Pointteri Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-2015

Pointteri Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-2015

SISÄLTÖ 1 YHTEENVETO... 1 2 RODUNTAUSTA... 3 3 JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA... 6 4 RODUN NYKYTILANNE... 7 4.1 Populaation rakenne ja jalostuspohja... 7 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet... 17 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun tarkoituksesta... 18 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa... 18 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet... 19 4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen... 23 4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskimmäisistä hyvinvointi ja terveysongelmista... 23 4.3 Terveys ja lisääntyminen... 24 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisälletyt sairaudet... 24 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet... 28 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt... 30 4.3.4 Lisääntyminen... 31 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille alistavia anatomiset piirteet... 32 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä hyvinvointi- ja terveysongelmista... 32 4.4 Ulkomuoto... 33 5 YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA... 35 6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS... 39 6.1 Jalostuksen tavoitteet... 39 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille... 41 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet... 41 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin... 43 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta... 47

7 LÄHTEET... 49 8 LIITTEET... 49

1 1 YHTEENVETO Pointtereiden tavoiteohjelmassa vuosille 2011-2015 kuvataan rodun tausta, rodun järjestöorganisaatio, rodun nykytilanne, aiemman tavoiteohjelman toteuma, jalostuksen tavoitteet vuosille 2011-2015 sekä tulosten seuranta. Tavoiteohjelma on koottu noudatellen harvalukuisille roduille laadittua mallirunkoa. Rodun kasvattajille ja harrastajille on toteutettu kaksi(2) kyselyä, joilla on pyritty selvittämään pointtereiden luonnetta, kotikäyttäytymistä, käyttöominaisuuksia sekä terveydentilaa. Kyselyiden tulokset toimivat tässä jalostuksen tavoiteohjelmassa esitettyjen oletusten ja analyysien pohjana. Jalostuksen tavoiteohjelman valmisteluun ovat osallistuneet seuraavat henkilöt: Esko Liimatta, kanakoirien ylituomari Antti Keskikangas, pointtereiden jalostusneuvoja Maija Korpela, jalostustoimikunnan jäsen Marikki Forell, pointterijaoksen puheenjohtaja, jalostustoimikunnan jäsen Tavoiteohjelmaa 2011-2015 käynnistettäessä pointterijalostuksen Suomessa voidaan katsoa olevan murroskohdassa. Pohjoismaisestikin pienen populaation jalostustoiminnasta edellisellä JTO-kaudella vastanneet kasvattajat ovat päättämässä aktiivisen kasvatustyön ja uusia kasvattajia on ilmaantunut jalostuskenttään. Voimakkaasti yleistäen jalostustyön aiempia ajallisia jatkumoita voidaan kuvata: Peruspopulaation luominen (1901-1950) Sisäinen jalostus ja jalostusyksilöiden viennit (1950-1980) Uuden jalostuskannan muodostaminen ja jalostusyksilöiden tuonnit (1980-2000) Aiempaa voimakkaammin jalostustuonteihin perustuneen kannan vakiintuminen (2000-) Nykyisessä tilanteessa perimän toivottavien ominaisuuksien ylläpitäminen ja samalla mahdollisten negatiivisten ominaisuuksien torjuminen jalostusvalinnoin on ehkä aiempaa suurempi haaste. Pointterin ominaisuuksien säilyttämiseksi on jalostustyön ohjaamisen käytännön toimenpiteet syytä ottaa kriittisen tarkastelun kohteeksi.

2 Tämä oli yksi JTO-kauden 2006-2010 jalostustyön ohjauksen keskeisiä lähtökohtia. Edellisen JTO kauden tulosten seuranta osoittaa, että jalostustyö on edennyt asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Pointteri on Suomessa kriittisestikin arvioiden erittäin terve rotu ja sen alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaiset käyttöominaisuudet on kyetty esiintyneistä haasteista huolimatta säilyttämään hyvin. Lähtökohdat JTO kauden 2011-2015 tavoitteiden toteuttamiselle ovatkin hyvät. Uhkina Suomalaiselle pointterijalostukselle ovat nousemassa esiin FCI:n rotumääritelmän mukaisten kokostandardien liiallinen korostaminen ja rodun jakautuminen näyttely- ja käyttölinjoihin entistä voimakkaammin. On tosiasia, että nykyisestä perimältään yhtenäisestä pointterikannastamme on muodostunut myös Suomessa ilmiasultaan toisistaan voimakkaasti poikkeavat kaksi erilaista rotutyyppiä. Tämä ei ole mikään uusi trendi ja näin on jo käynyt aiemmin muilla englantilaisilla kanakoiraroduillamme. Ilmiasultaan ja ominaisuuksiltaan toisistaan voimakkaasti poikkeavien linjojen hallitsematon kehittyminen ei ole toivottavaa. Yhdessä edellä mainitut tekijät luovat vaatimuksia nykyisen pointterikantamme genotyypin palauttamiselle metsästyksellisesti tarkoituksenmukaiseksi. Vaihtoehtona on edellä kuvatun vahingollisen jakautumisen syveneminen pointterikannassamme. Jossain määrin tällainen heterogeenisuus luonnollisesti antaa myös mahdollisuuksia kehittää pointteria ulkoasultaan ja ominaisuuksiltaan haluamaamme suuntaan. Tosiasia on, että nykyiset pointterimme ovat FCI:n rotumääritelmään verrattuna yleisesti ottaen rakenteeltaan liian kevyitä ja säkäkorkeudeltaan liian pieniä. Keskimääräisesti suomalaisen pointterikannan jalostusyksilöiden kokoa ja massaa tulisi siis kasvattaa. Tätä pidetään kuitenkin käyttöominaisuuksien vaalimisen kannalta vahingollisena. Lisäksi vaatimuksen toteuttamista liian nopealla aikajanalla pidetään kokemusperäisesti tarkasteltuna erittäin vahingollisena. Jalostustyössä on edettävä pienin askelin. Liian nopeat muutokset vaarantavat sekä koirien terveyden että pitkällisen jalostustyön avulla luotujen käyttöominaisuuksien säilymisen.

3 Jalostustyön ohjaamisen kannalta tilanne edellä kuvattujen haasteiden osalta ei vielä ole hälyttävä, päinvastoin. Voimme vielä vaikuttaa jalostustyön kehityksen suuntaan ja käytössämme on varsin terve ja alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukaiset ominaisuutensa hyvin säilyttänyt suomalainen pointterikanta. Edellä kuvatusta kehityksestä pointterin jalostukselle syntyvien uhkien torjunta ja muodostetun uuden jalostuskannan hiominen 2010-luvun suomalaisen pointterikannan peruspopulaatioksi ovatkin tämän JTO:n keskeiset tavoitteet. 2 RODUNTAUSTA Lainauksia Otto Ramelin kirjasta: Kuinka koulutan kanakoirani - Pointterit ja setterit kotona ja kentällä. Seisovia koiria käytettiin Etelä-Euroopan maissa jo 1200-luvulla. Niitä kutsuttiin braccoiksi. Pointterin katsotaan kehittyneen näistä koirista. Pointteria on totuttu pitämään yhtenä vanhimmista metsästyskoiraroduista. Pointteri-nimi on kuitenkin suhteellisen uusi, sillä ensimmäisen kerran se mainitaan vasta vuonna 1732 nimettömän kirjailijan teoksessa "The Gentleman Farrier". Pointteri on kehittynyt itsenäiseksi roduksi vähitellen, usean vuosisadan aikana. On mielenkiintoista, miten eri ominaisuuksia "koottiin" roduksi. Kehitys oli aluksi hidasta: seisonta ominaisuudet kuuluivat pitkään varsin heterogeeniselle koiralaumalle. Myöhemmin rotuominaisuuksien kiinteytyessä alkoi myös tyypillinen pointterin pää saada nykyiset piirteensä. Hitaasta, seisonnalla makaavasta koirasta kehittyi vähitellen tuulennopea, ylväsryhtinen pointteri. Määrätietoinen jalostus, jonka lopputuloksena syntyi tämän päivän pointteri, toteutettiin pääasiassa Englannissa 1700-luvun ja 1800-luvun aikana. Aluksi tehtiin yhdistelmiä ns. espanjalaisen pointterin ja spanielin sekä setterin kanssa. Tulokset eivät kuitenkaan tyydyttäneet. Jatkossa risteytettiin espanjalainen pointteri kettukoiran, vihikoiran, vinttikoiran, mastiffin ja mahdollisesti bulldogin kanssa. 1800-luvun risteytykset voidaan jakaa kahteen pääryhmään; kettukoira- ja vinttikoiralinjaan.

