PikkuMusta 1/2015 PikkuMusta 1/2015 Suomen Englanninkääpiöterrierit ry jäsenlehti
Suomen Englanninkääpiöterrierit ry toimihenkilöt 2015 Tässä lehdessä Puheenjohtaja & PM Marja-Leena Pentikäinen/mlp, PJ Palsta vastaava päätoimittaja 045 859 6333 Salo Sihteeri & Eija Jantunen, 0400 414 991 (erov. 2017) Vuoden 2014 Pikkumustat Yhd. Postios. Luhtimäki 3 C 1, 01660 Vantaa Hallituksen jäsenet Jennina Iivonen 050 919 7502 Tampere (erov. 2016) Jaana Immonen 050 357 6735 Laitila (erov. 2016) Sari Laitinen 044 750 4002 Kajaani (erov. 2015) Annika Sorri 040 757 5747 Jyväskylä (erov. 2015) Varapj Eine Tahko 0500 478 020 Veikkola (erov. 2017) Hallituksen email sett.adm1@gmail.com Rahastonhoitaja Emmi Viuhko, omppu1994@gmail.com Talolankatu 10 B 3, 20460 Turku Pankki FI06 1456 3500 0897 51 Nordea Jäsensihteeri Kati Toivanen, toiv.kati@gmail.com, 050 366 1166 Jalostustoimikunta Sari Laitinen, Marja-Leena Pentikäinen, Tiina Kiviniitty yhteinen email ett.pedigrees@gmail.com Näyttelytoimikunta Reetta Järvenpää reetta.jarvenpaa@saunalahti.fi Eija Jantunen Lehtitoimikunta Päivi Luttinen-Vainikainen /plv, Kati Toivanen/kt, VirvaPitsinki/vp, Eine Tahko/et pikkumusta.toimitus@gmail.com Toimitus tiedottaa Uusia tuomareita! SEKT ry:n Match Show Salossa Crufts 2015 Masa ensimmäinen BH-kokeen suorittanut enkku! DNA-testauksesta Arin ja Remun kevättervehdys Enkun ja pupun ystävyydestä Kuulumiset Norjasta Builth Wells 2014 Koira ja puutiaiset Uudet sertivoittajat Kotisivut www.englishtoyterriers.fi Näyttelytilasto Vauhtimustan on piirtänyt yhdistykselle Kaisa Eskola SEKT jäsenkasvattajat Sääntömääräisen syyskokouksen pöytäkirja
Mediakortti 2015 PikkuMusta-lehti on Suomen Englanninkääpiöterrierit ry:n julkaisema sähköinen jäsenlehti. Se lähetetään jäsenille, terriereitä arvosteleville suomalaisille ulkomuototuomareille, yhdistyksen yhteistyökumppaneille sekä kennelalan toimijoille ja sidosryhmille. Osoitteellinen jakelu on 276 kpl. Julkaisumuoto: Selailtava sähköinen näköislehti Yudu-palvelussa Aineistopäivät: 1/2015 28.02. 2/2015 17.05. 3/2015 31.08. 4/2015 15.11. Ilmoitusaineisto: Valmis pdf, kuviin 72 dpi riittävä Yhteystiedot: email pikkumusta.toimitus@gmail.com Vastaava päätoimittaja Marja-Leena Pentikäinen, yhdistyksen puheenjohtaja Toimituskunta Eine Tahko, Päivi Luttinen-Vainikainen, Virva Pitsinki, Eija Jantunen, Kati Toivanen (taitto) Maksuttomat palstat jäsenille Valioituneet, Pilven reunalla Maksulliset ilmoitukset jäsenille Kennelmainos, pentuilmoitus, jalostusurosilmoitus jne 1/4 sivu 10-1/2 sivu 20 - koko sivu 35 Hinnat ei-jäsenille 1/4 sivu (koko) 20-1/2 sivu (koko) 50 - kokosivu (koko) 100 Vuosipaketti kokosivu x 4 lehdessä 350 / vuosi Rahaliikeenteen hoito Emmi Viuhko email: omppu1994@gmail.com Ruudullasi on uusiutunut PikkuMusta, Suomen Englanninkääpiöterrierit ry:n jäsenlehti. Lehden tekeminen on haasteellista amatöörivoimin, mutta kun tarpeeksi hullu ja peloton joukkio ryhtyy hommiin, tällaista jälkeä syntyy. Lehden asu muuttuu ja toivottavasti kehittyy matkan varrella, kun taitoa ja tietoa karttuu. Pienellä yhdistyksellä ei ole mahdollisuutta tehdä printtilehteä, verkkolehti syntyy melkein ilmaiseksi ja ehkäpä saame pian PikkuMustasta mobiiliversionkin. Kakkosnumerosta tulee harrastelehti, kirjoita sinäkin omista harrastuksistanne. Oikolukijanamme on ammattilainen, kynnys kirjoittamiseen ei ole korkea - anna näppäimistölle kyytiä ja kerro rohkeasti tarinanne! Mukavia lukuhetkiä!
Puheenjohtajan palsta Hyvää elämää ETT:n kanssa Suomen Englanninkääpiöterrierit ry:n yksi tärkeistä tehtävistä on Kennelliiton jäsenyhdistyksenä tukea englanninkääpiöterrierien kasvatusta ja jalostusta sekä edistää rodun terveydentilaa. Yhdistyksemme tekee työtä sen eteen, että meillä olisi vielä 10 vuoden kuluttuakin terve ja elinkelpoinen rotu lemmikiksi ja harrastustoimintaan. Rodun elinkelpoisuuden turvaamiseksi kasvattajat ovat vastuussa jalostusvalinnoistaan, ja yhdistyksen tulee tukea kasvattajia heidän kasvatustehtävässään. Muutamia askeleita rodun turvaamiseksi on jo tehty, kuten esimerkiksi JTOkokoaminen ja terveyteen liittyvät JCMnäytelähetykset. Jalostustoimikunnan puheenjohtaja Sari Laitinen on kirjoittanut näytteiden keräämisestä ohjeet ja hoitanut käytännön järjestelyt näytteiden lähettämisen suhteen. Olemme saaneet lähetettyä 30 näytettä JCM-tutkimuksiin Yhdysvaltoihin. Näytteet ovat korvaamaton apu JCM:n eli juveniilin kardiomyopatian (nuoruusiän sydänlihassairaus) tutkimuksissa. Jäämme odottamaan tietoja tutkimustuloksista ja olemme valmiita lähettämään uusia näytteitä heti kun niitä tarvitaan lisää. Jos sinulla on kysyttävää asian tiimoilta, kannattaa olla yhteydessä jalostustoimikuntaan. Uutisia meiltä ja muualta Rotujärjestön tuomarikoulutus on järjestetty, ja se oli varsin mielenkiintoinen tilaisuus. Paikalla oli noin 20 englanninkääpiöterrieriä. Sieltä löytyi kaikenlaisiä ja -näköisiä enkkuja liekkikorvista jenkkikorviin, suoraselkäisistä kaarevaselkäisiin, pienimmistä isompiin. KoiraExpoon on käyty tutustumassa, ja päällimmäisenä jäi mieleen teema "hyvä elämä koiran kanssa". Kasvattajankin tulee miettiä, missä tulee raja vastaan koiramäärissä onko määrä kotikennelissä viisi vai 15 yksilöä. Hyväksyttävää on, että vanhemmille koirille voi etsiä ns. eläkeläiskotia, jossa ne saavat olla huomion keskipisteenä, toisin kuin kasvattajan luona isossa laumassa. Muistutukseksi vielä, että Suomessa ei ole sallittua häkittää koiria. Sitä voi tehdä väliaikaisesti