Pietinen Oy -negatiivikokoelman luettelointi- ja digitointiprojekti Kuva-arkistopäivät 3.11.2015 Karoliina Valli & Eemeli Hakoköngäs
Hankkeen esittely ja aineistojen valintaprosessit Syksy 2014 (5 kk) Aineisto: Aarne Pietinen Oy ((1932-) 1950-1957) Pietinen Mainosvalokuvaamo (1957-1973) Valokuvatalo Otso Pietinen & Co (1973-1976) Noin 150.000 negatiivia Sisältö: Suomalaisen yhteiskunnan muutos Mainonnan ja mainoskuvauksen muutos
Tavoitteet Löytää hyvät käytännöt kokoelman käsittelylle Kokoelman parempi hyödyntäminen jatkossa Huolehtia kokoelman säilyvyydestä (kuntokartoitus, suojakuoret) Digitoida ja luetteloida valikoima kuvia Muodostaa yleiset suuntaviivat vastaaville projekteille
Haasteet ja välineet Kokoelma suuri, liikuteltu vuosien mittaan, kuvaamossa useita luettelotapoja, joukossa tuhoutuvia kuvia Kokonaisuudesta vaikea saada otetta Hierarkkinen tietokanta Tilaajat: luettelo olemassa, täydentyi hankkeen myötä Kuvaustapahtuma: negatiivit Pinnakkaiset Negatiivipussit
Työjärjestys 1. Konservaattori: Aineiston kuntotarkastus ja siirtäminen uusiin suojakuoriin 2. Luetteloija: Digitoitavien negatiivien valitseminen, taustatietojen kirjaaminen (negapussi), siirtäminen uusiin suojakuoriin 3. Valokuvaaja: Digitointi ja kuvankäsittely 4. Luetteloija: Sisällönkuvailu, asiasanat 5. Konservaattori: Siirtäminen säilytykseen Huolehdittava työnkulun sujuvuudesta ja siitä ettei mihinkään vaiheeseen synny jonoa Kokoukset koko työryhmän kesken pitävät kaikki ajan tasalla
Luetteloijan näkökulma Digitoitavien kuvien valinta, negapussin tietojen kirjaaminen, negatiivin siirtäminen uuteen suojakuoreen, sisällönkuvailu ja asiasanat, taustatutkimus
Digitointivalinnat Vain pieni osa kokonaisuudesta voitiin digitoida Aluksi karkeat kriteerit: Vanhimmat, tuhoutuvat, irtokuvat Aineistolähtöiset valintaperusteet: Värikuvat, mainoskuvauksen tekniikka, aihepiirit Tavoitteeksi kattava otanta kuvaamon tuotannosta Mitä muut digitoineet? Kokous muiden säilyttävien tahojen kanssa Tiedon jakaminen eri museoiden kesken
Myös oheismateriaalissa huomionarvoisia yksityiskohtia: Esimerkki: negapussi, jossa rajausmerkintöjä Ei mahdollista kuvailla sanallisesti Huolehdittava, että kuori on edelleen yhdistettävissä digitoituun kuvaan ja negatiiviin!
Tulokset 1000 digitoitu, kaikkiaan 10.000 kuntotarkastus Digiaineisto, joka havainnollistaa kokoelmaa n.1950-1970-l Kuvallinen hakemisto Kokonaiskuva, kokoelmaselvitys kokoelmasta Tieto tuhoutumisvaarassa olevasta materiaalista (aikarajaus) Kokemusperäinen tieto (kuvaajat, aiheet, tilaajat, kuvaamon historia) Tärkeä kirjata ylös: perustutkimusta aineistosta
Opetukset yleisesti Kaikissa kokoelmissa aina yllätyksiä, jotka joko hidastuttavat työtä tai pakottavat muuten muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmia Kokonaisuus kannattaa suunnitella huolellisesti etukäteen, mutta jättää tilaa työnkuvan joustavalle muuttamiselle Valmius muokata prosessia tekee projektista tehokkaan ja työntekijälle mielekkään
PIETISEN KUVAAMON NEGATIIVIAINEISTON KONSERVOINTI Kuva-arkistopäivät 3.11.2015 Karoliina Valli
KONSERVOINTI PIETIS-PROJEKTISSA Konservaattorin vastuulla on: Tunnistaa filmimateriaalit ja erottaa vaurioituneet negatiivit hyväkuntoisesta aineistosta. Huolehtia filmimateriaalien asianmukaisesta pakkauksesta ja säilyttämisestä negatiivien kunnon mukaan. Siirtää alkuperäisten suojapussien merkinnät + muu negatiivia koskeva informaatio tietokantaan: mm. vaurioluokka, filmityyppi, laatikon numero/sijainti. Konservaattori on mukana kaikissa työvaiheissa ja ohjeistaa muita negatiivien asianmukaisesta käsittelystä.
