Sosiaalivaliokunnalle

1990 vp. EDUSKUNNAN MAA- JA METSÄT ALOUSV ALIOKUNT A Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 1990 Lausunto n:o 5 Sosiaalivaliokunnalle Sosiaalivaliokunta on kirjeellään 16 päivältä lokakuuta 1990 pyytänyt eduskunnan päätöksen mukaisesti maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoa hallituksen esityksestä n:o 209 laiksi maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeik SI. Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet kuultavina esittelijä Pekka Humalto sosiaalija terveysministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Reino Lönnblad maa- ja metsätalousministeriöstä, ylitarkastaja Marja Nikkanen verohallituksesta, agronomi Antti Huhtamäki Maataloustuottajain Keskusliitosta, agrologi Tage Ginström Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbundista, johtava lakimies Päivi Huotari Maatalousyrittäjien Eläkelaitoksesta ja agronomi Johan Selenius Helsingin maatalouspiiristä. Hallituksen esitys Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että vuodesta 1974 voimassa ollutta maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkejärjestelmää jatkettaisiin koskemaan vuosina 1991-1995 tapahtuvia luovutuksia ja että siitä säädettäisiin oma lakinsa. Samalla kumottaisiin maatalousyrittäjien eläkelaista sukupolvenvaihdoseläkettä koskevat säännökset. Sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen alaikärajaksi säädettäisiin 55 vuotta. Tilan voisi kuitenkin luovuttaa jo vuotta ennen varsinaisen eläkeikärajan täyttymistä. Niin sanottu uinuva eläkeoikeus olisi nuoremmalla aviopuolisolla tai yhtymän osakkaana, jos luovutus tapahtuu aikaisintaan viittä vuotta ennen kuin hän täyttää 55 vuotta. Sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen maataloudelliset edellytykset ehdotetaan saatettaviksi yhdenmukaisiksi uudistettavan maatila- lainsäädännön kanssa. Tilan jatkamiskelpoisuus arvioitaisiin myös tilan toiminnan kannattavuuden perusteella. Eläkeoikeutta ei olisi lainkaan tai eläke pienenisi, jos tilan kauppahinta ylittää sen tuottoarvon. Sukupolvenvaihdoseläkkeen maksaminen ehdotetaan kytkettäväksi enimmäisansiotuloihin työttömyyseläkkeen tavoin. Lausuntojen antaminen eläkkeen maataloudellisista edellytyksistä ehdotetaan siirrettäväksi maataloussihteereille järjestelmän toimeenpanon yksinkertaistamiseksi. Muut ehdotetut säännökset vastaavat nykyisiä säännöksiä olennaisilta osin. Ehdotettu uusi laki ja siihen liittyvät lainmuutokset ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 1991 alusta. Maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkelakia sovellettaisiin tarpeellisilta osin myös ennen sen voimaantuloa myönnettyihin eläkkeisiin. Esitys liittyy valtion tulo- ja menoarvioesitykseen sekä maataloustuloratkaisuun vuodelle 1991 ja on tarkoitettu käsiteltäväksi tulo- ja menoarvioesityksen yhteydessä. Valiokunnan kannanotot Valiokunta toteaa, että sukupolvenvaihdoseläkejärjestelmän keskeisenä tavoitteena on parantaa viljelijäväestön ikärakennetta edistämällä sukupolvenvaihdoksia jatkamiskelpoisilla perheviljelmillä. Hallituksen esityksessä ehdotetun sukupolvenvaihdoseläkejärjestelmän jatkaminen onkin tarkoituksenmukaista. Hallituksen esityksen mukaan sukupolvenvaihdoksissa maatilan kauppahinnalla on suoranainen vaikutus eläkeoikeuteen ja eläkkeen määrään. Luovutettavasta maatilasta suoritettavaksi sovittu vastike saisi esityksen mukaan olla enintään 1,25 kertaa kysymyksessä olevan omaisuuden perintökaaren 25 luvun 2 :n mu- 200566G

