YSTÄVÄKIRJE 5/79 Aizumi 20.11.1979 Jorma ja Lea Pihkala 313-1 Nishikatsuji Shozui, Aizumi-cho Itano-gun, Tokushima-ken 771-12 JAPAN Rakkaat ystävät! "Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella." Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois." Apt 7:55-60 Näkymättömän näkevä usko Edellisestä kiertokirjeestä on päässyt vierähtämään luvattoman kauan aikaa huolimatta hyvistä aikeista tarttua kynään aiemmin. Syksy on ollut todella kiireinen ja työntäyteinen "evankelioimissyksy". Joulun lähestyminen varmin merkki, lisääntyvä kirje-, pakettija korttiposti sieltä Suomesta, on pannut miettimään, mikä olisi joulutervehdyksemme teille. Neljän päivä matka Manner-Kiinan evankelioimisseminaariin lähelle Tokiota Lean ja Sampon kanssa muistutti mieleeni, että tapaninpäivä on myös olennainen osa joulun sanomaa. Kirkko Kiinassa on joutunut kirjaimellisesti kulkemaan Stefanuksen tietä. Mutta samasta syystä kuin Stefanus kesti, on kirkko siellä kestänyt ja syy on, että se on nähnyt sen, mitä tämä maailma ei voi nähdä: Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen Kristuksen silloinkin, kun kivet lentävät. Usko on paljossa juuri sitä, että me saamme Jumalan Sanan kautta katsella sellaista todellisuutta, joka on väkevämpi kuin mitkään tämän maailman voimat ja vallat. Katselemalla tätä näkymätöntä todellisuutta me voimme kestää pelkäämättä ihmisiä, jotka eivät voi meille tehdä mitään enempää kuin ruumiin tappaa (Luuk.12:4-5). Ja sehän ei merkitse kuolemaa Herrassa olevalle. Meillehän syntyi ensimmäisenä jouluna Vapahtaja, joka on elämän ja kuoleman Herra. Hänessä, mutta vain Hänessä, me voimme olla uskolliset kuolemaan asti ja päästä osalliseksi voittopalkinnosta, josta kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana lukemattomat määrät kiinalaisia marttyyreja on tullut osalliseksi.
Kiinan tilanne Seminaari pidettiin 6.-9.11. vuoristossa sijaitsevassa kristillisessä kurssikeskuksessa. Sinne kokoontui noin 100 japanilaista pastoria, lähetyssaarnaajaa ja maallikkoa syttymään näystä Kiinan kirkon avustamiseksi ja evankeliumin julistamiseksi tuhat miljoonaiselle kansalle myös Japanista käsin. Uskon, että jos Japanin kirkot syttyvät tälle näylle, ne tulevat saamaan myös uutta intoa ja uusia siunauksia oman maansa evankelioimisessakin. - Seminaariin oli tullut Hong Kongista kuusi Manner-Kiinan työn erikoistuntijaa (kiinalaisia) joukossa teille tuttu David Wang. Eräs runsas vuosi sitten Kiinasta Hong Kongiin paennut nuori (30) kristitty toi elävän todistuksen siitä, miten Herra johti hänet pelastukseen. Hän aloitti kulttuurivallankumouksen aikana vakaumuksellisella kommunistina ja punaisten kaartien jäsenenä. Myöhemmin erilaisten vaiheiden jälkeen, jotka sisälsivät mm Uuden Testamentin lukemisen ja kristillisten radio-ohjelmien kuuntelua, hän etääntyi kommunismista ja päätti paeta Hong Kongiin, missä hän sitten pian sai kohdata pelastuksen Jeesuksessa. Hän kertoi, miten sukupolvi, joka on kasvanut vallankumouksen jälkeen Kiinassa, on nähnyt Maon yritysten toisensa jälkeen sortuvan ja epäonnistuvan. Ensin itse vallankumous 1949 ei tuonutkaan ihanneyhteiskuntaa, sitten "suuri harppaus " ei johtanutkaan toivottuun tulokseen. Kulttuurivallankumous ei tuonutkaan uutta ihmistä, vaan taloudellis-henkisen kaaoksen. Kokeilu toisensa jälkeen, kokeilu, joka tehtiin uhraamalla satoja tuhansia ihmishenkiä, osoittautui epäonnistumiseksi. Kaiken tämän läpikäynyt nuori polvi etsii ja kaipaa totuutta, ehdotonta, kestävää totuutta, jonka vain Jeesus Kristus antaa. Kiinan tilanteen muuttuminen viime