METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI TORSTAINA 7. TOUKOKUUTA 2015 Nro 9 WWW.METSALEHTI.FI PERUSTETTU 1933 Kuva Seppo Samuli Veljet taimien kimpussa Hattu on tyylikysymys, mutta taimien istutus on taitolaji, opastavat Veikko ja Kauko Kulla. Sivut 22 23 Uutinen: Kemera tulee, rahat vähissä sivut 2 3 Ajankohtaista: Näin toimii sellutehdas sivut 10 11 Metsänhoito: Männikkö syntyy luontaisesti sivut 14 15 Lukijalta: Puupää ministerinä sivu 24
2 a j a s s a LYHYET Metsätiedot kännykkään Ohjelmistoyhtiö Bitcomp julkaisee kesäkuussa metsänomistajille suunnatun mobiilisovelluksen, jolla voi käyttää metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelua. Sovelluksen avulla metsänomistaja voi tarkastella metsäsuunnitelmaansa kännykän avulla vaikka maastossa. Sovelluksen nimi on Kantoon. Sitä voivat käyttää ne Metsään.fi-palvelun käyttäjät, joilla on metsäsuunnitelma tai metsäkeskuksen keräämää metsävaratietoa. Sovellus toimii Windows-, Android- ja ios-laitteilla. Iluc-direktiivi kohtuullinen Euroopan parlamentti hyväksyi viime viikolla Iluc-direktiiviesityksen. Direktiivillä on tarkoitus hillitä biopolttoaineiden tuotannosta aiheutuvia epäsuoria maankäytön muutoksia. Saavutettu esitys kattaa riittävästi Suomelle tärkeät metsätalouden ja metsäteollisuuden raaka-aineet, elinkeinoministeri Jan Vapaavuori arvioi. Tavoitteet olisi voitu asettaa korkeammallekin, mutta tämäkin lopputulema on kohtuullinen suomalaisen elinkeinoelämän kannalta. Metsärahasto ostaa enemmistön Finsilvasta Sijoitusyhtiö Dasos Capitalin hallinnoima metsärahasto ostaa enemmistön Finsilva Oyj;stä, joka on Suomen suurimpia metsänomistajia. Kaupassa Finsilvan nykyisistä omistajista Metsäliitto Osuuskunta myy noin 30 prosenttia ja Taaleritehdas vajaat 20 prosenttia Finsilvan osakekannasta Dasoksen rahastolle. Kaupan jälkeen Dasoksella on 50,1 prosenttia osakekannasta, Metsäliitolla ja Taaleritehtaalla kummallakin 19,8 prosenttia. UPM lisää vanerituotantoa Virossa Metsäyhtiö UPM laajentaa Viron Otepään koivuvaneritehtaan tuotantoa. Laajennuksen myötä tehtaan tuotantokapasiteetti liki tuplaantuu 90 000 kuutioon vuodessa. Lisäksi tehdasalueelle rakennetaan uusi 18 megawatin biovoimala. Investoinnin arvo on noin 40 miljoonaa euroa. Pietari on vuoden metsäkaupunki Euroopan metsäinstituutti (EFI) on myöntänyt Pietarille Euroopan metsäkaupunki 2015 arvonimen. Palkinto on myös tunnustus Pietarin yliopistolle, joka on vuosisatojen ajan ollut Venäjän ikkuna Eurooppaan metsäntutkimuksessa ja opetuksessa, EFIn johtaja Marc Palahi toteaa. Myös taimikoiden varhaisperkaukseen saa jatkossa kemeratukea. Kemerarahat loppumassa EU hyväksyi kemeralain ja töihin päästäneen heti alkukesästä. Tukirahat ovat kuitenkin käyneet vähiin. MIKKO RIIKILÄ Suomen uusi kestävän metsätalouden rahoituslaki eli kemera sai EU:n komission siunauksen huhtikuun lopulla. Tällä tietoa uuden lain mukaiset kemeratyöt voidaan aloittaa alkukesästä. Valtioneuvoston on vielä vahvistettava asetus uuden lain voimaan saattamiseksi. Myös maa- ja metsätalousministeriöltä tarvitaan asiaa täsmentävä asetus. Niiden uskotaan valmistuvan lähiaikoina. Tarvittavat asetukset on valmiiksi luonnosteltu. Uuden rahoituslain mukaisia tietojärjestelmiä ei saada valmiiksi ennen heinäkuuta. Sekään ei kuitenkaan estä töiden aloittamista. Metsäkeskus on valmistelemassa järjestelyä, jolla uuden lain vaatimat ennakkosuunnitelmat voidaan laatia paperisina, kunnes tietojärjestelmät saadaan toimimaan. Lisäbudjettia odotellessa Pieni hidaste on, että tukirahaa on tälle vuodelle jäljellä niukasti, maa- ja metsätalousministeriön mukaan enintään kahdeksan miljoonaa euroa. Summaa ei tarkoin tiedetä. Vielä ei ole selvillä, kuinka iso osa vanhan lain mukaan hyväksytyistä, vielä rahoittamattomista hankkeista on sellaisia, että niiden maksatus siirtyy seuraaville vuosille, kertoo metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen maa- ja metsätalousministeriöstä. Esimerkiksi metsätiehankkeet, kunnostusojitukset ja vajaapuustoisten metsien uudistaminen ovat tyypillisesti työlajeja, joiden maksatukset jakautuvat usealle vuodelle. Vanhan lain mukaiset kemerahankkeet on saatava maksettua viimeistään vuonna 2019. Kemeraan saadaan lisää varoja, kun tuleva hallitus laatii lisäbudjetin. Se valmistuu vasta syksyllä, Hilska-Aaltonen arvioi. Työt siis voidaan metsissä aloittaa jo alkukesästä, mutta pääosa tukien maksuista viipynee loppuvuoteen. EU:n komission antama siunaus uudelle kemeralaille on määräaikainen. Se erääntyy viimeistään vuonna 2020. Ennakkosuunnitelma kaikille työlajeille Kaikille kemeratukea saaville hankkeille on jatkossa laadittava ennakkosuunnitelma. Tästä ei kuitenkaan odoteta suurta ongelmaa. Käytännössä työt voitaneen aloittaa, kun Mikko Riikilä