4 Suomeen hankittu ja Suomen pointterijalostuksessa aikoinaan merkittäväksi yksilöksi muodostunut musta pointteriuros Diarmid, kuului nimenomaan skotlantilaiseen mustaan vinttikoiralinjaan. Vinttikoiralinjasta kehittyi onnistuneiden yhdistelmien kautta suomalaisen pointterikannan perusta. Kyseiset risteytyslinjat eivät kylläkään esiinny nykyään enää mitenkään puhtaana vaan linjat ovat sekoittuneet voimakkaasti Perustellusti Diarmidia ja sen jälkeläisiä voidaan siis pitää suomalaisen pointterikannan kantayksilöinä. Erityisesti Diarmidin poika Black Arrowilla ja sen jälkeläisillä oli voimakas vaikutus rodun kehittymiseen Suomessa. Pelkistetysti voidaan sanoa, että Suomalaisen pointterikannan kantakoira on Diarmid ja sen jälkeläiset. 1910-luvun lopulla Suomen pointterikanta käsitti noin sata rekisteröityä koiraa. Näistä 90 %:lla oli Diarmid-linjainen isä ja n. 50 %:lla molemmat vanhemmat olivat Diarmidin jälkeläisiä. Vinttikoiralinja oli siis yleisestä trendistä poiketen saanut suomalaisessa pointterikannassa tukevan jalansijan. Kettukoiralinjaisia pointtereita esiintyi Suomessa melko vähän vuosina 1910-1930. Suomalainen pointterikanta on 1930-luvulta alkaen nykypäiviin saakka perustunut hyvin voimakkaasti pohjoismaisen jalostusaineksen käyttöön. Jalostusyksilöiden tuonnit pohjoismaiden ulkopuolelta ovat olleet yksittäisiä ja vaikutuksiltaan vähäisiä. Pohjoismaihin onkin syntynyt 1920-luvulta alkaen oma pointterikantansa, jossa vielä 1950-luvulle saakka alkuperäiset kettukoira- ja vinttikoiralinjat toimivat jalostusvalintojen taustalla. Voimakkaimmin kettukoiralinjan perimästä pitivät kiinni tanskalaiset ns Hertha-linjan pointterikasvattajat. Pohjoismainen pointterikanta on toiminut kiihtyvällä vauhdilla 1950-luvulta alkaen pointterijalostuksen alueellisena kokonaisuutena, jossa ei varsinaisesti voida puhua ns kansallisista linjoista ja niiden jalostustyöstä. 1980-luvulle saakka pohjoismainen pointterikanta voitiinkin hyvällä syyllä mieltää omaksi linjakseen pointterijalostuksessa. Tähän pohjoismaiseen kantaan on viime vuosikymmeninä liitetty jalostustuontien kautta kuitenkin erityisesti espanjalaisia ja italialaisia linjoja, joten nykyisellään ei enää ehkä ole mielekästä puhua pohjoismaisesta pointterilinjasta.

5 Laajemmassa mittakaavassa eri risteytys- ja jalostuslinjat ovat sekoittuneet eurooppalaiseksi pointteriperimäksi, jossa on kuitenkin kyetty säilyttämään rodun alkuperäiset käyttöominaisuudet hyvällä tasolla. 1990-luvulle siirryttäessä pointterin jalostuksessa on enenevässä määrin näkynyt vaikutteita tuontikoirien käytöstä. Jalostukseen käytettyjen tuontiurosten määrä vuosina 1990-2000 oli 17 kpl ja narttujen 14 kpl. Merkillepantavaa on, että vielä 1990-luvulla ulkomaisia uroksia käytettiin jalostukseen hyvin vähän, vain 3 yksilön verran, mutta vuosina 2000-2010 määrä oli noussut jo 9 yksilöön. Voidaan siis todeta, että pointtereiden jalostus on saanut entistä selvemmin pohjoismaisia ja kansainvälisiä vaikutteita. Tämän voidaan jatkossa olettaa myös laajentavan rotumme geenipohjaa. Tuontiyksilöiden kohdalla tärkeää on, että tunnemme riittävän hyvin ja laajasti jalostukseen käyttämiemme koirien taustat ja terveystiedot. Rodun jalostushistoriasta voidaan todeta, että hyvät yksilöt ovat linjasiitosten sekä onnistuneiden ulkosiitosten tuloksia Viimeisten viiden (2007-2012) vuoden aikana kennelnimellä toimivien pointterikasvattajien kokonaismäärä on ollut 18. Näistä 11 kasvattajaa edustaa käyttölinjan jalostustyötä ja 7 näyttelylinjan jalostusta. Yhteensä em. kasvattajien pentuja syntyi ajanjaksolla 186 kpl, joista 108 käyttölinjaista pentua ja 78 näyttelylinjaista pentua. Tästä tilastosta puuttuvat pennut, joiden taustalla ei ole kasvattajanimen omaavaa kasvattajaa. Tämän tilastotiedon perusteella voimme todeta, että pointterinjalostus on voimakkaasti jakautunut kahteen linjaan, joiden määrälliset suhteet ovat lähes samalla tasolla. Tätä kehitystä ei pidetä suotavana rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen säilymisen kannalta.

6 3 JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Englantilaisten kanakoirien rotujärjestö Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry on Pohjoismaiden vanhin rotujärjestö. Se perustettiin 11.5.1901 Finska Kennelklubbenin ensimmäiseksi osastoksi nimellä Finska Kennelklubbens Hönshundssektion. Vuonna 1935 perustettiin Suomen Kanakoirakerho ry, johon liittyivät lähinnä suomenkieliset. Finska Kennelklubbens Hönshundssektion ja Suomen Kanakoirakerho yhdistyivät vuonna 1983. Yhdistyksen nimeksi tuli tällöin Kanakoirakerho- Hönshundssektionen ry. Nykyään Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry, KKK-HHS ry, toimii valtakunnallisella tasolla Suomen Kennelliiton alaisena rotujärjestönä ja edustaa FCI ryhmä 7:n englantilaisia kanakoirarotuja, pointtereita ja settereitä. Yhdistyksen jäsenmäärä on viime vuosina ollut voimakkaasti kasvussa. Vuonna 1980 jäseniä oli 170 ja vuonna 2011 reilusti nelinkertaisesti, noin 800. Yhdistyksen tarkoituksena on järjestää kokeita ja kilpailuja jalostustyön tueksi settereiden ja pointtereiden käyttöominaisuuksien selvittämiseksi ja parantamiseksi. Toiminnan painopiste on kuluneen sadan vuoden aikana ollut selkeästi koetoiminnan kehittämisessä, mutta myös näyttelytoiminta on kuulunut kerhon aktiivisen mielenkiinnon kohteisiin. Jokaisella rodulla on KKK-HHS ry:n sisällä rodun harrastajien esittämä ja yhdistyksen hallituksen nimeämä jaostoimikunta. Rotujaokset järjestävät edustamansa rodun harrastajille omia koulutuspäiviä ja kilpailuja, seuraavat rodun kehitystä mm. terveys- ja luonnekyselyin, ylläpitävät pentuvälitystä sekä yhteistyötä Pohjoismaisten sisarjärjestöjen kanssa. KKK-HHS ry on keväällä 2012 perustanut myös rotujärjestön alaisten viiden rodun yhteisen jalostustoimikunnan. Tämän toimikunnan tehtävänä on parantaa ja yhtenäistää tiedonhankintaa roduistamme, sekä toimia jaosten ja Kennelliiton yhteistyöelimenä jalostukseen liittyvissä asioissa. Ensisijaisesti rotujaokset kuitenkin vastaavat myös jatkossa rotukohtaisesta jalostuksen ohjauksesta. Yhteisen jalostustoimikunnan tavoitteena on tarjota tähän työkaluja ja tiedonhankinta menetelmiä.

