Saksanseisojakerho ry Jalostustoimikunta JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA SPINONE 165

Transkriptio

1 Saksanseisojakerho ry Jalostustoimikunta JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA SPINONE 165

2 Tämä jalostuksen tavoiteohjelma on laaja tietopaketti käsittelemästään rodusta kaikkien rodun harrastajien ja rodusta kiinnostuneiden käyttöön. Tavoiteohjelma on laadittu Suomen Kennelliitto r.y.:n jalostustieteellisen toimikunnan mallirungon ja siihen liittyvien ohjeiden pohjalta. Jalostuksen tavoiteohjelma on käsitelty Saksanseisojakerho r.y.:n vuosikokouksessa 2015, mistä on hyvissä ajoin tiedotettu rotujärjestön jäseniä jäsenjulkaisu Saksanseisoja lehden joulukuun 2014 numerossa sekä rotujärjestön internet-sivuilla. Tämän jälkeen jalostuksen tavoiteohjelma on ollut rotujärjestön internet-sivuilla: kaikkien rodusta kiinnostuneiden tutustuttavana ja kommentoitavana hyvissä ajoin ennen vuosikokousta Vuosikokouksen roturyhmäkokouksessa tavoiteohjelma on käyty läpi ja Saksanseisojakerho r.y.:n vuosikokouksessa hyväksytty jäsenistöltä tulleen palautteen mukaisesti muokattuna. Suomen Kennelliitto r.y.:n jalostustieteellisen toimikunnan hyväksymisen jälkeen tämä jalostuksen tavoiteohjelma on voimassa alkaneen PEVISA-kauden, minkä jälkeen tavoiteohjelma jälleen päivitetään. Jalostuksen tavoiteohjelma on luettavissa ja tulostettavissa Saksanseisojakerho r.y.:n internet -sivuilta ( ja saatavissa myös tavoiteohjelman kokoajilta pyydettäessä. Koonnut ja saadun palautteen mukaisesti muokannut: Sanna Hietala, Salla Finnilä, Marjo Väisänen Kannen kuva:

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. YHTEENVETO RODUN TAUSTA JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA RODUN NYKYTILANNE Populaation rakenne ja jalostuspohja Populaation rakenne ja jalostuspohja Suomessa Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteessa Käyttö- ja koeominaisuudet Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta Terveys ja lisääntyminen PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet Yleisimmät kuolinsyyt Lisääntyminen Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä Ulkomuoto Spinonen rotumääritelmä ja käyttöä kestävä rakenne ROTUMÄÄRITELMÄ YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS Jalostuksen tavoitteet Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille Rotujärjestön toimenpiteet Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta LÄHTEET LIITTEET Liite Liite

4 TAULUKOT Taulukko 1. Spinonekanta eri maissa Taulukko 2. Rekisteröinnit Suomessa Taulukko 3. Jalostukseen käytetyt koirat Taulukko 4. Käytetyt yhdistelmät Taulukko 5. Jalostukseen vuosina käytettyjen koirien keskinäiset lähisukulaisuussuhteet Taulukko 6. Rodun ominaisuuspisteet Taulukko 7. Koe- ja näyttelykäynnit Taulukko 8. Junkkariiin osallistuneiden koirien määrä Taulukko 9. Spinonen PEVISA-ohjelma Taulukko 10. Lonkkakuvattujen spinoneiden lukumäärä ja tulokset, syntymävuosi Taulukko 11. Kyynärkuvattujen spinoneiden lukumäärä ja tulokset, syntymävuosi Taulukko 12. Kuolinsyytilasto Taulukko 13. Pentuekoko, Taulukko 14. Näyttelykäynnit Taulukko 15. Näyttelyissä mitattujen koirien määrä Taulukko 16. Aiemman jalostuksentavoiteohjelman toteutuminen Taulukko 17. SWOT-analyysi rodun tilasta Taulukko 18. Varautuminen tulevaisuuden ongelmiin Taulukko 19. Toimintasuunnitelma tavoiteohjelman toteuttamiseksi

5 1. YHTEENVETO Spinone on Italiasta peräisin oleva seisova lintukoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 7. Suomessa spinonen rotujärjestö on Saksanseisojakerho (SSK). Spinonelle ominaisia käyttöominaisuuksia ovat riistaintoinen haku, rotutyypillisenä askellajina ravi. Riistaintoinen spinone hakee kuitenkin pääasiassa laukalla, mutta rotutyypillisen ravin on löydyttävä hajuja tarkistettaessa. Spinonella on tarkka hajuaisti sekä luontainen riistankäsittelytaito ja nouto-ominaisuudet. Käyttöominaisuuksia mitataan kanakoirien erikoiskokeessa (KAER). Spinone on luonteeltaan miellyttävä ja koulutusta kestävä. Jotta nämä hyvät ominaisuudet voidaan säilyttää, on jalostuksessa kiinnitettävä entistä enemmän huomiota käytettävien koirien hyvää terveyteen ja rodun keskitasoa parempiin käyttöominaisuuksiin. Suomessa spinoneita on noin 130, vuosittain rekisteröidään vajaa parikymmentä koiraa. Metsästyskäytössä näistä on noin 80%, kuten myös vuosina syntyneistä koirista. Kotimaansa Italian lisäksi rotu on levinnyt muihin Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin. Alkuperämaata lukuun ottamatta yhä harvempi koira toimii alkuperäisessä käytössä. Rotu on jakautunut käyttö- ja seurakoiriin. Jalostuksessa suuri haaste onkin testata käytettävien koirien käyttöominaisuudet, missä onkin edistytty varsin mukavasti edeltävän JTO:n tarkastelujaksoon verrattuna. Viime vuosina lähes kaikki pennut on myyty metsästäviin perheisiin, joten koekäyntien voidaan odottaa kasvavan jatkossakin. Spinonella on PEVISAssa kyynärkuvauspakko, lonkkakuvauksen raja-arvona C ja matadoripykälän mukainen pentuerajoitus on 21 kuitenkin siten, että viimeinen rajan ylittävä pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan. Lonkkakuvattujen koirien määrän on edeltävän JTO:n tarkastelujaksoon nähden hieman laskussa, mutta tulokset ovat olleet hyviä. Hieman horjuntaa on odotettavissa käytettäessä jalostukseen ulkomaisia koiria, joiden lonkkakuvattujen sukulaisten määrä on pieni. Rodun ataksiariskin (CA) voidaan katsoa olevan hallinnassa kehitetyn geenitestin ansiosta. On suositeltavaa, että yhdistelmistä ainakin toinen koira on testattu ataksiavapaaksi. Muita terveyteen vaikuttavia jalostuksessa huomioitavia asioita ovat mm. silmäluomen asentovirheet, hammaspuutokset, tulehdusherkkyys, pitkärunkoisuus ja pohjavilla, jotka vaikuttavat koiran alkuperäiseen käyttöön. Huomiota on myös kiinnitettävä terveeseen ja sopusuhtaiseen käyttökoiran rakenteeseen, joka tulisi näyttelykehän lisäksi todentaa myös käytännön metsästyksessä. Terveeseen ja tasapainoiseen rodunomaiseen käyttöön soveltuvaan ja rotumääritelmän mukaiseen rakenteeseen tulee kiinnittää jalostuksessa huomiota, jotta rotu olisi tulevaisuudessakin kykenevä metsästämään. Jalostuksen tavoitteena on laajentaa rodun geenipohjaa jalostuksen pitkäjänteisyyden sekä koirien terveyden ja elinvoiman turvaamiseksi käyttöominaisuuksista tinkimättä. Jalostukseen käytetään käyttöominaisuuksiltaan, terveydeltään ja luonteeltaan hyviä koiria siten, että käyttökelpoinen materiaali hyödynnetään mahdollisimman tarkoin ja tasaisesti. Rodun hyvät käyttö- ja luonneominaisuudet pyritään säilyttämään, minkä vuoksi jalostukseen käytettävät koirat tulisi testata KAER-kokeessa ainakin nuortenluokassa, jolloin pystytään näkemään perinnöllisiä taipumuksia. Rodun käyttöominaisuuksien ylläpitämiseksi jalostukseen käytettävien koirien tulisi olla ominaisuuksiltaan rodun keskitason yläpuolella. Rodun kotimaassa rotujärjestön jalostuksen ohjenuora on Parhaista käyttökoirista rotunsa tyypillisimmät edustajat. Käyttöominaisuuksia voidaan priorisoida jalostusvalinnoissa myös Suomessa, jossa ulkomuoto on jo varsin hyvällä tasolla. Jatkossakin pennut pitäisi pyrkiä myymään metsästäjille, jotta hyvä kehitys jatkuisi. Rotujärjestö pyrkii saavuttamaan asetetut tavoitteet jakamalla rodun harrastajille mahdollisimman paljon ja avoimesti informaatiota rodussa kulloinkin esiintyvistä ongelmista. Spinoneharrastajille järjestetään vuosittain koulutuspäiviä ja SMkisat sekä roturyhmän kokous. Tapahtumista tiedotetaan Saksanseisojakerhon internet-sivuilla, Saksanseisoja-lehdessä ja Spinonepalstalla osoitteessa sekä Spinonekerhon nettisivuilla Kasvattajia rohkaistaan hyödyntämään jalostusneuvojan ja jalostustoimikunnan apua yhdistelmiä suunnitellessaan. 2. RODUN TAUSTA Kuten niin monen muunkin vanhan rodun, myös spinonen historia on hämärän peitossa. Muun muassa Senofonte ja Seneca ovat jo noin 500 ekr. maininneet kirjoituksissaan karkeakarvaisen koiran, joka oli fyysisesti kestävä ja seisoi riistaa. Myöhemmin samantyyppisistä karkeakarvaisista koirista löytyy mainintoja ajalta 100 jkr. Flavio ja Oppiano (200 jkr.) lisäsivät omissa rotukuvauksissaan koiran ominaisuuksiin koira, joka ei metsästä itselleen vaan isännälleen, mikä on mainittu useissa nykypäivänkin lähteissä yhtenä spinonen arvostetuimmista ominaisuuksista luvulta lähtien spinonen tyyppisiä koiria on esiintynyt muun muassa Montagnan, Tizianin ja Tiepolon maalauksissa,

