Rajavartiolaitoksella on jo nyt rajavartiolain viittaussäännöksen perusteella käytössään perustasoinen tietolähdetoiminnan toimivaltuus, jonka säilyttäminen myös ehdotetussa rikostorjuntalaissa on tarkoituksenmukaista. Täydennysesityksessä mukaan tietolähteen antamista tiedoista ei kuitenkaan esitetä maksettavaksi palkkiota, minkä osalta sääntely poikkeaa poliisin ja tullin vastaavaa toimintaa koskevasta sääntelystä. Ehdotettu toimintamalli perustuu kuitenkin Rajavartiolaitoksen harkittuun päätökseen eikä siihen ole tältä osin huomautettavaa. Valtakunnansyyttäjänvirasto kannattaa sitä, että kaikilla esitutkintaviranomaisilla on tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat toimivaltuudet. Esitystä ei vastusteta. Aiemmin on katsottu, ettei pelkkä tiedon passiivinen vastaanottaminen ole toimintaa, joka edellyttäisi toimivaltuussäännöstä. Valtakunnansyyttäjänvirasto kiinnittää huomiota ehdotettuun sanamuotoon "Rajavartiolaitoksen tutkimien rikosten torjuntaan liittyvien tehtävien hoitamiseksi". Käytetty sanamuoto jättää hieman epäselväksi, miten se suhtautuu lain 2 :ssä määriteltyyn rikostorjuntaan. Lisäksi lain 3 luvussa säädetään toimivaltuuksista rikosten estämiseksi tai vaaran torjumiseksi, joten käytetyt sanamuodot eivät ole yhteneväisiä. Sekä poliisilain että rikostorjunnasta Tullissa annetun lain tietolähdetoiminnan määritelmäsäännös kanttaa myös rikosten selvittämisen, vaikka rikosten selvittäminen sinänsä on näidenkin viranomaisten osalta pakkokeinolain mukaista toimintaa. Oikeusministeriö, sisäministeriön poliisiosasto, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ja valtakunnansyyttäjänvirasto korostavat tietolähdetoiminnan asianmukaista koulutusta ja kirjaamiskäytäntöjä sekä toiminnan valvontaa. Poliisihallitus pitää tietolähdetoiminnasta säätämistä selkeämmin Rajavartiolaitokselle kuuluvana sinänsä kannatettavana, mutta tuo joiltakin osin esiin oman näkemyksensä täydentävän esityksen perusteluista. Tulli katsoo, että esitutkintaviranomaisten käytössä olevien tiedonhankinnan menetelmien ja toimintatapojen yhdenmukaisuutta tulisi edistää, ja näin ollen myös sääntelyn tulisi olla mahdollisimman symmetristä. Tulli haluaa kiinnittää huomiota siihen, että perusmuotoisen tietolähdetoiminnan käsite ei ole Tullille tuttu, eikä sitä myöskään käytetä rikostorjuntaviranomaisia koskevassa lainsäädännössä. Tullin käsityksen mukaan lisälausunnossa perusmuotoiseksi tietolähdetoiminnaksi nimitetty toiminta ei tarkoita lainkaan sellaista viranomaisen julkisen vallan käyttöä sisältävä toimivaltuutta, josta olisi säädettävä laissa. Professori Mäenpää toteaa, että tietolähdetiedon käyttäminen olisi säännösehdotuksessa sidottu Rajavartiolaitokselle laissa säädettyjen Rajavartiolaitoksen tutkimien rikosten torjuntaan liittyvien tehtävien hoitamiseksi merkityksellisten tietojen vastaanottamiseen. Tällaista yksilöintiä ja tutkittaviin rikoksiin kohdistuvaa rajausta voidaan pitää välttämättömänä toimivaltuuden tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden kannalta. Tietolähdetoimintaa koskeva sääntely on muotoiltu vain määritelmäksi. Pelkästään viranomaisen tehtävän tai toiminnon määrittely ei kuitenkaan perusta viranomaiselle 11

