1 ELÄINKOELAUTAKUNTA PL 150, 13101 HÄMEENLINNA Ella@avi.fi 25.4.2013/EK Eläinkoelautakunta hyväksynyt kokouksessaan 24.4.2013 Toimintakertomus vuodelta 2012 1. Toiminnasta yleensä Eläinkoelautakunta aloitti toimintansa 1.8.2006. Lautakunnan tehtävänä on myöntää luvat eläinkokeiden suorittamiseen. Eläinkoelupahakemukset käsitellään ensisijaisesti lautakunnan jaostoissa. Lautakunta kokoontuu myös suuressa kokoonpanossa käsittelemään jaostoilta siirtyneet lupahakemukset sekä muita laajempaa pohdintaa vaativia asioita. Lautakunnan tarvitsemat tukipalvelut järjestää Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Näitä tehtäviä hoitamassa Hämeenlinnan toimipisteessä työskenteli vuoden 2012 aikana kaksi esittelijää ja yksi osastosihteeri. Lautakunnalla on nettisivustot, joilla kerrotaan eläinkoelupahakemuksen tekemisen ohjeet sekä lautakunnan luomat periaatteet ja ohjeistot eri asioista (www.laaninhallitus.fi/lh/etela/hankkeet/ellapro/home.nsf). 2. Vuonna 2012 myönnetyt eläinkoeluvat kuvausta Eläinkoelupien määrä Vuoden 2012 aikana lautakunta myönsi 166 lupaa eläinkokeen suorittamiseen (Taulukko 1). Pienehköjä muutoksia olemassa oleviin eläinkoelupiin myönnettiin 68 kappaletta. Neljän hakemuksen suhteen lautakunnan ratkaisuna oli, että kyseessä ei ole eläinkoe. Lautakunnan suuressa kokoonpanossa käsiteltiin yksi hakemus. Eläinkoeluvat haetaan ja myönnetään lähes aina kolmen vuoden mittaisiksi. Luvissa käytettäväksi myönnettyjen eläinten käyttö tulee siis jakaantumaan kolmelle vuodelle. Eläinkoelupien alueittainen ja muu jakautuminen Vuonna 2012 eläinkoeluvista myönnettiin Etelä-Suomen alueelle 49 %, Lounais-Suomen alueelle 18 %, Länsi- ja Sisä-Suomen alueelle 7 %, Itä-Suomen alueelle 16 % ja Pohjois- Suomen alueelle 10 % (Taulukko 1). Aluehallintouudistuksen myötä Länsi-Suomen läänin alue jakautui vuoden 2010 alusta kahdeksi alueeksi: Lounais-Suomi sekä Länsi- ja Sisä- Suomi. Uudistuksen myötä Oulun läänin nimi vaihtui Pohjois-Suomen alueeksi. Eläinkoeluvista valtaosa, 77 %, liittyi koe-eläimiksi kasvatettujen eläinten (yleisimmin hiiri, rotta, kani) käyttöön (Taulukko 2). Tuotantoeläinlajien käyttöä oli 13 % kaikista luvista. Näihin sisältyi sekä eläintuotantoon liittyvää tutkimusta että biolääketieteellistä tutkimusta. Luonnonvaraisilla eläimillä tehtävää tutkimusta koski 8 % myönnetyistä eläinkoeluvista. Muut eläinryhmät -luokkaan kuuluvat esimerkiksi seuraeläimillä ja hevosilla tehtävät tutkimukset. Eläinkokeita tehdään eniten yliopistoissa (74 %) ja muissa valtion tutkimuslaitoksissa (10 %). Luvan saaneista eläinkokeista 16 % tehdään yksityisellä sektorilla.
