6 / 2018 Evankeliumia ja apua Itä-Eurooppaan "Heille oli sijaa majatalossa" ja se muutti heidän elämänsä. Lue turvakotiimme pelastetun Sonamin hänen lapsensa tarina, s. 4-5.
IGNAT IVANOV Toiminnanjohtaja Pieniä ihmisiä keskellä valtavaa maata Nelilapsinen perhe harhaili pitkin Siperian teitä ja kyliä: Mihin minä ja tytöt olisimme joutuneet ilman tätä turvakotia? Vaikka kuinka paljon lukisit Venäjästä tai tutkisit karttaa, tämän valtavan maan suuruutta ei pysty ymmärtämään. On istuttava Siperian junaan tai lennettävä tuntikausia kohti itää tajutakseen, että on eksynyt jonnekin kauas eikä vielä ole edes saavuttanut maan toista laitaa... Itse suunnistan Venäjällä sen perusteella, että kartalla on pisteitä, joissa Mission Possiblella on turvakeskuksia, ja niissä työlleen omistautuneita ihmisiä, jotka vuodesta toiseen väsymättä auttavat ja pelastavat lapsia ja perheitä. Tässä numerossa on kertomuksia Siperiasta ja pienistä ihmisistä suuressa maailmassa, romahtavan elämän keskellä. Siperian länsireunalla Uralilla on Jekaterinburgin turvakotimme, ja kaukaisin työkohteemme on Krasnojarsk. Sen lähellä (Siperian mittapuun mukaan), 250 km:n päässä on Bogotol, jossa toimii uusi pieni äitien ja lasten turvakeskus. Nämä ovat pisteitä, joissa elämän ongelmien keskelle eksyneet pienet ihmiset voivat löytää avun, kun sitä eniten tarvitsevat. Kiitos sinulle, että olet ollut mukana muuttamasssa monen perheen elämän suunnan! Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää joulua ja siunauksellista uutta vuotta! Vuosi sitten puoleemme kääntyi neljän lapsen äiti Julia. Hänellä ja tyttärillä oli takanaan vaikea tie. Lapset olivat koko elämänsä ajan kärsineet perheväkivallasta ja olleet monta vuotta kodittomia. Julia oli elänyt kumppaninsa ja lasten isän kanssa 17 vuotta. Alusta pitäen mies oli lyönyt häntä ja lapsia. Julian itsetunto oli murtunut, hän ei pystynyt enää tekemään omia ratkaisuja, ja lapset elivät jatkuvassa pelossa. Sukulaisetkaan eivät uskaltaneet puuttua tilanteeseen. Tilanne oli kestämätön, mutta Julialla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa elämää samalla tavalla. Tämä venäjänkielinen perhe asui Kazahstanissa. Neljä vuotta sitten he päättivät muuttaa Venäjälle, vaikka heillä ei ollut siellä mitään kiinnekohtaa. He kulkivat pitkin maata, joskus aivan kirjaimellisesti jalkaisin maantiellä. Julia kertoi, että kun he asettuivat johonkin, he menettivät nopeasti asuntonsa ja työnsä perheen isän ajautuessa konflikteihin paikallisten ihmisten kanssa. Heidän piti lähteä taas tien päälle. Näin perhe päätyi Bogotoliin. Julia sai kuulla meidän turvakodistamme, tuli käymään ja kertoi tarinansa. Kun keskustelimme hänen kanssaan, Julia ymmärsi, että nyt hänellä ja tytöillä oli kauan odotettu mahdollisuus elämänmuutokseen. Rekisteröimme heidät turvakotimme asukkaiksi. Lapset aloittivat päiväkodin ja koulun. Mies sai selville heidän olinpaikkansa ja alkoi häiritä ja uhkailla heitä. Monen kuukauden ajan hän yritti saada heidät keskuksesta pois. Mission Possiblen turvakeskus Siperian Bogotolissa.
Julia nuorimman tyttärensä kanssa Bogotolin pienessä seurakunnassa Viranomaiset kuitenkin asettuivat äidin ja lasten puolelle, ja mies joutui jättämään perheen rauhaan. Julia ja lapset saivat vihdoinkin kokea olevansa turvassa. Kun vanhin tytär ymmärsi, ettei isä enää voinut ahdistella heitä, hän uskalsi kertoa äidille, että isä oli käyttänyt häntä hyväksi monen vuoden ajan... Yhdessä äidin kanssa käännyimme viranomaisten puoleen, ja he alkoivat tutkia asiaa. Mies sai sen seurauksena vankilatuomion. Kun Julia sai vuoden mittaisen eheytymisohjelman päätökseen, hän oli valmis elämään itsenäisesti. Hän oli tänä aikana myös tullut uskoon ja löytänyt siitä uuden voimavaran. Entinen on nyt takana, ja äiti ja tytöt ovat alkaneet uuden elämän. Autoimme häntä löytämään työpaikan ja asunnon. Julia päätti jäädä Bogotoliin. Hän haluaa olla mukana seurakunnan lapsityössä ja turvakeskuksen toiminnassa ja auttaa siellä muita äitejä, jotka ovat samantapaisessa tilanteessa kuin hän itse oli.