6 minkä lisäksi aikakauden kirjallisissa lähteissä kerrotaan arvostetusta metsästyskoirarodusta, jonka ominaisuudet ja ulkonäkö vastasivat nykyistä spinonea. Sana spinone tarkoittaa vapaasti käännettynä piikikästä, minkä on katsottu viittaavan joko koiran karheaan turkkiin tai vaikeakulkuiseen maastoon, mihin rotu on alkujaan luotu. Spinone on alkuperältään talonpoikien käyttämä ja jalostama monipuolinen metsästyskoira, jonka tarkoituksena oli hankkia perheelle ruokaa mahdollisimman tehokkaasti. Vaikeina aikoina etenkin ruskea värimuunnos oli köyhien talonpoikien suosiossa, koska se maastoutui hyvin ilta- ja aamuhämärässä rikkaiden talollisten jahtimaille. Rauhallisen mutta määrätietoisen hakunsa ansiosta spinone erittäin kestävä ja tarkkanokkainen riistanlöytäjä, mikä teki siitä ihanteellisen metsästyskoiran vaikeakulkuisiin maastoihin, jokivarsiin ja suoalueille. Spinone on tyypillisesti erinomainen noutaja niin maalta kuin vedestä: alkujaan yksi rodun tärkeistä tehtävistä oli jäljittää ja noutaa jokisuistoissa ja jokivarsissa vesilintupassissa ammutut linnut. Spinonella ei tulisi olla varsinaista petoeläinkovuutta, vaan sen tulisi seistä pienpedot kaikenlainen aggressiivinen suhtautuminen on epätoivottava piirre. Spinone poikkeaa tässä suhteessa psyykeltään monesta muusta mannermaisesta seisojasta. Toisen maailmansodan jälkeen spinonekanta hupeni lähes olemattomiin. Rodun säilyttämiseksi ja haluttujen ominaisuuksien vahvistamiseksi spinonea on risteytetty mm. korthalsingriffonin kanssa, mistä voi vieläkin nähdä piirteitä etenkin rodun ruskeassa värimuunnoksessa. Korthalsingriffonin lisäksi rotuun on tuotu uutta verta muistakin ranskalaisista seisojista (esim. boulet) ja noutajista, sisarrodusta bracco italianosta sekä karkea- ja lyhytkarvaisesta saksanseisojasta. Setterin ja pointterin vaikutus näkyy paikoin vieläkin valko-oransseissa linjoissa. Toisen maailmansodan jälkeen rodun harrastajat alkoivat kiertämään syrjäisiä maalaiskyliä ja kartoittamaan kaikkein rotutyypillisimpiä yksilöitä, joiden pohjalta rotua alettiin luomaan uudestaan. Alussa pääpaino oli ulkomuodossa, minkä seurauksena käyttöominaisuudet osin heikkenivät. Metsästäjien vaatimuksesta säilyttää spinone metsästyskoirana rotujärjestössä alettiin 1980-luvun alkupuolella painostaa voimakkaasti ja laajamittaisesti käyttöominaisuuksien parantamiseen. Tällä hetkellä rodun metsästysominaisuuksien keskitaso on italialaisen rotujärjestön mukaan saatu Italiassa hyvälle tasolle, ja jalostuksen ohjenuora onkin valita parhaista käyttökoirista rotunsa tyypillisimmät edustajat. Italian ulkopuolella spinone on pääosin seura- ja harrastuskoirana. Ensimmäinen spinone tuli Suomeen Englannista vuonna 1986, ja ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1989, ja varsinaisesti kanta alkoi kasvaa vuonna Rotu on jakautunut käyttö- ja harrastuslinjaisiin koiriin. Valtaosa suomalaisista spinoneista on lähtöisin englantilaisista näyttely/harrastuslinjaisista koirista, joihin on vuosien varrella sekoitettu käyttöominaisuuksiltaan eritasoisia uroksia. Spinonen italialainen rotujärjestö Famiglia dello Spinone perustettiin vuonna Nykyisin rotujärjestö tunnetaan nimellä Club Italiano Spinoni (C.I.Sp). Suomessa spinonen rotujärjestö on Saksanseisojakerho. 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Spinone kuuluu mannermaisten seisojarotujen yhteisen rotujärjestön, Saksanseisojakerho r.y.:n alaisuuteen. Saksanseisojakerho on perustettu vuonna 1943, jolloin yhdistyksen jäseniksi ilmoittautui 27 saksanseisojien harrastajaa. Tällä hetkellä Suomen Kennelliittoon kuuluvassa rotujärjestössä on noin 2600 jäsentä. Aluksi rotujärjestön edustamat koirat olivat vain lyhyt- ja karkeakarvaisia saksanseisojia, mutta nyt valikoimaan kuuluu jo 23 erilaista mannermaista seisojarotua tai rotumuunnosta, joihin rekisteröidään vuosittain yli 800 uutta pentua. Saksanseisojakerhon tarkoitus on ylläpitää ja kehittää mannermaisia seisovia lintukoiria metsästyksen monitoimikoirina sekä edistää kanakoiraharrastusta Suomessa. Tähän kerho pyrkii järjestämällä roduilleen näyttelyitä, katselmuksia sekä kanakoirien erikoiskokeita (KAER) ja kilpailuja, julkaisemalla opaskirjoja ja neljästi vuodessa ilmestyvää Saksanseisojalehteä sekä näyttely- ja koetulokset sisältävää vuosikirjaa. Kerho myös vaalii ja ohjaa edustamiensa rotujen rodunjalostusta sekä pyrkii kaikin keinoin torjumaan koirien terveydentilaa mahdollisesti horjuttavia perinnöllisiä vikoja ja muita eläinsairauksia sekä tiedottamaan niistä jäsenilleen. Saksanseisojakerhon hallituksessa on 7 jäsentä ja sihteeri. Lisäksi kerhon toimintaa ohjaavat toimikunnat: jalostustoimikunta, ulkomuototoimikunta, koetoimikunta ja tietojenkäsittelytoimikunta. Kerhon toimihenkilöihin kuuluvat myös päätoimittaja, jäsensihteeri, myyntisihteeri, vuosikirjan päätoimittaja ja kotisivujen vastuuhenkilö. Saksanseisojakerhon jalostustoimikunnassa on 9 jäsentä. Jalostusneuvojat valitsee Saksanseisojakerhon vuosikokous. Valtarotujen, lyhytkarvaisen ja karkeakarvaisen saksanseisojan jalostusneuvonta työllistää suurimman osan toimikunnan jäsenistä: lk- saksanseisojan jalostusneuvonnasta vastaa 3 henkilöä ja kk-saksanseisojan jalostusneuvonnasta 3 henkilöä. Bretonien jalostusneuvonnasta vastaa 2 henkilöä, münsterinseisojien sekä pitkäkarvaisen saksanseisojan jalostusneuvonnasta vastaa 1 henkilö ja muiden jäljelle jäävien rotujen jalostusneuvonnasta vastaa 1 henkilö. Saksanseisojakerhon sääntöjen mukaan rotu saa oman jalostusneuvojan, kun rekisteröityjen pentujen määrä ylittää 50 pentua/vuosi. Pienempien, mutta Suomeen jo vakiintuneiden rotujen (pitkäkarvainen saksanseisoja, unkarinvizslat,