Taulukko 1. Myönnettyjen eläinkoelupien lukumäärät alueittain lautakunnan toiminnan aikana. Suluissa myönnettyjen muutoslupien 1 lukumäärät. Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä- Suomi Oulun lääni Yhteensä 2006 88 (10) 35 (2) 9 (4) 6 (0) 138 (16) (1.8.06 alk) 2007 96 (18) 91 (19) 42 (14) 37 (7) 266 (58) 2008 100 (24) 84 (18) 55 (23) 48 (10) 287 (75) 2009 74 (28) 53 (21) 17 (15) 23 (11) 167 (75) 2 2010 2 78 (32) Lounais 40(17) Lä-Si 15 (7) 21 (11) Pohjois 15 (15) 169 (82) 2011 82 (34) 42 (16) 23 (8) 32 (11) 31 (17) 210 (86) 2012 81 (27) 30 (11) 12 (8) 26 (10) 17 (12) 166 (68) 1 Muutos eläinkoelupaan: Voimassa olevaan eläinkoelupaan voidaan hakea muutosta, kun kyseessä on pienehkö ja yksittäinen muutos eläinkokeen suorittamisessa. Muutoslupahakemus käsitellään samalla tavalla kuin eläinkoelupahakemus, ja lautakunta antaa siitä lupapäätöksen. 2 Lounais = Lounais-Suomi, Lä-Si = Länsi- ja Sisä-Suomi, Pohjois = Pohjois-Suomi Taulukko 2. Myönnetyt eläinkoeluvat vuonna 2012: ominaisuuksia ja jakautumista (%-osuus eläinkoeluvista) Eläinkokeissa käytettävät eläimet Koe-eläimiksi kasvatetut 77 Tuotantoeläimiä 13 Luonnonvaraisia 8 Muut eläinryhmät 2 Eläinkokeissa käytettäviä eläinlajeja Kaikki lajit eivät ole mukana. Yksi lupa saattaa sisältää useiden lajien käyttöä. Hiiri 61 Rotta 28 Kani 3 Sika 4 Koira 5 Kalat 6 Linnut 4 Eläinkoelaitokset Yliopisto 74 Muu tutkimuslaitos 10 Palvelututkimusta tekevä 9 Lääketeollisuus 7 (%-osuus eläinkoeluvista) 2.2 Biologinen perustutkimus 64 2.2 Biologinen perustutkimus, ei 13 eritelty 2.2/4.2 Ihmisen sydän- ja 10 verisuonitaudit 2.2/4.3 Ihmisen hermostolliset ja 13 mielenterveydelliset häiriöt 2.2/4.4 Ihmisen syöpä 8 2.2/4.5 Muut ihmisen sairaudet 16 2.2/4.6 Vain eläinten sairaudet 5 2.3 Ihmis-, hammas- ja eläinlääketieteessä käytettävien 19 tuotteiden tutkimus ja kehitys 2.3/4.2 Sydän- ja verisuonitaudit 2 2.3/4.3 Hermostolliset ja mielenterveydelliset häiriöt 6 2.3/4.4 Syöpä 2 2.3/4.5 Muu ihmisen sairaudet 5 2.3/4.6 Vain eläinten sairaudet 1 2.6 Toksisuus- ja muut turvallisuusarvioinnit 4 2.8 Koulutus ja opetus 2
3 Eläinkokeiden tarkoituksena oli yleisimmin biologinen perustutkimus (64 % luvista) liittyen erilaisten ihmisen sairauksien selvittämiseen (Taulukko 2). Hakemuksista 19 %:ssa tarkoituksena oli ihmis-, hammas-, ja eläinlääketieteessä käytettävien tuotteiden ja laitteiden tutkimus- ja kehittelytyö. Tällaista tutkimusta tehdään pääosin yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa sekä myös lääketeollisuudessa ja palvelututkimusta tarjoavissa yrityksissä. Toksisuus- ja muita turvallisuusarviointeja varten haettuja lupia oli 4 % kaikista hakemuksista. Koulutukseen ja opetukseen liittyvä eläinten käyttö oli kyseessä 2 %:ssa hakemuksista. Eläinkoelupia haettiin myös muihin käyttötarkoituksiin vähäisessä määrässä, näitä ei ole tässä esitetty. Eläinkokeiden hyöty-haitta Eläinkoeluvan myöntämisen edellytyksenä on, että eläinkokeesta odotettavissa oleva hyöty on eettisesti hyväksyttävässä suhteessa eläimille koituvaan haittaan. Eläinkoelautakunta ja sen jaostot pohtivat tätä kutakin hakemusta käsitellessään, käyttäen työvälineenä koeeläintoiminnan yhteistyöryhmän KYTÖn luomaa hyöty-haitta -ruudukkoa. Vuonna 2012 eläinkoelautakunta arvioi 55 % luvan saaneista eläinkokeista hyödyltään huomattavaksi ja 43 % kohtalaiseksi (Taulukko 3). Eläinkokeesta enimmillään eläimille koituva haitta jakautui arvioiden mukaan seuraavasti: vähäinen 28 %, kohtalainen 45 % ja huomattava 27 %:ssa luvan saaneista eläinkokeista. Eläinkokeen haitaksi katsotaan