OVASKAN SUKUSEURA JUHLI 10-VUOTISTA TOIMINTAANSA Sukujuhlaa vietettiin 2. päivänä syyskuuta Sälinkään perinnerikkaassa kartanossa Mäntsälässä yli 80 juhlavieraan voimin. Juhlat aloitettiin nostamalla sukuviiri salkoon ja laulamalla Karjalaisten laulu. Sukuseuran puheenjohtaja Tuula Fokin Järvenpäästä totesi tervetulopuheessaan mm. Jokainen meistä haluaisi varmasti juurtua jonnekin. Monet haaveilevat eläkepäivinään palaavansa sukunsa juurille. Juuret, perhe ja suku ovatkin asioita, joista käsin ankkuroimme itsemme laajempiin ympyröihin. Vaalikaamme siis perinteitä. On sanottu, että kun vaalimme perinteitä, emme säilytä tuhkaa vaan pidämme liekin palamassa. Ovaskan sukuseura on yksi keino pitää tätä liekkiä yllä. Erittäin tärkeää on kertoa myös lapsille ja lapsenlapsille suvun historiaa ja tarinoita, vaikka se ei tällä hetkellä iskisikään kipinää. Tarinat muistetaan ja minun ikäisenäni niistä ollaan tosi kiitollisia. Ovaskan suku on vanha karjalainen suku, joten toinen keino vahvistaa juuriamme on karjalaisuuteen juurruttaminen. Viedään lapsiamme suvun juurille Karjalaan ja kerrotaan heille kaikki mahdolliset tietomme sieltä.
Oma koti löytyi Ensimmäinen Karjalan matkani Kirvun Inkilään neljä vuotta sitten oli järisyttävä kokemus, varsinainen Karjalan kaste. En tiennyt, että vielä seitsemän lähisukulaiseni taloa, mukaan luettuna pappani lapsuudenkotikin, oli siellä vielä jäljellä ja asuttuna. Tästä matkasta alkoi juurieni etsintä ja identiteettini rakentelu, joka ei ole vieläkään loppunut, vaan päinvastoin tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta. Suku onkin saanut viime vuosina aivan uuden merkityksen, se ulottuu nyt 1500-luvulle saakka, kun ennen rajoittui vain mummooni asti. Olen käynyt Kirvussa nyt viisi kertaa ja ystävystynyt kolmeen paikalliseen perheeseen. Tänä kesänä vanhempieni kotitalon isäntä oli hankkinut jostain päälleen paidan, jossa luki: KARJALA, vahvasti suomalainen. Kaikkein mieluisin minulle on kuitenkin ollut rouvan kirje, jossa hän sanoi: Tuula, olenhan sanonut sinulle monta kertaa, että olet aina tervetullut tänne omaan kotiisi. Suvun juurien etsintä voikin olla myös mitä parhainta lähiyhteistyötä naapureidemme kanssa. Syntysanat lausuttiin Imatran kosken partaalla Esko Ovaska Joutsenosta, yksi sukuseuran perustajajäsenistä kertoi ajatuksen sukuseuran perustamisesta syntyneen Imatralla Karjalaisten kesäjuhlien yhteydessä v. 1997. Tällöin hän ja Kalevi Ovaska sekä Eero Hatakka olivat päättäneet käynnistää valmistelut sukuseuran perustamiseksi vielä saman vuoden kuluessa. Ajatuksesta kiinnostuneita kokoontui Imatran Valtion Hotelliin samana kesänä ja niin päätettiin pitää Ovaskan sukuseuran perustava kokous Lahdessa 4. lokakuuta ravintola Fellmannissa. Paikalle oli saapunut innokas suvustansa kiinnostunut iskujoukko, 52 henkeä. Heitä oli Kirvun Roinilan, Keskiselän, Paavilanmäen, Vasikkalan, Kirvunkylän (Ovaskankylä, Huopatehdas), Tietävälän, Meskalan ja Sairalan kylistä sekä Hiitolan, Lumivaaran ja Jääsken pitäjissä asuneista sukuhaaroista. Kyseessä oli nimenomaan iskujoukko, sillä evakkoon lähti yksinomaan Kirvun pitäjästä 512 Ovaska-nimistä henkilöä.
