Joulukuussa 2015 Terveisiä Itä-Karjalasta! Kirjoitan Peskin kirkolta, lumisen maiseman keskeltä. Sotjärvi näkyy ikkunaamme. Järvi on jäässä. Tuuli puhaltaa navakasti lounaasta, Laatokalta päin. Sähköt katkeilevat - ovat poissa tuon tuostakin tunnin, pari. Ulkona on kylmä, mutta sisällä suloisen lämmintä: hellassani palaa tuli. Pidän tulta myös kirkkosalin takassa, eteisen leivinuunissa, lastenhuoneen pätshissä ja keittiön hellassa. Keittiön hellalla kiehuu hiljalleen suuri vesipannu. Kävijöitä tuntuu riittävän. Jokainen vieras on tänään mielellään istahtanut kirkkosalin pöydän ääreen juomaan teetä. Paljon on ihmisillä asioita, hankaliakin. Reks - naapurin koira haukkuu vimmatusti. Aina välillä kuuluu erikoista säksätystä. Taas koira haukkuu ja jokin säksättää. Lähden katsomaan. Reks tuntee minut ja vaikenee. Se tuijottaa pientä lautakasaa. Reks on kuopinut ja raapinut kasan vierestä maan lumesta paljaaksi monesta kohdasta. Kurkistan lautojen alle. Näätä! Näätä lähtee karkuun Reks perään. Lopuksi aitamme estää takaaajon: nokkela näätä pujahtaa aidan ali ja pelastuu. Palaan kirjoittamaan. Ovikello soi. Menen avaamaan. Hämmästyn: Kilvoitteleva Veli! Konsa sinuu piästettih türmäspäi (vankilasta)? Jo ammoin. Nügöi viruin kaksi nedälii (viikkoa) Suojärvellä bolnitsassa (sairaalassa). No astu perttih. Rubiatko tshaijjuu juomah? Da vai, gu andanet. Juttelemme niitä, näitä. Minua kiinnostaisi Kilvoittelevan Veljen nykyinen osoite. Utelen. En oikein millään tahdo saada häneltä selvää vastausta. Väkeä tulee jokunen lisää. Kaadan teetä. Tuon muovipussissa paikallisia Marie-keksejä pöytään. Haen lisään sokerihiekkaa astiaan. Välillä käyn puhelimessa. Kello käy. Hämäryys on muuttunut pimeäksi jo kauan sitten. Kilvoittelevalla Veljellä ei ole ollenkaan kiire ulos, ulos viluun ja pimeään. Päinvastoin: hän rupeaa vihjailemaan, että voisi oikeastaan jäädä yöksi kirkkoon. Torjun moiset ajatukset. Yritän kääntää keskustelua ylevämpiin aiheisiin: millä tavalla turmiollisen viinan vaikutus ihmisruumiiseen näkyy hölmöilynä. Tarjoamani aihe ei vaikuta kiinnostavalta. Keskustelua ei synny. Kilvoitteleva Veli ehdottaa, että antaisin rahaa: passi on kadonnut. Eläkettä ei saa postikonttorista ilman passia. Rahaa ei tarvita paljon: vain 1.500 ruplaa passiin ja 300 ruplaa kolmeen valokuvaan. Tästä aiheesta taas en minä puolestani innostu. Kilvoitteleva Veli on puijannut minua muutaman kerran jo aikaisemmin. Rupean vähitellen sulkemaan uunien peltejä ja sammuttelemaan valoja. Korjaan kupit kirkkosalin pöydältä keittiöön. Kilvoitteleva Veli alkaa asetella itseään penkille vaakasuoraan asentoon. Kysyn, ymmärtääkö Veli, miksi hän ei voi jäädä kirkkoon yöksi. Ei, sitä hän ei ollenkaan tajua. Muistutan: Konsa magait tiä jälgimäsen kerran, sinä varrastit. Kilvoittelevan Veljen ilme kirkastuu. Hän huudahtaa: Sen kalbasun (makkarapötkön)! Ja kofein (kahvipaketin), lisään, emme voinu luadii lapsile butterbroodua (voileipiä) ja vahnemile kofeidu. Sinä varrastit heiän süömiset ja opit (yritit) müüvvä ne laukkah ( kauppaan). Sinule pidi viinua. Kilvoitteleva Veli muistaa. Hän myöntelee hymyssä suin, tarjoaa kättä. Tartun siihen kyllä, mutta puistelen päätä. Veli aloittaa Isä Meidän-rukouksen. Yhdyn siihen: Meijä Taivahalline Tuatto: olgah pühännü Sinu nimi. Tulgah