Kuolemajarven. Inkisten. Suku~ seura. Nro 8 2002 8. vuosikerta

Kuolemajarven Inkisten Suku~ seura Nro 8 2002 8. vuosikerta

Perheeseen kuului seitseman lasta; Sirkka, Mauri, Matti, Tarmo, Tellervo, Ritva ja Raija, seka hyva Helena-mummo. Alma os. Vartiala s. 1.5.1899 ja Jalmari lnkinen s. 5.5.1897 Kuolemajarven lnkilan Pohjakylasta. Kuva v. 1919. Kuolema- Jarven Inkisten sukuseura Lehden toimitus: Kaarina Hannula Turuntie 15, 21380AURA p. 02-4860041 Julkaisija: Kuolemajarven Inkisten sukuseura Kansikuva: ul"u euran 10-vuotisjuhlan lippuyartio Auran kirkkomaalla. \a. Kaarina Hannula, Anne Venho. ~latti Kipinoinen, 'atariina Tommila, Paivi Hannula. amu lnkinen ja Hanna-Leena ~luurinen. 2 Painopaikka: Painotalo Gillot Oy Turku 2002 Alma ja Jalmari lnkisen koti lnkilassa 1939.

Rakkaat sukuseuran jasenet Tiina vuonna saimme viettaa seuramme kymmenvuotisjuhlaa. Oli hyva kokoontua tanne Auraan, jossa seuramme perustettiin. Tanne ovat n.60 vuotta sitten monet sukumme perheet saapuneet rakentamaan uutta kotia, sopeutumaan uusiin, vieraisiin ihrnisiin. Eika se ole aina helppoa ollut. Monet tunsivat menettaneensa, kaiken menetetyn lisaksi ihrnisarvonsa. Vuosien myota, on sukumme ja heirnomme sitkeasti kamppaillut, tyota tehden, osallistuen ja toirnien elaman arvojen ja karjalaisuuden puolesta ja ihmisarvo saavutettu.karjalaisuus on hyvaksytty ja myonnetty rikkaudeksi.katjalan murre on kiehtonut rnonia ja tulee esille naytelrnissa, kitjoissa ja puheissakin. Olen lukenut muutarnia sukukirjoja viime viikkoina, iltaisin vuoteessa, aaneen miehelleni. Ne ovat kertoneet karjalaisten perheiden elamasta 1800- luvun lopulta 2000- luvulle asti. Miten pal jon ovat esivanhernpamme tehneet tyota, ilman nykytekniikkaa, koneita ja apuvalineita.raivanneet peltoja, kalastaneet, rnetsastaneet, kyntaneet ja kasin vakkasesta kylvaneet. Naiset synnyttaneet paljon lapsia, hoitaneet katjan, kantaneet vedet, pesseet pyykit, huuhtoneet avannolla kylmassa vedessa, paistaneet piirakat, vehnaset, ruisleivat joka viikko! Kutoneet kankaat, ornrnelleet vaatteet, ja paljon, paljon rnuuta. Lapset oppivat pienesta pitaen tekemaan kaikkia kotona tehtavia toita. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut. Tunnen suurta kunnioitusta ja kiitollisuutta heita kohtaan.osattiin iloita pienistakin asioista, luonnosta, terveydesta ja jokapaivaisesta leivasta puhurnattakaan, silla leivastiikin oli katovuosina puutetta.suosittelen lukemishetkiinne Erkki Verkkosen sukuromaania "Hil- rna" sekaaili Kuurneen "Sukupuun tarinaa" 1 ja 2 ( kaksi kitjaa ). Jokaisella meista on suvun tarinoita, jotka olisi hyva kirjoittaa muistiin jalkipolville, jospa ne joskus alkavat kiinnostaa! Suvun 10- vuotisjuhlassa iloitsin erityisesti siita, rniten suvun jasenet, vanhat ja nuoret ottivat vastaan heille pyytarniani tehtavia ja suorittivat kaiken kauniisti ja juhlavasti.larnpimat kiitokseni Teille kaikille. Toimikaamme edelleenkin yhdessa, sukumme perinteita vaalien. Joulu lahestyy, joka vuosi, aina vanha ja aina uusi. Valaiskoon joulun sanerna rnielemme, taman ahdistuksen ja maailman pahuuden keskelhi ja antakoon rneille rauhan. Rauhaa, sita karsiva maailma kaipaa. HYVAA JOULUNAIKAA JA RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA 2003! Toivottaa: KAARINA HANNULA Vuoden 2002 aikana ajasta iaisyyteen siirtynyt sukuseuramme jasen TAUNORUSI Turku * 3.6.1920 t 25.5.2002 "Hoivatkaa, kohta poissa on veuet kertokaa, heille kallis ol' maa" losin loppuvat kerran askeleet vaeltajilta kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan. Vaan katso: kaikki he kuitenkin mukana ovat, ne in.joiden tomu on uupunut vaeltamaan" Uuno Kailas Muistoa kunnioittaen Kuolemajiirven Inkisten Sukuseura VARPUNENJOULUAAMUNA Otto Kotilainen Sakari Topelius Lumi on jo peittiinyt kukat laaksosessa, jiirven aalto jiiiitynyt talvipakkasessa. Varpunen pienoinen syonyt kesiieinehen. Jiirven aalto jiiiitynyt talvipakkasessa. Pienen pirtin portailla ali tyttokulta: tule varpu, riemulla, ota siemen multa! Joulu on, koditon varpuseni onneton. Tule tiinne riemulla, ota siemen multa. Tyton luo nyt riemuiten lensi varpukulta: kiitollisna siemenen otan kyllii sulta. Palkita Jumala tahtoo kerran sinua. Kiitollisna siemenen otan kyllii sulta. En mii ole lapseni, lintu tiistii maasta, olen pieni veljesi, tulin taivahasta. Siemenen pienoisen, Janka annoit koyhiillen pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta. 3

Inkisten sukuseuran historiikki Kukkakimput Sankarivainajien ja Karjalaan jaaneiden vainajien muistomerkeille laskijoineen 21. 6. 1992. Inkisten Sukuseura on perustettu 21.6.1992 Aurassa, Auran Nuortentalolla. Perustavaa kokousta edelsi muutamien suvun jasenten kokoontuminen 16.2.1992 Kaarina ja Joel Hannulan kodissa sukulounaalla. Mukana olivat Aune ja Eino Akkanen, Toini Kipinoinen, Martta ja Tapani Nieminen, Liisa ja Toivo Inkinen, Ritva ja Ilmari Inkinen, Sinikka ja Timo Heininen, Markku Kalevin poikaakkanen seka isantavaki Kaarinaja Joel Hannula. Keskustelun aiheena oli sukuseuran perustaminen. Niinpa paatettiin kutsua koolle Kuolemaj arven Inkiset, juhannuksen jalkeisena sunnuntaina Auraan. Tilaisuuteen saapui 230 henkea, 1/2-vuotiaasta vauvasta 94-vuotiaaseen Ida Hyleen. Ruokailun jalkeen pidetyssa kokouksessa paatettiin perustaa Inkisten Sukuseura, jonka viralliseksi nimeksi paatettiin rekisteroida Kuolemajarven Inkisten Sukuseura ry. Puheenjohtajaksi valittiin Kaarina Hannula ja han on hoitanut tata tehtavaa nyt I 0 vuotta. Hallitukseen kuuluu 9 jasenta, toimikausi 3 vuotta, erovuorossa on aina 3 jasenta kerrallaan vuo ittain. jotka valitaan seuran nio-ikokouksessa. Hallituksen varapuh.joht. on amu lnkinen. (Helsinki), Sihteeri Pah i lnkinen (Sauvo), rahastonhoit. Katariina Tommila (Turku), jasenina: Jukka Inkinen (Turku),.Karri lnkinen (Tampere), Sinikka Heininen Lemu). Timo Hiironen 4 (Vahto), Matti Kipinoinen (Aura) seka Anne Venho (Lieto ). Jasenkirjurina toimi Hellevi Inkinen (Aura). Tilintarkastajina toimivat Rauni Kurki (Masku) ja Heimo Lietepohja (Lappi). Aikaisemmin v. 1992-1995 toimivat tilintarkastajina Martti Inkinen (Turku) ja Pentti Hiironen (Kuusjoki). Seuran toiminta on ollut monipuolista. Vuosien aikana on seuralle hankittu oma sukuvaakuna, jonka suunnitteli heraldikko Jukka Suvisaari Helsingista, samaan aiheeseen kuokat ja kynttila on hankittu poytastandari, isannan viiri ja oma lippu. Naisille on hyvaksytty v. 1997 sukuseuran oma puku. Vareina toistuvat lipun ja vaakunan varit, kuninkaan sininen, kullankeltainen, hopea eli valkoinen. Puvun on suunnitellut Ensimmaisen- ja sukuseuran perustamiskokouksen osanottajia 21.6.02 Auran Nuortentalolla. ja ommellut Kaarina Hannula ja niita on jo 16:sta suvun naisella. Alkuvuosina hankittiin omat kirjekuoret ja -paperit puna-mustalla koristeviivalla ja seuran nimella varustettuna, mutta Suvisaari sanoi, etta ne eivat missaan tapauksessa sovi Inkisten Sukuseuralle. Siksipa hankimme oman leimasimen, vaakunan logolla varustettuna ja nyt leimaamme kirjeet seka kuoret silla,ja kaytamme ns. "sopimattomat kuoret", kunnes loppuvat. Seuran oma lippu vihittiin kaytt66n Hameenlinnassa, Karjalaliiton Kesajuhlissa 15.6.1996. Lipun naulaamistilaisuus pidettiin Aurassa, Koskipirtissa 12.6. Siihen osallistui 28 henkea. Siita Iahti en on suvun lippu osallistunut kantajineen ja airueineen Karja Jaliiton kesajuhlakulkueeseen ja upeaan juhlaan sykahdyttavine lippurivistoineen. Suvulla on ollut vanhin jasen kutsuttuna kunniajaseneksi. Heita on vuosien aikana olleet seuraavat kunnioitetut henkilot: Ida Hyle v. 1992-94 (94 v.), veljensa Niko Muurinen v. 1994-97 (93 v) sitten veljensa Vilho Muurinen v. 1997-99 (93 v.), seuraavana Hilma Inkinen 1999, 4.7. valittiin kunniajaseneksi sukukokouksessa Louhisaaren kartanossa, mutta jo 23.7. han sai iaisyyskutsun. Hanenjalkeensa on sukuseuran kunniajasenena ollut nuorin Muurisen veljessarjasta, Toivo nimeltaan, tayttaa heinakuussa 90 vuotta.pitkaikaisyys on taman sukuhaaran siunaus.

