BRITANNIAN ELÄKEJÄRJESTELMÄ Suunnittelu- ja laskentaosasto 2005 Juha Knuuti
Britannian eläkejärjestelmä Päivitetty: kesäkuu 2005 Lisätietoja: Juha Knuuti puh. 010 751 2659 e-mail: juha.knuuti@etk.fi kv-tiimi: Suvi Anttila, Juha Knuuti, Mika Vidlund Eläketurvakeskus 00065 ELÄKETURVAKESKUS Puhelin 010 7511 Faksi (09) 148 1172 Pensionsskyddscentralen 000650 PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn. 010 75111 Fax (09) 148 1172 Finnish Centre for Pensions FI-00065 Eläketurvakeskus Finland Tel. +358 10 7511, Fax +358 9 148 1172
SISÄLTÖ 1 Yleistä... 5 2 Hallinto... 7 3 Rahoitus... 8 4 Vakuutusmaksuista riippumattomat eläkkeet... 11 4.1 Vähimmäiseläke 80-vuotta täyttäneille... 11 4.2 Vaikeasti työkyvyttömälle maksettava avustus... 11 4.3 Working Tax Credit... 13 4.4 Eläkehyvitys (Pension Credit)... 14 5 Vakuutusmaksuista riippuvat etuudet (Kansanvakuutusjärjestelmä)... 16 5.1 Kansanvakuutuksen peruseläke (State Pension)... 17 5.2 Työkyvyttömyysetuus... 19 5.3 Perhe-eläke... 21 5.4 Kansanvakuutuksen lisäeläke (työeläke)... 23 5.4.1 S2P -vanhuuseläke... 23 5.4.2 Työkyvyttömyyseläke... 26 5.4.3 Perhe-eläke... 26 6 Työmarkkinoilla sovittu ja yksilöllinen lisäeläketurva... 27 6.1 Lisäeläkejärjestelmien rahoitus ja alennukset... 28 6.2 Lakisääteistä S2P-lisäeläkettä korvaava työnantajakohtainen eläketurva... 30 6.2.1 Eläketurvan vähimmäistaso etuusperusteisissa järjestelmissä... 32 6.2.2 Eläketurvan vähimmäistaso maksuperusteisissa järjestelmissä... 32 6.2.3 Eläkeoikeuden siirtäminen toiseen järjestelmään... 33 6.3 Lakisääteistä S2P-eläkettä korvaava henkilökohtainen eläketurva... 33 6.3.1 Henkilökohtainen eläke (Personal Pension)... 34 7 Indeksiturva... 36 8 Verotus... 37 9 Sosiaaliturvasopimus... 38 10 Eläkejärjestelmän tulevaisuudennäkymiä... 40 Lähteitä ja linkkejä... 44 Liitetaulukko 1: Sosiaaliturvaetuudet 2005/2006... 47 Liitetaulukko 2: Vakuutusmaksut 2005/2006... 48 ELÄKETURVAKESKUS 3
Britannian eläkejärjestelmä lyhyesti Lakisääteiset eläkejärjestelmät Lisäeläketurva Eläkeikä Eläkkeen määräytyminen Rahoitus Palkansaajat ja yrittäjät kattava lakisääteinen kansanvakuutusjärjestelmä ja yksinomaan palkansaajat kattava S2P-lisäeläkejärjestelmä. Noin 50 %:lla työssä olevasta väestöstä on lisäeläketurvaa. Lakisääteisen S2P-lisäeläkejärjestelmän voi korvata työnantajakohtaisella tai henkilökohtaisella eläkkeellä. Miehillä 65 vuotta ja naisilla 60 vuotta. Naisten eläkeikä nostetaan 65 vuoteen asteittain vuosien 2010 ja 2020 välisenä aikana. Eläkkeen varhennusmahdollisuutta ei ole. Peruseläkkeen saamiseksi vaaditaan riittävä määrä suoritettuja vakuutusmaksuja työssäoloajalta. S2Plisäeläkettä karttuu portaittain 10-40 % ansioista. Eläkkeen perusteena ovat kaikkien vuosien keskiansiot. Koko lakisääteisen eläketurvan rahoitus perustuu jakojärjestelmään. Perus- ja lisäeläketurva rahoitetaan vakuutetun ja työnantajan vakuutusmaksuin. Vakuutusmaksuista riippumattomat vähimmäiseläkkeet rahoitetaan yleisin verovaroin. Vuonna 2005/2006 työntekijämaksu on 11 % ansioista, jotka ovat 94 630 punnan (137 918 ) viikkotulon välillä ja sen ylittävistä tuloista 1 %. Työnantajan eläkemaksu on 12,8 % yli 94 punnan viikkotulon ylittävistä ansioista ilman kattoa. Hallinto Eläkepalvelukeskus (The Pension Centre), http://www.thepensionservice.gov.uk/ Sosiaaliministeriö (Department for Work and Pensions, DWP), http://www.dwp.gov.uk/ Eläkkeiden säätelyvirasto (The Pension Regulator, TPR), http://www.thepensionsregulator.gov.uk/ 4 ELÄKETURVAKESKUS
1 Yleistä Valuuttakurssi 1 euro = 0,70 Englannin puntaa (maaliskuu 2005) Väkiluku (2003, miljoonaa) 59,6 Odotettavissa oleva elinikä (2002) Miehet 76 Naiset 81 Huoltosuhde 65+/15 64 (2003) 24,2 Työttömyysaste (2003) 4,7 Työllisyysaste 15 64-v. (2003) 71,8 Työvoimaosuus 15 64-v. (2003) 76,6 BKT, (PPP) (2003) 1345,85 mrd. BKT/asukas, ostovoimakorjattu (PPP) (2002) 21 785 BKT:n reaalikasvu (2004) 3,2 % Inflaatio (2004) 1,3 % Lähteet: Eurostat, OECD, National Statistics UK Keskimääräinen työeläkejärjestelmän vanhuuseläke (2005) Miehet n. 420 /kk (612 ) Naiset n. 284 /kk (414 ) Keskimääräinen työkyvyttömyyseläke (2004) n. 332 /kk (484 ) Kotitalouksien mediaanitulo (2004) n. 1188 /kk (1730 ) Lähteet: Pension Policy Institute PPI Britanniassa on vakuutusmaksuihin perustuvat lisäeläkejärjestelmä sekä vähimmäistoimentulon takaava kansanvakuutusjärjestelmä. Vakuutettu voi korvata lakisääteisen lisäeläkejärjestelmän erilaisilla työnantajakohtaisilla tai yksityisillä eläkejärjestelyillä. Kansanvakuutusjärjestelmä Britanniassa kattaa kaikki 16 vuotta täyttäneet palkansaajat ja itsenäiset yrittäjät. Kansanvakuutuksesta maksetaan työskentelyyn perustuvan vakuutusmaksuajan ja sitä korvaavan ajan mukaan määräytyviä peruseläkkeitä. Eläkkeet eivät ole ansioihin suhteutettuja, vaan niillä on tasasuuruinen täyteen vakuutusmaksuaikaan perustuva enimmäismäärä. Eläke pienenee suhteessa puuttuvaan vakuutusmaksuaikaan. Naimisissa olevalle naiselle voidaan kuitenkin myöntää eläke myös miehen maksamien vakuutusmaksujen perusteella. Britannian lakisääteinen lisäeläkejärjestelmä on nimeltään State Second Pension (S2P), josta myönnetään ansioihin suhteutettuja eläkkeitä. S2P -järjestelmään kuuluvat ainoastaan palkansaajat, itsenäisiä yrittäjiä se ei kata. Työnantaja voi korvata työntekijöidensä lakisääteisen lisäeläketurvan työnantajakohtaisella eläkejärjestelyllä. Myös yksittäinen työntekijä voi korvata S2P -eläkkeen henkilökohtaisella eläkkeellä. Molemmissa tapauksissa korvaavien järjestelyjen tulee periaatteessa antaa vähintään lakisääteisen lisäeläkejärjestelmän ELÄKETURVAKESKUS 5
