TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT. Tappajahauki ja Valkoiset Villit

TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT Tappajahauki ja Valkoiset Villit Polyteknikkojen Kalastusseura 2005

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA 2005 Pääkirjoitus Antti Niemi 28.9.2005 Vuosi POKA:n historiaa on taas kirjoitettu ja on aika luoda katsaus menneen vuoden tapahtumiin. Talvikausi jäi POKA:n osalta lyhyeksi, lauhan alkutalven vuoksi mm. perinteinen madeyö jäi tänä vuonna väliin. Talviongelle sentään ehdittiin, aurinkoinen kevätpäivä jäällä on aina mieleenpainuva elämys, varsinkin kun seura on kohdallaan ja saalistakin tulee. Keväthaukireissu 2005 oli POKA:n osalta huikea menestys, jätettäköön tarkemmat lukemat kuitenkin lukijan arvailtaviksi. Valikoivan kalastuksen periaatteiden mukaisesti kaikki isommat saaliskalat tietysti laskettiin takaisin, Harrin haukipuuroa nautittiin porukalla, hieman pienempien saaliskalojen suosiollisella avustuksella. POKA:n ennätyksetkään eivät saaneet tänä vuonna olla rauhassa. Allekirjoittanut onnistui kesäkuun alussa saamaan ensimmäisen yli 20kg painaneen karpin ongella, tarkemmat lukemat olivat 21,3kg ja pituutta 100cm. Lahnaennätyskin petrattiin uskottavampiin lukemiin uskottavammalla tekniikalla, uusi ennätys on nyt 3,9kg ja pyyntitekniikkana onki+maissi. 2 Kuluneena vuotena on ollut havaittavissa aktiivisuuden ja seuratoiminnanhienoinen puute. Newsseihin ilmestyy enää aniharvoin raportteja jäsenistön reissuistaja onpa jokunen saunailta vietetty 2-3 osallistujan voimin. Kesäkuisen savukalaillan parasta antia taisi olla useampikiloinen savustettu lohifilee kolmeen pekkaan nautittuna, olisipa tuostakin herkusta ruokkinut useammankin suun. Uusi, kalakisaa varten väännetty saalisilmoitusjärjestelmä, ei myöskään ole liian laajalti jäsenistön keskuudessa käytetty. Olisikin mukavaa, jos ensivuonna saisi taas lukea jäsenistön kalareissuista newsseistä enemmissä määrin. Syksyn aikana POKA:n verkkoihin ui monta kasvupotentiaalia omaavaa fuksikalaa. Aiempien vuosien Tappisten pääkirjoituksissa on mainittu POKA:n ukkoontumisesta, tämä trendi ei vieläkään muuttunut, mutta ainakin siihen on nyt mahdollisuus. Onkin POKA:n velvollisuutena järjestää jäsenistöä ja varsinkin uusia jäseniä kiinnostavaa toimintaa, että arvokas seuramme saa jatkuvuutta. Kysyntää reissuille kuitenkin on kuluneena vuotena ollut kiitettävästi, sekä Kevät-, että Syyshaukireissut myytiin lyhyessä ajassa täyteen.tänä vuonna järjestetäänkin vielä toinen syysreissu, että kaikille kiinnostuneilletaataan mahdollisuus päästä toimintaan mukaan. Näin lopuksi haluan esittää kiitoksen hallitukselle, Tappajahauen toimitukselle ja myös aktiivisille POKA:laisille, joiden avulla toimintaa on jälleen pyöritetty vuoden ajan. Nähdään kalavesillä! Polyteknikkojen kalastusseura POKA Postiosoite: TKY/POKA PL 69 02151 ESPOO Sähköposti: pokah@otax.tky.hut.fi Kotisivu: www.tky.hut.fi/~poka Pankkitili: Merita 130930-49155 Tappajahauki 15. vuosikerta Painos: 50 kpl Toimitus: POKA Taitto: Janne Halme, Anssi Keskinen Valokuvat: POKA Kiitämme: Kala-Pekka Tappajahauki-sarja 1991 Tappajahauki 1992 Tappajahauen paluu 1993 Tappajahauen pedot 1994 Tappajahauen poika 1995 Tappajahauki ja Oparin aarteet 1996 Tappajahauen viidakkoseikkailuja 1997 Talttumaton tappajahauki 1998 Tappajahauki ja valkoinen nainen 1999 Kauhea tappajahauki 2000 Tappajahauki ja kultaleijona 2001 Tappajahauki ja pikkuväki 2002 Tappajahauki - viidakon valtias 2003 Tappajahauki taistelee jälleen 2004 Tappajahauki ja kultakaupunki 2005 Tappajahauki ja valkoiset villit

Polyteknikkojen Kalastusseura POKA Polyteknikkojen kalastusseura POKA on alunperin hauen heittokalastuksen ympärille perustettu kalastusseura. Jäsenmäärä on vuosien kuluessa vakiintunut jonnekkin sadan reilummalle puolelle, ja uusia jäseniä saadaan paitsi TKK:lle opiskelemaan tulevista fukseista, myös hallituksen hyväksymistä koulun ulkopuolisista kalastajista. Seuran toiminta painottuu nykyisellään edelleen vahvasti hauen kalastukseen merellä, nykyisin myös perhovavalla ja täkykaloilla uistimien lisäksi. Mereltä pyydetään ja saadaan muitakin kaloja, kuten meritaimenia, kuhia, ahvenia ja säynäviä niin uistelemalla, jigittämällä, perhoilla kuin pilkilläkin. Toki kalaa yritetään myös sisävesien järvistä ja koskistakin. POKAssa harjoitetaan tänä päivänä lähes kaikkia Suomessa mahdollisia urheilukalastusmuotoja. Seuran jäsenistö koostuu paljolti joukosta kalastusharrastuksen yleismiehiä ja -naisia, joille mikään harrastuksen alalaji ei ole vieras. Lisäksi osa jäsenistöstä on eri alalajien spesialisteja, jotka harvoin jättävät ominta kalastusmuotoaan. Toisin sanoen, POKAsta löytyy tietotaitoa ja kalaseuraa joka lähtöön. Toiminnan runko koostuu lukuisista vuosittain toistuvista tapahtumista sekä jatkuvalla syötöllä tapahtuvista yksittäisten jäsenten organisoimista kalareissuista. Vuoden päätapahtumat ovat perinteisesti olleet kevään ja syksyn haukireissut, jotka ovat suuntautuneet joko Ahvenanmaalle tai saaristomerelle, marraskuun Kaunissaaren meritaimenreissu ja kesän perhokalastusreissut. Tämän lisäksi on tietysti vielä kalastukseton osuus, eli legendaariset POKAn pikkujoulut ja eri teemojen ympärille järjestettävät saunaillat. POKAssa kalastus ei ole salailua, vaan uutta tietoa kalapaikoista ja kalastustavoista on pyritty levittämään jäsenistölle avoimesti otaxin uutisryhmässä tky.kalayhd.poka. Reissuraportteja, uusia löytöjä ja keksintöjä - kannattaa lukea ja etenkin kirjoittaa. POKAan voit liittyä seuraavasti. Jos olet teekkari, lähetä vapaamuotoinen hakemus hallitukselle osoitteeseen pokah@tky.hut.fi tai tule johonkin tapahtumaan ja kerro aikeistasi jollekin hallituksen jäsenelle. Maksa jäsenmaksu ja nauti seuran palveluista ja tapahtumista. Jos taas et ole teekkari, voit päästä ulkojäseneksi. Ulkojäseniltä vaaditaan aina hallitukselle osoitettu vapaamuotoinen jäsenanomus. Jonkun jo pokalaisen tunteminen tai suositus helpottaa asiaa ja hakemuksen käsittelyä. Kaikkiin POKAn tapahtumiin vaaditaan kuluvan lukuvuoden maksettu jäsenmaksu ja myös mahdollisten jäsenmaksurästien suorittaminen. TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT POKAn jäsenmaksu on LUKUVUOSIkohtainen. Se on maksettava aina lukuvuoden alussa (=syyskuun kuluessa). Liittyä voit myös kesken lukuvuoden, jolloin maksat kyseisen vuoden jäsenmaksun. Ensimmäisen vuoden jäsenyys on fukseille ilmainen, normaali teekkarien jäsenmaksu on 8 euroa. Valmistuneilta ja ulkojäseniltä peritään 16 euroa. Jäsenmaksu toivotaan maksettavan käteisellä POKAn tilaisuuksien yhteydessä hallituksen jäsenille. Tällöin vältytään pankkien turhilta palvelumaksuilta. Jos maksat pankkiin, tilinumero on Merita Pankki Espoo-Otaniemi 130930-49155. Tervetuloa mukaan toimintaan! HALLITUS 2005 Puheenjohtaja: Antti Niemi puh. 044-5359150, atniemi@cc.hut.fi Sihteeri: Teppo Juntunen, puh. 0400 631538, ttjuntun@cc.hut.fi Rahastonhoitaja: Harri Hälikkä Perhomestari: Harri Ahlroth Uistinmestari: Olli-Pekka Niemi Tiedotusmestari: Jesse Lahtinen 3