7 KKK-HHS ry:llä on useita eri jäsenmuotoja. Yhdistyksen jäsenet ovat koe-, vuosi-, perhe-, vapaa-, kirjeenvaihtaja- tai kunniajäseniä. Yksityinen henkilö voidaan hyväksyä koe- tai vuosijäseneksi kirjallisen hakemuksen perusteella. Koejäseneksi hyväksytään kaikki rotujärjestön jäsenyydestä kiinnostuneet. Koejäsen on oikeutettu kaikkiin rotujärjestön tarjoamiin palveluihin, kuten kerhon julkaisuihin, jalostusneuvontaan, osallistumiseen koulutustapahtumiin ja koetoimintaan. Koejäsenen osallistuttua kanakoirien koetoimintaan (ei tulosvaatimusta) hänet voidaan hyväksyä vuosijäseneksi. Koejäsenellä on äänioikeutta lukuun ottamatta kaikki samat etuudet kuin vuosijäsenelläkin. Osallistumista rodunomaiseen kokeeseen on haluttu pitää varsinaisen jäsenyyden ehtona siksi, että päätösvalta rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta vaalivassa rotujärjestössä pysyisi jatkossakin niillä, joilla ovat osoittaneet aktiivisuutensa rotujemme käyttötarkoituksen ylläpitämiseksi. 4 RODUN NYKYTILANNE Seuraavassa kuvaamme pointterikannan kokoa ja jalostuspohjan laajuutta. Lisäksi pyrimme pohtimaan jalostuskantamme pienuuden merkitystä rodun monimuotoisuuden ja perinnöllisen edistymisen kannalta. 4.1 Populaation rakenne ja jalostuspohja Rotujen perinnöllinen monimuotoisuus tarkoittaa sen geeniversioiden (alleelien) runsautta. Puhutaan myös jalostuspohjan laajuudesta. Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa ja suojaa monen perinnöllisen vian ja sairauden puhkeamiselta. Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussaira-

8 uksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminenkin ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään puolet syntyvistä koirista, tai pentuekoko huomioiden se rodun osuus, joka saadaan jakamalla luku 2 rodun keskimääräisellä pentuekoolla. Jos rodun pentuekoko on vaikkapa 5, jalostukseen tulisi käyttää 40 % rodun koirista. Monimuotoisuutta turvaava rajoitus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa 5 % ja suurilukuisissa 2-3 % suhteessa rodun neljän vuoden rekisteröinteihin. Jos rodussa rekisteröidään neljän vuoden aikana keskimäärin 1000 koiraa, ei yksittäinen koira saisi olla vanhempana useammalle kuin 20-50 koiralle. Yhdessäkään rodussa ei yhdellä yksilöllä saisi olla enempää kuin 100 jälkeläistä. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % ja suurilukuisissa 4-6 % suhteessa neljän vuoden rekisteröinteihin. (Kennelliitto/artikkelit/Katariina Mäki) Pointterikanta Suomessa on rekisteröintimäärien perusteella pysynyt pitkäaikaisessa seurannassa samalla tasolla. Merkittäviä vaihteluita ei ole esiintynyt. Rekisteröintimäärillä mitattuna pointteri on Suomessa pieni rotu, joka tuo mukanaan haasteita mutta luonnollisesti myös mahdollisuuksia jalostustyön ohjaamisessa. Jalostusaines on suppea, mutta toisaalta koko käytettävissä oleva populaatio on suhteellisen helppo hallita. Pointtereiden rekisteröintimäärät seurantajaksolla 2000-2010 ovat noudattaneet aiempien seurantajaksojen linjaa eli mitään merkittävää muutosta pitkällä aikavälillä ei ole tapahtunut. Koko seurantajakson merkittävin poikkeama on vuodelta 2010, jolloin rekisteröintimäärää oli vain 23 pentua. Tätä voidaan pitää huolestuttavana rekisteröintimäärän laskuna ja ei toivottavana ilmiönä. Rekisteröintimäärät vuosina 2000-2010 muodostuvat seuraaviksi: Keskimääräinen vuosittainen rekisteröintimäärä 36,3 pentua Rekisteröintien vuosittainen vaihteluväli 23-50 kpl

9 Vuositilastot 2000-2010 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Pennut (kotimaiset 34 35 24 32 30 46 26 45 25 42 15 Tuonnit 2 3 4 4 6 1 1 5 7 4 8 Rekisteröinnit yht. 36 38 28 36 36 47 27 50 32 46 23 Pentueet 6 5 4 6 4 8 4 8 4 5 2 Pentuekoko 5,7 7,0 6,0 5,3 7,5 5,8 6,5 5,6 6,2 8,4 7,5 Taulukko 4.1.1 Pointtereiden rekisteröinnit vuosina 2000-2010. Lähde: Jalostustietojärjestelmä Kuva 4.1.1 Rekisteröinnit 2000-2010. Lähde: Jalostustietojärjestelmä Kuva 4.1.2 Pentueet. Lähde: Jalostustietojärjestelmä

10 Jalostukseen käytetyt eri urokset 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 - kaikki 5 4 4 6 4 8 4 8 4 5 2 - kotimaiset 2 3 2 4 1 5 3 3 2 2 2 - tuonnit 3 1 2 2 2 1 1 3 1 0 0 - ulkomaiset 0 0 0 0 1 2 0 2 1 3 0 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4v8kk 5v1kk 4v8kk 5v3kk 5v6kk 5v9kk 6v11kk 7v10kk 4v1kk 5v1kk 5v8kk Taulukko 4.1.2 Jalostukseen käytetyt eri urokset 2000 2010. Lähde: Jalostustietojärjestelmä Jalostukseen käytetyt eri nartut 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 - kaikki 6 5 4 6 4 8 4 8 4 5 2 - kotimaiset 6 5 4 6 3 8 3 7 4 2 1 - tuonnit 03 0 0 0 1 0 2 2 0 3 1 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 5v6kk 6v1kk 5v1kk 4v2kk 5v 5v9kk 3v10kk 5v9kk 4v1kk 4v8kk 3v11kk Taulukko 4.1.3 Jalostukseen käytetyt eri nartut 2000 2010. Lähde: Jalostustietojärjestelmä Verrattuna Norjan tai Ruotsin rekisteröintimääriin, Suomessa rekisteröidään pointtereita huomattavasti vähemmän. Arvioitaessa rekisteröintimäärien kehitystä näissä maissa, voidaan määrien todeta pysyneen myös melko stabiilina seurantajakson ajan. Pohjoismaista pointteripopulaatiota pidetään hyvin yleisesti yhtenäisenä jalostuspopulaationa, jossa viime vuosiin saakka volyymia on edustanut erityisesti Ruotsin ja Norjan kanta. Selvänä poikkeuksena Suomen pointterikantaan on, että Ruotsissa ja Norjassa pointterit ovat puhtaasti käyttölinjaisia. Näissä maissa ei siis ole nähtävissä rodun kahtiajakoa, vaan pointteri edustaa vain metsästyskäyttöön jalostettua rotua.