tasoinen turva. S2P-järjestelmä korvasi sitä edeltäneen SERPS -lisäeläkejärjestelmän huhtikuussa 2002. Eläkeikä on miehillä 65 vuotta ja naisilla 60 vuotta. Täysi kiinteämääräinen eläke edellyttää miehiltä 44 vuoden ja naisilta 39 vuoden kansallisia vakuutusmaksuja. Eläkettä ei voida nostaa ennen näiden ikärajojen saavuttamista, mutta eläkkeen nostoa voidaan lykätä. Keskimääräinen tosiasiallinen työmarkkinoiltapoistumisikä on miehillä 63,1 vuotta ja naisilla 61 vuotta. Miehistä 55 prosenttia ja naisista yksi kolmasosa siirtyy eläkkeelle ennen lakisääteistä eläkeikää; varhennetusta eläkkeelle siirtymisestä 10 prosenttia liittyi ammatillisen lisäeläkejärjestelmän eläke-ehtoihin, 30 prosenttia sairauteen ja 14 prosenttia tapahtui työnantajan aloitteesta. Niille Britanniassa asuville, joiden vakuutusmaksuihin perustuvat eläkkeet jäävät hyvin pieniksi tai joilla ei ole oikeutta näihin eläkkeisiin, voidaan joissakin tapauksissa maksaa vakuutusmaksuista riippumatonta vanhuuseläkettä, työkyvyttömyysetuuksia ja muita tarveharkintaisia etuuksia. Britanniassa otettiin käyttöön lokakuussa 2003 uusi tukimuoto nimeltään eläkehyvitys (Pension Credit). Eläkehyvitys on tarkoitettu 60-vuotta täyttäneille maassa asuville henkilöille. Eläkehyvitys toi lievennyksiä muiden tulojen vaikutuksista vähimmäistulotakuuseen, jolloin jopa noin miljoona henkilöä aikaisempaa enemmän voi saada avustusta. Eläkehyvitys korvasi samalla kaikkein pienituloisimpia koskeneen tuloharkintaisen vähimmäistulotakuun (Minimum Income Guarantee, MIG). Työnantajat järjestävät yleisesti kansanvakuutus- ja työeläketurvaa täydentävää lisäeläketurvaa työntekijöilleen. Arviolta puolet palkansaajista kuuluu tällaisen lisäeläketurvan piiriin. Näistä työnantajakohtaisista järjestelyistä noin 90 prosenttia korvaa samalla lakisääteisen lisäeläkkeen. Hallitus on linjannut maan tavoitteeksi, että pitkällä aikavälillä 60 % kansalaisten eläkkeestä koostuisi yksityisistä ja työnantajakohtaisista eläkkeistä ja 40 % työ- ja peruseläkkeestä. Nykyään peruseläkkeestä kertyy noin 60 % ja loput 40 % muista yksityisistä ja työnantajakohtaisista eläkkeistä. 6 ELÄKETURVAKESKUS
2 Hallinto Kansanvakuutusjärjestelmän hallinto on eläkkeiden osalta keskitetty sosiaaliministeriölle (Department for Work and Pensions, DWP; aiemmin Department of Social Security, DSS). The Pension Service alue- ja paikallistoimistoineen hallinnoi julkisia eläkejärjestelmiä ja tuottaa palveluita ja muuta tukea eläkeläisille. Työvoimatoimisto (Jobcentre Plus) hallinnoi työssä käyvien henkilöiden etuuksia. Ulkomaanasioita varten on oma The Pension Servicen alainen toimisto (Pensions and Overseas Benefits Directorate). Vuonna 2002 Pension Service, jobcentre Plus ja Disability and Carers Service korvasivat Benefits Agency and Employment Service:n. Verotoimisto HM Revenue & Customs hallinnoi kansallista vakuutusmaksujärjestelmää sekä verohyvityksien maksuja. Vakuutusmaksuista vastaa vakuutusmaksutoimisto (Contributions Agency). Myös sillä on oma ulkomaantoimistonsa. Verotuksen yhteydessä perityt ja vakuutusmaksutoimistoon maksetut vakuutusmaksut siirretään ensin kansanvakuutusrahastoon (National Insurance Fund), ja tästä rahastosta otetaan varat vakuutusmaksuihin perustuvien eläkkeiden ja muiden etuuksien maksuun. Eläkkeiden säätelyvirasto (The Pension Regulator, TPR) on uusi työhön perustuvia eläkkeitä valvova virasto. Se korvasi OPRA:n (The Occupational Pension Regulatory Authority) 6.4.2005 alkaen. OPRA:n toiminnan lisäksi TPR panostaa tilastotiedon hankintaan ja analysointiin, jolloin eläkejärjestelmiin sisältyvät riskitekijät ovat nopeammin löydettävissä ja eläkejärjestelmiin kuuluvien jäsenten edut paremmin valvottavissa. TPR:n velvollisuuksiin kuuluu myös tuottaa informaatiota, kouluttaa ja neuvoa. Eläkeoikeusasiamiesvirasto (The Pensions Ombudsman) on itsenäinen puolueeton laitos, joka tutkii, päättää valituksista ja riitauttaa eläkejärjestelmien hoitoa koskevia asioita. Myynnistä ja markkinoinnista koskevia valituksia hoitaa Financial Ombudsman Service. FSA (Financial Services Authority) valvoo osuuseläkejärjestelmien myynti-,markkinointija neuvontatoimintaa. Huomiota kiinnitetään siihen, että Stakeholder-eläkejärjestelmistä markkinoille annettu tieto on riittävää ja asianmukaista. Lisäksi FSA:n tehtäviin kuuluu eläkerahastojen sijoitustoiminnan valvominen. Stakeholder-eläkkeen tarjoajana voi olla omaisuudenhoitohallinto (trust) tai jokin muu FSA:n hyväksymä finanssipalveluja tarjoava instituutio (stakeholder manager), kuten pankki, vakuutusyhtiö tai asuntolainarahasto. ELÄKETURVAKESKUS 7
Eläkkeiden suojelurahasto (The Pension Protection Fund, PPF) on uusi itsenäinen julkinen laitos. Se otettiin käyttöön huhtikuussa 2005 samaan aikaan kuin vuoden 2004 uusi eläkelaki tuli voimaan. Se suojaa tiettyjä etuusperusteisia järjestelmiä sekä yhdistelmäjärjestelmiä maksamalla hyvitystä, jos työnantaja on maksukyvytön ja eläkejärjestelmässä ei ole tarpeeksi varantoja. PPF rahoitetaan perimällä siihen kuuluvissa järjestelmissä pakollista veroa edunvalvojilta (trustee) ja järjestöjen hoitajilta. Riskipitoinen osa otetaan huomioon 80 %:sti kokonaismäärästä. Eläkkeiden suojelurahaston hallitus koostuu puheenjohtajasta, toimitusjohtajasta ja vähintään viidestä muusta jäsenestä. 3 Rahoitus Koko lakisääteisen eläketurvan rahoitus perustuu jakojärjestelmään. Perus- ja lisäeläketurva rahoitetaan vakuutetun ja työnantajan vakuutusmaksuin. Samalla vakuutusmaksulla (National Insurance contribution) katetaan myös muut sosiaalivakuutusmenot 1. Vakuutusmaksuista riippumattomat vähimmäiseläkkeet rahoitetaan yleisin verovaroin. Vakuutusmaksuja peritään kaikilta niiltä, joiden ansiotulot ylittävät tietyn vähimmäismäärän. Vakuutusmaksuja voi myös maksaa vapaaehtoisesti vakuutusturvan säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Sosiaalivakuutusmaksuluokkia on viisi: 1. luokan maksuja maksavat palkansaajat ja. työnantajat, 1.A luokan maksuja peritään työnantajilta niiden työntekijöiden osalta, joilla on esim. työsuhdeauto tai vastaava, 2. ja 4. luokan maksuja peritään itsenäisiltä yrittäjiltä ja 3. luokan vakuutusmaksuja vapaaehtoisesti vakuutetuilta. 1. ja 4. luokan maksut ovat ansioihin suhteutettuja, ja ne peritään verotuksen yhteydessä. 2. ja 3. luokan maksut ovat tasasuuruisia ja ne perii veroviraston vakuutusmaksutoimisto. Ensimmäisessä maksuluokassa vakuutusmaksut peritään prosenttiosuuksina bruttopalkasta. Työntekijän vakuutusmaksuilla on ala- ja ylätuloraja. Vakuutusmaksujen ja etuuksien määrittelyssä käytetään ns. tulokynnystä (Earnings Threshold, ET). Työntekijältä peritään vakuutusmaksut tulokynnyksen ylittävistä tuloista. Edellä mainitun lisäksi vakuutusmaksujen alatuloraja (Lower Earnings Limit, LEL) ja ylätuloraja (Upper Earnings Limit, UEL) ovat käsitteitä, jotka esiintyvät monessa yhteydessä myös vakuutusajoista ja etuuksista puhutta- 1 Kattaa eläkevakuutus-, sairausvakuutus-, äitiysloma-, tapaturmavakuutus- ja työttömyysmaksut. 8 ELÄKETURVAKESKUS