kuukausien aikana on ollut merkillistä: Herra itse on ruvennut avaamaan ovia täysin suljettuun maahan ja se, mitä ovien raoista on tullut esiin, on ihmeellistä nähtävää ja kuultavaa. Syys-lokakuun aikana Pekingissä, Shanghaissa ja eräillä muilla paikkakunnilla avattiin viisi uutta "virallista" kirkkoa. Eräs näistä, Shanghaissa täyttyi ensimmäisenä sunnuntaina 1500 sanankuulijasta. Seuraavana sunnuntaina oli tulijoita 2000, sitä seuraavana 2500. Neljäntenä sunnuntaina oli pakko pitää kaksi jumalanpalvelusta: (Kokoon tulleista oli paljon nuoria).virsiä veisattaessa puolet seurakunnasta itki, sillä he saattoivat ensi kerran yli kymmeneen vuoteen kokoontua julkisesti jumalanpalvelukseen. Virret soivat myös sanoin kuvaamatonta ylistystä Herralle, ahdistusten keskellä on saatu nähdä Herra, jota voi ja saa koko sydämestään ylistää ja kiittää. Ennen vallankumousta Kiinassa oli noin 2 miljoonaa protestanttista kristittyä, joista noin 800.000 oli ehtoolliselle oikeutettuja (siis yli 15 v). Tänään on mahdotonta sanoa kuinka paljon kristittyjä maassa on, sillä he kokoontuvat kodeissa - ilman pastoreita, jotka yli kymmenen vuotta sitten vietiin vankiloihin, pakkotyöhön tai teloitettaviksi. Osa pastoreista on vapautettu viime kuukausien aikana. Eräs seminaarin esitelmöitsijöistä totesi, että vaikka kaikki ennen vallankumousta käytössä olleet kirkot avattaisiin, eivät kristityt mitenkään mahtuisi niihin. Edelleen erään perustellun arvion mukaan maassa olisi nyt noin 8 miljoonaa protestanttista kristittyä. Oli todellinen lukumäärä mikä tahansa, maassa on kuluneiden vuosien aikana koettu suurenmoinen herätys vainojen keskellä. Valtaosa kristityistä sijoittuu maan kaakkoisosaan rannikon
tuntumaan, mutta mm kristittyjen karkottamisen ja pakkotyöhön lähettämisen seurauksena kodissa kokoontuvia seurakuntia on ilmestynyt aivan Kiinan äärimmäisiin rajamaakuntiinkin. On ymmärrettävää, että tällaisen kasvun kokenut Kiinan kirkko tarvitsee kipeästi Raamattuja ja muuta hengellistä kirjallisuutta. (Raamatut suurelta osin poltettiin kulttuurivallankumouksen aikana.) Jumala on puhunut tälle kirkolle, jolta puuttuu Raamattu, mm tunnustekojen, parantumisihmeiden, unien ja näkyjen kautta. Merkillistä varjelusta on myös koettu luonnonmullistusten keskellä. Mutta Raamatuista on todella huutava puute. Tänään voidaan Japanista ja Hong Kongista käsi tehdä kirjallisuustyötä lähes rajoituksitta. Japanilaisten ja länsimaalaisten matkalaukkuja ei tulleissa tutkita lainkaan. Kiinasta tulevat opiskelijat ja merimiehet ovat myös tärkeä haaste japanilaisille kristityille. Myös sydänten ovet ovat avautumassa. Oli todella rohkaisevaa nähdä seminaarissa, miten Jumala on aivan viime kuukausien aikana kutsunut useita nuoria juuri kiinalaistyöhön. Japanissa on juuri saatu valmiiksi kiinankielinen Uusi Raamatun käännös (painatustyöt tehdään täällä). Se on kirjoitettu yksinkertaistetuilla kirjoitusmerkeillä, jotka otettiin Kiinassa käyttöön vallankumouksen jälkeen. Käännöstyö aloitettiin jo 10 vuotta sitten ja se valmistui juuri sinä hetkenä, kun ovet Kiinaan alkoivat avautua. Jumala ajoittaa tekonsa oikein. Uusi käännös on myös vallankumouksen ilmapiirissä kasvaneille ymmärrettävä. Radiotyö on saanut viime päivinä myös uutta tuulta siipiensä alle, kun palautetta Kiinasta on alkanut tulla todella runsaasti. Ovet Kiinaan ovat raottuneet, auki ne eivät vielä ole. Maa on yhä uskonnonvastainen kommunisti-kiina. Mutta nyt on työn aika. Niin tuskallista ja turhauttavaa kuin työ täällä Japanissa usein onkin, on todella jännittävää nähdä, mitä Herra tekee