Eraan siirtovakiperheen vaiheita Isovanhempani Alviina ja Aapram Hiironen asuivat ennen Karjalassa, Kuolemajarvella, Laasolan kylassa. Kylassa oli toistakymmenta taloa, jotka olivat asettuneet rinnakkain maantien varteen. Laasolan kyla sijaitsi kuusi kilometria Kuolemajiirven asemalta ja 50 km Viipuri ta. Tilan pinta-ala oli 139 ha, josta metsaa 105.9 ha. Tal ossa pidettiin viitta hevo ta. 2- lehmaaja useita kymmenia kanoja. Toimeentulo aatiin myymalla vi1jaa, lihaa. voitaja munia Koivistolle. Ennen!ruin varsinainen ota syttyi. huhuniin kylalla jo, iikkoja aikaisemmin odan alkarnisen mahdolli uude ta. ~1uutamat perheet ehti :at jo muuttamaan muualle uomeen otaa pakoonja \iela palaamaan takaisinkin ennen opulli ta liihtoa Karjalasta_ Sodan _ uymi tii ennusti' -at ffi\ o- muualta uomesta tulleet otilaa jo majoitettiin karjalai taloihin. Kun rah i -om -j en alkoi marra kuu--a 19.::. ehdittiin lahtoa en \erran ' lmi tella, etta vaaneita m. \"3roita laitettiin maitoto - inja \ieriin kellariin siiiloon.. mukaan ei saanut ottaa kuin en. mi a iialliiiin pystyi kulje Ialll3Jlll E vakkotaival oi -~ en.. etta ensin linja-autolla ;:uljeteniin Makslahteen. j jo ta laivalla laan. Kotiky- AI.. H'' I k' lassa odotti vuna uronen, o.s. n men kivijalkaan 1901-1993 asti poltettu talo ja maakuoppiin madantyneet vaatteet ja matot. Iloisia oltiin kuitenkin takaisin paasystaja korjaushommiin ryhdyttiin ripeasti. Ensin korjattiin vietiin Turkinsaareen, jossa oli sotilaskasarmi. Seuraavana aamuna kuljetettiin kuorma-autolla Sakkijarvelle ja siella oltiinkin pari viikkoa majoittuneena paikallisessa maalaistalossa. Sakkijarvelta matkajatkui Karkkuun, jossa isovanhempani asuivat apteekkaritalossa maksamalla tyollaam asumisesta. Viela ehdittiin olemaan ensin Tyrvaalla ja sitten Urjalassa, kunnes Honkajoelta ostettiin maatalo. Taalla sitten asuttiinkin siihen asti, kunnes tieto Karjalan takaisin saamisesta tuli. Kevaiilla 1942 isovanhempani perheineen muuttivat takaisin Karjanavetan karjakeittio asuttavaan kuntoon, tana aikana asuttiin naapurikylassa Kolkkalassa, josta kasin kaytiin korjaamassa rakennuksia asuttavaan kuntoon. Jonkin aikaa asuttiin karjakeitti- 6ssa, kunnes lahistolla oli talo myytavana ja isoisani osti sen. Karjalassa ehdittiin vietta maan kaksi tyontayteista vuotta, kunnes kesiikuussa 1944 tuli toinen ja lopullinen labto. Sotaa pakoon lahdettiin nyt yolla ja kovalla kii- reella. Talla kertaa vaatteet j a tarveesineet kaskettiin pakkaamaan tien varteen, josta ne myohemmin haettaisiin ja toimitettaisiin omistajille. Kiire oli vain silla, etta ih- miset saataisiin nopeasti turvaan. Tama toinen evakkotaival kulki seuraavaa reittia: Ensin kotoa hevoskyydilla Makslah- den asemalle, josta juna vei Vii- puriin. Viipurissa oli voimakas ilmahyokkays, jolloin kaikki matkustajat komennettiin pommisuojaan. Taalta matka jatkui Paimioonja siella oli paikallisia asukkaita vastassa siirtokarjalaisia. Isovanhempani olivat Sauvossa maalaistalossa niin kauan, kunnes saatiin tietaa lopullisesta sijoituskunnasta ja maapaikasta. Isovanhempieni perheen lopullinen paatepiste oli Paattinen,josta he saivat niin sanotun kylman tilan. Sina aikana kun talo oli viela rakenteilla, oltiin vuokralla muutaman kilometrin paassa omalta tilalta. Haastatellessani isoaitiani, on han koko a jan korostanut, etta kaikkialla missa he ovat olosuhteiden pakosta joutuneet asumaan ventovieraiden ihmisten kodeissa, on heihin suhtauduttu ystavallisesti ja ymmiirtiivaisesti. Sarno in sopeutuminen Paattisille ja toimeentuleminen paattislaisten kanssa on sujunut mutkattomasti. Paivi Hiironen haastatteli isoaitiaan Alviina Hiirosta, o.s. Inkinen, kevattalvella 1986 tehdessaan tutkielmaa sosiaalipolitiikan jatkokurssia varten Turun Kristillisessa Opistossa tyokautena 1985-86: Maalaissiirtovaen asuttaminen ja sopeutuminen vuosina 1939-1951. Taavetti 150-vuoti }lltymiipiii\- seuran habitus paani a den tekstikivenjallb""taknen piiiille. Johtaja E ko lmmo- n a\ - sella saatiin uusi ki, j paikoilleen ja 13.6 aijiin 150-mori -}lltymapaivan aattona. saaroimme 1eniiii juhlaa Karjalai ten J..:yliin oltunmae!hi. Paikalla oli n. 200, ierasta, joita Suomesta oli kak i linja-autollista ja kyliin nykyi ta vakea. Kaikille tarjottiin piirakkamunavoin kera kahvit. Muutamaa vuotta myohemmin Etela-KaJjalan (Maanvilje- lysseura) nyt Maaseutukeskuksen edustajat kavivat toimintansa 150-vuotisjuhlavuoden (merkeissii) kunniaksi v.1929 pystyttamana raivaajapatsaalla, viettiimiissii juhlahetkeii sukuseuran edustajien kanssa. Kiitokseksi patsaan l'uilllostamisesta he ojensivat sukuseuralle 3000 mk shekin. Tilaisuudessa oli lehdiston, radian ja TY-edustajia. (22.8.1997). ukuseura on julkaissut Kuolemajarven Inkisten sukuseuralehtea v.l995. Lehti ilmestyy kerran \1.10dessa, jou1uksi. Siina kerrotaan n10den tapahtumista, muistoja menneilta ajoilta, ajankohtaista iaa ja rulevia tapahtumia. Sukuseuralla on kotisivut intemetissa. Korisimjen osoite on: http:/ " w.uta.fi -ki56139/, siihkoposti: \\.~. ongnetworks.fi. ul-ututkimus on myos seuramme mielenkiintoinen ja hidas harrastus. Kun materiaalia kertyy riittiivasti on sukukirjan julkaisemisen \LJOro. Inkisten suku on eliinyt tiedostojen mukaan jo 1570 Kuolemajiirven Inkilassii, siis 432 vuotta vanha suku. Kunnioitettava ika ja suku. Kantaisana main1taan Heikki Inkinen v.1635, jolloin virallinen henkikirjoillepano alkoi. Mutta jo vuosilta 1544 mainitaan Ingi Kostian, v. 1557 Ingila Lars, v. 1560 Innkilen Thomas, v.l551 Ingij Kolka, kaikki Viipurin alueelta. lngi-nimestii on muodostunut vuosisatojen kuluessa Inkinen, joka on sukumme kunniakas niml. Sukuseuraamme kuuluu 253 jasenta,joista aile 18-vuotiaita 30, ainaisjiisenia on 40 ja vuosijiisenia 183 h. Sukukokouksia pidetiian vuosittain, ajankohta viikkoa jalkeen juhannuksen. Kokoonturniset pidetiiiin eri paikkakunnilla Turun alueella. Joka toinen vuosi on juhlan aika ja joka toinen kokoontuminen on vuosikokous ja kyykkii, yleensii lauantaipiiivii. Luettelen pidettyjen kokousten ajanja paikan: I. Sukujuhla, perustamiskokous 21.6.1992 Aura, Auran Nuortentalo 2. Sukujuhla, vuosikokous 29.8.1993 Turku,VPK-talo 3. Vuosikokous 24.4.1994 Turku, Karjalaistentalo 4. Sukujuhla 2.7.1995 Masku, Maskutalo 5. Vuosikokous 7.7.1996 Aura, Koskipirtti 6. Sukuseuran 5-vuotisjuhla, v.kok. 6.7.1997 Sauvo, Seurala 7. Sukuseuran vuosikokous 27.6.1998 Aura, Koskipirtti 8. Sukujuhla ja vuosikokous 4.7.1999 Lemu, Ask. Louhisaari 9. Vuosikokous 1.7.2000 Aura, Ruokamesta I 0. Vuosikokous ja juhla 30.6.2001 Lemu, Eeron Laava 11. 10-vuotisjuhlaja vuosikokous 30.6.2002 Aura, Koskipirtti Kiitokseni suvulleja sukuseuranjasenille! Inkisten Sukuseuran puolesta: KAARINA HANNULA pj. 5

Aitini y ritan kertoa aitini elamasta, minka viela muistanja mita olen kuullut kerrottavan. Kun nykyaan puhutaan onnellisesta elamasta, niin aitini elamassa niita onnellisia aikoja lienee olleen hyvin vahan. Jo heidan isanja aidin seurusteluaika oli Suomessa levotonta. Suomi oli ollut osa Venajan Suuriruhtinaskuntaa pitkan aikaa, mutta siellakin alkoi kansa kapinoida keisarivaltaa vastaan. Tilalle puuhattiin kommunistijohtoista yhteiskuntaa. Suomi katsoi nyt ajan koittavan julistautua itsenaiseksi valtakunnaksi. Niinpa Suomen Senaatti julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa joulukuun 6. paivana 1917. A ra., Ltf<.e, out"i.ai\a/ ~ cutv '/<,uft(;{,l VCLil<kcqJCt/ ~ ~ o-vv jo- ~C{/ muu-ct/ Suomessa oli kuitenkin viela venalaista sotavakeaja naihin turvaten tyovaki teki kapinan hallitusta vastaan, niin etta 1918 tammikuussa alkoivat aseelliset yhteenotot. Kansa jakautui kahteen leiriin; punaisiinja valkoisiin. Kotiseudullani punaiset olivat niskan paalla, koska valkoisten vastarinta ei ollut viela jarjestaytynyt. Punaiset hakivat taloista asekuntoisia miehia. Meillakin kavivat hakemassa isaa ja hanen veljiaan, mutta kaikki olivat ehtineet piiloutua. Kun ei poikia loytynyt, niin vietiin poikien vanha isa. Hanet vietiin Terijoelle, mutta han paasi sielta pakenemaan. Lottakurssi 10.2.1938 Miehia meni Suomenlahden saariin ja kuka minnekin. Isani meni toisen miehen kanssa lnkerinmaalle. Tatini teki hanelle lumipuvun. He hiihtivat Inkerinmaalle, koska tiesivat siella olevan rauhallisempaa. Han kertoi, etta he sahasivat kasisahalla lankkuja ja han kertoi siella oppineensa tekemaan olkikattoja latojen paalle. Tlillli tavalla he saivat elatuksensa. He menivat talvella 1918 ja pois han tuli huhtikuussa 1919. Heita tuli samaan aikaan 14 miesta laivalla luultavasti Koiviston satamaan. Nyt isani meni ensimmaiseksi tapaamaan tulevaa vaimoaan,joka ei tiennyt isasta mitan koko aikana. Sitten vasta han malttoi menna kotiin tapaamaan vanhempiaan ja sisariaan. He olivat seurustelleet jo seitseman vuotta ja nyt tuli tilaisuus virallistaa liitto. Alkoivat haavalmistelut ja heidat vihittiin aitini kotona 1919 kolmas paiva kesakuuta. Sulhanen Iahti seurueineen hakemaan morsianta. Siihen aikaan ajettiin hevosilla ja niita kertyi pitka kolonna. Tapoihin kuului, etta mukana oli haitarinsoittaja. Sulhasen ajomiehena oli hanen setansa ja soittaja istui siina kolmantena. Vihkiminen tapahtui ulkona koivujen alla,josta oli nakoyhteys merelle. Vihkimisen jalkeen oli tarjoilua. Taman jalkeen juhlakansa Iahti saattueena ajamaan sulhasen kotiin, jonne oli matkaa reilut viisi kilometria. Taalla olivat vastaanottamassa sulhasen vanhemmat, seka muitakin, ainakin pitoemannat. Taalla alkoivat varsinaiset haat. Morsiamen kotona oli laksiaiset. Tlialla syotiin ja juotiin seka tanssittiin. Nyt alkoi aidille tietysti hyvakin aika, koska sai kaipaamansa miehen vierelleen. Alkoi myos sopeutuminen uuteen suureen perheeseen. Perheeseen kuului hanen miehensa isa ja aiti, miehen kaksi veljeaja kolme siskoa. Asuttavana oli iso maalaistalo, jossa oli iso tupa ja kolme kamaria. lsa ja aiti saivat nyt oman kamarin. Tal ossa oli karjaa ja viljelysta no in 10 hehtaaria. Tam a tarj osi ruuan, mutta rahasta oli tiukkaa. Miehet raivasivat kesalla uutta peltoa ja talvella kavivat merella kalastamassa. Heilla oli toisen talon kanssa yhteinen talvinuotta, jota kavivat merella vetamassa. Nuottaan tarvittiin 10 miesta ja kaksi hevosta. Aitikin kertoi ol- Laasosen perhekuva leensa mukana nuotalla, kun meilla ei ollut tarpeeksi omia miehia. Olivat siellli mukana miehen siskotkin. Nuotta sisalsi paljon verkkoa ja syksylla ennen pyyntiin lahtoa se piti kunnostaa, paikata mista oli mennyt rikki. Aitini sai arvostusta verkon paikkaamisessa. Han oli tottunut verkkojen kasittelyyn lapsuuskodissaan. Kesalla aiti kertoi kayneensa tekemassa polttopuita, kun miehet eivat ehtineet. Siina kotimme lahella oli hyvaa lepikkoa, missa aitini kavi. Han kertoi, etta se oli hanelle mieluista tyota, vaikka oli raskastakin, mutta tyota sai tehda omaan tahtiin, eika kukaan ollut neuvomassa. Tyo,josta aitini sai arvostusta, oli riihen ahtaminen ja ilmeisesti sinne ei kukaan pyrkinyt, koska se oli hankalaa tyota. Siihen aikaan viljat niitettiin sirpilla ja sidottiin lyhteiksi ja laitettiin pelloille kuhilaiksija kymmenyksiksi. Rukiit tehtiin kuhilaiksi ja niihin laitettiin 15lyhdettaja kaura, ohraja vehna laitettiin kymmenikoiksi, niihin tuli 10 lyhdetta. Pellolta ne sitten ajettiin riiheen, jossa ne kuivatettiin orsilla, niin etta ne olivat tahkat ylospain. Riihessa oli sisaanlampiava uuni, jonka lammossa vilja sitten kuivui. Savulla oli viijan makuun oma merkityksensa. Ahtaminen tarkoittaa lyhteiden asettelemista orsille, jotka olivat seinasta seinaanolevia vahvoja riukuja. Riihen puintiin mentiin aikaisin aamulla sen takia, etta saatiin samana paivana uusi ahos kuivumaan. Ahos tarkoittaa uutta tayttamista. Syksylla kuului rytmikas mukse, kun rukiita puitiin varstoilla. Kuivatut lyhteet avattiin siteistaja levitettiin riihen lattialle. Riihipaivaan kuului saunominen kun riihihommat oli tehty. Riihessa tyoskentely oli hikista ja polyista. Aitini synnytti kaikkiaan kuusi lasta. Kolme poikaa ja kolme tyttoa. Lapset syntyivat ensimmainen 1921 ja seuraavat 1922, 1924, 1926, 1930 ja viimeinen 1938. Kerran aitini kertoi kun oli puhetta kesalomista, etta silloin hanella oli muutama paiva lomaa, kun oli lapsivuoteessa. Lapset toivat uutta tyotaja huolta vanhemmille. Isani sairasti paljon. Hanella oli vatsahaava kauan. Han soi siihen aikaan vatsahaavaan terveyssuolaa. Han oli myoskin sen takia sairaalassa, mutta se ei taysin parantunut. Use in syomisen jalkeen oksensi ruuan pois. Hanelle ei sopinut hapan ruisleipa. Aiti leipoikin hanelle vehnasta hiivaleipaa. Vahitellen perhe pieneni. Isoisani, silloin sanottiin aijaksi, kuoli tammikuussa 1924 ja mina synnyin samana vuonna maaliskuussa. Perin aijani etunimen Heikki. Mummo oli tarmokas ihminen ja piti perheessa jarjestysta. Han eli leskena 10 vuotta ja kuoli 1934. Mina olin kuulemma mum- 6