7 korthalsingriffoni, bracco italiano, spinone, weimarinseisoja ja stabyhoun) pentuvälityksestä ja rotutietouden jakamisesta vastaa jalostustoimikunnan kullekin rodulle valitsema rotuyhdyshenkilö. Saksanseisojakerhon jalostustoimikunta määrittelee jalostuksen tavoitteet, seuraa rotujemme tilaa sekä kerää ja jakaa roduista tietoa. Toimikunta ohjaa jalostuksen suunnittelua antamalla lausuntoja ja suosituksia jalostusyhdistelmistä sekä hoitaa pentuvälitystä. Toimikunta pitää yllä jalostusrekisteriä jalostukseen sopiviksi katsotuista koirista. Jalostustoimikunta on mukana järjestelemässä jokavuotista nuorten koirien ikäluokkakatselmusta Junkkaria, vuosikokouksen tai erikoisnäyttelyn yhteydessä järjestettäviä jalostusaiheisia luentopäiviä sekä vastaa joka toinen vuosi pidettävän jalostusuroskatselmuksen järjestelyistä. 4. RODUN NYKYTILANNE Edeltävän JTOn:n tarkastelujaksosta moni asia on vakiintunut: lähes kaikki pennut on viime aikoina myyty metsästäjille. Lonkkakuvattujen koirien määrä on laskussa, mutta tulostasoa voidaan pitää edelleen hyvänä. KAER-kokeissa käyneiden koirien määrä on viime tarkastelujaksosta noussut, kokeissa käyneistä koirista 58% on palkittu kokeessa. Jalostukseen vuosina käytetyistä 9 nartusta kaikkien ominaisuudet oli testattu KAER-kokeessa ennen jalostuskäyttöä. Vastaavana aikana käytetyistä 11 uroksesta neljän ominaisuudet oli testattu KAER-kokeessa ja kolmen vastaavassa ulkomaisessa käyttökokeessa. Jatkossa haasteena on geenipohjan harkittu laajentaminen: viimeisen 10 vuoden aikana käytetyistä 13 nartusta 9 oli lähestä sukua toisilleen (Taulukot 3-5). Koska kyseessä on käyttökoirarotu ja Suomen populaatioon on uutta verta löydettävissä Euroopasta, ei ole tarpeen käyttää geenipohjan laajentamisen nimissä jalostukseen ominaisuuksiltaan tai terveydeltään puutteellisia koiria. Spinone on monipuolinen metsästyskoira, ja näiden ominaisuuksien säilyttämiseksi mahdollisimman monen yksilön käyttöominaisuuksien testaaminen on tärkeää. Jalostuksessa tulisi entistä enemmän huomioida koiran palkintosijan sijasta yhdistelmän ominaisuuksien mahdollisimman hyvä yhteensopivuus ja täydentävyys. Näyttelyissä palkittavien yksilöiden suhteen pitäisi ulkomuodon ja rotutyypillisyyden lisäksi huomioida erityisesti myös se, että koirat ovat rakenteellisesti terveitä ja soveltuvia alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Käyttöominaisuuksien jalostaminen vaikuttaa myös koirien luonteeseen. Koirat eivät saa olla luonteeltaan arkoja tai epäluuloisia, ja niiden toimintakyvyn pitäisi myös yllättävissä tilanteissa palautua kohtuudella. Terveys ja käyttöominaisuudet ovat jalostuksessa tärkeitä. Rodun kysyntä metsästyskoirana on edelleen kasvussa sitä mukaa, kun rodun edustajat ovat tulleet tunnetummaksi metsästyskoirana ja niitä on palkittu KAER-kokeissa. Paikallisesti kokeissa käymättömillä, aktiivisessa metsästyskäytössä olevilla metsästyskäyttöön koulutetuilla rodun edustajilla on myös ollut kysyntää lisäävää vaikutusta 4.1 Populaation rakenne ja jalostuspohja Suomessa on spinoneita noin 130. Tuonteja on tapahtunut Italiasta, Englannista, Ruotsista, Alankomaista, Irlannista, Norjasta, Unkarista ja Saksasta. Taulukko 1. Spinonekanta eri maissa Koiria Metsästyskäytössä Käyttökokeissa Erityisiä terveysongelmia Italia % 3 % - Britannia TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA Yhdysvallat TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA Suomi % 36 % OCD, epilepsia Alankomaat Enintään 5 % 0 % - Ruotsi % 10 % - Saksa TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA Tiedot ovat arvioita ja perustuvat ko. maan kasvattajilta, rotujärjestöltä ja rotua harrastavilta yhdistyksiltä saatuihin tietoihin. Tietoihin on arvioitu viimeiset 4-5 vuotta. CA= cerebellar ataxia, pikkuaivoataksia, HD= hip dysplasia, lonkkanivelen dysplasia, ED = kyynärnivelen dysplasia, OCD= osteochondritis dissecans, olkanivelen osteokondroosi Yllä oleva taulukko kuvaa spinoneiden määrää ja rodunomaisen käytön astetta eri maissa. HUOM! Tiedot ovat arvioita, jotka perustuvat kustakin maasta rotuyhdistykseltä tai rodun harrastajilta saatuihin tietoihin. Edeltävän JTOn tarkastelujakson määrät on merkitty sulkuihin.

8 Suomi: Spinoneiden määrä on jonkin verran laskenut ja on nyt 130 (170), mutta metsästykseen käytettävien koirien (65%) ja KAER-kokeissa esitettyjen koirien (6%) määrä on suhteessa noussut. Vuosina syntyneistä koirista metsästyskäytössä on niin ikään 80%. Kokeisiin osallistuneiden koirien määrä on vakiintunut, haasteena on saada uusia harrastajia kiinnostumaan myös koetoiminnasta. Useamman koiran osallistuttua ja tultua palkituksi käyttökokeissa metsästäjien mielenkiinto rotua kohtaa on kasvanut. Lonkkakuvattujen koirien määrä on viime tarkastelujaksosta hieman laskenut, mutta tulokset ovat olleet pääsääntöisesti hyviä. Tarkastelujakson aikana on raportoitu mm. olkanivelen osteokondroosia, epilepsiaa, ristisidevammatapauksia, allergiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja eturauhasongelmia. Italia: Rodun tilanne Italiassa on pysynyt kutakuinkin vakiona. Valtaosaa koirista käytetään käytännön metsästykseen, mutta vain pieni osa käy kokeissa. Rotua pidetään yleensä ottaen terveenä, eikä erityisesti spinonelle tyypillisiä sairauksia mainita. Rakenteessa on jo vuosien ajan pyritty suuresta ja raskaasta entisaikojen koirasta kohti nykypäivän metsästyksessä toimivaa käyttökoiran rakennetta. Jalostuksen ohjenuorana on jo vuosia ollut valita hyvien käyttökoirien joukosta rotunsa tyypillisimmät yksilöt, eli jalostuksessa painotetaan rodun käyttöominaisuuksia. Tämä on tarkoittanut sitä, että jalostuksessa on tehty kompromisseja joidenkin sellaisten ominaisuuksien suhteen, jotka liittyvät enemmän rodun historiaan kuin toiminnallisuuteen (kuten nahka paksu kuin härällä ja suuri, massava rakenne) ja joita aikoinaan näki näyttelykehissä paljonkin. Nykypäivän jalostuksessa prioriteetti on sen sijaan annettu toiminnalliselle, dynaamisemmalle ja urheilullisemmalle rakenteelle. Avoimissa maastoissa spinonen on haettava laajasti siinä missä muidenkin mannermaisten seisojien. Peitteisissä maastoissa spinonesta on kuitenkin löydyttävä metsien ja vaikeakulkuisten suistojen metsästyskoiran tyypillinen harkitseva haku. Pitkäjänteisen valikoivan jalostustyön ansiosta rodun käyttöominaisuuksien keskitaso on saatu varsin hyväksi. Lähes kaikki spinonen omistajat näkevät spinonen nimenomaan metsästyskoirana. Britannia: TULOSSA Ruotsi: Ruotsissa spinoneiden määrän on hienoisessa laskussa, ja määräksi arvioidaan noin 150 koiraa (200). Näistä 10 15% käytetään metsästyksessä, eli metsästykseen käytettävien koirien määrä on säilynyt tasaisena. Kokeissa käyneiden koirien osuus on 10%. Ruotsissa on neljä käyttövaliospinonea. Ruotsin Kennelliitto seuraa liiallisen nahan aiheuttamia ongelmia (entropiumia ja ektropiumia) spinonella, joskin näistä on näyttelyissä ja terveyskyselyissä saatu vain muutama merkintä. Rotuna spinone on yleisesti ottaen terve ja pitkäikäinen: vuoden ikä ei ole harvinaista. Pentuekoko on vaihdellut välillä Saksa: TULOSSA Alankomaat: Spinoneiden määrä on pysynyt vakiona, ja on nyt ( ). Metsästyskäytössä olevien koirien määrän arvioidaan olevan nyt alle 5 %, mikä on huomattavasti vähemmän kuin aikaisemman tarkastelujakson 15%. Rotuyhdistyksen tiedossa ei ollut käyttökokeisiin osallistuneita spinoneita. Terveyden suhteen ei ole suurempia ongelmia. Ataksiatestejä tehdään säännöllisesti, lonkkakuvaus toimii ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. Epilepsiaa on muutamia tapauksia, mutta ei huolestuttavassa määrin. Yhdysvallat: TULOSSA Populaation rakenne ja jalostuspohja Suomessa Ensimmäinen spinone tuotiin Suomeen Englannista vuonna Valtaosa suomalaisista spinoneista on lähtöisin englantilaisista näyttelylinjaisista koirista.