tovekse Sinu valdu. Roikkah Sinu tahto muga muan piäl kui taivahas. Anna meile tänä päivännü meijä jogapäiväine leibü. I prostii meile meijä riähkät, kui müö prostiimo niilöile, kudamat ollah meile vellas. Äläkä suata meidü muanitukseh a piästä meidü pahas. Sinunhäi on valdu, vägi da kunnivo, ilmazen iän. Aamin. Ai ai, kuinka Veli yrittää vedättää. Valttikortti on kuitenkin jäänyt minun käteeni: meistä kahdesta vain minä tiedän, että tällä viikolla on joka aamuhartaudessa kello 10 puhuttu viimeisestä tuomiosta. Minä olin koditon ja te ette ottaneet minua luoksenne. Saatan Veljen ovelle. Kaikki muut ovat jo lähteneet. Ulkona kylmä tuuli puhaltaa vinhasti viuhuen. Veljen musta lippalakki lennähtää lumiseen, valkeaan maahan. Minä olin alaston ja te ette vaatettaneet minua. Käsken Veljen odottaa: Vuota kodvaine. Haen sisältä uuden karvahattuni. Nummelan Tokmannin 1
hintalappukin on vielä jäljellä: 11:60. Leikkaan lapun irti. Pane tämä piäh. Veli silmäilee päähinettä hyväksyvästi: Vot, tämä lämmin. Kus ollah sinu rukavitsat (käsineet)? kysyn. Veli näyttää paljaita käsiään: Ni kus. Taas menen sisään. Tuon melkein uudet Winter Latex talvityökäsineet: Ota nämä. Kilvoitteleva Veli seisoo ulkona lumessa, minä sisällä lämpimässä. Veli keplottelee, viivyttelee: Etkö voi vyrutshii (armahtaa) minuu? Minule pitänüs vaiku 1500 rublua ja kolme fotokartotshkua (kuvaa) pasportan vuoh. Sit suanusin pensiin ezmäne arki (saisin eläkkeen maanantaina). Jo toine argi tuon sinule djengat järilleh ( heti tiistaina tuon rahat takaisin). Huokaan. Puistelen päätä. Vedän ilmaa hampaiden välistä niinhän tehdään aina silloin, kun säälitään rahaa. Äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta vippiä pyytää. Mitä mahtaisi tehdä Upe, Upe Poutiainen, Suomen Idäntyö r.y:n toiminnanjohtaja? Upen tunnuslause on: Vaivoja valittamatta, hikeä säästämättä, kaikki köyhien hyväksi. Pitäisikö nyt minun nähdä tässä juopottelevassa varkaassa Kristus? Ohhoh! Päätän antaa almun. Onhan se hankalaa, jos kerran ei voi nostaa eläkettä. Venäjällä maan sisäistä passia tarvitaan muutenkin vähän joka paikassa. Autan Kilvoittelevaa Veljeä vielä tämän kerran. Eihän siitä kerry kuin kolme kymppiä suomen rahassa. Veli lähtee taapertamaan pimeyteen, myötätuuleen, uusine karvalakkeineen, keltaisine käsineineen ja passirahat taskussa. Minä menen irrottamaan kirkon keittiöstä sähköhellaa. Huomenna on palotarkastus. Hella on leveä. Se ulottuu osittain kaapiston alle. Se on väärin. Hellan päällä pitää olla tyhjää tilaa. Voi tulla sakko. Irrotan sulakkeet. Merkitsen maalarinteipillä johtojen paikat. Nostan hellan autoni perään tarkastajilta piiloon. Menen nukkumaan. Hieman mieltä kyllä askarruttaa, missä Kilvoitteleva Veli nyt mahtaa yönsä viettää. Aamulla on matka Kiviniemen hautausmaalle. Hiljainen saattoväki ahtautuu autoon. Sopu antaa tilaa. Könyämme ykkösvaihteella ja neliveto päällä koko kolmen kilometrin matkan. Tie on todella kuoppainen. Pohjassa rusahtelee ikävästi tuon tuostakin. Ja sähköhella keikkuu takana. Itse hautajaistilaisuus on jotenkin valoisa: olemme kristittyjä. Kristuksen takia meillä on ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivo - vaikka molemmat vainajat ovatkin kuolleet viinaan. Muistotilaisuuden jälkeen alan viedä vaatepaketteja