eläinkokeesta kokonaisuudessaan yhdelle eläimelle enimmillään aiheutuva haitta, toisin sanoen eläinkokeen haittaluokittelun määrää yksittäiselle eläimelle eniten haittaa tuottava toimenpideyhdistelmien vaihtoehto. Kaikki samassa eläinkokeessa olevat eläimet eivät kuitenkaan välttämättä koe samanasteista haittaa. Taulukko 3. Myönnettyjen eläinkoelupien jakaantuminen odotettavissa olevan hyödyn ja eläimille koituvan haitan suhteen Vuonna 2012 luvan saaneiden eläinkokeiden jakautuminen hyödyn ja haitan suhteen (% kaikista eläinkoeluvista) HYÖTY Huomattava 13 21 22 55% Kohtalainen 13 25 5 43% Vähäinen 2 0 0 2 % Yhteensä 28 % 45 % 27 % 100 % Vähäinen HAITTA Kohtalainen Huomattava Hakemusten käsittely Mikäli hakemuksessa esitetystä suunnitelmassa on esittelijän tai jaoston mielestä korjattavaa ja tarkennettavaa, näistä asioista ilmoitetaan hakijalle. Hakijalla on mahdollisuus muokata suunnitelmaa lautakunnan tekemien ehdotusten pohjalta. Hakemusten käsittelyssä lautakunta arvioi sekä tutkimuksen tarkoitusta että sen toteuttamista. Lupapäätös annetaan,
kun lautakunta katsoo suunnitelman olevan sellainen, että se voidaan hyväksyä ja että suunniteltu eläinkoe toteutuu eläinten hyvinvoinnin kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Hakemusten käsittelyprosessista johtuen hakemuksesta on käsittelyn aikana useita versioita. Versioiden lukumäärä kuvastaa karkeasti hakemusten valmisteluun ja käsittelyyn liittyvää työmäärää. Tämä työmäärä on riippuvainen hakemuksen laajuudesta ja tehtävien toimenpiteiden määrästä, sekä siitä, miten hyvin hakemuksessa on tarvittavat tiedot kerrottuna. Kun lupapäätös on annettu, hakemuksesta tulee päätökseen liittyvä eläinkoesuunnitelma, joka on viimeisin versio hakemuksesta. Jos hakemukseen ei ole tarvittu täydennyksiä tai ne ovat olleet vähäisiä, lopullinen eläinkoesuunnitelma on versio numero 2. Eläinkoesuunnitelmien versionumerot jakaantuivat vuonna 2012 seuraavasti: -versio 2 40 % hakemuksista -versio 3 49 % hakemuksista -versio 4 9 % hakemuksista -versio 5 2 % hakemuksista 4 3. Eläinkoelautakunnan ja jaostojen toiminta Hakemusten käsittelymäärät Lupahakemusten käsittelytyö pyritään jakamaan tasaisesti jaostojen kesken (Taulukko 4). Hakemukset käsitellään pääsääntöisesti niiden tulojärjestyksessä ja seuraavana vuorossa olevassa jaostossa. Jaostojen kokoontumisen toteutuminen riippuu käsiteltävänä olevien hakemusten määrästä. Kuukaudessa toteutui yhdestä kahteen jaostokokousta. Taulukko 4. Jaostoissa ja lautakunnassa käsiteltyjen hakemusten lukumäärät 2012 Kokouksia Eläinkoehakemukset Muutoshakemukset Yht. Helsinki 5 46 22 68 Turku 4 47 17 64 Kuopio 4 40 20 60 Oulu 4 37 9 46 Jaostot yht. 17 170 68 238 Lautakunta 4 1 0 1 Lautakunnassa tai sen jaostoissa käsiteltyjen hakemusten lukumäärä on erilainen kuin myönnettyjen eläinkoelupien määrä, koska hakemusten käsittely tapahtuu joskus kahdessa eri kokouksessa (Taulukko 4). Sama hakemus voi olla käsiteltävänä useammassa jaoston kokouksessa. Käsittelyn tuloksena voi myös olla päätös siitä, että kyseessä ei ole eläinkoe tai että lupaa ei myönnetä. Hakija on myös voinut vetää hakemuksensa pois käsittelyn aikana. Hakemusten käsittelyaika Hakemusten käsittelyaika eli aika hakemuksen saapumisesta Etelä-Suomen aluehallintovirastoon ratkaisun antamiseen oli valtaosalla hakemuksia alle kaksi kuukautta (Taulukko 5). 71 % hakemuksista sai ratkaisunsa kuukauden sisällä. Muutoshakemuksista ratkaistiin kuukauden sisällä 87 %. Käsittelyn pitkittyminen johtui yleensä siitä, että hakijalta pyydettyjen lisäselvitysten saaminen kesti kauan.