9 Taulukko 2. Rekisteröinnit Suomessa Pennut (kotimaiset) Tuonnit Rekisteröinnit yht Pentueet Urosten jalostuskäytön ikä, keskiarvo 6v 8kk 6v 7kk 3v 1kk Narttujen jalostuskäytön ikä, keskiarvo Sukusiitosprosentti Lähde: Suomen Kennelliitto/ Koiranet v 11kk 3v 10kk 2v 7kk 2v 8kk 3v 6kk 4v 5kk 5v 3kk 4v 8kk 6v 6kk 4v 1kk 6v 2kk 5v 5kk 5v 3v 5kk 4v 4kk 1,52% 4,58% 0,00% 2,00% 0,06% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,64% Vuosittain on rekisteröity keskimäärin noin 15 koiraa. Koiria on tuotu ulkomailta vuosittain keskimäärin 2 kpl. Rekisteröintimäärät ovat pysyneet kutakuinkin vakaina. Pentueita on tullut keskimäärin 1 3 kpl/vuosi. Jalostuskoirien ikä on ollut nousussa, mikä antaa enemmän tietoa kyseisten koirien terveydestä ja ominaisuuksista, mutta toisaalta tekee vaikeammaksi arvioida jälkeläisnäyttöjä, eli sitä mitä koira periyttää. Etenkin nartuille on haluttu koepalkinto ennen astutusta. Rodun sukusiitosprosentti on kasvussa, ja sen odotetaan kasvavan edelleen samansukuisten koirien jalostuskäytön myötä. Sukusiitosastetta tarkastellessa on huomioitava, että jalostukseen on käytetty ulkomaisia uroksia ja tuontinarttuja, joiden sukupuutiedot eivät ole Koiranetissä täydellisinä ja tietokannassa saattaa olla tehdyistä korjauksista huolimatta samoja koiria usealla eri rekisterinumerolla. Sukusiitoksessa pentueen vanhempina käytettävät koirat ovat keskenään sukua. Sukusiitoksena pidetään serkusten tai sitä läheisempien sukulaisten yhdistämistä. Sukusiitos kasvattaa riskiä perinnöllisten sairauksien esilletuloon. Sukusiitosaste tai -prosentti on todennäköisyys sille, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää geenistä kaksi samaa alleelia (versiota), jotka ovat molemmat peräisin samalta esivanhemmalta. Saman esivanhemman tietty alleeli on siis tullut koiralle sekä isän että emän kautta. Tällainen geenipari on homotsygoottinen ja identtinen. Ilman sukusiitosta suurin osa yksilöiden geenipareista on heterotsygoottisia, jolloin haitalliset, usein resessiiviset alleelit pysyvät vallitsevan, normaalin alleelin peittäminä. ( MMT Katariina Mäki ) Vuosina KAER-kokeessa palkittuja koiria oli mennessä yhteensä 19 kpl, joista kolme voittajaluokassa. Nykyään Suomessa on noin 130 spinonea. Tuontikoirien määrää pyritään lisäämään geenipohjan laajentamiseksi. Suomen spinonekannassa on huomattavaa yhden matadorinartun ja kolmen uroksen käyttö vuosina , mutta tilanne on edeltävän JTO:n seurantakauden ( ) aikana parantunut huomattavasti (Taulukot 3 ja 4). Ongelmana on kuitenkin edelleen koko kannan sukusiitosaste, eli valtaosa koirista on sukua keskenään. Kumulatiivista prosenttia ei ole tässä JTO:ssa huomioitu, koska pienellä rodulla yhden uroksen ainoa pentue, jossa syntyi yksi pentu, antaa prosentiksi täydet sata. Olennaisempaa on tarkastella koko kotimaisen kannan keskinäistä sukusiitosastetta.

10 Taulukko 3. Jalostukseen käytetyt koirat (koiran syntymävuosi suluissa) Tilastointiaikana 2:ssa polvessa Yhteensä Urokset Gastone del Passo di Dante (2004) Pentuja % Pentuja Pentuja Pentueita Pentueita Pentueita Lonkkakuvattuja Näyttely ssä esitettyjä jälk. KAERkokeessa esitettyjä jälk ,91% Ludstar Bertoldo (2005) ,65% Goldfly Dollie Fooled Again At Cobbets ,77% Fragola Niklas-B (2005) 1 9 7,89% Sharpshot Cu Roi (2005) 1 9 7,89% Virgilio (2008) 1 8 7,02% Biro del Brenton (2007) 1 8 7,02% Pecche (2009) 1 7 6,14% Wolfsirius Kashmir (2002) 1 7 6,14% Fragola Venti Vesuvius (2010) 1 6 5,26% Fragola Nonstop (2005) 1 6 5,26% Epithelium Carlo (2000) 1 5 4,39% Campino of Pure Passion (2008) 1 5 4,39% Magic At Sharpshot (2000) 1 3 2,63% Michiamo The Italian Job (2011) 1 2 1,75% Ryttarstigens Astro 1 1 0,88% Tilastointiaikana 2:ssa polvessa Yhteensä Tilastointiaikana Nartut Pentuja % Pentuja Pentuja Pentueita Pentueita Pentueita Lonkkakuvattuja Näyttely ssä esitettyjä jälk. Fragola Jasmina (2002) ,42% Fragola Onyx (2006) ,42% Koulupolun Saimi (2004) ,77% Fragola Jemina Tesoro(2002) 1 9 7,89% Fragola Vittoria (2010) 1 9 7,89% Assia di Cascina Croce (2009) 1 8 7,02% Fragola Opaali (2006) 1 8 7,02% Amber Rio Dalla Terra di Mai (2003) 1 7 6,14% Menodoratesoro (2008) 1 6 5,26% Fragola Cassiatore (1997) 1 5 4,39% Fragola Tempesta Dineve (2008) 1 5 4,39% Bella di Bunarii (2000) 1 3 2,63% Riekkorinteen Thelma (2011) 1 2 1,75% Lähde:Suomen Kennelliitto/Koiranet KAERkokeessa esitettyjä jälk. Pentueita on vuosina rekisteröitiin yhteensä 18, joista vuosina on syntynyt 11. Pentueessa on ollut keskimäärin 6,8 (7,7) pentua. Jalostukseen on vuosina käytetty 17 urosta ja 13 narttua (Taulukko 4). Uusintayhdistelmiä on vuosina syntynyt 1. Verrattuna edelliseen JTO-seurantajaksoon, jalostukseen on käytetty enemmän KAER-kokeeseen tai seisoville lintukoirille tarkoitettuun ulkomaiseen käyttökokeeseen osallistuneita koiria. KAER-koekäyntejä tai vastaavia ulkomaisia koekäyntejä oli 12 nartulla ja 11 uroksella. Näistä yhdeksän narttua ja yhdeksän urosta on myös palkittu KAER-kokeessa tai vastaavassa ulkomaisessa käyttökokeessa.

11 Taulukko 4. Käytetyt yhdistelmät Isä Emä Pentueita Pentuja Lonkkakuvattuja Näyttelyssä esitettyjä jälk. Epithelium Carlo (C)* Fragola Cassiatore (A)* Macig At Sharpshot Bella di Bunarii (A)* Wolfsirius Kasmir (A) Amber Rio dalla Terra di Mai (A) Goldfly Dollie Fooled Again at Cobbets Fragola Jasmina (A)* Ludstar Bertoldo (B)* Fragola Jasmina (A)* Sharpshot Cu Roi (A)* Fragola Jemina Tesoro (A)* Virgilio Fragola Onyx (A)* Ryttarstigens Astro (A)* Koulupolun Saimi (B)* Gastone del Passo di Dante Fragola Opaali (A)* Fragola Niklas-B (A)* Koulupolun Saimi (B)* Pecche (B) Fragola Onyx (A)* Campino of Pure Fragola Tempesta Passion Dineve (A)* Biro del Brenton Assia di Cascina Croce (C) Fragola Nonstop (A)* Fragola Onyx (A) Gastone del Passo di Dante Fragola Vittoria (C) Michiamo The Italian Riekkorinteen Thelma Job (A)* Fragola Venti Vesuvius (A)* Menodoratesoro (B)* Lähde: Suomen Kennelliitto/Koiranet Koiran lonkkakuvaustulos suluissa * Koira osallistunut KAER-kokeeseen KAERkokeissa esitettyjä jälk. Vuosien seurantajaksolla syntyi 18 pentuetta. Uroksia käytettiin 16, joista ulkomaista alkuperää oli 12. Käytetyimmät urokset olivat Gastone del Passo di Dante (17/2), Ludstar Bertoldo (11/1) ja Goldfly Dollie Fooled Again at Cobbets (10/2). Kaikki kolme urosta ovat ulkomaista alkuperää. Aikaisemman jalostuksen tavoiteohjelman seurantajakson käytetyimmän uroksen Edi Wolfsirius dal Podere Antico (44) vaikutus populaation on laimentunut, sillä sen jälkeläisistä tällä seurantajaksolla on lisääntynyt vain kaksi, Koulupolun Saimi ja sen tytär Riekkorinteen Thelma. Yksittäisten urosten ja narttujen jälkeläismäärät ovat pysyneet kuluneella seurantajaksolla kohtuullisimpina. Rodun PEVISAan on otettu matadoripykälä vuonna 2011, jonka mukaan koiran rekisteröityjen jälkeläisten määrä saa olla korkeintaan 21 pentua. Viimeinen, rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan. Seurantajaksolla käytettiin jalostukseen 13 narttua. Käytetyimmät nartut olivat Fragola Jasmina (21/3), joka oli edeltävällä seurantajaksolla toiseksi käytetyin narttu ja käytetyimmän nartun Fragola Cassiatoren tytär. Toiseksi käytetyin narttu tällä seurantajaksolla oli Fragola Jasminan tytär Fragola Onyx (21/3). Seurantajaksolla jalostukseen käytetyistä 13 nartusta yhdeksällä on Fragola Cassiatore viimeistään kolmannessa sukupolvessa. Uroksista 13 käytetystä Fragola Cassiatore löytyy viimeistään kolmannesta sukupolvesta kolmelta koiralta. Populaatiogeneettinen suositus harvalukuisissa roduissa on, että yhden koiran jälkeläismäärä ei ylitä 5 prosenttia edeltävän neljän vuoden rekisteröintimäärästä. Spinonella tämä tarkoittaa vain muutamaa pentua. Tästä syystä onkin suositeltavaa, että vaikka PEVISAn matadoripykälässä jälkeläismäärä on rajoitettu 21 pentuun, käytännössä yhden koiran pentumäärä pidettäisiin lähempänä 14 pentua, eli noin kahta pentuetta. Vaikka yksittäisen koiran pentumäärä on pysynyt kohtuullisena, haasteena on edeltävän tarkastelujakson tavoin se, että usea jalostukseen käytetyistä nartuista on samaa sukulinjaa. Tämän vuoksi tulevaisuudessa on huomioitava myös sukulinjojen liikakäyttö. Rodun terveyden ja elinvoimaisuuden kannalta on tärkeää, että geneettinen pohja on mahdollisimman laaja. Tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisimman moni jalostuskelpoinen yksilö tulisi käyttää jalostukseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita käyttö-, terveys- ja luonneominaisuuksista tinkimistä. Samoin kannan tulisi koostua mahdollisimman paljon koirista, jotka eivät ole sukua keskenään, mikä edellyttää kasvattajilta rohkeutta tuoda uutta verta ja välttää uusintayhdistelmiä.