2 kaisen arvon suuruinen. Tavoitteena on, että tila luovutettaisiin enintään tilan tuottoarvoa vastaavalla kauppahinnalla, jolloin luovuttajalla olisi oikeus täysimääräiseen sukupolvenvaihdoseläkkeeseen. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen epäkohtaan, että ostajalle on eräissä tapauksissa määrätty lahjaveroa käyvän hinnan ja kauppahinnan erotuksesta, kun tila on luovutettu mainitun perintökaaren 25 luvun 2 :n mukaisesta arvosta. Perintö- ja lahjaverolain mukaan kauppa katsotaan lahjan luontoiseksi, kun sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä arvosta. Lahjaveroseuraamuksen syntyminen on riippunut siitä, mitä verottaja kullakin paikkakunnalla pitää maatilan käypänä arvona. Vaikka lahjavero ei olisikaan määrällisesti kovin suuri, on epäjohdonmukaista, että verotuslainsäädäntö on ristiriidassa maatalouslainsäädännössä hyväksyttyjen tavoitteiden kanssa. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin perintö- ja lahjaverolain muuttamiseksi siten, että lahjaveroseuraamusta ei synny kaupassa, jossa maatila on siirtynyt perintökaaren 25 luvun 2 :n mukaisesta tuottoarvosta. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että nykyään sukupolvenvaihdoseläkkeen voi saada siinäkin tapauksessa, että tila on vuokrattu tulevalle jatkajalle enintään vuodeksi ennen lopullista luovutusta. Esityksen mukaan tätä mahdollisuutta enää ei ole. On kuitenkin käynyt ilmi, että jotkut viljelijät ovat kuluvana vuonna vuokranneet maatilansa tulevalle tilanpidon jatkajalle, vaikka luovutuksen on tarkoitettu lopullisesti tapahtuvan vasta vuonna 1991 eli uuden lain voimassa ollessa. Lakiehdotuksen mukaan luovuttajalla ei olisi tällöin oikeutta sukupolvenvaihdoseläkkeeseen. Jotta peltonsa vuokranneista viljelijöistä ei tulisi väliinputoajia, tulisi uuden lain voimaantulosäännöstä tarkistaa. Maatalousyrittäjien eläkelain aiemmin voimassa olleen 6 :n 4 momentin mukaan katsotaan lakia sovellettaessa sopimuksen alainen peltoala normaalilla tavalla viljeliyksi peltoalalla, jota pidetään kesannolla tai hoidetaan nurmena maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) taikka maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81 /83) mukaisesti. Mainittu maatalousyrittäjien eläkelain 6 :n 4 momentti on kuitenkin kumottu lailla 28.6.1990/602. Tästä huolimatta nykyisin on viljelijöitä, jotka ovat hoitaneet edellä mainituin tavoin tuotannonvähentämissopimuksen mukaisesti tilaansa. Valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan näitä vielä nykyisin voimassa olevia tuotannonvähentämissopimuksia tehtäessä viljelijällä on ollut oikeus sopimuskauden jälkeen tai sopimuskauden keskeytyessä sukupolvenvaihdoseläkkeeseen, mikäli muut eläkkeen saamisen edellytykset ovat täyttyneet. Hallituksen esityksen mukaan sanottu ei olisi enää mahdollista. Vastaava ongelma saattaa syntyä muun muassa sopimuksen keskeyttämistapauksissa maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) nojalla tehtyjen sopimusten kohdalla. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että oikeudenmukaisuussyistä tulisi näissä tapauksissa edelleen mahdollisuus säilyttää oikeus sukupolvenvaihdoseläkkeeseen. Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää lakiehdotuksia tarpeellisina ja puoltaa niiden hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja ehdotetuin muutoksin. Edellä esitetyn perusteella maa- ja metsätalousvaliokunta esittää kunnioittaen, että sosiaalivaliokunta mietintöään laatiessaan ottaisi huomioon, mitä tässä lausunnossa on esitetty. Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa varapuheenjohtaja Rajamäki, jäsenet Anttila, Apukka, Backman, Jokiniemi, Laitinen, Metsämäki, Muttilainen, Mäkelä, Ollila, Saapunki, Saastamoinen, Savela, Törnqvist ja Westerlund sekä varajäsenet Pulliainen ja Röntynen.