11 Kuva 4.1.3 Pointtereiden rekisteröinnit Norjassa 2001 2009 Kuva 4.1.4 Pointtereiden rekisteröinnit Ruotsissa 2001-2011

12 Jalostuspohjaltaan Suomalainen pointteripopulaatio on hyvin kapea. Sukusiitos jalostusmenetelmänä ei tästä syystä vaikuta tarkoituksenmukaiselta. Näin siitäkin huolimatta, että merkittävä prosentti ns huippuyksilöistä ovat sukusiitoksen tulosta. On syytä muistaa, että tiukastikin sukusiitetty yksilö pystyy joka tapauksessa antamaan jälkeläisilleen vain puolet perimästään, jolloin mahdolliset edulliset homotsygotia- tilanteet murtuvat. Jatkettu sukusiitos johtaa useimmin ongelmiin kuten lisääntymisvaikeudet, pienet pentueet, pentukuolleisuus, epilepsia tai epämääräinen elinvoiman heikentyminen yms. riippuen siitä mitä heikon perimän aluetta sukusiitoksella sattumalta on ikään kuin korostettu. Sukusiitos ei tuo haitallisia tai sairausgeenejä koirakantaan, mutta se kaivaa niistä jotkut sattumanvaraisesti esiin ja yleistää linjassa. Seurantajaksolla 2000-2010 jalostusurosten osalta kehitys on ollut edellisen tavoiteohjelman mukaista. Keskeiseksi tavoitteeksi JTO 2006-2010 asetettiin ns Matador-jalostuksen riskien pienentäminen. Tässä on onnistuttu hyvin. Toki yksittäiset ominaisuuksiltaan poikkeuksellisen hyvät yksilöt näkyvät edelleen voimakkaasti isätilastoissa. KVA Uskon Pikkumusta ja Elit2002 Påvalmalmens Hiku edustavat tilastointiaikana eniten pentueita saaneita uroksia ja joiden pentuemäärä ylittää suositusrajan (max 3 pentuetta). Toisen polven pentue- ja pentumäärissä Uskon Pikkumusta nousee todella huomattavaan asemaan, pentue määrän ollessa 14 ja pentumäärän 73. Muilta osin jalostusurokset ovat populaation kokoon nähden hyvin hajautunut. Runsaimmin käytettyjen jalostuskoirien joukossa ei ole lähisukulaisia ja rodussa ei ole toistettu samoja yhdistelmiä. Tältä osin jalostuspohja on populaation pienestä koosta huolimatta rakenteeltaan hyvä.

13 Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä Uros/syntymävuosi Pentueita Pentuja %- Kumulat osuus % Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 Uskon Pikkumusta 1995 4 28 7,91% 8% 14 73 5 33 2 Påvalmalmens Hiku 1996 4 23 6,5% 14% 4 30 4 23 3 Backwoodhill s Robinson 2003 2 16 4,52% 19% 3 24 2 16 4 Tasu 2002 2 16 4,52% 23% 2 14 2 16 5 Segev Hill Street Blues 1998 2 15 4,24% 28% 2 16 2 15 6 Härjarös Orion 2002 3 15 4,24% 32% 0 0 3 15 7 Sakidi Octopus 1994 2 14 3,95% 36% 6 30 6 36 8 Aukian Einstein 1995 2 11 3,11% 39% 3 19 2 11 9 Rantakurun Pluto 1999 2 11 3,11% 42% 4 23 2 11 10 Woodfield Tsappes 2001 2 11 3,11% 45% 0 0 2 11 11 Hesselhöj Romeo 1998 2 10 2,82% 48% 1 6 2 10 12 Patjanen s Baron De Lay 1 10 2,82% 51% 1 11 1 10 13 Jilony Freedom With Kanix 2007 1 10 2,82% 54% 1 4 1 40 14 Österviks-Gormand 2001 1 9 2,54% 56% 1 7 1 9 15 Björklunds K. Cito 2007 1 9 2,54% 59% 2 12 1 9 Taulukko 4.1.4 15 eniten käytettyä urosta vuosina 2000 2010. Lähde: Jalostustietojärjestelmä Jalostusnarttujen osalta seurantakauden toteuma tukee populaation tervettä jalostuspohjaa. Myöskään yksittäiset nartut eivät nouse dominoivaan asemaan populaation jalostuspohjaa arvioitaessa. KVA Av Rabbelung Lucy on eniten pentueita saanut narttu, mutta jalostuskäyttö pysyy vielä suositusrajan puitteissa. Huomioitava on, että näyttelylinjaa edustava Acolennon Hesperia nousee merkittävään asemaan jalostusnartuista toisen polven pentue- ja pentumäärissä (5 pentuetta/31 pentua). Jalostusnarttujen seurantatilastot kuvaavat uroksia hieman selkeämmin pointterin jalostuspohjan kahtiajakoisuutta käyttö- ja näyttelylinjoihin. Näyttelylinjaisten narttujen osuus on 4/15, kun urosten osalta suhdeluku on 2/15.

14 Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä Narttu /syntymävuosi Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 Av Rabbelugn Lucy 1997 3 20 5,65% 2 14 3 20 2 Inka Vom Leinetal 2002 2 19 5,37% 3 23 2 19 3 Claypond s Adara 2005 2 16 4,52% 3 24 2 16 4 Claypond s andel 2002 2 16 4,52% 2 14 2 16 5 Setpoint s Sonja 2003 2 15 4,24% 3 14 2 15 6 Tasangon Amanda 1994 2 12 3,39% 2 8 3 18 7 Acolennon Hesperia 2000 2 12 3,39% 5 31 2 12 8 Blackplains Nightmare 2003 2 12 3,39% 1 11 2 12 9 Ridanflight Roma At Kanix 2006 1 10 2,82% 1 4 2 17 10 Blackplains Peacok 1998 2 10 2,82% 3 19 2 10 11 Rantakurun Royl 2000 1 9 2,54% 1 7 1 9 12 Karoliina 1994 1 9 2,54% 1 7 1 9 13 Aukian Helena 2001 1 9 2,54% 0 0 1 9 14 Skaidi Riina 1997 2 9 2,54% 0 0 2 9 15 Woodfield Macy 1994 1 8 2,26 3 19 1 8 Taulukko 4.1.5 15 eniten käytettyä narttua vuosina 2000 2010. Lähde: Jalostustietojärjestelmä Kokonaisuutena arvioituna Suomalaisen pointteripopulaation jalostuspohja on terve ja rakenteeltaan hyvä. Samoja yhdistelmiä ei olla toistettu ja yksittäisten yksilöiden jalostuskäyttö on keskimäärin ollut alle kolme pentuetta per koira. Tulevan seurantakauden haasteeksi tulee kasvavassa merkityksessä nousemaan jo tosiasiallisesti tapahtunut rodun jakautuminen Suomessa näyttely- ja käyttölinjaisiin yksilöihin. Jalostusurosten osalta seurantakauden tulokset osoittavat, että jalostusvalinnoissa suositaan käyttölinjaisia uroksia tai niiden jälkeläisiä, mutta jalostusnarttujen osalta tilanne on jo aika tavalla erilainen. Käyttöominaisuuksien degeneroituminen uhkaa siis erityisesti narttulinjoja. Tehollinen populaatiokoko kuvaa jalostuspohjan laajuutta: mitä pienempi on tehollinen populaatio sitä nopeammin keskimääräinen sukusiitosaste kasvaa ja geenit homotsygoituvat. Tällöin populaatiosta menetetään monia geenejä, mikä kaventaa jalostusmahdollisuuksia peruuttamattomasti. Lisäksi populaation geenien homotsygoituminen alentaa populaation vastustuskykyä erilaisia