12 Eläinpopulaation eli kannan geneettistä rakennetta voidaan kuvata tehollisen populaatiokoon käsitteellä. Tehollinen populaatiokoko on sitä pienempi, mitä pienempää osaa rodun kannasta käytetään jalostukseen. Mitä pienempi tehollinen populaatiokoko, sitä nopeammin kannan geneettinen pohja pienenee ja sisäsiittoisuuden mukanaan tuomat riskit kasvavat. Tehollinen populaatio määrittää jalostuspohjan laajuuden ja sitä kautta sukusiitoskertoimen kasvunopeuden ja alleelihävikin populaatiossa. Siitoskoirien sukupuolijakauma vaikuttaa tähän lukuun, jonka minimissään tulisi olla noin 200 jalostuskoiraa. Tehollisen koon ollessa alle 50 populaatio on erittäin haavoittuvassa tilassa. Jalostukseen käytettyjen koirien aikaisempaa suurempi määrä tarkoittaa, että rodun tehollinen populaatio on kasvanut 23 (14). Tehollinen populaatio on laskettu kaavalla 4*N m*n f/(n m+n f), jossa N m on jalostusurosten ja N f jalostusnarttujen lukumäärä ja aikavälinä on yksi sukupolvi, eli 4 vuotta (kaava olettaa koirille tasaiset jälkeläismäärät). Kaava kuvaa kuitenkin ideaalipopulaatiota, eikä sitä voida suoraan soveltaa pienelle kannalle, jossa jalostuskoiria on mahdollista tuoda kannan ulkopuolelta. Lisäksi on huomioitava, että kaava antaa yliarvioita tehollisesta populaatiokoosta, koska kaava ei huomioi mahdollista sukusiitosta, käytettyjen urosten tai narttujen sukulaisuussuhteita eikä sitä, onko esimerkiksi samaa urosta käytetty kahdelle läheistä sukua toisilleen oleville nartuille. (Taulukko 5). Taulukko 5. Jalostukseen vuosina käytettyjen koirien keskinäiset sukulaisuussuhteet VANHEMMAT- JÄLKELÄINEN Vanhemmat Jälkeläinen Pentuja kaikista % kaikista Epithelium Carlo- Fragola Cassiatore Fragola Niklas-B Fragola Nonstop 9/114 6/114 7,89% 5,26% Fragola Cassiatore Fragola Jasmina 21/114 18,42% Goldfly Dollie Fooled Again at Cobbets- Fragola Jasmina Fragola Niklas-B- Koulupolun Saimi Virgilio- Fragola Onyx TÄYSSISARUKSIA Epithelium Carlo- Fragola Cassiatore Fragola Primo Fratello- Fragola Cassiatore Goldfly Dollie Fooled Again at Cobbets- Fragola Jasmina Virgilio- Fragola Onyx Fragola Jemina Tesoro Fragola Onyx Fragola Opaali Fragola Tempesta Dineve 9/114 21/114 8/114 5/114 7,89% 18,42% 7,02% 4,39% Riekkorinteen Thelma 2/114 1,75% Fragola Venti Vesuvius Fragola Vittoria Fragola Niklas-B Fragola Nonstop Fragola Jasmina Fragola Jemina Tesoro Fragola Onyx Fragola Opaali Fragola Tempesta Dineve Fragola Venti Vesuvius Fragola Vittoria 6/114 9/114 9/114 6/114 21/114 9/114 21/114 8/114 5/114 6/114 9/114 5,26% 7,89% 7,89% 5,26% 18,42% 7,89% 18,42% 7,02% 4,39% 5,26% 7,89% PUOLISISARUKSIA Yhteinen vanhempi Puolisisarukset Edi Wolfsirius dal Podere Antico Koulupolun Saimi Wolfsirius Kashmir 10/114 7/114 8,77% 6,14% lähde: Suomen Kennelliitto/Koiranet Huom! Samat koirat toistuvat useammassa luokassa, joten eri luokkien kokonaismäärät eivät ole suoraan verrannolliset. Taulukossa on listattu vuosina jalostukseen käytettyjen koirien keskinäiset sukulaisuussuhteet ja niiden jälkeläisten osuus vuosina syntyneistä pennuista. Tarkastelujakson aikana on käytetty jalostukseen kerran sekä yhden yhdistelmän molempia vanhempia että yhtä jälkeläistä, yhtä narttua ja kahta sen jälkeläistä, kahta täyssisarta ja kahta puolisisarta. Käytännössä siis käytetyistä 13 nartusta viisi on Fragola Cassiatoren jälkeläisiä ja yksi pojantytär. Ajanjaksolla käytetyistä uroksista kaksi on Fragola Cassiatoren poikaa ja yksi tyttärenpoika. Tämä kertoo Suomen kannan kapeasta geenipohjasta. Toisen polven jälkeläismäärää tarkasteltaessa suositeltava yläraja on kaksi kertaa niin suuri kuin ensimmäisen polven jälkeläisissä. Spinonella tämän rajan (42 pentua) ylittää Fragola Cassiatore. Uroksista lähimpänä on Goldfly Dollie Fooled Again at Cobbets (34 toisen polven jälkeläistä), jonka jälkeläisistä on lisääntynyt kolme.

13 Vuosina käytettiin kahta urosta kaksi kertaa: Gastone del Passo di Dantea käytettiin kahdelle lähisukuiselle nartulle ja Goldfly Dollie Fooled Again at Cobbetsin yhdistelmä uusittiin. Jalostuspohjaa voi laajentaa tehokkaasti vain käyttämällä sekä useita erisukuisia narttuja että uroksia. Suomessa tärkein populaation jalostuspohjaa kaventavista tekijöistä on yksittäisen linjan runsas jalostuskäyttö ja sukulinjojen vähäinen lukumäärä. Suomessa on tälle hetkellä kaksi sukulinjaa, jotka on suositeltava pitää rodun geenipohjan vuoksi jatkossakin erillisinä. Rodun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi rodun yksilöitä tulisi käyttää jalostukseen mahdollisimman monipuolisesti, ja kannan tulisi sisältää mahdollisimman paljon toisilleen erisukuisia koiria. Sukusiitoksen lisääntyessä vähenee geneettinen muuntelu ja väistyvät, haitalliset geenialleelit pääsevät yleistymään rodun kannassa lisäten riskiä perinnöllisten sairauksien yleistymiseen koirakannassa. On suositeltavaa laajentaa geneettistä pohjaa tuonneilla ja suosimalla jalostuksessa uusia linjoja. Koska kyseessä on kuitenkin metsästyskoirarotu, ja Suomen populaatioon löytyy uutta verta helposti eri Euroopan maista, jalostukseen käytettävien koirien käyttöominaisuuksista ei ole syytä tinkiä. 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta Rotumääritelmässä spinonen luonnetta kuvaillaan luonnostaan sosiaaliseksi, säyseäksi ja kärsivälliseksi. Spinone soveltuu metsästykseen kaikenlaisissa maastoissa. Se on väsymätön ja menee empimättä okaisiin pensaikkoihin tai kylmään veteen. Sille on tyypillistä pitkäaskelinen ja etenevä ravi ja se on luonnostaan erinomainen noutaja. Hylkääviä luonteen virheitä ovat vihaisuus tai liiallinen arkuus Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteessa Seisojan luonneominaisuuksien ensimmäinen ja tärkein lähtökohta on, ettei ole hyvää metsästyskoiraa ilman hyvää luonnetta. Tavoiteltavan luonteen profiili on rodunomaisen käyttötarkoituksen mukainen. Luonneominaisuuksien kohdalla tavoitellaan rodunomaisten erityispiirteiden säilyttämistä, mikä tarkoittaa esimerkiksi yläpäistä harkitsevaa hakua, tarkkaa vainua, hyvää riistankäsittelytaitoa, haussa heiluvaa häntää, pystyä seisontaa ja sitä, että koira ei käyttäydy aggressiivisesti pienpetoja kohdatessaan, joskin koiran on pienpedot osoitettava. Tämä ei saa olla ristiriidassa KAER-kokeiden mukaiselle metsästykselle, vaan spinonen ominaisuuksia on jatkossakin pystyttävä mittaamaan KAER-kokeessa. Kasvattajat vastaavat sellaisten rotutyypillisten piirteiden vaalimisesta, joita KAERkokeessa ei mitata (esim. haussa heiluva häntä, rotutyypillinen seisonta ja vienti). Seisojan luonteen tulee olla sosiaalinen, koulutuskelpoinen, yhteistyöhaluinen ja yhteiskuntakelpoinen. Spinonen tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, rauhallinen, luoksepäästävä, hyväntahtoinen ja helppo ohjata. Kaikenlainen arkuus, ylikiihkeys, hermostuneisuus ja aiheeton aggressiivisuus ovat vakavia virheitä. Koirat eivät saa olla luonteeltaan arkoja tai epäluuloisia, ja niiden toimintakyvyn pitäisi myös yllättävissä tilanteissa palautua kohtuudella. Myös eriasteinen paukkupelko on vakava virhe. Spinonen tulee olla ihmisiä kohtaan ystävällinen ja avoin. Riistatilanteissa, myös pienpetojen kanssa, spinone on peloton, ja tilanteen mentyä ohi rauhallinen. Minkäänlainen aggressiivinen käytös ei kuitenkaan tässäkään tilanteessa ole spinonella toivottava ominaisuus. Peräkkäisissä riistatilanteissa koiran tulee pysyä rauhallisena. Kaikkia näistä poikkeavia ominaisuuksia on pidettävä virheinä, erityisesti silloin, kun ne haittaavat metsästyksellistä käyttöä. Jalostuksen vastuuhenkilöt seuraavat kokeissa, testeissä ja näyttelyissä rodun esille tulleita ominaisuuksia ja käyttäytymistä tiedottaen niistä kasvattajia ja harrastajia. KAER-koepöytäkirjoissa ei kokeissa käyneiden koirien osalta ole tehtyjä merkintöjä häiritsevästä käytöksestä tai arkuudesta. Vaikka spinone on luonteeltaan erittäin miellyttävä, sosiaalinen, säyseä, koulutettava ja koulutusta kestävä, se on erittäin puuhakas ja energinen, ja tarvitsee paljon toimintaa. Pelkäksi oleskelijaksi siitä ei ole. Suomen kannassa on joitakin luonteeltaan varautuneita yksilöitä ja joitain laukausarkoja koiria. Seurantajaksolla yksi koira on saanut näyttelyssä arvosanan hylätty aggressiivisuuden vuoksi. Arkuutta esiintyi hyvin vähän aikuisilla koirilla. Arkaa tai aggressiivista koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