3 Eriäviä mielipiteitä Emme ole täysin voineet yhtyä valiokunnan lausuntoon hallituksen esityksestä n:o 209. Ensimmäisessä lakiehdotuksessa, joka koskee maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkettä, olemme katsoneet, että 11 :ssä ehdotetaan maatilalle aseteltavaksi liian suuret kokovaatimukset. Maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkettä koskevan lakiehdotuksen 11 :n mukaan sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen edellytyksenä on muun muassa, että maatila on jatkamiskelpoinen siten, että maatilan pintaala lähtökohtaisesti on pellon osalta 12 hehtaaria, tai jos jatkajia on kaksi, vähintään 24 hehtaaria. Maassamme on varsin paljon pieniä tiloja, joilla tulisi tulevaisuudessakin voida siirtyä sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Sukupolvenvaihdoseläkejärjestelmän tavoitteena on parantaa viljelijäväestön ikärakennetta ja kehittää samalla muutoinkin maatalouden rakennetta. Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa on runsaasti tiloja, joiden osalta hallituksen esityksessä mainitut pinta-alavaatimukset eivät täyttyi- 51. Ehdotammekin, että sukupolvenvaihdoseläkelain 11 :n 2 a -kohtaa muutetaan siten, että sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen edellytyksenä olevan tilan pinta-alan tulisi olla vähintään kahdeksan hehtaaria peltoa, tai jos jatkajia on kaksi, vähintään 16 hehtaaria peltoa. Maaseutuelinkeinolain säännöksiin viittaamalla on lisäksi mahdollista tarvittaessa alittaa vielä nämä pinta-alarajat 11 :n 2 b -kohdan nojalla. Ehdottamallamme tavoin voitaisiin turvata yhteiskunnan kannalta järkevällä tavalla mahdollisuus siirtyä sukupolvenvaihdoseläkkeelle ja saada nuoria viljelijöitä jatkamaan maatilatalouden harjoittamista. Maatilatalouden harjoittamisella ja elinkeinon kehittämismahdollisuuksien parantamisella on suuri merkitys koko maamme tasapainoiselle kehittymiselle. Nykyisen lain mukaan voidaan jatkamiskelpoisena pitää osassa maata jo viljelmää, jonka peltopinta-ala on neljä hehtaaria. Jopa tästä voidaan poiketa eräillä alueilla. Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 1990 Esko Jokiniemi Sirkka-Liisa Anttila Pauli Saapunki Kalle Röntynen II Maatalousyrittäjien eläkelaki on tarkoitus korvata hallituksen esityksellä laiksi maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä. Esitys on valtaosaltaan onnistunut ja kannatettava parantaen maatalousyrittäjien edellytyksiä siirtää tila jatkajan haltuun silloin, kun sellainen tilalle onnistutaan saamaan. Maa- ja metsätalousvaliokunta ei ole lausunnossaan sosiaalivaliokunnalle puuttunut kah- teen epäkohtaan, jotka laissa esiintyvät: tilanpidon lopettavan viljelijän puoliso ei pääse eläkkeelle, mikäli hän on alle 50-vuotias, ja eläkettä ei maksettaisi ennen 55 ikävuotta, sekä se, että kannattavan tilan hehtaarimäärän alaraja on asetettu liian korkeaksi 12/24 hehtaariin. Raja olisi tullut säätää 6/12 hehtaariin, jonka suuruinen tila voi olla elinkelpoinen, jos sitä hoidetaan ammattitaidolla ja se erikoistuu. Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 1990 Tina Mäkelä