muutamia tunteja kerrallaan, mutta ei esimerkiksi työpäivän ajaksi. Tämä voi joskus unohtua meiltä, kun sosiaalisessa mediassa näkee ulkomaisten kasvattajien kuvia ja kertomuksia siitä, miten hienot lepohäkit" heidän pikku lemmikeillään on. Eläinsuojelulaki ei näköjään ole vielä yhtene-väinen Euroopassa. TM/TMT-rekisteröinnin osalta Yhdysvalloista on kantautunut huolestuttavia uutisia korviimme. Manchesterinterrierin (sisältäen TMT-variaation) rekisteröintimäärät ovat laskeneet 10 vuoden aikana 458:sta 165 rekisteröityyn yksilöön. Rekisteröinneissä on ollut laskua myös rodun kotimaassa Iso-Britanniassa, jossa rekisteröitiin vuonna 2014 vain 95 yksilöä. Rodun pienentyminen maailmalla voi vaikuttaa tulevaisuudessa meidän jalostustoimintaamme. Vuonna 2014 Suomessa rekisteröitiin 51 uutta englanninkääpiöterrieriä, mitä henkilökohtaisesti pidän minimitasona rodussa. Toivottavasti saamme tänä vuonna hieman kasvua rekisteröintimääriin. Harrastustoiminta Näyttelyharrastus on yksi englanninkääpiöterrierin omistajien suosituimpia harrastuksia,mikä näkyy näyttelykäynneissä. Vuonna 2014 oli 453 rekisteröityä näyttelytulosta. Näyttelyt on yksi tapa pitää myös rotua esillä. 50-60 englanninkääpiö-terrieriä yhdessä näyttelyssä alkaa jo näkyä ja herättää mielenkiintoa rotua kohtaan. Onnittelut vuoden 2014 Pikku Musta-kisan voittaneille englanninkääpiöterriereille ja omistajille! Näyttelykausi on päässyt tänäkin vuonna jo hyvään vauhtiin. Yritämme jatkuvasti kehittää toimintaamme, jotta mahdollisimman monella enkun omistajalla olisi tasapuolisesti mahdollisuus osallistua toimintaamme. Olette ehkä jo huomanneet, että PikkuMustan kasvattajakilpailua on uudistettu siten, että se olisi mahdollisimman tasapuolinen kaikille PikkuMustakisaan osallistuville kasvattajille. Tietoa säännöistä löytyy ry:n sivuilta. Uusia tulokkaita on esiintynyt junnukehissä ja ne ovat saaneet vastaanottaa jo ensimmäiset sertit. Julkaisemme uudistetussa lehdessä kuvan ensimmäisen sertinsä saaneista enkuista, joten laittakaapa kuvia tulemaan lehden toimitukseen koiran tietojen kera. Uudet tuulet puhaltavat Yhdistyksemme uusi hallitus on päässyt työn touhuun. Olemme perustaneet toimikuntia hoitamaan eri osa-alueita. Lehtitoimikunnassa päätoimittajana toimii allekirjoittanut, ja muita jäseniä ovat Eine Tahko, Kati Toivanen, Päivi Luttinen-Vainikainen, Eija Jantunen sekä Virva Pitsinki. Työn tulokset ovat nyt jäsenistömme luettavana. Lähettäkää juttuvinkkejä, kirjoituksia ja kehitysehdotuksia, jotta saamme tästä julkaisusta mielenkiintoisen luettavan. Näyttelytoimikuntaa vetää Reetta Järvenpää ja mukana on myös Eija Jantunen. Toimikunta suunnittelee ja hoitaa 11.7 Oulussa pidettävän PikkuMusta-näyttelyn järjestelyt. Muistattehan, että ry:n nettisivuilta löytyy ilmoittautumislinkki näyttelyyn. Oulussa järjestetään saman-aikaisesti kaksi KV-näyttelyä, joihin voi osallistua samalla reissulla. Harrastustoimikunnan tehtävänä on järjestää Match show-, agility-, viehejuoksu- ja muita tapahtumia. Harrastustoimikunnassa ovat mukana allekirjoittanut sekä Tiina Kovalainen, Eija Jantunen ja Kaisa Karanko. Talkoolaisia tarvitaan aina, joten jos olet kiinnostunut aktiivisesta toiminnasta yhdistyksessä, ota rohkeasti yhteyttä ry:n hallituksen jäseniin. Yritämme jatkuvasti kehittää toimintaamme, jotta mahdollisimman monella olisi tasapuolinen mahdollisuus osallistua toimintaamme. Muistakaa yhdistyksemme jäsenet, että me olemme teitä varten, joten antakaa äänenne kuulua. Nähdään kevätkokouksessa Keravalla 18.4. Aktiivista harrastustoimintaa ja kevään odotusta toivottaen, Marja-Leena Pentikäinen
PikkuMusta Show 2015 lauantaina 11.7.2015 Oulussa Haukkukeitaalla (Urheilupuistontie, 90250 Oulu) Yhdistyksen ensimmäinen oma epävirallinen näyttely PikkuMusta Show. Samaan aikaan on Oulun KVnäyttely. Aikataulut sovitetaan yhteistyössä niin, että voit osallistua molempiin tapahtumiin. PikkuMusta Show:sta lasketaan vuonna 2015 erikoisnäyttelyä vastaavat pisteet PikkuMusta kilpailuun. Tuomarina Marja Huttunen (Kennel Twinstripe) Ruotsista. Mukana kaikki normaalit kilpailuluokat: pikkupennut 5-7 kk Ilmoittaudu tästä pennut 7-9 kk juniorit 9-18 kk nuoret 15-24 kk avoin 15- valio 15- veteraanit yli 8 v kasvattaja (laitetaan automaattisesti) jälkeläisluokka. 4 saman isän/emän jälkeläistä Lisäksi oma luokka Kotivalioille (esim. purenta- tai kivesvikaiset) Osallistumismaksut: Veteraanit yli 10 v. 0 euroa, veteraanit 8-10 v., pennut ja kotivaliot 10 euroa, muut 15 euroa Kasvattaja- ja jälkeläisluokka maksuton Nordea FI06 1456 3500 0897 51 maksuviite 1122 Viimeinen ilmoittautumispäivä: to 25.6.2015 Tiedustelut: Reetta Järvenpää, puh. 0407461127 Lisäksi järjestetään arpajaiset, vieheenvetoa ja muuta mukavaa yhdessäoloa. Varaa jo nyt viikonloppu kesälomakalenteristasi koko perheelle, muista myös mahdollinen majapaikan varaaminen hyvissä ajoin. Tervetuloa!
2014 PikkuMustat - onnittelut voittajille! Uros Yurrugar Secret Agent "Jamppa" om. Tiina Kiviniitty & Jaana Immonen Narttu Great Bernina's Dilliputti "Laalaa" om. Anne-Mari Suoniemi Pentu Isamelin Daisy Heartbreaker "Daisy" om. Marja- Leena Pentikäinen Veteraani Great Bernina's Ahti Nelitahti "Asterix" om. Anne Klemola Kasvattaja Great Bernina's om. Anne-Mari Suoniemi Agilityenkku Twinstripe Heron "Veikko" om & ohj Tiina Kovalainen Kaikki vuoden 2014 PikkuMusta-tulokset löytyvät kotisivuilta tästä linkistä. Vuoden 2015 PikkuMusta-säännöt löytyvät kotisivuillta tästä linkissä.