naapurimaissa Koreassa, Taiwanilla ja Kiinassa. Saamme katsella Herraa, jolla on valta muuttaa myös japanilaisen sydämen. Taisteluja seurakunnassa Mitä sitten tulee työhömme täällä Yoshinogawan kirkolla, tämä syksy on ollut sisäisesti melkoisen raskas, sillä seurakunnan hengellinen tila on vähintäänkin huolestuttava, sanalla sanoen penseä. Työtä on ollut enemmän kuin, mitä on millään ehtinyt ja kyennyt hoitamaan. Ero edellisen työkautemme loppupuoleen nähden on todella huomattava, koska meillä ei ole nyt kokotoimista kansallista työtoveria, niin kuin silloin. Onneksi Shigeru Miyazaki on sentään päässyt käymään useimpina viikonloppuina täällä Osakasta, opiskelukaupungistaan käsin. Odotan hartaasti ensi kevättä, jolloin hänen on määrä palata jälleen tälle puolelle Osakan lahtea. Uskon, että hänen työpanoksensa tulee silloin ratkaisevasti helpottamaan tilannettamme. Shigerusta puheen ollen vuoden vaihteessa hänen kotiinsa odotetaan esikoista, joten hänen vaimonsa China-san on lähtenyt parin kuukauden äitiyslomalle Osakaan - loma on hänen opinnoistaan Tokushiman yliopistosta ja palvelustehtävistä seurakunnassamme urkurina, pyhäkoulun opettajana, opiskeluryhmien vetäjänä ja myyjäistoimikunnan johtajana.
Muitten seurakuntalaisten osallistumisessa varsinaiseen evankelioimistyöhön on todella toivomisen varaa. Aiemmin innokkaasti auttaneet Kenji O ja Tokuo l ovat monine kiireineen (edellinen jatkokoulutuskurssi, jälkimmäinen kiireisin sesonki kimonon myynnissä) joutuneet vähentämään panostaan. Muita murheita on ollut sekä kastettujen että etsijöiden kohdalla. Ilomme K-sanin uudistumisesta osoittautui liian aikaiseksi. Kirkossa käynti lopahti parin kerran jälkeen tosin osin luonnollisistakin syistä: 30.10. hän synnytti esikoinpoikansa. H-san, keväällä kastettu rouva, on ollut kovin paljon poissa kirkosta johtuen hänen uudesta työpaikastaan. Hän joutuu tekemään töitä parina sunnuntaina kuussa. A-san, ensimmäinen kastettumme, on myös hengellisissä taisteluissa. Hän niin kuin muutkin täällä tarvitsevat jatkuvaa esirukousta pysyäkseen tiellä ja oppiakseen tuntemaan Herraa paremmin. A-sanin sisko, Y-san, joka vielä kevään ja kesän ajan kävi joltisenkin säännöllisesti kirkossa, on lähes jäänyt pois jumalanpalveluksista. (Syy: Koti on puusepän verstas, jossa noususuhdanteen myötä tehdään lähes ympäripyöreitä viikkoja.) Ehkä suurimpia sydämen murheen aiheita on ollut T-san, joka kovin innokkaasti kävi joka aamu rukoushetkessä. Kesän jälkeen häntä ei ole näkynyt ainoassakaan tilaisuudessa lukuun ottamatta viime lauantaina pidettyä filmikokousta, johon hän iloksemme tuli sisarensa kanssa. Hänen ongelmansa on seurustelu miehen kanssa, joka on ottanut jyrkän kielteinen asenteen kristinuskoon. Ilonpilkettä Jottei kuva seurakunnastamme jäisi liian synkäksi, on todettava, että ilon aihettakin on ollut. Ichiyoo K ja H-san, molemmat keskikoululaisia, ovat olleet innokkaasti auttamassa kirjallisuus-, traktaatti- ja muussa työssä. Ichiyoo-san on kotiympäristönsä "höyrähtäneeksi" leimaamana saanut kasvaa Herran tuntemisessa ja hän on alkanut ottaa vastuuta myös lapsityön alueella. Uskomme, että Herra haluaa häntä tulevaisuudessa käyttää monien siunaukseksi, kunhan hän vain saa pysyä lähellä Jeesusta. Toinen ilon aiheemme on naistenpiiri, jonka kautta olemme saaneet uusia jumalanpalvelukseen tulijoita jo neljä henkeä. Eräs heistä, nimeltään T-san, on julkisesti ilmoittanut haluavansa tulla kristityksi. Hän on myös innolla osallistunut aikuisten pyhäkouluun ja jumalanpalveluksiin. Myyjäiset Naisten piiri osoittautui myös kaikkein innokkaimmaksi syysmyyjäistemme järjestelyissä. Jäsenet, joista siis valta osa on vielä ei-kristittyjä, osoittivat aivan esimerkillistä palvelusalttiutta myytävien käsitöiden ja leivonnaisten valmistamisessa sekä varsinaisessa myynnissä myyjäispäivänä 3.11. Meidän suureksi iloksemme lähes kaikki käsityöt - leivonnaisista ja muusta ruokatavarasta nyt puhumattakaan - menivät kaupaksi. Myynti nousi noin 175.000 yeniin eli noin 2700 mk:aan. Summa olisi ylitetty,