Orjatyttö vieraassa maassa Mission Possiblen työ koskettaa joka päivä järkyttävissä tilanteissa elävien lasten ja nuorten elämää. Heidän joukossaan on myös ihmiskaupan uhreja. 17-vuotias Sonam on yksi heistä. Tässä hänen tarinansa. Turvakotimme eteisaulaan astui keski-ikäinen, lyhytkasvuinen mies. Sosiaaliviranomaiset olivat ohjanneet hänet meille, kun hän oli tullut pyytämään vaateavustusta. Mies seisoi kumarassa välttäen katsekontaktia, otti vaatepussin, kiitti ja lähti nopeasti. Samaan aikaan kodin keittiössä oli turvakotimme uusi asukas, 17-vuotias Sonam. Kun hän näki miehen ikkunasta, hän kalpeni, romahti lattialle täristen ja peitti kasvonsa käsiinsä. Se on hän! Juuri häntä olen paossa! tyttö sopersi ja alkoi itkeä. Kolme päivää aikaisemmin Sonam oli tullut meille. Poliisi oli pyytänyt meiltä apua hänen piilottamisekseen, koska häntä ajettiin takaa. Otimme ilman muuta tytön meille. Tyttö oli syntyjään tadzhikistanilainen. Hän oli pienikokoinen ja erittäin peloissaan. Tytöllä oli musteita ja hiertymiä käsissään ja ympäri ruumista. Sonam pysytteli hiljaa syrjässä muista, mutta pienten lasten kanssa hän jutteli mielellään: Masha, on aika pukea. Ai kuinka kaunis mekko sinulla on. Osaatko pukea itse? Kylläpä olet taitava! Sonam puheli hymyillen. Minulla on vain yksi haave saada pikku lapseni takaisin ja päästä kotiin äidin luo, Sonam sanoi yhdessä harvoista keskusteluistamme. Myyty palvelustytöksi ulkomaille Kun Sonam oli 14-vuotias, hänen vanhempansa pienessä kylässä Tadzhikistanissa myivät hänet velkojensa vuoksi palvelijan työhön. Hänet vietiin Venäjälle, jossa hän teki työtä tadzhikistanilaisen miehen perheessä. Miehellä oli 5 lasta. Isäntä otti Sonamilta heti kaikki henkilöpaperit pois. Kaikki kotityöt ja lasten hoito jäivät 14-vuotiaan harteille. Vauva, orjatyötä ja kerjäystä Isäntä kohteli tyttöä julmasti, haukkui ja löi häntä, koska hän ei muka tehnyt riittävästi työtä leipänsä eteen. Pian Sonam joutui kotitöiden lisäksi työhön vihannestorille. Koko pienen palkkansa hän luovutti isännälle. Kaiken lisäksi mies alkoi käyttää tyttöä seksuaalisesti hyväksi. Kahden vuoden kuluttua Sonamille syntyi tyttövauva, josta tuli hänelle ainoa ilonaihe elämässä. Nuoren äidin tilanne oli kuitenkin entistä vaikeampi, koska viiden lapsen lisäksi hänen oli huolehdittava nyt myös omasta pikkulapsestaan. Vihannestorilla työskentely ei ol-
lut enää mahdollista, ja isäntä alkoi pakottaa Sonamia ja lasta eli omaa lastaan ulos kadulle kerjäämään. Vihdoin pakoon Kun mies oli jälleen kerran piessyt Sonamia, tämä ei enää palannut kotiin kerjäyskäynniltä. Poliisi löysi paperittoman äidin ja lapsen kadulta. Vauva laitettiin sairaalaan, ja viranomaiset pyysivät meitä majoittamaan Sonamin turvakotiimme siksi aikaa, kun he tutkisivat tapausta. Naapurit olivat sillä välin tehneet ilmoituksen isännän viidestä lapsesta, jotka oli jätetty yksin kotiin, ja poliisi otti lapset huostaan. Mies kävi viranomaisten luona ja vakuutti, että hän kyllä huolehtisi perheestään, mutta hän oli vähävarainen ja tarvitsi avustuksia. Hänelle neuvottiin paikka, josta vaikeassa tilanteessa olevat perheet voivat saada vaateapua meidän turvakotimme... Ja näin Sonam oli vähällä kohdata miehen, jota pelkäsi enemmän kuin mitään muuta! Oikeus teki yllättävän päätöksen Lain mukaan ulkomaalaiselle, paperittomalle, alaikäiselle tytölle ei olisi voitu mitenkään luovuttaa lasta. Hänen kokemastaan väkivallastakaan ei olisi voinut