Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumin presidentti Pappeuden voima Pappeudella ei ole sitä vahvuutta, joka sillä pitäisi olla, eikä sillä tule olemaankaan, ennen kuin pappeuden voima on lujasti kiinni perheissä. Puhun perheiden isille ja perheille kaikkialla kirkossa. Vuosia sitten aloitimme korreloimisen presidentti Harold B. Leen johdolla. Tuolloin presidentti Thomas S. Monson sanoi: Nykyisin me olemme leiriytyneinä suurimpia synnin, paheen ja jumalattomuuden joukkoja vastaan mitä on koskaan ennen ollut edessämme. Taistelusuunnitelma, jonka mukaan me taistelemme pelastaaksemme ihmissieluja, ei ole omamme. Se [saatiin] Herran innoituksella ja ilmoituksella. 1 Niiden korrelaatiovuosien kuluessa kirkon koko toimintarakenne muutettiin. Opetussuunnitelma uudistettiin täysin. Organisaatioiden tavoitteet ja suhteet toisiinsa määriteltiin uudelleen. Avainsana noina korreloinnin ja rakennemuutoksen vuosina oli pappeus. Presidentti Monson puhui myös Gideonista, eräästä Vanhan testamentin sankarista. Gideon valittiin johtamaan Israelin sotajoukkoa, jossa oli tuhansia sotilaita. Mutta niiden kaikkien joukosta hän valitsi vain 300 miestä. Gideonilla oli mielenkiintoinen tapa valita sotilaansa. Kun miehet joivat vettä purosta, useimmat laskeutuivat polvilleen juomaan. Heitä hän ei valinnut. Muutamat latkivat vettä kädestä suuhunsa ja joivat pysyen täysin valppaina. Heidät valittiin. 2 Elämme aikaa, jolloin kuullaan sodista, sotahuhuista ja maanjäristyksistä monin paikoin 3. Kuten on profetoitu, koko maa on levottomuuden vallassa 4 ja Saatana on irrallaan maan päällä 5. Hän pyrkii tuhoamaan kaiken, mikä on hyvää ja vanhurskasta. 6 Hän on Lusifer, joka karkotettiin Jumalan edestä. 7 Kaikesta tuosta huolimatta me suhtaudumme hyvin myönteisesti siihen, mitä on edessäpäin. Gideonin pieni joukko onnistui, koska kuten aikakirja kertoo miehet seisoivat paikoillaan 8. Tämä aikojen täyttymisen taloudenhoitokausi 9 alkoi Isän ja Pojan ilmestymisellä nuorelle Joseph Smithille 10. Seuraavaksi enkeli Moroni näytti Josephille, minne Mormonin kirjan sisältävät levyt oli haudattu. 11 Joseph sai voiman kääntää ne. 12 Käännöstyön aikana Joseph ja Oliver Cowdery lukivat kasteesta. He rukoilivat tietääkseen, mitä tehdä. 13 Heille ilmestyi enkelisanansaattaja Johannes Kastaja. Hän antoi heille Aaronin pappeuden, joka pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin sekä syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet 14.
Apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka olivat Herraa lähinnä Hänen palvelutyössään, ilmestyivät seuraavaksi ja antoivat Josephille ja Oliverille korkeamman pappeuden 15 eli pyhän pappeuden Jumalan Pojan järjestyksen mukaan 16. Pyhissä kirjoituksissa opastetaan, että pappeutta tuli kutsua Melkisedekin mukaan, joka oli ylipappi, jolle Abraham maksoi kymmenykset. 17 Näin he saivat valtuutensa. Pappeuden avainten ansiosta heillä oli mahdollisuus käyttää kaikkia taivaan voimia. Heitä käskettiin viemään evankeliumi kaikille kansoille. 18 Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan eläminen ei ole ollut koskaan helppoa. Se ei ollut helppoa Hänen eläessään, eikä se ollut helppoa kirkon alkuaikoina. Varhaiset pyhät joutuivat kestämään sanoinkuvaamatonta kärsimystä ja vastustusta. Pappeuden palauttamisesta on kulunut yli 180 vuotta. Meitä kirkon jäseniä on nyt lähes 14 miljoonaa. Siitä huolimatta olemme vain pieni murtoosa maan päällä elävistä miljardeista ihmisistä. Mutta me olemme keitä olemme, ja me tiedämme mitä tiedämme, ja meidän on määrä kulkea eteenpäin ja saarnata evankeliumia. Mormonin kirjassa tehdään selväksi, ettemme koskaan tule hallitsemaan lukumääräisesti. Mutta meillä on pappeuden voima. 19 Profeetta Nefi kirjoitti: Ja tapahtui, että minä näin Jumalan Karitsan kirkon, ja sen joukko oli harvalukuinen ; kuitenkin minä näin, että Karitsan kirkko, jonka jäsenet olivat Jumalan pyhiä, oli myös kaiken maan päällä; ja heidän valtapiirinsä maan päällä olivat vähäisiä. 20 Vaikka saattaa kuulla sanottavankin ettei meitä ole kuin kourallinen verrattuna [maailmaan], meitä voi kuitenkin verrata hapatukseen, josta Vapahtaja puhui ja joka on lopulta hapattava [eli kohottava] koko maailman. 21 Me voimme vaikuttaa ja aikanaan varmasti vaikutammekin koko ihmiskuntaan. Maailma tulee tietämään, keitä me olemme ja miksi me olemme. Se saattaa näyttää toivottomalta, se on tavattoman vaikeaa, mutta on paitsi mahdollista myös varmaa, että me voitamme taistelun Saatanaa vastaan. Joitakin vuosia sitten pidin puheen otsikolla Mitä jokaisen vanhimman tulee tietää: Pappeuden hallinnon periaatteiden alkeet. Myöhemmin, kun se oli määrä julkaista, vaihdoin otsikon seuraavaksi: Mitä jokaisen vanhimman tulee tietää ja jokaisen sisaren samoin 22. Otan mukaan sisaret, koska on ratkaisevan tärkeää, että jokainen ymmärtää, mitä veljiltä odotetaan. Ellemme saa tarkkaavaisuutta äideiltä ja tyttäriltä ja sisarilta jotka vaikuttavat aviomieheensä, isäänsä, poikiinsa ja veljiinsä me emme voi edistyä. Pappeus menettää paljon voimaa, jos sisaret sivuutetaan. Pappeus on valtuus ja voima, jonka Jumala on suonut miehille maan päällä toimia Hänen puolestaan. 23 Kun pappeuden valtuutta käytetään asianmukaisesti, pappeudenhaltijat tekevät sitä, mitä Herra tekisi, jos Hän olisi läsnä. Olemme onnistuneet oikein hyvin jakamaan pappeuden valtuutta. Pappeuden valtuutta on sijoitettu nyt lähes kaikkialle. Meillä on vanhinten ja ylipappien koorumeja kautta maailman. Mutta pappeuden valtuuden jakaminen on kiiruhtanut mielestäni pappeuden voiman jakamisen edelle. Pappeudella ei ole sitä vahvuutta, joka sillä pitäisi olla, eikä sillä tule olemaankaan, ennen kuin pappeuden voima on lujasti kiinni perheissä niin kuin sen pitäisi olla. Presidentti Harold B. Lee on sanonut: Minusta näyttää selvältä, että kirkolla ei ole muuta vaihtoehtoa eikä ole koskaan ollutkaan kuin tehdä enemmän auttaakseen perhettä toteuttamaan sen jumalallista tehtävää, ei vain siksi, että se on taivaan järjestys, vaan myös siksi, että se on käytännöllisintä, Toukokuu 2010 7
mitä voimme tehdä nuortemme hyväksi auttaa parantamaan elämänlaatua myöhempien aikojen pyhien kodeissa. Niin tärkeitä kuin monet ohjelmamme ja järjestöjemme toiminnat ovatkin, ne eivät saa syrjäyttää kotia vaan niiden tulee tukea kotia. 24 Presidentti Joseph F. Smith on antanut tämän lausunnon pappeudesta kotona: Kodissa johtava valtuus on aina uskottu isälle, eikä kodin ja perheen asioissa ole mitään ylempää auktoriteettia. Tämän periaatteen havainnollistamiseen riittänee yksi tapaus. Joskus käy niin, että vanhimmat kutsutaan siunaamaan jonkin perheen jäseniä. Näiden vanhimpien joukossa saattaa olla vaarnojen johtajia, apostoleja tai jopa kirkon ensimmäisen presidenttikunnan jäseniä. Tällaisissa tilanteissa ei ole oikein, että isä vetäytyy syrjään ja odottaa vanhimpien johtavan tämän tärkeän toimituksen suorittamista. Isä on paikalla. Hänen oikeutensa ja velvollisuutensa on johtaa tilaisuutta. Hänen tulee valita henkilö, joka suorittaa voitelun, ja henkilö, joka pitää rukouksen, eikä hänen pidä tuntea, että koska paikalla on kirkon johtavia auktoriteetteja, häneltä viedään sen vuoksi oikeudet johtaa tuon evankeliumin siunauksen antamista kodissaan. (Jos isää ei ole, äidin tulee pyytää läsnä olevaa johtavaa auktoriteettia ottamaan ohjat käsiinsä.) Isä johtaa käsiteltävää asiaa ja rukousta ja antaa yleisohjeita perheensä elämästä, olipa paikalla ketä tahansa. 25 Vietnamin sodan aikaan järjestimme sarjan erityiskokouksia asepalvelukseen kutsutuille kirkon jäsenille. Erään sellaisen kokouksen jälkeen Chicagossa seisoin presidentti Harold B. Leen vieressä, kun eräs hieno nuori myöhempien aikojen pyhä kertoi presidentti Leelle, että hän oli lomalla käymässä kotonaan ja että sen jälkeen hänellä oli komennus Vietnamiin. Hän 8 Liahona pyysi presidentti Leetä antamaan hänelle siunauksen. Suureksi yllätyksekseni presidentti Lee sanoi: Isäsi pitäisi antaa sinulle siunaus. Hyvin pettyneenä poika sanoi: Isäni ei osaisi antaa siunausta. Presidentti Lee vastasi: Mene kotiin, poikaseni, ja kerro isällesi, että olet lähdössä sotaan ja haluat saada häneltä isän siunauksen. Ellei hän osaa, kerro hänelle, että sinä käyt istumaan tuolille. Hän voi seisoa takanasi ja panna kätensä pääsi päälle ja sanoa, mitä mieleen tulee. Tämä nuori sotilas lähti murehtien pois. Tapasin hänet jälleen noin kaksi vuotta myöhemmin. En muista missä. Hän muistutti minua tuosta kokemuksesta ja sanoi: Tein niin kuin minun käskettiin tehdä. Selitin isälleni, että istuisin tuolilla ja että hänen pitäisi panna kätensä pääni päälle. Pappeuden voima täytti meidät molemmat. Se oli voimana ja suojana noina vaarallisina taistelukuukausina. Erään kerran olin eräässä kaukaisessa kaupungissa. Konferenssin jälkeen olimme asettamassa ja erottamassa tehtäviin johtajia. Päättäessämme vaarnanjohtaja kysyi: Voimmeko asettaa vanhimmaksi erään nuoren miehen, joka on lähdössä lähetyskentälle? Vastaus oli tietenkin kyllä. Kun nuori mies astui esiin, hän viittasi kolme veljeä mukaansa seisomaan piirissä, kun hänet asetettaisiin. Panin takarivistä merkille tämän pojan kaksoisolennon ja kysyin: Onko tuo isäsi? Nuori mies vastasi: Kyllä. Sanoin: Isäsi asettaa sinut. Ja hän vastusteli: Mutta olen jo pyytänyt toista veljeä asettamaan minut. Ja minä sanoin: Nuori mies, isäsi asettaa sinut, ja kerran vielä kiität Herraa tästä päivästä. Sitten hänen isänsä astui esiin. Onneksi isällä oli vanhimman virka. Ellei olisi ollut, hän olisi pian voinut saada sen! Armeijassa sitä kutsuttaisiin kenttäylennykseksi. Joskus sellaista tapahtuu kirkossa. Isä ei osannut asettaa poikaansa. Kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen ja autoin häntä suorittamaan toimituksen. Kun isä oli lopettanut, nuori mies oli vanhin. Sitten tapahtui jotakin suurenmoista. Täysin muuttuneina isä ja poika halasivat toisiaan. Oli ilmeistä, ettei sitä ollut tapahtunut aiemmin. Isä sanoi kyynelsilmin: En päässyt asettamaan muita poikiani. Ajatelkaa, kuinka paljon enemmän saatiin aikaan kuin jos joku toinen, jopa joku apostoli, olisi asettanut nuorukaisen. Vaikka pappeus onkin nykyään kaikkialla maan päällä, me kutsumme jokaisen vanhimman ja ylipapin, jokaisen pappeudenhaltijan seisomaan kuten Gideonin pienessä mutta voimakkaassa 300 hengen sotajoukossa omalla paikallaan. Meidän täytyy nyt herättää jokaisessa vanhimmassa ja ylipapissa, jokaisessa koorumissa ja ryhmässä ja jokaisen kodin isässä Kaikkivaltiaan pappeuden voima. Herra sanoi, että se, mikä maailmassa on heikkoa, on tuleva esiin ja
nujertava mahtavat ja voimakkaat 26. Profeetta Nefi kertoi myös Jumalan Karitsan voimasta, joka laskeutui Karitsan kirkon pyhien päälle ja Herran liittokansan päälle, joka oli hajotettu kaikkialle maan päällä, ja sanoi, että heidät varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa 27. Me tarvitsemme jokaista. Väsyneet tai uupuneet tai laiskat ja jopa ne, joita syyllisyys sitoo, täytyy tuoda takaisin parannuksen ja anteeksiannon avulla. Liian monet pappeusveljistämme eivät käytä etuoikeuksiaan eivätkä täytä Herran odotuksia. Meidän täytyy edetä luottaen pappeuden ylimaalliseen voimaan. Saamme voimaa ja kannustusta tietäessämme, keitä olemme ja mitä meillä on ja mitä meidän täytyy tehdä Kaikkivaltiaan työssä. Herra on sanonut: Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta. 28 Pappeuskoorumeiden on määrä kaitsea ja palvella koteja, joissa ei ole pappeutta. Tällä tavoin jokainen perhe kirkon piirissä voi saada kaikki siunaukset. Vuosia sitten perhe kokoontui erään ikääntyneen pienen tanskalaisnaisen vuoteen ääreen. Heidän joukossaan oli hänen keski-ikäinen, hunningolla ollut poikansa, joka oli asunut taas kotona jo joitakin vuosia. Kyynelsilmin hän aneli: Äiti, sinun on jäätävä eloon. Äiti, sinä et voi kuolla. Hän sanoi: Äiti, sinä et voi lähteä. Minä en päästä sinua. Pikkuinen äiti katsoi poikaansa ja sanoi tanskalaisella murteellaan: But ver is yo powah? Missä on voimasi? Paavali on sanonut: [Me olemme] kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. 29 Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Herran työ voittaisi. On selvää, että meidän on koottava kaikki voimamme ja yhdistyttävä. Meillä on pappeuden valtuus. Kaiken sen jälkeen, mitä olemme korreloineet ja organisoineet, meidän tehtävämme on nyt aktivoida pappeuden voima kirkossa. Pappeuden valtuus saadaan asettamisella, pappeuden voima saadaan elämällä uskollisesti ja kuuliaisesti liittoja kunnioittaen. Se lisääntyy, kun pappeutta käytetään vanhurskaudessa. Isät, muistuttaisin teitä kutsumuksenne pyhästä luonteesta. Teillä on suoraan Jumalalta saatu pappeuden voima suojella kotianne. Tulee hetkiä, jolloin tuo voima on ainoa suoja perheellenne vastustajan ilkeilyä vastaan. Saatte Herralta opastusta Pyhän Hengen lahjan avulla. Vastustaja haittaa kirkkomme kokouksia melko vähän ehkä vain toisinaan. Enimmäkseen olemme vapaita kokoontumaan haluamallamme tavalla ilman suurta häiriötä. Mutta hän ja hänen seuraajansa hyökkäävät alituiseen kotia ja perhettä vastaan. Kaiken kirkon toiminnan tärkein päämäärä on, että mies ja hänen vaimonsa ja heidän lapsensa voisivat olla onnellisia kotona evankeliumin periaatteiden ja lakien suojaamina ja ikuisen pappeuden liittoihin turvallisesti sinetöityinä. Jokaisen lain ja periaatteen ja voiman, jokaisen opin, jokaisen toimituksen ja asettamisen, jokaisen liiton, jokaisen saarnan ja jokaisen sakramentin, jokaisen neuvon ja oikaisun, sinetöimisten, kutsumusten, vapauttamisten, palvelemisen kaiken tämän perimmäisenä tarkoituksena on yksilön ja perheen täydelliseksi tekeminen, sillä Herra on sanonut: Tämä on minun työni ja kirkkauteni ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen Toukokuu 2010 9
elämän toteuttaminen. 30 Todistan pappeuden voimasta, joka on annettu kirkolle suojelemaan ja opastamaan meitä. Ja koska meillä on se, me emme pelkää tulevaa. Pelko on uskon vastakohta. Me kuljemme eteenpäin, varmoina siitä, että Herra huolehtii meistä, varsinkin perheessä. Hänestä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Thomas S. Monson, Correlation Brings Blessings, Relief Society Magazine, huhtikuu 1967, s. 247; ks. myös Alkeisyhdistys 6, 1997, s. 108. 2. Ks. Tuom. 7:4 8, vuoden 1933 raamatunkäännös. 3. Morm. 8:30; ks. myös OL 45:26; JS M 23, 28. 4. OL 45:26; ks. myös OL 88:91. 5. OL 52:14. 6. Ks. OL 10:22 23. 7. Ks. Ilm. 12:7 9; OL 29:36 37; 76:25 26. 8. Tuom. 7:21. 9. OL 112:30. 10. Ks. JS H 17. 11. Ks. JS H 33 34, 59. 12. Ks. Mormonin kirjan johdanto; OL 135:3. 13. Ks. JS H 68 69. 14. OL 13:1. 15. Ks. OL 27:12 13. 16. OL 107:3. 17. Ks. OL 107:2 4; ks. myös Hepr. 7:1 4; Alma 13:15. 18. Ks. OL 42:58. 19. Ks. 1. Nefi 14:14. 20. 1. Nefi 14:12. 21. Joseph Fielding Smith, Jumalan valtakunta on iankaikkinen, Valkeus, maaliskuu 1969, liite Ensimmäisen presidenttikunnan puheet 138. yleiskonferenssissa lokakuussa 1968, s. 13. 22. Ks. Boyd K. Packer, Mitä jokaisen vanhimman tulee tietää ja jokaisen sisaren samoin: Pappeuden hallinnon periaatteiden alkeet, Valkeus, marraskuu 1994, s. 15 24. 23. Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 141; JSR 1. Moos. 14:28 31. 24. Harold B. Lee, Preparing Our Youth, Ensign, maaliskuu 1971, s. 3, kursivointi lisätty. 25. Ks. Joseph F. Smith, Evankeliumin oppi, 1980, s. 274 275; ks. myös Pappeuden velvollisuudet ja siunaukset, osa B, 2000, s. 97. 26. OL 1:19. 27. 1. Nefi 14:14. 28. OL 82:10. 29. Ef. 2:20 22. 30. Moos. 1:39. 10 Liahona