essa. Näitä tulorajoja ja etuuksia tarkistetaan yleensä huhtikuun alussa jolloin verovuosi vaihtuu (ks. Liitetaulukko 2). Verovuonna 2005/2006 alatuloraja (LEL) on 82 puntaa (n. 118 ) viikossa ja ylätuloraja (UEL) 630 puntaa (n. 908 ). Tulokynnys (ET) on 94 puntaa (n. 135 ) viikossa verovuonna 2005/2006. Jos työntekijän tulot jäävät alle alatulorajan, ei vakuutusmaksua peritä, eikä tavallisesti myöskään oikeutta etuuksiin tältä ajalta ole. Vakuutusmaksuja ei myöskään peritä, jos tulot ylittävät alatulorajan, mutta jäävät alle tulokynnyksen. Tällöin kuitenkin vakuutusmaksut katsotaan maksetuiksi ja vakuutetulle syntyy oikeus etuuksiin. Jos työntekijän tulot ylittävät tulokynnyksen, peritään vakuutusmaksut koko ylätulorajan alle jäävästä tulosta. Työnantaja maksaa lisäksi vakuutusmaksun myös ylätulorajan ylittävästä tulosta. Jos työntekijä kuuluu työnantajakohtaiseen eläkejärjestelmään, joka korvaa lakisääteisen lisäeläkkeen (S2P), ovat vakuutusmaksut pienemmät. Jos sen sijaan S2P-eläke on korvattu henkilökohtaisella eläkkeellä, maksetaan normaalit vakuutusmaksut. Verovirasto maksaa maksuhyvityksen työntekijän puolesta edelleen henkilökohtaiseen eläkejärjestelyyn. Verovuonna 2005/2006 työntekijän vakuutusmaksu on tulokynnyksen ylittävien tulojen osalta 11 % ylätulorajan suuruisiin tuloihin asti ja sen ylittävistä tuloista 1 %. Jos työntekijä kuuluu S2P:n korvaavaan työnantajakohtaiseen lisäeläkejärjestelmään, on maksuprosentti tulokynnyksen ja ylätulorajan välisistä tuloista 9,4 % ja sen ylittävistä tuloista 1 % verovuonna 2005/2006. Maksuprosenttialennuksen (9,4%) saa myös 94 630 punnan (137 918 ) viikkotulon välillä, jos kuuluu johonkin muuhun hyväksyttyyn työnantajakohtaiseen eläkejärjestelmään ja sen ylittävistä 1 %. Työnantajamaksua ei peritä tulokynnyksen (ET) alle jäävästä palkan osasta. Koko tulokynnyksen ylittävän palkan osasta työnantajamaksu on 12,8 %, jos työntekijä ei kuulu työnantajan lakisääteistä lisäeläkettä (S2P) korvaavaan lisäeläkejärjestelmään. Eläkeiän täytyttyä maksuja ei tarvitse enää maksaa. Työnantajan vakuutusmaksut etuusperusteisessa eläkejärjestelmässä on tulokynnyksen ja ylemmän rajatulon (UEL) välisestä palkanosasta 9,3 % ja UEL:in ylittävästä palkanosasta 12,8 % ilman kattoa. Maksuperusteisessa eläkejärjestelmässä työnantajan maksu tulokynnyksen ja ylemmän rajatulon (UEL) välisestä palkanosasta on 11,8 % ja UEL:in ylittävästä palkan osasta 12,8 %. Työnantajat saavat 3,5 %:n hyvityksen, mikäli työntekijät kuuluvat hyväksyttyyn etuusperusteiseen järjestelmään ja 1 %:n hyvityksen, mikäli työntekijät kuuluvat hyväksyttyyn maksuperusteiseen järjestelmään. Maksuperusteisessa järjestelmässä hallitus hyvittää työnantajalle maksuja työntekijän ikään perustuen. ELÄKETURVAKESKUS 9
Itsenäiset yrittäjät, joihin kuuluvat myös maanviljelijät, maksavat tasasuuruisia maksuja (2. maksuluokka) ja mahdollisesti lisäksi ansiosidonnaista maksua (4. maksuluokka) verotuksessa määritellystä tuotosta tai voitosta. Tasasuuruinen maksu on 2,10 puntaa (n. 3 ) viikossa verovuonna 2005/2006. Jos nettovuositulot jäävät alle määrätyn rajan, voi tästä maksusta anoa vapautusta. Tuloraja verovuonna 2005/2006 on 4 895 puntaa (n. 7 187 ). Ansiosidonnainen maksu on 8 % nettotuotosta tai voitosta 4 895 32 760 punnan (n. 7 187 48 098 ) välisistä vuosituloista verovuonna 2005/2006. Ylemmän rajan ylittävistä tuloista maksetaan 1 %:n vakuutusmaksua. Yrittäjien vakuutusmaksut oikeuttavat kansanvakuutuksen peruseläkkeisiin ja äitiyspäivärahaan, mutta eivät muihin vakuutusmaksuihin perustuviin etuuksiin. Ne, jotka eivät joudu maksamaan pakollisia vakuutusmaksuja, voivat maksaa vapaaehtoisia maksuja saadakseen tai säilyttääkseen oikeuden kansanvakuutusjärjestelmän perusvanhuuseläkkeeseen ja perhe-eläkkeisiin. Lakisääteistä lisäeläketurvaa (S2P) vapaaehtoisilla maksuilla ei voi ylläpitää. Vakuutusmaksu on 7,35 puntaa viikossa verovuonna 2005/2006. Jos vuoden aikana on maksettu pakollisia maksuja, mutta ei riittävästi, voidaan vapaaehtoisilla maksuilla jälkikäteen täydentää maksuja. Sosiaaliministeriön paikallistoimisto ilmoittaa verotuksen valmistuttua automaattisesti puuttuvista vakuutusmaksukausista. 10 ELÄKETURVAKESKUS
4 Vakuutusmaksuista riippumattomat eläkkeet 4.1 Vähimmäiseläke 80-vuotta täyttäneille Britanniassa asuvalle 80 vuotta täyttäneelle voidaan maksaa vakuutusmaksuista riippumatonta vähimmäiseläkettä (Over 80 s Pension), jos hänellä ei ole oikeutta vakuutusmaksujen perusteella myönnettävään eläkkeeseen tai eläke jää hyvin pieneksi. Edellytyksenä on, että muut eläkkeet jäävät alle vähimmäiseläkkeen tason. Eläkkeensaajan on lisäksi täytynyt asua maassa 10 vuoden ajan 60 vuotta täytettyään. Muissa EU-maissa asuttu aika voidaan tässä lukea hyväksi. Eläkkeen määrä on enintään 60 prosenttia kansaneläkkeestä (State Pension). Eläke on 49,15 puntaa (n. 72 ) viikossa verovuonna 2005/2006. Vähimmäiseläke on verotettavaa tuloa. 4.2 Vaikeasti työkyvyttömälle maksettava avustus Ennen vuoden 2001 työkyvyttömyyseläkeuudistusta myönnettiin 16 65-vuotiaalle vaikeasti työkyvyttömälle maksettava avustus (Severe Disablement Allowance, SDA). Se oli vähimmäisetuus, jota maksettiin sellaisille työkyvyttömille, joilla ei ole riittävästi vakuutusmaksukausia vakuutusmaksuihin perustuvan työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi. Jos työkyvyttömyys alkoi 20 ikävuoden täyttämisen jälkeen, edellytettiin 80 %:n työkyvyttömyyttä vähintään 28 viikon ajalta. Vakuutetun täytyy asua Britanniassa ja häneltä edellytetään sitä vähintään 26 viikon ajalta hakemuksen jättämistä edeltäneiden 52 viikon ajalta. Maksussa olevat SDA:t maksetaan niin kauan, kuin hakija täyttää ehdot sen saamiseksi. SDA-etuuden määrä riippuu hakijan iästä. Perusmäärä on 46,20 puntaa (n.68 ) viikossa verovuonna 2005/2006. Alle 40-vuotiaalle maksetaan 16,05 punnan (n. 23,50 ) lisä, 40-49-vuotiaalle 10,30 punnan (n. 15 ) lisä ja 50 vuotta täyttäneelle 5,15 punnan (n. 7,50 ) lisä verovuonna 2005/2006. Huhtikuusta 2001 lähtien alle 20-vuotiaat vammaiset tai opiskelevat alle 25-vuotiaat vammaiset ovat voineet hakea työkyvyttömyystukea, vaikka he eivät täyttäisi tuen myöntämisedellytyksiä. Avustukseen voidaan maksaa lisiä myös huollettavista perheenjäsenistä. Huollettavasta puolisosta maksettava lisä on 27,50 puntaa (n. 40,50 ) viikossa, jokaisesta lapsesta 11,35 puntaa (n. 16,30 ) viikossa. Avustus on verotonta tuloa. Vuoden 2003 huhtikuun 6:sta alkaen ei lapsilisää ole enää voinut hakea, sen sijaan voi hakea Child Tax Credit:iä. ELÄKETURVAKESKUS 11
Alle 65-vuotiaitten hoitotuki (Disability Living Allowance) Alle 65-vuotiaalle voidaan lisäksi maksaa avustusta (Disability Living Allowance), jos hän tarvitsee jatkuvasti toisen henkilön apua, tai jos hänellä on vaikeuksia liikkumisessa. Avustus voidaan maksaa myös 3 vuotta täyttäneelle, jos hänellä on vakavia ongelmia kävelyn kanssa tai 5 vuotta täyttäneelle, jos hän tarvitsee apua liikkumisessa. Avustuksen myöntäminen ei riipu vakuutusmaksujen maksamisesta eikä hakijan tuloista. Avustuksen määrä riippuu vammaisuuden asteesta päivittäiseen toimintaan. Avustus muodostuu hoidon tarpeen perusteella myönnettävästä osasta (care component) ja liikkumisvaikeuksien perusteella myönnettävästä osasta (mobility component). Hoitotuki voidaan maksaa muiden etuuksien lisäksi. Hoidon tarpeen perusteella maksettava avustuksen osa on porrastettu kolmeen avun tarpeen määrän mukaiseen luokkaan. Korkein avustus on 60,60 puntaa (n. 89 ) viikossa, keskimmäinen 40,55 puntaa (n. 59,50 ) ja matalin 16,05 puntaa (n. 23,50 ) viikossa verovuonna 2005/2006. Liikkumisvaikeuksien perusteella myönnettävä osa on porrastettu kahteen luokkaan. Korkeampi avustus on 42,30 puntaa (n. 62 ) viikossa ja matalampi 16,05 puntaa (n. 23,50. ) (verovuonna 2005/2006.) Samalle henkilölle voidaan maksaa avustuksen molemmat osat. Avustus on verotonta tuloa. Hoitotuki maksetaan neljän viikon välein joko käyttäen maksumääräysvihkoa, jonka avulla etuus voidaan lunastaa postissa tai maksetaan suoraan pankki- tai asuntolainarahastotilille. 65 vuotta täyttäneiden hoitotuki Jos vakuutettu on täyttänyt 65 vuotta ja hän tarvitsee henkilökohtaista huolenpitoa sairauden tai vamman vuoksi, hänellä voi olla oikeus saada hoitotukea (Attendance Allowance). Avustus ei edellytä vakuutusmaksujen maksamista. Se voidaan maksaa muiden etuuksien lisäksi, eikä se ole riippuvainen hakijan muista tuloista tai varallisuudesta. Hoitoavustus on porrastettu avun tarpeen määrästä riippuen kahteen luokkaan. Verovuonna 2005/2006 korkeampi avustus on 60,60 puntaa (n. 89 ) ja matalampi 40,55 puntaa (n. 59,50 ) viikossa. Avustus on verotonta tuloa, eikä se yleensä pienennä muiden etuuksien ja avustusten määrää 2. Hoitotuki maksetaan tavallisesti joka viikko joko käyttäen käyttäen maksumääräysvihkoa, jonka avulla etuus voidaan lunastaa postissa tai maksetaan suoraan pankki- tai asuntolainarahastotilille. 2 Hoitoavustusta ei huomioida tulona myönnettäessä seuraavia etuja: Pension Credit, Income Support, Income-based jobseeker s Allowance, Housing Benefit, Council Tax Benefit. 12 ELÄKETURVAKESKUS
Tuki vammaisen hoitajalle (Carer s Allowance) Carer s Allowance on tarkoitettu henkilöille, jotka huolehtivat vakavasti sairaasta henkilöstä. Ennen 1.4.2003 sitä kutsuttiin nimellä Invalid Care Allowance. Sitä voi hakea, jos hoitamiseen kuluu aikaa vähintään 35 tuntia viikossa, ja hoidettava saa tai odottaa päätöstä työkyvyttömyyteen liittyvistä tuista. Aikaisemmin 65 vuotta täyttäneet hoitajat eivät saaneet hakea avustusta, mutta ikäraja poistettiin 28.10.2002. Vakuutusmaksuedellytyksiä ei ole. Avustus on tarveharkintainen, jossa viikkoansiot eivät saa ylittää 82 puntaa tiettyjen kulujen (kuten sosiaalivakuutusmaksut, tulovero) jälkeen. Vakuutetun on kuitenkin täytettävä Britanniassa asumista ja oleskelua koskevat edellytykset. 4.3 Working Tax Credit Vuoden 2003 toukokuun alusta Disabled Person s Tax Credit korvattiin uudella Working Tax Credit avustuksella. Se on työntekijöille suunnattu tarveharkintainen avustus, joka perustuu tuloihin ja muihin olosuhteisiin. Säästöillä ei ole merkitystä avustuksen saamiseen. Perusmäärä (basic element) on 1 620 puntaa (n. 2 379 ) vuodessa, joka maksetaan kaikille avun saajille. Toisen vanhemman avustus (second adult element) on 1 595 puntaa vuodessa (n. 2343 ) ja yksinhuoltajan lisä (lone parent element) 1 595 puntaa (n. 2 343 ) verovuonna 2005/2006. Lisäksi 30 tuntia tai enemmän viikossa työskentelevä henkilö voi saada 30 tunnin avustuksen (30 hour element) 660 puntaa (n. 939 ) vuodessa. Työkyvyttömyyslisän (disability element) voi saada työkyvytön, vähintään 16 tuntia viikossa työskentelevä ja jotain muuta avustusta saava henkilö, avustuksen suuruus on 2 165 puntaa (n. 3 180 ) vuodessa. Vakavan työkyvyttömyyslisän määrä on 920 puntaa (n. 1 351 ). 50 -vuotta täyttäneet henkilöt voivat saada viikoittaiseen työtuntimäärään perustuvia lisiä seuraavasti: 1 työssä vähintään 16 tuntia mutta alle 30 tuntia viikossa, avustus 1 110 puntaa (n. 1 630 ), 2 työssä yli 30 tuntia viikossa, avustus 1 660 puntaa (n. 2 438 ). Yli 50-vuotiaiden avustuksen saamiseksi täytyy ennen hakemista olla työskennellyt yli 3 kuukautta ja saanut tiettyä avustusta 6 kuukautta. Lisäksi voi saada avustusta huollettavista lapsista: yhdestä lapsesta enintään 175 puntaa (n. 257 ) viikossa ja kahdesta tai useammasta lapsesta enintään 300 puntaa (n. 441 ) viikossa. Working Tax Credit avustusta haetaan verovirastosta. Disabled Person s Tax Credit Osittain työkykyiselle henkilölle, jonka ansiomahdollisuuksia sairaus tai vamma heikentää ja joka työskentelee vähintään keskimäärin 16 tuntia viikossa, voidaan maksaa vielä Disabled Person s Tax Credit (aiemmin Disability Working Allowance ) nimistä avustusta, mutta uusia ei enää myönnetä. Vuoden 2003 toukokuun alusta Disabled Person s Tax Credit korvattiin Working Tax Credit avustuksella. Verovirasto hallinnoi avustusta ja työnan- ELÄKETURVAKESKUS 13
taja maksaa avustuksen palkan yhteydessä. Yrittäjille avustus maksetaan suoraan verovirastosta. Avustuksen maksaminen riippuu hakijan perhesuhteista, muista tuloista ja omaisuudesta. Jos säästöjä on yli 16 000 puntaa (n. 22 985 ), ei avustusta voi saada. Avustuksen maksaminen edellyttää, että hakijalle on aikaisemmin maksettu jotain sairauden perusteella myönnettävää etuutta (sairauspäivärahaa tai eläkettä), ja sen tarkoituksena on edistää näiden etuuksien saajien työhön paluuta. Disability Working Allowance-etuuden määrät verovuodelle 2005/2006 ovat seuraavat: Yksin asuvalle aikuiselle maksettava täysi perusmäärä on 168,70 puntaa (n. 248 ) ja perheelliselle 250,75 puntaa (n. 368 ) verovuonna 2005/2006. Lapsista maksettavat lisät ovat 261,95 puntaa (n. 385 ) alle 19-vuotiaasta, kun perheessä ei asu 19-20 vuotiaita muita henkilöitä. Jos ainoa huollettava on 19-20-vuotias, maksetaan 302,95 puntaa (n. 445 ). Tämän lisäksi voi saada muille 16-19-vuotiaille huollettaville tai vammaiselle henkilölle 30,00 punnan (n. 44 ) lisän viikossa ja 19-20-vuotiaille 71 punnan (n. 104 ) lisän sekä 27,20 puntaa (n. 40 ) viikossa 16 18-vuotiaasta lapsesta. Lisäksi voidaan maksaa erillisiä lisiä mm. lastenhoitokustannuksista (childcare tax credit), työkyvyttömistä lapsista ja puolisosta tai mikäli henkilö työskentelee yli 30 tuntia viikossa. 