mon erityisessii suojeluksessa. olin mummon lellipoika. etlini a\ioitui amoihin aikoihm ~n mummo 1...-uoli. 'yt oli talo - kaksi minilili. lui tan lcun mummon hautajat i sa liitini im eminnlikst. e oli paik ~~~~~ \'atlha penn einen tapa. 'iit rutut naa urin emlinaih perhee-een helposti ~ kai - e et eh-annut iltmtlatttama ru edalle syn ~ 1 ~1:r Tlimli h-a-t h aa janrutena. edallani oh paljon yhtei kunnalli ia tehtli\ iii. niin he mu nivat perheen asemalle. Sielta oli hlinelle paremmat yhteydet. - i tilti ohtaan paineet viihan belli -. lsaru -tsaret hakeutuiat omtin ammatteihinsa. Yksi m ni a\ ioliittoon naapu - lili.n.. ~1 lopulta suuri perhe - na lopulta olimme talos- '3all oma perhe. Vanhemmat eruvat jo navetta- seka mmhm maatilan tiiihin. Myiiskin minli \eijeru kanssa olimme tiiissa mukana. lsli ei antanut laiskotella yhtlili.n.. \'aan e --~ aina toitli. Kun isa sairas eli pal jon.. niin me pojat joudurmm te -emaa.n tottli. rnitka norrnaali-ti ~uluivat miehille. Kun n~1 mu elen siu aikaa.. niin ei mmulle jlian~1 mnliiii pahaa rnieltli iiu ajasta. -~, olen huomannut. enli jou enolo \Oi pilata kasvavan i.hmis n. Perheemme eli n~ muutaman vuoden norrnaalia perhe-elilnlili. Luulen enli tirnli aika oli liidilleni "onnelli ta aikaa. Tie~-sti - "-avista lap i ta oli omat huolenaiheet. Kurnrnitlitini sanoi: pieni tli lapsista on pienet huolet. muna suurista lapsi ta on uuremmat huolet. Aidit kantavat aina huolta lapsistaan. yt alkoi aika,jota emme pysty, emmeka saa unohtaa. Oli syntynyt Hitler, joka sai koko Euroopan olot sekaisin. Se heijastui tanne meillekin Suomeen. Stalin pelkasi, etta Hitler valtaa koko Euroopan, niinpa han kiirehti jakamaan myiis Eurooppaa. Han paatti ottaa ens in Suomen hallintaansa ja esitti aluevaatimuksia Suomelle. Moskovaan menivat asiasta neuvottelemaan Paasikivi ja Tanner. Kun neuvotteluissa ei edistytty, alkoivat sotatoimet. Aikaisemmin oli taalla varauduttu ja kutsuttu reservissa olevat miehet aseisiin. Koko kesan oli tehty linnoitustiiita, oltiin varauduttu pahimman varalta. Kylassamme oli sotilaita majoitettu joka talossa. Se antoi turvallisuuden tunnetta. Mutta toivoimme liikaa. Neuvostoliiton joukot hyiikkasivat yli rajan ja pommittivat kaupunkeja 30. paiva marraskuuta 1939. Me saimme evakuoimiskaskyn seuraavana yiina. Mina kuuluin suojeluskunnan poikaosastoon. Saatiin naapurin pojan kanssa tehtavaksi Nuorisoseuran talolle. Tallaista ei kukaan uskonut tapahtuvaksi. Kavimrne joka talessa. Alkoi aikamoinen hassakka, mutta sotilaat rauhoittelivat ja auttoivat matkaan lahtijiiita. Meilta lahtivat aiti ja lapset. Isa saatteli meidat autoon, suuteli aitia ja antoi minulle rahapussinsa, tarkoitti ilmeisesti, etta pida huolta perheesta. Auto tuli iltahamarassa ja vei meidat Uuraaseen, mista oli vesikuljetus yli Viipurinlahden. Monien vaiheiden jalkeen olimme Urjalassa. Koko matkan aikana ei meilla ollut rnitiian hataa, meista huolehdittiin hyvin. Urjalassa saimme asuttavaksemme kamarin, missa oli lammitettava uuni. Kavimrne veljeni kanssa talon tiiissa. Mutta sitten tuntui, etta meidan maailmamme romahtaa. Sain siirtovaen toimistosta tiedon, etta isamrne on kuollut Viipurissa joulukuun 14. paivana. Aiti oli sairaana, enka mina pystynyt hanelle tallaista tietoa kertomaan. Pelkasin, etta aiti menehtyy siihen tietoon. Nyt elettiin jo tamrnikuuta 1940. Isani veli tuli sitten kaymaan ja kertoi aidille tapauksen. Seta toimitti isani hautaan Viipurissa. Isalla oli hyva henkivakuutus, joka oli meidan turvamrne jonkun aikaa. Kun olin nostamassa isani henkivakuutusta, niin rninusta tuntui, niin kuin olisin myynyt isani. Raha oli kylla tarpeen. Meidan elamamme oli nyt pohjalukemissa. Vahitellen tutustuttiin kylan asukkaisiin. Siella asui muitakin evakkoja. Jouduimrne kuitenkin viela muuttamaan toiseen taloon samaan kylaan. Sota loppui maaliskuussa 13. paivana 1940, mutta kotiseutumrne jai vieraan vallan haltuun. Viranomaiset alkoivat suunnitella siirtovaen asuttamista. Meidan kylamme ihmisille suunniteltiin asuinpaikkoja Siikaisten pitajaan. Meillekin oli varattu paikka Siikaisten pappilan maista. Muutimme siina uskossa Siikaisiin, mutta asutustoiminta keskeytettiin, kun alkoi uusi sota 25.6.1941. Saksa oli nyt apunamme. Joukkomrne etenivat nopeasti ja syksyyn mennessa oli kotiseutumme taas suomalaisten hallussa. Elimrne siina toivossa, etta paasemme pian sinne muuttamaan. Aitienpaivajuhla 12.5.1919/nki/an kansakoululla. Paasimme sinne kevaalla 1942. Meidan asuinrakennus oli siirretty Kaijalaisten kylaan, mutta navettarakennus oli osittain pystyssa. Rakensimrne saunan kivijalalle kaksihuoneisen miikin. Kun miikki oli valmis, sain kutsun armeijan kutsuntaan ja pian jouduin lahtemaan sinne jonnekin. Aidilla ja nuoremmilla sisarillani oli oma asunto omalla maalla. Se olikin perheelle onnen aikaa, vaikka sota oli kaynnissa, eika oltu lopputuloksesta varrnaa tietoa, oli vaan uskoaja toivoa. Aidilla oli nyt toisenlaista huolta kun toinenkin velijoutui armeijaan. Han tietysti kantoi huolta, kuinka poikien kay. Eivat aitini huolet paattyneet vielakaan, kun sotaonni ei meita suosinut. Eraana paivana kesakuussa 1944 tultiin taas sanomaan, etta taytyy lahtea, kun puna-armeija valtaa alaa ja lahenee meidan kotiamme. yt aitia ja muita kylassa olevia siviileja vietiin Sauvon pitajalin. Sota loppui kuitenkin, niin ettei maata miehitetty. Olimme viela itsenainen kansa. Taas viranomaiset alkoivat suunnittelemaan siirtovaen asuttamista. Aikanaan meille osoitettiin paikkaa Lemun pitiijasta. Siina oli peltoa seka metsaa. Meille sanottiin ota tai jata, pakkoa ei ollut. Otimrne paikan ja rakensimme sen asuttavaan kuntoon. Minulla on sellainen ajatus, etta aiti viihtyi taalla hyvin. Hanen lapsensa olivat aikuisia, niin etta han sai nahda lapsenlapsiakin. Mina olin perustanut perheen muualle. Aiti kuitenkin sairastui parantumattomaksi. Sain tasta tiedon kiijeella. Laksin kaymaan hanen luonaan. Kun hyvastelimrne, niin aiti sanoi minulle, etta anteeksi kaikki. Sanoin etta minulla on enemman anteeksi pyydettavaa. Emme pystyneet puhumaan enempaa, pidimme toisiamrne kadesta ja itkimrne molemmat. Pian taman jalkeen hautasimme hanet Lemun hautausmaalle. Aitini elamaa muistellen Heikki Olavi Inkinen lokakuussa 2002 7

Sukuseuran hallituksen jasenten esittely Puheenjohtaja : KAARINA HANNULA os. INKINEN, syntynyt Kuolemajiirven Kipinolassa 1933, ROSA)a SALOMON INKISEN yhdeksiintenii lapsena. Avioliiton solminut v. 1953, auralaisen talonpojan JOEL HANNULAN kanssa. Lapsia meille on syntynyt kolme. ranhin tyttiiremme HEIDI HELENA menehtyi 11.9.1990 aivoverenvuotoon ylliittiien 36 vuotiaana. Se suru painaa meitii vieliikin. Hiine/tii )iii poika KRISTER. Toinen tyttiiremme Prf!VI HANNELE on perheeton. Poikamme JUHA-PEKKA asuu Tun1ssa, hiinellii on vaimo LEENA)a lapse! JUHO )a KATARIINA. Heitii kaikkia muistan piiivittiiin siunaavin ajatuksin. Eliimiintyoni olen tehnyt liikunnan parissa, joka on myos aina ollut rakas harrastukseni. Nimeni on SAMU IN KIN EN. lkiiii on kertynyt 31 vuotta. Kotoisin olen Turun Lausteelta, mutta toiden periissii olen muuttanut Helsinkiinja asun nykyiiiin Toolossii. Sukuseuran toiminnassa olen o//ut mukana alusta liihtien. Sukuseuran verkkosivuja olen y//iipitiinyt vuodesta 1998. Harrastuksiini kuuluu valokuvaus, taidehistoria )a jazzmusiikki. (samu_inkinen@yahoo.com, puh. 0400-991619) HELl AALTONEN (o.s. 1NKINEN), s. 1957 Turun arkkihiippakunnan kasvatusasiainsihteeri, pas tori p.02-2444 580 (koti), 0400-774 314 heli. aaltonen@evlfi Lapse!: Miika 21 v ja Minna 19 v. KAARINA HELEN! US os. LAASONEN Olen Lydia Inkisen )a Nikodemus Laasosen kolmesta tyttiirestii keskimmiiinen. Synnyin evakkomatka//a Merikarvialla jatkosodan aikaan syksy//ii 1941. Olen asunut Piikkiossii 1949-1986, josta muutin Turkuun. Jiilkikasvua kaksi poikaa Marko s. 1965 )a Mika s. 1967. Toimin Turun Karjalaseuran taloudenhoitajanaja kiiyn iltalukiota. Olen aktiivijiisen Karjalaseuran kuorossa )a niiytelmiikerhossa. Olen PA!VJ IN KIN EN Sauvosta..-trun Sauvon kirkonkyliissii kirkon ieressii samassa rivitalossa kuin sukuseuramme jiisenet Toivo )a Liisa lnbnen sekii Lempi Rosengren. Tyossii olen Sauvon kunnassa rjastonjohrajana. Sukuseuran sihteerinii olen toiminut en perustamisesta liihtien. Harrasran sukuseuratoiminnan li.siiksi valokuvausta )a kiisitoitii. Osomeeni on Sauvontie 33 B 13 :I: -o SAL TO )a puhelinnumeroni 0t1 050 _-94 9 I 4. Rahastonhoitaja.KATARIINA TOMMILA, OS. INKINEN, s. 1956. Almaja Oiva lnkisen tytiir kotoisin Aurasta. Perheeseeni kuu/uu puoliso Raimo, 1 5-vuotias poika Sa/u )a 1 1-vuotias tytiir Siina. Tyoskentelen koulutusneuvojana tyovoimahallinnon palveluksessa. Vapaa-ajan vietiimme Turun saaristossa moki//ii )a mere/iii. SIN1KKA HEININEN Synnyin vuonna 1935 Karjalassa 1nkiliin kyliissii esikoisena Urho ja He/vi Riskin os. Inkisen perheeseen. Lisiiksi perheese&mme kuului Irja-sisko. Elin onne//ista lapsuusaikaa, kunnes tuli sotaja isiimme kaatui vuonna 1941. ;{iti rakensi mei/le uuden kodin Karjalaanja myohemmin Lemuun. A.iti toimi maanviljelijiinii )a sa mal/a lastensa kasvattajana. Avioiduin Timo Heinisen kanssa 21 -vuotiaana. Viljelimme yhdessii Lemun Valpperinimistii maatilaa. 41 yhteisen vuodenjiilkeen mieheni kuoli )a jiiin leskeksi. Vietiin eliikepiiiviii kotonani Valpperissa. Olen o//ut mukana sukuseuramme toiminnassa alusta alkaen, myos sukuseuran ha//ituksessa. JUKKA TAAVETINPOJAN NIKODEMUKSENPOJAN KAUKONPOIKA 1NKINEN Olen syntynyt vuonna 1951 Maskun Sopolassa sijaitsevaan taloon, )ossa asui vanhempieni lisiiksi mummo sekii kolme setiiiini )a kaksi tiitiiini. Pappani oli kuo/lut vuotta aikaisemmin. A.itini on kotoisin Karkustaja o//essani neljiivuotias muutimme omaan taloon Akkoistenmiikeen, jonne joitain vuosia myohemmin syntyi pikkuveljeni Matti. Koulutukseltani olen diplomiinsinoori ja tyoskentelen Turun yliopiston atk-keskuksessa, jonne siirryin Wiirtsilii Marinen mentyii konkurssiin vuoden 1989 lopu//a. Vanhempi lapseni Kathy on iiiltiiiin 17 ja opiskelee tietotekniikkaa Manilan eteliipuole//a yliopistossa,