KUVAAMON NEGATIIVIMATERIAALIT Monipuolinen kokonaisuus: filmejä eri formaateissa ja kokoluokissa. LAAKAFILMIÄ 6x9 cm 9x12 cm 10x15 cm PAKKAFILMIÄ 6x9 cm 9x12 cm RULLAFILMIÄ 6x6 cm 6x9 cm Hankkeen aikana käsiteltyjä tavanomaisia filmikokoja eri formaateissa. Valtaosa aineistoa selluloosa-asetaattifilmiä: Mono- ja polykromaattista aineistoa, monia filmityyppejä. Varhaisissa filmityypeissä nitraattifilmejä Lisäksi muutamia yksittäisiä lasinegatiiveja. Käsitellyn aineiston ajoitus 1938-1970. Keskityttiin erityisesti aikavälin 1945-1959 aineistoon tämän huonon kunnon vuoksi.
KOKOELMA KATTAA MONIPUOLISESTI ERILAISIA FILMITYYPPEJÄ
AINEISTON TAUSTOJA Saapuneet Valokuvataiteen museolle useassa erässä vuodesta 1990 alkaen. Kokoelman suuruus hankaloittanut aineiston haltuunottoa. 1960-lukua edeltävää negatiiviaineistoa siirretty kuvaamon useiden toimipisteiden välillä. Osaa aineistosta on säilytetty autotallissa.
Aineiston käsittely yläkerran konservointitiloissa: edellyttää aineiston kuljetusta kerrosten välillä kärryllä (ei siis käsissä kantaen) Hyvin ventiloitu työtila, tässä tapauksessa vetokaappi Yhden laatikon sisältö kerrallaan Sormisuojat tai suojakäsineet välttämättömät Negatiivien aiheeton siirtely/kuljetus minimoitava. Muussa tapauksessa tämä tehtävä tukipahvin päällä tai tukevassa suojalaatikossa. AINEISTON KÄSITTELY
ASETAATTIFILMIEN VAURIOITUMINEN Selluloosa-asetaattifilmi on yleisnimitys joukolle erilaisia selluloosaesteripohjaisia filmimateriaaleja (käytössä 1925 alkaen). Etikkasyndrooma on asetaattifilmin autokatalyyttinen vaurioitumisprosessi. Filmipohjan vaurioitumisen nopeus ja vakavuus ovat sidoksissa vallitseviin olosuhteisiin: ilmankosteus, lämpö ja ilman epäpuhtaudet. Syntyneitä vaurioita ei voi korjata. Vaurioituminen vaikuttaa kaikissa asetaattifilmeissä. 1. Emulsiokerros 2. Sidoskerros 3. Filmipohja Asetaattifilmeillä on kerroksellinen rakenne. Vaurioituminen on sidoksissa filmipohjaan. 4. Anti-heijastus ja anti-rullautumiskerros
KUNTOLUOKITTELUA Yksittäisen negatiivin kunnon kuvaukseen vaurioluokittelu 0-5. Asetaattifilmin vaurioitumisen ensioireita ovat filmipohjasta erittyvä etikkahapon haju ja filmipohjan alkava deformaatio: reunojen kevyt aaltoilu/kupruilu.
KUNTOLUOKITTELUA Pitkälle edennyt vaurioituminen näkyy filmipohjan voimakkaana deformaationa: filmipohjan aaltoilu/kupruilu ja vääntyminen; värimuutokset; kuplat, kiteet ja kanavoituminen gelatiinin ja filmipohjan välissä.
HUOMIOITA MUISTA NEGATIIVIMATERIAALEISTA Hyväkuntoisia lasinegatiiveja Kromogeenisia värifilmejä: pääsääntöisesti hyväkuntoisia, paikoin asetaattipohjan vaurioita ja värimuutoksia Hyväkuntoisia filmejä: asetaattia ja nitraattia
FILMIMATERIAALIEN TUNNISTAMINEN 1/2 1. Kohteen kunnon havainnointi 2. Filmin reunamerkinnät
FILMIMATERIAALIEN TUNNISTAMINEN 2/2 3. Filmin ajoitus 4. Testit NEGATIIVIN MATERIAALI LASINEGATIIVI (KUIVALEVY) KÄYTTÖVUODET Noin 1878-1925 SELLULOOSANITRAATTI Noin 1889-1950 SELLULOOSA-ASETAATTI POLYESTERI Noin 1925 alkaen 1955 alkaen Polarisaatiotesti (polyesteri-filmille) Polttokoe Tippatesti OBS. Destruktiivisia Kellutuskoe Näyte tunnistettiin nitraattifilmiksi polttokokeen perusteella.