4.4 Eläkehyvitys (Pension Credit) Eläkehyvitys (Pension Credit) on tarkoitettu 60-vuotta täyttäneille Iso-Britanniassa asuville henkilöille. Kaikkein pienituloisimpien eläkkeensaajia koskeva turvattu tuloharkintainen vähimmäistulotakuu (Minimum Income Guarantee, MIG) korvattiin lokakuussa 2003 eläkehyvityksellä. Eläkehyvitys koostuu kahdesta eri palasta: takuuosasta (guarantee credit) ja säästöosasta (savings credit). Eläkehyvitys toi lievennyksiä muiden tulojen vaikutuksista vähimmäistulotakuuseen, jolloin jopa noin miljoona henkilöä aikaisempaa enemmän voi saada avustusta. Eläkehyvitys perustuu tuloihin, säästöihin ja muihin olosuhteisiin. Säästöjä ja pääomaa ei oteta huomioon, jos pariskunnan yhteenlaskettu säästöjen määrä jää alle 6 000 punnan (n. 8 646 ). Yli 6 000 punnan ylittävät säästöt huomioidaan viikoittaisena tulona 1 punta (1,44 ) jokaista 500 puntaa (n. 720 ) kohden joka ylittää rajan. Jos hakija asuu pysyvästi hoitokodissa, saa säästöjä olla vapaasti 10 000 puntaan saakka. Säästöistä kertyviä korkotuloja sekä osinkoja ym. ei huomioida. Eläkehyvityksen takuuosan (quarantee credit) määrä on yksinäiselle henkilölle 109,45 puntaa (n 158 ) viikossa ja naimisissa olevalle vastaavasti 167,05 puntaa (n. 241 ) (vero- 14 ELÄKETURVAKESKUS
vuonna 2005/2006). Eläkehyvitystä sai helmikuussa 2005 noin 3,2 miljoonaa henkeä. Arvion mukaan noin 80 % kaikkein köyhimmistä kotitalouksista saa eläkehyvitystä. Britannian hallituksen pyrkimyksenä on poistaa esteitä eläkesäästämisen tieltä ja luoda myös pienempituloisille kannustimia säästää omaa tulevaa eläkettään varten. Aikaisemmin henkilöitä, jotka onnistuivat säästämään hieman ylimääräistä eläkkeellä oloa varten kohdeltiin samalla lailla kuin henkilöitä, joilla ei ollut ollenkaan säästöjä. Uudistuksen myötä 65 - vuotta täyttänyt henkilö voi saada ylimääräistä avustusta (savings credit), jos hänellä on henkilökohtaisia säästöjä eläkkeellä oloa varten. Enimmillään viikoittainen avustus on yksinäiselle henkilölle 15,51 puntaa (n. 23 ) ja naimisissa olevalle 20,22 puntaa (n. 30 ). ELÄKETURVAKESKUS 15
5 Vakuutusmaksuista riippuvat etuudet (Kansanvakuutusjärjestelmä) Britannian sosiaaliturvajärjestelmä perustuu suurelta osin valtakunnalliseen sosiaalivakuutusjärjestelmään (National Insurance Scheme), johon kuuluvat mm. sairaus-, työttömyys-, lesken- ja eläke-etuudet. Kansanvakuutuksesta maksettavat peruseläkkeet määräytyvät vakuutusmaksuaikojen mukaan. Vakuutukseen voi kuulua ja vakuutusmaksuja maksaa 16 vuotta täytettyään. Etuuksien saamiseksi vaadittavat vakuutusmaksuajat on selvitetty jäljempänä eri etuuksien yhteydessä. Vaadittavat vakuutusmaksuajat ovat usein hyvin pitkiä. Esimerkiksi täyden vanhuuseläkkeen saamiseksi vakuutusmaksuja on periaatteessa täytynyt maksaa lähes koko siltä ajalta, jonka vakuutettu on ollut työikäinen. Koska näin täydet työurat ovat harvinaisia, voidaan vakuutusmaksuaikaa määrätyin perustein hyvittää vakuutetulle. Joissakin tapauksissa vaadittavaa vakuutusmaksuaikaa voidaan myös lyhentää tai puuttuvia vakuutusmaksuaikoja korvata vapaaehtoisin vakuutusmaksuin. Hyvitysajalta vakuutusmaksut katsotaan maksetuiksi pääsääntöisesti alemman rajatulon (LEL) suuruisista tuloista, vaikka niitä ei todellisuudessa ole peritty. Vakuutusmaksuja korvaavista hyvityksistä käytetään englanninkielistä termiä credits. Tällaisia vakuutusmaksuhyvityksiä voi saada sairaus-, työttömyys- ja joiltakin koulutusajoilta sekä äitiysetuuksien ja määrättyjen vammaisetuuksien maksuajoilta. Hyvitystä voi saada myös yli 60-vuotias vanhuuseläkeikää lähestyvä mies. 60 vuotta täyttäneille miehille (naiset saavat vanhuuseläkkeen 60-vuotiaana) hyvitetään iän perusteella se aika, jolta he eivät ole maksaneet pakollisia vakuutusmaksuja. Hyvityksen saaminen edellyttää, että vakuutettu ei ole oleskellut verovuoden aikana ulkomailla yli puolta vuotta. Jos ulkomailla on oltu työttömänä työnhakijana, hyvitetään myös tämä aika. Muuten hyvityksen saaminen ei edellytä työttömyyskorvauksen hakemista tai saamista. Hyvitys luetaan vanhuuseläkkeen saamiseksi vaadittavaan vakuutusmaksuaikaan, ja se auttaa säilyttämään oikeuden myös muihin etuuksiin. Vuonna 1957 tai sen jälkeen syntyneet voivat saada 3. vakuutusmaksuluokan vakuutusmaksuja vastaavaa hyvitystä niiltä verovuosilta, joina he ovat täyttäneet 16, 17 ja 18 vuotta. Nämä hyvitykset korvaavat vanhuus- ja leskeneläkkeen saamiseksi vaadittavaa vakuutusmaksuaikaa. 16 ELÄKETURVAKESKUS
Hyvitysajat eivät yksinään riitä antamaan oikeutta etuuteen, etuuden saamiseksi edellytetään myös lyhyempiä todellisia vakuutusmaksuaikoja. Alle 16-vuotiaiden lasten kotihoitoaika tai aika, jona vakuutettu on hoitanut sairasta tai vammaista henkilöä voidaan ottaa huomioon, kun lasketaan vanhuuseläkkeen saamiseksi vaadittavaa vakuutusmaksuaikaa. Sellaiset täydet verovuodet, joina vakuutusmaksut ovat tästä syystä olleet matalia tai puuttuneet, voidaan vähentää vaadittavasta vakuutusmaksuajasta. Menettelystä käytetään englanninkielistä nimitystä Home Responsibilities Protection (HRP). Täyden vanhuuseläkkeen saamiseksi vakuutusvuosia voidaan kuitenkin vähentää enintään niin paljon, että vakuutusaikaa jää jäljelle 20 vuotta. Vapaaehtoisilla vakuutusmaksuilla voidaan täydentää verovuoden aikana maksettuja vakuutusmaksuja, jos niitä ei ole riittävästi eläkeoikeuden karttumiseksi kyseiseltä vuodelta. Vapaaehtoisilla maksuilla voidaan myös korvata kokonaan puuttuvat maksut. Niillä voidaan kuitenkin korvata vain peruseläketurvan vanhuus- ja perhe-eläkkeiden vakuutusmaksuaikaa. 5.1 Kansanvakuutuksen peruseläke (State Pension) Vanhuuseläkkeen perusosa (Basic State Pension) on tasaeläkejärjestelmä, jossa eläkkeen määrä riippuu kansallisten vakuutusmaksujen suoritusten määrästä (National Insurance record). Vanhuuseläkkeen yleinen eläkeikä on nykyisin miehillä 65 vuotta ja naisilla 60 vuotta. Naisten eläkeikä nostetaan 65 vuoteen asteittain vuosien 2010 ja 2020 välisenä aikana. Ennen 6.5.1950 syntyneisiin henkilöihin muutos ei vaikuta. Miehillä eläkeikä ei muutu. Jotta voi saada täyden perusvanhuuseläkkeen, täytyy maksuja tai hyvityksiä olla maksettuna noin 90 %:lta työhistoriasta. Työhistorialla (working life) tarkoitetaan aikaa siitä verovuodesta alkaen, jona vakuutettu on täyttänyt 16 vuotta sen verovuoden loppuun, jota seuraavana vuonna vakuutettu saavuttaa vanhuuseläkeiän. Jos vakuutusaikaa ei ole täyden eläkkeen saamiseksi vaadittavaa määrää, mutta on kuitenkin vähintään 25 % työhistorian pituudesta, maksetaan puuttuvan vakuutusajan suhteessa alennettu eläke. Täyteen eläkkeeseen vaadittavia maksusuorituksia voi myös saada hyvitettynä (credits), jos vakuutettu on ollut esim. hoitamassa lasta, vanhusta tai invalidia tai saanut jotain muuta etuisuutta. Kuitenkin vähimmäisoikeuden (25%) saamiseksi täytyy normaalisti olla 10-11 vuoden työhistoria. ELÄKETURVAKESKUS 17