henkilöpapereiden puuttumisen vuoksi nostaa miestä vastaan syytettä. Sonam oli epätoivoinen. Lapsen saaminen takaisin näytti toivottomalta, ja lain mukaan tyttö voitaisiin luovuttaa isälle. Sanoimme Sonamille, että on Eräs, joka voi auttaa ja tehdä ihmeitä. Kerroimme hänelle Jumalasta ja uskosta. Rukoilimme joka päivä yhdessä hänen kanssaan, että Jumala auttaisi häntä saamaan lapsen takaisin. Ja saimme vastauksen, joka oli Sonamille ihme ja lahja taivaasta: Vastoin kaikkia odotuksia oikeudenkäynissä määrättiin, että lapsi oi luovutettava Sonamille, ja Tadzhikistanin suurlähetystö velvoitettiin huolehtimaan heidän palauttamisestaan kotiin Sonamin äidin luo! Sonam oli ylionnellinen. Kun tuli aika hyvästellä hänet ja puolivuotias pikkutyttö, ojensimme hänelle äitiyspakkauksen. Annoimme hänelle myös vaatteita ja tarvikkeita matkaa varten sekä Uuden testamentin. Tämän nuoren äidin elämässä alkoi nyt uusi aika. Toivomme, että evankeliumin sanoma, jonka saimme kertoa hänelle yhdessä hänen kokemansa rukousvastauksen kanssa saa kasvaa hänen sydämessään. Oikeaan aikaan annettu apu voi muuttaa koko loppuelämän! Auta turvakotejamme auttamaan: Tili FI85 2309 1800 15317, viite 1070.
ANDREI JA NATASHA IVANOV Jekaterinburg "Tämä on meidän uusi perheemme" Kaikki romahti hetkessä Svetan, Pavelin ja Oljan perhe jäi tyhjän päälle, kun heidän isänsä kuoli äkillisesti. Hyvin toimeentuleva, onnellinen perhe jäi nyt ilman elatusta. Äiti ei pystynyt käsittelemään tilannetta ja alkoi käyttää rajusti alkoholia. Isommat lapset, joilla ei nyt ollut tukenaan vanhempia, ajautuivat huonojen kavereiden seuraan. Vanhempi tytär Sveta oli äidille katkera ja vihainen. Hän jäi pois koulusta, alkoi tupakoida ja juoda kavereiden kanssa ja kävi harvoin kotona. Seitsemänvuotias Pavel ja pikkusisko Olja olivat usein nälissään, likaisia ja vailla kunnollisia vaatteita. Kotona ei ollut lämmitystä, ja sieltä oli viety pois äidin juomisen maksuina lähes kaikki huonekalut. Heillä ei ollut edes sänkyjä. Turvakotiin Koulun ja viranomaisten yritykset puhua äidin kanssa eivät tuoneet tulosta. Lapset jouduttiin ottamaan huostaan. Viranomaiset toivat Svetan ja Pavelin meidän turvakotiimme. Isoäiti otti Oljan luokseen. Pavel, joka on luonteeltaan seurallinen ja vilkas, tuli alusta asti hyvin toimeen toisten lasten kanssa. Kotimme opettajien avulla hän op- pi lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja sai suoritettua ensimmäisen luokan. Sveta sen sijaan oli yksikseen omien ongelmiensa ja katkerien tuntojensa kanssa. Puhuimme paljon hänen kanssaan, autoimme ja kannustimme häntä. Kuukauden kuluttua Sveta alkoikin taas käydä koulua ja tehdä kotitehtäviä, jätti huonot kaverinsa ja alkoi osallistua turvakodin elämään. Äiti yritti muuttaa elämäntapaansa ja kävi joka päivä katsomassa lapsia. Teimme perheen kodissa remontin, jota viranomaiset vaativat, että lapset pääsisivät takaisin kotiin. Yritimme myös auttaa äitiä ja Svetaa parantamaan keskinäistä suhdettaan. Aluksi näyttikin, että perheen yhdistämisestä olisi toivoa. Mutta alkoholi vei voiton, äiti alkoi taas juoda. Suru-uutinen Lasten elämä turvakodissa sujui tavalliseen tapaan, kunnes saimme järkyttävän tiedon: äiti oli kuollut... Meitä pelotti kertoa tämä uutinen heille. Äiti oli ollut Pavelille erittäin rakas kaikista ongelmista huolimatta. Kerroimme asiasta ensin Svetalle, joka oli nyt 16-vuotias. Sen sijaan, että hän olisi katkeroitunut, hän alkoi käydä seurakunnassa.