4 III Päätoimiset viljelijät on asetettava etusijalle yhteiskunnan varoin rahoitettavan eläkkeen saannissa. Tämän lain tarkoittamaksi maatilaksi on määriteltävä kaikki tilat ja tilanosat sijainnista riippumatta. Jotta vältyttäisiin yhteiskunnan varojen väärinkäytöltä, on kaikkien tilojen ja tilanosien oltava mukana sukupolvenvaihdoksessa. Ei ole kansantaloudellisesti järkevää, että eläkkeellesiirtyjä voisi kaukana olevia alueitaan vuokrata naapureille ja myydä metsää entiseen tapaan, kun yhteiskunta kerran maksaa eläkettä. On kohtuutonta asettaa. arallisuusrajat lähes äärettömiksi. Sukupolvenvaihdoseläkkeen mahdollisuutta käyttänevät pääasiassa sangen isot tilat, joilla toimeentulon järjestämisen mahdollisuuksia on muutenkin. Käypää hintaa tulkitaan räikeästi toisistaan poikkeavilla tavoilla, mistä syystä se tulisi määritellä mahdollisimman tarkoin. Katsomme, että jatkamiskelpoiseksi maatilaksi voitaisiin katsoa myös hallituksen esittämää pellon määrää pienempi tila. Esitämme, että valiokunnan lausuntoon sisältyvät toinen, k o 1m a s, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs lakiehdotus tulisi hyväksyä muuttamattomina sekä että ensi mm a 1 n en lakiehdotus tulisi hyväksyä näin kuuluvana: 1. Laki maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: Yleisiä säännöksiä 1 2 Maatalousyrittäjällä tarkoitetaan tässä laissa maatalouden harjoittajaa, joka omaan tai yhteiseen lukuun pääasiallisesti omalla tai perheenjäsentensä työllä harjoittaa maataloutta saaden pääasiallisen toimeentulonsa siitä. Maatilalla tarkoitetaan kaikkia maatalousyrittäjän ja hänen aviopuolisonsa omistuksessa olevia tiloja tai tilanosia riippumatta niiden sijainnista ja etäisyydestä talouskeskukseen tai asuinpaikkaan. 3 Luovuttaja 4 5 Sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että luovuttaja viitenä vuotena välittömästi ennen maatilan luovutusta: (1 ja 2 kohta kuten valiokunnan lausunnossa) 3) ei ole saanut muusta kuin luovuteltavasta maatilasta valtion verotuksessa veronalaista tuloa tai muuta asetuksessa tarkemmin säädettävää tuloa keskimäärin enempää kuin 60 000 markkaa kalenterivuodessa; tällöin voidaan jättää huomioon ottamatta sellainen luovutettavaan maatilaan liittyvä tulo, jonka saaminen päättyy maatilan luovutuksen takia. (2 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) 6 ja 7 8 Oikeutta sukupolvenvaihdoseläkkeeseen ei myöskään ole, jos maatilan luovutuksen tapahduttua luovuttajan ja hänen aviopuolisonsa yhteenlaskettu nettovarallisuus kohtuullisen käyvän hinnan mukaan arvioituna ylittää

5 1 500 000 markkaa. Kohtuulliseksi käyväksi hinnaksi otetaan 70 prosenttia paikkakunnalla vallitsevasta käyvästä hinnasta. Varal/isuutena otetaan huomioon myös kahden vuoden aikana ennen luovutusta muulle kuin jatkajalle vastikkeetta tai kohtuullista käypää hintaa alhaisemmalla hinnalla luovutettu omaisuus siltä osin kuin sovittu vastike alittaa kohtuullisen käyvän hinnan taikka sovittu vastike on vielä maksamatta. (2 mom. poist.) 9 Jatkaja 10 Maatila 11 Sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että: (1 kohta kuten valiokunnan lausunnossa) 2) maatila on jatkamiskelpoinen siten, että a) se käsittää luovutushetkellä ja ainakin viimeisen vuoden sitä ennen vähintään 8 hehtaaria peltoa tai, jos jatkajia 10 :n 3 momentin mukaisesti on kaksi, 16 hehtaaria peltoa, taikka; (b -alakohta kuten valiokunnan lausunnossa) (3 kohta kuten valiokunnan lausunnossa) 12 ja 13 Eläkkeen hakeminen 17 ja 18 Eläkkeen maksaminen, lakkauttaminen ja lakkaaminen 19-30 Jatkamissitoumuksen täyttäminen 31 ja 32 Ennakkopäätökset 33 ja 34 Lain täytäntöönpano 35-38 Muutoksenhaku 39 ja 40 Erinäiset säännökset 41-44 Eläkkeen määrä 14-16 Lain voimaantulo 45 Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 1990 Asko Apukka Erkki Pulliainen