ajassa 3 FAKTA Taimikoiden uudet tuet Taimikon varhaishoito: Taimikon pituus 0,7 3 metriä Poistettava vähintään 3 000 r/ha (Pohjois-Suomi 2 000 r) Taimia saa jättää enintään 5 000 r/ha Tuen määrä (vahvistamaton) 160 euroa/ha Nuoren metsän hoito Taimikon pituus yli 3 metriä Tai runkojen keskiläpimitta alle 16 senttiä Poistettava vähintään 1000 r/ha (P-Suomi 800 r) Jäävä puusto, enintään 3000 r/ha Tuen määrä (vahvistamaton) 230 euroa/ha Pienpuun korjuutuki (vahvistamaton) 220 euroa/ha ennakkoilmoitus on lähetetty metsäkeskukselle. Kun tietojärjestelmät saadaan toimimaan, ennakkoilmoituksen voi lähettää esimerkiksi metsäkeskuksen ylläpitämän, maksuttoman Metsään.fi-palvelun kautta sähköisesti. Sisällöllisesti uuden lain suurin muutos on, että myös taimikoiden varhaisperkaukseen saa jatkossa kemeratukea. Tuettavan hankkeen vähimmäiskoko on hehtaari. Samaan hankkeeseen voi yhdistää useita taimikkokuvioita. Niiden vähimmäiskooksi on säädetty puoli hehtaaria. Tätä pienemmille taimikkokuvioille ei tukea saa. Jos metsän uudistamiseen on myönnetty kemeratukea, varhaishoidon tukea voi saada kymmenen vuoden kuluttua uudistamisesta. Nuoren metsän hoito sisältää varttuneiden taimikoiden ja nuorten kasvatusmetsien hoidon. Hehtaarille jäävän puuston enimmäismäärää ollaan lievästi nostamassa. Tukea maksetaan vähintään kahden hehtaarin hankkeille, joihin voidaan liittää useampia, vähintään puolen hehtaarin taimikkokuvioita. Nuoren metsän hoitotuki voidaan maksaa aikaisintaan seitsemän vuoden kuluttua varhaishoidosta. Uuden lain mukaista tukea voidaan maksaa nuoren metsän hoitoon, kun vanhan lain aikana tuetusta hoitotyöstä on vähintään kymmenen vuotta aikaa. Aiemmasta poiketen energiapuun korjuusta nuorten metsien hoitohankkeilla ei erikseen makseta kuutiokohtaista seitsemän euron tukea. Jatkossa nuoren metsän korjuuseen voidaan maksaa hehtaarikohtaista pienpuun korjuutukea. Puun käyttötarkoitusta ei määritellä. Yhteensä nuoren metsän hoito- ja korjuutuki ovat alustavan esityksen mukaan 450 euroa hehtaarilla. Stora Enso ja UPM julkistivat ensimmäisen neljänneksen tuloksensa. Kuvassa Stora Enson Uruguayssa puoleksi omistama Montes del Platan sellutehdas, joka käynnistyy pian. Metsäyhtiöt tasatahdissa MIKKO HÄYRYNEN Yhdistyksissä ei näy suurta jäsenkatoa HANNU JAUHIAINEN Metsänhoitoyhdistysten mukaan niiden alkuvuoden jäsenmaksukertymät vastaavat odotuksia. Tarkkoja valtakunnallisia kokonaistietoja ei ole saatavilla, mutta monessa yhdistyksessä on päästy yli 70 prosentin tasoon. Kalajokilaakson metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Rautakoski kertoo, että jäsenmäärässä päästään tavoitetasoon tai hieman sitä korkeammalle. Yhdistyksessä uuden jäsenmaksun on maksanut noin 80 prosenttia jäsenistöstä. Muistutuskirjeitä ei ole vielä lähetetty. Lopullinen tilanne selviää joskus kesäkuun loppupuolella. Tällä hetkellä uusia jäseniä tulee enemmän kuin mitä vanhoja eroaa, Rautakoski kertoo. Noin 15 prosenttia jäsenistöstä ei ole ilmaissut kantaansa, eli he eivät ole virallisesti eronneet mutta eivät myöskään maksaneet jäsenmaksua. Uusia jäseniä tulee Rautakosken mukaan niiden metsänomistajien joukosta, jotka eivät ole maksaneet vanhaa metsänhoitomaksua tai ovat hankkineet metsänsä parin viime vuoden aikana. Stora Enso ja UPM tekivät molemmat vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 2,5 miljardin euron liikevaihdon, mutta Stora Enso ylsi parikymmentä miljoonaa euroa parempaan tulokseen. Sijoittajien odotukset eivät täyttyneet, sillä molempien yhtiöiden pörssikurssit laskivat useita prosentteja. Toisaalta odotukset ovat olleet korkealla UPM:n kurssi oli noussut vuoden aikana 50 prosentilla ja Stora Enson 25 prosentilla. UPM:n liikevaihto pysyi viime vuoden tasolla. Liikevoitto nousi 204 miljoonaan euroon, kun se vuotta aiemmin oli 196 miljoonaa euroa. UPM:llä oltiin erityisen tyytyväisiä sellun ja vanerin menekkiin. Heikoin lenkki on edelleen Euroopan ja Pohjois-Amerikan paperiteollisuus, joka tuo puolet konsernin liikevaihdosta. Divisioonan liikevaihto väheni sata miljoonaa euroa ja liikevoitto putosi 42 miljoonasta eurosta viiteen miljoonaan euroon. UPM käynnisti vuoden alussa biodieseltehtaan Lappeenrannassa, mutta sen tuotantolukuja ei kerrottu. Stora Enson liikevaihto kasvoi kolme prosenttia. Liikevoitto nousi viidenneksellä 220 miljoonaan euroon, lähinnä euron heikkenemisen ja kustannusleikkausten ansiosta. Stora Enson meneillään olevaan vuoteen liittyy paljon myönteisiä odotuksia. Montes del Platan sellutehdasta Uruguayssa käynnistellään parhaillaan, Sunilan tehtaalla aloitetaan ligniinin erottelu ja loppuvuodesta käynnistyy kartongin valmistus Varkaudessa. Imatralla lisätään nestepakkauskartongin tuotantokapasiteettia ja kesällä valmistuu Puolassa Murowin sahan parannusinvestointi. Käyntiinlaittokustannusten vuoksi monet uutuudet eivät kuitenkaan tee hyvää Stora Enson tämän vuoden tulosprosentille. Virhelaskut vaikuttaneet Kemijärvellä maksaneita on noin 75 prosenttia jäsenistä. Yhdistyksen maksukertymään ovat todennäköisesti kuitenkin vaikuttaneet laskutusvirheet. Jäsenmaksu jouduttiin laittamaan kaikille toiseen kertaan virheellisen viitenumeron vuoksi. Uusissakin maksulapuissa on ollut jonkun verran virheitä maksun määrässä, mutta summa on yleensä ollut pienempi kuin alkuperäinen. Toiminnanjohtaja Jari-Pekka Jumisko pitää tämän hetken tilannetta ihan hyvänä. Uusia jäseniä tulee jatkuvasti, ja virallisesti eronneita on toistaiseksi vain muutama kymmen. Satakuntalaisessa metsänhoitoyhdistys Karhussa jäsenmaksunsa maksaneiden osuus lähentelee 70 prosenttia. Eronneita on vuoden 2014 alusta lähtien ollut noin yhdeksän prosenttia metsänhoitomaksua maksaneiden määrästä. Uusia jäseniä on tullut selvästi vähemmän, toiminnanjohtaja Jouni Peltoniemi kertoo. Stora Enso tässä numerossa AJASSA Puurakentamista edistämään Hanna Kosonen edustaa eduskuntavaalien voittajia: nuori nainen metropolialueen ulkopuolelta. Sivu 5 Itävaltalaistutkija: Pohjola muita edellä Sivut 6 7 Metsäkonekauppaa ei lama hyydytä Sivu 7 Äänekoski muuttaa puuvirtojen suuntaa Sivu 8 Hankintahakkaaja ei paljon tienaa Hankintahakkuu on käymässä vähiin, mutta ei häviämässä. Sivut 12 13 METSÄSTÄ Grillaus avaa mökkikauden Sami Garam loihti Metsälehden lukijoille mökkimenun. Sivut 16 17 Isännän kevät on klapien aikaa Sivut 18 19 Matala korko suosii metsätilan ostoa Sivu 22 PILKKEITÄ Ritarin asu kätkee ja varoittaa Sivu 24 Kevätluonnon kukkaloistoa Sivu 25 Vapaaehtoiset poliisin apuna Sivu 26 Kamelia on tuttu kasvi kulttuurista Sivu 30 Hannu Eskonen
4 ajassa METSALEHTI.FI PÄÄKIRJOITUS VERKKOKESKUSTELU Miten tuo motohomma, oppiiko nopeasti vai viekö aikaa? Paljon panostan ja kuljen metsässä, mutta välillä tuntuu, että oppiiko sitä ikinä. Koumatsu Pari vuotta ajokoneella ja sitten voi kokeilla motoa. Sen oppimiseen menee 2 3 vuotta, jotta pääsee tarvittavaan tasoon. Kuormain alkaa totella, kun miljoona nostoa on takana. Metsuri Motokuski Kohta kymmenen vuotta hakkuita takana ja tuntuu, ettei vieläkään ole valmis motokuski. Aina oppii jotain uutta. GPS on yleensä aika tarkka, mutta joskus saattaa heittää paljonkin. Kuvion ja tilanrajat oppii löytämään, vaikka nauhoja ei olisikaan. Muutaman kerran kun menet naapurin puolelle, niin alkaa löytyä... Jake Ainakin traktorimoton mekaanisen käytön oppi hyvin nopeasti. Toki oli konepohjaa maatalouden puolelta runsaasti. Suurempi opettelu sen sijaan on ajourien suunnittelussa ja varsinkin tiheikköjen harventamisessa riittävän harvaksi. Raivuri Mikä siinä sitten on tärkeintä? Nappulatekniikan oppii ehkä harjoittelulla. Puuston arviointi on toinen asia. Samoin työn juohevuus sitten, kun koneen käsittely on tullut vaistomaiseksi. Harrastelija Nykyajan tietokonepelinuoriso kyllä oppii nappulatekniikan. Puolessa vuodessa näkee itse, viihtyykö koneen kopissa ja metsässä. Ja jos kelvollista jälkeä ei ala ilmaantua, niin Rane epäilee, että urakoitsijankin kärsivällisyys kerkiää tuossa ajassa loppua. Rane Tärkeintä on päämäärä Viljelykausi käynnistyi metsissä tänäkin vuonna aikaisin. Taimia istutetaan nykyään melkein läpi kasvukauden, mutta eniten tarhoilla on kiirettä juuri näihin aikoihin. Hakkuuaukoille on lähdössä taas yli 150 miljoonaa tainta. Avohakkuu ja istutus on edelleen metsien uudistamisen valtamenetelmä, vaikka uusi metsälaki sallii myös jatkuvan kasvatuksen eli metsien kasvattamisen erirakenteisena. Siinä uudelle kasvulle tehdään tilaa poimintahakkuilla ja pienaukoilla. Menetelmä ei ole saanut kovin suurta suosiota. Kasvatushakkuista vain noin prosentin verran on ollut jatkuvaan kasvatukseen tähtääviä. Osuus on pieni siihen nähden, kuinka paljon jatkuvasta kasvatuksesta on puhuttu. NÄKÖKULMA Valtakunnassa on vaalien jälkeen kinattu, tuottaako viitasaarelainen koivusaha enemmän vientituloja kuin Helsingin älymystö. Ei taida tuottaa. Äly- ja junttifirmojen vertailu on silti herkullista. Angry Birdsit luoneen Rovio Oy:n tuntevat kaikki. Uudeksi Nokiaksikin haikailtu yritys on saanut massiivisesti julkisuutta. Harva on kuullut Westas Oy:stä tai Luvian sahasta. Ne ovat länsisuomalaisia sahayrityksiä. Julkisuutta mittarina käyttäen Rovion merkityksen pitäisi olla omaa luokkaansa pariin sahafirmaan verrattuna vaan eipä ole. Viime vuonna Rovion liikevaihto oli 158 miljoonaa euroa. Westas ja Luvia ylsivät yhteensä 170 miljoonaan euroon. LUKIJAKUVA Metsänomistajien valintoja on toisaalta helppo ymmärtää. Jatkuvaan kasvatukseen sisältyy enemmän riskejä kuin perinteiseen metsänhoitoon. Vaihtoehtoisia menetelmiä on ehditty tutkia vasta vähän, eikä metsäammattilaisille ole juurikaan kertynyt niistä kokemusta. Metsien viljelyllä sen sijaan on yli sadan vuoden perinne. Viime vuonna uudistusaloista 65 prosenttia istutettiin, 19 kylvettiin ja 16 prosentilla käytettiin luontaista uudistamista. Tärkeintä lakiuudistuksessa on periaate. Nyt kukin voi vapaasti valita, kuinka kasvattaa metsäänsä. Vinkkejä siihen saa muun muassa tästä numerosta, jossa kerromme sekä taimien istuttamisesta, luontaista uudistamisesta että pienaukkohakkuista. Kokemus ja tieto karttuvat sekä vanhoista että uusista menetelmistä. Pääasia on, että metsiä hoidetaan. Kaikilla menetelmillä on mahdollista Näköharhoja ja vihaisia lintuja MIKKO RIIKILÄ onnistua tai päätyä huonoon lopputulokseen. Siitä muistuttavat ryteiköt, joissa istutustaimien sijaan kasvaa leppää ja hieskoivua tai huonosti taimettuneet siemenpuualat. Vaikka metsälaki on ollut voimassa vasta runsaan vuoden, puunkäytön näkymät ovat ehtineet muuttua. Enää ei puhuta ylituotannosta vaan siitä, kuinka monelle uudelle tehtaalle puuta riittää. Jotta myös seuraavilla metsänomistajapolvilla on hakattavaa, metsien uudistumisesta kannattaa pitää huolta. ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi SITAATTI Maapohjien verotusarvot tulisi päivittää vastaamaan vallitsevaa hintatasoa ja suhteellisia hintaeroja. Hintavyöhykkeet tulisi määritellä uudelleen ja hintavyöhyketietojen ja muodostamisperiaatteiden tulisi olla avoimesti kaikkien nähtävillä. Asiantuntija Risto Peltola Maanmittauslaitokselta perustelee tutkimushanketta, jossa haetaan uusia menetelmiä kiinteistöjen verotusarvojen määrittämiseen. gallup Aiotko korjata metsästäsi tuulenkaatoja? Kyllä 76% Ei 24% vastaajia 144 Uusi kysymys: Onko metsän omistaminen vaikuttanut autovalintaasi? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi Hirvenpelätin Tehoaineena puserossa olen käyttänyt reippaasti Hugo Bossia ja hyttyskarkotteita. Kattilassa pienelläkin tuulella helisee kaksi loppuun ajettua raivaussahanterää ja nippu nauloja. Moriz Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi
ajassa 5 AJANKOHTAINEN MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva Nuori keskustalainen nainen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, joka on jo jotain tehnyt ja nähnyt Savonlinnalaiseen Hanna Kososeen tiivistyy näiden eduskuntavaalien voittajien yleiskuva. Kososen nousu Arkadianmäelle kävi nopeasti, sillä politiikkaan hän yritti ensi kertaa vasta viime vuoden eurovaaleissa. Hän myöntää, että ajoitus ja tausta olivat kohdallaan. Nostetta ei kuitenkaan saa pakottamalla, vaan ihmiset lähtevät mukaan jos lähtevät. Kansanedustajuus on itseään toteuttava kierre, jota ei rahalla ratkaista, vaan se toteutuu jos toteutuu. Sekä taloudessa että politiikassa on nähty, että mikä nousee nopeasti ylös, saattaa tulla nopeasti alas. Odotusten lunastamiseen on vaalikausi aikaa. Nyt kääritään hihat. Tähän asti olen kovasti puhunut, mutta nyt pääsee tekemään. Tekemisen lisäksi tarvitaan yhteydenpitoa omaan äänestäjäkuntaan. Jos ne eivät yhdessä riitä, niin meidän ikäisille pätkätyöt ovat tuttua. Valiokuntiin vaikuttamaan Riviedustajan vaikutusmahdollisuudet ovat puoli prosenttia, yksi kahdestasadasta. Kosonen korostaa, että eduskunnassa ei yksin pärjää, ja siksi pitää löytää samalla tavalla ajattelevat ihmiset ympärilleen. Ensisijaisesti omasta puolueesta, mutta myös puolue- ja maakuntarajojen yli. Voittajien yleiskuva Tuore metsänomistaja ja kansanedustaja haluaa edistää etenkin puurakentamista. Vastedes Hanna Kososen viikot menevät pääkaupungissa, viikonloput Savonlinnassa. Ensimmäisen kauden edustaja ei ole ministerijonon keulilla, joten seuraavaksi vaikuttavin paikka on valiokunnissa. Kososta kiinnostavat etenkin ympäristö- ja sivistysvaliokunnat. Ympäristövaliokunnassa voisin olla sillanrakentaja ja tuoda kaivattua maalaisjärkeä. Maa- ja metsätalousvaliokuntaan on kepusta tunkua muutenkin ja kokeneemmat voivat mennä untuvikkoedustajan edelle. Puurakentamisen edustaja Kansanedustaja ei voi edistää kaikkea hyvää, vaan johonkin on keskityttävä. Kososelle tärkeää on etenkin puurakentaminen. Puu on esteettinen ja ihmisten vointiin vaikuttaa valtavasti, että miltä ympärillä näyttää. Nyt kääritään hihat. Vaalikentiltä tuli vahva viesti, että metsien kiinteistövero pitää torjua. Keskustajohtoista hallitusta onkin vaikea kuvitella sellaista esittämään. Alemman tieverkon huono kunto tuli selväksi vaalikampanjan aikana. Kososen mielestä siinä ei ole kyse pelkästään puunkuljetuksista, vaan ylipäätään maaseudulla asuvien turvallisuudesta. Metsätilakokoa Kosonen ei lähtisi kasvattamaan ainakaan keppikeinoin. En pidä tilakokoa puukaupan ongelmana, vaan ongelma on, että joku ostaisi. Metsätilojen sukupolvenvaihdosten verotuksen keventämistarpeesta on omakohtaistakin kokemusta. Viimeiset veroerät lähtivät tililtä muutama kuukausi sitten. FAKTA Hanna Kosonen 39-vuotias keskustan kansanedustaja. Kotoisin lihakarja- ja metsätilalta Savonlinnan perukoilta. Koulukaupunkina Jyväskylä, jossa käynyt urheilulukion ja yliopiston. Filosofian maisteri. Hiihtosuunnistusviestin maailmanmestari. Työskennellyt mm. Metsäliiton konserniviestinnässä sekä Puu kulttuurissa ry:n toiminnanjohtajana. Metsänomistaja. Metsähommat osaan paitsi että raivaussaha pitää vielä opetella. KOLUMNI Vihdoinkin investointeja Äänekosken biotuotetehtaan rakentamispäätös saatiin vihdoin ja viimein tyylikkäästi maaliin. Edellisen uuden sellutehtaan peruskiveä oli muuraamassa presidentti Martti Ahtisaari, joten aikaa on kulunut riittävästi. Tällöin pessimistisimmät vannoivat, että tämä on viimeinen Suomeen rakennettava sellutehdas. Lisäksi toitotettiin, ettei ainakaan sisämaassa olevilla tehtailla ole minkäänlaista tulevaisuutta. Tehtaan rakentaminen koettiin kaikkialla niin tärkeäksi, että lupa-asiat järjestyivät ilmeisesti poikkeuksellisen nopeasti. Teiden parantamiseen luvattiin välittömästi lisää rahaa ja muutoinkin tunnelmat pohjoisessa Keski-Suomessa olivat riehakkaan vapautuneet. Usealla arvovaltaisella suulla luvattiin, että puuta riittää kaikille tehtaille. Viimeisin puun saantiin liittyvä vakava markkinahäiriö koettiin muistaakseni 1980-luvun alkupuolella. Tällöin jopa pyydettiin valtiovaltaa puuttumaan puukaupan sujuvuuteen. Tämän jälkeen kotimaisen puun tarjonta on likimain ollut kysynnän mukaista. Jopa metsäverotuksen muutoksesta johtuneet suuret puumäärät saatiin kunnialla markkinoille. Uusien investointien tarvitsema puumäärä on niin suuri, että ennakoitavissa on todellinen testi puumarkkinoiden kunnialliselle toiminnalle. Tämän lisäksi on muistettava, että metsistä lankeaa puuta tietyssä suhteessa. Pelkkien ensiharvennusten perinteisellä kuitupuulla jättitehdas ei toimi. Tarvitaan reippaita investointeja myös järeää puuta käyttävään sahateollisuuteen ja varsinkin puurakentamiseen. On varsin oletettavaa, ettei sahausmääriin ole odotettavissa kovin mittavaa lisäystä. Pääkysymys siis on: saadaanko puuta ja millaista puuta markkinoiden tarpeeseen. Maailma on muuttunut monessa mielessä; kuitupuun hinta on niin huono, ettei se vähäisimmässäkään määrin innosta metsänhoitoon ja sitä kautta puukaupoille. Markkinoille pitäisi saada siis myös tuntuvasti aiempaa enemmän tukkia. Myös metsänomistajakunnan rakenne on muuttunut tai muuttumassa; on vain hyväksyttävä, etteivät kaikki metsänomistajat halua myydä puuta. Mahtaako missään olla vakavasti otettavaa ajantasaista tutkimusta metsänomistuksen motiiveista? Lisäksi ei missään vaiheessa pidä väheksyä luontojärjestöjen antamia vihjeitä lisääntyvien hakkuumäärien vastustuksesta. Valmentautuminen kasvavien puumäärien markkinoille saamiseksi pitäisi alkaa välittömästi. Tarvitaan ainakin kaksi isoa muutosta: täydellinen metsäverouudistus ja kunnollinen strategia metsänomistajien neuvonnan lisäämiseksi. Metsäverotus nykytasoisena estää kunnon metsänhoitoa ja puun markkinoille tuloa. Metsäneuvonta hakee muotoaan; olen niin vanhanaikainen että edelleen uskon henkilökohtaiseen neuvontaan. Todennäköisesti on kivaa, että metsänomistajille on mobiilipalveluita ja muuta nykyaikaista hömppää, mutta onko mitään takeita siitä, että ne tuovat puuta markkinoille. Uskoani metsätalouden tulevaisuuteen pitää yllä se, että nyt saattaa syntyä sellainen hallitus, jolle tämä elinkeinohaara on kehittämisen arvoinen. kaarlo ouni Kirjoittaja on metsänhoitaja ja metsätalousyrittäjä.
10 ajassa Havainnekuva Metsä Groupin Äänekoskelle rakennettavasta biotuotetehtaasta 9. 7. 6. 8. 5. 13. 4. 3. 10. Kuvaaja 12. tunnissa hakkeesta selluksi Sellutehtaalla puusta herutetaan sellua, sivutuotteita ja energiaa. Myöhemmin viereen voi nousta öljynjalostamo tai lannoitetehdas. Muutakin kuin sellua Eri biotuotteiden osuudet biotuotetehtaan ensimmäisessä vaiheessa 48 % 18 % Tärpätti Rikkihappo Kuori Lämpö Lähde: Metsä Group 15 % 5 % 6 % 7 % Mäntyöljy Tuotekaasu Sähkö 1 % MIKKO RIIKILÄ Sellu ja sitä valmistavat sellutehtaat luovat uutta tulevaisuuden uskoa metsäsektorille. Ilman viimeaikaisia uutisia Äänekoskelta ja muilta tehdaspaikkakunnilta näkymät runsaiden metsävarojemme hyödyntämiseen olisivat pelottavan ohuet. Paperinvalmistuksen suuruuden aikoina välituotteeksi tuomitun sellun ovat siivittäneet nousuun erityisesti pehmopaperin lue vessapaperin kysynnän nousu Kaukoidässä sekä verkkokaupan kiihkeä nousu. Postitettava tavara pakataan kartonkiin ja sen valmistamiseen tarvitaan lujaa havusellua. Eikä tässä vielä kaikki. Sellukattilan kuumuudessa puun aineosat erkanevat toisistaan. Niistä löytyy aineksia tuotteisiin, joita emme vielä ehkä osaa kuvitellakaan. Jo nykytiedolla puusta osataan jalostaa miltei kaikkea samaa kuin öljystäkin. Alle vuorokauden taival Hakelastun taival sellutehtaan syövereissä kestää 18 tuntia. Sinä aikana puun kuidut jalostuvat kuivatuksi selluarkiksi. Puukuitujen erottelu alkaa hakesiilossa, johon johdetaan höyryä hakkeen pehmittämiseksi. PIAN sellutehdas ei tarvitse mitään OSTOPOLTTOAINEITA Höyrytetty hake siirretään ensin imeytystorniin ja sekaan lisätään valkolipeää. Seos saa esikypsyä 120 asteen lämmössä. Valkolipeä muodostuu natriumhydroksidista ja natriumsulfaatista. Natrium (englanniksi sodium) antaa nimensä soodakattilalle, joka on sellutehtaan kallein osa. Tehtaiden sulfaattiprosessi on saanut nimensä natriumsulfaatista. Imeytystornista hake-lipeämassa syötetään keittimeen. Siellä se kypsyy 160 170 asteessa 4 4,5 tuntia. Puun sidosaine ligniini, pihka ja uuteaineet liukenevat lipeään. Samalla puukuidut siis sellu erottuvat. Sellua on noin puolet keittoon syötetystä puuaineksesta. Toinen puoli siis liukenee lipeään. Nykyaikaiset keittimet ovat jatkuvatoimisia. Ne ovat 60 metriä korkeita suippoja torneja, reak toreita. Haketta syötetään tauotta keittimeen ylhäältä. Keitos valuu alaspäin, ja valmista puumassaa puretaan reaktorin alapäästä jatkuvasti pois. Keittimestä puumassa siirtyy monivaiheiseen pesuun. Puhdasta vettä käytetään pesun viimeisessä vaiheessa jo lähes puhtaan massan käsittelyyn. Käytetty vesi suodatetaan ja johdetaan hieman likaisemman massan pesuun. Sama toistuu kaikkien pesuvaiheiden välillä. Veden kulutus ja jätevesipäästöt supistuvat merkittävästi, kun massa ja pesuvesi kulkevat prosessissa vastakkaisiin suuntiin. Niin sanottu itäinen vaihtoehto olisi syöttää puhdasta vettä pesun jokaiseen vaiheeseen ja laskea se puhdistamattomana vesistöön. Suljettuun vesikiertoon sellutehtailla ei ole päästy, eikä päästä tulevillakaan tehtailla. Puusta
ajassa 11 KUITULINJA Sellukuidun valmistus 1. Kuorimo 2. Hakekasat 3. Keitin 4. Pesu 5. Valkaisu 6. Kuivaus 7. Selluvarasto TALTEENOTTO Energiantuotanto ja kemikaalien kierrätys 8. Haihduttamo 9. Soodakattila ja turbiini 10. Kaustisointi 11. Meesauuni 12. Kuoren kaasutus 13. Tehdaskonttori 1. 11. 2. veteen liukenevat raskasmetallit haittaisivat sellun valkaisua. Lisäksi valkaisussa liukeneva kloori aiheuttaisi korroosio-ongelmia. Kloori piti pintansa sellun valkaisussa Puumassa valkaistaan kaksivaiheisesti. Ensin happi- ja sitten klooridioksidivalkaisulla. Kloorista pyrittiin kokonaan eroon sellun valkaisussa 1990-luvulla. Näin siksi, että silloin valkaisussa käytetystä alkuainekloorista muodostui vaarallisia yhdisteitä, esimerkiksi dioksidia vesistöihin. Ilman klooria valkaistua sellua kutsutaan TCF-selluksi (totally chlorine free). 1990-luvulla rakennetuissa tehtaissa valmistettiin kloorivapaata sellua. Viime vuosina TCF-sellusta on valtaosin luovuttu. Sellu valkaistaan alkuaineklooria haitattomalla klooridioksidilla. Näin saadaan laadukkaampaa massaa kuin TCF-menetelmällä. Myös ympäristön kuormitus kevenee. Nykyisin puhutaan ECF-sellusta (elemental clhorinefree). Lyhenne tarkoittaa alkuainekloorista vapaata sellua. Valkaistu massa kuivataan höyryllä, mikä kuluttaa runsaasti energiaa. Tehdasintegraateissa kostea sellumassa syötetään märkänä paperi- tai kartonkikoneelle, jolloin säästetään energiaa. Kemikaalit kiertävät soodakattilassa Valkolipeä likaantuu keittimessä, kun ligniini ja puun uuteaineet liukenevat siihen. Likaista lipeää kutsutaan mustalipeäksi. Kemikaalien puhdistaminen aloitetaan haihduttamalla vettä lipeästä, jotta se voidaan polttaa soodakattilassa. Mustalipeään liuennut puuaines palaa. Samalla keittokemikaalit valuvat sulana massana soodakattilan pohjalle. Kun kemikaalimassaan lisätään vettä, muodostuu viherlipeää. Viherlipeä jalostetaan valkolipeäksi lisäämällä siihen sammutettua kalkkia, kalsiumhydroksidia. 99 prosenttia lipeästä voidaan käyttää uudestaan. Kalkin lisäämistä lipeään kutsutaan kaustisoinniksi. Viherlipeän sisältämä, aiemmin lisätty kalkki saostuu kalsiumkarbonaatiksi, meesaksi. Se poltetaan meesauunissa, jotta kalkkikin voidaan käyttää uudestaan jopa 95-prosenttisesti. Soodakattila on sellutehtaan kallein osa. Sen käyttöikä, noin 40 vuotta, määrittää koko tehtaan elinkaaren. Kallista kattilainvestointia ei vanhaan laitokseen kannata tehdä. Soodakattila on kuin suurvoimalaitos Mustalipeää polttava soodakattila tuottaa valtavasti energiaa. Tämä on helppo ymmärtää, kun muistaa, että mustalipeä sisältää puolet tehtaalle tulevasta puuaineksesta. Esimerkiksi Äänekosken tulevan tehtaan vuosittain käyttämästä kuudesta miljoonasta puukuutiosta puolet, siis kolmea miljoonaa kuutiota vastaava osuus, palaa soodakattilassa. Määrä vastaa noin kolmannesta Suomessa vuosittain korjattavasta energiapuusta. Sellutehtaat ovat jo vuosikymmeniä tuottaneet enemmän energiaa kun ne käyttävät, ja tehtaiden energiatehokkuus parantuu koko ajan. Äänekosken nykyinen tehtaan energiaomavaraisuus on noin 130 prosenttia. Tulevalla tehtaalla vastaava luku on 240 prosenttia. Reilusti yli puolet energiasta voidaan siis myydä. Energiaomavaraisuuden paraneminen johtuu mustalipeän tehokkaammasta haihdutuksesta ja soodakattilan parantuneesta hyötysuhteesta. Myös tehtaan prosessit säästävät entistä enemmän energiaa. Miljoona tonnia sellua vuodessa tuottava suurtehdas tuottaa sähköä liki puolet Loviisan yhden reaktorin tuotannosta. Useimmat nykyisistä sellutehtaista käyttävät meesauuniensa polttoaineena maakaasua tai raskasta polttoöljyä. Jatkossa uunit lämmitetään puun kuoresta tuotetulla biokaasulla. Sen jälkeen sellutehdas ei tarvitse mitään ostopolttoaineita. Tikkuviinasta biodieseliin Uuden polven sellutehtaat on nimetty biojalostamoiksi. Todellisuudessa muutos nykyisiin tehtaisiin ei ainakaan heti ole suuri. Uusienkin tehtaiden päätuotteet ovat sellu ja sähkö. Toisaalta sellutehtailla on vuosikymmenet tuotettu biotuotteita, esimerkiksi mustalipeästä eroteltavia tärpättiä ja mäntyöljyä. Sitä muuten syntyy myös koivusellun valmistuksessa. Mäntyöljyä voidaan käyttää kemianteollisuuden raaka-aineena tai se voidaan jalostaa edelleen biodieseliksi. Jatkossa liikennepolttoaineita voidaan tuottaa kaasuttamalla puun kuorta, mustalipeää tai tehtaiden vedenpuhdistamoille kertyvää biolietettä. Nykyisin bioliete poltetaan kuoren seassa energiaksi kuorikattilassa. Vanhan ajan sulfiittisellutehtaiden maineikkain biotuote taisi olla tikkuviina, jonka lähtöaineena olivat tehtaiden jäteliemet. Esimerkiksi Karhuviina oli pääosin puuspriitä. Tikkuviina lienee historiaa. Tulevaisuudessa sellujätteistä voidaan erottaa puusta vapautuvaa fosforia lannoitteeksi. Siitä voi tulla iso juttu. Fosfori on peltoviljelyssä välttämätön ja alati niukkeneva luonnonvara. Puusta keitossa erottuvan pihkan uuteaineet tarjoavat monia houkuttelevia, mutta toistaiseksi testaamattomia mahdollisuuksia uusien biotuotteiden valmistukseen. Suurimmat ja samalla haastavimmat näkymät biotuotteiden valmistamiseen tarjoaa ligniini. Tähän asti selluväki on saanut todeta, että ligniinistä voi tehdä melkein mitä tahansa paitsi rahaa. Myös sellun käyttökohteet monipuolistuvat. Nykyisin se käytetään pääosin paperien ja pakkauskartonkien valmistukseen. Jatkossa ja osin jo nykyisin sellu haastaa puuvillan vaatteiden materiaalina. Tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi tuotetaan viskoosi- eli liukosellua esimerkiksi Stora Enson Enocellin tehtaalla. Liukosellun valmistuksessa hake on ennen keittoa happokäsiteltävä, jotta myös hemiselluloosa saadaan eroon puukuiduista. Puhtaista puukuiduista voidaan kehrätä lankaa.