5 Taulukko 5. Lupahakemusten käsittelyajat (% lupahakemuksista) vuonna 2012 Käsittelyaika Eläinkoelautakunnassa ratkaistut Jaostoissa ratkaistut luvat (%) Jaostoissa ratkaistut muutosluvat (%) 0 15 pv 0 15 50 16 30 pv 0 56 37 31 60 pv 1 25 13 61 91 pv 0 5 0 4. Eläinkoelupatoiminnan kustannukset Eläinkoelupakäsittelyyn liittyvien kustannusten kattaminen on jaettu kahteen osaan siten, että maa- ja metsätalousministeriö kattaa lautakunnan toiminnan menot. Etelä-Suomen aluehallintovirastossa hoidettavien tukipalvelujen menot tulisi kattaa lupapäätöksistä kerättävien tulojen avulla. Lautakunnan menot koostuvat kokouspalkkioista (noin 75 % kokonaiskustannuksista) sekä matka- ja päivärahakuluista (noin 25 % kustannuksista). Lautakunnan toiminnan kustannukset ovat olleet tasolla 30 000-60 000 euroa/vuosi (Taulukko 6). Etelä-Suomen aluehallintoviraston toiminnan menot olivat tasolla 135 000 euroa/vuosi (menoista palkkamenoja 97 %). Vuonna 2012 yhden luvan kustannus kokonaisuudessaan (lautakunta + ESAVI) oli noin 1000 euroa. Etelä-Suomen aluehallintovirasto otti vuoden alusta käyttöön käytännön, että maksullisen palvelutoiminnan tuloista 10 % tuloutetaan eri momentille yleiskustannusten kattamiseksi. Luvan hinta luvanhakijalle vuonna 2012 oli 700 euroa ja muutosluvan hinta 220 euroa. Taulukko 6. Eläinkoelupahallinnon kustannukset ja tulot ESAVI = Etelä-Suomen aluehallintovirasto Vuosi Lautakunnan menot ESAVI: menot ( ) Lupatoiminnan kokonaiskustannukset ESAVI: tulot ( ) ( ) 2006 5kk 30 425 54 901 (398 /lupa*) 85 326 (618 /lupa*) 38 825 2007 60 795 183 065 (688 /lupa) 243 860 (917 /lupa) 118 450 2008 55 198 159 281 (554 /lupa) 214 479 (747 /lupa) 143 580 2009 40 611 157 795 (945 /lupa) 198 406 (1188 /lupa) 88 525 2010 29 150 160 651 (951/lupa) 189 801 (1123 /lupa) 108 717 2011 25 155 156 291 (744 /lupa) 181 446 (864 /lupa) 139 000 2012 30 828 135 504 (816 /lupa) 166 332 (1002 /lupa) 122 572 * Muutoslupia ei mukana. 5. Muu toiminta Lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnoksesta laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta ja laiksi eläinsuojelulain muuttamiseksi, MMM003:00/2012 22.5.2012. Eläinkoelautakunnan seminaari: Uudistuvan lainsäädännön vaikutukset eläinkoetoimintaan
9.10.2012, 86 osallistujaa. Jäsenistöä osallistui myös Etelä-Suomen aluehallintoviraston koeeläinlaitoksille järjestämiin seminaareihin uudesta lainsäädännöstä 6.9.2012 ja 22.11.2012. Kuuleminen maa- ja metsätalousvaliokunnassa 11.12.2012 hallituksen ehdotuksesta laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta ja laiksi eläinsuojelulain muuttamiseksi, HE 150/2012 vp, esittelijä Eila Kaliste. 6 Eila Kaliste johtava esittelijä Maylis Spiik lautakunnan puheenjohtaja Tiedoksi: Maa- ja metsätalousministeriö, eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola