www.modersmal.net/finska Löytölintu Olipa kerran metsänvartija, joka lähti metsään metsästämään. Siellä hän kuuli lapsen huutoa. Hän seurasi ääntä ja saapui vihdoin korkean puun juurelle, jonka latvassa istui pieni lapsi. Se oli nukkunut äitinsä kanssa puun juurella, ja petolintu oli nähnyt sen äidin sylissä. Lintu oli tarttunut lapseen nokallaan ja vienyt sen korkean puun latvaan. Metsänvartija kiipesi puuhun, toi lapsen alas ja tuumi: - Vien lapsen kotiini ja kasvatan sitä yhdessä Leena-tyttöni kanssa. Hän tekikin niin, ja molemmat lapset kasvoivat yhdessä. 1
Mutta lapsi, joka oli löydetty puusta, sai nimekseen Löytölintu. Löytölintu ja Leena pitivät toisistaan niin paljon, niin suunnattoman paljon, että kun toinen ei nähnyt toista, muuttui toisen mieli surulliseksi. Mutta metsänvartijalla oli vanha keittäjätär, ja eräänä iltana tämä alkoi kantaa vettä kahdella ämpärillä. Leena huomasi sen ja kysyi: - Kuulepas, vanha Sanna, mitä varten sinä kannat niin paljon vettä? - Jollet sano sitä kellekään, niin kerron. Leena lupasi olla vaiti, ja silloin keittäjätär sanoi: - Huomenna varhain, kun metsänvartija lähtee metsään, keitän veden ja kun se kiehuu, viskaan Löytölinnun sinne ja keitän hänet. 2
Seuraavana aamuna lähti metsänvartija aikaisin metsästämään. Lapset nukkuivat vielä vuoteessaan. Leena sanoi löytölinnulle: - Jollet hylkää minua, niin en minäkään sinua. Löytölintu vastasi: - En ikipäivinäni. - Minä kerron sen vain sinulle: vanha Sanna kantoi eilen monta ämpärillistä vettä taloon. Kun kysyin häneltä, niin hän sanoi, että kun isä on lähtenyt metsästämään niin hän heittää sinut pataan kiehumaan. Mutta noustaan pian, pukeudutaan ja lähdetään yhdessä pois. 3
Niinpä molemmat lapset nousivat, pukeutuivat kiireesti ja lähtivät pois. Kun vesi alkoi kiehua, meni keittäjätär makuukamariin hakemaan Löytölintua. Mutta kun hän lähestyi vuoteita, olivat molemmat lapset kadonneet. - Mitä nyt sanon, kun metsänvartija palaa kotiin ja huomaa, että lapset ovat poissa? Pian heitä hakemaan, jotta saan heidät kotiin. Keittäjätär lähetti kolme renkiä lapsia hakemaan; heidän piti juosta ja ottaa lapset kiinni. Lapset istuivat metsän reunassa ja he näkivät jo kaukaa renkien juoksevan. 4
Silloin - Jollet hylkää minua, niin en minäkään sinua. - En ikipäivinäni, sanoi Löytölintu. - Muutu sinä ruusupensaaksi, niin minä muutun ruusuksi. Kun rengit saapuivat paikalle, niin siellä ei ollut muuta kuin ruusupensas ja pensaassa ruusu. He sanoivat: - Ei täällä ole mitään tehtävää. Ja he palasivat kotiin ja kertoivat keittäjättärelle, etteivät he olleet nähneet mitään muuta koko maailmassa kuin ruusupensaan ja ruusun. Keittäjätär torui heitä: - Tyhmyrit, Teidän olisi pitänyt taittaa ruusupensas ja ruusu ja tuoda se kotiin; lähtekää heti paikalla hakemaan se! 5
Renkien piti siis toistamiseen lähteä etsimään. Mutta lapset näkivät heidät jo kaukaa, ja - Löytölintu, jollet hylkää minua, niin en minäkään sinua. - En ikipäivänäni, sanoi Löytölintu. - Muutu sinä kirkoksi, niin minä muutun kruunuksi. Kun rengit saapuivat paikalle, ei siellä ollut muuta kuin kirkko ja sen sisällä kruunu. He juttelivat keskenään: - Mitäpä tekemistä meillä täällä on, mennään kotiin. Kun he saapuivat kotiin, kysyi keittäjätär, eivätkö he olleet mitään löytäneet. Ja rengit kertoivat, etteivät olleet nähneet muuta kuin kirkon, jonka sisällä oli kruunu. - Tyhmyrit, torui keittäjätär, miksi ette rikkoneet kirkkoa ja tuoneet kruunua tänne? 6
Nyt vanha keittäjätär läksi itse liikkeelle ja meni renkien kanssa lapsia hakemaan. Mutta lapset näkivät jo kaukaa renkien tulevan ja vanhan keittäjättären horjuvan heidän jäljessään. Silloin sanoi Leena: - Löytölintu, jollet hylkää minua, niin en minäkään sinua. Löytölintu sanoi: - En ikipäivinäni. - Muutu lammeksi, niin minä muutun sorsaksi. Keittäjätär saapui paikalle ja kun hän näki lammen, hyppäsi hän siihen ja aikoi juoda sen tyhjäksi. Mutta sorsa ui paikalle, tarttui keittäjätärtä päästä ja veti hänet veden alle. Niinpä vanha noita hukkui, ja lapset palassivat yhdessä kotiin ja olivat sydämestään iloisia. Ja jolleivät he ole kuolleet, niin he elävät yhä vieläkin. Jakob ja Wilhelm Grimm Kuvat: Peter Kanerva 7