1 < 3 i.h 5 Saarna Nikolai kirkon Helsingissä Wih»ttä»sfi. Helsingissä, Suomal. Kirjallisuuden-Seuran kirjapainossa, 1852.
!! I"! ) Gillas till tryckning. Borga Domkapitel, den 17 Mars 1852. Pä befallning: Nils Aejmeleus. <,/^
HMO?EE Helsingin nndessa kilvikirkossa Laskiais Sunnuntaina 1832. Pyhä,pyhä,pyhä onherra Jumala Zebaoth. Niin ilmoitit Enkelit pryphetalle Esaialle hänen ilmestyksessä sitä kunniata ja Herrautta, kuin on Jumalalla, taiwaan ja maan luojalla; min sopii teidän, Kristityt, tällä hetkellä lähestyä teidän tailvaalli- lumalatanne tässä temppelissä, jonka se nen Isä, Hänen woideltun, tämän Suomen maan Isän, meidän Armollisimman Keisarin kautta on rakentanut ja teille lahjoittanut. Tämä Helsingin kaupungin Iso-kirkko, tämä Nikolain temppeli on tullut Herralle Jumalalle lvihityksi, ja tämän seurakunnan jäsenet omat jo kerran siinä häntä palmelleet; mutta monelle on tämä päitvä ensimmäinen, jona.hän tässä huoneessa Jumalan edessä polwiansa notkistaa, jona hän tässä kiitosta ja kunmata Hänelle tveisaa; mikä siis on suurempi ja kalliimpi welwollisuus, mikä ihanampi ja iloisampi harjoitus, kuin että johdattaa mieleensä, mikä se Jumala on, jota me palmelemme. Muistakaat siis kaikki, että pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala Zebaoth. Es. 6, v. 5.
4 SeJumala, jonka nimessä meidän pitää kokoon tuleman, ei ole ainoastansa yksi suuri ja wäkewä Jumala, ei ainoastansa se jalo taiwaan ja maan Luoja, joka auringon ja tähdet paikallensa asetti ja koko maailman woimassa pitää, joka yöt ja päiwät jakaa; se ei ole ainoastansa se korkia hallitsia, jonka tahdon jälkeen wuoret repiätvät ja wedet juoksemat; mutta se on se sama Jumala, joka pyhä on ja pyhyyttä waatii, sillä niin sanoo hän: teidän pitää pyhittämän teitänne, että te tulisitte pyhiksi; sillä minä olen pyhä. Hän on wanhurskas ja ei suwaitse wääryyttä,hän on totuuden alku ja Herra, joka wiekkautta ja tvalhetta wihaa, mutta rehellisyyttä ja totuutta rakastaa; hän on hywyyden ja laupiuden Herra, joka wäkiwaltaa ja sydämmen kowuutta rankaisee, mutta mielen lempeyttä ja hywää suosiota palkitsee; hän on armon ja pitkämielisyyden Jumala, joka ihmisiltä pyytää, että hekin toinen toisiansa rakastaisit, sillä Apostoli Paamali meitä muistuttaa ja sanoo: ettekö te tiedä teitänne Jumalan temppeliksi, ja että Jumalan Henki asuu teissä. Meidän, ehkä me syntiset olemme, pitää oleman Jumalan asuntosia; hän tahtoo meihin sisään tulla, että hän meitä ylösherättäis ja saattais katumukseen, pelastuksen haluun, uskoon ja turmaan hänen päällensä. Sentähden hän myös antaa rakentaa itsellensä ulkonaisia temppeliä, joissa hän meitä sanansa kautta opettaa, ja sakramentinsä kautta uskossamme wahwistaa. Niin on hän myös Hänen tvoideltun, meidän ar-!