Suku tuhon partaalla Karjalan Kunnailla -lehdessä joskus 50-luvulla Sulo Ovaska kertoi perimätietona, että 1600-luvulla Kirvussa oli ollut enää yksi ainut Ovaska kolmen poikansa kanssa koko Ovaskan talossa. Alue oli jo pitkään ollut vainolaisten vihan kohteena. Kun Ovaskan ukko poikineen näki kirkonkylän suunnalla neljän talon palavan, hän arvasi venäläisten olevan jälleen liikkeellä ja kiirehti ottamaan Helisevänjoen yli johtavat portaat pois. Venäläiset olivat saaneet vihiä joen takana olevasta talosta ja lähtivät hävittämään sitäkin, mutta jyrkkäpenkereinen Helisevänjoki oli estänyt heidän perillepääsynsä. Olivat vain sanoneet väkisin otetulle oppaalleen, että ei yksi ukko mitään haittaa, jääköön elämään. Ja niin jäi Ovaskan ukko poikineen elämään. Sulo Ovaska esitti kirjoituksessaan: Toivoisin, että joku Ovaska joskus kutsuisi suvun kokoon ja sukuseuran perustaminen pantaisiin vireille. Hänen toiveensa on täyttynyt. Monipuolinen toiminta käynnistyy ripeästi Sukuseuran ensimmäinen puheenjohtaja Lauri Ovaska Keravalta loi katsauksen menneeseen toimintaan. Toiminnan ohjenuorana on ollut sääntöjen tarkoituspykälän velvoite: Sukuseuran tarkoituksena on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta jäsenten keskuudessa. Toiminta käynnistyi ripeästi. Perustamisen jälkeisenä kesänä oli ensimmäinen sukukokoontuminen ja kesällä 1999 järjestettiin jo sukuretki Karjalankannakselle. Matkalla eri sukuhaarat kävivät omilla sukunsa kotipaikoilla sekä tutustuttiin talvi- ja jatkosodan taistelupaikkoihin. Sukurekisterin kokoaminen aloitettiin viiveettä Jukka Kemppisen toimenpitein ja sen ensimmäinen versio, yhteensä 1400 henkilön tiedot, julkaistiin ollessamme Kirvussa entisellä Sairalan opistolla. Ovaskan sukukirjasta on tehty tällä hetkellä jo 3. versio sukututkimuksen edistyessä. Työ painetun sukukirjan toimittamiseksi seuraavaan, vuoden 2009 sukukokoukseen mennessä on käynnistetty Esko Ovaskan johdolla. Sukurekisterin ylläpidosta vastaa Mika Ovaska, joka esitteli tietokoneohjelmaa juhlayleisölle ja lähemmin kaikille asiasta kiinnostuneille kartanon peräkammarissa. Toisen karjalaisen sukuseuran, Munukan sukuseuran haastamana lähdimme mukaan elvyttämään vanhaa iltamaperinnettä. Wanhan ajan karjalaisia iltamia on järjestetty jo kolmena vuonna. Iltamien pitopaikkana on ollut Orimattilan Jymylinna, onhan se juuri sillä alueella, jonne sijoitettiin paljon kirvulaisia evakkoja sodan jaloista. Talkoilla järjestetyistä iltamista on tullut erittäin suosittuja ja niitä on tarkoitus jatkaa tulevaisuudessakin.