AINEISTON EROTTELU Aineisto jaoteltiin omiin erillisiin kokonaisuuksiinsa: 1. Filmien kunnon perusteella: vaurioasteen määrittely, vaurioituneet filmit poimittiin eroon hyväkuntoisesta aineistosta. 2. Filmityyppien perusteella: filmin koko, lovimerkinnät, ajoitus, monokromaattinen ja polykromaattinen aineisto. Polykromaattiset filmit poimittiin erilleen monokromaattisesta aineistosta. Lasinegatiivit poimittiin erilleen filmeistä.
A-D STRIPSIT APUNA ASETAATTIFILMIN KUNNON MÄÄRITTELYSSÄ 0 HYVÄ: ei vaurioita 1 TYYDYTTÄVÄ: vaurioituminen alkutekijöissään 1,5 VÄLTTÄVÄ: vaurioituminen nopeutuu/ AUTOCATALYTIC POINT 2 HEIKKO: vaurioituminen etenee nopeasti 3 KRIITTINEN: välitön deformaation vaara Lisäinfoa osoitteessa: https://www.imagepermanenceinstitute.org/imaging/ad-strips
SUOJAMATERIAALIEN VAIHTO Negatiivin uusien suoja- ja kontaktimateriaalien on läpäistävä valokuvaaktiviteettitesti (PAT): ISO 18916 Negatiivien alkuperäisiä suojakuoria merkintöineen. Suojakuorien ulkoasut ovat muuttuneet vuosien myötä. Hyväkuntoisille negatiiveille vaihdettiin uudet asianmukaiset suojakuoret.
SUOJAUS JA SÄILYTYS Negatiivien laatikoinnissa samanlaiset yhteen kaltaistensa kanssa Moninkertainen suojaus: suojakuoret, laatikot, hyllyt Erilliset tilat negatiivien kunnon mukaan Negatiivien säilytysolosuhteiden suositukset ISO 18911
SÄILYTYSOLOSUHTEIDEN VALINTA IPI:n Storage Guide for Acetate Film: suuntaa antava apuväline asetaattifilmin säilytysolosuhteiden suunnitteluun ja arviointiin. Asetaattifilmin säilymiseen voi vaikuttaa ratkaisevasti asianmukaisten olosuhteiden (lämpötila, ilmankosteus) kontrollilla. Saavutettujen olosuhteiden on pysyttävä tasaisina. 21 C 18 C 10 C 4 C -1 C 20 % 20 vuotta 30 100 230 540 50 % 5 7 25 50 110 80 % 3 4 9 15 30 Arvio asetaattifilmin säilymisestä vaihtelee filmin tuoreuden ja kunnon mukaan. Oheinen taulukko on laadittu kelan 2. puolen lukuarvojen pohjalta ja se on suunnattu jo vaurioituvalle filmiaineistolle (ylittäneet A- D Stripsien vauriopisteen 0,5). Lisäinfoa: https://www.imagepermanenceinstitute.org/webfm_send/299
DIGITOINTI Digitointi suoritettiin kameralla kuvaamalla Tavoitteena saada mahdollisimman hyvä digitaalinen tiedosto mahdollisimman vähän originaalia rasittaen Raaka- ja käyttökuvat Digitointi ei korvaa originaalia. Digitoinnin jälkeen on huolehdittava kohteen asianmukaisesta suojauksesta ja säilytyksestä (koskee myös digitiedostoa).
POHDINTOJA HANKKEEN JÄLKEEN Huolellinen esityö ja suunnittelu tärkeitä. Tosin viime kädessä työnkuva ja prosessit muotoutuivat käytännön töiden kautta. Kuvien valintaprosessi yleisluontoinen. Olisiko pitänyt määritellä tarkemmat valintakriteerit jo aluksi? Työnjako ja kunkin työvaiheen ajankäytön arviointi. Joustavuus tärkeää. Keskittyminen vain huonokuntoisimpaan osaan? Huonokuntoisin aineisto: säilytys vai poisto?
KIITOS Karoliina Valli Suomen valokuvataiteen museo Karoliina.valli@hotmail.com Eemeli Hakoköngäs Helsingin yliopisto Eemeli.hakokongas@helsinki.fi Kuvat: Virve Laustela, Vili Niemi, Emilia Erfving, Karoliina Valli