jos tavaraa olisi ollut enemmän, sillä myyjäisiin tuli pitkälle toista sataa aikuista ja satakunta lasta. Jokainen sai mukaansa "rautaisannoksen" evankeliumia kirjallisessa muodossa. Myyjäisten seurauksena olemme saaneet uusia kontakteja ja jäseniä naisten piiriin. Tämän vuoden myyjäisten erän erikoisuus oli naapurikirkosta lainattu video, jonka avulla ihmiset saivat katsella ja kuunnella evankeliumia. Evankelioimispäivät Syysohjelmaamme kuuluivat myös evankelioimispäivät syyskuun lopulla (noin 60 osanottajaa). Kolmen kokouksen sarjan viimeinen jouduttiin kuitenkin peruuttamaan, kun hirmumyrsky pyyhkäisi juuri silloin ylitsemme. Tänä syksynä taifuuneja on mennyt päältä pari kappaletta. Näistä ensimmäinen oli todella raju ja aiheutti eri puolilla Japania tuhoja. Selvisimme kuitenkin suuremmitta ongelmitta. Myrskyn aikana jouduimme heiluttelemaan ahkerasti rättiä, kun 100-150 km/t:ssa puhaltava tuuli työnsi pienimmistäkin raoista vettä sisään. Muutamaksi päiväksi riitti sitten myös ulkotöitä (kallistuneiden palmujen oikomista ja aidan korjuuta). Filmikokous Viimeksi viime lauantaina 17.11. pitämämme filmikokous keräsi noin 50 aikuista huolimatta varsinaisesta kaatosateesta. Joukossa oli useita sellaisia, joihin meillä on ollut pitempi kontakti, mistä erityisesti iloitsimme. Varsinkin osa lukiolaisryhmiemme jäsenistä on lähellä Jumalan valtakuntaa - muistakaa heitä rukouksissanne. Tonttikysymys Syys-lokakuun ohjelmaa kiristi kysymys tontin hankkimisesta Tokushiman kirkkoa ja työkeskusta varten. Eri tonttien kiertelyssä kertyi ajokilometrejä ja kului työtunteja rutkasti, mutta tulosta ei syntynyt. Parin tontin kohdalla päästiin jopa päätösvaiheeseen niin, että oli kysymys vain kauppakirjojen laatimisesta, kun Herra sitten pani esteet ja kumpikin tontti jäi lopulta ostamatta. Uskomme, että Herra haluaa kaikella tällä ohjata työtämme parhaaseen mahdolliseen suuntaan. Meille näyttää vain olevan vaikeata olla kyllin herkkiä Herran johdatukselle. Toivomme, että tonttikysymys saataisiin lähi viikkoina vihdoin päätökseen, jotta varsinaisen kirkko-työkeskuksen yksityiskohtaisiin suunnitelmiin ja rakennustöihin päästäisiin käsiksi mahdollisimman pian. Perhe Perheemme osalta kulunut syksy on merkinnyt sopeutumista uuteen koulusysteemiin: Sinikka ja Helena käyvät nyt toista luokkaa peruskoulussa Japanin suomalaisessa koulussa (JASUKO) Otsun kaupungin laitamailla. Matka yhteen suuntaan täältä koululle kestää noin 5 tuntia, joten lasten kotona käynti tapahtuu vain kerran kahdessa viikossa (11 vrk koululla 3 vrk kotona). Alku on sujunut odotettua paremmin. Lapset ovat olleet yllättävän reippaita. Tietysti heillä on koulussa ajoittain koti-ikävää, mutta toverit ympärillä helpottavat tilannetta (oppilaita koululla lienee noin 16, opettajia 2, asuntolan hoitaja ja osatoiminen japanilainen keittäjä. Opettajista Leena Poikolainen on Kansanlähetyksen lähetti - hänhän saapui maahan syyskuun alussa.) Kotiviikonloppuina lapsilla riittää puhuttavaa aamusta iltaan. Hanna jatkaa japanilaisessa koulussa lukien ohessa iltaisin suomalaisen koulun neljättä luokkaa.