Vanhuuseläkkeessä on olemassa neljä eri kategoriaa: A, B, C ja D. Jotta eläkkeen voi saada täytyy kahden vakuutusaikoja koskevan ehdon täyttyä. Ensinnäkin joltakin verovuodelta 6.4.1975 jälkeen tulee olla maksettu vakuutusmaksuluokan 1, 2 tai 3 mukaiset todelliset vakuutusmaksut tai 1. maksuluokan vakuutusmaksu voidaan katsoa todellisesti maksetuksi vähintään 52 kertaa viikoittaisen alatulorajan (82 puntaa verovuonna 2005/2006) suuruisista tuloista. Vakuutusmaksuhyvityksiä ( credits ) ei lueta tähän aikaan. Ehto täyttyy myös, jos joltakin verovuodelta ennen vuotta 1975 on maksettu 50 kertaa silloinen tasasuuruinen vakuutusmaksu. Sen lisäksi vakuutusmaksuja on täytynyt maksaa työhistorian pituudesta riippuvalta vähimmäisajalta. Vakuutusmaksuajaksi luetaan jälkimmäistä ehtoa täytettäessä myös vakuutusmaksuaikaa korvaava aika. Eläkkeen määräytyminen Täysi eläke yksinäiselle henkilölle on 82,05 puntaa (n. 118 ) viikossa ja avioparin yhteinen eläke 131,20 puntaa (n. 193 ) verovuonna 2005/2006. Eläkkeellä olevan miehen vaimo voi eläkeiän saavutettuaan anoa joko omaan vakuutushistoriaansa perustuvaa eläkettä tai miehensä vakuutushistoriaan perustuvaa eläkettä tai nämä voidaan yhdistää niin, että eläke on enintään 60 % täydestä eläkkeestä eli 49,23 puntaa viikossa (n. 72,50 ) verovuonna 2005/2006, jos tämä on edullisempi kuin pelkkä omaan vakuutushistoriaan perustuva eläke. Jos eronneella tai leskeksi jääneellä puolisolla ei ole oikeutta täyteen eläkkeeseen oman vakuutushistoriansa perusteella, voidaan entisen puolison vakuutusajat lukea hänen hyväkseen korkeamman eläkkeen saamiseksi. Edellytyksenä on, että hän ei ole solminut uutta avioliittoa ennen eläkeiän täyttämistä. Entisen puolison ei tarvitse olla eläkkeensaaja. Eläke voi näin olla enintään yksin asuvan henkilön täyden eläkkeen suuruinen. Eläkeläinen, jolla on elätettävä puoliso, joka ei vielä ole täyttänyt eläkeikää voi saada eläkkeeseensä puolisolisän. Puolisolisä on suuruudeltaan enintään 49,15 puntaa (n. 74 ) viikossa verovuonna 2005/2006. Se pienenee suhteessa puuttuvaan vakuutusaikaan samoin kuin eläkkeen perusmäärä. Eläkkeen varhentaminen Varhennusmahdollisuutta ei ole Eläkkeen lykkääminen Huhtikuusta 2005 lähtien eläkkeen lykkääminen tuli entistä kannattavammaksi. Uudistuksen myötä eläkettä voi lykätä niin pitkälle kuin haluaa, aikaisemmin eläkettä pystyi lyk- 18 ELÄKETURVAKESKUS
käämään ainoastaan viidellä vuodella. Korotus on nykyään viikossa 1/500 eläkkeen viikkomäärästä, kun se aikaisemmin oli 1/700. Jos peruseläkkeen määrä olisi ollut esim. 100 puntaa viikossa ja eläkettä lykättäisiin viisi vuotta, olisi vanhalla korotuksella saanut 137 puntaa viikossa ja uudella paremmalla korotuksella 152 puntaa viikossa eläkettä. Lykkäyksen vähimmäismäärä on 7 viikkoa. Lisävaihtoehtona voi korotetun eläkkeen sijasta ottaa lykätyn eläkkeen könttäsummana eläkkeelle jäädessä. Könttäsumma suoritetaan, kun eläkettä aletaan maksamaan. Könttäsumman määrä lasketaan siten, että eläke jota ei nostettu, olisi sijoitettu tilille ja kasvaisi korkoa Englannin pankin peruskoron määrän plus 2 %. Jos lykkäysaikana jatketaan työntekoa, ei työntekijän tarvitse enää maksaa vakuutusmaksuja. Ansiotulot eivät vaikuta eläkkeen maksamiseen. Joillakin muilla sosiaaliturvaetuuksilla voi sen sijaan olla vaikutusta eläkkeen määrään 5.2 Työkyvyttömyysetuus Britannian työkyvyttömyysetuusjärjestelmää muutettiin 6.4.2001 alkaen. Tällöin voimaan tulleissa uudistuksissa mm. tiukennettiin oikeutta työkyvyttömyysetuuteen rajaamalla vaadittavaa vakuutusmaksuaikaa. Työkyvyttömyyseläkkeen alkuperäistä merkitystä sairauden vuoksi poisjäävän työansion korvaajana halutaan korostaa ja eläke kohdistetaan niille, jotka ovat olleet ansiotyössä lähiaikoina ennen sairastumista. Työkyvyttömyyden arvioinnissa on siirrytty jäljellä olevan toimintakyvyn arviointiin. Työkyvyttömyyseläkejärjestelmää muutettiin viimeksi vuonna 1995. Silloin etuuksina maksettiin lyhytaikaisen työkyvyttömyyden ajalta lakisääteistä sairausajan päivärahaa (Statutory Sick Pay, SSP) tai sairausetuutta (Sickness Benefit, SB) ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden ajalta työkyvyttömyysetuutta (Invalidity Benefit, IVB). Vuoden 1995 uudistuksessa SB-etuus ja IVB-etuus korvautuivat uudella työkyvyttömyysetuudella (Incapacity Benefit, IB). SSP-etuutta ei uudistuksessa muutettu. Niille, joilla ei ole oikeutta SSP-etuuteen, IB-etuutta maksetaan sekä lyhytaikaisen että pitkäaikaisen työkyvyttömyyden ajalta. SSP-etuutta maksetaan 16 65 -vuotiaalle toisen palveluksessa olevalle työntekijälle 28 ensimmäisen työkyvyttömyysviikon ajalta. Etuuden saaminen edellyttää, että työntekijän palkka työkyvyttömyyttä edeltävältä ajalta on ylittänyt alatulorajan (LEL). Etuuden maksaa työnantaja. Etuus on 68,20 puntaa viikossa (n. 100 ) verovuonna 2005/2006 Työkyvyttömyysetuus (Incapacity Benefit, IB) on tarkoitettu maassa asuville työkyvyttömille alle eläkeikäisille henkilöille, nykyisin alle 60 -vuotiaille naisille ja alle 65 -vuotiaille ELÄKETURVAKESKUS 19