14 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet Spinone kuuluu FCI:n ryhmään 7 ja on seisova lintukoira. Spinone on metsästyskoirana riistaintoinen, kestävä, yhteistyöhaluinen ja monipuoliseen metsästykseen soveltuva lintukoira, joka pystyy hakemaan hyvin riistaa avoimessa maastossa ja on parhaimmillaan peitteisessä risukossa ja metsässä. Se on hyvin väsymätön, menee empimättä pensaikkoihin tai hyppää kylmään veteen. Tarkkavainuisena se on erinomainen linnun löytäjä ja luontainen noutaja niin maalta kuin vedestäkin. Spinonen rotutyypillinen liikkumistapa on maatavoittava, vauhdikas ravi, mutta riistaintoisena se vaihtaa haussa usein laukalle. Hakutyöskentely on jonkin verran hitaampaa kuin esim. saksanseisojilla. Spinonen työskentely on rauhallista, mutta siitä on kuvastuttava selkeä riistainto ja pyrkimys riistalle. Sen tulee työskennellä mahdollisimman itsenäisesti ja pitää oma-aloitteisesti yhteyttä ohjaajaan. Haun tulee olla kuhunkin maastoon soveltuvaa ja huomioida kuviolla, peittävyydellä ja etenevyydellä eri maasto- ja tuuliolosuhteet. Lisäksi haun tulee olla riittävän laajaa. Koira ei saa takertua maajälkiin eikä puurtaa. Hakuluoveissa koiran tulee pitää yhteyttä ohjaajaansa ja totella täydentävää ohjausta. Yksi spinonen arvostetuimmista ominaisuuksista on sen kyky pitää yhteyttä ohjaajaan raskaan metsästysreissun lopussakin. Rodun kotimaassa Italiassa koira on etupäässä käyttökoirana. Rodun toisessa valtamaassa, Britanniassa, spinone on pääasiassa näyttelykoira, mikä on enenevässä määrin suunta myös muissa Euroopan maissa. Näyttelyharrastuksen suosion kasvaessa on havaittavissa, että koirien keskimääräinen koko on kasvussa ja rakenne muuttumassa raskaammaksi. Italiassa keskustellaan tämän huomioimisesta rotumääritelmässä, jotta koira pysyisi rakenteeltaan metsästykseen sopivana. On kuitenkin huomattava, että metsästyksen kannalta koiran fyysistä kokoa tärkeämpää on terve ja sopusuhtainen käyttökoiran rakenne ja henkiset ominaisuudet. Spinonen rodunomaisia käyttöominaisuuksia mitataan kanakoirien erikoiskokeella (KAER). Suomessa spinonet osallistuvat KAER-kokeisiin ja kilpailevat samoilla säännöillä muiden mannermaisten kanakoirien kanssa. Italiassa, Irlannissa ja Ruotsissa spinoneille järjestetään omia käyttökokeita. Suomen kanta on tällä hetkellä noin 130 koiraa, joista noin 82% on metsästyskäytössä. Nykyinen käyttötarkoitus Suomessa Spinone on monipuolinen metsästyskoira. Suomessa spinonea käytetään pääasiassa seisovana lintukoirana kanalintumetsästyksessä, noutavana koirana vesilintumetsästyksessä ja kyyhkysjahdissa sekä jonkin verran jänisjahdissa. Kokeneita, kanalintujahdissa jo olleita koiria voidaan käyttää vesilintu- ja jänisjahdissa seisovina ja ylösajavina koirina. Haavoittuneen riistan jäljityksessä spinone on erinomainen apulainen erittäin hyvän vainunsa ansiosta. Spinonea ei ole jalostettu hyökkäämään pienpetojen kimppuun, vaan se ilmaisee ne seisonnalla tai haukkuen. Jos spinone kohtaa pienpedon, sen ei tulisi koskaan reagoida aggressiivisesti kuten esim. saksanseisojien. Spinone on kotimaassaan Italiassa lähes täysin käyttökoirana. Spinone hakee reippaasti ja ennen kaikkea perusteellisesti, etusijalla ei ole juoksunopeus vaan haun maastonpeittävyys, tuloksellisuus ja varmuus. Spinonella on harvinaisen hyvä linnunlöytökyky. Spinone soveltuu järkiperäisen ja järjestelmällisen hakunsa ansiosta erinomaisesti myös peitteiseen maastoon, missä sen haun erityisominaisuudet korostuvat ja tulevat hyvin ja tuloksekkaasti esille. Hausta tulee kaikissa maasto-olosuhteissa ilmetä riistallepyrkivyys. Spinone on maatiainen koira, johon sääolosuhteet eivät helposti vaikuta. Paksu nahka suojaa hyvin kylmyyttä ja kosteutta vastaan. Spinonen jalostuksessa tulee kiinnittää huomiota työskentelymotivaatioon, puutteellisen metsästys- tai työskentelyhalun omaavia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Uinti- ja noutohalukkuuden tulee olla spinonelle luontainen. Luonteen heikkouksilla on vahva periytyvyys, ja virheiden korjaaminen on vaikeaa. Mainitut ominaisuudet ovat luontaisia, eikä niihin voi ratkaisevasti vaikuttaa koulutuksella. Onkin suositeltavaa, että jalostukseen käytetään käyttöominaisuuksiltaan rodun keskitasoa parempia koiria. Alla olevassa taulukossa on esitetty KAER-kokeisiin osallistuneiden spinoneiden ominaisuuksien numeeristen arviointien keskiarvot. Kaikissa ominaisuuspisteissä on maksimi 5, vaikkakaan täydet 5 pistettä ei aina ole paras vaihtoehto. Hakuvauhdin ollessa 2 3 vauhti on ajoittain ravia ja rauhallista laukkaa tilanteesta riippuen. Maaston peittävyydellä tarkoitetaan, kuinka kattavasti koira hakee annetun hakualueen.