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA 2005 Mertsarikalassa Tom Martonen 28.9. 2004 Oltiin Kinnusen Santun kanssa viikonloppuna Pohjanmaalla Kaskisissa vetämässä taimenta. Vaikka paikoista ei ollut juurikaan tietoa ja vesi vielä suht lämmintä (12astetta) kalantulolta ei vältytty. Kahden täyspitkän päivän ja yhden puolipitkän tuloksena oli kalat 3.5, 3.0 +3kpl reilu kilon taimenta! Hyvä pionerireissu jolle luultavasti tulee jatkoa ensi vuonna. Kalat oleilivat uloimpien niemenkärkien penkoilla n. 10m syvyisessä vedessä. Ottisyvyys vaihteli 2-4metrin välillä ja ottiväreinä kunnostautui kelta-vihreät ja lilat taittoperä Aaveet. -> 10 kg Sami Salpavuori 1.11. 2004 Moi! Onnittelut Anssille ensimmäisen 10kg hauen opastuksesta! Onnellisena saajana oli allekirjoittanut ja enkka hauki. Päivänsankarin strateginen paino oli 10.6 (Punnittuna Anssin yleisesti tarkaksi tiedetyllä jousivaa alla). Muita mittoja ei otettu, koska emme halunneet häiritä herra haukea 4 pitempää kun oli ehdottaman pakollista, koska välittömästi kuvan oton jälkeen päästimme kaverin pulskistumaan entisestään. (Mielettömän läski kala kyllä oli jo nyt, joten dietti saattaisi olla paikallaan). Kaveri pääsi hyväkuntoisena takaisin, kiitos Anssin taitavan koukun irrottelun, vaikka 15cm Nils Master Tiikeri oli uponnut kitaan ettei edes päätä näkynyt. Saantipaikkana oli Espoonlahti, siinä iltapäivällä n. 15.00 jälkeen. Muutenkin päivä oli antoisa. Aloitimme kalastuksen auringon noustessa pitkällä siirtymällä Espoonlahdelta kohti Porkkalaa, josta tulimme päivän mittaan ottipaikkoja kalastellen sitten takaisin kotia kohti. Päivän muista kaloista maininnat ansaitsevat Anssin 6kg ja pari muuta pinnaa sekä allekirjoittaneen yksi pinna. Muuten kaloja tuli koko päivän varsin tasaiseen tahtiin muutamia jokaista koettua paikkaa kohti, joten päivä oli varsin tapahtumarikas. Sää oli mukavan puolipilvinen, tuulta oli iltaan kohti voimistuen välillä takamukselle lähes liikaakin.

Enkka Teppo Juntunen 8.11. 2004 Lauantaina oli tarkoitus lähteä aamuhämärissä Otson kanssa kalaan. Siis oli. Päivä alkoi hyvin kun Otso myöhästyi joidenkin epämääräisten velvoitteiden takia ainakin puolituntia ja taivas oli jo lähes kirkastunut kun päästiin vesille. Oltiin siis auttamattomasti myöhässä. Luvassa oli pläkää ja kun aamusyöntikin oli mennyttä, katsoimme parhaaksi siirtyä onkimaan täkykaloja. Tyynellä kelillä hauet ovat sen verran varovaisia, että päättelimme täkykalastuksen olevan soveliain kaislikon kuninkaan pyyntimuoto. Vaikka tuuli (no oli sitä n. 1 m/s) kävikin pohjoisesta, oli edellispäivän maininkia etelän suunnasta vielä juuri sopivasti jäljellä täkykalojen onkimista varten. Ensimmäisestä nurkasta ei löytynyt yhtään istaria. Toisessa paikassa ääneen ihmettelin muutamaankin otteeseen, miksei näin hyvän näköisestä paikasta ole koskaan pilkkusillejä tullut. Taika tehosi melkein ja viimeisestä nurkasta aivan tyrskyn keskeltä tarrasi istarinlontti vieheeseen. Näytti kokonsa puolesta tyypilliseltä kevättalvella dumpatulta penikalta, juuri sopivan kokoinen haukitäkyyn rikattavaksi siis. Valitettavasti se rimpuili itsensä pian irti kun sotkin siiman jotenkin vavan kärjen ympärille. Olisihan se pitänyt saada pois pamputettavaksi viemästä luonnonkaloilta elintilaa. Ja hyvällä tsäkällä sillä olisi voinut napata vielä huomattavasti kookkaamman hauen. Noo, aina ei voi voittaa. Vaihdoin kuitenkin terävämmän koukun kun entinen muistutti luistinrataa ja minulla oli entuudestaan hieman katkeria kokemuksia koukun vaihdon lykkäämisestä. Pari seuraavaa paikkaa olivatkin sitten taas tyhjiä kunnes mainingin jo selvästi alkaessa hiipumaan ilmestyi siiman päähän elämää erään kivikon kupeesta. Rimpuilut olivat astetta tukevampia ja pian löntti paljastikin koko pituutensa pomppimalla ilmassa ympäriinsä. Näytti vain turhan isolta täyks - prkl. Täytyihän se sieltä kuitenkin pois ottaa elintilaa viemästä ja luonnonkaloja popsimasta joten Otso kouraisi sen kyytiin perusteellisen väsytyksen päätteeksi. Haavia tai muita nostolaitteita kun ei sattumoisin mun veneestä löydy. Värivammainen hauki paljastui tarkemmassa punnituksessa meriolosuhteista jallitetuksi enkakseni, 3,1 kg. Maininki hiipui pian kalan saamisen jälkeen kokonaan ja touhusta meni maku. Täkykalat jäi sitten saamatta. Suuntasimme kuitenkin haukikalaan orastavassa aurinkopläkässä(tm). Heti ensimmäisessä paikassa Otso kaivoi pakistaan suspijigin ja kehui kurittavansa sillä mua, mihin tietenkin totesin jotain alentavaa ja painokelvotonta. No, yllättäen ensimmäisellä heitolla heti TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT kumiklöntin mosahtaessa veteen möyrähtää ja melkein samassa silmän räpäyksessä kaislikossa suhisee.. 5