mollisimman Kejsarin kautta antanut tätä huonetta teille rakentaa, että te tässä lumalata pallvelisitte. Ia koska hän sanonut on: mihinkä paikkaan itänänsä minä säädän minun m- meni muiston, sinne minä tulen sinun tykös ja siunaan sinua, koska hän on käskenyt itsellensä pyhittää paikkoja, joissa häntä pallveltais, niin olen minä hänen nimeensä tätä temppeliä hänelle wihinnyt ja pyhittänyt; ja muistutan nyt teitä, että te tätä huonetta pyhänä pitäisitte, sillä tässä asuu Herra Jumala, tässä hän tahtoo teitä siunata. Tulkaat siis tänne nöyryydessä ja sydämmen surussa teidän syntinne tähden, tulkaat janossa hänen armon saamisesta, tulkaat rukouksella ja uskossa hänen päällensä, joka pyhä on, ja on luwannut tässä teitäkin pyhittää. Ia tälläkin hetkellä langetkaat teidän poltvillenne ja rukoilkaat Salomonin sanoilla: käännä sinuas sinun pallvelias rukoukseen ja anomukseen, Herra minun Jumalani, että sinun silmäs awoi olis tämän huoneen puoleen yöllä ja päilvällä, ja siinä paikassa, jostas sanonut olet: minun nimeni pitää oleman siellä. Tälläkin hetkellä, Kristityt! rukoilkaat, että Hän, se taimaallinen Isä, teitä kaikkia tässä armahtais, ja kaikkia, jotka tässä hänen edessä tästedes poltviansa notkistamaan tulemat; että hän kaikkia tässä synnin unesta herättäis, ylöswalaisis ja lesuksen Kristuksen kanssa uskossa yhdistäis, niin että he, sydämmen sywyydestä hengellisellä ilolla weisaisit: pyhä, pyhä, 5
6 pyhä on Herra Jumala Zebaoth. Ia koska hän tämän niin kalliin, niin kauniin, niin ylistättälvan, niin juhlallisen temppelin on antanut itsellensä rakentaa, niin kiittäkäämme häntä myös siitä, ylösnouskaamme ja tveisatkaamme hänelle seuralvan tvirren: 302. Isä meidän. Teksti Luk. 18: 31 43. Msluetussa pyhässä Evankeliumissa näemme me kuinka sokia, saatuansa tietää että lesus käwi ohitse, huusi: lesu Davidin poika, armahda Minua, ja kuinka lesus, kuultua häneltä, että hän uskoi hänen tvoimaansa, ilmoitti hänelle: ole näkewä, sinun uskos autti sinua. Me olemme kaikki sokiat, synnin pimeydellä peitetyt; mutta jos me uskolla häntä lähestymme ja sanomme: Herra, tee niin että me jällen näkömme saisimme, niin hän meitä auttaa. Tutkistelkaamme siis tällä hetkellä, kuinka tapahtuu ja meissä syttyy ja elämäksi tulee se usko, josta lesus on todistanut että se auttaa. Suuri on Jumalan armo ihmisiä tvastaan, määrätöin hänen hymyytensä kaikkia kohtaan; syntymästä kuolemaan asti me hänen lahjojansa nautitsemme, hänen armonsa kautta me liikumme ja elämme, hänen lempiän rakkaudensa kautta me Ylöspidetään ja wartioitsetaan; ja jos surutkin meitä ahdistaawat, niin se tapahtuu ainoastans sen tähden, että me sydämmellisemmin pakenisimme hänen tykö ja, niinkuin sokia meidän Evankeliumissa,huutaisimme: lesu, Davidin poika, armahda mi-
NUa; silla muutoin me häntä usiasti unhohdamme. Synnin kautta me olemme tulleet kehnoiksi ja kelmottomiksi oikiaan Jumalan pelkoon ja turmaan; maikka suullakin tunnustamme meitä syntisiksi, niin ei ole sydän aina liikutettu; usko on usiammasti sydämmetöin ja heikko. Tapahtuu myös meissä, mitä lesus kerran sanoi kumngasmichelle: Ellet te näe tunnustähtiä ja ihmeitä, niin ette usko. Ahdistuksissa ja tarpeissa jokainen ketviästi huutaa: auta minua, Herra, minä uskon sinun päälles, mutta koska hänen pitäis uskonsa hedelmiä näyttämän,^ koska uskallus Jumalaan pitäis hänessä synnin himoja moittaman, ja hänen tulis maallisia haiauksia malttaman, niin hän enemmän luottaa omiin neumoihin kuin Jumalaan. Davidin kanssa täytyy meidän kaikkien tässäkin asiassa walittaa: syntisestä siemenestä olen minä syntynyt, ja synnissä on minun äitini minua siittänyt. Ei ole kellään meistä ilman Jumalan erinomaista apua sitä uskoa, joka oli sokialla, sillä koska hän sai näkönsä, hän seurais lesusta. Kuinka usiasti eikö Jumala ole meidän silmiämme awannut pyhällä sanallansa, kuinka usiasti eiköhän olemeille sanonut: ole näkewä, ja kuitenkin ne omat kyllä Harmat, jotka häntä seuraamat;mutta hänen pitkamielisyydensä mielä armahtaa meitä, eikä salli että me hukkuisimme; hän käypi mielä joka paimä meidän ohitsemme ja seisahtaa ja kysyy: mitäs tahdot että minun pitää sinulle tekemän. Welkapää on ihminen mainoon ja rangaistukseen; mut- 7
8 ta min rakasti Jumala maailmata, ettei hän säästänyt omaa poikaansa, ja niin rakastaa hän sitä lvielä, että hän Pyhän Henkensä kautta meidän sydammiämme kolkuttaa, ja sanansa kautta meidän sielumme ylösmalaisee;niin ettäme tunnemme että me olemme sokiat, ja että me uskallamme huutaa: tee että me näkömme saisimme; miheljaisyydemme ja syntimme palkan pois otti lesus katkeran kuolemansa kautta, suruttaman piinansa kautta hän teki sen meille mahdolliseksi, että murhe sydämmessä woi muuttua iloksi; ja uskon meissä sytyttää ja sen heikkouden auttaa Pyhä Henki maikutuksillansa, monella taivalla wahwistain meitä oikiassa turmassa lesuksen Kristuksen ansion päälle. Onnella ja onnettomuudella hän meitä kehoittaa luopumaan mailmallisesta turmasta, ja pakenemaan lesuksen tykö, matista moimansa näyttäin sydäntä särkemään, Malista pitkamielisyydensäosottain syntisiä mastaan. Sano, itse Kristitty! "Etkö usiasti, koska sinulle on hymin käynyt, ole hamainnut liikutuksen sydämmessäs kiittämään lumalata hänen lahjojensa edestä; etkö usiasti työn ja kuorman alla ole maarinottanut kehoituksen sydämmessäs toimomaan moimaa ja apua Jumalalta; etkö kirnulta ahdistettuna ole huokannut Jumalaan, etkö työsi onnellisesti lopetettua ilolla ole ollut täytetty siitä siunauksesta, kuin Jumala on sinulle lahjoittanut; etkö ole tuntenut itsiäs murheen alaiseksi sinun syntis ylitse? Nämät ja monet muut liikutukset omat se hyminä, joka todista että e