15 Yhteistyö on koiran ja ohjaajan yhteistyötä ideaalin lopputuloksen saavuttamiseksi, koiran tulee kuunnella ja totella annettuja ohjeita ja pitää ohjaajaan yhteyttä. Metsästyshalu kuvastaa koiran tapaa toimia löytääkseen riistaa. Spinoneilla se on seurarantajaksolla ollut 3 4, mikä tarkoittaa, että koira työskentelee innokkaasti, mutta ajoittain kaipaa kannustusta. Seisontakynnys kuvastaa koiran herkkyyttä reagoida hajuihin ja ilmaista se seisomalla. Jos seisontakynnys on 0, koira ei seiso riistalle vaan karkottaa sen itse = hylätty. Jos pisteitä on 5, koira seisoo liian herkästi, ja sillä on vaikeuksia paikallistaa riistaa. Ihanteellisin pisteytys tässä kohdassa on 3. Etenemisen tulee olla vapautunut ja kohdistua suoraan riistaan. 0 ei suostu seisonnaltaan hyväksyttävästi etenemään= hylätty, ja 5 on täysin vapautunut hyvin riistaan kohdistunut eteneminen. Taulukko 6. Rodun ominaisuuspisteet Rodun keskiarvot vauhti maastonpeittävyys yhteistyö metsästyshalu seisontakynnys eteneminen ,4 2,5 3,3 3,6 3,3 3, ,5 2,5 3,3 3,7 3,3 3, ,6 2,5 3,2 3,8 3,3 3, ,6 2,5 3,2 3,8 3,3 3, ,6 2,5 3,2 3,8 3,3 3,4 Tavoite seuraavalla seurantajaksolla Lähde: Saksanseisojakerhon vuosikirjat Viiden vuoden seurantajaksolla ominaisuuspisteet ovat pysyneet melko lailla samoina. Metsästyshalu ja vauhti ovat hieman parantuneet, ja yhteistyössä on päästy paljon ohjaajan apuun tukeutuvasta koirasta kohti itsenäisemmin työskentelevää koiraa. Pisteiden keskiarvoa laskevat osittain nuoret ja kokemattomat Junkkarin nuortenluokkaan osallistuneet koirat, joista kaikki eivät ole vielä syttyneet riistalle. Tavoitteena olisi saada tulevan JTO-kauden aikana ominaisuuspisteet taulukon alimmaisella rivillä kuvatulle tasolle. Jalostukseen käytettävät koirat tulee testata KAERkokeissa. Tavoitteeseen pääsemiseksi on kiinnitettävä huomiota jalostuskoirien ominaisuuksiin: kahta saman puutteen omaavaa ei tule missään nimessä yhdistää. Muutoinkaan puutteellisen metsästysvietin omaavia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Jotta rodun metsästysominaisuuksia saataisiin ylläpidettyä ja mahdollisesti parannettua, jalostukseen tulisi käyttää metsästysominaisuuksiltaan rodun keskiarvoa parempia koiria. Kanakoirien erikoiskoe Kanakoirien erikoiskokeet ovat metsästyskokeita, joiden tarkoituksena on saada tietoja koirien metsästysominaisuuksista kanakoirien jalostusta varten ja edistää koirien metsästyskäyttöä. Kokeissa kokeillaan koirien haku riistan löytämiseksi ja riistatyö maastossa olevalla villillä riistaeläimellä. Lisäksi kokeillaan koeluokista riippuen nouto, tiedotus, vesityö ja jälkityö. Lisäksi huomiota kiinnitetään koiran luonteeseen sekä toimintaan sen kohdatessa petoeläimiä. Koeluokkia on kolme: nuorten luokkaan saa osallistua koira, joka on täyttänyt 9 kk ja enintään 24 kk, eikä ole palkittu muissa luokissa avoimeen luokkaan saa osallistua koira, joka ei ole oikeutettu osallistumaan voittajaluokkaan voittajaluokkaan osallistuu koira, joka on saanut 1. palkinnon avoimessa luokassa Palkitsemisperusteet Kaikissa luokissa käytetään laatuarvostelua ja annetaan niin monta ensimmäistä, toista ja kolmatta palkintoa kuin koirien saamat pistemäärät edellyttävät. Palkintosijojen vähimmäispistemäärät kaikissa luokissa ovat samat: -ensimmäinen palkinto, vähintään 80 pistettä, maksimipisteet 100 pistettä. -toinen palkinto, vähintään 60 pistettä, voittajaluokassa 70 pistettä. -kolmas palkinto, vähintään 40 pistettä, voittajaluokassa 60 pistettä. Tullakseen palkituksi nuorten luokassa koiran on saatava hyväksytty arvosana hausta ja riistatyöstä.

16 Tullakseen palkituksi avoimen luokan ensimmäisellä palkinnolla koiran on saatava hyväksytty arvosana jokaisesta osasuorituksesta. Tullakseen palkituksi voittajaluokassa koiran on saatava hyväksytty arvosana jokaisesta osasuorituksista. Lisäksi ensimmäisen palkintosijan edellytyksenä on riistatyön arvosanan oltava vähintään 2. Koirien arvostelu Eri rotuihin kuuluvat koirat arvostellaan samojen perusteiden mukaan ottaen huomioon rotukohtaiset eroavat ominaisuudet (esim. spinone ja bracco italiano saavat hakea muista poiketen ravaamalla). Nuortenluokassa kiinnitetään eniten huomiota koiran synnynnäisistä taipumuksista johtuvaan suorituskykyyn. Koirien arvostelussa huomioidaan: haku, riistatyö, nouto, vesityö, jälkityö, tiedottaminen ja petoeläin-työskentely. Koirakohtaisessa pöytäkirjassa tuomari arvioi hausta: juoksuvauhdin, päänasennon, tuulenkäytön, maastonpeittävyyden, laajuuden, hakukuvion, yhteistyön, puurtamisen ja metsästyshalun. Riistatyötapahtumasta arvioidaan: seisontaherkkyys, seisonnan kiinteys, seisonnan kesto, eteneminen, paikallistaminen ja käyttäytyminen riistan karkottuessa. Noutosuorituksessa arvioidaan: noutohalukkuus, kantaminen, pureskelu, luovutus ja käyttäytyminen riistan pudotessa. Tiedotusta arvioitaessa kiinnitetään huomiota: seisonnasta irtoamiseen, irtoamisaika huomioidaan, ilmentäminen ja yhteydenpito palatessa linnulle. Lisäksi kirjataan riistakosketukset, seisontojen ja niistä saatujen riistatöiden lukumäärä, tuloksettomat seisonnat, törmäykset, väliinjätöt ja karkotukset. Merkitään myös ylös, onko riistaa pudotettu ja onko riistana ollut peltokanalintuja/metsäkanalintuja. Lisäksi kirjataan, jos koiran luonteessa on huomauttamista esim. se on vihainen muille koirille tai ihmisille, hätyyttää kotieläimiä tai poroja tai on paukkuarka. Koirien koetulokset tallennetaan Saksanseisojakerhon tietokantaan, josta jalostusneuvojat saavat tärkeää tietoa koirien käyttöominaisuuksista jalostusta varten. Taulukko 7. Koe- ja näyttelykäynnit Vuosi Startteja Koiria Palkittuja koiria Palkitsemis% 29,17% 35,0% 36,84% 39,13% 52,94% 38,89% 54,84% 38,24% 55,56% Näyttelykäynnit Koiria Lähde: Kennelliitto/Koiranet ja SSK:n tietokanta KAER-kokeessa on käyttöominaisuudet testattu yhteensä 66 Suomessa rekisteröidyltä spinonelta. KAER-kokeessa on palkittu yhteensä 23 narttua ja 17 urosta. Edellisen seurantajakson aikana KAER-koestartteja oli vuodessa keskimäärin yhteensä 5 koiralla. Vuosien aikana koestartteja on ollut keskimäärin 25 vuodessa 7 koiralla. Viime vuosina lähes kaikki pennut on myyty metsästäjille, minkä odotetaan edelleen nostavan kokeisiin osallistuvien koirien määrää. Lisäksi uusia harrastajia kannustetaan kokeisiin ja seisojille tarkoitettuihin koulutustilaisuuksiin.

17 Junkkari on alle 24 kuukauden ikäisille koirille järjestettävä jalostuskatselmus, jossa on sekä ulkomuoto- että käyttöominaisuusarvointi. Junkkarin on tärkeä tilaisuus, jossa pyritään kartoittamaan nuorten koirien luontaiset ominaisuudet ennen kuin niihin vaikuttaa vuosien koulutus. Alla olevassa taulukossa näkyvät vuosittain Junkkariin osallistuneiden koirien määrä ja jatkokehitys Taulukko 8. Junkkariiin osallistuneiden koirien määrä Myöh Vuosi JUNKKARI Osallistunut/osall.oikeus*) Palkitut osall. kokeisiin Palkitut / / / / / Lähde: Saksanseisojakerhon tietokanta *) Vuonna 2008 astuneen koesääntömuutoksen myötä loppuvuodesta syntyneellä pentueella on mahdollisuus osallistua syntymävuottaan seuraavan tai sitä seuraavan vuoden Junkkariin Vuosittain on Junkkarin NUO-kokeeseen osallistunut noin 5-6 koiraa, mikä on laskua edelliseen seurantakauteen verrattuna. Sen sijaan myöhemmin kokeisiin osallistuneiden ja palkittujen koirien määrä on hieman kasvanut edelliseen seurantakauteen verrattuna Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen Kotioloissa spinone on tasapainoinen, rauhallinen, sosiaalinen ja avoin. Tarkastelujakson aikana ei ole raportoitu yksinoloon liittyviä ongelmia tavanomaisia pentuajan tihutöitä lukuun ottamatta. Tarkastelujakson ( ) aikana rekisteröityjen pentueiden kasvattajille tehdyn kyselyn mukaan juoksujen väli on nartuilla keskimäärin 6-8kk. Jakson aikana rekisteröidyistä 11 pentueesta luonnollisia astutuksia oli 6. Keinosiemennyksiä oli 5, joista neljässä tapauksessa nartulla ei ollut aikaisempia pentueita luonnollisesta astumisesta. Nartut ovat pääsääntöisesti imettäneet pentuja luovutusikään saakka, nartuilla on vahvat luontaiset emonvaistot eikä ongelmia pentujen hoivaamisessa ole raportoitu. Spinone on sosiaalinen ja myös muiden koirien kanssa toimeentuleva. Suomen kannassa on muutamia varautuneita ja muutamia yksittäisiä ääniherkkiä yksilöitä, mutta aggressiivisuutta ei ole kannassa havaittu. Rodussa ei ole havaittu ikään liittyviä käytöshäiriöitä tai ennenaikaista dementiaa, ei myöskään rakenteellisia tai terveydellisiä seikkoja jotka vaikuttaisivat koirien käyttäytymiseen Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta Suomen kannassa on muutamia varautuneita ja muutamia yksittäisiä ääniherkkiä yksilöitä. Jalostuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota jalostukseen käytettävien yksilöiden kuin niiden lähisukulaisten luonteeseen ja hermorakenteeseen. Arkaa tai aggressiivista koiraa ei saa käyttää jalostukseen Terveys ja lisääntyminen PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Spinoneilla on voimassa PEVISAn kyynärkuvauspakko ilman raja-arvoa ja lonkkakuvauspakko, jossa rekisteröinnin rajaarvona on vanhempien lonkkakuvaustulos C ja vähimmäisikä kuvaushetkellä 12kk. Jalostukseen tulee käyttää ensisijaisesti A- ja B-lonkkaisia ja 0-kyynäräisiä koiria. C-lonkkaisen koiran tulisi olla erinomainen rotunsa edustaja, ja

18 silloin jalostukseen käytettävän yksilön on oltava terve. PEVISA-tutkimuksista saadaan arvokasta tilastotietoa ja mahdollisuus suorittaa jälkeläisten ja sisarusten terveyden arviointia. Taulukko 9. Spinonen PEVISA-ohjelma Voimaantulovuosi Vastustettava sairaus Vaadittavat toimenpiteet Raja-arvot ja muut rekisteröintirajoitukset 2001 Lonkkaniveldysplasia Lonkkakuvauspakko Ilman raja-arvoa 2004 Lonkkaniveldysplasia Lonkkakuvauspakko Raja-arvo C 2007 Lonkkaniveldysplasia Lonkkakuvauspakko Raja-arvo C. Koiran rekisteröityjen jälkeläisten määrä saa olla korkeintaan 21 pentua. Viimeinen, rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan Lonkkaniveldysplasia Lonkkakuvauspakko Raja-arvo C.* Koiran rekisteröityjen jälkeläisten määrä saa olla korkeintaan 21 pentua. Viimeinen, rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan Lonkkaniveldysplasia Kyynärniveldysplasia Lonkkakuvauspakko Kyynärkuvauspakko Raja-arvo C Ei raja-arvoa Koiran rekisteröityjen jälkeläisten määrä saa olla korkeintaan 21 pentua. Viimeinen, rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan. Ulkomaisia koiria koskeva pysyvä poikkeuslupa; ei vaadita PEVISAtutkimuksia. * Italiassa asuvien ja Italian kennelliiton Ente Nazionale della Cinofilia Italianan rekisterissä olevien urosten käyttöä vasten on pysyvä poikkeuslupa, jolloin lonkkakuvauslausunto ei ole pentujen rekisteröinnin ehtona. Poikkeuslupa koskee ulkomailla tapahtuvaa astutusta sekä ulkomaisen sperman käyttöä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkavika, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major gene). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0,1 0,6. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi

19 vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä. Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, pupuhyppely, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä. Oireilu laitetaan usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen. Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu useimmilla roduilla röntgenkuvissa sairaiksi todettujen yksilöiden karsimiseen jalostuksesta. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuvan jalostusvalinnan pitäisi johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria. Suomen kennelliiton arviointiasteikolla virallisten lonkkakuvien (rtg) arvioinnissa aste A on täysin terve, B tarkoittaa lievää löysyyttä, mutta on kuitenkin vielä terveeksi luokiteltavissa, C-asteessa on lieviä muutoksia lonkkanivelissä, mutta tämä ei yleensä rajoita metsästyskäyttöä, ellei johda nivelrikon kehittymiseen. D- ja E-asteessa nivelrikkomuutoksia nähdään jo röntgenkuvassa ja ne aiheuttavat varsinkin iän lisääntyessä. Saksanseisojilla suositellaan ainoastaan lonkistaan terveiden koirien käyttöä jalostukseen niin, että kahta B-lonkkaistakaan ei yhdistettäisi. Spinonella lonkkakuvattujen koirien määrä etenkin rodun kotimaassa Italiassa on niin vähäinen, ettei kovin tiukka karsinta lonkkaniveldysplasian perusteella ole perusteltua. Taulukko 10. Lonkkakuvattujen spinoneiden lukumäärä ja tulokset, syntymävuosi Vuosi Syntyneitä A B C D E Yhteensä (73%) 2 (13%) 2 (13%) 0 (0%) 0 (0%) 15 (83%) (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 4 (100%) (50%) 0 (0%) 3 (50%) 0 (0%) 0 (0%) 6 (55%) (50%) 3 (30%) 0 (0%) 2 (20%) 0 (0%) 10 (59%) (0%) 1 (25%) 2 (50%) 0 (0%) 1 (25%) 4 (80%) (62%) 2 (25%) 1 (12%) 0 (0%) 0 (0%) 8 (42%) (33%) 1 (33%) 1 (33%) 0 (0%) 0 (0%) 3 (33%) (33%) 3 (50%) 1 (17%) 0 (0%) 0 (0%) 6 (38%) Yhteensä (55%) 12 (21%) 10 (18%) 2 (4%) 1 (4%) 56 (57%) Lähde. Suomen Kennelliitto/ Koiranet Kannasta on v syntyneistä lonkkakuvattu 56 yksilöä (57%). Vuosina syntyneistä on kuvattu 21 yksilöä (43%). Rodun lonkkakuvausprosentti on siis hyvä, mutta kuvattujen osuus kuvausikäisistä rekisteröidyistä on laskenut edeltävään JTO:n seurantajaksoon verrattuna. Kattavan ja vertailukelpoisen tiedon saamiseksi jalostusta varten on suositeltavaa, että pyritään jatkossa nostamaan lonkkakuvausprosenttia korkeammalle. On suositeltavaa, että koiran jälkeläisiä lonkkakuvataan ennen kuin koiraa käytetään jalostukseen useampia kertoja. Kyynärnivelen kasvuhäiriöt Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä.

20 Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista, jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat kasvuhäiriön seurauksena kehittyneestä nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla, ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös. Kasvuhäiriöiden ja niiden erilaisten kirurgisten hoitojen tehosta ja pitkäaikaisennusteesta ei ole olemassa kattavia tutkimuksia. Leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana yleensä nivelrikko. Leikattuunkin jalkaan kehittyy usein jonkin asteinen nivelrikko, mutta sen määrä voi olla vähäisempää ja se voi kehittyä myöhemmin kuin ilman leikkausta hoidetussa nivelessä. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä. Pohjoismaissa kyynärnivelkuvien arviointi perustuu sekundaarisiin nivelrikon merkkeihin. On huomattava, että jo 1. asteen muutos tarkoittaa sitä, että koiralla on kyynärnivelen kasvuhäiriö ja siitä johtuvia nivelrikkomuutoksia. Ruotsissa kyynärnivelen kasvuhäiriö on vähentynyt roduissa, joissa kyynärniveliä kuvataan. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että siellä käytetään näissä roduissa jalostukseen vain vähän muita kuin kyynärnivelien suhteen terveitä koiria. Jalostusarvoindeksit (BLUP-indeksit) tehostavat jalostusvalintaa. Kyynärnivelen kasvuhäiriöitä on todettu muutamalla koiralla. On erittäin todennäköistä, että kyynär- ja olkanivelongelmia löytyy kannasta enemmänkin, ja riski on hyvä huomioida jalostusyhdistelmiä valitessa etenkin kun ulkomailla kyynärpäitä ei spinoneilla yleensä kuvata. Tämän vuoksi olisi myös suositeltavaa, että lonkkakuvauksen yhteydessä kuvataan myös vähintään kyynär- ja tarvittaessa myös olkanivelet ja tuloksista ilmoitetaan Saksanseisojakerhon jalostustoimikunnalle. Taulukko 11. Kyynärkuvattujen spinoneiden lukumäärä ja tulokset, syntymävuosi Vuosi Syntyneitä Yhteensä (89%) 1 (11%) 0 (0%) 0 (0%) 9 (50%) (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 3 (75%) (80%) 0 (0%) 1 (20%) 0 (0%) 5 (45%) (89%) 0 (0%) 1 (11%) 0 (0%) 9 (53%) (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 4 (80%) (75%) 2 (25%) 0 (0%) 0 (0%) 8 (42%) (67%) 0 (0%) 0 (0%) 1 (33%) 3 (33%) (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 6 (38%) Yhteensä (87%) 3 (6%) 2 (4%) 1 (2%) 47 (47%) Lähde: Suomen Kennelliitto/Koiranet Kannasta on kyynärkuvattu v syntyneistä 47 yksilöä (47%). Vuosina syntyneistä on kyynärkuvattu 21 yksilöä (43%). Rodun kuvausprosentti on hyvä ja hieman noussut edeltävät JTO:n seurantajaksoon verrattuna. Tarkastelujakson aikana kaikki lonkkakuvatut koirat on myös kyynärkuvattu Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet Suomen pienen spinonepopulaation terveystilanne on kokonaisuudessaan hyvä. Suomessa rekisteröidyistä koirista terveyskyselyyn on vastattu ja terveystietoja palautettu 42% koirista, mikä on erinomainen vastausprosentti ja mistä kiitos kuuluu aktiivisille kasvattajille ja rodun harrastajille. Yksittäisillä koirilla on esiintynyt mm. seuraavia perinnöllisiä sairauksia, jotka vaikuttavat koiran arkielämään ja sekä työ- että näyttelykäyttöön: kyynärnivelen kasvuhäiriöt, olkanivelen osteokondroosi, epilepsia, silmäluomen asentovirheet (entropium ja ektropium), ylä- ja alapurenta, alaleuan kapeus, hammaspuutokset, tulehdusherkkyys, häntämutka, ohut iho, kilpirauhasen vajaatoiminta ja addisonin tauti, napatyrä sekä mahalaukun kiertymä. Ominaisuudet tai taipumus niihin periytyvät kvantitatiivisesti, ja ne ilmenevyydessä on huomioitava myös sukurasitteen mahdollisuus (SSK:n tietokanta). Varsin yleinen vauriotyyppi on metsästysaikaan ilmenevät hännänpään vauriot metsästykseen käytetyillä koirilla.