15 uhkatekijöitä vastaan. Se vaikuttaa esimerkiksi sairauksien leviämiseen ja ilmituloon rodussa ja sen myötä sairauksien torjuntaohjelmien vaikutuksiin. Laskennallinen tehollinen populaatiokoko (taulukko 4.1.6) on suomalaisessa pointterikannassa, populaation koko huomioiden, hyvällä tasolla. Vaihtoehtoja on tarjolla ja niitä käytetään kokonaisuuden kannalta oikein. Tulee kuitenkin muistaa, että laskennassa käytettyjen jalostusurosten ja -narttujen ollessa myös keskenään jollain tasolla sukulaisia, tehollinen populaatiokoko on todellisuudessa taulukossa esitettyä laskennallista arvoa pienempi. Populaatikoko 14 12 10 8 6 Populaatiokoko 4 2 0 87-90 91-94 95-98 99-02 03-06 07-10 Kuva 4.1.6: Tehollinen populaatio vuosina 1987-2010 Lähde: Jalostustietojärjestelmä Yleinen ohje ja tavoite on, ettei yhden uroksen osuus kannasta saa olla yli 5 % sukupolven pentutuotannosta. Käytännössä uroksia voidaan käyttää jalostukseen yli kymmenen vuotta, joten vaikutus on 3-4 sukupolveen. Kyseiseen suositukseen ei voida päästä suomalaisessa pointterikannassa ilman merkittävää pentuemäärien kasvua. Nykyisellään yksittäisen uroksen vaikuttavuus pentutuotantoon on vähintään 10 % ja ns Matador-yksilöiden osalta osuus nousee jopa 50 %:iin yksittäisen sukupolven pentutuotannosta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nykyisen populaation puitteissa yksittäistä jalostusyksilöä tulisi käyttää vain kerran kotimaisissa jalostusyhdistelmissä ja ainoastaan hyvin perustelluissa tapauksissa tätä useammin.

16 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Sukusiitosprosentti 3,76% 2,46% 1,28% 3,19% 0,8% 2,74% 2,17% 3,54% 1,98% 5,29% 0,45% Taulukko 4.1.6. Pointtereiden sukusiitosprosentti 2000-2010. Lähde: Jalostustietojärjestelmä Kuva 4.1.5 Pointtereiden sukusiitosprosentti 2000 2010 Lähde: Jalostustietojärjestelmä Sukusiitosprosentit ovat pysyneet pointteripopulaatiossamme hyväksyttävällä tasolla. Huomioiden tehollisen populaation koko, on noin 2,5 % tasolle vakiintunut sukusiitosprosentti hyväksyttävissä. Edellisen JTO-kauden tavoitteet on tältä osin kyetty toteuttamaan suunnitellulla tavalla. Sukusiitosprosenttien laskeminen nykyisestä tasosta edellyttäisi huomattavaa jalostustuontien määrän lisäämistä pohjoismaiden ulkopuolelta. Kyseinen toimenpide ei kuitenkaan ole välttämättä kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen ja edellyttäisi nykyistä laajempaa ulkomaisten jalostusyksilöiden seurantaa, johon resurssien osoittaminen on hankalaa. Jalostustuonneilla on pyritty laajentamaan jalostuspohjaa ja samalla myös kasvattamaan todellista tehollisen populaation määrää. Tuontikoirien osuus rekisteröinneistä on seurantavuosina 2006-2011 ollut 29 koiraa, joka on noin 15,6% kaikista rekisteröinneistä. Seuranta-ajalla jalostukseen käytettyjä tuontikoiria oli 11 kpl ja pentueiden määrä 13 pentuetta. Käyttölinjaisia tuontikoirien

17 pentueita syntyi yhteensä 6 pentuetta ja näyttelylinjaisia 5 pentuetta. Käyttölinjaisten narttujen jälkeläiskäyttö jää kahteen yksilöön, jota voidaan pitää jalostuspohjan laajentamisen ja tehollisen populaation kannalta heikkona tuloksena. Kennelliiton jalostustietokannan perusteella tuontien sukusiitosprosentit ovat yleisesti tasolla 0-0,78 %. Kyseisestä trendistä tekee poikkeuksen nimenomaan näyttelylinjaiset nartut, joiden keskimääräinen sukusiitosprosentti on 6,7 %, vaihteluvälin ollessa 0-17,78 %. Kyseistä rakennetta ei voida pitää tehollisen populaation tai sukusiitosasteen kehittymisen näkökulmasta toivottavana. 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet Kanakoirakerhon ry:n pointterijaos suoritti syksyn 2012 aikana pointteriharrastajille suunnatun kyselyn, jossa selvitettiin rodun luonteen, lisääntymisen ja käyttöominaisuuksien nykytilaa. Kysely suoritettiin internet kyselynä, joka toteutettiin Kanakoirakerhon pointterijaoksen internetsivujen kautta. Rodun kasvattajille lähetettiin myös tiedote kyselystä, jolla pyrittiin saamaan vastaajien määrä mahdollisimman kattavaksi. Vastauksia saatiin 50 kpl, josta 35 kpl (70,0 %) oli käyttölinjaisia pointtereita ja 15 kpl (30 %) näyttelylinjaisia sukutaulunsa perusteella. Vastaajista 73,1 % kertoi metsästävänsä koiralla. 3,8 % vastaaja käytti koiraansa metsästykseen vähän ja 23,1 % ei käyttänyt metsästykseen tai kysymykseen ei oltu vastattu. Kyselyssä esitettiin väittämiä, mihin tuli vastata asteikolla 1 5. Kuudentena vaihtoehtona oli -. Asteikkoa tulkittiin seuraavasti. - 1 2 3 4 5 En tiedä Ei Vähän Keskimäärin Jonkin verran Kyllä En osaa sanoa En halua vastata En ota kantaa Ei lainkaan Joskus Keskitasoa Useimmiten Aina/Paljon Huonosti Lievä Huomattava Jatkuvasti/Vakava Jokseenkin Jokseenkin Ei eri eikä samaa Jokseenkin samaa Täysin samaa eri mieltä eri mieltä mieltä mieltä mieltä

18 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun tarkoituksesta Pointteri kuuluu FCI:n ryhmään 7 kanakoirat. Alaryhmä 2.1 brittiläiset ja irlantilaiset pointterit ja setterit. Rotumääritelmän mukaan pointterin luonteen tulee olla ystävällinen ja rauhallinen. Olemukseltaan pointteri on aristokraattinen ja valpas, joka vaikuttaa voimakkaalta, kestävältä ja nopealta lintukoiralta. Pointteri ei saa koskaan osoittaa aggressiivisuutta ihmisiä tai koiria kohtaan, vaan sen kuuluu olla avoin ja rohkea. Pointteri on metsästyskoira, joka tarvitsee varsin paljon aktiviteetteja ja päivittäin vapaana tapahtuvaa liikuntaa. Luonteeltaan tasapainoinen ja fyysisesti hyväkuntoinen pointteri on mitä parhain metsästyskaveri. 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Pointtereiden luonne on tänä päivänä keskimäärin erittäin hyvä. Vastanneista 94,2 % oli tyytyväisiä tai jonkin verran tyytyväisiä koiransa luonteeseen. Loput 5,8 % olivat joko keskimäärin tai vähän tyytyväisiä. Pointterit ovat tänä päivänä selvästi avoimia ja sosiaalisia koiria, jotka eivät stressaannu helposti. Kyselyn perusteella toki voidaan todeta, ettei pointteri ole seurakoira, koska kysymys luonteen levollisuudesta pudotti vastaukset sarakkeesta Kyllä sarakkeeseen Jonkin verran. Pointtereissa ei todettu aggressiivisuutta toisia koiria tai ihmisiä kohtaan. Myöskään pointteri ei ole haukkuherkkä. Kyselyn perusteella voidaan todeta, että pointtereiden luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa on rodun ihannerotuprofiilin mukainen.