9 ohitse, ne omat Pyhän lesus Natsarenus meni Hengen rvaikutukset, joidenka olisi pitänyt saattaa sinua sokian miehen kanssa huutamaan: leslt,dajvidin poika, armahda minua, tee että minä Näkyni saisin. Jos sinä olet sen tehnyt, niin totta olet sinä myös sen lohdutuksen tuntenut, joka todistaa, että Herra on wastannut: ole näkewä. Mutta erinomaisesti ja liiatenkin Jumala sanansa kautta käy meidän ohitse ja meitä saattaa oikiaan uskoon sen wahwan sanan kautta, josta se suuri Kuningas Daroidi todisti: kmn sittun sanas juliotetaan, niin se ttmlistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen. Jaa, uuden ymmärryksen tairoaallisissa asioissa meille antaa Jumala, jos me kätkemme hänen sanansa meidän mieleemme ja sydämmihimme, ja emme anna sitä lentää yhdestä korwasta sisään toisesta ulos, eli kokonans pauhata ohitsekorunamme. Eiole meille nyt enämmänannettu odottaa ihmeitä, niiden aika on jo loppunut; mutta selman tiedon ja taidon meidän welwollisuuksistamme ja toirvostamme saamme me, jos Jumalan sanaa kuullaan ja emme anna ajatuksiamme lentää ympäri maailmata, jos emme sydämmen liikutuksen tyhjäksi tee päiroäisten ja kelroottomain tarkoitusten eli syiden tähden; uuden ja autuaallisen ymmärryksen hän suopi, jos olemme sanan kuulemisessa ja tutkistelemisessa roinat ja ahkerat. Ia tämä ymmärrys, tämä totinen tieto ja äly Jumalan tahdosta, luonnosta, lupauksista ja töistä, tämä tarkka tutkistelemus hänen roanhurskaudesta ja rak-
10 kaudesta, tämä tunto itsestämme, joka osoittaa meille syntimme ja kelvottomuutemme, josta me ainoasti lesuksen ansion tähden taidamme tvapaaksi tulla; tämä Pyhältä Hengeltä meidän sieluissamme,waikutettu tunto ja ylösmalaistus on ensimmäinen alku ja kipinä elämään uskoon. Sillä kuinka taitaa ihminen sydämmessänsä oikein ajattellen oman syntinsä kauheutta ja sen Jumalan armoa ja laupiutta, joka ei säästänyt omaa poikaansa, kylmyydellä ja kowakiskoisuudella häntä tvastaan olla täydetty? Ei Ei se on mahdotoin asia. Kristusta ristin puussa sydämmellisesti katsellen meidän mielessämme syttyy suru ja murhe sen ylitse, että me olemme olleet Jumalalle että ihmisen sukukunta on ollut syypää siihen suureen uhriin, jonka Jumala teki itsestänsä, koska hän ristinnaulittiin ja piinattiin meidän edestämme. Tutkistele, Kristitty, omaa sydämmes, päräänajattele, minkälainen mieles olis, jos oma lapses rangaistettaisiin sinun pahain tekois tähden, jos sikiäs painuis ja naäntyis sen kuorman alle, kuin sinun tulis kantaa! mahtaisitko kylmällä sydämmellä sitä nähdä ja katsella, mahtaisitko, omia töitäisunhot" tain, riemulla ja ilolla tvaeltaa entisissä maallisissa menoissasi? Ei, omatuntoni sanoo, ett'ei taida ihmisellä olla niin kotva sydän; kitvikin olis sitä pehmeämpi. taa Sinun karkea murhes, ystätväni, ilmoit- ja todistaa, että senkaltainen käyttämys on mahdotoin, ja sinun hellä kyyneles näyttää, että semmoinen mieli on luontoas tvastaan. Ei ainoas-
11 tans tyytymäisyys entisiin menoihis pakenis sinun sielustas, maan surulla ja itkulla sinä totisesti katuisit pahoja tekojas, sydämmellisellä murheella sinä halaisit tyhjäksi ja tekemättömäksi tehdä mitä rikkonut olet, nöyryydessä sinä lankeisit polmilles rukoillen anteeksi antamista, Dalvidin kanssa sinä uittaisit ttmotes yli yötä, ja kastaisit leposias kyyneleillä, ei olisi rauhaa sinun luissas, eikä somintoa sinun rinnassas. Ia mikä on ihmisen lapsi Jumalan poikaa ivastaan, mikä koko ihmisen sukukunta lesusta Christusta, meidän kallista wapahtajaamme