Toimitukselta TOIMITUSTIIMIN JÄSENET ESITTÄYTYVÄT: Olen viittä vailla viidenkymmenen ikäinen, kahden täysi-ikäisyyden ylittäneen tyttären ja paria kuukautta vajaa täysi-ikäisen pojan äiti. Asustelen mieheni ja parin kotona vielä viihtyvän tenavani kanssa Iisalmen maaseudun rauhassa, kahden kauniin järven välissä, mutten kuitenkaan kummankaan järven rannassa. Perheeseemme kuuluu myös erilaisen elämänilon omaava veljeni Ari. Pihapiirissä ja mökissä taivastelee ja tallustelee sekalainen seurakunta nelijalkaisia perheenjäseniä: puolivillistä kesäkissapentueesta kesytetty kissamme Mörri, harmaa norjanhirvikoira Sumu, sveitsin valkoinenpaimenkoira Rico, ja terrieri mitä parhain eli englanninkääpiöterrieri Remu. Koirien kanssa on tullut telmittyä pienestä lettipäästä saakka, ja onneksi tuo isäntäkin on samanlaisesta puusta veistetty. Koirien kanssa on tullut ja tulee edelleen harrastettua mm. metsäjälkeä, ihmisten etsimistä, jos ovat sattuneet eksymään, sekä hirven kahtelua esimerkiksi metsiköstä pyssy olalla pussissa roikkuen. Niin, sitten nuo näyttelyjutut... Koiranäyttelyihin pääsimme tutustumaan enkkumme lupaavan nupin ja kropan vietin viemänä sekä veljeni ilmiselvän käskyn saattelemina. Nyt sitä on kuljettu, ja kuljetaan ristiin rastiin Suomea ja vähän muissakin maissa. Mukavoo hommoo, etten sanois... Olenhan minä haaveillut tuosta hyppy- ja pujotteluharrastuksesta eli agilitystä enkun kanssa. Saas nähdä mihin meikäläisen ja isännän rahkeet nuissa koiraharrastuksissa riittää, koirathan jaksaisivat harrastaa vaikka kuinka. Aika on vaan rajallista, välillä. Me kun olemme päässeet tuohon mummo-/ukki-aikaankin ja vielä pitäis leipääkin pöytään käydä hankkimassa. Piti kirjoittaa lyhyt esittely, meikäläisellä vähän venähti... Lyhyesti sanottuna olen lupsakka savolaisakka, joka karkas naimakaapan turvin Suomen suurimmasta maitopitäjästä kaljoo ja kaijuttimia valmistavaan nuapurkaapunkiin. -Päivi Olen 45-vuotias espoolainen puolivuotiaan englanninkääpiöterrieri Kertun emäntä. Isamelin Glorious Greta eli tuttavallisemmin kutsuttuna Kerttu muutti luoksemme viime marraskuussa. Kertun lisäksi perheeseeni kuuluvat puolisoni sekä 10- ja 12-vuotiaat pojat. Meillä oli mieheni kanssa aikoinaan cockerspanieli ja kääpiökani, mutta lapsille Kerttu on ihka ensimmäinen lemmikki. Kertusta tuli heti saavuttuaan perheen lellikki. Pojat siirtyivät pennun saapumisen myötä nukkumaan yhdessä, jotta saavat kumpikin nukkua sen kanssa. Kerttu rakastaa peiton alla möyrimistä, vinkulelujen riepottamista ja niiden hakemista, mutta ulkoilusta se ei pidä yhtään. Toivon mukaan kesä muuttaa tilanteen, ja saisimme Kertusta kunnon lenkkikaverin. Olen tehnyt viimeiset 15 vuotta töitä kirjoittamisen ja editoinnin parissa, joten sain osakseni PikkuMusta-lehden oikolukemisen. Lehden sisältöihin paneutuminen onkin antanut varsin paljon lisätietoa tästä valloittavasta rodusta ja sen luonteenpiirteistä. Olemme todella tyytyväisiä siitä, että maltoimme tehdä pitkän pohjatyön sopivaa koirarotua valitessamme ja päädyimme sen myötä juuri meille sopivaan iloiseen, leikkisään, aktiiviseen ja kompaktin kokoiseen rotuun eli englanninkääpiöterrieriin. -Virva Pitsinki
Kaksi uutta ulkomuototuomaria Historian ensimmäiset arvostelu- ja näyttökokeen läpäisseet ulkomuototuomarit ovat saaneet oikeudet arvostella englanninkääpiöterriereitä. Suomen Terrierijärjestö järjesti enkkujen koulutustilaisuuden 17.1. Klaukkalassa, Kennelliiton koulutustilassa. Koulutukseen osallistui viisi tuomarikokelasta, mutta heistä vain kaksi uskaltautui testaamaan rotutuntemustaan. käytäntöä on noudatettu SKKY:n aikaan. Nyt enkkuja on syntynyt viiden viimeisen vuoden aikana keskimäärin yli 40 pentua vuosittain, ja näyttelykäyntejä on vuosittain yli sata. Tämä määrää, että koulutuksen ja harjoitusarvostelujen lisäksi rotutuntemus on mitattava kokeella. Koirien valinnasta koulutukseen ja kokeisiin Kennelliitto ohjeistaa näin: Rotujärjestö tai sen nimeämä ulkomuototuomarikoulutuksesta vastaava henkilö huolehtii koirien hankkimisesta tilaisuuteen. Koiramääristä ja koirien tasosta on neuvoteltava kollegiotuomareiden kanssa. Mukana tulisi olla aina rodun erinomainen edustaja sekä keskitasoisia ja keskitasoa heikompia koiria. Arvostelukokeeseen tulee pyrkiä saamaan yhteensä 5-15 koiraa rotua kohti. Koiramäärissä on kuitenkin muistettava ko. rodun koiramäärä Suomessa ja pysyttävä kohtuudessa. Koirat eivät saa olla kollegiotuomareiden, Kennelliiton valvojan, arvostelukoetta suorittavan kokelaan tai näiden perheenjäsenten omistamia tai kasvattamia koiria. Saimme paikalle mukavan määrän eli parikymmentä koiraa, joista kouluttajat Juha Palosaari, Marja Salminen ja Hans Lehtinen valitsivat kattavan tarjottimen: kaksi urosta ja kaksi narttua koulutusosioon sekä 4 + 4 arvostelukokeeseen. Kaikkia ei edes tarvittu kokeeseen ja paikalla herätti ihmetystä, miten olimme saaneet liikkelle niin hyvän osanoton, kun kyseessä on kuitenkin pieni rotu. Koirat arvostellaan pelkkinä numeroina anonyymisti, ja arvostelut jäävät kokelaan ja kollegion väliseksi tiedoksi, eli niitä ei julkisteta jälkeenpäin, eikä koiran esittäjäkään kuule niitä. Sitäkään ei kerrota, mihin järjestykseen kokelas koirat sijoittaa. Arvostelulla ei ole muuta merkitystä kuin mitata miten kokelas on omaksunut rodun erityispiirteet. Kaisa Metteri-Goldille ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1997, ja sen jälkeen meillä ja maailmalla menestyneitä Masterbolt-amstaffeja on syntynyt 26 pentueen verran. Kaisalla on siis vahva terrieritausta, ja hän pätevöityi ulkomuototuomariksi viime vuonna. Nyt hänet on merkitty historiaan ensimmäisenä tuomarikollegiolle arvostelukokeen suorittaneena englanninkääpiöterrierituomarina. Juha ja Laitisen Sari viimeistelivät edellisyönä koulutusmateriaalin, ja oikein hyvä ja kattava siitä tulikin! Matti Luoso toimi Kennelliiton valvojana ja hänkin kiitteli tietopaketin sisältöä. Koulutusmateriaali keskittyy aina rodun erityispiirteisiin ja tunnusmerkkeihin koiran anatomia ja muut yleiset asiat käsitellään peruskoulutuksessa. Kennelliiton sivuilla kohdassa: Kennelliitto Lomakkeet ja säännöt Näyttelyt Yleiset säännöt löytyy tietoa ulkomuototuomareiden koulutusohjelmasta [http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/ulkomtuomareid en_koulutus-_ja_patevoimisohjeet_2013_0_0.pdf]. Kiitokset vielä kerran kaikille koiria paikalle tuoneille! Päivästä tuli pitkä, mutta Anne Eriksonin johdolla muonahuolto pelasi erinomaisesti. Sari P:n porkkanapiirakka oli taas huippua. Kiitokset Terrierijärjestölle järjestelyistä sekä Juhalle, Marjalle, Hasselle ja Matille antoisasta päivästä! Lopuksi onnittelut Kaisalle ja Tuulalle, toivotamme hyviä enkkuentryjä kehiinne! Seuraavan kerran kokoontuminen samoissa merkeissä on noin vuonna 2016. /et Hans Lehtinen, Tuula Savolainen, Juha Palosaari, Kaisa Metteri-Gold ja Matti Luoso Tuula Savolainen kasvatti Wolfmann-nimellä irlanninsusikoiria yksitoista pentuetta vv. 1985-2009 sekä pari dobermannipentuetta kasvattajauransa alussa. Tuula on pätevöitynyt ulkomuototuomariksi vuonna 1994 ja koska hänellä on jo suurimpaan osaan ryhmistä täydet arvosteluoikeudet sekä suurin osa terriereistäkin, hän suoritti ns. näyttökokeen. Tuulakin teki historiaa, sillä hän on ensimmäinen näyttökokeella rodun arvosteluoikeudet saanut. Enkkua ei enää lueta harvinaisiin rotuihin, jolloin rotujärjestö myöntää pelkällä erikoiskoulutuksella oikeudet arvostella rotua. Tätä
Match Show Salon koirahallissa Sunnuntaina 22. helmikuuta Suomen Englanninkääpiöterrierit ry järjesti match shown Salon Koirahallilla. Mukaan uskaltautui runsain määrin koiria eli noin 147 osallistumista kirjattiin ilmoittautumislomakkeisiin. Saman aikaisesti pyöri neljä kehää, ja kolme ja puoli tuntia kestäneen koitoksen kauneimmaksi koiraksi valittiin pinseri. Junior handleri -luokassa oli mukana myös yksi englanninkääpiöterrieri. Tuomareina toimivat Tuulikki Pajula kennel Webstarista, Hanna-Kaisa Laukkanen Karvakorvaamosta, Minna Tuominen sekä Marja-Leena Pentikäinen ja junior handlereita arvosteli Anna Fälden. Kehätoimitsijoina toimivat Teija Ahde, Reetta Järvenpää, Eine Tahko ja Eija Jantunen. Pokaalit ja rusetit oli tuunannut Jaa Immonen. Salon Eläinsuojeluyhdistys oli yhteistyökumppanina pitämässä puffettia. Pokaaleiden ja rusettien lisäksi luokissa sijoittuneille jaettiin pieni tuotepaketti, jonka oli lahjoittanut Musti ja Mirri, minkä lisäksi BIS-sijoittuneet saivat Mustin ja Mirrin lahjakortin.
Tietoruutu Crufts on instituutio, kaikkien koiranäyt-telyjen äiti - vaikka ihan ensimmäinen järjestetty näyttely olikin vuonna 1891 vain pointtereille ja settereille. Cruftsin perustaja ja kehittäjä Charles Cruft antoi tuolloin oman nimensä Royal Agricultural Hallissa järjestämälleen näyttelylle. Se on televisoitu vuodesta 1950 lähtien. Aikaisempi näyttelypaikka oli Earls Court Lontoossa, mutta vuodesta 1991 näyttely on pidetty Birminghamin National Exhibition Centressä (NEC). Nelipäiväisessä näyttelyssä esiintyy vuosittain yli 23.000 koiraa. Voidakseen osallistua Cruftsiin, englantilaisen koiran tulee olla valio tai sillä on oltava näyttely-sijoitus; esim. 1-3. luokassaan edellisen vuoden aikana sertinäyttelyssä tai edel-lisessä Cruftsissa jne. Vuodesta 2001 lähtien ovat myös ulkomaiset koirat voi-neet osallistua määrätyin ehdoin. Etukä-teen Cruftsin nimeämissä KV näyttelyissä (esim. 2015 Messari, Hund, Baltic Winner jne.) PU1/PN1 sekä parhaat juniorit saa-vat osallistumisoikeuden. Kansainvälinen muotovalio C.I.B. voi osallistua aina. Lisäksi on anottava Kennelkubilta ATC (Authority To Compete), joka vaaditaan ulkomaiselta koiralta osallistuessaan brittinäyttelyyn, ellei se ole syntynyt ja ollut rekisteröitynä Englannissa. http://www.crufts.org.uk/ Crufts 2015 Tänä vuonna Cruftsin retki oli helppo toteuttaa, sillä terrierit ja toyt olivat peräkkäisinä päivinä. Lauantaina oli katseltavana 300 borderterrieriä. Sunnuntaina olivat vuorossa ETT:t, ja ensimmäisen kerran hankimme liput myös Best In Show - kilpailuun, jota ennen käytiin agilityfinaalit ja Toy- sekä Utilityryhmäkilpailut. Englannissa koirat on jaettu seitsemään ryhmään (Gundog, Working, Toy, Terrier, Utility, Pastoral ja Hound). Siellä ei tunnusteta läheskään kaikkia FCI:n rotuja, esim. jackrussell ei ole virallinen rotu. Terrierit ja kääpiökoirat ehkä poikkeavat vähiten meikäläisestä rotujaosta. Paitsi tietenkin ETT, kun se kotimaassaan kuuluu toy-ryhmään. Matkakaveriksi lähti Pöyhösen Sari, joka on Milan ja Mollyn mummo.
Annette Oliverille oli ilmoitettu 65 englanninkääpiöterrieriä. Ulkomailta oli uskaltautunut mukaan saksalaisen Metzgerin Enjoy Ken Howard ja Enjoy Ronald Mcdonald, Luxemburgissa asuva Frokjarin Narjana's Fleur De Lis ja sen pentueveli Copain Filour, sekä Tanskassa asuva Skovborgin Xpected Diamond Amasing 1 Lady. Helsingin juniorimaailmanvoittaja Argoel Poricias Stoli Boli oli myös paikalla. Pentuluokassa esitetty Witchstone Storm Crowd Over (Gordon & Leonard); Witchstone Free's A Crowd x Witchstone New Wave at Tettoy, oli ROP pentu ja sai urosten sertin. Juniori- ja siitä seuraavien luokkien uroksia seuratessa kauhu kuristi kurkkua, sillä näky oli aika karmaiseva. Toivottavasti nuoret urokset olivat vain hankalassa kehitysvaiheessa. Liian monelta puuttui takaa lihaksia, ne olivat honkkeleita, korkeajalkaisia hankisääskiä. Sille ei voi mitään, jos kasvuvaiheessa on välillä korkeampi edestä ja välillä takaa, mutta takapää ei saa huojua ja pettää siksi, että lihaksia ei ole! Laihoja olivat, törröttävät lantion luut näyttivät ikäviltä. Joissakin luokissa oli ainakin katsomosta käsin vaikea sanoa, kuka oli luokassa vähiten säälittävä ansaitakseen luokkavoiton. Crufts on myös enkun karvapeitteen kannalta hankalaan vuodenaikaan. Siinä loihe miettimään: mitä jos joku koiran hankintaa suunnitteleva tulee kehän laidalle tutustumaan rotuun? Katsojanhan pitäisi ihastua näkemäänsä, eikä tuntea sääliä moisten otusten puolesta. Olisivat edes esiintyneet itsevarmasti ja rehvakkaasti, eivätkä väkisin perässä vedettynä niin, että katsojaa jännittää, pysyykö koira ympyrän mutkassa pystyssä. No, ehkä vähän kärjistäen, mutta kuitenkin. Urosten varaserti meni avoimen luokan voittajalle CH One Word Witchstonelle (Gordon & Leonard); Randallcarr Dream Lover x CH Witchstone The Word's Out at Etruria. Sitten päästiin narttuihin ja maailma muuttui! Nartut olivat uroksia paljon parempia. Mikä pari olikaan koko koiramaailman valloittanut 12- vuotias handleri Ryan Ross ja Pepsi! Ryan sai vuonna 2014 tunnustuspalkinnon Shaun McAlpine Young Person of The Year. Pepsi, viralliselta nimeltään Witchstone China Girl For Poshpins (Frost, Leonard&Ross); AM CH Saint Lazar's Diamond Jim at Witchstone x Witchstone Three of a Kind at Yarrum esitettiin Limit Bitch -luokassa. Jo luokkavoiton jälkeen hurmaava Ryan iloitsi vilpittömästi ja tunteensa näyttäen. Ryanin olemus ja koiran esittäminen valloitti tämän kenneltädin ja muunkin yleisön sydämet täysin. Uskomaton poika hänen vanhempansa ja koiran kasvattajat saavat olla ja varmasti ovatkin ylpeitä tästä nuoresta herrasmiehestä. Pepsi voitti narttujen sertin ja oli ansaitusti rodun paras. Sen kolmas serti tietää valioitumista vain 20 kuukauden ikäisenä. Valionarttujen 1. Etruria Just The Word Narttujen varaserti meni pentuluokan Witchstone Tanya Hyde at Moddeyaalinille (Cracknell & Leonard); Randallcarr Royal Age x Yarrum Careless Whisper at Witchstone. Itselleni olin merkinnyt muistiin tämän pennun kohdalla plusmerkin ja hyvät etuliikkeet. Summa summarum, kaikki sertit menivät Witchstonen kasvateille. Kun kuusi luokkavoittoa 14 mahdollisesta meni Witchstonelle, päivä oli eittämättä heidän. Kaikki tulokset voi lukea tulossivujen linkistä. Ennen isoja kehiä meille jäi mukavasti aikaa shoppailuun ja lounaaseen. Vahva punta merkitsi korkeampia hintoja, mutta NECistä löytää vähän eri tavaroita kuin mantereen puolelta. Enkkutavaraa ei ole juuri tarjolla, mutta löytö oli Profiles Rangen osasto, josta löytyi enkkuprofiililla varustettuja koukku-, paperi- ja kirjekuoritelineitä yms. Pyörivä kananmunateline oli erikoisuus. Yrityksen omistajalla on ETT ja siksipä kuva oli ihan hieno! Jos engelsmannit ovat kiinni vanhoissa kankeissa tavoissaan, tapahtumajärjestelyissä on kenellä tahansa heiltä paljon opittavaa. Best In Show oli hieno näytelmä, jossa koirat olivat pääosassa. Ensin lämmiteltiin agilityfinaalilla, jossa oli seitsemän koirakkoa kustakin säkäluokasta. Rosvo ja Poliisi -näytös oli vauhdikas, mielenkiintoinen ja hauskakin. Poliisikoirat olivat taitavia ja tekivät ohjaajansa kanssa millintarkkaa työtä. Uhkaavasti käyttäytyneet rähinöitsijät taltutettiin koirien toimesta helposti. Oikeakin välikohtaus nähtiin, kun BIS-koira oli julkistettu, ja kehään ryntäsi mielenosoittaja protestilakanan kanssa. Hänet tosin taltutettiin ihan miesvoimin, mutta sekin tapahtui nopeasti ja tyylikkäästi.
Ryan ja Pepsi esiintyivät loistavasti ja handlerin reaktiot olivat samalla tavalla aina trimmipöydälle, eikä se siitä nytkään liikuttavat, kun heidät poimittiin jatkoon. Cruftsissa palkitaan aina hätkähtänyt, mutta someväki älähti. Ajatelkoon kukin nostotyylistä ensin voittaja, joka oli upea meidän Maailmanvoittajastakin tuttu mitä tahtoo, mutta jälkikohu oli täysin kohtuuton. maltankoira. Toiseksi kutsuttiin pomeranian ja kolmanneksi Pepsi! Myrkytystapaus ja koiran kuolema oli sekin valitettava ja järkyttävä. Hallissa riemu repesi, sillä koko yleisö kannusti tätä huippuparia. Näitä valopäitä maailmassa kuitenkin riittää. Meidänkin leiriimme Ryan oli varmasti sekaisin raskaan päivän ja tunnekuohujen jälkeen, nakattiin joku vuosi sitten rotanmyrkkylihapullia Tallinnan Kalevstadionilla. Koirat on aina pidettävä valvonnan alla, oli näyttely tai mutta silti hän muisti käydä kättelemässä ja onnittelemassa voittajaa ennen kuin asettui itse kuvattavaksi. Siinä on meille kaikille muille, tapahtuma missä tahansa. Harmi vain, että ikävät tapahtumat niin vanhoille kuin nuorillekin, hyvän ja kohteliaan käytöksen mallia. jatkavat elämäänsä sosiaalisessa mediassa, ja trollit ruokkivat Himoitun Best In Show -voiton borderterrierikasvattaja Ronnie keskustelua, jos se näyttää alkavan laantua. Irwing antoi skottiterrierille. Kun handleri nosti koiran pöydälle, Osallistuminen, sijoittuminen ja erityisesti voittaminen on ajattelin että jopas oli outo veto nostaa koiraa kaulasta ja hännästä Cruftsissa valtavan hienoa. Voittajan olo syntyy pelkästään juuri tässä kohdassa, kymmentuhatpäisen yleisön ja miljoonien tvja nettikatselijoiden silmien edessä. Koira varmaan katsomossa istumallakin. /et nostetaan SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS lauantaina 18.4.2015 klo 13.00 Eläintarvike Jatapetin kokoustiloissa, osoite Palopellonkatu 1 04250 Kerava, toinen kerros. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, esitetään hyväksyttäviksi tilinpäätös ja toimintakertomukset vuodelta 2014, sekä tili- ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle. Vuosikokouksessa esitellään ja käsitellään Jalostuksen tavoiteohjelma ja palkitaan Vuoden 2014 PikkuMusta -kilpailuissa menestyneet. JTO:n voi tutustua etukäteen tästä linkistä. Kokouksessa on äänioikeus vuoden 2015 jäsenmaksun maksaneilla. TERVETULOA! Hallitus Tule kokeilemaan jäsenetuna koirallesi hierontaa! Olemme kaksi koirahierojaopiskelijaa Annika ja Nina. Opiskelemme Tampereen koirahierojakoulussa, jossa aloitimme opiskelun viime elokuussa ja valmistumme heinäkuussa 2015. Teemme opiskelijahierontoja ja tulemme vuosikokoukseenne tekemään "minihierontoja" ( 25 min/koira). Normaalisti hieronta-aika olisi noin tunti. Jos olet kiinnostunut hieronnasta, ilmoittaudu Annikalle sähköpostilla: koskinen.annika@elisanet.fi Koirat otetaan hierontaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Mukaan mahtuu 12 ensimmäistä. Ilmoittautumisen yhteydessä saat sähköpostilla esitietolomakkeen, joka tulee olla täytettynä, kun tulet hierontaan. Esitietolomakkeessa kysymme koiran perustietoja terveydentilasta, liikunnasta, harrastuksista jne. Tervetuloa kokeilemaan hierontaa! Hieronta on maksuton!
Englanninkääpiöterrieri Masan matka BH-kokeeseen Syyskuussa 2013 ilmoitin Masan pentukurssille, jonka vetäjänä toimi palveluskoirien kouluttaja Jari Keinänen. Hänen metodeistaan innostuneena hurahdin englanninkääpiöterrierini kanssa tokon maailmaan. Marraskuussa 2013 pääsimme Jarin valmennukseen viikottaisella sopimuksella ja siitä lähti Masan matka kohti BH-koetta syksylle 2014. Masa on iloinen, herkkä, energinen, motivoitunut, mutta häiriöherkkä nuori koira. Ensimmäiset harjoituskerrat menivät koiran reagoidessa kaikkeen ympärillä tapahtuvaan haukkumalla. Masa haukkui harjoitushallissa olevat ihmiset, koirat, peilit, esteet ja kaiken ihmeellisen ympärillään. Pienin askelin haukkuminen väheni ja tekeminen lisääntyi motivaation kasvaessa. Tammikuussa 2014 pääsimme harjoittelemaan jo kokeessa olevien liikkeiden alkeita Masan luottaessa enemmän treeniympäristöönsä. Masan motivaatio oli alusta saakka hyvä, mutta ei kuitenkaan riittävän kestävä pitkien tokoliikkeiden suorittamiseen. Vähitellen kasvatimme liikkeiden pituutta ja Masan kestävyyttä, keskittymistä ja vireen pysyvyyttä. Kun palkkio oli näkyvillä, motivaatio pysyi mukavasti yllä jo maaliskuun lopulla. Otimme vähitellen askelia palkkion häivyttämiseen ja jouduimme palaamaan takaisin lähtöruutuun. Jouduin lyhentämään harjoituksia todella pieniin palasiin ja palkkaamalla Masan nopeasti taskusta heitetyllä pallolla. Lähtöruutuun palaaminen tuntui minusta välillä todella turhauttavalta. Tässä vaiheessa valmentajan tuki ja tietämys oli kullan arvoinen. Pallo on toiminut hyvänä palkkiona Masalle, koska sen saalisvietti on todella vahva. Purupatukalla taistelemisen olen joutunut Masalle opettamaan, sillä pehmeänä ja herkkänä koirana Masa ei uskaltanut haastaa minua taisteluun. Taistelutahto oli kuitenkin koirassa olemassa, joten sen vahvistaminen oli lopulta aika helppoa saadessani siihen oikeat ohjeet. Nykyisin Masa taistelee jo aivan täysillä kovasti muristen. Taistelutahto nostaa koiran virettä todella hyvin, joka kantaa hienosti moottorina treenien läpi. Paikalla olevat ja jäävät liikkeet Masa oppi todella helposti hyvän keskittymiskyvyn ja kuuliaisuuden vuoksi. Paikkamakuu piti harjoitella varmaksi, sillä se on todella pitkä BH-kokeessa. Aloitin harjoittelun kymmenen sekunnin pituisella paikkamakuulla ja yritin pitää vireen mahdollisimman alhaisena. Palkitsin Masan aina rauhallisesti ja virettä nostattamatta makuuasentoon. Ihan harjoittelukauden loppusuoralla otin mukaan perusasentoon nousemisen virettä nostattavalla käskytavalla ja nopealla palkalla perusasennosta. Tämän liikkeen saimme hyvälle mallille ennen BH-koetta. Jäävissä liikkeissä meillä ilmeni yksi ongelma. Ongelmana ei ollut Masan liikkuminen, mutta minun kääntyessäni kävelemään koiraa kohti Masa yleisesti väisti minua menemällä maahan. Masan pehmeän ja herkän luonteen vuoksi tämä liike oli meille hieman haastava. Tähän apuna olikin katseeni kohdistaminen muualle kuin koiraan ja toistojen määrä. Vähitellen Masa oppi luottamaan itseensä ja ymmärtämään lähestymiseni oikein. Tässä liikkeessä minun tuli muistaa olla itse todella rauhallinen, pysähtyä heti ja toistaa käsky, jos Masa epäröi säilyttää oman asentonsa. Masan kannustaminen ja kehuminen oli tämän liikkeen harjoittelussa erittäin tärkeää. BH-kokeen kaupunkikoetta varten harjoittelimme yksin jäämistä esim. kaupan eteen muiden koirien ohittaessa Masan noin viiden metrin etäisyydeltä. Minun oli oltava poissa näkyvistä tässä harjoituksessa. Masa suoriutui tästä harjoituksesta odotuksiini nähden hyvin jo heti ensimmäisestä kerrasta. Emme harjoitelleet tätä osuutta kovinkaan ahkerasti, kävimme kaupan pihalla noin neljä kertaa. Masan kanssa liikuimme paljon vilkkaalla pyörätiellä päivittäin, jotta lenkeilijät, pyöräilijät, toiset koirat ja ihmisjoukot olisivat Masalle tuttuja ennen koetta. Kävin mm. iltakävelyllä Prisman parkkipaikalla, jossa on paljon yllättäviä tilanteita. Siellä oli paukkuvia auton ovia, huutavia lapsia, ihmisiä ja ihmisryhmiä. Välillä toivoin, että joku pysähtyisi kysymään neuvoa, koska tämäkin testataan BH-kokeen kaupunkiosuudessa. Onnekseni niin tapahtuikin yhtenä aamu lenkillä ollessa ja sain siitä luottamusta, koska Masa ei välittänyt tien kysyjästä juurikaan. Masan reaktio oli juuri sellainen, mitä toivoinkin. Näin eräänä päivänä rullalautailijapoikia koulun pihalla harjoittelemassa. Säntäsin heti heiltä kysymään apua harjoitteluumme. He katsoivat minua hieman hölmistyneenä. Pyysin heitä jatkamaan rullailua normaaliin tapaan, mutta kurvailemaan myös meidän läheltämme. Siinä sitten tökötin Masan kanssa keskellä koulun pihaa ja pojat rullailivat hurjana puolelta ja toiselta. 15 minuutin seisoskelun jälkeen totesin, että tämä ei tule olemaan meille ongelma. Masa ei pelännyt rullalaudan ääntä eikä räminää. Peukut pystyssä lähdin kotia kohti ja tältä osa-alueelta luottavaisena kohti BH-koetta. Syyskuun alussa h-hetki alkoi lähestyä hurjaa vauhtia. Hermostus oli melkoinen hurjasta harjoittelumäärästä huolimatta. Masan kanssa tottelevaisuuskokeen osiot olivat hallussa, mutta loppumetreillä ilmeni odottamattomia ongelmia. Ennen niin varma paikkamakuu levisi täysin käsiin kenraaliharjoituksissa. Masa lähti toisen ohjaajan luo koirakon suorittaessa luoksetuloa. Sain Masan pysäytettyä kovaäänisellä käskyllä, mutta kokeessa se olisi ollut vakava virhe. Tästä sain sellaisen ongelman ratkaistavaksi viimeiseksi viikoksi. Kuinka saisin Masan tajuamaan, että îtänneî käsky ei tarkoita mitään, jos joku toinen ohjaaja sen antaa! Kävin harjoituskentällä useampana päivänä harjoittelemassa apuohjaaja mukanani. Apuohjaaja huuteli îtänneî käskyä minun seistessäni selin 30 metrin päässä koirasta. Muutaman virheen jälkeen Masa hoksasi asian ytimen ja paikkamakuu alkoi vaikuttaa taas varmalta suoritukselta. Viimeinen viikko ennen BH-koetta oli käsiä hikoiluttavan hermostuttava. Olin treenannut Masan kanssa 10 kuukautta 3 kertaa viikossa ja viimeiset 3 viikkoa jo melkein päivittäin, missä milloinkin ja lyhyissä pätkissä. Viimeisen kahden viikon aikana kävin harjoituskentällä aamulenkin jälkeen vain leikkimässä Masan kanssa nostaakseni motivaatiota. Lyhyt leikki ja koira takaisin autoon ja kotiin. Tätä harjoitteluvaihetta ei kotiväki enää ymmärtänyt yhtään. Pitivät minua sekopäisenä. Paikkamakuutin Masaa jalkapallokentän laidalla lentävien jalkapallojen ja juoksevien lasten mennessä lähietäisyydeltä. Luoksetuloja otin kaikissa paikoissa, missä se vaikutti turvalliselta. Seuraamista harjoittelin ensin nuo pitkät 50 metrin vedot ja sen jälkeen siirryin todella lyhytkestoisiin pätkiin nopeasti palkkaamalla, paikkaa ja ympäristöä vaihtaen. Motivaatiota piti kasvattaa, nostattaa ja sitten ymmärtää viimeiset päivät kävellä BH-kokeen seuraamiskaaviota hermostuksissani - ilman koiraa. Masa sai viimeiset kolme päivää olla tekemättä mitään; ei leikkiä, eikä juuri huomiotakaan.
Koirien tottelevaisuus arvostellaan BH-kokeessa pareittain, kuten puhtaasti, nopeasti ja halukkaasti. Masa odotti hienosti kävelyni, palveluskoirakokeissakin. Masa sai arvonnassa numeron kolme. kääntymiseni ja luoksekutsuni. Masan luoksetulo on ominaiseen Ennen tottelevaisuuskentälle siirtymistä ilmoittautumisen yhteydessä tapaan täydellä vauhdilla ja lujaa. Juuri 2 metriä ennen liikkeen loppua tuomari tarkisti koiran luoksepäästävyyden. Tässä meillä ei ollut Masa huomasi ja kauhistui paikkamakuussa olevaa pariaan. Jäi ongelmia. Masa on kaikkien ihmisten kaveri. Vein Masan pieneksi tuijottamaan sitä pysähtyen niille jaloille. Tässä vaiheessa sydän nousi hetkeksi autoon odottamaan omaa vuoroaan, etten siirrä omaa kurkkuun ja epäonnistumisen mahdollisuus kävi mielessä. Toimin hermostustani koiraan. nopeasti ja annoin toisen käskyn tänne. Yhteys koiraan palasi Me aloitimme tottelevaisuusliikkeillä. Vanhana kilpaurheilijana, välittömästi ja Masa tuli istumaan tiiviisti eteeni ja siirtyi mallikkaasti satoja kisoja kolunneena, en muista milloin viimeksi olisin ollut niin sivulle perusasentoon. Helpotuksen tunne valtasi minut ja olin jo tässä hermostunut. Hihnassa seuraaminen sujui ihan hyvin. Vapaana vaiheessa mielestäni voittaja. Saimme hyväksytyn tästä osuudesta. seuraamisessa Masan seuraaminen olisi saanut olla tiiviimpää. Tottelevaisuusosion viimeinen osa oli Masalla paikkamakuu. Kaikki Kontakti kuitenkin säilyi hyvänä koko suorituksen ajan. Seuraamiset sujui hienosti. Ilma oli syksyinen, mutta onneksi ei satanut. Nurmikko suoritetaan ennalta sovitun kaavion mukaisesti, n. 50 metrin matka oli märkä, mutta ei jäässä. Jätin koiran jämäkällä rauhallisella käskyllä kahteen kertaan. Seuraamiseen sisältyy neljän ihmisen ryhmä, jossa îpaikkaî. Paikkamakuu kesti noin 8,5 min. Palatessani koiran luokse pujotellaan kahdeksikko ja pysähdytään ihmisen viereen. Koiran tulee Masa tärisi aivan valtavasti. Masan katse oli lähinnä anova, eihän enää istua rauhallisesti ja olla välinpitämätön ympärillä olevista ihmisistä. tarvitse tässä kylmässä olla. Masa suoritti paikkamakuun täydellisesti. Hihnassa pujottelussa Masa seurasi mallikkaasti, mutta vapaana Vielä perusasentoon nousukin oli rinnuksia nostattava. päätti nuuhkaista yhtä ihmistä. Masa palasi heti omalle paikalleen ja Tämän jälkeen saimme kuulla tuomarin palautteen hyväksytystä kontaktiin minun antaessani uuden käskyn. Tämä ei ollut kuitenkaan tottelevaisuusosiosta ja siirryimme kaupunkiosuuteen. hylkäävä virhe, mutta alensi arvosanaa tästä osuudesta. Molemmat Kaupunkiosuudessa meillä ei ilmennyt mitään ongelmia. Masa on seuraamiset olivat hyväksyttyjä. tottunut ihmisiin, autoihin ja toisten koirien ohittamiseen Liikkeestä istuminen tuli suorittaa maahanmenon kautta. Masa seuraamiskäskyllä, jonka sai antaa. Minä käytin tämän hyväkseni. ennakoi luoksetuloa ja teki oman ratkaisunsa menemällä maahan. Yksinjääminen toisen koiran ohittaessa onnistui hyväksytysti, mutta Jaksotus ei myöskään ollut parhain mahdollinen hermoiluni vuoksi. Masa haukkui hieman. Masan käyttäytymisessä ei ilmennyt Käytin kaksoiskäskyä ja Masa nousi istumaan ja odotti paikallaan. agressiota. Haukkuminen ei ollut tässä kohdassa hylkäävä virhe. Tämän jälkeen oli liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Palasimme BH-koe loppui ihmisryhmään kaupunkiosuudella, jossa tuomari uudelleen lähtöpisteeseen. Liikkeen suoritus alkoi perusasennosta. onnitteli meitä hienosta suorituksesta. Seuramisesta annoin topakan käskyn maahan. Masa suoritti tämän
Olin todella onnellinen ja helpottunut. Olimme saavuttaneet jotakin sellaista, mitä pidin 10 kuukautta sitten jopa mahdottomana. Voitimme itsemme ja harjoittelumme palkittiin hienolla suorituksella ja Masasta tuli Suomen ensimmäinen BH-tunnusta kantava englanninkääpiöterrieri 1 vuoden ja 8 kuukauden iässä 17 päivänä syyskuuta 2014. Suuret kiitokset Jari Keinäselle erittäin hyvästä valmennuksesta. Ilman ammattitaitoista valmentajaa emme olisi onnistuneet. Kiitokset Masan kasvattajalle Anne-Mari Suonimelle erittäin onnistuneesta kasvatustyöstä. Olen saanut elämääni fyysisesti ja pryykkisesti terveen koiran, jolla on erittäin hyvät käyttöominaisuudet. Saija Aksovaara & Masa (Great Bernina's Mega-Masa) PikkuMusta 1/2015 Tietoruutu BH-koulutustunnus, käyttäytymiskoe: Kaikki koirat tarvitsevat peruskoulutuksen ja niiden tulee suhtautua ympäristöön ja liikenteeseen välinpitämättömästi. Jokainen koiranomistaja voi mitata koiransa yhteiskuntakelpoisuuden osallistumalla käyttäytymiskokeeseen. Kokeeseen saavat osallistua kaikki tunnistusmerkityt koirat, jotka on rekisteröity johonkin Suomen Kennelliiton hyväksymään koirarekisteriin tai Suomen Kennelliiton ylläpitämään omistajarekisteriin (monirotuiset tai muuten rekisteröimättömät koirat). Käyttäytymiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran yhteiskuntakelpoisuus, ja vain koulutustunnuksen (BH) saavuttaneet koirat saavat myöhemmin osallistua palvelus- ja pelastuskoirakokeisiin. Käyttäytymiskokeen tottelevaisuusosuus sisältää seuraamisen sekä taluttimessa että vapaana, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon sekä paikallaolon. Hyväksyttävään suoritukseen vaaditaan vähintään 70 % maksimipistemäärästä. Käyttäytymiskokeen toinen osuus suoritetaan joko kadulla, torilla, liikekeskuksessa tai muulla yleisellä paikalla, jossa tarkistetaan koiran suhtautuminen normaaliin liikenteeseen. Koiran tulee suhtautua välinpitämättömästi ja positiivisesti ohikulkeviin ihmisiin, koiriin, autoihin, polkupyöriin, lastenvaunuihin, rullaluistelijoihin ja muihin tavallisesti liikenteessä kohdattaviin tilanteisiin. Koetta ei arvostella pistein, vaan tuomari tarkkailee koiraa eri tilanteissa ja niiden perusteella joko hyväksyy tai hylkää sen suorituksen. Koirien suorituksia ei aseteta paremmuusjärjestykseen, vaan kaikki hyväksytysti kokeen suorittaneet koirat saavat koulutustunnuksen.
Kesämekko vs. dna-testi Sain ihmeteltäväkseni enkun MyDog DNA -testituloksen. Koska olen vanha ja joissakin asioissa vanhanaikainen ja varsin epäilevä Tuomas, ensimmäinen ajatukseni oli, että sillä rahalla olisi saanut kivan kesämekon. Tämän ikimuistoisen neuvon sain nimittäin yli 15 vuotta sitten Leena Saijonmaa- Koulumieheltä, kun vein kapsuttelevan tuontinarttuni hänen vastaanotolleen ja epäilin allergiaa ja halusin allergiatestauksen. Ei testattu, eikä ollut allergiaa, ja ostinpa sen kesämekonkin. Siitä lähtien en ole liputtanut kaiken maailman hömppätesteille niin ihmisille kuin koirillekaan. Koiran MyDogDNA-passia lukiessani selvisi monta uutta asiaa. Raportti alkaa hyvillä uutisilla, löydökset kahdessa rodulla tunnetussa sairaudessa olivat normaa-leja.nimittäin Ivermektiiniyliherkkyys ja pahanlaatuinen hypertermia. Moni maallikkokin on kuullut, että collieille ei passaa pistää Ivomecia, sillä siinä voi käydä hullusti. Pahanlaatuista hypertermiaa en tunne, mutta MyDog DNA kertoo sairaudesta seuraavaa: Pahanlaatuinen hypertermia (elimistön normaalia korkeampi lämpötila) on vallitsevasti periytyvä tautitila, jonka laukaisevat yleisesti käytetyt nukutusaineet tai lihasrelaksantti sukkinyylikoliini. Tälle sairaustilalle alttiille eläimelle kehittyy hyperkapniaa (veren tavallisista suurempi hillidioksidipitoisuus), takykardiaa (sydämen tiheälyöntisyys), hypertermiaa ja liikalihasjännitystä, kun se on nukutuksen alaisena. Tautitila on löydetty usealta rodulta ja yleinen näkemys on, että kaikki koirat ovat potentiaalisesti alttiita sille, mikäli ne kantavat altistavaa mutaatiota. Suosittelemme tätä testattavaksi, koska kaikkien rotujen uskotaan altistuvan tälle mutaatiolle ja koska mahdollinen alttius on hyvä olla tiedossa eläinlääkärin hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa. Tuostahan se selvisi: kaikkien rotujen uskotaan altistuvan ko. mutaatiolle se ei ole vain englanninkääpiöterrierien vaiva. Ivermektiiniherkkyydestä enkuilla en ole kuullut jos tiedät enemmän asiasta, laitapa viestiä jalostustoimikunnan emailiin! Ominaisuuksien osuuden tulokset olivat hauskaa luettavaa. Koiran genotyyppi AA/TT partaisuus / epätäydellinen turkki (portugalinvesikoirilla): koira ilmentää todennäköisesti partaisuutta. En aivan tajunnut tätä. Tarkoittaako, että partaisuus merkitsee epätäydellistä karvapeitettä? Jos näin on, moni enkku taitaa olla tätä genotyyppiä? Värilokustulokset eivät kertoneet meikäläiselle mitään, mutta kiharakarvaisuusgeeni kertoi, että koira on geneettisesti suorakarvainen! Seuraava oli yhtä totta; koiran painoon vaikuttavan IGF1-geenin variantti: Koira on homotsygootti alleelin suhteen, joka tyypillisesti periytyy pienen painon kanssa. Tämä genotyyppi on yleinen esim. yorkshirenterrierillä, chihuahualla ja kiinanharjakoiralla. Seuraavassa kohdassa pienikokoisuuteen vaikuttava IGF1R-geenin tulos kertoi: Koirasi on homotsygoottinen alleelin suhteen, joka tyypillisesti löytyy suurikokoisista roduista (säkäkorkeus > 25,4 cm). No nyt ei tarvitse ihmetellä enkkujen vaihtelevaa kokoa, jos tällä geenillä syntyy yli 25-senttisiä, suurikokoisia koiria! Pystyt korvat ovat geeniensä mukaisessa asennossa: Koira on homotsygootti geneettisen variantin suhteen, joka on yhdistetty pystykorvaisuuden kanssa. Tämä genotyyppi on yleinen esimerkiksi suomenpystykorvilla, saksanpaimenkoirilla, samojedinkoirilla, terriereillä sekä collie-sukuisilla roduilla. Turkin pituus on juuri sitä mitä näemmekin: Koira kantaa kahta kopiota alleelista, joka periytyy tyypillisesti lyhytkarvaisen turkin kanssa. Tulokset muissa roduissa esiintyvistä verisairauksista olivat nomaaleja. Pitkältä listalta löytyi mm. Von Willebrandin verenvuototauti, hemofilian eri muotoja yms. Sydän- ja verisuonitaudeista DCM eli dilatoiva kardiomyopatia, jota löytyy dobermanneilta: normaali. Sitten kun/jos JCM-geeni löytyy, lupaan testauttaa kaikki koirani. DNA- passissa oli kuusi sivua erilaisia sairauksia ja ominaisuuksia, joista suurin osa oli turhaa tietoa, koska ne ovat joidenkin tiettyjen rotujen sairauksia. Varmasti oma osuutensa hinnassa on myös cavalierkingcharlesinspanielin lihasdystrofia (CKCS-MD), duchennen lihasrappeumatauti (DMD), welsh corgi pembrokelta löydetty mutaatio, lagottojen nuoruusiän epilepsia (BFJE), kultaisennoutajan etenevä verkkokalvon surkastuma (GR_PRA 1), cmr1 (Canine Multifocal Retinopathy 1), mastiffirotujen mutaatio jne., jotka tutkitulla koiralla olivat normaaleja. Kaikkiaan DNA-tutkimuksen hinnaksi tulee 100-150 euroa riippuen eläinlääkärin näytteenottokuluista.. Yrityksen sivut: http:// www.mydogdna.com Tulevaisuudessa MyDog DNA saattaa oikeasti palvella, kun yksilöiden tuloksia kertyy sen tietopankkiin. Kirjautumalla järjestelmään voi tarkistaa mitä perinnöllisyystekijäriskejä suunnitellussa yhdistelmässä on. Tai tietenkin jättää kokonaan käyttämättä yksilöä, jos se osoittautuu jonkun sairauden, vaikkapa JCM:n kantajaksi. Siihen saakka ostelen kesämekkoja./et
KEVÄTTERVEISET ARILTA JA REMULTA
Pupun ja enkun ystävyys Enpä olisi uskonut millainen ystävyystarina olisi tulossa, kun perheeseemme muutti elokuussa 2014 jo kaksi kertaa lyhyen elämänsä aikana kotia vaihtanut reilu 1-vuotias puputyttö Jassu. Vanhat koiramme olivat juuri lähteneet viimeiselle matkalleen, ja koti tuntui tyhjältä. Jassu oli joutunut vaihtamaan kotia, koska ensimmäisessä kodissa se alkoi tapella vuoden jälkeen samassa häkissä olevan sisarensa kanssa, ja toisessa kodissa hankittiin koiranpentu, joka ei hyväksynyt pupua metsästysviettinsä takia. Päätimme, että meiltä Jassu tulisi saamaan loppuelämänsä kodin. Perheessämme oli jo ennestään 16-vuotias kissamummo Simba, joka otti Jassun heti hyvin vastaan. Jassu oli selvästi läheisyydenkaipuinen ja hakeutuikin usein Simban viereen. Marraskuun lopussa 2014 saimme kovasti toivotun ensimmäisen enkkupentumme Nalan (Jadinella s Eliana). Jännitystä hieman lisäsi se, että rotuyhdistyksen sivuilla mainitaan, että pienjyrsijät eivät ole turvassa osuessaan ETT:n tielle ja että pupun sekä peuran perään ETT saattaa sännätä. Uskoin kuitenkin, että pennusta asti lemmikkipupuun tottuva enkku sopeutuu kyllä. Myös Jassu oli tottunut koiriin molemmissa aikaisemmissa kodeissaan, joten arvelin siitäkin olevan hyötyä. Alkuun molemmat olivat kovin uteliaita toisiaan kohtaan, ja pienen välimatkan päästä oli turvallista seurata mitä toinen teki. Mutta mitäpä sitä pikkuinen enkkupentu voisikaan muuta tehdä kuin juosta, mikä oli Jassusta liian pelottavaa. Aina kun Jassu tuli häkkinsä ulkopuolelle jaloittelemaan, Nala juoksi sitä kohti, jolloin Jassu säntäsi takaisin häkkiinsä. Tätä jatkui jokunen viikko. Olin jo alkanut harkita Jassun häkin siirtoa olohuoneesta tyttäremme huoneeseen, jossa se saisi pomppia rauhassa. Vuodenvaihteessa tapahtui kuitenkin ihme. Jassu ei yhtäkkiä enää pelännytkään, kun Nala juoksi sitä kohti, vaan kökötti rauhallisesti paikallaan. Niinpä Nalan mielenkiinto lopahti, ja Jassu sai pomppia rauhassa asunnossamme. Parin viikon päästä tuli taas uusi käänne, kun Jassu alkoi hakeutua jatkuvasti Nalan lähelle. Tästä rohkaistuneena Nala alkoin haastaa Jassua leikkimään, Ja pupuhan oli innolla leikeissä mukana. Tämän parivaljakon välille oli syntynyt selvä yhteys. Eikä tässä vielä kaikki. Tammikuun lopussa huomasimme, että taas oltiin menty astetta pidemmälle pupun ja koiran ystävyydessä, sillä Jassu ja Nala alkoivat nuolla toisiaan. Siitä alkoikin jokailtainen iltapesu. Se ei usein ollut mikään lyhyt toimitus, vaan siinä nuoltiin hartaasti ja antaumuksella. Tallaisesta koiran ja pupun ystävyydestä en osannut edes haaveilla, sillä en uskonut sen olevan edes mahdollista. Tulevaisuus enkun, pupun ja kissan erikoisessa laumassa näyttää siis erittäin valoisalta. Tosi ystävyyttä on hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on, välittämättä korvien tai hännän pituudesta <3 Jaana Lundén, Akaa
Norjan terveisiä Marraskuussa piipahdimme Norjan Voittajassa ja Pohjoismaiden voittaja -näyttelyssä Lilleströmmissä. Lähdimme Iisan, Daisyn ja Riston kanssa matkaan jo keskiviikkoiltana Viking Gracella. Muistoihin Norjasta jäi sateinen ja kostea reissu. Keli tuotti vaivaa, koska mukana oli karvaturri havanaisuros Risto. Jouduin esimmäistä kertaa perehtymään sen turkin hoitoon, kampaamiseen ja suojaamiseen. Selvisimme silti kunnialla, sillä Risto oli avoluokan ykkönen ja Paras uros -kehässä neljäs saaden varasertin. Hyvä suoritus, kun näyttelyyn oli ilmoitettu yli 50 koiraa. Norjan voittajassa yhdeksän kuukauden ikäinen Daisy esiintyi hyvin ja oli ERI JUN2. Kaksi ja puolivuotias Iisa oli valio PN2 saaden sertin ja varacacibin. Mikä parasta, Iisa valioitui Norjan valioksi. Mukavaa oli myös tavata norjalaisia englanninkääpiöterrierien kasvattajia. Piipahdin myös englanninkääpiöterrierien rotuständillä. Samalla keskusteltiin rodun tilanteesta ja tulevaisuuden jalostusvalinnoista. Ständillä pyöri tv:ssä enkkukuvavideo ja siellä oli esillä hieno rollup-juliste agility-enkuista. Norjassakin näyttää olevan aktiivista toimintaa rodun esilletuomiseksi. Kävin katsastamassa myös agilitykilpailua, mutta valitettavasti Norjassa asustava kasvattini Arwen ei ollut mukana. Täytyy kuitenkin sanoa, että oli huikeaa nähdä enkku agilityradalla. Livenä nähtynä vauhti oli todella hurja, eikä mitään virheitä valituista juoksulinjoista annettu anteeksi, vaan ne näkyivät heti tippumisena kärkisijoituksista. Tarjei ja hänen englanninkääpiöterrierinsä Galena olivatkin aglity mini 3 -luokassa kolmansia ja hyppyradan he voittivat. Illalla oli hienoa nähdä isossa kehässä, kun Galena palkittiin vuoden parhaana miniluokan koirana agilityssa. Näyttelyjärjestelyt olivat ihan hyvällä tasolla. Kehäsihteereinä oli nuoria koululaisia, ja joissakin kehissä tapahtui pieniä kömmähdyksiä. Minua häritsi eniten kuitenkin se, ettei koirien ulkoilupaikkoja oikeastaan ollut. Toisena päivänä löytyi autoparkkipaikan tuntumasta jalkakäytävän vierestä neliön kokoinen läntti puruja. Eiväthän koirat suostu tekemään tarpeitaan likaiseen, haisevaan paikkaan, joten siivouspartiolla riitti sen vuoksi töitä näyttelyn sisätiloissa. t Marja-Leena