perille. Osoitteita on nelisenkymmentä. Tiedän, etten selviä urakasta yhdessä päivässä enkä kahdessakaan. Kuormaa on yli 500 kiloa. Ja mokomaa sähköhellaa ei voi nostaa autosta, ennen kuin palotarkastuksen tulos selviää. Sakkoja on joka tapauksessa odotettavissa. Kaikkihan tietävät, että tarkastajat osoittavat esimiehilleen pätevyytensä sillä, että määräävät rangaistuksia. Ja samalla kertyy kivasti rahaa ministeriön kassaan. Mutta minäpä säästänkin rahaa: nytkin kyysään sähköhellaa ympäri kyliä. Puhelin pärisee taskussani. Nuori kirkkoherramme Fedja kertoo hyvillä mielin: Proverkka meni hyvin. Neuvottiin sakotettu ei. Ilahdun minäkin. On toinenkin ilonaihe. Kassanhoitajamme Ira on omasta aloitteestaan aloittanut rukouspiirin kahdessa kylässä. Tänään oli koolla 14 henkeä. Ira vastaili ihmisten kysymyksiin ja luki Katekismuksesta tilanteeseen sopivia Lutherin rukouksia. Ihmettelen, ihailen ja iloitsen: joko alkaa herätys? Käymme syrjäkylillä tervehtimässä huonosti liikkuvia vanhuksia. Pidämme ehtoollishetken neljässä kodissa. Aikaa menee ja kilometrejä kertyy mittariin, mutta tämähän on papin ydintyötä. Polttoaineen varoitusvalo on palanut jo jonkin aikaa. Pitää lähteä Jessoilaan tankkaamaan. Onkohan sinne jo tuotu dieselin talvilaatua? Talvipäivä alkaa hiljalleen hämärtää. Ajan lumisohjossa Peskin kaupan ohi. Mitäs kummaa tuolla kauempana? Joku istuu märässä maassa! Ei, sehän liikkuu: mies tummissa vaatteissa. Ajan lähelle. Hyppään autosta. Mies todellakin sekä istuu että liikkuu. Hän vetää itseään sohjossa eteenpäin jaloilla ja työntää paljain käsin. Katson tarkemmin. Tuttu karvalakki: Kilvoitteleva Veli! Kunne menet? Kirikköh. Vai kirikköh! Sinunhäi pitänys olla nügöi Prääsän pasportnistolas ( passitoimistossa) eikä tiä jäitsäisii vilustuttamassa, märrin höysylöin (housut märkänä). Kus on sinun pasporttu? Ja kus ollah minu djengat? Niinpä niin. Jälleen sain henkilökohtaisen oppitunnin kristillisestä diakoniasta. Tällä kertaa opettajana oli Kilvoitteleva Veli. Yksityisopetus ei tullut edes kovin kalliiksikaan: vain 30 euroa yhdeltä jak- 2
solta. Toinen kysymys tietysti on, opinko mitään vieläkään. Itä-Karjalan terveisin ja hyvän joulun toivotuksin Pekka Palosaari Sodderin srk:n vanhempi pappi. Suomen osoite: Maruntie 37 B, 03430 JOKIKUN- TA, p. 09-54 15 610 Vaateasiat: Onnistuimme marraskuussa saamaan perille vaatetavaraa yli 500 kiloa. Mahtava kuorma hyviä, valikoituja talvitamineita. Pidimme yleisen vaatteiden jaon kolmessa kylässä: Sodderissa, Veskelyksessä ja Peskissä. Kiitolliset seurakuntalaiset keräsivät kelpo kolehdin joka tilaisuudessa. Veimme henkilökohtaisia tilauksia perille 40 kotiin. Nyt on pulaa miesten talvikengistä. Samoin kouluikäisten lasten ja nuorten vaatevarastomme on tyhjä. Karjala-illat: Yleensä kuukauden 1. maanantaina kello 18 Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa, os. Helsingintie 10. Joulukuussa 7.12. Tammikuussa emme kokoonnu vuodenvaihteen matkan takia. Helmikuussa iltamme on 1.2., maaliskuussa 7.3. on myös Itä-Karjalan Abuniekkain vuosikokous. Huhtikuussa kokoonnumme 4.4., toukokuussa 2.5. ja kesäkuussa 6.6. Matkasuunnitelma: 28.12.2015-8.1.2016 nuorten vuodenvaihteen leiri, 27.2. 4.3 talvimatka, 23.3. 