suhteen? Sentähden, tosi se on, ijankaikkinen totuus, että Kristuksen piinaa muistain ja lain komia käskyjä peräänajattellen, me saamme symän liikutuksen sydämmissämme, oman tunnon ja rauhattomuuden mielessämme, ja koman ahdistuksen rinnassamme siitä, että me niin paljon ansainneet olemme. Ia tämä suru, tämä murhe on se, josta Apostoli todistaa, että se Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, ja saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu. Sillä tämä suru ja katuminen pahoista teoistamme, pahoista himoistamme ja pahoista ajatuksistamme, jota seuraa miha syntiin ja entiseen syntiseen elämään, miepi meitä etsimään apua Jumalalta, ja rukoilemaan, sydämmellisesti rukoilemaan Niin tästä synnin mur- meidän syntimme anteeksi. heesta, joka on toinen pääkappale elämässä uskossa, syttyy jällen se kolmas, taikka halu ja ahkeroitseminen hengellistä apua etsimään, ja sen löyt-
12 tyä siitä iloitsemaan ja siihen turmamaan. Niin wirkenee meidän mielessämme hengellinen riemu ja ilo, uskallus ja turma; jota me woimassa pidämme Jumalan sanan lukemisella ja tutkistelemisella, ja lesuksen Kristuksen kanssa yhdistelemisellä Hänen pyhässä ehtoollisessa, josta tämä usko mahmistetaan, niin että me tulemme niinkuin hywään munapuuhun istutetut oksat, täytetyiksi hänen woi- ' masta ja hänen Niin lunastajan kallis piina ja pyhä oikeus ja wanhurskaus saatta meille autuuden ja onnen, joka on kaikkia maallisia naulitsemista makiampi jailahuttamampi. Jaa: lesu, sinun piinas kowat, Ristis kiwut katkerat Minulle opiks, turivaks owat, Eläissan ja kuolessan, Jos mä syntiin syttynen, Piinas kohta muistelen Ia sen kyllä mieleen wiene, Ett'ci synti leikiks liene." Tämä ihmisen hengellisen sokeuden parantaminen, tämä hänen näön saaminen, tämä ylösmalaiseminen, tämä synnin murhe ja synnin wiha, tämä pakeneminen lesuksen ansioon ja Jumalan armoon, tämä sydämmen juuressa palama äikistys omasta miheljäisyydestä, tämä ihana uskallus Jumalan laupiuteen, tämä misseys Kristuksen ansion moimasta ja luottaminen siihen, se on se elämä usko, josta lesus itse todistaa, että jokainen, jolla se on, ei pidä hukkuman, ttman ijankaikkisen elämän saaman.
13 Ei ole sentähden, niinkuin moni turhasti luulee, usko lesuksen päälle kylmä ja kohmelo tieto ja muisto siitä, että Jumala tuli maailmaan ja otti ihmisen muodon, ristinnaulittiin, piinattiin, kuoli ja ylösnousi haudasta, ei hedelmätöin tunnustus kautta tulee autuaaksi; että ihminen hänen ansionsa eikä ole totinen ja pelastama usko järjen todistus, että niin on tosi, kuin pyhässä Raamatussa kirjoitettuna seisoo, ja suun tunnustaminen siitä mutta se on sydämmmnen omistaminen Kristuksen ansiosta, sisällinen uskallus siihen; se on ihana turma, surusta synnin ylitse maikutettu ja oman miheljaisyyden ylitse wahwistettu ja elätetty. Ei ole elämä usko kuollut lepo ja rauha, eikä myös hidas ja pitkämielinen tuska ja kitu, joka kaikkia maailmallisia iloja mihaa,luullen itsensä sen kautta oleman Jumalalle otollisempi ei mutta se on hengellinen mäki ja moima, se on