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA 2005 Kala syöksyi suoraan tärpistä viisi metriä kaislikon sisään. Hienoa. Tästä seurasi ehkä mielenkiintoisin väsytys jota olen ikin seurannut. Mä ajelen kaislikossa siiman perässä ja Otso selvittää siimaa kaisloista. Aina kun siima saadaan selväksi ja lähestytään pinnassa möllöttävää haukea, ottaa se taas viiden metrin spurtin kaislikossa ja sotkee siimat kaisloihin - perusteellisesti. Jossain vaiheessa hermoistuin ja ohitin siimasotkut kaisloissa ja revin kalan kyytiin siimasta. Kassipunnitus paljasti hauken 7,1 kg:ksi. Kalahan oli siis täydellinen tuurikala, jossei se jollekin vielä tullut selväksi. Aurinkopläkässä seuraava plääni oli mennä hinaamaan. Pian täydennettiin päivän kalalajien määrä kolmeen nilsuun napanneella kuhalla. Kohdekala oli edelleen pahasti hukassa. Lopulta haukia löytyi vielä jonkin verran hinuroimalla ja illalla tuulen yltyessä ja hämärän laskeutuessa myös heittelemällä. Isoimmat jäi kuitenkin kolmosiksi. Re: enkka Samuli Seppälä 8.11. 2004 Vau onneksi olkoon, komia kala! Nythän noita negatiivi haukia tuntuu pörräävän ihan kivasti pk-seudun vesillä. Itsellä 4 viimeisen reissun saldona vain yksi tilitön&päivä. Kerronpas samalla oman tarinani, että kyllä se joskus tuurikin on toisinpäin kuin yleensä. Olin eilen sunnuntaina taas tutuilla ja Tane rikkaiksi tunnetuilla vesillä kevyesti suolattu lohikala mielessä. Tällä kertaa tapoihin poiketen suunnitelmani oli eka heittää kolme vierekkäin olevaa varmaa paikkaa ja sen jälkeen hinata loppupäivä. No ajelin ekalle mestalle ja aloitin viskomaan. Olin juuri edellisenä päivänä vaihtanut uuden siiman avovirveliin ja olisko ollut 3 heitto, niin syntyi 2 erillistä kunnon solmua mitä ei voinut enää lennosta selvittää, joten viritin nopeasti apuvavan tulituskuntoon, samalla hento pohjoisenpuolen tuuli painoi mut ohi 1. mestan kohti paikkaa nro 2, joten päätin heittää sitä. Ekan heiton suuntasin muutama vkl sitten kaverin saaman 2,9kg ottikiven viereen, mutta siellä ei ollut ketään kotona, sitten toinen heitto jäi hiukan lyhyeksi, mutta kolmas heitto osui taas kohtaan mistä viime viikonloppuna sain yhden taimenpennun. Ja taas vietiin aavetta kuin lusikkaa taimenen suussa. Jostain syystä tämä kaveri ei esittänyt tyypillistä balettishouta, vaan tuli suht nätisti veneen vierelle. Aloin opastamaan kalaa haaviin ja nostin hiukan sen päätä ilmaan ja yhtäkkiä tunsin kuinka vavasta hävisi jännitys. PRKL! No nostin haavin ylös ja hämmästyin, kun haavin havas rupesi heilumaan ja totesin irronneen kalan sukeltaneen suoraan pussiin!! Nopea mittaus paljasti kuitenkin karun totuuden ja pilkkukylki jäi 3cm alle maagisen 50cm, joten laskin kaverin varovasti veteen. Loppupäivä menikin sitten ilman varmaa kalakontaktia. Hinatessa yksi todella iso tärppi tuli, mutta se ei pysynyt 5sek kauempaa... 6

4410g 52,5cm hyväkuntoinen koiras. Sunnuntaina 4:41 aamuhämärissä. Ei tarvii sitten enää loppusyksystä kalastella, mutta eipä tuo toisaalta paljoa harmitakkaan. - Pauli Hemminki, 8.11. 2004 Re: Enkka mullakin Harri Ahlroth 9.11. 2004 Onneksi olkoon! Tuo vasta onkin saalis! Nyt oli ilmeisesti enkkojen viikonloppu sillä sain ikivanhan haukienkkani rikki. Tekstiviesti kertoi myös Santun saaneen 10,55kg mahtihauen. Hieman tarinaa omasta viikonlopustani: Lauantaina suuntasimme Simon kanssa itäiselle Suomenlahdelle. Keli oli jo aamulla kaikkea muuta kuin haukkinen eivätkä odotukset olleet korkealla. Aluksi kokeilimme paikkaa, josta on joskus tullut pläkässäkin kalaa. Nyt ei tullut mainittavasti, Simo taisi saada puikkarin tai pari. Istahdimme hetkeksi miettimään päivän taktiikkaa ja kohdealuetta. Pienen riskinoton sijaan päätimme tehdä hieman pidemmän siirtymän tutuille paikoille. Matkalla kalastimme potentiaalisia ottipaikkoja heikohkolla menestyksellä. Puikkareita tuli harvakseltaan. Selvä lyhyt syöntihuippu oli kuitenkin havaittavissa kun aurinko rupesi yhtäkkiä paistamaan. Tuli siis aurinkopläkä(tm) ja odotukset kalantulon suhteen heikkenivät entisestään. Kohdealueelle saavuttuamme päätimme käydä TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT heittämässä pienehkön ja kohtuullisen syvän lahden. Eka rekaus oli heikko, taisimme saada jokusen tärpin. Lahden perukkaan päästyämme sain tällin kunkun väriseen slinkyperhoon. Simo heitti samaan reikään ja onki kalan hammastarkastukseen. Puntari osoitti painoa 3,1kg. Tuuli rupesi puhaltamaan sen verran että veden pinta meni rikki. Samalla huomasimme pohjoisesta saapuvan kohtalaisen sankan sumurintaman. Ajattelimme, että sään vaihtelu voisi aktivoida kaloja hieman. Lähdimme rekaamaan lahden toista reunaa. Erään heiton lopuksi päätin jättää perhon lillumaan veneen viereen hetkeksi. Lähes samantien syvyyksistä ilmestyi suurehko haukki kita auki ja nielaisi perhon. Huomasin heti, että nyt on kyseessä ainakin uusi perhoenkka. Minuutin halkomaisen junnaamisen jälkeen hinasin fisun veneen viereen ja Simo koppasi kalan tyylikkäästi haaviin. Perho irti, pikainen haavipunnitus ja kala veteen vapautusta ja muutamaa vapautuskuvaa varten (Ei siis mitään turhia pönötyskuvia). Punnitus osoitti kalan painoksi 7,9kg. Se oli siis uusi haukienkkani, tosin toivottavasti ei pitkäksi aikaa. Ottivieheenä oli aiemmin mainittu n.20cm kunkkuslinky. Loppupäivän kalastimme osin sumussa ja osin kirkkaassa kelissä. Kaloja emme juurikaan saaneet. Jokunen puikkari kuitenkin. 7