31.3 pääsiäismatka, Kaivoprojekti: näyttää siltä, että kirkkomme kaivonporaus alkaa joulukuun puolivälissä. Aloitusajankohta riippuu enää tien kunnosta. Raskasta kalustoa ei vielä saada perille. Tien pitää jäätyä kovaksi. KIITOS, KUN OSALLISTUIT NÄIHIN TALKOISIIN! SÄHKÖPOSTI: Kirjeemme ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Jos tahdot näitä kirjeitä sähköpostina, ilmoittaudu: jasenkirje@abuniekat.org p.s. nyt on jo keskiviikkoilta. Huomenaamuna varhain on lähtö Suomeen. Ruuvasin juuri sähköhellan johdot kiinni hyvä, että olin huomannut merkitä niiden paikat. Pakkaan auton valmiiksi. Tyhjiä laukkuja on paljon. Tiskaan. Lakaisen. Haen polttopuut koriin. Kaikki on muuten valmista puolen yön maissa, paitsi että viimeinen vaatepaketti, Mishan, on jäänyt viemättä. Jääköön odottamaan. Panen kellon soimaan kuudelta. Kirkon ovikello soi: kukapas muu kuin Kilvoitteleva veli, taas pyrkimässä yöksi. Tänne et voi tulla. Mintäh et mene Mishale libo Sergeile?, kysyn. Veli tuhahtaa halveksivasti: Alkoholistat ollah! Mietin: Tee muille, niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Otan Mishan paketin ja taskulampun toiseen käteen. Toisella kädellä alan taluttaa Kilvoittelevaa Veljeä kohti Mishan asumusta. Tuulee. On liukasta. On pimeää. Vihdoin tulemme ovelle. Koputtelemme. Sisältä kuuluu: Kto tam? Kenbo olet? Vastaamme. Ovi aukeaa pimeydessä. Mishalta ovat sähkölaskut maksamatta. Sähköt on katkaistu. Valaisen pakettia. Misha huomaa nimensä paketin päältä ja ilahtuu. Kilvoitteleva Veli kömpii saman tien sisään pimeään, mutta lämpimään huoneeseen. Palaan kirkolle. Ehdin vielä nukkua monta tuntia ennen kellonsoittoa. Kirkonkin ovikello pysyy loppuyön vaiti. Jälkipuhetta Kirjoittelen tätä jälkipuhetta Pekan kirjeen perään tiistaina 8.12, jolloin siniristiliput liehuvat kirkasta taivasta vasten säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen 150-vuotismuistoa kunnioittaen. Aika, jolloin Sibelius sävelsi Finlandian, oli maassamme monenlaisen puutteen ja vaivan aikaa. Kansalla oli kuitenkin uskoa huomiseen ja malttia toimia elinolojensa parantamiseksi. Karjalassa ollaan, varsinkin maaseudulle, oltu pitkään jonkinlaisessa näköalattomuuden tilassa. Tämän näköalattomuuden yhdestä ilmentymästä kertoo Pekka kirjeessään. Alkoholismi on varsin yleistä. Se vie miehet hautaan kovin nuorina eikä salli heidän eläessäänkään työskennellä paremman tulevaisuuden puolesta. Rukoilkaamme sen puolesta, että Karjalassa alkaisi herätys. Uskomme, että se pieni, mutta kasvava rukouspiiriläisten joukko, joka kokoontuu Peskissä ja Sodderissa voisi olla alkua tälle herätykselle. Jumalan Siunaus kulkee Teidänkin rukoustenne kautta. Käytännön apu kulkee tekijöittemme kautta jakaen Jumalan meille antamaa hyvää vähempiosaisille. Anna Sinäkin joululahjasi Sodderin seurakunnalle ja Karjalassa tehtävälle työlle. Kiitos! KUTSU: Itä-Karjalan Abuniekat ry pitää vuosikokouksen maaliskuun Karjala-illan yhteydessä 7.3.2016 alkaen tavalliseen tapaan alkuhartaudella ja teen/kahvin tarjoilulla klo 18.oo Kauniaisissa Suomen Raamattuopiston ruokalassa. 3
Itä-Karjalan Abuniekat ry Hallitus (laatinut Esko Vepsä) esko.vepsa@jippii.fi, puhelin 0400 430996 Rauhallista Joulun juhlaa ja Siunausta Uudelle Vuodelle 2016 Sinulle, jonka sydän sykkii kanssamme Tervehdys ystävä, sisar ja veli Herrassa ja osallisena Hänen työssään vaikealla ja myös antoisalla vainiolla Itä-Karjalassa. Päättymässä oleva vuosi 2015 on ollut monessa mielessä vaikea, erityisesti talous on olut todella tiukalla. Jouduimme rahan liikkumisrajoitusten vuoksi käyttämään kaiken kassassa olleen vararahan, kun lisäksi olemme antaneet 4000 euroa pappilan suureen ulkoremonttiin. Tämä tosin on sijoitus, sillä pappilaa aikanaan myytäessä, saamme sijoitetut varat reilusti takaisin. Pappilan myynti tulee ajankohtaiseksi, kun kirkkoherra pääsee rakentamaan omaa taloa. Venäjän valtio tukee perheitä, joilla on useita lapsia tällaisissa hankkeissa. Porakaivohanke on vaatinut myös rahaa, jota pyysimme Teiltä, tukijamme syyskuun kirjeessä. Tulos ei toistaiseksi ole vastannut tarvetta, joten uusin vetoomukseni joululahjasta Sodderin Seurakunnalle tässä. Erityisesti vetoan Teihin tämän kiertokirjeen saajat, jotka ette vielä ole mukana siinä siunausta jakavassa noin 100 hengen joukossa, joka säännöllisellä avullaan rahoittaa Sodderin seurakunnan työtä todella köyhien ihmisten keskuudessa. Pyydän Sinua osoittamaan lahjasi tilillemme FI94 5043 1920 0045 34 käytä maksussa viitettä 26 tai viestiä JOULULAHJA SODDERIIN Kaksi vuosikymmentä jatkunut työ Jumalan Sanan, Sakramenttien, opetuksen ja diakonian keinoin on kantanut kauniin tuloksen. Työllä on ollut siunauksensa. Siunaus on näkynyt täällä Suomessa ahkerina abuniekkoina, joiden auttavaisuus, anteliaisuus ja uskollinen rukoileminen ovat kantaneet työtä sekä aineellisesti, että Taivaan Isän käsiin. Näiden ikuisten käsien varassa olemme. Jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina on useiden kymmenien uskollinen joukko koolla Kauniaisissa Suomen Raamattuopistolla klo 18.oo. Sinäkin olet Sydämellisesti Tervetullut mukaan. Kauempaakin voi suunnitella Helsingin matkaa niin, että joku kerta mahtuu ohjelmaan. Tämä tukijakirje postitetaan liki 300 osoitteeseen ja lisäksi sähköposti tuo sen noin 250 vastaanottajalle. Kirje on nykyään varsin kallis väline, joten toivomme mahdollisimman monen ilmoittavan sähköpostiosoitteensa, jolloin säästämme vuositasolla satoja euroja Karjalassa käytettäväksi. Rakas Ystävä! Tule säännölliseksi tukijaksi. Maksa kuukausittain itse haluamasi summa tilillemme. Voit myös valita työmuodon, jota erityisesti haluat tukea. Viitenumerot ohjaavat lahjasi haluamaasi kohteeseen. Mitä rahalla saa? 10 eurolla maksamme yhden koululaisen ateriat kolmelta kuukaudelta 20 eurolla saa köyhä eläkeläismummo polttopuut kolmeksi kuukaudeksi 30 eurolla saamme emännän lastenleirille viikoksi 50 eurolla maksamme yhden kylän diakoniatyöntekijän kulut kuukaudessa Viitenumerot: Toiminnallisesti vuosi on ollut hyvä. Seurakunta on kehittymässä hyvää vauhtia toiminnallisesti itsenäiseksi. Osoituksena tästä ovat erinomaiset lastenleirit kesällä, jatkuvasti vahvistuva rukouspiiritoiminta niin Sodderissa kuin Peskissä sekä seurakunnan hallinnon ryhdikäs toiminta työn ja toiminnan johtamisessa. 1025 tuki Sodderille 1106 kummilapset 1119 koulutus, opiskelu1122 toimitilat 1135 muun Karjalan työ 1151 pyhäkoulutyö 1164 diakonia 1177 lapset ja leirit 13 jäsenmaksu 26 JOULULAHJA Jumala suokoon Siunauksensa lahjallenne ja antakoon voimaa sekä viisautta työmme 4
tekijöille niin Karjalassa kuin Suomessa oikein käyttää kauttanne antamaansa lahjaa. 5