miehille. Se ei ole tarveharkintainen. Lyhytaikaista työkyvyttömyysetuutta voi saada enintään 52 viikon ajan, jos työkyvyttömyys alkoi ennen eläkeikää tai on yhdistettävissä työkyvyttömyysperiodiin ennen eläkeikää. Oikeus työkyvyttömyysetuuteen on riippuvainen maksetuista sosiaaliturvamaksuista. IBetuuksien saamiseksi edellytetään, että yhdeltä verovuodelta on kolmen sairautta edeltävän verovuoden aikana maksettu tai voidaan katsoa maksetuiksi 1. tai 2. vakuutusmaksuluokan mukaiset vakuutusmaksut vähintään 25 kertaa viikoittaisen alatulorajan suuruisista ansiotuloista. Lisäksi vakuutusmaksuaikaa tai sitä korvaavaa aikaa tulee olla 50 viikkoa kahtena sairautta edeltävänä verovuotena. Säästöjä ei oteta huomioon etuutta määrättäessä Etuuden määräytyminen Työkyvyttömyysetuutta voidaan maksaa lyhytaikaisena tai pitkäaikaisena etuutena. Sen määrä riippuu työkyvyttömyyden kestosta. Alle eläkeikäinen voi saada lyhytaikaista alempaa etuustasoa 28 ensimmäisen työkyvyttömyysviikon ajalle. Verovuonna 2005/2006 alempi taso on alle eläkeikäiselle 57,65 puntaa (n. 85 ) viikossa. Lyhytaikaista korkeampaa etuustasoa 29 52 työkyvyttömyysviikkojen välille. Verovuonna 2005/2006 alempi taso alle eläkeikäiselle 68,20 puntaa (n. 100 ) viikossa. Pitkän aikavälin etuustasoa 52 työkyvyttömyysviikon jälkeen. Verovuonna 2005/2006 alempi taso alle eläkeikäiselle 76,45 puntaa (n. 112 ) viikossa. Eläkeiän täyttäneille lyhytaikainen matalampi taso verovuonna 2005/2006 on 73,35 puntaa (n. 108 ) viikossa ja lyhytaikainen korkeampi etuustaso 76,45 puntaa (n. 112 ) viikossa. Ensimmäisten kolmen työkyvyttömyyspäivän ajalta maksua ei voi saada. Nuorena työkyvyttömäksi tulleille maksetaan erityistä lisää iän perusteella. Alle 35- vuotiaana työkyvyttömäksi tulleelle maksettava lisä on 16,05 puntaa (n. 23,50 ) viikossa verovuonna 2005/2006. 35 44-vuotiaana työkyvyttömäksi tulleelle maksettava korotus on 8,05 puntaa (n. 12 ) viikossa verovuonna 2005/2006. Puolisokorotus on 42,45 puntaa (n. 62,50 ) viikossa verovuonna Korkein etuus voidaan poikkeustapauksissa maksaa jo 28 työkyvyttömyysviikon jälkeen. Tällaisia poikkeustapauksia ovat esim. kuolemaan johtavaa sairautta potevat ja korkeinta työkyvyttömyysavustusta (Disability Living Allowance) saavat henkilöt. 20 ELÄKETURVAKESKUS
Oikeus IB -etuuteen Huhtikuussa. 2001 ja sen jälkeen myönnettävien IB-etuuksien saamiseksi edellytetään, että yhdeltä verovuodelta on kolmen sairautta edeltävän verovuoden aikana maksettu tai voidaan katsoa maksetuiksi 1. tai 2. vakuutusmaksuluokan mukaiset vakuutusmaksut vähintään 25 kertaa viikoittaisen alatulorajan. suuruisista ansiotuloista. Lisäksi vakuutusmaksuaikaa tai sitä korvaavaa aikaa tulee olla 50 viikkoa kahtena sairautta edeltävänä verovuotena. Ensimmäisten 28:n työkyvyttömyysviikon ajalta työkyvyttömyyttä arvioidaan suhteessa siihen työhön, jota hakija aikaisemmin on tehnyt (ns. own-occupation test ). Sen jälkeen työkykyä arvioidaan suhteessa kaikkeen työhön (ns. Personal Capability Assessment ). Jos hakija ei ole sellainen palkansaaja tai yrittäjä, jonka työkykyä voidaan verrata hänen aikaisempaan työhönsä, sovelletaan tiukempia kriteereitä heti työkyvyttömyyden alkamisesta Jos ansiot eivät ylitä 20 puntaa viikossa, saa vakuutettu työskennellä vapaasti. Alle 16 tuntia viikossa saa työskennellä 26 viikon ajan, jos ansiot ovat enintään 78 puntaa viikossa (2004). Periodia voidaan vielä jatkaa erillisestä hakemuksesta toiset 26 viikkoa. Jos työ on tuettua, ei ole olemassa mitään enimmäistyöskentelyaikaa, kunhan viikkoansio ei ylitä 78 puntaa. IB-etuuden voi saada myös ilman vakuutusmaksuehdon täyttymistä, jos kyseessä on nuori, alle 20 -vuotias maassa asuva henkilö, joka on ollut sairaana vähintään 28 viikon ajan. Myös alle 25-vuotiaille, jotka ovat aloittaneet opinnot viimeistään 3 kuukautta ennen 20 vuoden ikää voidaan myöntää IB-etuus ilman vaadittavia vakuutusmaksuaikoja. 5.3 Perhe-eläke Perhe-eläkettä koskeva uudistus tuli voimaan huhtikuussa 2001. Uudistuksen seurauksena miehet saivat tasavertaisen oikeuden perhe-eläkkeisiin naisten kanssa. Aiemmin vain naisilla on ollut oikeus lakisääteisiin leskeneläkkeisiin. Samalla kuitenkin leskeneläke kohdistetaan entistä selvemmin lapsiperheille. Muilla on oikeus eläkkeeseen vain tilapäisesti. Uudistus koskee 9.4.2001 ja sen jälkeen myönnettäviä eläkkeitä. On odotettavissa, että siviilipuolisolaki (Civil Partnership Act) tulee voimaan 5.12.2005. Tällöin samaa sukupuolta olevat pariskunnaksi rekisteröityneet henkilöt saavat yhtäläiset oikeudet kuin aviopareilla on. Yhdessä asuvia samaa sukupuolta olevia, jotka eivät kuitenkaan ole rekisteröityneet, kohdellaan kuin samoin naimatonta pariskuntaa. ELÄKETURVAKESKUS 21
Perhe-eläkkeitä vastaavia etuuksia kansanvakuutusjärjestelmässä ovat leskivanhemman avustus (Widowed Parent s Allowance, WPA, ent. Widowed Mother s Allowance), leskelle maksettava eläke (Bereavement Allowance, ent. Widow s Pension), leskelle maksettava kertakorvaus. (Bereavement Payment, ent. Widow s Payment) ja täysorvoksi jääneen lapsen huoltajalle maksettava huoltajanavustus (Guardian s Allowance). Oikeus eläkkeeseen Leskivanhemman avustuksen ja leskeneläkkeen saaminen edellyttää, että edunjättäjä on täyttänyt vanhuuseläkkeen saamiseksi vaadittavat vakuutusaikaehdot. Leskivanhemman avustuksen saamiseksi edellytetään, että saaja ei ole saavuttanut eläkeikää ja saaja joko odottaa edunjättäjän lasta tai saajalla on lapsi, josta maksetaan lapsilisää (alle 16-vuotias tai alle 19-vuotias, joka opiskelee täysipäiväisesti). Leskeneläke voidaan myöntää niille, jotka eivät ole saavuttaneet vanhuuseläkeikää, mutta ovat täyttäneet vähintään 45 vuotta ja joilla ei ole huollettavia lapsia.. Lesken kertakorvauksen maksamiseksi edellytetään, että leski ei puolison kuollessa ollut saavuttanut eläkeikää, tai jos leski oli jo saavuttanut eläkeiän, että edunjättäjä ei ollut kuollessaan vanhuuseläkkeellä. Edunjättäjän on lisäksi täytynyt maksaa vakuutusmaksut yhtenä verovuotena vähintään 25 kertaa vakuutusmaksujen alatulorajan (LEL) suuruisista viikkoansioista. Huoltajan avustuksen maksaminen edellyttää, että toinen lapsen vanhemmista oli asunut Britanniassa vähintään vuoden 16 vuotta täytettyään, ja että huoltaja on oikeutettu lapsilisään huollettavastaan Eläkkeen määräytyminen Leskivanhemman avustus ja täysi leskeneläke ovat molemmat 82,05 puntaa (n. 120 ) viikossa verovuonna 2005/2006. Täysi leskeneläke maksetaan, jos leski oli puolison kuollessa täyttänyt 55 vuotta. 45-54-vuotiaalle leskelle maksetaan alennettu eläke. Vähennys on 7 % täydestä etuudesta jokaiselta vuodelta, jolla lesken ikä alittaa 55 vuotta. Lesken kertakorvaus on 2000 puntaa (n. 2 910 ) verovuonna 2005/2006. Lapsista maksetaan samantasoinen korotus kuin työkyvyttömyyseläkkeen yhteydessä. Leskivanhemman avustusta ja leskeneläkettä ei makseta, jos leski solmii uuden avioliiton. Huoltajan avustusta ja leskivanhemman avustusta maksetaan muuten niin kauan kuin huol- 22 ELÄKETURVAKESKUS