toimivaltaa tehtävän suorittamiseksi tarvittavan julkisen vallan käyttöön. Tältä osin on ongelmallista, että täydentävään ehdotukseen ei sisälly toimivaltasäännöstä, jonka mukaan Rajavartiolaitos voi käyttää tietolähdetoimintaa 36 :ssä (ja 14 :ssä) säädettyjen edellytysten puitteissa. Apulaisprofessori Melander pitää sinänsä mahdollisena vielä esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä todeta, että esimerkiksi tietolähdetoimintaa koskevalle sääntelylle on Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan näkökulmasta aitoa käytännön tarvetta, joskin perustellumpaa olisi ollut todeta tällaisen sääntelyn tarve käsillä olevan esityksen perusteluissa asiaa koskevaan perusteelliseen valmistelutyöhön nojautuen. Perusmuotoiselle tietolähdetoiminnalle on tällöin oltava esitettävissä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste. Sisäministeriön täydentävässä ehdotuksessa ehdotetut säännökset vaikuttavat olevan asianmukaisia ja muutenkin muotoiltu samansisältöisesti kuin vastaavat poliisilain, pakkokeinolain ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain säännökset. Täydentävä ehdotus ei tosin sisällä ehdotusta tietolähteelle maksettavasta palkkiosta, mutta tämä lienee tietoinen ratkaisu eikä sinänsä vaikuta ehdotetun sääntelyn hyväksyttävyyteen. Suomen tuomariliitto toteaa, että ehdotus vaikuttaa asianmukaisesti perustellulta. Tietolähdetoimintaa koskeva ehdotettu 36 on pyritty muotoilemaan poliisilain mallin mukaisesti. Sen luettavuutta ja yksiselitteisyyttä parantaisi, jos säännös poliisilain 5 luvun 40 :n 1 momentin tavoin sisältäisi selvän pykäläviittauksen. Suomen Asianajajaliitto katsoo, että lainvalmistelun tässä vaiheessa näinkin olennaisen muutoksen esittäminen alkuperäiseen ehdotukseen on jossain määrin ongelmallista. Salaisilta tiedonhankintakeinoista tietolähdetoiminta on laillisuusvalvonnan kannalta todennäköisesti eräs kaikkein haastavimpia. Toiminnan laillisuuden varmistamista koskeva ongelma ei ole teoreettinen. Tietolähdetoimintaan ja sen valvontaan on liittynyt poliisitoimessa runsaasti epäselvyyksiä. Suomen Asianajajaliitto katsoo, että tilanne edellyttää jonkinlaisen kokonaisarvion tekemistä. Tämä puoltaa sitä, että jos tietolähdetoimintaa halutaan selvittää enemmälti käsillä olevan lakiehdotuksen kohdalla, asia tarvittaessa palautetaan lisävalmisteluun. Lakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että sääntelyn tulisi vastata lainsäädäntöteknisesti poliisilaissa ja pakkokeinolaissa olevaa vastaavaa sääntelyä. Sääntely olisi myös muotoiltava niin, että se koskee vain Rajavartiolaitoksen rikostorjuntaan liittyviä tehtäviä ja rajataan vain rikosten estämisen ja selvittämiseen. Sisäministeriö uudistaa 6.11.2017 tekemänsä täydentävän ehdotuksen ja toteaa, että ehdotettu 1. lakiehdotuksen 36 :n sanamuoto pyrkii noudattamaan mahdollisimman tarkasti poliisilain 5 luvun 40 :n 1 momentin ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 39 :n 1 momentin sanamuotoa. Sisäministeriö katsoo, että niin sanotun perusmuotoisen tietolähdetoiminnan toimivaltuussääntelyssä merkittävintä on viranomaisen vastaanottaman tiedon tallettamisesta ja talletetun tiedon käytöstä säätäminen tarkkarajaisesti ja täsmällisesti. Näistä asioista säädettäisiin sisäministeriön täydentävän esityksen mukaan 1. lakiehdotuksen 36 :n 2 momentissa ja 4. lakiehdotuksen 7 :ssä, mikä täyttäisi riittävän laintasoisen sääntelyn vaatimuksen. 12

Lisäksi tietolähdetoiminnasta annettaisiin tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella 1. lakiehdotuksen 61 :n 4 momentin nojalla. Esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta annetulla valtioneuvoston asetuksella (122/2014) on annettu tarkemmat säännökset poliisin tietolähdetoiminnan järjestämisestä (13 ), tietolähdetoiminnan kirjaamisesta (14 ) ja pöytäkirjan laatimisesta (15 ). Tarkoitus on muuttaa asetusta muun muassa niin, että siihen lisätään vastaava sääntely myös Rajavartiolaitoksen osalta. Ehdotettu 36 kattaisi myös rikosten selvittämisen, vaikka Rajavartiolaitoksen rikosten selvittämiseen liittyvistä toimivaltuuksista säädetäänkin pakkokeinolaissa ja 1. lakiehdotuksen 4 luvussa. Vastaava sääntelytapa on kuitenkin myös poliisilain 5 luvun 40 :n 1 momentissa ja Tullin rikostorjunnasta annetun lain 3 luvun 39 :n 1 momentissa, mikä puoltaa ehdotettua muotoilua. Rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 39 :n 1 momentissa käytetään ilmaisua "( ) Tullille laissa säädettyjen tullirikostorjuntatehtävien hoitamiseksi merkityksellisten tietojen vastaanottamista ( )", mikä on ollut mallina 1. lakiehdotuksen 36 :ää muotoiltaessa. Lakivaliokunta kuitenkin edellyttää lausunnossaan säännöksen rajaamista vain rikosten estämiseen ja selvittämiseen. Sisäministeriön mielestä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vuoksi olisi näin ollen syytä viitata 1. lakiehdotuksen 4 :n mukaisten Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvien rikosten estämiseen ja selvittämiseen, eikä käyttää yleisempää rikostorjunnan käsitettä. Näin ollen ja lakivaliokunnan lausunnon perusteella 1. lakiehdotuksen 36 :n 1 momentti olisi sisäministeriön käsityksen mukaan muotoiltava seuraavasti: "Tietolähdetoiminnalla tarkoitetaan muuta kuin satunnaista luottamuksellista, Rajavartiolaitokselle laissa tutkittavaksi säädettyjen Rajavartiolaitoksen tutkimien rikosten torjuntaan estämiseen ja selvittämiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi merkityksellisten tietojen vastaanottamista rajavartio- ja muun esitutkintaviranomaisen ulkopuoliselta henkilöltä (tietolähde). " Käynnissä olevassa Rajavartiolaitoksen ja poliisin henkilötietolakien uudistamisessa käsitellään tietolähdetoimintaa koskevan tiedon tallettamista koskevia kysymyksiä. Poliisi on ottamassa käyttöön valtakunnallista tietolähderekisteriä. Sisäministeriön rajavartio-osaston mielestä tässä vaiheessa olisi kuitenkin perustelluinta säätää Rajavartiolaitoksen tietolähdetiedon tallettamisesta Rajavartiolaitoksen tutkinta- ja virkaapurekisteriin (4. lakiehdotuksen 7 ). Rajavartiolaitoksen tietolähdetiedon tallettamisen ja poliisin valtakunnallisen tietolähderekisterin välistä suhdetta voidaan tarkemmin selvittää meneillään olevissa henkilötietolakihankkeissa. 4. Salaiset pakkokeinot: oikeus televalvontaan rikoksen selvittämiseksi (4 luku, 57 ) Oikeusministeriö toteaa, että törkeästä väärennyksestä ja törkeästä kätkemisrikoksesta säädetty ankarin rangaistus on neljä vuotta vankeutta ja ammattimaisesta kätkemisrikoksesta säädetty ankarin rangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Nyt kysymyksessä olevat rikokset siis vastaavat niitä rikoksia, joiden tutkintaan televalvontaa on tarkoitus käyttää. Näin vakavien rikosten kohdalla myös korostuu 13

rikosten selvittämisintressi. Hallituksen esityksen perusteluista on pääteltävissä, että Rajavartiolaitoksen tutkittavissa tapauksissa näille rikoksille ominaisten tekotapojen perusteella televalvonta on yleisesti ottaen ratkaiseva ja joissakin tapauksissa jopa ainoa keino selvittää rikosta, ja siinäkin mielessä ehdotettu muutos on perusteltu. Sisäministeriön poliisiosasto toteaa, että kyseisen toimivaltuuden perusteiksi vaaditaan perusoikeustarkastelussa erityisen painava ja yhteiskunnallinen syy. Poliisiosasto esittää, että televalvonnan laajentamista vielä harkitaan ja rikosten selvittämisessä edelleen tukeuduttaisiin poliisiin. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian lausunnossa pidetään perusteltuna ehdotusta televalvonnan käytön laajentamisesta koskemaan myös esityksessä mainittujen rikosten selvittämistä. Poliisihallitus toteaa, ettei se kannata televalvonnan toimivaltuuden lisäämistä Rajavartiolaitokselle ehdotettuihin uusiin rikosnimikkeisiin, vaan näissä esitutkinnoissa Rajavartiolaitos tukeutuisi edelleenkin poliisiin. Tulli tukee mainittujen rikosten tutkinnassa käytettävien pakkokeinojen käyttöalan laajentamista. Suomen Asianajajaliitto toteaa, että salaisiin pakkokeinoihin liittyvillä esitutkintaviranomaisten toimivaltuuksien lisäyksillä tulisi aina olla erityisen painavat perusteet. Ehdotuksessa ei ole tässä vaiheessakaan täysin tyhjentävästi pystytty perustelemaan tarvetta toimivaltuuksien lisäämiselle. Suomen Asianajajaliitto ei kuitenkaan näe ehdotetun säännöksen perusteella selvää merkkiä siitä, että näitä pakkokeinoja käytettäisiin aiempaan nähden olennaisesti laajemmin, mikäli Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia ehdotetussa muodossa lisättäisiin. Pakkokeinojen käytön edelleen laajeneminen useammalle eri viranomaiselle asettaa kuitenkin niiden käyttöä koskevalle laillisuusvalvonnalle lisää haasteita. Apulaisprofessori Melander toteaa, että esityksen perusteluissa ei erityisen laajasti tai perusteellisesti käsitellä sitä, minkä vuoksi televalvontaa aidosti tarvitaan mainittujen rikosten tutkinnassa. Esityksen perusteluista ei esimerkiksi käy ilmi, että käytännössä olisi ilmennyt tapauksia, joissa mainittuja rikoksia on jäänyt selvittämättä, koska Rajavartiolaitoksella ei näiden rikosten osalta ole oikeutta televalvontaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että törkeän kätkemisrikoksen ja törkeän väärennyksen osalta televalvonnan mahdollistamista voidaan puoltaa vakavien rikosten selvittämisintressiin samoin kuin rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuuteen liittyvillä perusteilla. Perustuslain 10 :n 3 momentin tarkoitusta ja perustuslakivaliokunnan asiaa koskevaa käytäntöä paremmin vastaavaa kuitenkin olisi, jos televalvonnan käyttäminen törkeän kätkemisrikoksen ja törkeän väärennyksen osalta kytkettäisiin toiminnan laajamittaisuutta ja ammattimaisuutta koskevaan edellytykseen. Sisäministeriö korostaa, että törkeä kätkemisrikos, ammattimainen kätkemisrikos ja Rajavartiolaitoksen tarkastettaviin asiakirjoihin liittyvä törkeä väärennys ovat vakavia rikoksia, joilla on yleensä yhteys joko ammattimaiseen omaisuusrikollisuuteen tai laittoman maahantulon järjestämiseen ja mahdollisesti ihmiskauppaan. Mainittuja rikoksia tehdään yleensä organisoidusti ja laajamittaisesti ja yleensä niiden takana ovat kansainväliset rikollisryhmät. Televalvonnalla on usein ratkaiseva merkitys näiden rikosten selvittämisessä. Televalvonnalla voidaan myös sulkea tutkinnasta pois asiaan liittymättömät henkilöt. 14

Yhteisen tutkintaryhmän perustaminen poliisin kanssa vain televalvonnan käyttämistä varten ei ole järkevää viranomaisresurssien käyttöä. Tutkintaryhmän perustaminen ja poliisin liittäminen tutkintaan lisää molempien viranomaisten työmäärää asiassa, joka olisi mahdollista hoitaa Rajavartiolaitoksen toimesta. Törkeä kätkemisrikos ja törkeä Rajavartiolaitoksen tarkastettaviin asiakirjoihin liittyvä väärennys vaativat jo lähtökohdiltaan tekijöiltään suunnitelmallisuutta, paljon resursseja ja ammattimaista toimintatapaa. Sisäministeriön mielestä ei näin ollen ole tarvetta kytkeä televalvonnan käyttämistä törkeän kätkemisrikoksen ja törkeän väärennyksen selvittämisessä laajamittaisuuden ja ammattimaisuuden edellytykseen. Rajavartiolaitoksella on jo nykyisellään oikeus televalvontaan voimassaolevan rajavartiolain 43 a :ssä säädetysti ja myös siihen asianmukaisesti koulutettu henkilöstö. 