19 Kuva 4.2.1 Luonne. Lähde Kysely 2012 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet Pointteri on metsästyskoira, joka kuuluu 1.1.1995 alkaen FCI:n ryhmään 7 (kanakoirat). Sitä käytetään niin avoimessa kuin peitteisessäkin maastossa metsästettäessä. Pointterin tulee riistaa etsiessään olla nopea ja kestävä, hakea ensisijassa ilmavainulla pää korkealla, tarmokkain, suoraviivaisin luovein löytääkseen lähimmän riistalinnun. Sen tulee haussaan käyttää tuulta hyväkseen. Suurta metsästysintoa sen tulee ilmentää hännänliikkein. Seisonnan tulee olla selkeä ja kohdistua suoraan lintuun. Linnulle etenemisen tulee tapahtua määrätietoisesti ja halukkaasti, mutta silti täysin ohjaajan hallinnassa. Pointterin tulee noutaa ammuttu riista ohjaajalleen. Luontainen säestystaipumus toisen koiran seisonnalle on arvostettava ominaisuus, samoin kuin peitteisessä maastossa tehty tiedotus. Tiedottamisella tarkoittaa sitä, että koira irtoaa seisonnaltaan ja palaa hakemaan ohjaajansa mukaan lintutilanteeseen. Pointteri on jalostettu seisovaksi lintukoiraksi, jonka erottaa vaikkapa mannermaisista kanakoirista sen temperamentti, liikkumisen laajuus ja lennokkuus. Toimintatapa itse lintutilanteessa on kaikilla seisovilla koirilla jokseenkin samankaltainen. Oikean, alkuperäisen tyypin säilyminen on tärkeää, sillä juuri se erottaa pointterin monitoimikoiraksi tarkoitetuista seisojista. Pointteri on spesialisti, jonka melko kapealle erikoisosaamiselle on määritelty korkeat vaatimukset Suoriutuakseen tehtävästään, pointterin tulee olla luonteeltaan avoin, ystävällinen, tasapainoinen ja hyvähermoinen. Sen tulee mielellään vastaanottaa ja

20 sietää asiallista koulutusta. Nykypäivän metsästys ei poikkea käytännöllisyydeltään mitenkään edellisten vuosikymmenien metsästyksestä. Tästä syystä pointterin käyttöominaisuuksien tulee olla sillä tasolle, että koira kykenee yhteistyöhön ohjaajansa kanssa sekä omata riittävät geneettiset valmiudet seisovana lintukoirana. Jalostuksen ja alkuperäisen tyypin säilyttämisen kannalta olennaisin tieto käyttöominaisuuksista ja luonteesta saadaankin rodunomaisista kokeista. Pointtereiden rodunomaisia koemuotoja on kolme, KAKE; KATU JA KAME. Koemuodot määrittyvät maasto-olosuhteiden mukaan, missä koe toteutetaan. KAKE tapahtuu pelto- olosuhteissa, KATU tunturiolosuhteissa ja KAME metsäolosuhteissa. Pelto- ja tunturikokeissa koirat kilpailevat parihakuna, metsässä yksitellen. Esimerkiksi Suomen muotovalion arvoon tarvittavat tulokset (AVO 1 tai 2 x AVO 2) on saavutettava näistä koemuodoista, jotka määrittävät rodun työskentelytapaa, tyyppiä ja tyyliä. Rodunomaiseksi kokeeksi ei luokitella esimerkiksi mannermaisille seisojaroduille rodunomaiseksi kokeeksi määriteltyä kanakoirien erikoiskoetta. Pointtereiden koekäyntien ja siellä saavutettujen palkitsemistilastojen perusteella, rodun käyttöominaisuudet ovat säilyneet hyvin ja tukevat edelleen rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta metsästyskoirana. Seuranta-ajan ( 2005-2010) koetulosten perusteella pointtereiden käyttöominaisuudet on onnistuttu säilyttämään korkealla tasolla. Tämä käy ilmi seuraavista taulukoista (4.2.1 ja 4.2.2), jossa kuvataan pointtereiden koekäyntien määrä suhteessa palkitsemisprosenttiin.

21 Kuva 4.2.1: Koeosallistumiset, palkinnot ja palkitsemisprosentit 2005-2010 Kuva 4.2.2: Pointtereiden palkitsemisprosentit 2005-2010 Perinnöllisten käyttöominaisuuksien osalta rodunomaisista kokeista voidaan perustellusti korostaa Kultamalja- ja Derby-kilpailuiden tuloksia. Kyseiset kilpailut järjestetään alle 2- ja alle 3-vuotiaille koirille. Arvostelussa korostetaan nimenomaan perinnöllisiä ominaisuuksia koulutuksellisten seikkojen ollessa arvioinnissa normaaleja laatuarvosteluina toteutettavia kokeita pienemmässä asemassa. Näissä kilpailuissa pointterien menestys on jatkunut erinomaisella tasolla, joten käyttöominaisuudet, ainakin suhteutettuna muihin KKK-HHS ry:n edustamiin rotuihin, ovat säilyneet seurantakaudella hyvällä tasolla. Taulukkoon 4.2.3. on kerätty tiedot vuosien 2000-2010 aikana Kultamalja ja Derby-

22 kilpailujen finaaliin päässeiden koirien lukumäärät, pointtereiden osuus näistä sekä pointtereiden sijoitus- ja palkitsemistulokset. Kultamalja finaaliin päässeiden pointtereiden sijoittuminen finaalissa vuosina 2000 2010 Vuosi Osallistuneet koirat joista pointtereita Sijoitetut pointterit Sijoitukset kpl, kpl kpl 2000 6 1 1 1. 2001 9 1 0-2002 10 2 1 1., 3., 4. ja 5. 2003 10 2 1 3. 2004 9 4 1 2. 2005 9 6 3 2., 4. ja 5. 2006 8 2 1 2. 2007 12 4 3 1., 2. ja 3. 2008 10 5 4 1., 2., 3. ja 5. 2009 12 2 1 2. 2010 11 7 4 1., 2., 4. ja 5. Derby finaaliin päässeiden pointtereiden sijoittuminen finaalissa vuosina 2000 2010 Vuosi Osallistuneet koirat joista pointtereita Sijoitetut pointterit Sijoitukset kpl kpl kpl 2000 10 3 1 1. 2001 8 3 2 2. ja 5. 2002 9 3 1 4. 2003 7 2 2 1. ja 3. 2004 7 2 2 1. ja 2. 2005 8 2 2 1. ja 3. 2006 8 4 3 3., 4. ja 5. 2007 7 5 5 1., 2., 3., 4. ja 5. 2008 9 3 3 1., 2. ja 3. 2009 7 4 2 3. ja 4. 2010 9 0 0 - Taulukot 4.2.2-3: Pointterien menestyminen ikäkausikilpailuissa 2000-2010.