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA 2005 Sunnuntaina olin Karin kanssa toisella suunnalla kalassa. Reissu alkoi hieman ikävästi kun rantaan päästyämme huomasin perhovapani unohtuneen kadun varteen, missä odotin Karia. Puhelinrumba käyntiin, mutta klo 9.00 sunnuntai-aamuna on vaikea tavoittaa ihmisiä. Ensimmäinen henkilö kenet sain kiinni oli Tommi. Herätin hänet turhaan, hän oli Hollannissa. Pahoitteluni tästä. Noin kymmenen aikaan soitin uudestaan ja Simo oli onneksi hereillä ja ystävällisesti kävi poimimassa vapani talteen. Onneksi kukaan ei ollut ottanut sitä parempaan talteen, vapa kuitenkin ehti olla kolmisen tuntia kadun varressa. Suurkiitokset Simolle tästä! Aluksi kalastimme pari kohtalaisen syvää kaislikkoperukkaa ja saimmekin muutaman puikkarin. Välillä kävimme onkimassa kuhaa. Kari onnistuikin saamaan mukavan mittakuhan. Itselläni aika meni lähinnä sähläämiseen kun ensiksi onnistuin heittämään jigini meren ikuiseen lepoon ehjän 8kg proleaderin katkettua heitossa! Siinä sähläsin sitten kaikkea muutakin ja kalat jäivät minulta saamatta. Kävimme vielä kopaisemassa erään piilopakan, josta noin kuukausi sitten saimme hyvin kuhaa. Nyt tuli vain yksi naurettavan pieni kuha ja vielä pienempi ahven. Jätimme kuhat sikseen ja keskityimme haukeen. Heittelimme erilaisia paikkoja, osa jopa todella kalaisan oloisia. Mutta emme onnistuneet saamaan mitään järkevää. Kelilläkin 8 oli varmasti vaikutusta asiaan. Mieto ja kylmä tuuli kävi lounaasta. Illan jo hämärtyessä kävimme vielä yrittämässä kuhaa. Itse en onnistunut saamaan tärpin tärppiä kun taas Karilla söi vähän väliä. Syynä tähän lienee se, että käyttämäni jigit olivat liian haalean värisiä. Kari käytti voimakkaan (fluori?)keltaista jigiä, joka näkyi myös hämärässä. Kalantulon suhteen päivä oli aika heikko. Suurin hauki oli max. 2kg ja lukumäärät olivat vähäisiä. Kari sai kuitenkin tuollaisia ~40cm kuhia useamman. Itselläni oli päivä täynnä sähläystä ja meinasin jossain vaiheessa upottaa kaulanauhassa roikkuvan siimaleikkurin ja kuokkuviilan meren syvyyksiin, mutta onneksi samaan aikaan siiman päässä rimpuili puikkari, johon nauha nauha sotkeutui. Isompikin katastrofi oli lähellä perhovavan menetyksen muodossa, mutta onneksi päivän kalustotappioiksi jäi yksi kalajigi ja 25cm proleaderia. Kokeilin viikonloppuna kovin muodikasta Buster jerkkiä. Se tuntui kiinnostavan haukia enemmän kuin vieressä uineet perhot ja muut uistimet. Täytyy jatkossakin pitää perhokamojen mukana virppasettiä ja kerätä lisää kokemusta Busterista.

TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT Kalastelua Uudessa-Seelannissa Janne Halme 18.3. 2005 Vietimme Nooran kanssa helmikuussa kauan odotetut neljä lomaviikkoa Uudessa-Seelannissa. Ensimmäinen viikko kului pohjoissaarella Aucklandista lähtien ja loput kolme viikkoa eteläsaarella Christchurchiin päättyen. Mukana kulki luonnollisesti perhokeppi asiaankuuluvine varusteineen, vaikka pääosa reissusta olikin suunniteltu muunlaisen ulkoilmaturismin varaan. Kalastus muodostui liiemmin ennalta suunnittelemattomista tunnin - päivän täsmäiskuista matkareitin varrelle osuneille joille. Eteläsaaren puolella tuli myös jonkin verran ajeltua vuokraautolla kalapaikkojen perässä. 27 maassa vietetyn päivän joukkoon mahtui 8 vaihtelevan pituista kalastuspäivää. Ensimmäisen kerran aiheen pariin pääsin Pohjoissaarella. Heikin opastuksella heitimme perjantai-iltakeikan Rotoruan läheisellä pikkujoella. Edellisten päivien sateiden johdosta kirjolohta piti kuulemma oleman nousussa järvestä kutupuuhiin, jotka kuulemma ovat päällä lähes koko vuoden. Lehmähaan vieressä kulkevassa kapeassa joessa olikin siellä täällä pienä monttuja tukevasti kirjojen miehittäminä, mutta kalat heikolla syönnillä. Heikki onnistui saamaan yhden kivasti taistelevan kiloluokan kalan oranssilla mätipallojäljitelmällä. Itselläni kalat väistelivät perhoja pitkään, kunnes illan jo hämärtyessä yksi pienempi koppasi sille tarjotun pikkustreamerin. Nollapelin pelastaja osoittautui risteymäksi, joka kantaa nimeä tiger trout (brown trout + brook trout). Heikin tarjoamasta koko päivän reissusta merellä miehen uudella katamaraanipaatilla ei voinut juuri kieltäytyä. Tarkoitus oli mennä uloimmille riutoille harventamaan sinne saapuneita jättimäisiä kingi- ja kahawaiparvia, mutta ulos yrittäessämme keli osoittautui liian kovaksi ja jouduimme tyytymään suunnitelmaan B, eli kingin ongintaan suojaisan Taurangan lahden satamalaiturin kupeesta. Paikka oli Heikin vanha tuttu ja menetelmät selvästikin hanskassa. Ensin ongitaan tukku makrilleja ja muita sattumanvaraisia kirkkaita pikkukaloja silakkalitkalla syöttikaloiksi, ja sitten viritetään syöttikala isolla koukulla varustettuna samoille sijoille väliveteen tai pohjan tuntumaan odottelemaan. Syöttikala söi hyvin. Usein jo putoavaan litkaan nappasi kirkas sätkijä. Eräällä heitolla ihmettelin kun litkani ei tuntunut 9