5. Muita huomioita Tunnistetiedon määritelmä (31 ) Apulaisprofessori Melander toteaa, että lakivaliokunta on korostanut, että rikostorjuntaa koskevan sääntelyn tulee lainsäädäntöteknisesti vastata poliisilaissa, pakkokeinolaissa ja esitutkintalaissa säädettyä. Poliisilain vastaavassa 5 luvun 23 :n 2 momentissa tunnistamistiedot määritellään tarkemmin viittaamalla poliisilain 5 luvun 8 :ssä tarkoitettuun tunnistamistietoon. 1. lakiehdotuksen 31 :n 2 momenttia olisi näin syytä muuttaa siten, että siinä määriteltäisiin tunnistamistiedot tarkemmin esimerkiksi viittaamalla 16 :ään. Sisäministeriö toteaa, että viittaus 16 :ään on poistettu laintarkastuksessa, sillä oikeusministeriön lainvalmisteluosaston laintarkastusyksikön mukaan määritelmään ei pääsääntöisesti viitata sisäisellä pykäläviittauksella. Menettely tuomioistuimessa (38 ) Helsingin käräjäoikeus kiinnittää huomiota salaisia tiedonhankinta- ja pakkokeinoja koskevan tuomioistuinmenettelyä koskevan 38 :n 2 ja 3 momentin mukaiseen vaatimukseen, jonka mukaan vaatimuksen tehneen rajavartiohenkilön on oltava läsnä tai vähintäänkin videoneuvotteluyhteyden päässä. Menettely on sama kuin pakkokeinolaissa ja poliisilaissa. Videoneuvotteluyhteyden sijasta myös pelkkä puhelinyhteys olisi käsittelyn kannalta riittävä. Rajavartiohenkilön kuvan näkeminen ei paranna käsittelyn laatua tai kenenkään oikeusturvaa. Sisäministeriö katsoo, että sääntelyn on oltava yhdenmukaista pakkokeinolain, poliisilain ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain kanssa ja mahdolliset muutostarpeet tulisi selvittää kaikkien esitutkintaviranomaisten kannalta yhtä aikaa. 15

Ylimääräinen tieto (47 ) Poliisihallitus toteaa, että ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevaa säännösluonnosta on lausuntokierrokseen verrattuna muutettu siten, ettei se estä poliisia saamasta Rajavartiolaitoksen ylimääräistä tietoa. Poliisilla on oikeus Rajavartiolaitoksen ylimääräiseen tietoon. Apulaisprofessori Melander katsoo, että sanamuotonsa mukaan säännöksen soveltamisala kattaa kaikki rikokset, jotka täyttävät säännöksessä mainitut muut ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevat edellytykset. Säännöstä (sen 1, 2 ja 4 momenttia) olisikin syytä täsmentää niin, että se koskee vain Rajavartiolaitoksen toimivaltaan 1. lakiehdotuksen 4 :n mukaan kuuluvia rikoksia. Sisäministeriö kannattaa lakivaliokunnan lausunnossaan esittämää muotoilua, jonka mukaan 1. lakiehdotuksen 47 kuuluisi seuraavasti: 47 Ylimääräisen tiedon käyttäminen Rajavartiolaitos saa käyttää ylimääräistä tietoa Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämisessä, jos tieto koskee sellaista Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaa rikosta, jonka estämisessä olisi saatu käyttää sitä tämän luvun mukaista tiedonhankintakeinoa, jolla tieto on saatu. Rajavartiolaitos saa käyttää ylimääräistä tietoa myös, jos ylimääräisen tiedon käyttämisellä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämiselle ja rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta. Ylimääräisen tiedon käyttämisestä näyttönä päättää tuomioistuin pääasian käsittelyn yhteydessä. Ylimääräisen tiedon käyttämisen kirjaamisesta esitutkintapöytäkirjaan säädetään esitutkintalain 9 luvun 6 :n 2 momentissa ja ilmoittamisesta haastehakemuksessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 5 luvun 3 :n 1 momentin 8 kohdassa. Ylimääräistä tietoa saa lisäksi käyttää aina Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi, Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan toiminnan suuntaamiseksi ja syyttömyyttä tukevana selvityksenä. Ylimääräistä tietoa saa käyttää myös hengelle, terveydelle tai vapaudelle aiheutuvan merkittävän vaaran taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi. Jos edellä mainitun vaaran tai vahingon estäminen ei kuulu Rajavartiolaitoksen toimivaltaan, asia siirretään viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle. Pakkokeinolain nojalla saadun ylimääräisen tiedon käyttämiseen Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseen säädetään pakkokeinolain 10 luvun 56 :ssä. 16