ilollinen ja harras ahkeroitseminen Jumalan la'in täyttämisessä ja pahain tekojen ja ajatuksien mälttämisessä, mahmassa toimossa siihen, että Jumala, joka käskee lakiansa seuraamaan, myösantaa siihen moimaa ja mäkemyyttä. Elämästi uskollinen ei suinkaan luota siihen, että hän oman ansionsa kautta, taikka omien hymien töidensä tähden tulis autuaaksi, että hän omalla moimalla hymää mois matkaan saattaa; sillä hän tietää, että hän armosta on autettu ja armosta autetaan, hän tietää, että hän on ollut sokia, ja että hänen silmänsä omat lesukselta amatut; mutta hän tietää myös, ja totena sen pi-
14 tää koko sydammestänsä, ettei jokainentule taiwaasen, joka sanoo: Herra, Herra, waan se joka tekee hänen tahdonsa, joka taimaassa asuu. Sentähden hän mielellänsä seuraa sitädamidinpoikaa, joka hänen silmänsä nuksessa, amaisi,elämänparan- hymäin töiden harjoituksessa ja Jumalan tahdon täyttämisessä; hän uskon hedelmiä näyttää käytöksessänsä, sillä luckalan lasten hedelmät owat pyhyyteen, Niinkuin pyhä Paalvali todistaa, ja usko ilman töitä on kuollut, niinkuin laakoppi opettaa. Hymin muistain Wapahtajamme sanat, joka totuuden tekee, hän tulee walkeuteen, hän ei etsi pimeyttä, eikä erkane ihmisistä, maan heidän hyödytyksensä matkaan saattaa. Pahaa hän mihaa ja pahasta hän luopuu, mutta ei hän kuitenkaan ole laiska ja tekemätöin, niinkuin ne, jotka työn heittämät, että he ei hengellisissä harjoituksissansa estettäis. Hymin tietäin että rakkaus maatii rakkautta hän etsii missä hän wois olla toisille awuksi, sillä Jumala on ollut hänelle rakas ja on häntä auttanut. Kaikkia rehellisiä ivastaan on hän ystämällinen, mutta hän kärsii myös mihollisia, ja sopii riitameljiensä kanssa. Ei hän ketään tvihaa, eikä ketään tuomitse, waan mielellänsä antaa rikokset toisille anteeksi. riemussa hän täyttää Mirkansa Ilossa ja ja toimittaa työnsä, jokaista rakastain niinkuin itseänsä. Ia tämä töissä nähtämä usko, joka on se tumallinen ja w«llewä kallio, jota ei hellvetin portit pidä moittaman, tämä sydämmessä jumitettu ja asuma
15 usko on se, josta lesus Pyhässä Etvankeliumissamme todistaa: Sinun uskos autti sinua. Tässä maailmassa eläissänsä uskowainen riemuitsee Jumalan hytvyydestä ja armon waikutuksista, kiitoksella lvastaanottain Hänen lahjojansa ja tytywäisyydellä kantain sitä kuormaa, jonka Jumala on pannut hänen päällensä; ja elämä Jumalassa, riemu ja ilo laupiuden Herrassa on se onni, jonka hän jo täällä nautitsee, sillä Jumala asuu uskon kautta hänen sydämmessänsä; ja niin eläissansä hän tuntee esimaun ijankaikkisesta elämästä, tietäin että joka elää uskossa, hän elää ijankaikkisesti. Ijankaikkisuus on jo tässä i'ässä hänen omaisuus, joka häntä seuraa toiselle puolelle hautaa. Sentähden hän ilolla odottaa ja toilvoo sitä päiwää, jona Jumala on häntä täältä pelastama, hywin tietäin että häntä kohtaa toisessa maailmassa yksi autuus, jota ei ole silmä nähnyt, eikä korwa kuullut, ja joka ei ole ihmisen sydämmeen hlösnousnut. Jonka Jumala armostansa meille kaikille lahjoittakoon Amen.
/ '^^M5" ' > ', > ' '^f"^ ">