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA 2005 löytävän pohjaa lainkaan. Kiristettäessä siimaa painoa löytyikin standardikingin verran, ja peli pääsi alkuun varkain. Kylmiltään ei ollut vissiin oikein nuotit kohdallaan, ja onnistuin päästämään otuksen litkoineen ankkurinarun suuntaan ja lopun voikin arvata. Ennusmerkki oli kuitenkin hyvä ja osoittautui sittemmin paikkansa pitäväksi. Veneessä kävi lyhyen päivän aikana jotain neljä - viisi alamitan juuri ylittävää n. 7 kg kingiä, joista kaksi pataan. Kauneilta kaloilta löytyi tuon kokoisiksi väsytystaistelussa ihan kivasti vääntöä. 10 Eteläsaarella vuokrasimme Nelsonista auton kahdeksaksi päiväksi tarkoituksena siirtyä länsirannikon kautta Queenstowniin mm. kalastuksen merkeissä. Reitti koukkasi kuitenkin ensin Kaikouran ja valassafarin kautta, jota seurasi seuraavana päivänä siirtymän jälkeen hätäisesti heitetty tyhjää antanut iltasessio Waiau-joella Hanmer Springsin tienoilla. Seuravana päivänä lounaspaikka valittiin taktisesti Maruia-joen putouksen alta, jossa koskesta nappasi 35-senttinen taimen. Murchisoniin majoituttuamme hötkähdin vielä ilta-kalaan Buller-joen lähtöön, joka piti oleman hyvä iltahätsinkipaikka. Peliaikaa jäi reilu tunti, mutta sain kuin sainkin joesta hämärissä edellistä kaliiperia olevan taimenen sokkona heitetyllä pinturilla. Jälkeenpäin saavutuksen kiiltoa tosin hieman himmensi tieto, että paikka tunnetaan myös nimellä learner s pool. Seuraavana päivänä suoritin ensin puolen tunnin lounassession eräällä Murchison pienemmällä lähijoella, jossa ainoaksi tapahtumaksi jäi havainto rannassa melkein jalkojen välistä rauhallisesti uineesta parin kilon taimesta. Iltapäivällä siirsimme leirin Gowan-joen loistavalle leiri-alueelle. Leirin isäntä väitti jokea eteläisen pallonpuoliskon kiivaimmin virtaavaksi ja kalatiheydeltään yhdeksi eteläsaaren parhaista. Kalastin leiripaikasta hieman alavirtaan, jossa joki olikin melkein jatkuvaa kotosuomalaisen oloista koskea, sillä erotuksella, että veden kirkkaus oli ihan toista luokkaa. Ajattelin, että kotimainen koskilarvastaja olisi täällä elementissään, mutta niin vain meni munat pataan. Lyhyt iltasessio joen alkupäässä ei myöskään antanut tulosta. Hämärä tuli yllättävän nopeasti, eikä ehtinyt oikein paikkoja etsiä. Ja muita selityksiä. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman tuntumaan siltä, että ollaan niin sanotusti merta edempänä kalassa. Toteutunut kalastus kun ei hienoja maisemia lukuun ottamatta nyt niin kovasti kotimaan paikoista ollut poikennut, ja lyhyillä sessioilla ei tuntunut oikein saavan otetta touhuun. Meinasinkin jo teipata vavan reppuun loppureissun osalta, mutta Nooran kannustuksella aikataulutimme siirtymän Queenstowniin niin, että matkan varrella Wanakassa irtosi koko päivä kalastukselle. Kohteeksi otin läheisen Hawea-joen. Hienosta päivästä, kauniista joesta ja ajan kanssa kalastuksesta nauttien onnistuin saamaan nymfillä puolitoistakiloisen taimenen ruokapyötään. Reissun vaatimaton kalansaalistavoitteeni oli onnellisesti täytetty, ja tuntui että paljon ylistetty Uuden-Seelannin taimenen kalastus oli nyt nähty.

TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT Jokeri oli silti vielä pelaamatta. Reissun viimeisen viikon ohjelmaan kuului nimittäin vajaan neljän päivän patikkaretki Fjordlandissa Milford Trackillä, joka seurailee Te Anau -järveen laskevaa Clinton-jokea ylävirtaan. Se mitä siellä näin ja koin, onnistui sittenkin jättämään sellaisen nälän, että tuonne on ehkä vavan kanssa vielä joskus palattava. Mutta tuolta joelta tarinaa vasta seuraavassa osassa... NZ 2005 Anssi Keskinen 24.3. 2005 Raporttia taannoiselta Uuden-Seelannin reissultamme: http://www.poka.fi/retket05/nz2005/ Samalta sivustolta löytyy myös Jannen tarinaa Clinton-riveriltä. 11

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA 2005 POKA:n pilkkipäivä 12.3.2005 Harri Hälikka 20.3. 2005 POKAn toista kertaa järjestetty, täkyongintaan keskittynyt talviurheilupäivä järjestettiin jälleen ns. Haukilahdella. Mukana oli yhdeksän pokalaista sekä yksi vieraileva tähti, joten tuo mielenkiintoinen laji sai jälleen oikein mukavan suosion. Sää oli viileänpuoleinen vaikka maaliskuuta elettiinkin, mutta sehän ei tahtia haitannut. Ainakaan aluksi. Saavuimme paikoille vasta puolenpäivän aikoihin, sillä homma piti aloittaa täkyjen pilkinnällä eikä niitä oikein aamuhämärissä voinut onnistuneesti nypyttää. Kun lisäksi aamupakkaset olivat aikamoisia, panostimme iltapäivä- ja iltakalastukseen superaikaisen aamun sijaan, vaikka se tunnetusti ottiaikaa onkin. Jollain ihmeen tuurilla onnistuivat kaikki kolme autokuntaa, joista yksi tuli vielä Turun suunnalta, saapumaan paikoille muutaman minuutin sisään vaikka mitään yhteislähtöä ei varsinaisesti harrastettukaan, joten reissun aloitus sujui harvinaisen mallikkaasti. Aikamme täkykaloja eli toisin sanoen pieniä ahvenia komeassa auringonpaisteessa jallitettuamme siirryimme viime talvesta tutuille ottipaikoille ja pistimme kukin täkyonkisettimme 12 kuntoon. Kaikilla ei vermeitä omasta takaa ollut, mutta onneksi seuran lajin aktiiviharrastajat kykenivät armeliaasti noita onkisettejä lainailemaan ja näin saatiin jokaiselle pyydykset toimintakuntoon. Suurin osa porukasta viritteli onkiaan hyvinkin pienelle alueelle, mutta Simo ja Tom siirtyivät taktisesti hiukan kauemmas pahimmasta ryysiksestä. Ja heillä alkoi ensimmäisenä tapahtuakin: ensin Simo sai ilmeisesti jo onkea virittäessään kalakontaktin, ja samantien olikin kiloinen hauki jään paremmalla puolella. Kala pääsi takaisin kasvamaan nopeasti, ja näin oli peli avattu. Tuumailimme että olipa nopeaa toimintaa, ja toivoimme että tahti jatkuisi samanlaisena. Hetki Simon haukikontaktin jälkeen alkoi Tom elämöidä toiselta suunnalta. Hän seisoi epäuskoisen näköisenä tyhjänä liehuva siimanpätkä kädessään, ja naureskeli huonoa tuuriaan. Hän oli myös ollut vasta laskemassa settiään jään alle, ja oli juuri virittämässä siimaa tärpinilmaisimena toimivan metallisuikaleen nokkaan, kun joku nykäisi voimalla siiman toisesta päässä ja monofiili leikkautui samantien poikki osuessaan metallin reunaan. Olipahan ikävä sattumus niin kalastajan kuin koukutetun syötin vieneen kalankin kannalta, ei voisi hauki enää pahempaan aikaan syöttiin kiinni tällätä. No, Tom viritteli setin uudestaan pyyntikuntoon ja homma jatkui, olipahan toinen tapahtuma lyhyen ajan sisään. Myös Opi oli siirtynyt hiukan erilleen pääjoukosta, ja raportoi pian kätelleensä parikin haukea, ilmeisesti taas vasta onkisetin viritysvaiheessa. Ylös asti eivät olleet nuo hurjimukset siis tulleet, vaan aiheuttivat vain pieniä ylimääräisiä sydämentykytyksiä Opille nykäisemällä siimasta ja karkaamalla samantien.

Tämän jälkeen hiljenikin joksikin aikaa. Aurinkokaan ei enää lämmittänyt tuulen yltyessä ikävän kovaksi, joten tärppien odottelu alkoi olla viileää puuhaa. Onneksi lähistöltä löytyi useampikin kaira, joiden kanssa pystyi harrastamaan mukavaa hyötyliikuntaa. Koko ajan tuli kuitenkin tuijoteltua niin omaa kuin muidenkin settejä siinä toivossa, että edes jossain tärpinilmaisin pomppaisi kohti taivasta ja taas pääsisi näkemään mahdollisimman suuren haukkikalan. Piti mukavasti hereillä tuommoinen kyttäys, ainakin itselläni pää taisi pyöriä jatkuvasti onkisettejä tarkkaillessa. Erityisen vauhdikkaasti tuli aika ajoin käännyttyä kohti Antin settejä, hänen elektroniset apuvimpaimensa kun pitivät kohtuullisen kimakkaa ääntä siiman liikkuessa kelalla settiä säätäessä. Hauskan oloisia systeemejä moiset, eivätpähän jää ainakaan tärpit havaitsematta. Odottelun jälkeen seuraava tapahtuma tuli Tomille, taas tapahtui siellä epäonnisessa rekonstruoidussa onkisetissä. Tärpinilmaisimen lauettua Tom hiippaili reiälle ja aloitti väsytyksen. Kevyt ja lyhyt vapa mutkalla hän sai pian hilattua ulos avannosta kiloisen peruspulikan, joka sai myös vapautensa takaisin lyhyen happihypyn jälkeen. Tämän jälkeen siirsin itse omat settini vähän kauemmas pääjoukosta, Opin ja Tomin systeemien väliin, siellä kun tuntui tapahtuvan. Sain juuri systeemit kuntoon uudella paikalla, kun Jesse ilmoitti kalan olevan kiinni. Heti perään viereisellä reiällä settiään pitänyt Sami ilmoitti myös siiman päässä olevan jotain muuta kuin pelkän täyn. Itse tuumasin tässä vaiheessa että ei ole todellista, siirryin juuri nimittäin pois aivan noiden ottireikien vierestä. Porukka alkoi kasaantua taas tuonne taistelutantereen suuntaan, ja molemmat vapoja pitelevät kalastajat tuumailivat että onpas mukavankokoisen oloinen kaveri siiman päässä, mitenköhän se saataisiin ylös asti. Hetken vääntämisen ja tuplatärpin ihmettelyn jälkeen Jesse teki ratkaisevan havainnon: hänen vetäessään siimaa kelalle Samilta TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT alkoi taas vastaavasti soljua lisää siimaa avantoon ja päinvastoin. Tiettyjen pikaisten johtopäätösten jälkeen kalamiesten innostus vaihtui sadatteluksi ja hetken päästä kaikilla oli erittäin hauskaa. Olipahan aika tyylipuhdas suoritus, ilman asian oikean laidan pikaista havaitsemista olisi voinut olla aika mielenkiintoinen iltapäivä noilla kaloja pitelevillä onkijoilla kun olisivat toisiaan väsytelleet. Jessen syöttikalaa tutkiessa selvisi, että tapahtumakuvio taisi alkaa ihkaoikeasta hauesta joka tuon syötin kuskasi solmuun Samin syötin kanssa, mutta pääsi sitten irti jossain vaiheessa. Astetta ovelampi hauki siis, harmillista että ei jäänyt kiikkiin. Mutta hupaisan hetken tarjosi tempullaan koko porukalle. Seuraavaksi oli taas hiljaista jonkin aikaa, ja siirryin itse heiluttelemaan pystypilkkiä täkyjen toivossa. Ensin tosin piti varmistaa vanhalla kunnon Professorilla ettei paikalla kytännyt ahnasta haukea aikomuksenaan ryöstää luottopilkkini. Ei näkynyt haukea ei, eikä kyllä mitään muutakaan. Hiljaista siis. Tuulikin oli yltynyt entisestään ja aurinko kadonnut. En jaksanut paikallani palella kauaa, joten täkyonginta sai jäädä. Jossain vaiheessa olin näkevinäni hiukan kauempana olevassa Simon setissä jotain liikettä. Kerroin epäilyistäni, ja Simo löysikin siiman päästä kilon-puolentoista hauen, joka 13

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA 2005 sai kunnian matkata kohti paistinpannua. Oli kaatanut mokoma koko tärpinilmaisinsysteemin, onneksi tuli huomattua ajoissa. Heti tuon Simon toisen hauen jälkeen oli oma vuoroni. Tärpinilmaisin laukesi, ja sattumalta ongen vieressä ollut Tom infosi kauempaa paikalle hiippaillessani että siimaa on menossa avantoon mukavalla vauhdilla. Saavuin itse paikalle, tein vastaiskun ja aloin hilata kalaa kohti avantoa. Painoa tuntui olevan enemmän kuin puikkarin verran, ja kohta kala olikin putkessa. Päivän suurin, reilun parin kilon kala liplockiin, koukku irti ja kala takaisin kasvamaan. Oli oma jään alta saatu enkkahaukenikin, tosin vielä on kyllä varaa parantaa. Tuli havaittua samalla että kylmässä tuulessa ja lähemmäs kymmenen asteen pakkasessa hauen käsittely paljain käsin saa kädet vaihtamaan väriä aika nopeasti, en suosittele. Opi ja Hannu olivat siirtyneet jossain vaiheessa pienen siirtymän päähän muista syvemmille vesille, ja olivat onnistuneet kohtuullisesti. Opi sai hassutettua jäälle yli puolikiloisen ahvenen täyllä, mikä oli ilmeisesti vääntänyt suupielet hymyyn aika tehokkaasti. Lisäksi ylös asti oli tullut muutama puikkarikokoinen hauki muutamien tärppien lisäksi. Myös samoille paikoille siirtynyt Sami taisi saada puikkarin hassutettua. Me muut siirryimme hiljalleen päinvastaiseen suuntaan kuin Opi & kumppanit. Siirtymistä nopeutti Tomin alueelta saama kalakontakti, joka tosin päättyi yhtä murheellisesti kuin Tomin päivän ensimmäinen tärppikin. Pinnakokoa oleva kala tuli jo putkeen asti irvistelemään, mutta jostain käsittämättömästä syystä ilmeisesti perukkeen solmu hajosi ja päivän suurin jatkoi matkaansa käytyään jo vilkaisemassa väsyttäjäänsä. Tom ei luonnollisesti ilahtunut tästä toisestakaan epäonnen ilmentymästä. Loppupäivästä homma hiljenikin sitten ihan kokonaan. Yhden minikokoisen puikkarin Tom onnistui jallittamaan, mutta muuten ei tapahtumia ollut ollenkaan. Kylmän tuulen avustamana vaakasuoraan satanut lumi vei intoa entisestään, ja kuuden jälkeen laittelimmekin kamppeet kasaan ja saapastelimme autoille. Reissu ei ollut ihan niin tuloksekas kuin edellisvuonna, mutta kivaa oli silti tuon mielenkiintoisen lajin parissa. Kiitokset jälleen kerran Opille ja muille välineitä kuskanneille ja oppaan roolissa toimineille jäsenille, homma toimii vähintäänkin kiitettävästi. 14

TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT Koiranimessä Tom Martonen 13.4. 2005 Tunnin kököttäminen antoi saaliiksi 2 siikaa ja pienen kampelan Lauttasaaressa tänään. Huippupäivä Espoossa Keskiviikkona Antti T. Niemi 12.5. 2005 Tänään uusi yritys, fixatulla veneellä ja paremmalla mielellä. Muuttujat oli kohdillaan, kun veneessä kävi kääntymässä 6, 5.8, 5, 5, 4 ja 3.1 plus pari puikkaria. Kalat oli ulkomuodosta päätelleen kuteneita, raivokkaalla syönnillä ja pirteällä menopäällä! Ottipeleinä kunnostautui 15cm nilsu ja Busterit väreissä esset ja violettisärki. Surkea päivä Espoossa Tom Martonen 16.5.2005 En voinut vastustaa kiusausta lähteä tentin jälkeen kalaan. Kova tuuli(sw 6-10m/s) haittasi kalastusta mutta yksin kun olin niin pystyin hyvin huitomaan perhokepillä. 4 tuntia taimenen perässä vierailla vesillä tuotti vesiperän. Vedenlämpö selillä 6-7 astetta ja lahdissa 9-10. Päätin vielä tarkistaa kuuluisan M-lahden hauen toivossa mutta tuloksena oli vain lahnansuomuja koukussa. Näkösyvyys lahdissa oli n. puoli metriä. Ennen vappua saivat tekijämiehet kuulema hyvin taimenta koon huitoessa 50 sentin molemmin puolin. 15

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA 2005 Kausi auki virallisesti Harri Hälikkä, 24.5. 2005 Tulipa vierailtua kotivesillä Mäntyharjulla viikonloppuna ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Haukea yritin kovasti heittää, mutta nihkeää oli: muutama puolen metrin vihertävä pötkylä vain kävi seurailemassa viehettä veneen vierelle asti ja kääntyi sitten pois. Ei kun taisin saada yhden tärpinkin, kala oli kiinni ehkä noin puolitoista sekuntia. Varovaista siis oli. Kaislikkokalastuksen osoittauduttua tylsäksi tutkin muutaman matalikon tiettyjen ahvenensukuisten kalojen toivossa, mutta eihän 16 siitäkään oikein mitään tullut. Ensimmäiseltä matalikolta löysin vain jonkun vanhan verkon jämät, toiselta ei mitään, kolmannelta sitten jigi kaappasi jonkun onnellisen siiman mukaansa. Oli tainnut uistelija erehtyä tuon maukkaan matalikon päälle vahingossa ja parin metrin matala pääsi yllättämään. Kovasti koetin kivenkolossa majailevaa viehettä maanitella veneeseen, mutta 0,50-millinen monofiili sanoi naps ennen onnistumista. Tuolta viimeiseltä matalikolta jo melkein pois lähtiessäni tuumasin että testataan nyt sitten vielä pienempää kalajigiä, kaiku nimittäin houraili jotakin ja oli sitä mieltä että veneen alla viiden metrin syvyydessä on kalaa. Olisiko ollut toinen heitto kun jokin tälläsi kiinni, ja alkoi hurja väsytystaistelu. Kala käyttäytyi omituisesti, ei tuntunut hauelta, ei kuhalta, eikä ahveneltakaan. Pienen taistelun jälkeen veneen vierelle pelmahtikin ihkaoikea made, ja siinä vaiheessa en tiennyt itkeä vaiko nauraa, tosin ainakin jälkimmäistä tein ihan ääneenkin. Suoritin pikaisen releasen, mutta tuo kala ei näemmä tykännyt viiden metrin pikaisesta nostosta tms. ja unohti kuinka uidaan, joten tuli sitten pihviä 1350 gramman edestä. Elämäni ensimmäinen mateen nylkeminen sujui yllättävän sujuvasti, irvistely varmaan auttoi asiassa. Pätevän makuista soppaa siitä tuli kuitenkin, mieluusti tuota jigimadetta söi. Harvinaista herkkua jos mikä, luulen ma.

TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT Karppiongella Olli-Pekka Niemi 17.10.2005 (kevättä?) Viikonloppuna vietimme karppikauden avajaisia veljeni Antin ja parin kaverimme kanssa. Ruokapöytä oli katettu valmiiksi kaatamalla riittävästi mäskiä ja muuta roinaa alkuviikon aikana. Kutsuvieraitakin oli käynyt alkupaloilla, nimittäin pari seiskaa oli rantaportsari ottanut kuvattavaksi asti. No me aloitimme onkimisen siinä kuuden - seitsemän korvilla perjantai-iltana. Alkuun oli hiljaista, mutta sitten kaverin koukkusyöttiä viettiin: piiii-pipipiiiii hälärin vaativa sointu pakotti vavan ääreen ja ensimmäinen väsytys oli tosiasia. Valitettavasti siiman toisessa päässä otteet olivat turhan kesyt ja reilu kiloinen säynävä kävi rannassa kääntymässä. Hetkeä myöhemmin kala oli taas kiinni, mutta pettymykseksemme se oli taas säynävä. Ilta kului siinä leppoisasti makkaran ja virvoitusjuomien parissa. Jossain vaihessa sitten meikäläisen liukutakiloitu hair-rigattu boilari sai kyytiä. Häläri vinkuu viimeistä päivää vaatien vastaiskua kalan viedessä siimaa baitrunneriltani. Vain liikkuvaan takilaan! kaikuvat neuvot illan hämärtyessä. Tempaisen vavan pystyyn - jumps jumps - kala viestittää. Selvä karppi! Jossain 50 metrin päässä tulee traktorinrenkaat pintaan ja kohta karppi käy näyttäytymässä. Hyvän kokoinen, ei kuitenkaan jätti - tuumaan ja tiukennan jarrua kalan sanellessa marssijärjestyksen. Vähän kerralla syöksyt lyhenevät ja saan pumpattua karppia kohti rantaa. Rannan edustalla kasvoi jo ihan kunnon lumpeikkoa ja tietysti karppi jumitti itsensä sinne. Jumputus tuntui rytmikäänä siimassa, mutta karppi ei liikkunut senttiäkään. 0.40 kuulemma ei mene lumpeikossa poikki joten, otin tukevan takakenoasennon ja peruutin voimalla 13 jalkaisen karppivavan kaartuessa aina kahvaa myöten. Viimein lumpeet antoivat periksi ja karppi lähti liikkeelle, kuitenkin jo selvästi väsyneenä. Niimpä sain sen pumpattua rantaan ja kaveri suoritti onnistuneen säkityksen. Komea suomukarppi oli haavissa. Puntarilla massaa näytti olevan 7780g. Taskumatti välähtää. Elämä hymyilee... Myöhemmin sain vielä yhden rivipeilin ja kaverille sekä veljelle peilikarpit mieheen. Niin ja mun karppi ei ollut isoin. 17

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA 2005 PE-karppi Antti T. Niemi 12.6. 2005 Kuten suurin osa varmaan on jo huomannutkin, niin laitoin karppienkan kerrasta paremmille kymmenluvuille. Lauantaina klo. 04:00 alkoi taistelu 21.3kg peilikarppia vastaan, joka päätyi lopulta punnitukseen, kuvaukseen ja vapautukseen. Kala oli potentiaalinen SE-kala, vaan eihän sitä viitsi sympaattisia vanhuksia käydä bonkkeeraamaan, joten se siitä. Kala vapautti itse itsensä kun olin ottamassa sitä sumpusta uudelleen kuvattavaksi paremmassa valossa. Samalla se kasteli mut ja Opin läpimäräksi, sillä tais olla jotain meitä vastaan. Syöttinä toimi oman leipomon kaakaoproteiinilla maustettu ja tuttifrutilla hajustettu popup boilie. Loviisoja Aki Tilli 11.8. 2005 Koskapa Allekirjoittanut ei Lappiin tai muuallekaan erikoisempaan paikkaan päässyt kesän aikana kalaan, joutunen raportoimaan vain Loviisanreissuista. Reissuja on ollut 4. 27.5.2005 Vain ensimmäinen yhden päivän pyrähdys toukokuun viimeisenä perjantaina voidaan katsoa puhtaasti kalareissuksi. Venekaverina oli speksin rumpali, Kimmo Puputus Turunen ja tarkoituksena jatkaa illalla suoraan speksin kaatoon Inkooseen. Monta suuta siis olisi ruokittavana, joten veri saattaisi virrata... Herätys oli kohtuuaikainen, joten aloituskin 18