Lean parin kolmen viikon flunssaa lukuun ottamatta (se kehittyi keuhkoputken tulehdukseksi) olemme saaneet olla kaikki suurin piirtein terveinä, mistä olemme kiitollisia Herralle. Sampo, perheemme päivänpaiste, on kasvanut hyvää vauhtia. Muutaman viikon sisällä oppinee jo kävelemään. Syrjinnästä Vielä muutama sana Japanin ns. Doowa-ongelmasta, japanilaisten keskinäisestä syrjinnästä, jota voi tavallaan verrata rotusyrjintään, vaikka mitään ulkoisia tai kielellisiä eroavaisuuksia ei tällä syrjityllä ryhmällä (noin 5-8% väestöstä) ole muihin japanilaisiin verrattuna. Ihmiset kuuluvat tähän ryhmään pelkästään syntyperänsä perusteella. Lain edessä tätä syrjintää ei saisi esiintyä, mutta laki ja elämän todellisuus ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään. Avioliittojen solmimisessa, työpaikkojen saannissa jne syrjintä ja siihen liittyvät voimakkaat asenteet tulevat kärjistyen esiin. Syrjintä juontaa juurensa kauas menneisyyteen. Se on lujasti sidoksissa buddhalaiseen ihmiskäsitykseen. Suurkaupungeissa tätä syrjitty kansanosa on melko lailla sekoittunut muiden japanilaisten sekaan, mutta täällä maaseudulla tilanne on toinen. Syrjityt asuvat yleensä omilla alueillaan, joiden läheisyyteen muut japanilaiset eivät mielellään muuta asumaan. Meidän kirkkomme lähistöllä noin 2 km etäisyydellä on kaksi tällaista aluetta, jotka ovat meille haaste ja ovat olleet rukoustemme kohteena jo pitempään. Parin henkilön seurusteluasioissa olemme saaneet kouriintuntuvasti kokea, miten vaikeasta asiasta on kysymys. Tällaista syrjintää ei voi lopulta tukahduttaa mikään muu kuin herätys Japanissa. (Koreassa vastaava syrjintä katosi kristillisen kirkon kasvun myötä.) Vasta kun japanilainen pääsee näkemään, että ihmisen arvo on mitattavissa Jeesuksen veren kalliilla hinnalla, hänelle voi myös kirkastua, mitä todellinen tasa-arvo on. Rukoilkaa, että Hera aukaisisi ovet näihin lähistön syrjittyjen asuma-alueisiin. Jorma Lean tervehdys Ilmat ovat viilentyneet. Lämmityslaitteet on otettu esiin. Ensimmäinen joulukortti saapui jo lokakuun alussa. Ja sen jälkeen olemmekin saaneet kortteja ja kirjeitä runsaasti. Postin runsaus kertoo teidän sydämissänne asuvasta joulumielestä. Joulun tuloa on vaikea kenenkään ohittaa. Jouluaika on lähetystilanteessa hyvää ja kiireistä evankelioimisaikaa. Joulun ulkoiset kulissit näkyvät. Meidän tulee tuoda joulun todellinen merkitys ihmisille. Ensimmäisen joulun, Jeesuksen syntymän tähdenhän me lähetitkin olemme "aina maan äärissä". Kristitty on kuin joulukynttilä Tosi kristityn tulee palaa sammumatta muulloinkin kuin jouluna. Jouluvalosta, Jeesuksesta, tietää valitettavan harva tässä maailmassa. Ulkonainen ja sisäinen ahdistus jatkuu suurimmalla osalla ihmiskuntaa myös jouluna. Miten osata auttaa lähimmäistä hänen kuormansa kantamisessa? Sen vaikuttaa Jumalan Sana, kun panemme sen
käytäntöön omassa elämässämme. Mutta vain harvat haluavat ottaa Jumalan Sanan arvovallan omaa elämäänsä hallitsemaan. Olkoon Jumalan Sanan opetus teille rakas siellä kotimaassa ja täällä kentällä ainoana ohjeenamme meille. Siunattua Jeesus-joulua! Lea, Hanna, Sinikka, Helena, Asako, Tomio ja Sampo