Pelko omasta ja nuorempien sisarusten tulevaisuudesta sai hänet rukoilemaan apua Jumalalta. Se, miten lapset kestäisivät äidin menetyksen henkisesti, ei ollut ainoa huolenaiheemme. Pikkusisko ehkä voisi jäädä isoäidin luo, mutta Pavel ja Sveta, jotka nyt olivat orpoja, pitäisi lain mukaan sijoittaa valtion lastenkotiin. He joutuisivat lähtemään turvakodistamme, johon olivat jo sopeutuneet ja josta oli tullut heille perhe. Rukousvastaus tuli viikossa: sisarukset välttivät lastenkotiin joutumisen Mutta Jumala puuttui asioihin ja vastasi rukouksiimme. Tarvittiin vain yksi viikko sijaisperheen löytämiseen Pavelille ja Svetalle. Heidän sukulaisensa, jonka he tunsivat hyvin, otti heidät luokseen ja ryhtyi heidän huoltajakseen. Tehtävä oli tälle naiselle haasteellinen, ja alussa olikin vaikeita tilanteita. Mutta nyt yhteiselämä on alkanut sujua. Oli mukava nähdä, kun Sveta julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvia ja kirjoitti: Tämä on minun perheeni. Pidämme lapsiin jatkuvasti yhteyttä ja olemme iloisia siitä, että he pärjäävät nyt kaikin puolin hyvin. Seuratessamme heidän elämäänsä olemme kiitollisia, että Jumala piti heistä huolta, kun maailma heidän ympärillään romahti.
Lähettäjä: Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa Toiveiden kuusi vuoden kohokohta! Avustustiimimme Jekaterinburgissa käy kolmesti viikossa hädänalaisten perheiden luona. Useimmissa perheissä on 5-6 lasta. Nadja ja Oleg kantavat isoa soppatermosta ja ruoka- ja vaatepakkauksia pitkin hämäriä asuntoloiden käytäviä, käyvät rähjäisissä taloissa ja tunkkaisissa pienissä asunnoissa. Perheillä on monenlaisia ongelmia. Eniten kärsivät lapset, jotka ovat tilanteeseen syyttömiä. Marraskuun ensimmäisellä viikolla Nadja kertoi perheille mukavia uutisia: Ensi kerralla keräämme lasten lahjatoivomukset! Pian saatte kutsun Toiveiden kuusen juhlaan! Joka joulu järjestämme perheille juhlan seurakunnassa. Kerromme esityksin ja lauluin jouluvankeliumin. Kynttilöin ja hedelmin koristeltujen pöytien ääressä syödään juhla-ateria. Paras hetki on, kun lapset löytävät kimaltelevan Toiveiden kuusen luota paketin, jossa on juuri heidän toivelahjansa! (Suurimman osan näistä kymmenistä lahjatavaroista saamme seurakuntalaisilta.) Vanhemmat katsovat lasten iloa liikuttuneina. He eivät olisi pystyneet järjestämään tällaista joulua. Joka viikko vuoden aikana he ovat itsekin saaneet kokea Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Heidän köyhissä kodeissaan on vierailtu. Heitä on neuvottu ja tuettu vaikean elämäntilanteen keskellä. Lapsille on järjestetty sairaanhoitoa ja tuotu ruokaa ja vaatteita kauniit puvut ja kengät tätäkin juhlaa varten. Joka vuosi mukana on uusia perheitä. Totta kai tulemme! vastasi kutsuun kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti, jonka luonna tiimimme vieraili toista kertaa. Äiti hoitaa kotona nuorimmaistaan eikä voi siksi käydä työssä. Olemme päiväkotijonossa sijalla 105. Eilen jouduin kerjäämään lapsen kanssa kaupan edessä, kun minulla ei ollut rahaa ruokaan. Kiitos että tulitte! Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa 045-899 0890 / info@mp.org / www.mp.org Tilaukset, osoiteasiat: tilaus@mp.org Äitiyspakkausohjelma: Päivi Ranta, puh. 045-899 0890, pp@mp.org TUKITILIT (viitenumerot tilisiirtokupongissa) Nordea FI85 2309 1800 0153 17 Danske Bank FI82 8000 1900 0092 92 OP FI87 5720 6820 0184 43 Poliisihallituksen keräyslupa 1.8.2016, RA/2016/378, 31.12.2018 asti, RA/2018/581 ajalle 1.1.2019-31.12.2020, koko Suomi ilman Ahvenanmaata. Lisätietoa: www.mp.org TUKI-ILMOITUKSET PAREMMAN HUOMISEN LAHJAKORTIT Lisätietoa irtoliitteen kupongissa ja www.mp.org RAKENNUSKONEVUOKRAAMO Laitteet remontointiin ja pihatöihin. Toimipisteet Helsingissä ja Vantaalla. p. 09 7012300. www.pikavuokraus.fi