TAPPAJAHAUKI JA VALKOISET VILLIT oli oman mittapuuni mukaan hurjan aikaisin, klo 10:n maissa. Suunta ensiksi mökillemme hakemaan erinäisiä tarvikkeita ja sitten suoraan lähihotspotille. Lahden suun reunakaislikosta ensimmäiset heitot, Kimmolla pelissä lusikkaa ja minulla vaappua (silakkapomppa), kuten melkein koko loppupäivän. Kummallekin kalat. Ja vielä pari lisää. Vaikuttaa lupaavalta. Sisään mennessä tasaisesti tippui yksittäisiä kaloja, koon ollessa rääpäleestä hittusen vajaaseen pinnaan. Isomman kalan paikalla pulssi tihenee, mutta tulos on heikko. Lopulta tällää niiden kaikkein isoimpien kulmasta... mutta kala on samaa kaliiberia, kuin aiemmatkin. Hieman sivummalla toisesta ison kalan kolosesta Kimmolle kutkuttava tärppi, mutta ei sen enempää. Matalammassa kiusaamme vielä jonkin aikaa pikkukaloja, kunnes paikka on katsastettu läpikotaisin ja on aika vaihtaa paikkaa. Etelän reitille ei kovan tuulen takia asiaa, vesi tulee keulasta sisään ja Kimmolla ei ole pelastuspukua. Suunta siis sisemmäksi pohjoiseen, ensin omien kokemuksien mukaan alueen varmin kaislikkoreunalle ja -lahdelmalle. Kimmolle pikkukala, ei muuta. Mietityttää, kala on kyllä syönnillään. Katsastamme läheisen minirutakon ilman tulosta ja menemme sitten ruokatauolle kankaalle rutakon ja vastapuolen pienen lahdelman väliin. Leivän mutustamisen lomassa syntyy päätös suunnata Vahterpään toisella puolella olevalle kutulahdelle, jossa kalastettavaa on varmasti riittävästi. 8.-10.6. Viikonloppu Lauran kanssa, kalastelut jäivät luonnollsesti vähälle. Jokunen puikkari luottopaikoilta, lauhdevirrasta jäi graavisäyne saamatta... 4.-10.7. Lomaviikko. Keskittymistä ruokaan ja juomaan. Ahvenen haku kova, varsinkin isommat kuitenkin...jossain. Uskomattoman hieno ilma, paloin taas hiukan. Kalastukselliset kohokohdat säyneet 1,55 ja 1,2. Silakanongintayritys tuotti yhden (1) silakan. En vain osaa... Hämmästyttävä määrä hauenpuikkareita kotirannasta ynnä muualta ahvenenkalastuksen kylkiäisinä. 2.-7.8. Alkuviikko siskon kanssa, eli eniten ruokaa ja juomaa ja rentoutumista. Ahvenen yritystä, kala kuitenkin täysin kadoksissa. Haukea sen sijaan taas ihan vahingossa ja pari yrittämälläkin. Kokeilin kelaonkimistakin, tuloksena kilon lahna. Jee. Sisko lähti perjantaiaamuna ja suuntasin siitä suoraan haukkikalaan, kun kerran sitä tuntui tulevan. Hudön suunnasta toiselta luottopaikalta pari haukea, toiselta ison kalan paikalta nolla. Kotirantaan mennessä päätin vielä hetken mielijohteesta hakata saaremme eteläpuolen kallioniemen reunan. Vaikken itse ollut siltä koskaan juuri haukea saanut, isäni oli aikanaan pitänyt sitä luottopaikkanaan. Hämmästyksekseni muutaman heiton jälkeen lusikkaa purtiin. Pirteä parikiloinen veneeseen. Kohta toinen. Uusi regaus ja loppusaldona paikasta 5 haukea... kivaa, hauki puree kesälläkin! Kävin pitämässä parin tunnin ruokatauon ja päätin sitten jatkaa hauestusta, kun kerran syönti tuntui olevan kohdallaan. Suunta karulle saarten väliselle salmelle, joka käytännössä on kuin kakse eri suuntaan avautuvaa lahtea. Suun kaislikko-osuudesta ei kalaa, mutta varjoisa kivikkoranta antaa tulosta: ensin 1,5 kiloinen, sitten peräperää pari 2,5-3 kiloista. Siirtymä 19

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA 2005 matalan ja kapean kohdan yli toiselle puolelle, varjoisa kivikkoranta jatkuu. Lusikkaan (kopsun hopea-helmi, halpaa ja toimivaa kamaa näemmä...) napsuu kalaa vähän väliä, isomukset loistavat poissaolollaan, mutta keskikoko on parin kilon luokkaa, eikä alle kilon puikkareita oikeastaan ole ollenkaan. Lopulta into hyytyy siimasotkuun: vararimpulalla heittäminen ei maistu ja kelikin muuttuu koko ajan ikävämmäksi. Takaisin möksälle, päivän saldo huimat 21 haukea (kahdesta pihviä). Varsinkin kalastusaikaan (puolikas päivä) nähden mahtava tulos, kokonainen päivä kiertäen kaikki lähialueen parhaat paikat olisi voinut olla...mielenkiintoinen. Seuraavana päivänä kävin puolen päivän aikaan tutkailemassa ulompana ison kalan paikkoja, mutta syönti oli huomattavasti heikentynyt ja kelistä tullut melko tyyni ja aurinkoinen, eli ei ollenkaan haukimainen. Tuloksena 1 kpl n. 2 kilon hauki. Kahden aikoihin saapuivat Hege ja Hirvonen, joiden kanssa käytiin vielä pikaisesti katsastamassa eilinen ottilahti, josko siellä olisi vielä joku kotona. Kovalla piiskaamisessa tuloksena olikin 4 haukea, joista 3 minulle ja 1 Hegelle. Kerrankin aloittelijalla ei ollutkaan tuuria... ikävästi tuloksena taas kunnon siimasotku (odottaa kotona edelleen selvittämistä) sekä parin uistimen hukkaus, yksi jopa käsittämättömästi hauen suuhun. Ei enää napannut, joten loppuviikonloppu menikin kuokkavierainakin pämppäillessä ja saunoessa. Summa summarum: - Haukikanta Loviisassa vaikuttaa paremmalta kuin pitkään aikaan - Silmiinpistävää on se, että siinä missä aiemmin pienet saaliit kruunasi yleensä joku 3+ kiloinen, tänä vuonna ovat isoista saaliista puuttuneet juuri nuo isommat. Otanta tosin pieni... - Saas nähdä muutaman vuoden kuluttua, kasvavatko ko. kalat. - Kesälläkin näemmä voi saada isojakin saaliita, kunhan sattuu oikeaan aikaan paikalle. Paikat tuntuvat olevan karumpia kuin keväällä tai syksyllä, vanhat luottopaikat eivät kesäaikaan tuoneet oikeastaan kuin nollaa. - Vähän kaukaisemmat ison kalan paikat saivat olla rauhassa, kelin takia lähinnä - Ahven kadoksissa, tosin taisi ajankohtien suhteen olla siinä suhteessa huono tuuri. Ehkäpä loppukuussa... - Yleisempi POKA-reissu mestoille toivottavasti jossain vaiheessa järjestyy. Riippuu siitä, onko aikaa... 20