2. lakiehdotus: Laki rajavartiolain muuttamisesta Tieliikennelain valvonta rajanylityspaikoilla (20 ) Rajavartiolain 20 :ää muutettaisiin niin, että Rajavartiolaitos jatkossa valvoisi tieliikennelain säännösten noudattamista rajanylityspaikalla osana yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä. Uusi valvontatehtävä tarkoittaisi samalla myös sitä, että Rajavartiolaitos voisi estää, paljastaa ja selvittää rajanylityspaikoilla tapahtuviin liikennesääntöjen rikkomisiin liittyviä rikoksia esitetyn 1. lakiehdotuksen 4 :n 6 kohdan perusteella. Liikenne- ja viestintäministeriön mielestä voisi olla perusteltua, että rajavartiolain 20 :ssä todettaisiin valvontatoimivallan ulottuvan tieliikennelain lisäksi sen nojalla annettuun sääntelyyn. Lisäksi pykälässä voisi säätää liikennevalvontatehtävän rajavartiomiehelle samalla tavalla kuin tieliikennelain 7 luvussa on säädetty. Pykälässä ei myöskään viitata siihen lainsäädäntöön, joissa ajokuntoisuudesta ja liikennekelpoisuudesta säädetään. Liikenne- ja viestintäministeriö korostaa myös muuta liikenneturvallisuuteen liittyvää lainsäädäntöä, jonka valvonta nimenomaan rajanylityspaikoilla on tärkeää ja perusteltua, kuten liikenteen palveluista annettuun lakiin (320/2017) sisällytetty tieliikenteen sosiaalilainsäädäntö. Sisäministeriö toteaa, että liikenne- ja viestintäministeriö ei esittänyt rajavartiolain 20 :ää koskevia kantojaan ja ehdotuksiaan esityksen lausuntokierroksen aikana, joten niitä ei ole sen vuoksi voitu ottaa huomioon esitystä valmisteltaessa. Sisäministeriö pitää tarpeettomana viitata tieliikennelain nojalla säädettyyn, sillä säädösvalmisteluohjeiden mukaan viittaus lakiin kattaa myös lain nojalla annetut säännökset. Rajavartiolain systematiikan mukaan lain 4 luvussa säädetään Rajavartiolaitoksen tehtävistä ja lain 5 luvussa rajavartiomiehen toimivaltuuksista. Tästä johtuen rajavartiomiehen toimivaltuudet eivät kuulu 20 :ään. Lain 5 luvun 38 :ssä säädetään rajavartiomiehen oikeudesta kulkuneuvon pysäyttämiseen ja liikenteen ohjaamiseen muun muassa Rajavartiolaitoksen toimialallaan suorittaman kulkuneuvon käyttöön liittyvän valvonnan suorittamiseksi. Lisäksi tieliikennelain 7 luvussa säädetään rajavartiomiehen toimivaltuuksista liikenteen valvonnassa. Lain 97 :n 2 momentin mukaan rajavartiomiehellä on liikenteen valvontaan liittyvässä virkatehtävässään oikeus ajoneuvon pysäyttämiseen ja tarkastukseen, oikeus vaatia ajoasiakirja esitettäväksi ja oikeus ajoneuvon käytön estämiseen. Sisäministeriö katsoo, että rajavartiomiehen toimivaltuuksista tieliikenteen valvonnassa rajanylityspaikalla on rajavartiolain 38 ja tieliikennelain 7 luku huomioon ottaen säädetty riittävän täsmällisesti. Mainitut toimivaltuudet eivät myöskään ole sidottu käytettäviksi pelkästään rajanylityspaikalla. Sisäministeriö toteaa, että rajavartiolain 20 :ssä on kysymys rajatarkastuksen yhteydessä rajanylityspaikalla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoon liittyvästä tehtävästä. Muusta Rajavartiolaitoksen tehtävänä olevasta ja PTR-yhteistyönä tehtävästä liikenteen valvonnasta säädetään asianomaisissa laeissa, kuten liikenteen palveluista annetussa laissa, jota esitetään muutettavaksi hallituksen esityksellä HE 17