TERVETULOA SUKUSEURAN KOTISIVUILLE WWW.INKINEN.INFO Sukuseuran internetsivuilla on nyt vuoden verran ollut uusi helpompi osoite www.inkinen.info. Sivut toimivat sukuseuran lehden tukena seuran toiminnasta tiedotettaessa. Sivuja paivitetaan kuukausittain, joten voit esimerkiksi katsoa valokuvia sukujuhlista pian niiden jalkeen. Sivuilla voit vieraskirjan kautta lahettaa terveisia tutuille, niin kuin monet ovat tehneetkin. Kysymyksia ja kommentteja sukuseuran toiminnasta voit lahettaa sahktipostilla inkinen@yahoo.com. Vuosien varrella terveisia ja yhteydenottoja on tullut niin eri puolilta Suomea kuin ulkomailtakin. Viime lehden Amerikan artikkelinkin saimme internetsivujen kautta. Sukuseuran kotisivut ovat toimineet vuodesta 1998 alkaen. Talla hetkella kavijtiita on n. 120 kuukaudessa. Osa vierailijoista on aktiivisia sukuseuralaisia ja osa taas ulkopuolisia verkossa surffailijoita, jotka ltiytavat sivuillemme esimerkiksi Kuolemajarvisaatitin ja Suomen Sukututkimuseuran sivujen kautta. Nain mytis sellaisilla ihmisilla, jotka eivat tieda suvustamme tai joilla ei ole mahdollisuutta tutustua lehteemme voivat saada tietoa seuramme toiminnasta. Sivujen kehittamiseen voit itsekin osallistua lahettamalla palautetta. Mytis esimerkiksi vanhat valokuvat ovat tervetullutta postia. Samu lnkinen Kaarina Hannula Sukuseuran kuulumisia Vuosikokouksessa valittu seuran hallitus kokoontui sunnuntaina 20.10.2002 Turussa, Karja1aisten ta1ossa, jarjestaytymiskokoukseen. Puheenjohtajana jatkaa Kaarina Hannula, sihteerina Paivi Inkinen, tilienhoitajana Katariina Tommila, jasenkirjurina Hellevi Inkinen, varapuheenjohtajana Samu Inkinen, nuorison kokoonkutsujina Matti lnkinen, Marjo Vuorinen ja Katariina Tommila. Paatoksia tehtiin seuraavasti: Jasenlehden toimittaminen 10- vuotisjuhlanumerona, kirjoitukset ja kuvat toimitettava 13.11. mennessa. Painopaikaksi valittiin Painotalo Gillot, Turku. Puheenjohtaja toimittaa tekstit painoon. Paatettiin tilata T-paitoja sukuseuran logolla varustettuna 60 kpl. Samu Inkinen sai tehtavakseen hankkia ja markkinoida paidat, ensi vuoden kevaalla. Paatettiin tilata rintamerkkeja, myos logolla varustettuna 100 kpl. Paatettiin jarjestaa kevatkonsertti su 6.4.2003 Turun Karjalaisten talolla. Esiintyjiksi pyydetaan suvun nuoria musikantteja ja laulun taitajia. Yhteys- ja jarjestelyvastaaviksi valittiin Katariina Tommilaja Marjo Vuorinen, avustajana Matti Inkinen. Kmjalaliiton Kesajuhliin 14.- 15.6.03 osallistutaan, myos sukunayttelyyn ja juhlakulkueeseen. Seuran vuosikokous pidetaan lauantaina 28.6.2003 klo 12.00 Turun Karjalaisten talossa, ohj. keittoruoka, kokous, kahvi, kyykkaottelu ja arpajaiset, nuorten ohjelmaa. Seuraava hallituksen kokous sunnuntaina 9.3.2003 Heli Aaltosen kodissa, Hurtink. 14 B 9, klo 16.00. Taman jasenlehden mukana saatte jasenmaksu- ja lehtilaskun. Tietoja saatte puh. 02-486 0041, viesteja voi jattaa myos sahkopostin valityksella kaarina.hannula@suomi24.fi. Kiitos! Terveisin KH AX:O.'EVENHO, os. KIPINOINEN Kipinoisen Hannunja Toinin, os. Jnkinen, tytiir. Asun perheineni Liedossa vanhassa kotipaikassani, perheeseen kuuluu aviosiippa Seppo ja pojat Pekka ja Lass e. jonka nimi on Adventist Univeriry of Philippines. Nuorempi lapseni Mari tiiytti juuri 11 ja kiiy peruskoulun viidettii, musiikkipainotteista luokkaa. Harrastuksena on liihinnii matkailu ja j(jtkossa a ion viettiiii yhii enemmiin aikaa Pohjois-Thaimaassa Mekongin varrel/a sijaitsevassa talossamme. Sukuseuran hal/ituksessa, johon olen kuulunut pari vuotta, ja vapaa-aikani olen Samun kanssa pyrkinyt huolehtimaan seuramme verkkosivuista..\l4tti KJPISOB.T. Synnyin Siikaisissa \1/onna 1941. Jfinulla ja mimollani Leenalla on kolme lasta, Heli..\/innaja Heidi. Lastenlapsia meillii on yhteensii kuusi. Ammatiltani olin maanviljelijiija meillii oli lypsykarjaa. Nyt olen kuitenkin jo eliikkeellii. lsiini Fi/emon on syntynyt Kuolemajiirven pitiijiissii, Kipinolan kyliissii. A"itini Saima on omasukua Inkinen, hiin on syntynyt Kitjo/an ky/iissii. Kotiseutumatka Kuolemajarvelle, juurillemme tehdaan 11-13.7. 2003. Kohteina kotikylat lnkila, Kipinola, Kaljalainen, Akkala ym. Hinta ph n. 140 euroa. lim. 30.5. mennessa Kaarinalle puh. 02-486 0041 tai 050-343 4239. Tervetuloa mukaan! 9

Juuret juontavat Kuolemajarvelle Inkisten sukuseuralla 10-vuotisjuhlakokous Kuolemajarven Inkisten Sukuseura ry vietti perustamisensa I 0-vuotisjuhlaa 30. kesiikuuta Aurassa. Juhlapaiva aloitettiin jumalanpalveluksella Auran kirkossa, jonne oli saapunut runsaasti suvun jasenia. Saaman piti kasvatusasiainsihteeri, pastori Heli Aaltonen o.s. Inkinen, liturgina toimiauran kirkkoherra, rovasti Mauri Wahlroos ja kanttorina Tapio Eronen Tarvasjoelta. Ensimmaisen lukukappaleen luki Sanna Reko, musiikkia huilulla esitti kauniisti Siina Tommila. Toisen lukukappaleen luki Eero Inkinen. Kolehdin keriisiviit Matti Kipinoinenja Jouni Syrjalii. Jumalanpalveluksen jiilkeen siirryttiin kulkueena kirkkomaalle, Suomen lipunja sukuseuran lipun johdolla. Suomen lippua kantoi Matti Kipinoinen, airueina Anne Venho ja Katariina Tommila, sukuseuran lippua kantoi Samu Inkinen, airueina Paivi Hannula ja Hanna Muurinen. Kaikilla airueilla oli yllaan sukuseuran kaunis puku. Puheen piti Kaarina Hannula tuodenjulki liihes 500 vuotta vanhan suvun eliimiiii Kuolemajiirvellii, milloin Venajan, milloin Ruotsin vallan alia. Kaipauksella muistettiin myos sankarivainajia tiiiillii, kuin myos niita 227 kuolemajarveliiistii sankarivainajaa, joukossa myos lottia. Sankarivainajien muistomerkille laskivat kukkalaitteet Sirkku Reko ja Heikki Inkinen, airueina patsaan molemmilla puolilla seisoivat suvun nuoret Siina Tommila ja Lasse Venho. Kmjalaanjaaneiden vainajien muistomerkille laskivat kukkaset Jaana Viilimaki o.s. Inkinen ja Jukka Inkinen, airueina seisoivat Mari Inkinenja Ville Helenius. Muualle siunattujen muistomerkille laskivat kukkaset Sirpa o.s. Inkinenja Timo Helenius. Lisiiksi kunnioitettiin Auran kirkkomaalle siunattujen suvun j iisenten muistoa liihiomaisten viedessii heidan haudoilleen kauniit kukkalaitteet, suvun sini-keltavalkoisin viirein. Kukkien laskemisen aikana Miia Reko soitti trumpetilla "Karjalan kunnailla" sekii "Oi muistatko vielii sen virren". Siivelet kantautuivat kauniina yli kirkkomaan. Juhlava kunnianosoitushetki paiittyi virteen "Herraa hyviiii kiittakiia", minkajiilkeen liput airueineenja kukkien laskijat poistuivat j a j uhlaviiki si irtyi kovassa sateessa Koskipirttiin. Harrastusmerkkeja perustaj aj asenille Ruokailun jalkeen alkoi sukuseuran vuosikokous. Puheenjohtaja toivotti kaikki tervetulleiksi seuran I 0-vuotisjuhlakokoukseen. Aluksi vietettiin hiljainen hetki vuoden aikana poisnukkuneiden muistolle ja sytytettiin kynttiliit. Ilmari Inkisen kynttilan sytytti puolisonsa Ritva ja Tauno Rusin kynttilan tyttiirensii Merja. Milia Inkinen soitti siihkouruilla kappaleenhymy. Jaettiin harrastusmerkit seuraaville perustajajiisenille: Aune Akkanen, Ritva Inkinen, Liisa ja Toivo Inkinen sekii Tapani Nieminen. Lisiiksi merkin saivat tilintarkastajat Rauni Kurki o.s. Inkinenja Heimo Lietepohja sekii rahastonhoitaja Katariina Tommila o.s. Inkinen. Sig-yhtyeestii tuttu Matti Inkinen esitti pari omaa lauluaan kitaralla siiestiien. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Kaarina Hannula ja sihteeriksi Piiivi Inkinen. Hyviiksyttiin toimintakertomus,jossa todettiin muun muassa, etta ainaisjiisenia 40, vuosijaseniii 163, nuorisoja lapsijiiseniii (aile 18 v.) 30, jasenmaksunsa unohtaneita 20 (tiinii vuonna maksamatta). Jiisenkirjeita seka jasenlehtiii on liihetetty 315 kpl. Hyviiksyttiin tilit, kuultiin tilintarkastajien lausunto sekii myonnettiin tili- ja vastuuvapaus hallitukselle. Erovuorossa olleet Samu Inkinen ja Matti Kipinoinen valittiin uudelleen, Karri Inkisen tilalle Kaarina Helenius seuraaviksi 2003-05 toimintavuosiksi. Eroa pyytiineen Timo Hiirosen tilalle 2002-03 valittiin Heli Aaltonen. Tilintarkastajinajatkavat Rauni Kurki ja Heimo Lietepohja. Jiisenmaksuksi hyviiksyttiin 10 euroa/ vuosijasen, 100 euroa/ ainaisjasen, kannatusmaksu vapaaehtoinen, 0-18 v. ja kunniajiisen vapaajasenia. Hyvaksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio muutoksilla jasenmaksutulojen noususta johtuen. Seuran hallitus sai tehtiiviikseen suunnitella T-paidan tai rintapinssin hankkimista seuran logolla varustettuna myyntiin varojen hankkimiseksi. Seuraava sukuseuran vuosikokous pidetiiiin Turussa 28.6.2003. Kokouksen jalkeen nautittiin kakkukahvit ja pidettiin arpajaiset, joihin jasenet olivat lahjoittaneet kymmenia voittoja. Kahvin juonnin aikana Miia ja Sanna Reko soittivat ja lauloivat yhdessii. Juhlapaiva paiitettiin yhteislauluun ja puheenjohtaja toivotti hyviiii kotimatkaa. Joukkuekyykkiipeli jouduttiin perumaan sateisen siiiin takia. Kaarina Hannula Karjalaisuudesta kiitos Kiitokseni lausun suuren, sain karjalaisen sukujuuren. Se liimpimiiksi mielen saa vaikka missii taivaltaa. Sain Karjalasta kauniin kuvan sen antoi mummo, pienen tuva. Hiin vuoroin haastoi. nauroi, itki, muisti miten kotipihaa kitki. Virkkoi:jos tulee suru, mitas tuosta, vartu viihiin, anna ohijuosta. Nauraa, laulaa karjalainen, kevyempi askel mainen. Kiitokseni noyrin mielin, jatkan karjalaisin kielin. Poyta on katettu 10-vuotisjuh/a-ateria//e 30.6.02. 10 Terttu Riihelii

HYVAA JOULUN AII<AA JA MENESTYSTA VUODELLE 2003 TOIVOTTAVAT SEURAAVAT YRITTAJAT:. ~ AURAH Tlbl )fl KIIHTEISTO OY 21380 flora. POtt. OZ 4860 770 Auran kirja ja Kemikalio Paivi Hannula Liikekeskus Aura puh. 860 131 Inkisen Puutarha Esa Inkinen j a Sirpa Helenius Paattinen pub. 247 4204 Kukka- ja Puutarhakauppa Lillukka Sirkku Reko SakyHi puh. 938-867 1360 On viisasta nakya Iii ke nteessa! Hae meilta oma heijastin ja voit turvallisesti jatkaa matkaa..a. AURANMAAN.. LAHIVAKUUTUS Maarakennusurakoitsij a Paavo Inkinen Kalela Masku puh. 432 7252, autopuh. 949-223 08 Varmista etusi -liity jiiseneksi Paikallisosuuspankissa voit liircya oman panklcisi jaseneksi ja paastii nain vaikunamaan sen toim.int2211. Jasenena voit my& sijoittaa ruomviin lisaosuuksiin, joille olernrne hyvan ruloksernme ansiosta maksaneet erittiiin hyvaa korkoa. Matti Muurinen, Aura puh. 486 0080 Tul~ po1nltlmmmt' )ll litt_y )ium~ksi.' & kylla kannattaa. [Q] KOSKEN OSUUSPANKKI KYRON SEUDUN OSUUSPANKKI 11

1. Sukukokous 2.7.1995 Maskussa, Mikkel Inkisenjiilkel. 2. Iloisia Inkisiii 2.7.1995 Maskussa, Mikkel Inkisenjiilkel. 3. Sukuseuran lipun naulaarnistilaisuus 12.6.1996 Aurassa Koskipirtissii. Ensirnrniiiset nau1at 1yo Martti Inkinen. 4. Sukuseuran lipun vihkimistilaisuus 15.6.1996 Hiimeenlinnassa. 5. Juh1akulkueeseen valrnistauturninen 16.6.1996 Hiimeenlinnassa. 6. Sukukokous 7. 7.1996 Aurassa. 7. Sukuseuran uutta lippua esitte1ee Leevi Inkinen 7.7.1996. 8. lsiinniinviirin vetiiviit salkoon Martti ja Piiivi Inkinen 6. 7.1997 Sauvon Seura1assa. 9. Juhlahetki Sauvon kirkkomaalla 6.7.1997. 10. Poytii on katettu, Karja1aisten 1au1u kajahtaa 6.7.1997. 11. Sukukokous 27.6.1998 Aurassa, Koskipirtin puisto. 12. Seuran pukujenja 1iivien esitte1y 27.6.1998. 13. Sukuseuran piiytiistandardin luovutus Kuo1emajiirvi-siiiitiolle 9.8.1998 Turussa Kuo1emajiirvi-juh1assa. 14. Sukujuhlat Lemullaja Askaisten Louhisaaren Kartanokahvilassa 4. 7.1999. 15. "Linnanneidot Louhisaaressa (linnan pihalla), Anneli, Eeva, Eilaja Hanna-Leena Noormarkusta. 16. SukujuhlatLemulla4.7.1999. 17. Ruusun ojennus kunniajiisen Hilma Inkiselle 4.7.1999. 18. Kyykkiiottelu 1.7.2000. 19. Juh1akulkue sukuseurojen rivistoii 17.6.2001. 20. Juhlakulkue jarjestiiytyy16.6.2002 Porissa. 13

Kuolemaj arvi pahkinankuoressa liihde; Kuolemajarven Inkisten sukuseura, Nro 1, 1995 1. KUOLEMAJARVI Ammoisista ajoista asti oli kansan suussa kiertanyt tarina, joka kertoo jarvesta, kuoleman jarvesta, miten tama aina vuosittain vaatii uhrinsa. Viela tarina kertoo; mikiili jarvi ei seitsemiian vuoteen saanut uhriaan se seitsemiintena vuonna otti useamman. Eraiin perimatiedon mukaan sen on saanut nimensa siita, ettajarveen olisi hukkunut suuri joukko ruotsalaista sotaviikea, joka oli lautoilla ylittamiissa jarvea. Myrskytuuli kaatoi lautat ja kaikki hukkuivat. Vielii mainitaan eraana nimen antajana vuonna 1557 pita jan alueella tapahtunut Mikael Agricolan kuolema. Han oli palaamassa Moskovastaja sairastui kotimatkalla. Piiastyaan pois merenjaalta Kyronniemeen han kuoli. Aikojen saatossa lienee nimesta pudonnut n-kirjain pois ja jiirvea niemineen on alettu kutsua Kuolemajarveksi. Kuolemajarven pitaja oli osa Ayrapiian kihlakuntaa,joka asiakirjoissa mainitaan ensimmaisen kerran Ruotsi Suomen ja Venajan valille solmitussa Piihkinasaaren rauhassa vuonna 1323. Pitaja oli muodoltaan varsin erikoinen. Pituutta viisi peninkulmaa ja leveytta runsaimmillaan kaksi peninkulmaa, mutta kapeimmalta kohdalta vain kolme kilometriii. Kansan suussa syntyi kuvaus: "Pitka ja kaita ko Hanna-Matin paita." Yhtenaistii tiestoa ei ollut ja paastiikseen kulkemaan pitajan eteliiisestii osasta pohjoiseen piti pistiiytyii naapuripitajan puolelle. Pitaja oli monen suuren jarven rikkoma alue. Maaperaltiian se oli mannikkokangasta, suota, niittyja ja peltoalueita sekii lentohiekkaa Suomenlahden rannalla. Alue oli luonnonkaunis. 2.1NKILA Kuolemajarven alue oli pitkaan hyvin harvaan asuttua. Vaesto lisiiantyi hitaasti. Siita pitiviit huolen sota, kulkutaudit ja puute ruuasta. Koko kansa eli varin ankeita aikoja. Vuonna 1544 loytyy koko pitajasta 70 savua. Sa\ut olivat taloja, joiden isanta maksoi veroa. Ensimmaiset sa\ut Inkiliin kylasta mainitaan \UOnna 1570, jolloin savuja oli kaksi ja jousia eli aseen kayt- t66n kykeneviii miehiii oli kolme. Sotien vaikutusta lienee, etta vuoteen 1600 mennessa Inkilan kyliista toinen savu oli sammunut jajousia oli vain yksi. Toinen talo mainitaan autiona. Niinkin myohaiin kuin 1754 oli Inkiliin kyliissii edelleen kaksi ta1oa ja vakiluku oli 46 henkeii. Vuoteen 1810 vaki1uku o1i noussut 63:een. Tassa on mukana jo Yllpurln 111111 Johann Paavo eli Paul Inkinen. Hanen oli syntynyt vuonna 1804, hanen vaimonsa Eeva oli syntynyt 1807. Naista aj oista alkavat rauhan vuodet. Kansalle oli ruokaa enemmanja vaestolisaantyi nopeasti. Oli opittu viljelemaiin maata ja karjasta saatiin maitoa ja lihaa. Siihen asti paaasiallinen ruoka oli tullut metsastyksesta ja kalastuksesta. Uuolklrkko Vuonna 1861 koko pitajan vakiluku oli 3271. Luvussa ovat jo mukana Aapram Paavon poika Inkinen, sukumme kantaisa, syntynyt 1838 ja vaimonsa Valpuri Juhon tytiir Rusi, syntynyt 1842. Vuonna 1864 Kuolemajarvella vihittiin avioliittoon 26 paria. Heidan joukossaan olivat edella mainitut esivanhempamme. Asuinpaikkana heilla oli Kuolemajarven pitaja sijaitsi lantisel/a Karjalan kannakse/ la. Sen naapureita olivat: Koivisto, Johannes, Viipurin mlk, Heinjoki, Muo/aa, Kanne/jarvi ja Uusikirkko. Merenrantaa Kuolemajarveen kuului 22 kilometria. Kuolemajarvi o/i pohjoisetelasuunnassa 50 kilometria pitka ja kapeimmasta kohtaa vain aile kolme kilometria. Vuonna 1939 Kuolemajarvella asui 5332 henkea. Pitajan pinta-ala oli 35340 hehtaaria, josta peltoa 6500 hehtaaria ja metsaa 28 17 4 hehtaaria. Kuolemajarven kylien nimia olivat seuraavat: Akkala, Hatjalahti, Hietanen eli Laasola, Huumola, lnkila, Juvanruukki, Jarvenpaa, Karjalainen, Kaukjarvi, Kipinola, Kirkonkyla, Kolkkala, Kamara, Muurila, Naykki, Pentikkala, Pihkala, Pinnoinniemi, Pitkala, Seivasto, Siprola, Summa, Taatila, Tyoppolaja Ylakirjola. Pitajan keskus oli Kirkonkyla ja liikekeskus Kuolemajarv~n asema eli Pentikkala. Kuolemajarvi oli itsenainen kunta vuodesta 1871. Asiakirjoissa se mainitaan Uudenkirkon kappelina vuonna 1619. ltsenainen kirkkoherrakunta siita tuli 1863. Kuolemajarvelaiset saivat elantonsa paaasiassa maata /oudesta ja kalastuksesta. Ennen Suomen itsenaistymista Pietarin kaupankaynti antoi toimeentulon monel/e. Kuolemajarvi tunnetaan nykyisin parhaiten talvisodan kuuluisista taisteluista, jotka kaytiin Summassa. Mannerheim-linja kulki halki pitajan. Kuolemajarvelaisia kaatui talvi- ja jatkosodassa 227. 14

Valirauhan jalkeen kotona taas. Takana vasemmalta; Heikki, lnkeri, Alii ja Leevi. Edessa Leena, aiti-hilja ja Eero. Inkilan perintotalo, joka sijaitsi Inkilan ky lassa. Uusi aika koitti rajakyliinkin. Ensimmaisena merkkina oli kansakoulun perustaminen 1905. Ensimmaiseen johtokuntaan kuului mm. Taavetti Inkinen. Koulu sai oman uudisrakennuksensa 1907. Se kuitenkin tuhoutui tulipalossa melkein heti valmistumisen jalkeen. Viela yhden rakennuksen tuli tuhosi, kunnesvuonna 1909rakennettu jai pysyvaksi. Oskari Kaipio toimi koulun ensimmaisena opettajana. Han oli Mustialan maamiesopiston kaynytja opetti kylan isannille, miten ajamalla savea mutaperaiselle maalle, saadaan maa paremmin kasvavaksi. Hanen ansiokseen luetaan myos, etta pita jan ensimmainen osuuskassa perustettiin juuri Inkilan kylaan vuonna 1910. Kaipio osti osuuskassan nimiin savikkorinteen ja siita isannat sitten saivat ostaa maanparannussavea pelloilleen. Osuuskassa toimi koululla aina vuoteen 1921, jolloin se siirtyi Yla-Kirjolan puolelle. 1800-luvun loppupuolella oli Pohjanmaalta lahtenyt liikkeelle nuorisoseuraliike, jonka johtavana ajatuksena oli: "Hyva ihminen - kunnon kansalainen". Inkilaan nuorisoseura perustettiin 27.12.1907. Perustavan kokouksen puheenjohtajana oli 0. Kaipio. Postia ei kylalla ollut. Lahin posti toimi asemalla. Pitajan ainoa apteekki oli kirkolla. Sen parasta myyntiaikaa oli sunnuntaiaamu, silla se oli auki ennen ja jalkeen jumalanpalveluksen. Nain saatiin hoidettua kaksi asiaa samalla kertaa. Kaupan virkaa kylalla toimitti Osuuskaupan myymala. Ostettavaa ei kovin runsaasti ollut, etupaassa kahviaja sokeria. Valittihan kauppa sitten myos munia ja marjoja ja sienia, joista naiset ja lapset saivat vahan rahaa. Oli myoskin Matikan yksityiskauppa. Kaupan pitaja oli kylan saamamies: Matikka-Matti. Ehka hanta pidettiin liian tuttuna, koska hanen puhetilaisuuksiaan ei oikein kotikylassa arvostettu. Uudenkirkon puolella kuulijoita olijo runsaammin. Talosta taloon kiersi sana, etta Inkilan Matti puhuu. Viimeisena talona siirryttaessa Kirjolan kylan puolelle oli 1912 muodostettu Samuli Inkisen Metsapirtti. Samulin rajasta muutama sata metria Kirjolaan pain oli tien vieressa suuri petaja. Sen kupeessa oli risti ja sita kutsuttiin ristipetajaksi. Tiille petajalle asti vainajat saatettiin laulamalla mentiiessa kohti Kuolemajarven kirkkomaata. Uskottiin, etta tekemalla risti petajaan vainajat sitten pysyivat taman rajan takana eivatka palaa takaisin. Monta kertaa tyo taukosi kylan pelloilla, kun muualta tulevat saattoivat laulaen vainajiaan. Vuonna 1939 kylassa oli koulun, osuuskaupanja nuorisoseuratalon lisaksi 32 savua. Tuli kuitenkin suuri myrsky, joka muutti kylan ja sen asukkaiden kohtalon toiseksi, kuin milta se vuosisadan alussa oli nayttanyt. 3. INKILAN AAPRAMI 1800-luvun alussa asui Inkilan perintotilaa (Inkila No 2) Paul Inkinen. Han oli syntynyt 24.11. vuonna 1804. Hanen vaimonsa Eeva Rusi oli syntynyt 2.12. vuonna 1807. Muista lapsista ei ole tietoa, mutta joulukuun 20. paivana vuonna 1838 heille syntyi poika, joka kastettiin Aapramiksi. Vartuttuaan Aaprami haki vaimokseen Kuolemajiirven Laasolan kyliin Hietasesta Valpuri Juhantytiir Rusin,joka oli syntynyt vuonna 1842. Avioliittoon heidat vihittiin 27.11.1864. Aikanaan heille syntyi kaikkiaan seitseman lasta: Henteri 1867, Salomon 1870, Taavetti 1873, Eeva 1878, Anna-Mari 1880, Helena 1883 ja pahnan pohjimmaisena Samuli 1886. Kirkonkirjat kertovat, etta 2. 7.1887 kuoli talollisen Paavo Inkisen leski Eeva, omaa sukua Rusi. Paavo, eli siihen aikaan ruotsinkielisten kirkonkirjojen mukaan Paul, oli siis kuollut jo aikaisemrnin. Silloin talon vaki kertoi lahistolla asustavasta tietajasta. Koska paikalla oli, paatti Aaprami pistaytya ukkoa jututtamassa. Tietaja kertoi: "Sinulla on kotona talli, jonka ovi aukeaa lanteen. Tallissa on kolme pilttuuta ja puulattia. Keskimmaisen pilttuun keskimmaisen lattialaudan alia on noidan kaareet. Ota ne pois ja vie metsaan kahden toisiaan hankaavan puun valiin. Silloin paikalle tulee henkilo, joka noitakaareet on laittanut." Palattuaan kotiin Aaprami totesi, etta oven sijainnin noita oli maaritellyt aivan oikein ja kun keskirnmaisen pilttuun keskimmaista lattialautaa nostettiin, loytyi sielta eri varisista villalangoista tehty nytty,joka saman tien poistettiin. Se jatettiin kuitenkin metsaan viematta, koska talon vaki luuli tietavansa tekijan. Aapramin kauppataidoista kertoo tarina, etta han Koivistolla yksien markkinoiden aikaan vaihtoi kaksitoista kertaa hevosta ja samalla hevosella kotiin palasi. Leena Suorsa 15

Kotini Karjalassa elaa yha muistoissani Olga os. Matikka ja Mikko Anttalaisen haat lnkilassa 12. 7. 1925. Kotini sijaitsi Kuolemajarve!Hi Kipinolan kylassa, Heinisenjoen rannalla. Kipinolanjarvi oli vajaan kilometrin paassa. Perheeseemme kuului isa Salomon Inkinen, aiti Rosa ja lapset Oiva, Helvi, Toini, Annikki, Terttu, Aini, Ilmari, mina, Kaarinaja Liisi. Olimme suurperhe, rnika oli siihen aikaan yleista. Lisaksi perheeseemme kuului Keittokurssi Mikkellnkisen talossa lnkilassa 1924. 16 isan aiti Katriina-mummo.!samme oli maanviljelija. Tallissa oli pari hevosta; Jenny, Eri-Aaronin, kuuluisan orin jalkelaisia, seka Viima, Jennyn varsa. Navetassa lehmia oli kahdeksan, minun nimikkolehmani nimi oli Loisto, seka lisaksi vasikoita, sikoja, lampaita, kanoja. Kotimme nimi oli Salonsyrja, johtuen kai siita, kun se oli kylan viimeinen talo, Humaljoen tien varrella, Koivistolle mentaessa. Olin 6-vuotias kun talvisota syttyi. Kerron nyt ensin niista asioista, joita muistan ennen sotaa. Koska nimeni on Ilmi Kaarina, minua kutsuttiin Illikaksi, pikkusiskoa Liisia Liisukaksi, Ilmaria lmmoksi, Terttua Tiituksi, isaa sanottiin kylalla Mikkelin Saluksi, aitia Salun Roosaksi ja Oiva oli Mikkelin Salun Oiva jne. Olin vilkas tyttiinen ja ehdin joka paikkaan "ronkaamaan" sanoi mummo. Mummon kammarin piirongin paalla oli valkoinen suippopainen sokeritoppa. Nain usein kun mummo sokerisaksilla pienensi sokeria toosaan. Siita lenteli siruja piiydalle ja lattialle. Mina akkia poimin ne suuhuni, kylla oli makiaa. Yleensa mummo haarasi hellan vieressa, kattiloita hammennellen ja ruokaa laittaen. Kun han ei huomannut, pujahdin kammarin puolelle, mieli teki sita sokeria. Mutta milia paasen piirongin paalle? Sitten keksin oivan keinon. Vedin piirongin laatikoita

auki. Alimmaisen enemman, toisen, kolmannenja neljannen vain vahan, siitahan tulivat rappuset. Yks'kaks olin piirongin paalla. Siina olivat liinalla peitettyna sokeritoosa, saksetja toppa. Kokeilin saksia, mutta en osannut niilla leikata, sitten pistin suuhuni valmiiksi paloiteltuja pienia makupaloja. Piirongin paalla oli peili, ns. piianpeili, siita katselin ihmeissani kuvaani. Ovi avautui, mummo tuli komentamaan pois. En tieda miten, mutta nopeastijuoksin tupaan, edelleen ulos ja jokirantaan aidin luo, joka oli siella pyykilla. Mumroo juoksi perassa, yrittaen ottaa tukasta kiinni ja antaa tukkapiillya. Mutta ehdin aidin turvaan. Olin n. 3 vuotias. Vanhin sisareni Helvi vietti haita v. 1934 ja toiset ovat kertoneet, etta haita tanssittiin kolme paivaa. Toini-sisko avioitui 1936. Mummo sairastui mahasyiipaan ja kuoli 1938. Isa teki hanelle arkun ja aiti laittoi arkun sisalta kauniiksi. Mummolla oli valkoinen itsensa ompelema kuolinpaita, jonka ruumiin pesijaamalia, aidin avustamana puki hanen paalleen. Ruumis pidettiin kotona hautajaisiin asti. "Musta-mummo" sanoi Helvi-siskon tytar Sinikka, kun katsoi isan mustaksi petsaamaa arkkua. Se oli maaliskuuta kun mummo kuoli. Hautajaisvieraita tu1i kotiimme jo paivaa aikaisemmin. Tulivat mummon pojat, Taavetti-seta, Tommi-seta ja Mikkoseta perheineen. Aiti leipoi piirakoita ja laittoi ruokaa isojen siskojen auttaessa. Mina olin tiel Iii joka paikassa. Kiipesin uunin paalle ja sielta lampimasta oli mie- KOTIPJHALLA KARJALASSA!stun Karjalassa kotikiven paalla, kuljen taakse unelmien usvavyiin, muistan lapsuuttani kauan sitten taalla, a jan kasvattamat kahleet poikki lyon. Naen edessani kotipiirin tassa, ruusut puutarhassa ovat auenneet, lapset nurmikolla naen leikkimiissa, kaivopolulla kay aidin askeleet. Vaikka onneliselta tuo kaikki nayttaa, unelmissa kauan uinua en saa, karu todellisuus taasen mielen tayttiiii, kaunis muistikuva kauas katoaa. Edessiini autioksi paikka muuttuu, vihan jumalatar kaikki vienyt on, hetken heriittamii haavekuva puuttuu, niien paikoillaan vain kotikoivikon. Viime jiiiinniiksinii lapsuuskodin armaan, joka kerran turvallisen elon soi, liiydan sammaleisen kivijalan harmaan, murheitaan se murtuen tarinoi. Huomaan nyt sen vaikka tieni kauas johti, juuret joilla kasvoin kiinni Karjalaan, vieviit aatokseni kotipihaa kohti, ne ei irtoavan niiytii milloinkaan. Pertti Rainio lenkiintoista katsella hautajaisvalmisteluja. Koko koti oli taynna sukulaisia, jotka olivat yiita lapsineen paivineen. Hautajaisaamuna, joka oli sunnuntai, isa teki pihalle "kuusimajan", mummon arkku kannettiin sinne puupukkien paalle, kansi avattiin auki ja saattovaki, joita oli tullut Summalta, Tammikosta, Kirjolasta, Inkilasta ja Kipinolan kylista, veisasivat virren, sitten arkku suljettiin ja kantajat nostivat sen rekeen, jossa oli joka kulmassa kuusi. Samaan rekeen laitettiin myiis isan tekema musta puuristi. Pitka oli hevosten vetama ruumissaatto. Siihen aikaan tapahtui ruumiin siunaus joko ennen tai jalkeenjumalanpalveluksen ulkona. Seppeleet laskettiin ulkona, omaisten haudan umpeen luomisen jalkeen, saattovaen lopuksi veisatessa "Sun haltuus". Kun hautajaisvaki, saattovaki, palasi kirkosta surutaloon,joka oli koristeltu mustilla kreppipaperista tehdyillli kiiynniiksilla, alkoi ruokailu. Karjalassa oli tapana tarjota hernerokkaa hautajaisissa, paallisruokana marja- tai rusinasoppaa ja riisi- tai ohrapuuroa. Aina pitojenjalkeen tuntui tyhjalta, kun vieraat olivat lahteneet ja nyt oli mummokin poissa. Aiti ja isa paasivat mummon kamariin nyt nukkumaan. Samana vuonna -38 sai Toini-sisko tyttaren. He asuivat Hannun kanssa meidan perakammarissa. Oli aurinkoinen, lammin kesapaiva. Meidat perheen nuorimmat pantiin ulos, kaskettiin leikkimaan navetan seinustalle, koska Toinille tuodaan vauva. Jo tuli pirssi-auto pihalle ja sielta valkohilkkainen pyyleva tati, kantaen vaaleankeltaista vanerilaukkua. Mina hihkaisin, siella se lapsi on. Immo-veli sanoi ettei se siina laukussa ole, me Liisukan kanssa oltiin samaa mielta, siina aikamme nahisteltiin, kun aiti tuli sanomaan; tulkaa katsomaan, Toini-siskolla on pieni tyttii. Ei kahta kutsua tarvittu, kun juoksimme sal in poikki perakammariinja siella he olivat leveassa vuoteessa, Toini-sisko ja vauva. Mina kauhistelin verisia vaatteita, joita oli korissa sangyn vieressaja kyselin mita ne olivat. Aiti vei meidat likkia pois, eika vastausta antanut. Kun kylalaiset kuulivat, etta Mikkeli Salun Toinille ja Kipinoisen Hannulle oli syntynyt tyttii, alkoi pihaan saapua naisia, kylalaisia ja sukulaisia "rotinoita" tuomaan. Liinalla peitetyt tarjottimet kasivarsillaan heita tuli ja oli kuin heidan he1mansa ja jalkansa olisivat sanoneet rot, rot, rotinat. Saimme syiida koko kesan korppuja. Lapsi sai nimekseen EilaAnnelija muistan viela kuinka kuuma oli tuvassa, kun rovasti Roivas oli kastamassa lapsen. Meita oli samalla penkilla Liisukka, Sinikka, Immo ja mina Illikka ja ihmisia tupa taynna, ovetja ikkunat auki ja tuuli heilutti ikkunaverhoja. - Anneli nukkui katkyessa ja mina sain liekuttaa hanta, kun Toini-sisko oli pyykilla tai asioillaan. KerranAnneli sanoi minua "aiti", han oli 3 kk ja mina 5 vuotias. Se oli minusta ihanaa, mutta toiset eivat sita uskoneet. Paljon on muistoja virpomisesta, maenlaskusta laskiaisena, juhannuskokolla kylan Lahenrannalla, lnkisen tytot: Toini (istuu edessa), Liisi (kesk. oik.) ja Kaarina (kesk. vas.). Takana Aini (vas.), Terttu, Annikki ja He/vi. joita ei koskaan unohda. Terttu eli Tiitu hoisi karjan, usein han kantoi minut selassaan "laavaan", minusta oli hauska olla elainten kanssa. Mikko-kissani tuli mukana ja Tiitu antoi sille lamminta maitoa. Kesaisin han otti minut mukaan paimeneen ja lypsylle lehmia "oteloimaan" = karpasia koivunoksilla pois ajamaan, lehmia hairitsemastaja syiimasta. Sitten syttyi talvisota. Meillekin tuli piha tayteen sotilaita, hevosia ja ajoneuvoja. Sotilaat majoittuivat tupaan, osa aittaan, telttoihin, joita pystyttivat. Kenttakeittiii antoi herkullista ruoantuoksua pihapiiriin. Tavaroita pakattiin. lsa teki vanerista nimilappuja lehmien kaulaan. 01i surullista hyvastella eliiimet, mutta Mikkokissan otin syliini, kun nousimme kovapyiiraisille kieseille ja isa Iahti viemaan meita lnkilaan seurojentalolle. Lunta ei ollut, mutta maa oli jaassa ja karryn pyiirat kolisivat. Kun loimme viimeiset katseemme kotiin, Mikko rimpuili sylistani, raapi kateni ja hyppasi metsaan. Mina itkemaan, mutta aiti sanoi, etta Mikko tahtoo jaada kotivahdiksi. Siihen vastaukseen oli tyytyminen. Se oli akkilahtii, vain evasta muutamaksi paivaksi ja vaatetta sen verran kuin jaksoi kantaa. Kuviteltiin, etta pian tullaan takaisin. lnkilan nuorisoseuran talo oli vakea taynna, vanhuksia, lapsia, naisia. Kaikki itkivat, he laskeutuivat polvilleen penkkien valiin ja rukoilivat hadissaan Jumalan apua. Se aani oli kuin tuulen humina tai koskien pauhu. Olin siina polvillani aitimme vierellaja tuntui kuin katto olisi noussut yliis ja tama voimakas rukouksien alini kohosi yliis, taivaisiin. Se valtava tunne tulee aina mieleen, kun muistan sen paivan - niin surullisen - mutta varjelus oli mukanamme ja selvisimme hengissa vaikean pitkan matkan jalkeen Urjalaan, Honkolan Kartanoon, hyvien ihmisten luokse. Vapaaherratar Helene Furuhjelm sijoitti, eli antoi kodin, useaile perheelle kartanon kaksikerroksiseen "Kivimuuriin", joka oli kuin linna. Jarjesti joulujuhlan, lahjat lapsille. Siella asui Akkasia, Hietasia, Inkisia, Loukosia, Riskeja, Kipinoisia, Jortikoita, suuria perheitli. Talvi oli kylma, kirkkaat aurinkoiset paivat, kovat pakkasyiit. Ilmahalytyksia, sireenit soivat ja me juoksimme valkeat lakanat niskassa kartanon puistoon, suurien kuusien aile suojaan. Se paiva oli aurinkoinen 13.3. kun tuli rauha. ''Mika rauha tali on, kun ei ole kotiaja Karjala mennyt" sanoi aiti, ja muistan miten aikuiset itkivat ja olivat surun murtamia. Toinisiskon mies Hannu haavoittui jalkaan I 0.3. ja joutui Helsinkiin sotasairaalaan. Helvi-siskon mies selvisi sodasta vammoitta ja tuli perheensa luo "Kivimuuriin". Oiva-veli tuli myiis Urjalaan ja kihlasi kartanon sisakiin Alma Kraftin ja heista tu1i avioparijuhannuksena -41. Mina aloitin alakoulun syksylla 1940 Honkolan koulussa. Opettajani oli viehattava Hilja Hellman, joka kirjoitti niin kauniisti. Hanen opetustaan ihailinja otin opikseni. Kirjoituksen pitaa oil a selkeaa, kaunista ja kirjaimilla sama hieman vino tyyli. Sisareni Terttu ja Aini olivat kartanon toipilaskodissa auttamassa haavoit- 17

Kipinolan kylan poikamiehet kokoontuneina He/vi ja Urho Riskin haihin Kipinolassa 3.6.1931. tuneiden hoitamisessa, he lukivat sotilaille, klljoittivat kirjeitii heidiin omaisilleen ja ulkoiluttivat niitii joita piti tukea kulkiessa. Vapaaehtoisia pikku lottia! Myiis heidiin tehtiiviinsii oli suuri apu. Keviiiillii meidiin perheelle sekii muutamalle muullekin perheelle tuli kiisky siirtyii Siikaisiin. Se oli 1941. Niinpii pakkasimme viihiit tavaramme ja meidiit vietiin U rj alan asemalle j a junalla mennii jyskytettiin Kankaanpiiiihiin,josta kuorma-auton lavalla Leviisjoelle, Luoman taloon. Talo oli Leviisjoen rannalla ja nain ollen muistutti koti-karjalaa. Joen toiselle puolelle, harmaaseen miikkiin, paasi Riskin Arvon perhe, seka Lerkin Sulon perhe. Helvi-sisko joutui Siikaisten kirkonkylaan tyttiijensa Sinikan ja Irjan sekii anoppinsa Helenan kanssa. Jatkosota oli alkanutja hanen miehensii Urho kaatui 8.8.41 Hiitolan taisteluissa. Se oli kova isku perheelle. Helvi oli 27 v, Sinikka 6 v, ltja 5 v ja mamma 54 v. Sotaleski ja sotaorpoja, meillii kaikilla oli niin ikiiva. Isii kavi Helvisiskon kanssa Kuolemajarvellii, jossa koti-kirkkomaan multiin siunattiin useita kaatuneita samalla kertaa. Se oli pitkii ja raskas matka. - Leviisjoella kavimme Immoveljen kanssa koulua. Pitkiin talven jalkeen tuli tie to, etta paastaan takaisin Karjalaan. Isa ja Immo liihtivat katsomaan kotiseutua ja paikkoja missii voisi asua. Lahes kaikki rakennukset oli tuhottu. aapurikylassa Kirjolassa oli Reijon talo, jonne meidan perhe paasi asumaan siksi aikaa, kun isii korjasi talliin asuttavan tuvan ja kammarin. Sinne muutimme toukokuussa 1942. Olihan se oma tupa, se oli ihanaa, kotikoivut, joki, niityt, met ii, kaikki, mitii onnea! Viihitellen llihes kaikki kylan asukkaat palasivat takaisin kotikonnuilleen. Rakensivat saunat, uudet kodit, kynsiviit, kylvivat, istuttivat. Se oli tyiintiiyteistii elamiiii. Koulu alkoi syksylla Inkilan kylan viimeisen talon Samuli Inkisen suuressa tuvassa. Meilta oli matkaa sinne yli 5 krn. Kavellen se matka tehtiin yhdessa Kipinolan kylan koululaisten kanssa. Meitii oli aika suuri joukko. Mina, veljeni Immon kanssa, kyliin viimeisesta talosta. Sitten Loukosen Hilkka, Riskin Urpo, Maila, Eila ja Eeva, Kipinoisen Pertti, Aaro ja Pentti, Lerlcin Eeva ja Maijaja vielii Laasosen Penttija Martti. Reput selassii, kirjoineen, evaineen. Ei silloin ollut edes polkupyiiria koululaisten kiiyttiiiin, aikuiset tarvitsivat pyiirat kauppamatkoihin, asemalle asti oli 10 krn. Talvella isii toi joskus reella kun meni asemalle ja keviitpuolella hiihtelimme metsiin kautta latuja pitkin, matkakin lyheni parilla kilometrillii. Puutteista huolirnatta eliima oli mielenkiintoista ja ihmiset olivat tyytyvaisiii, tekiviit tyiitii, kavivat kylassa ja sukulaisissa. Kaksi vuotta saimme nauttia eliimastii synnyinseudulla, kauniissa Karjalassa. Sitten tuli eteen lahtii, piti jattaii taas rakas koti karjoineen, kaikkineen. Se on kuin hiimiiriin peitossa se kauhea kaaos, lentokoneet, konekivaarien tulitus, pommitukset, pako lanteen. Vaikean monivaiheisen matkan jalkeen saavuimme junalla Paimioon, sielta ajokyydilla Sauvon Seuralaan. Isannat hevosineen tulivat perheitii hakemaan. Meidat tuotiin Kesiiniemeen, ystavallinen isiintii Hannes Kesanen antoi Bromannin miikin meidan ja kahden muun perheen kiiyttiiiin. Kaikki oli taas aloitettava alusta. Siina ahtaudessa asuessa, tuli tieto, etta lapsia voi lahettiiii Ruotsiin parempiin oloihin. Niinpa me nuorimmat, Liisi-sisko ja minii, olimme halukkaita lahtemaan sotalapsiksi. Eika aikaakaan kun olimme Borelaivalla matkalla kohti Tukholmaa. Kylla ikavakin oli, kyyneleet vuosivat pitkin poskia, kun katselin aaltoihinja muistelin kotivakeaja Karjalaa. Tukholma tuntui suurelta ja vieraalta paikalta. Meidat sijoitettiin pariksi viikoksi sotilaskasarmeihin vastapaata nykyistii Viking Linen terminaalia. Sieltii vietiin junalla n. 40 lasta Bollniisin Iiihelle Fjiileen, jossa vietimme n. Heidi 20 vuotiaana. kuukauden ja opiskelimme ruotsia. Sateisena piiivanii, syyskuun ensimmaisena, tuli kaksi vanhempaa emantaa, toisella tytiir mukana hakemaan Liisia ja minua Ovanakeriin. Menimme bussilla n. 30 krn, kun Liisija Ella-tiiti hyviisteliviit meidat ja nousivat pois bussista. Me jatkoimme matkaa Edsbyhyn, Anna-tati kiivi kaupassa, se oli Stalbergs, sitten taksilla viela 5 krn. Minulla oli ikavii Liisiii, olin surullinen ja vetta satoi. Tulimme uuteen kotiini Gn\ niisiin. Se oli iso maalaistalo. Pappa-Per odotteli tuvassa ja palvelija Dagny oli kattanut piiydan. Sitten tuli talon poika, 13 v. I van myiis tervehtimaan. Tyttii, Rigmor 7 v, olikin meitii vastaanottamassa siella Fjalessii aitinsa kanssa. Liisin koti oli I 0 km piiiissii, niin kovin kaukana, tuntui silloin. Reidan nimensii oli Hansson, minun perheeni oli Olsson, yleisia sukunimia Ruotsissa. Aloitin koulun lokakuun a! ussa, alakoulun ensimmiiisella luokalla. Opin syyskaudella lukemaan, kirjoittamaan seka puhumaan ruotsia. Kotona opin lypsamaiin lehmia, kuttuja ja juottamaan vasikoita. Keviitkaudella siirryin viidennelle luokalle, olin 11-vuotias. Iltaisin mamma luki hengellistii lehteii "Hemmetsvan", soitti kitaraa ja opetti Rigmorin kanssa minua myiis laulamaan. Sittenjuotiin teeta tai kuumaa maitoa pullan kera, usein saimme myiis suklaapatukan. Halusin auttaa kaikessa, silla sainhan heidan luonaan hyvan kristityn kodin, josta olen aina ollut kiitollinen. Kaksi vuotta sotalapsena toi eliimaiini uusia ystavia, opin paljon asioita, joista on ollut iloa ja hyiitya vuosikymmenet. Olemme pitaneet yhteytta yli 50 vuotta. Pappa, mamma, Rigmor ja han en miehensa Astor ovat nukkuneet pois, mutta usein heita muistelen kiitollisin mielinja siunaavin ajatuksin. Ivan elaii viela, iliyttiia pian 70 v. Pari vuotta on siita, kun saimme pitiiii hantii vieraanamme, kun han oli matkalla Suomessa ensimmiiisen kerran. Vuosikymmenet ovat noista ajoista kuluneet. Neljii sisaristani on Ruotsissa; Annikki, Terttu, Aini ja Liisi. Siellii ovat eliimiintyiinsa tehneet, postissa, kotiavustajana, vanhainkodin yiikkiinaja maahanmuuttajien ruotsinkielen opettajana. Perheet perustaneet ja lapsenlapsensa nahneet kasvavan. Se on eliiman kiertokulkua monine vaiheineen. Itse olen avioitunut auralaisen miehen kanssa. Perheessamme on kolme lasta, joista vanhin Heidi kuoli akillisesti aivoverenvuotoon 36 vuotiaana. Sitii surua, joka meita kohtasi, ei voi unohtaa. Se tiiyttaii usein mieleni ja kaipauksen kyyneleet himmentavat katseeni. Hanelta jiii poika Krister,joka seitseman vuotta asui luonamme, nyt 24 vuotias biokemian opiskelija. Toinen lapsemme Paivi on avoliitossa, hiinellii on oma yritys Kirja- ja kemikaliokauppa Aurassa. Kolmas lapsemme on Juha-Pekka, hanellii on vaimo ja kaksi lasta. Elamantyiini olen tehnyt liikunnan parissa,joka on samalla ollut myiis rakas harrastukseni. Elamalle kiitos - sain siltii paljon. Kaarina Hannula 18

LAPSUUDEN MAA Ja se metsa oli maailman sinisin, ja vehrein se nurmikkorinne. Ja usein vie/a unissani vaellan ma kauas, kauas sinne. Ja siella oli maailman kauneimmat ne sinipunakukkaiset pellot. Ja niin heliasti helise ei kirkonkellot kuin siella ne sinikellot.... Ja ma muistan ne koivut ritvaiset siella viheriaisessa haassa. Ei missaan niin valkeita koivuja kasva kuin kaukana lapsuuden maassa. Aarrearkku Ja koivujen lapi ei milloinkaan niin taivas loistele seessa. Sen alia yha unissani vaellan ja mulla on silmat veessa. Lauri Pohjanpaa Minulla on kotona aarrearkku. ltse asiassa se on puinen korulipas, jossa on sisalla erilaisia risteja, joita olen vuosien varrella saanut tai ostanut. Ne muistuttavatminua monista ihmisista ja tapahtumista. Yksi risteista on jo vahan vihertavii, kuparinen kyyhkystii mukaileva risti nahkahihnassa. Se muistuttaa minua nuorena tehdysta junamatkasta Etela-Ranskaan pieneen kylaan nimelta Tad!. Sinne kokoontuu yhii edelleen nuoria ympari maailman viettamaan yksinkertaisia ekumeenisiii ru- Heli Aaltonen koushetkiii, tapaamaan toisiaan tai viettamaan aikaa hiljaisuudessa. Tuota Taizen ristia kannoin nuorena paljon kaulassani. Toinen risti on iso, puisista helmista koottu nauha,jonka paassa rippuu puinen risti. Se on katolisen kirkon risti,jonka eras ystiivii kauan sitten toi minulle Puolasta. Se risti oli minulla pitkiiiin seiniillii, mutta rsitin tuonut ystava kuoli yllattaen muutama vuosi sitten. Santelipuisen krusifiksin toisella puolella lukee "Jerusalem". Se muistuttaa kaynnista pyhillii paikoilla, mutta myos siita, etta rukous rauhan puolesta on entista ajankohtaisempi. Tasasakarainen, painava hopeinen risti ketjussa on minun papin ristini. Sain sen kolmetoista vuotta sitten ja se muistuttaa minua pitkasta tiesta naisten pappisvirkaan. Maaliskuussa 2003 tulee 15 vuotta naisten ensimmiiisesta pappisvihkimyksesta Suomessa, mutta vielakaiin tie ei ole kovin tasainen kaikille naisille. Kaksi ristiii, pieni ja iso, muistuttavat pienena vahemmistona elavistii luterilaisista kirkoista Slovakiassa ja toisella puolen maailmaa El Salvadorissa. Pieni, metallinen risti kertoo pitkasta ja vaikeasta kristittyjen historiasta Slovakiassa, jossa luterilaiset kommunismin kaaduttua ovatvoineet mm. avata vuosikymmenten jalkeen omia koulujaan. Muistan iloiset lapset, jotka tunsivat Raamatun paljon paremmin kuin meilla rippikoulunsa kiiyneet nuoret. El Salvadorin risti on niin iso, etta se ei mahdu aarrearkkuuni. Se on iso, puinen ja erittain viirikkasti maalattu alttari- tai seinaristi,jossa on Jeesus ristillii ymparillaan El Salvadorin taloja, kasveja ja lintuja. Se muistuttaa minua pienen Tyossani jarjestan talla hetkella erittain paljon rippikoulukoulutuksia seurakuntien rippikoulunopettajille, koska vuosi sitten tuli voimaan uusi rippikoulun opetussuunnitelma, Rippikoulusuunnitelrna 200 I, Elama, usko, rukous. Sen myota on kiinnostukseni herannyt vanhemman sukupolven rippikouluja kohtaan. Millaisia El Salvadorin luterilaisen kirkon viisaan ja elamaan kokeneen piispa Menardo Gomezin sanoista: "Ystiiviit kayvat toistensa luona kylassa ja rukoilevat toistensa puolesta". Suomen ev. Jut. kirkko on kuluneen vuoden aikana solminut ystavyyssopimuksen El Salvadorin luterilaisen kirkon kanssa. rippikoulumuistoja ja - kokemuksia on Inkisen sukuseuran ihmisilla Karjalasta, evakkoaikana ja uusilta kotiseuduilta heti sodan jalkeen? Niitakin muistoja olisi hyva tallentaa. Klljoita rippikoulumuistojasi tuolta ajalta ja laheta osoitteella: Heli Aaltonen, Hurtinkatu 14 B 9, 20501 Turku tai siihkopostilla heli.aaltonen@evl.fi. Miten ristit liittyvat jouluun? Ilman joulua, Jeesus-lapsen syntymaa, ei meillii olisi paasiaistakaan, ristin ja ylosnousemuksen juhlaa! Rauhallista Vapahtajan syntymajuhlaa! Heli Aaltonen Puut kaatuneet yli Kipinolan tien myrskyn yllawiessa 15. 7. 2000. 19

Sukuseuran jasenluettelo 2002 Aaltonen Heli Turku lnkinen Esa Paattinen Johansson Terttu Molndal!Ruotsi Aaltonen Miika Turku Inkinen Elina Paattinen Kankaanpiiii Arja Masku Aaltonen Minna Turku Inkinen Janne Paattinen Kankaanpaa Rauno Masku Aho Helena Rusko Inkinen Kirsi Paattinen Kankaanpaa Pirkko Kayra Aho Pekka Rusko Inkinen Erkki E Honolulu/ Kankaanpaa Tuomo Kayra Akkanen Aune Halikko Hawaii USA Kankaanpaa Rauni Kayra Alkkiomaki Helvi Turku Inkinen Esko Masku Kankaanpaa Yrjo Raisio Alkkiomaki Hilkka Turku Inkinen Heikki Littoinen Kankaanpaa Sirkka Raisio Alkkiomaki Jyrki Turku Inkinen Helja Littoinen Kiili Hely Naantali Ekblom Pentti Turku Inkinen Heikki Juhani Kyro Kipinoinen Juhani Turku Ekblom Varpu Turku Inkinen Leena Kyro Kipinoinen Seija Turku Hannula Juha-Pekka Turku lnkinen Janne Kyro Kipinoinen Kristian Turku Hannula Leena Turku lnkinen Heidi Kyro Kipinoinen Mari Turku Hannula Juho Turku Inkinen Hellevi Aura Kipinoinen Matti Kayra Hannula Katariina Turku lnkinen Ilmari Turku Kipinoinen Heidi Kayra Hannula Kaarina Aura Inkinen Annikki Turku Kipinoinen Leena Kayra Hannula Joel Aura Inkinen Ritva Paattinen Koskikallio Ritva Raisio Hannula Paivi Aura Inkinen J aana Kouvola Koskikallio Matti Raisio Hauhtonen Raita Hameenlinna Inkinen Jukka Turku Koskinen Anneli Pori Heininen Sinikka Lemu Inkinen Kathy Turku Kurki Rauni Masku Heinonen Irja Raisio Inkinen Mari Turku Kurki Reijo Masku Heinonen Kari Lemu Inkinen Prasan Turku Kurki Rea Kuopio Sulin-Heinonen Mia Lemu Inkinen Karri Tampere Kurki Tarja Piikkio Heinonen Aku Lemu Inkinen Katri Turku Kurki Pertti Piikkio Heinonen Atte Lemu lnkinen Mirj a Masku Lallukka Helja Tampere Helenius Kaarina Turku Inkinen Leena * Helsinki Lerkki Hilja Aura Helenius Sirpa Turku lnkinen Lempi Raisio Lerkki Rauha Aura Helenius Jenny Turku Inkinen Martti Turku Lietepohja Tellervo Lappi Helenius Ville Turku Inkinen Hilkka A. Turku Lietepohja Heimo Lappi Helenius Teemu Turku lnkinen Matti Kalevi Raisio Liianmaa Martti Turku Helenius Timo Turku Inkinen Matti Ensio Masku Liianmaa Terttu Turku Hiironen Aame Vahto Inkinen Lyyli Masku Lindroos Martta Turku Hiironen Soilikki Vahto Inkinen Mikko Masku Lyijynen Raili Kuninkaanky Ia Hiironen Timo Vahto Inkinen Annikki Masku Marttila Irma Rusko Hiironen Aimo Rusko Inkinen Mikko Juhani Naantali Marttila Jaakko Rusko Hiironen Helvi Paattinen Inkinen Olavi BracknelV Muurinen Eeva Kankaanpaa Hiironen Hannes Paattinen Englanti Muurinen Eila Pori Hiironen Marko Paattinen Inkinen Osmo Rovaniemi Muurinen Harri Aura Hiironen Pentti Rekijoki Inkinen Outi Helsinki Muurinen Jaana-Marja* Chestnut Hill, Hiironen Leena-Maija Rekijoki Inkinen Paavo Masku MAUSA Hiironen Timo Turku Inkinen Pentti Espoo Muurinen Jussi* Espoo Hiironen-Joutsela Paivi Turku Inkinen Pentti Helsinki Muurinen Maritta* Noormarkku Joutsela Jasmin Turku Inkinen Pentti Kalevi * Masku Muurinen Sanna Noormarkku Hiironen-Tiensuu Taina Lieto Inkinen Paivi Sauvo Muurinen Pauli* Noormarkku Tiensuu Marika Lieto Inkinen Samu Helsinki Muurinen Matti Aura Tiensuu Janika Lieto Inkinen Toivo Sauvo Muurinen Marianne Aura Honkala Riitta Helsinki Inkinen Liisa Sauvo Muurinen Markus Aura Hotokka Marja-Liisa Halikko Inkinen Vappu Turku Muurinen Paula Lieto Huikko Pirkko Turku Inkinen Vaino Kayra Muurinen Pekka Noormarkku Hyle Impi Turku Inkinen Helvi Kayra Muurinen Hanna-Leena* Noormarkku Hyle Terttu Helsinki lnkinen Y rj 6 Masku Muurinen Toivo Noormarkku Inkinen Alii Naantali Inkinen Hilkka Masku Muurinen Toivo Taivassalo Inkinen Anna-Liisa Raisio Inkinen Pauli* Riihimaki Makila Esa Mynamaki Inkinen Annikki F arsta/ruotsi Inkinen Keijo* Savonlinna Makila Sari* Mynamaki Inkinen Eero Lemu Innanen Laila * Tampere Nieminen Hilkka Karuna Inkinen Irja Lemu Johansson Aini Jonsered/Ruotsi Nieminen Onni Karuna 20 * Vuoden aikana sukuseuraan liittynyt uusi jiisen

ieminen Jorma Karuna Rusi Hellin Askainen Venho Seppo Turku ieminen Arja Karuna Rusi Olavi Askainen Venho Pekka Turku ieminen Timo Karuna Rusi Maija Askainen Venho Lasse Turku Nieminen Mari Karuna Saksi Mervi Naantali Veramo-Leivo Paivi Ylojarvi Nieminen Tapani Sauvo Salmela Sinikka Helsinki Leivo Kari Ylojarvi Nieminen Minna* Sauvo Santalainen Maija Masku Veramo Riikka Mikkeli Blomqvist Jan-Henrik* Sauvo Sihvonen Ritva Lahti Veramo Ritva Sasi Blomqvist Nico Sauvo Sirkia Irja Rajala Veramo Jarkko Sasi Blomqvist Rony Sauvo Stenbom Krister Turku Viitasalo Hanna Kaarmelahti Blomqvist Tino Sauvo Suominen Sinikka Nurmi Sari* Marynummi Suominen Ella Nurmi Janne* Marynummi Suominen Kirnrno Oksanen Anneli Lieto Soderberg Liisi Oksanen Sulo Lieto Raudaskoski Henna Toivonen Hemmo Reko Sirkku Otajoki Toivonen Maritta Reko Olli Otajoki Tommila Katariina Reko Mikko Otajoki Tommila Raimo Reko Miia* Otajoki Tommila Salu Reko Sanna Otajoki Tommila Siina Rosengren Lempi Sauvo Uusikartano Asko Rusi Elsa Turku Uusikartano Vieno Rusi Tauno Turku Vartiala Liisa Rusi Merja Raisio VenhoAnne Turku Viljaranta Sirkka Raisio Turku Viljaranta Jarkko Raisio Turku Virea Helvi Turku Kungsbacka/ Virea Veikko Turku Ruotsi Vuorinen Matjo Raisio Muurla Vuorinen Hannu Raisio Muurla Vuorinen Petra Raisio Turku Vuorinen Pauliina Raisio Turku Vahasoyrinki Mirja Turku Turku Valimaki J aana Turku Turku Nousiainen Karuna Naantali Turku Luetteloon on merkitty alle 18-vuotiaat (tiedossa olevat), jotka ovat vapaajasenia. Seuraamme kuuluu I kunniajiisen, 142 vuosijiisenmaksun maksanutta, 43 ainaisjiisentii, aile 18 vuotiaita ilmoitettu 33 lasta, uusia jiiseniii 4, jiisenmaksu maksamatta 25 = 248 jiisentii. SUKUSEURAN NUORTEN KEY ATKONSERTTI Koko perheelle, vauvasta vaariin sunnuntaina 6.4.2003 klo 14.00 TURUN KARJALAISTEN TALOLLA Itapellontie 2 Liput: a 5 EUR sis. kahvitarjoilun TERVETULOA! varaukset puh. 02-4860041 Teruetuloa sukulaisetja ystiiuiit- jos luoja suo- "Elamalle kiitos" Hengellisen kansanmusiikin konserttiin sunnuntaina 31.8.2003 fturan kirkkoon. Esiintyjinii Pelimanniyhtye "Tiimmiiri" ja Oripiiiin seurakunnan kuoro, joht. kanttori Rita llola. Ohjelmat a 1 0 euroa ouelta, tuotto syiipiiii sairastauien lasten hyuiiksi. ltonsertin jiilkeen pyydiimme ystiiuiillisesti uiettiimiiiin kultahiiiipiiiuii- ja syntymiipiiiuiijuhlaa fturan nuortentalolle. lim. 1.8. mennessii puh. 02-486 0041 tai 050-343 4239 ttaarina ja Joel Hannula Jaettu ilo on moninkertainen ilo! Hyviiii }oulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2003 kaikille sukulaisille ja tuttaville! toivottavat Rosa ja Salomon Inkisen tyttiiret Ruotsista 1 Annikki, Terttu, Aini ja Liisi) Kaarina ja Joel Hannula Aura Pah i Hannula Aura Lemu Raisio Turku Turku Turku Lie to Lie to Lie to Helle vi ja Ensio Karviaisten Inkiseltii Sirkku ja Olli Reko perheineen Heikki ja Leena Inkinen perheineen Ritva Inkinen Esa Inkinen perheineen Sirpa ja Timo Heleniu perheineen Kaarina Helenius Niko Muurisen tyttiiret (Anneli, Eeva ja Eila) Pekka Muurinen perheineen Aura Sakylii KHo Paattinen Paattinen ~1aaria Turku oorrnarkusta Noormarkku 21

AHVIJOEN POLKKA Uusia sukuseuran paitoja on saatavilla kevihilla 2003. Paitaan tulee oheisen kuvan mukainen painatus keskelle rintakehiia. Varivaihtoehdot: valkoinen, punainen, oliivinvihrea, khaki Koot: XS, S, M, L, XL, XXL T-paita: 12 euroa Pike-paita: 20 euroa Tee tilaus ylla olevista vaihtoehdoista helmikuun loppuun mennessii kirjeitse, sahkopostilla tai soittamalla: Samu Inkinen Toolontorinkatu 3 b 16, 00260 Helsinki Sahkoposti: inkinen @yahoo.com Puh.0400-991619 Saatuasi tilausvahvistuksen maksa rahat sukuseuran tilille: Inkisten sukuseura, Kyron Seudun Op 471110-216424 (viitteeksi paita/oma nimi). Helmikuun loppuun mennessa tilatut paidat voi noutaa sukuseuran konsertista 6.4. Karjalaisten talolta ja sen jalkeen Heli Aaltoselta Turun keskustasta (puh. 0400-774314) seka sukukokouksesta 30.6. Karjalaisten talolta. (Jos et paase noutamaan paitaa ja haluat, etta se lahetetaan sinulle, lisaa paitamaksuun postikulut 1 kp15, 2 kpl6, 3 kpl 7 jne.) Veteraanit bunkkerilla 1991. Heikki ja Martti lnkinen (Kuolemajarvij. 1. Hiidenpiiiissii mie selkiiii sa in ku lentohiekkaan }iii a vain, eiviitkii kantturat oljenkorsilia maitoa voineet antaa. Vaan meiltiipii siikissii ei siirkiii viedii pitkin liukasta Retusaaren tietii, hevoselia piiiistiiiin perilie, retuperii Nevansuuhun. Sinne sitii kelpaa ilman velkaa silakkaja muikkuja Pihkalan PAUKKU, munat sieliii seisoo parhaassa kurssissa, voita ei voita mikkiiii. Terveiset nyt teille kaikilie, myos kauniilie Lohijoelie, sotiako sieliiipiiin peliitiiiin, jokia kaivaessa? Vai saavatko ojat alia rauhassa, ja voivatko pojat kiiydii saunassa kun tuntolevyt ei riipu kaulassa, ystiiviiin Joki, kerro! 2. Rakkahin joki, Rauhassko yot ja piiiviit leppiiiit? Onko sieliii lepikkolehtoja, ja tappaako siel kettiiii? Onko jo kuollut Onnikkikin, ja huolestunut olen sonnistakin, muista en lainkaan sen nimeii, mut Joonas ei se oliut. Pannaanko aamulia aikaisin arkkuun suutarin tyttiiren sulhasen salkku, viediiiinko tuomari juomarin telttaan katsomaan viemiirin paikkaa? Saako sieltii Rauhasta matkustaa Kustaan kruunua katsomaan, ja ovatko tohvelit paikaliaan, kantapiiitten alia? Miu mau mukkaa aika meni hukkaan ku Rauha pantiin pulkkaan, porojen periissii vaivaiskoivuja Lapissa katsoo turhaan! Miu mau mukkaa aika meni hukkaan ku Rauha pantiin pulkkaan, miksei sen annettu vieliikin tanss ia AHVIJOEN POLKKAA! 3. Armas kulta, vastaus multa, vihdoinkin tulee tiissii: Ei ole Lepikkolehtoja, vain Vilhelmiina Lehto. Rauhaa en ole tavannut enkii Periilapin tannerta ravannut, vain Saiman kanava on mielessii ku vellikelio soittaa! Asiani eiviit ole huonosti, vain hiukkasen verran kehnosti, saapas niihdii jos sanomista saan, lukea et kaipaan lohta. Lohijoki minua nyt kutsuu taas, kuoreet ja kiiskit perkaamaan? Muurilan muurille ripustaa voisimme hauenleuat! Miu mau mukkaa aika meni hukkaan Rauhan mennessii siihe porukkaa, joka ei lainkaan ymmiirtiinyt Ahvenoja mutkaa. Siinii se putosi se silkkinen silmukka hailienkin kaulaan, niin ettii saamme vieliikin soittaa AHVIJOKEAja LAULAA: Hiidenpiiiissii mie selkiiii sain a a a ja niin uudelleen LauriA Kuuluvainen on palvellut Erp.7 1939 Ahvijoen maisemissa, tiimiin sepittiimiinsii polkan myotii liihettiiii terveisensii Inkisen suvulle Tukholmasta 22

Inkisten Sukuseura Toimintasuunnitelma v:lle 2003 1. Sukututk:imustyo jatkuu 2. Hallituksen kokouksia tarpeen mukaan 3. Sukuseuran vuosikokous, ehdotus 29.6.2003 4. Jasenk:irjeet 5. Sukuseuran lehden toimittaminen 6. Karjalaliiton Kesajuhliin osallistuminen, 14-15.6.2003 Jyvaskylassa 7. Onnittelukaynnit tai -k:irjeet 8. Osanottoadressit tai -kirjeet 9. Internettiedottaminen 10. Sukumatka Kuolemajlirvelle 11. T-paitoja ja vaakunarintapinsseja hank:itaan myyntiin Talousarvio vuodelle 2003 Tulot: Hisenmaksut 10xl60 Ainaisjasenmaksut 2xl00 Vuosikokous ja arpajaiset Nuorten kevatkonsertti Myyntitulot lehdet ja viirit t-paidat rintamerkit Mainostulot ja 1ahjoitukset Menot: Lehden julkaiseminen Jasenkirjeet Huomionosoitukset Edustuskulut (liiton kesajuhla) Vuosikokoustarjoilu Puhelin- ym. kulut ja palkkiot Yleiskulut Ostot: T-paidat Ostot: Rintamerkit Intemetkulut Sukututkimus Kevatkonsertti Tilivuoden voitto 1.600 200 350 300 950 1.080 1.000 600 6.080 1.700 300 200 300 350 250 300 900 750 300 200 200 5750 330 6080 Sukuseuran hallituksen jasenet 2003 Kaarina Hannula Samu Inkinen Pai vi Inkinen Heli Aaltonen Sinikka Heininen Kaarina Helenius Jukka Inkinen Matti Kipinoinen Anne Venho Katariina Tommila Rauni Kurki Heimo Lietepohja Hellevi Inkinen puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri jasen jasen jasen jasen jasen jasen rahastonhoitaja tilintarkastaja tilintarkastaja jasenkirjuri Aura Helsinki Sauvo Turku Lemu Turku Turku Aura Lie to Turku Masku Lap pi Aura Jasenmaksu vuodelle 2003 on 10 euroa Ainaisjasenmaksu 100 euroa aile 18-vuotiaat vapaajasenia Jasenmaksu pyydetaan suorittamaan 31.1.2003 mennessa Kyron Seudun Op tilille nro 471110-2 16424. Jasenlehti lahetyskuluineen on 8 euroa jasenelta, todelliet kustannukset ovat 10,50 euroa, joka osuus maksetaan jasenmaksutuloista. Toivomme jokaisen jasenen tukevan ul.ru euran toirnintaa maksamallajasenmaksunsa vuositrain maariiaikaan mennessa. Edelleen odotamme suvun jasenten perhetietoja 1900- lu Ita. dill elo tuksia suvun ja perheen vaiheista rallenneua i jiilkipolville. Kiitos teille jotka jo olene l:ilienaneet tietoja. eka teille jotka olette ani ranee klljoiruksin ja kuvin lehden toirnittarnista. Kirjoi -i:mne - rolli ena \'astaan otan. Kaarina Hannula. o Turuntie 15. 21380 Aura. kaarina.hannula@ uorni_-.fi Lampimat Onnentoivotukset seuraaville tiedoissamme oleville merkkipaivien viettajille v. 2003 21.01. Terttu Johansson 01.02. Ake Johansson 24.03. Raita Hauhtonen 14.04. Hanna Viitasalo 27.04. Paavo lnkinen 03.05. Elsa Rusi 26.06. Rauno Kankaanpiiii 19.07. Rauni Kankaanpiiii 80 v. Molndal, Ruotsi 80 v. - ' - - ' - 70 v. Hiimeenlinna 50. Kiifumelahti 60 v. Ma ku 0 Y. Turku 60,._ Masku 0 v. Aura 30.07. Toivo Muurinen. kunniaj. 91 v. oormarkku 06.08. Ritva Veramo 0 v. Sasi 27.08. Kaarina Hannula 0 1.11. Liisa Inkinen 22.11. aino Inkinen 27.11. Lempi Ro-engren 1. L. Tapani _ "ieminen 19. L. Hellevi Inkinen _4_ L. Ritva Inkinen 0 v. Aura 75 v. Sauvo 85 v. Aura 90 v. Sauvo 85 v. Sauvo 60 v. Aura 70 v. Paattinen ~----www.i_n_k_in_e_n_.i_n_fo ~l ~----in_k_i _ne_n_@ y_a_h_o_o_.c_o_m ~ 23