Vuonna 2002 sukuseura siirtyi internet-aikaan perustaen sinne oman keskustelufoorumin. Varsinaiset sukuseuran verkkosivut saatiin valmiiksi kolme vuotta myöhemmin. Osoitteesta www.ovaskat.net kaikki halukkaat voivat käydä tutustumassa Ovaskan suvun historiaan ja sukuseuran nykypäivän toimintaan. Juha Tetrin suunnitteleman sukutunnuksen pohjalle on seuralle valmistettu isännän- ja pöytäviiri sekä rintamerkki. Sääntömääräisistä sukukokouksista yksi on ollut yli muiden. Se pidettiin vuonna 2003 Kirvussa, Ovaskan kylän vihreillä vainioilla helluntain sinisen taivaan alla. Tämä historiallinen kokous pidettiin lähellä Helisevänjokea, jonka ylitse venäläiset vainomiehet eivät vaivautuneet surmaamaan Ovaskan ukkoa poikineen. Ensimmäiset kunniajäsenet Tätä toimintaa ei olisi saatu käyntiin, ellei hallitustyöskentelyssä olisi ollut vastuunauliita ja tarmokkaita henkilöitä. Suuren arvostuksen ja kiitollisuuden osoituksena sukuseuran hallitus kutsui seuran kunniajäseniksi Soini Hämäläisen Mäntsälästä, Yrjö Ovaskan Lappeenrannasta ja Pertti Ovaskan Imatralta. Sukuseuran ensimmäiselle puheenjohtajalle Lauri Ovaskalle luovutettiin seuran pöytäviiri kunnianosoituksena seuran hyväksi tehdystä työstä.
Juhlassa vanhimpana seuran naisjäsenenä oleva Julia Ovaska, 88 v. kukitettiin. Juhlassa vanhimpana seuran miesjäsenenä oleva Soini Ovaska, 90 v. kukitettiin myös.
Vaan on laulun runsautta Monien sukuseuran toimintaa käsittelevien tietoiskujen kevennykseksi laulettiin yhteisesti monia tuttuja lauluja. Sukuun naitujen erityistoiveena oli Hei Karjalasta heilin minä löysin. Suvun nuoresta taiteilijakaartista Joanna ja Josefina Ovaska Olli Nurmen säestyksellä lauloivat sykähdyttävän kauniisti mm. Laps olen kauniin Karjalan. Nuori viuluniekka Jonathan Diaz herkistytti kuulijoiden mieliä mm. James Hornerin Titanic-elokuvan tunnusteemalla.
Raja ei erota meitä juuristamme Kunnallisneuvos Soini Hämäläinen toi juhlaan Kirvun Pitäjäseuran tervehdyksen. Pitäjäseuran aktiivisen toiminnan ansiosta avautuivat puomit Kirvuun sukumme juurille jo ennen Neuvostoliiton romahtamista. Hyvä yhteistyö paikallisten viranomaisten kanssa mahdollisti myös meille pyhien hautausmaiden ja palaneen kirkon raunioiden suojelusopimuksien solmimisen. Tämä sopimus on pitänyt myös Venäjän viranomaisten kanssa. Tähän mennessä noin 10 000 kotiseutumatkailijaa on käynyt Kirvussa sukunsa juurilla. Useiden vuosittain tehtyjen Kirvu-matkojen lisäksi pitäjäseura ylläpitää Mäntsälän kirkonmäellä Kirvu-museota, josta on myös muodostunut suosittu turistikohde. Museo on viime aikoihin asti saanut arvokkaita esineitä ja arkistoja kaikkien asiasta kiinnostuneiden nähtäväksi ja tutkittavaksi. Juhlan yhteydessä Tuomo Ovaska Hyvinkäältä lahjoitti Kirvu-museolle kotitilansa Laurilan kunniataulun, jossa kerrotaan tilaa viljellyn vuodesta 1605 alkaen saman suvun toimesta. Museo sai myös haltuunsa tilan voittaman Kirvun hevosseuran kiertopalkinnon. Pitäjän kylistä, yhtä lukuun ottamatta, on myös toimitettu kyläkirjat ja kartat. Varmuudella näiden projektien ansiosta Kirvun kyläyhteisöt toimivat muutenkin erittäin aktiivisesti. Tuomo Ovaska Hyvinkäältä lahjoitti Kirvumuseolle kotitilansa Laurilan kunniataulun.
Tul iha suu makiaks, ko sai oikee haastaa
Sälinkään kartanon emäntien maittava pitopöytä ja kakkukahvit kirvoittivat karjalaisten kielenkantimet. Yhteislaulujen ja Soini Hämäläisen esittämien karjalaisten sananparsien sekä Tero Pitkämäen keihäskullan siivittämänä tunnelma oli katossa, kunnes sukuviiri laskettiin salosta Jo Karjalan kunnailla lehtii puu laulun säestyksellä. Juhlijat matkasivat omille kotiseuduilleen karjalaiset maisemat mielessään. Lauri Ovaska