lettavasta lapsesta maksetaan lapsilisää. Leskeneläkettä maksetaan 12 kuukauden ajan puolison kuolemasta. Työkyvyttömyyseläkettä vähennetään leskivanhemman avustuksen ja leskeneläkkeen määrällä, jos eläkkeensaajalla on oikeus molempiin eläkkeisiin. Lesken pääoma- ja työtuloilla ei ole vaikutusta eläkkeen määrään. 5.4 Kansanvakuutuksen lisäeläke (työeläke) Kansanvakuutuksen peruseläkkeen lisäksi on olemassa lakisääteinen pakollinen lisäeläke työssä oleville palkansaajille. 5.4.1 S2P -vanhuuseläke S2P-eläke on kansanvakuutuksen lisäeläke perusvanhuuseläkkeen (State Pension) päälle, josta saatavien etuuksien määrä riippuu tulotasosta vakuutusmaksujen aikana. Britanniassa otettiin 6.4.2002 käyttöön uusi lakisääteinen lisäeläkejärjestelmä S2P ( State Second Pension ), jonka tavoitteena on parantaa matalapalkkaisten työntekijöiden sekä pitkäaikaisesti sairaiden ja työkyvyttömien eläketurvaa. Nykyinen S2P -järjestelmä korvasi sitä edeltäneen SERPS -lisäeläkejärjestelmän (State Earnings-Related Pension Scheme, SERPS), jota koskeva laki säädettiin vuonna 1975 ja joka käynnistyi vuonna 1978. S2P -järjestelmään kuuluvat pakollisesti kaikki palkansaajat, joiden ansiot ylittävät vakuutusmaksujen alatulorajan (Lower Earnings Limit, LEL) 4 264 puntaa (6 276 ) vuonna 2005/2006. Lakisääteinen lisäeläketurva ei kata itsenäisiä yrittäjiä. S2P järjestelmä antaa työntekijöille enemmän eläkettä varsinkin matalapalkkaisille henkilöille. Eläkettä karttuu työntekijän vakuutusmaksujen ala- ja ylätulorajan välille jäävistä ansioista (ks. 3, liitetaulukko 2). Alatuloraja on lähes samansuuruinen kuin peruseläke, eikä sen alle jäävästä tulosta kartu eläkettä. tavoitetaso ansiot välillä 40 % 4 264-12 100 10 % 12 101-27 800 20 % 27 801-32 760 ELÄKETURVAKESKUS 23
S2P -eläkkeen tavoitetaso on 40 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta ansioista alatulorajan (LEL, 4 264 puntaa, n. verovuonna 2005/06) ja 12 100 (Lower Earnings Threshold, LET) punnan (n. 17 658 ) välisistä vuosituloista, 10 prosenttia palkasta tämän ylittävistä tuloista 27 800 punnan (Upper Earnings Threshold, UET) (n. 40 221 ) vuosituloihin asti ja 20 prosenttia tämän ylittävistä tuloista ylempään rajatuloon (UEL, 32 760 puntaa, verovuonna 2005/06) asti. Mikäli tulot ylittävät alatulorajan (LEL), mutta jäävät alle 12 100 puntaan vuodessa, lasketaan eläke 12 100 punnan vuositulojen mukaan. S2P -eläkkeeseen sisältyy siten vähimmäistaso, joka määräytyy alatulokynnyksen, Lower Earnings Threshold (LET), mukaan. Kuva 1: Lakisääteinen eläke eri tuloilla 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000 18000 20000 22000 24000 26000 28000 30000 32000 Eläke, /viikko S2P Peruseläke Palkka, /vuosi Kuvassa ei ole huomioitu eläkehyvityksen vaikutusta. Verovuonna 2005/06 eläkehyvityksen takuuosan määrä on 109,45 puntaa (n. 158 ) viikossa (ks. 4.4). Siirtymäkauden aikana ennen vuotta 2009 eläkkeelle siirtyvien S2P-eläkkeen tavoitetasot ovat jonkin verran edellä mainittuja korkeammat. Tämä johtuu vuoden 1986 SERPSeläkeuudistuksesta ja sen siirtymäsäännöksistä. SERPS -eläkkeen tavoitetaso huhtikuuta 1988 edeltävältä ajalta on 25 % eläkkeen perusteena olevista ansioista. Vuoden 1986 eläkeuudistuksella SERPS-eläkkeen määräytymistä muutettiin huhtikuun 1988 jälkeen ansaitun eläkkeen osalta siten, että täyden eläkkeen tavoitetaso alennettiin 20 %:iin. Muutos tulee voimaan asteittain niin, että SERPS-eläkkeen tavoitetaso säilyi 25 %:ssa niillä, jotka jäivät eläkkeelle ennen huhtikuuta 2000. Tämän jälkeen eläkkeelle siirtyvien SERPS-eläkkeen tavoitetaso alenee asteittain huhtikuusta 1988 karttuneen eläkkeen osalta siten, että 20 %:n tavoitetaso saavutetaan vuoden 2009 huhtikuun jälkeen. 24 ELÄKETURVAKESKUS
S2P -eläkkeeseen lasketaan hyvityksiä myös työkyvyttömyyden ja hoitoaikojen perusteella, jota ei SERPS-järjestelmän aikoihin tehty. S2P-eläkettä alkoi karttua huhtikuusta 2002 alkaen. Tätä ennen karttunut eläke määräytyy SERPS -järjestelmän mukaisesti. contracting out -menettely Työnantaja voi järjestää työntekijöilleen S2P -eläketurvaa korvaavan turvan omassa eläkejärjestelmässään samoin kuin SERPS:ssä. Työntekijä voi irrottautua S2P -turvasta milloin tahansa järjestämällä itse henkilökohtaisen lisäeläketurvan. S2P:n korvaavia järjestelyitä ovat mm. työnantajakohtaiset eläkejärjestelmät, Stakeholder-eläke sekä muut yksityiset eläkejärjestelyt. Tällaista toimintaa kutsutaan contracting out menettelyksi. Molemmissa tapauksissa korvaavan turvan tulee periaatteessa olla vähintään S2P -turvan tasoinen. Lakisääteistä lisäeläkejärjestelmää korvaavat järjestelmät voivat olla myös työmarkkinasopimuksiin perustuvia ja koko toimialaa tai ammattiryhmää koskevia. Siten esim. julkisen sektorin työntekijöillä on omat S2P -turvaa korvaavat lisäeläkejärjestelmät Lisäeläkettä kartuttava vakuutusaika Lisäeläkettä kartuttavaa vakuutusaikaa on sellainen työskentelyaika 16 ikävuoden täyttämisestä, jolta on maksettu. 1. maksuluokan eli palkansaajien sosiaalivakuutusmaksua tai, jolta maksut voidaan katsoa maksetuiksi (ks. 4.2.2). Vakuutetun maksut katsotaan maksetuiksi, kun viikkoansiot ylittävät 82 punnan (n. 118 :n) alatulorajan (LEL) (verovuonna 2005/06). Varsinaista maksua peritään, kun viikkoansiot ylittävät alatulokynnyksen (ET) 94 puntaa viikossa (n. 135 ) (ks. 4.2.2). S2P -eläkkeeseen maksetaan hyvityksiä työkyvyttömyyden ja lapsen tai vammaisen henkilön hoitoaikojen perusteella. Alle 6-vuotiasta lasta tai työkyvytöntä, jatkuvan avun tarpeessa olevaa henkilöä kotona hoitavat sekä työkyvyttömät, jotka ovat oikeutettuja pitkäaikaiseen työkyvyttömyysetuuteen (Incapacity Benefit, IB) tai vaikeasti työkyvyttömille maksettavaan avustukseen (Severe Disablement Allowance) saavat S2P-eläkkeeseen hyvitystä S2P-tulokynnyksen (Low Earnings Threshold, LET) mukaan, joka verovuonna 2005/2006 vastaa 4 264 puntaa vuosituloista karttuvaa eläkettä. Työkyvyttömyyden perusteella myönnettävän hyvityksen saamiseksi edellytetään lisäksi työssäkäyntiehdon täyttämistä: vakuutusmaksuaikaa on täytynyt olla 10 prosenttia koko työhistorian pituudesta ennen vanhuuseläkeiän täyttämistä Eläkkeen perusteena ovat kaikkien vakuutusvuosien keskiansiot. Ansiot tarkistetaan eläkkeen myöntämisvuoden tasoon maan keskipalkan muutosten mukaisesti. Alatulokynnystä (LET) tarkistetaan maan keskipalkan muutosten mukaisesti. Alatulorajaa (LEL) ja ylätulorajaa (UEL) sen sijaan tarkistetaan kuluttajahintaindeksin muutosten mukaisesti. ELÄKETURVAKESKUS 25