KaSulaisia Portugalin rastiviikolla Portugal Orienteering Meeting (POM) järjestettiin tänä vuonna Portalegron, Alter Do Chaon ja Craton alueilla 5.3. 8.3.3011. Kajaanin Suunnistajista mukana olivat Paula ja Pentti Malinen sekä allekirjoittanut. Osallistujia oli yli 1700 ja 28 eri maasta. Suomesta oli mukana runsaat 200. Kilpailuja oli yhteensä neljä, joista saadut pisteet laskettiin yhteen. Pistelaskussa käytettiin kilpailijan aikaa, aikaeroa voittajaan sekä matkan pituutta. Sijoituksella ei ollut merkitystä. Lisäksi Portalegron kaduilla järjestettiin yösprintti. Minulle matka Portugalin rastiviikolle oli toinen. POM-kisat tulevat tosi hyvään ajankohtaan. Talvisesta Kajaanista oli ihana lähteä suunnistamaan kesäisiin olosuhteisiin. Kun edellisenä päivänä oli hiihdellyt Vimpelinlaakson laduilla paukkupakkasessa, sai jo seuraavana päivänä suunnistaa + 15 asteen lämmössä mallikartalla Lago do meio Dianin hienoisssa mäkisissä suunnistusmaastoissa paasikivien joukossa. Matka keskeytti mukavasti hiihtokauden, sai vedettyä käpristyneet suunnistuskengät jalkoihin ja sai juoksulihakset huutavan kipeiksi. Kylläpä huomasi, ettei ollut tullut askellettua maastossa vähään aikaan. Lensimme Kajaanista Helsinkiin. Helsingin lentoasemalla suunnistusporukka kokoontui. Huomasi heti kuka oli suunnistaja selässä isot reput, reipas käytös ja iloinen mieli. Lissaboniin saavuimme samana iltana. Sieltä otimme vuokra-autot ja ajaa hurautimme vielä samana iltana runsaat 200 km Castelle
de Videseen. Meidän autokunnassa oli isä ja minä sekä Timo Asikainen Hiisirastista ja Anne Pelto-Huikko Epilän Esasta. Auto oli meidän käytössä koko loman ajan. Timo ja isä ajoivat autoa vuorotellen. Tässä jutussa mainittu kasulaisten ryhmä kuvattuna Marvaon linnoituksen huipulla Seuraavana aamuna hotellin aamiaisella oli sali täynnä virkkuja suunnistajia ympäri Suomea. Osa oli ehtinyt käydä aamulenkillä. Oli ilahduttavaa todeta, että kaikenkuntoiset ja ikäiset suunnistajat olivat yhtä samaa sakkia. Juttu luisti, mutta kunnon tai suunnistustaitojen mitoilla ei kilpailtu vaan päinvastoin. Harjoittelimme mallikartoilla ensimmäiset kaksi päivää. Juoksin harjoituksissa isäni kanssa ja vedimme rastivälejä vuoron perään. Maastoon tutustuminen ja tottuminen oli aloitettu. Maastopohja oli hyvä juosta ja yleensä kovaa. Suot olivat kyllä märkiä mutta pieniä. Ihmettelin isoja kivipaaseja, joita saattoi olla useita vierekkäin. Paasit saattoivat olla yli neljän metrin korkuisia. Tarkkana täytyi olla karttamerkkien kanssa, sillä mm. piikkilanka-aitoja oli erittäin hankala mennä yli ja paras olikin kiertää porttien kautta. Yhden sellaisen ali mentyämme ja mudassa pyörittyämme olimmekin keskellä sonnilaumaa. Isäni säikähti kovasti ja lähti pakoon minkä kintuista pääsi. En saanut naurua
loppumaan, koska niin koominen kohtaaminen oli ja miten lempeitä olivatkaan härkien katseet. Toisena harjoituspäivänä maastot olivatkin huomattavasti haastavammat ja aloinkin miettimään, mitenkähän minun käy itse kisassa. Onko suunnistustaitoni tarpeeksi hyvä? Eksynkö? Kaksi harjoituspäivää ja reitemme olivat saavuttaneet lähes maksimaalisen jomotuksen. Isäni kovana suunnistajana olikin illan hermostunut, että miten käy kisojen kun ei pääse portaitakaan alas. Taisi Burana kuteinkin auttaa. Ensimmäinen kilpailukeskus sijaitsi hienoilla hevostalleilla missä oli myös iso ravirata, mihin loppuviitoitus oli tehty. Oli ilo huomata, että myös Minna Kauppi oli tullut kisoihin. Toinen kilpailukeskus sijaitsi isolla viinitilalla. Kolmas ja neljäs päivä kisailtiin lähellä Portalegren kaupunkia. Kolmantena kilpailupäivän iltana oli myös yösprintti kaupungin kapeilla mukulakivikaduilla. Tämä tapahtuma oli erittäin hauska. Pieniä kujia paineltiin minkä kintuista pääsi suunnistuslamppu päässä heiluen, ja paikalliset ihmiset kannustivat ja huusivat. Se oli mieleenpainuva tapahtuma. Kisat onnistuivat hyvin ja olivat todella hyvin järjestetty. Kilpailukeskuksista sai muutamalla eurolla valita monenlaista ruokaa ja etenkin maukkaita leivonnaisia. Ruoka tehtiin kilpailupaikalla ja se oli tuoretta eikä loppunut kesken. Anne Pelto-Huikko, isä ja minä valmiina yösprinttiin. Isäni jatkoi matkaa vielä toisiin suunnistuskisoihin (2nd Meeting International De Arraiolos) Evoran kaupunkiin. Minä lähdin Paulan ja Pentin kanssa kohti Kajaania. Työt odottivat. Yövyimme Lissabonissa ja aamulla lento Helsinkiin.
Samalla koneella tuli myös Suomen suunnistusmaajoukkue. Koneessa juttelu suunnistuksesta jatkui ja sain kuulla mielenkiintoisia harjoittelutapoja. Tietenkin sovimme, että ensi vuonna sitten näytämme ja tuomme mitaleita Suomeen, joten varautukaa bussissa odottelemaan palkintojen jakoa. Ensi vuonna sitten uudelleen. Katariina Lukkarinen 3. osakilpailun kartta.
Yösprinttikartta.