23 4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen Luonnekyselyn perusteella pointtereiden käyttäytyminen kotioloissa ja päivittäisissä tilanteissa tänä päivänä on ihannerotuprofiilin mukainen. Koirilla ei todeta eroahdistusta ja se käyttäytyy kotona rauhallisesti. Pointterit tänä päivänä suhtautuvat ystävällisesti lapsiin ja käyttäytyvät rauhallisesti vieraisiin ihmisiin kotana kuin myös kodin ulkopuolella. Kuva 4.2.3 Käyttäytyminen kotioloissa ja päivittäisissä tilanteissa. Lähde Kysely 2012 Rodun lisääntymistä selvitettiin terveyskyselyn yhteydessä. Saatujen tulosten perusteella pointterit ovat ominaisuuksiltaan terveitä lisääntymään ja hoitamaan pentueensa. Lisääntymistulosten yhteenveto kohdassa 4.3.4. 4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskimmäisistä hyvinvointi ja terveysongelmista Luonnekyselyn perusteella voidaan todeta, että pointterin luonteeseen ja käyttäytymiseen ei liity erityisiä ongelmia tai korjaamisen aiheita. Jalostusvalinnoissa tulee jatkossakin kiinnittää erityistä huomioita koirien luonteeseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Arkoja tai aggressiivisia koiria ei saa käyttää

24 jalostukseen. Haasteena on myös säilyttää pointtereiden hermorakenne niin hyvänä, että koirien koulutus metsästyskäyttöön on mahdollista. Tällöin esim. äänille arat tai herkät yksilöt eivät ole jalostuksen kannalta suositeltavia. 4.3 Terveys ja lisääntyminen Keväällä 2011 Pointtereiden rotujaos toteutti terveyskyselyn kaikille pointtereiden omistajille. Kyselyn tarkoitus oli selvittää pointteripopulaatiomme terveydentilaa tällä hetkellä. Kysely toteutettiin nettikyselynä, jotta se tavoittaisi mahdollisimman paljon koiranomistajia ja olisi helppo täyttää. Vastauksia saatiin 64 yksilöstä. Niiden perusteella pointteri miellettiin vaivattomaksi kotikoiraksi, luonteeltaan ystävälliseksi ja nöyräksi. Äänille herkkiä koiria löytyi joukosta18,0 %, kun kyseessä oli ukkonen, ilotulitus tai muu vastaava melu, mutta paukkuherkkää koiraa ei kyselyn mukaan ollut yhtään. Tähän saattaa positiivisesti vaikuttaa se, että metsästyskoirat totutetaan usein jo hyvin varhaisella iällä aseen aiheuttamiin ääniin. Näin koirille muodostuu neutraali suhde paukkuärsykkeeseen Terveyskyselyn perusteella pointterit ovat Suomessa varsin terveitä ja omistajat ovat tyytyväisiä koiriensa terveydentilaan. Yksittäisiä tapauksia kirjattiin kuitenkin lähes kaikista pointtereilla tavattavista sairauksista. Vastaukset eivät edusta määrällisesti tilastollisesti merkittävää osaa pointterikannastamme (kyselyn potentiaalinen yksilömäärä oli tiedossa olevien rekisteröintimäärien mukaisesti 1253 yksilöä). Pieni populaatiomme huomioiden tuloksia voidaan pitää kuitenkin merkitsevinä, koska vastauksia saatiin useamman eri sukupolven yksilöistä. 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisälletyt sairaudet Rodun perinnöllisten vikojen ja sairauksien ehkäisemisohjelma PEVISA on tullut voimaan 1.1.1987. Nykyinen ohjelma on voimassa 31.12.2013 asti. Pointtereiden PEVISA-ohjelman mukaan pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu lonkkakuvauslausunto (lonkkakuvauspakko). Kuvaushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 12 kuukautta. Rekisteröinnin raja-arvona

25 on lonkkaniveldysplasian aste B, sekä jälkeläisrajoitus 30 pentua, viimeinen rajan ylittänyt pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaan. Periytymistavan vuoksi jalostukseen saa käyttää vain terveeksi (A ja B) luokiteltuja koiria. Tärkeää on myös seurata sisarusten ja sukulaisten dysplasia-asteita. Koiria, joiden jälkeläisillä todetaan runsaasti lonkkaniveldysplasiaa, ei saa käyttää jalostukseen Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkavika, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major gene). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1 0.6. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia. (Kennelliitto/artikkelit/Anu Lappalainen)

26 Suomessa arvostelussa käytetään FCI:n vahvistamaa kansainvälistä lonkkaniveldysplasian arvosteluasteikkoa: A ei muutoksia B lähes normaali / rajatapaus C lievä D kohtalainen (keskivaikea) E vaikea Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset. Lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna piirtyy terävänä ja on lievästi pyöristynyt. Nivelrako on tiivis ja tasainen. Norbergin asteikko vetoasennossa noin 105 (suosituksena). Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat vähän epäyhdenmukaiset ja Norbergin asteikko vetoasennossa lähellä 105, tai reisiluun pään keskus on mediaalisesti lonkkamaljakon dorsaalireunaan nähden ja reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset. Reisiluun pää ja lonkkamalja eivät ole yhdenmukaiset, Norbergin asteikko on noin 100 ja/tai lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna on vähän mataloitunut. Epätasaisuutta tai korkeintaan lieviä nivelrikkomuutoksia lonkkamaljan kraniaali-, kaudaali- tai dorsaalireunassa tai reisiluun päässä tai kaulassa. Selvää epätasaisuutta reisiluun päässä ja lonkkamaljakossa, subluksaatio. Norbergin asteikko on suurempi kuin 90 (vain suosituksena). Lonkkamaljakon kraniolateraalireuna tasaantunut ja/tai nivelrikon merkkejä. Selvästi dysplastinen lonkkanivel. Esim. luksaatio tai selvä subluksaatio, Nordbergin asteikko alle 90, selvä lonkkamaljakon kraniaalireunan tasaantuminen, reisiluun pään epämuotoisuus (sienimäinen, tasaantunut) tai muut nivelrikkomuutokset. Tätä asteikkoa noudatetaan koiran 6 vuoden ikään saakka. Tämän jälkeen arvostelussa on otettava huomioon koiran ikä ja erityisesti sekundäärinivelrikko. Vuosien 2000-2010 lonkkaniveltilostojen perusteella pointtereiden HD-taso on pysynyt hyvänä. Kuvatuista koirista 89%:lla oli tulos luokkaa A tai B eli asteel-

27 taan normaaleita tai lähes normaaleita. Vuonna 2001 peräti 86%:lla koirista lonkat olivat luokkaa A, kun taas tässä mielessä heikoin vuosi oli vuosi 2002, jolloin A-lonkkaisia koiria oli vain 40% kuvatuista. Vuosi Tutkittu A B C D E 2000 31% 70% 10% 20% 0% 0% 2001 36% 86% 7% 7% 0% 0% 2002 32% 40% 50% 0% 10% 0% 2003 46% 69% 12% 19% 0% 0% 2004 38% 83% 17% 0% 0% 0% 2005 34% 62% 31% 6% 0% 0% 2006 48% 67% 27% 7% 0% 0% 2007 38% 72% 28% 0% 0% 0% 2008 21% 71% 14% 14% 0% 0% 2009 22% 50% 20% 20% 0% 10% 2010 27% 44% 33% 22% 0% 0% Yhteensä 34% 66% 23% 9% 1% 1% Taulukko 4.3 1 Pointtereiden lonkkaniveltilastot vuosina 2000-2010. Lähde: Jalostustietojärjestelmä Huolestuttavaa lonkkanivelasteiden määrittämisessä on se, että seuranta-ajan kaikkien kuvattujen yksilöiden määrä on vain yhteensä 405 koiraa eli 34%. Huolestuttavaa myös on, että seuranta-ajan perusteella kuvausprosentti on pienenemään päin, ollen heikoimmillaan 21% vuonna 2008. Saadaksemme mahdollisimman kattavan kuvan rodun HD-tilanteesta, tulee kuvausprosentin kasvuun panostaa tulevina vuosina. Tässä avainasemassa ovat ennen kaikkea kasvattajat, joiden velvollisuutena on kannustaa ja ohjata pennunottajat kuvauttamaan koirat sopivan iän saavutettuaan. Myös rotujärjestö voisi ajoittain kampanjoida ko. asian tiimoilta. Lonkkadysplasia-asteen terveenä pitäminen on rodunjalostuksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Metsästyskoirana pointterin rakenteen tulee olla terve, jotta se kykenee suoriutumaan sille asetetuista kovista fyysisistä rasitteista ja vaatimuksista. Lievä dysplasia voi olla käyttökoiralle kuitenkin lähes oireeton.

28 Jos niveleen kehittyy dysplasian seurauksena nivelrikkoa eli degeneratiivisen nivelsairauden merkkejä, voi koiralla olla merkittäviä kipuja. Tämä näkyy erityisesti rasituksen jälkeen. Useimmiten oireilu alkaa, kun nivelrikkoa alkaa kehittyä. Oireet, kuten kivusta johtuva ontuminen, ovat yksilöllisiä. Osa sairaista koirista oireilee, osa ei. Sairaus johtaa pahimmillaan liikuntakyvyttömyyteen ja rajoittaa koiran metsästyskäyttöä 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet Terveyskyselyssä kartoitettiin myös Pointterien PEVISA-ohjelmaan kuulumattomien sairauksien esiintymistä. Vastausten perusteella ei ilmennyt tarvetta laajentaa Pointterien PEVISA-ohjelmaan sisällytettäviä sairauksia. JTO-kaudella terveyskyselyn perusteella PEVISA-ohjelman ulkopuolella tarkkailtavien sairauksien listalle nousevat seuraavat: 1. Luonne: äänille herkkiä koiria raportoitiin 12 kpl (18.75%), kun kyseessä oli ukkonen, ilotulitus tmv. kova melu. Paukkuarkuutta ei kuitenkaan raportoitu. 2. Korvatulehdus: Korvatulehduksista kärsineitä koiria oli 16 kpl (25%) ja näistä vain kolmella (4,7%) tulehduksia oli säännöllisemmin. Lopuilla 13 koiralla (20,3%) korvatulehdus on ollut kertaluonteista tai enintään kolmesti eliniän aikana ollutta. Tilanne ei luppakorvaisella rodulla ole korkeista prosenteista huolimatta hälyttävä. 3. Hampaiden puutokset/purentaviat: Purukaluston virheistä raportoitiin yhdeksällä koiralla (14,1%). Näistä hammaspuutoksia oli kolmella (4,7%) ja ylä-, ala- tai tasapurentaa viidellä (7,8%). Joukkoon oli ilmoitettu yksi koira (1,6%), jolla oli eripituiset kulmahampaat, ilman tapaturmaista katkeamista.. Muilta osin terveyskyselyn tulokset eivät anna aihetta erityistarkkailulle puhumattakaan kyseisten sairauksien nostamisesta PEVISA-ohjelman piiriin. Yksittäisiä tautitapauksia raportoitiin seuraavissa:

29 1. Muut nivel- ja luusto-ongelmat: Muita nivel ja luusto-ongelmia oli kärsinyt kolme koiraa (4.7%). Ilmenemisikä tässä tuloksessa oli keskimäärin 7,6 vuotta. 2. Ristisideongelmat: Ristisideongelmia löytyi kahdelta koiralta (3,1%). Molemmat tapaturmaisia ongelmia, sekä leikkausta vaativia. 3. Virtsatietulehdus: Virtsatietulehduksesta on kärsinyt kuusi koiraa (9,4%). Näistä useammin kuin kolme kertaa oli tulehdus ollut kolmella koiralla. 4. Muu tulehdus: Muita tulehduksia pointtereilla on ollut 10:llä koiralla (15,6%), joista tapaturmaisia kertaluonteisia tulehduksia (mm. purema, haava) on ollut 3 kpl (4,7%). Muista syistä hoitoa vaativia tulehduksia on ollut seitsemän (10,9%). Näissä on ollut mukana mm. märkäkohtua ja nisätulehdusta. 5. Kutiseva / ärtyisä iho: Yksi raportoitu tapaus (1,6%). Tämäkin oli lievää (kuivaihoisuutta talven kuivilla keleillä. Haittakohtana erityisesti tassut). 6. Muut iho-ongelmat: Tässä löytyi ongelmia yhteensä seitsemältä koiralta (10.9%) ja näistä kolmella (4,7%) kyseessä oli ohut karvoitus. Kaikki kolme tapausta ovat olleet mustapohjaisilla koirilla, joista ohutkarvaisuus näkyy helposti ihon läpipaistamisena. 7. Furunkuloosi: Furunkuloosia on ilmennyt tassuissa vain yhdellä koiralla (1,6%), joten vastausten perusteella rotu on olut suhteellisen vapaa ko. taudista. 8. Syöpäkasvaimet: Tässä syöpä on lääketieteellisesti todettu kahdelta koiralta (3,1%) ja epäily on ollut yhdellä koiralla. Yhteensä tästä taudista on siis kärsinyt kolme yksilöä (4.7%). 9. Epilepsia: Kahdella koiralla (3,1%) on todettu epilepsian kaltainen kohtaus, mutta kumpaakaan ei ole ko. sairaudesta lääkitty tai testein sairaaksi todettu. 10. Kohtutulehdus: Kohtutulehduksesta on kärsinyt kolme koiraa (9,1%). 11. Kivesongelmat: Kivesongelmista on kärsinyt yksi koira (3,3%) ja tässä syynä on ollut laskeutumattomat kivekset. Kyselyyn raportoiduilla pointtereilla ei ole diagnosoitu seuraavia sairauksia: 1. Kyynärnivelen dysplasia: Ei raportoituja sairastapauksia.

30 2. Iho-ongelmat: Vastauksissa ei raportoitu iho-ongelmista. Allergioita tai märkäihottumaa ei ole diagnosoitu. 3. Sydänsairaudet: Pointtereilla ei ole todettu sydänsairauksia 4. Diabetes: Pointtereilla ei ole tavattu diabetesta. 5. Mahalaukun kiertymä: Pointtereilla ei ole tavattu mahalaukun kiertymää. 6. Kilpirauhasen toimintahäiriöt: Pointtereilla ei ole tavattu kilpirauhasen toimintahäiriöitä. 7. Eturauhastulehdus: Pointterit eivät ole kärsineet eturauhastulehduksesta. Toteutettu kysely oli ensimmäinen laatuaan ja käsitteli kattavasti tiedossa olevat pointterilla ja yleisemminkin eri koiraroduilla esiintyvät sairaudet. Kyselyn tulokset vahvistavat yleistä käsitystä pointteripopulaatiomme hyvästä terveystilanteesta. Pointteri on Suomessa erittäin terve rotu. 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt Yleisin kuoleman syy pointterilla on ikäperusteinen kuolema jolloin koiran keskiarvoinen ikä oli 11,56 vuotta. Alla selvitys muista kuoleman syistä. 1. Parantumattomaan tautiin kuoli 3 koiraa (13,6%). (syöpä yms) 2. Märkäkohtuun kuoli 2 koiraa (9,1%) 3. Suolikierteeseen 1 koira (4,6%) 4. Luonteen takia lopetettu 1kpl (4,6%) (aggressiivisuus) 5. Tapaturmainen kuolema 6kpl (27,3%) (liikenne yms) 6. Ikäperusteinen kuolema 9kpl (40,9%)

31 Kuva 4.3.1 Yleisimmät kuolinsyyt 4.3.4 Lisääntyminen Pointtereiden pentueet ja pentuekoot vuosina 2000-2010 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Pentueet 6 5 4 6 4 8 4 8 4 5 Pentuekoko 5,7 7,0 6,0 5,3 7,5 5,8 6,5 5,6 6,2 8,4 7,5 Taulukko 4.3.2 Pentueet ja pentuekoot 2000-2010. Lähde: Jalostustietojärjestelmä Rodun keskimääräinen pentuekoko seuranta-aikana on ollut 6,5 pentua/pentue. Terveyskyselyyn osallistuneista uroksista oli astunut 12kpl (38,7%), näistä vain kolmessa tapauksessa (9,7%) on astutuksessa ollut ongelmia uroksen taholta. Astuneista uroksista kahdelta (16,7%) on sperman laatu tutkittu lääketieteellisesti. Narttujen juoksusta vastauksia saatiin 33 nartusta. Näiden koirien juoksuajat vaihtelivat pääsääntöisesti 6-12kk välillä. Yleisesti lähempänä 6kk/2 x vuosi