12 ajassa 91 171 hehtaaria Yksityismetsien metsänkäyttö- ilmoitukset huhtikuun alussa 2015 Lähde: Suomen metsäkeskus puukauppa Lappi tulvii kuitupuuta MIKKO HÄYRYNEN Kemijärven saha kysyy tukkia, mutta samalla laittaa kuitupuuta liikkeelle enemmän kuin markkinat vetävät. Keitele-konsernin Kemijärven saha eli Lappi Timber aloitti sahauksen vuodenvaihteessa. Alkuvaiheessa sahan tavoite on ostaa 300 000 kuutiometriä tukkia ja pikkutukkia. Suora kysyntä tuntuu etenkin Itä-Lapissa, mutta välillisesti koko maakunnassa, MTK:n metsälinjan kenttäpäällikkö Samuli Kokkoniemi Rovaniemeltä sanoo. Tukinostojen mukana liikkeelle lähtee suurin piirtein sama määrä kuitupuuta. Kuitupuun tilanne on hankala äärialueilla. Vaikeudet alkavat jos ei olla rautatien äärellä tai 200 kilometrin sisällä käyttöpaikasta eli Kemin sellutehtaista. Kokkoniemi tietää tapauksia, että kuituleimikoista ei ole tehty yhtään tarjousta. Vaihtoehdoksi jää energiakäyttö. Energiapuun kantohinta on Lapissa parin euron tietämissä, jonka lisäksi tulee kemeratuki. Kokkoniemi odottaa tilanteen helpottuvan jo vuoden kuluttua, jolloin Äänekosken tehtaan puunhankinta alkaa. Lapin puun tarjontaa on lisännyt vajaatuottoisten metsien uudistamistuen päättyminen. Alkuvuoden kauppamäärät eivät kuitenkaan ole viime vuotta suurempia. Vähän sai sentään työstä tuloakin Tilastojen mukaan hankintahakkaaja saattaa jopa joutua maksamaan aherruksestaan. Ei sentään todellisuudessa. MIKKO HÄYRYNEN, teksti HANNU KESKI-HEISKA, kuva Negatiivisista viitekoroista puhutaan, mutta puukaupassa näyttää olevan myös negatiivisia hankintalisiä. Nimenomaan näyttää, todellisuus ei ole aivan niin tyly. Hankintalisä on kantohinnan ylittävä osuus tienvarteen toimitetusta puusta, jonka pitäisi kattaa hakkuutyön ja metsäkuljetuksen kustannukset. Etenkin tukilla hankintalisä on pieni, ja hintatilaston mukaan Etelä-Pohjanmaalla jopa negatiivinen metsänomistaja joutuu siis maksamaan korjuutyöstä. Väärän vertailukohdan harha UPM:n Pohjanmaan alueen metsäasiakaspäällikkö Juho Honkela korostaa, että hankintalisän negatiivisuus on harha. Se syntyy, kun hankinta- Raakapuun hintatilastot, viikkojen 15 18 keskiarvo Koko maa Kantohinnat 54,54 54,34 41,79 15,59 17,03 15,40 22,64 22,26 Uudistushakkuu 56,33 55,09 43,60 17,01 18,05 16,91 24,57 22,70 Harvennushakkuu 47,92 47,39 36,26 15,21 15,28 14,58 20,72 20,30 Ensiharvennus 11,71 11,58 11,64 Hankintahinnat 56,83 53,88 46,01 27,08 28,86 28,99 32,11 27,02 KYMI-SAVO Kantohinnat 55,93 55,54 43,58 15,59 17,15 15,34 21,62 22,58 Uudistushakkuu 57,85 56,36 45,40 17,21 18,32 17,50 Harvennushakkuu 49,71 49,00 38,11 15,52 15,56 14,93 21,16 Ensiharvennus 11,50 11,25 11,43 Hankintahinnat 56,81 55,34 47,67 28,72 28,96 29,47 Etelä-Suomi Kantohinnat 54,60 55,08 41,21 15,54 17,40 15,54 22,49 Uudistushakkuu 56,40 55,73 42,60 16,41 18,28 16,98 24,22 Harvennushakkuu 47,87 48,08 35,37 15,54 15,63 14,90 21,81 Ensiharvennus 12,25 12,07 12,50 Hankintahinnat 60,03 55,44 45,17 28,69 30,69 28,42 ETELÄ-POHJANMAA Kantohinnat 55,53 53,66 16,93 17,24 17,00 24,70 25,71 Uudistushakkuu 56,85 54,21 18,33 17,73 17,98 26,74 26,39 Harvennushakkuu 46,83 44,52 15,28 14,95 14,73 21,48 Ensiharvennus 12,08 Hankintahinnat 53,46 51,45 27,46 28,17 28,25
ajassa 13 Isokyröläinen Heikki Riihimäki hakkasi talven aikana parinsadan kuutiometrin hankintakaupan. Hankintalisä saisi olla isompi, mutta tärkeää oli myös, että sai olla metsässä. hintaa verrataan päätehakkuun kantohintaan. Hankintatukit tulevat yleensä harvennuksilta, ja oikeampi vertailukohta on harvennusten kantohinta, jolloin hankintalisäksi tulee lähemmäs kymmenen euroa. Honkelan mukaan hankintakauppa ei ole vaipumassa ajan unhoon, vaan puolustaa olemassaoloaan jatkossakin. Honkelan alueella hankintapuun osuus on kymmenisen prosenttia, lähinnä kuitupuuta. Hankintakauppa sopii pienille erille, kuten tuulenkaadoille, talviharvennuksille ja puunkorjuun pussinperille, jotka ovat pystykaupalle hankalia. Tukkipuu kiinnostaa kuitupuuta vähemmän, koska ostaja ei voi vaikuttaa katkontaan eikä laatuun. Honkela pitää hankintapuun pulmana, että sitä tuppaa tulemaan huonoon aikaan, eli juuri kelirikon kynnyksellä. Ostajalla on kuitenkin hyönteistuholain poiskuljettamisvaatimukset. Hankintapuun tuloa on pyritty aikaistamaan parin kolmen euron aikaisuuslisällä, joka maksetaan yleensä helmikuun loppuun mennessä luovutetulle puulle. Tukin vaikeat mitat Metsänhoitoyhdistys Metsäpohjanmaan toiminnanjohtaja Risto Koivula sanoo, että perinteinen hankintakauppa on kutistunut marginaaliseksi virkistystoiminnaksi ja hankintapinojen tekijät ukkoutuvat. Hankintakauppa on hinnoiteltu kannattamattomaksi. Ainoastaan ensiharvennuksilla saattaa vielä päästä palkoille. Hankintatukit ovat muutaman kuution eriä, jotka tulevat harvennushakkuiden mukana. Isännät tekevät hankintana rekkalastillisen kuitupuuta ja muutaman tukkikuution, siitä se muodostuu. Ostajia hankintatukit eivät oikeasti kiinnosta, mutta ottavat kuitenkin vastaan vakiasiakkailta, tosin hinta ei ole häävi. Koivula varoittaa tukkien lähes kielletyistä mitoista, joita kukaan ei meinaa huolia, kuten nelimetrinen tai kolmeseiska (3,7 metriä). Mitat pitää aina sopia etukäteen, muuten tulee raakkia ja paha mieli. Että on saanut olla metsässä Isokyröläinen Heikki Riihimäki on tehnyt hankintakauppaa säännöllisesti useita vuosia. Tänä talvena puhdistin ostettua palstaa ja sieltä tuli parisataa kiintoa. Kuusitukkia ja kuusikuitupuuta, koivua ja haapaakin. Kalustona on moottorisaha ja metsäkärry maataloustraktorin perässä. Metsäkärryyn mahtuu 8 10 pinokuutiometriä. Sen hakkasi ojalinjoilta päivässä. Hankintakuitupuun pituus on 3 5 metriä. Latvaläpimitan pitäisi olla vähintään kuusi senttimetriä, mutta ei se ole ollut niin tarkkaa. Riihimäelle hankintakaupassa on huvi ja hyöty samassa. Hankintalisä ei ole kaikki kaikessa, vaan että on saanut olla metsässä. Ostomäärät viikolla 18 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 18 992 Pohjanmaa 15 404 Lounais-Suomi 35 463 Häme-Uusimaa 55 586 Kaakkois-Suomi 46 990 Pirkanmaa 33 904 Etelä-Savo 70 777 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 23 226 Keski-Suomi 46 250 Pohjois-Savo 48 084 Pohjois-Karjala 25 879 Kainuu 10 664 Pohjois-Pohjanmaa 28 741 Lappi 13 180 Kantohintojen kehitys Etelä Pohjanmaalla 60 50 40 30 20 10 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2011 2012 2013 2014 2015 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m3 1,5 1,2 0,9 0,6 0,3 473 146 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 18 2013 2014 viikot 1 18, 2015 0 vko 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukki- ja kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄ- POHJANMAA KESKI- SUOMI ETELÄ- SUOMI LAPPI KAINUU- POHJANMAA SAVO- KARJALA KYMI- SAVO KESKI-SUOMI Kantohinnat 54,81 54,77 40,23 15,81 17,35 15,66 21,62 Uudistushakkuu 56,97 55,81 42,62 17,26 18,68 17,78 Harvennushakkuu 48,01 46,61 34,55 15,65 15,21 14,57 21,55 Ensiharvennus 12,95 11,89 Hankintahinnat 56,74 54,97 45,12 28,28 29,21 29,21 KAINUU-POHJANMAA Kantohinnat 52,57 50,42 15,68 16,89 15,37 22,51 22,83 Uudistushakkuu 53,76 51,02 16,89 17,55 16,33 24,40 23,73 Harvennushakkuu 45,79 44,41 14,37 13,13 18,94 Ensiharvennus 10,28 Hankintahinnat 54,07 52,79 25,84 28,70 32,78 SAVO-KARJALA Kantohinnat 54,36 52,77 41,53 14,90 15,92 15,00 21,83 22,73 Uudistushakkuu 56,47 53,53 43,53 17,19 16,94 17,19 Harvennushakkuu 47,52 45,47 36,18 14,81 14,59 14,70 21,63 Ensiharvennus 11,44 11,91 11,69 Hankintahinnat 56,20 53,26 44,93 28,27 27,78 29,86 LAPPI Kantohinnat 44,19 39,50 14,93 15,47 11,75 20,50 Uudistushakkuu 45,26 39,44 15,66 16,65 11,93 21,67 Harvennushakkuu 41,10 13,48 12,04 18,19 Ensiharvennus Hankintahinnat 51,63 46,35 24,84 26,92 -
22 METSÄSTÄ metsänhoito Istutus menee putkeen Istutuksen lähtökohta ovat elinvoimaiset taimet: vihreät neulaset ja märkä juuripaakku. LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat tarkistetaan, ovatko taimet kunnollisia, sanoo met- Ensin sänhoitoyhdistys Länsi-Uudenmaan metsäasiantuntija Kyösti Lautanen. Hänen mukaansa metsänistuttamiseen pätevät samat säännöt kuin talonrakentamiseen: perustusten on oltava kunnossa. Lautanen nappaa yhden kuusentaimen metsuri Kauko Kullan taimivakasta. Taimen tulee olla mahdollisimman vihreä, ja juuripaakussa saisi näkyä valkoisia juurenpäitä. Siitä tietää, että taimi voi hyvin ja on aloittanut kasvunsa. Jos on epävarma, voi taimen kuoreen vetää puukolla viillon. Jos viillosta valuu pihkaa, on taimi elossa, Lautanen sanoo. Sitä tainta ei tosin kannata sitten istuttaa, Kulla huomauttaa. Kauko Kulla on tullut veljensä Veikko Kullan kanssa istuttamaan Karkkilassa Uudellamaalla sijaitsevaa uudistusalaa aamukahdeksalta. Metsuriveljekset ovat jo eläkkeellä mutta istuttavat edelleen keväisin taimia metsänhoitoyhdistyksen leivissä. Kevään ensimmäisenä istutuspäivänä mukaan otetuista 1 600 taimesta on kellon lähetessä yhtätoista jäljellä joitain kymmeniä. Istutus sulana Eivät kai nämä enää jäässä ole? Lautanen huolehtii tunnustellessaan pakkasvarastoidun taimen juuripaakkua. Taimia ei saa istuttaa jäisinä, sillä taimien neulaset alkavat haihduttaa kevätauringossa. Jos taimet ovat jäässä, eivät niiden juuret saa otettua maasta korvaavaa vettä. Kullan veljesten taimet ovat sulia. Juuripaakuista valuu puristettaessa vettä, kuten kuuluukin. Taimien ei saa antaa missään vaiheessa kuivua. Jos taimet tuntuvat kuivilta, pitää ne kastella ennen istutusta, Lautanen sanoo. Taimien istutus sujuu parhaiten pottiputken avulla. Pottiputkia on monen kokoisia, Kullan veljeksillä on käsissään läpimitaltaan 55 senttimetrin levyiset. Ne sopivat niin sanottujen bulkkitaimien, puolitoistavuotiaiden kuusentaimien, istutukseen. Ennen kuin pottiputkea voi käyttää, täytyy sen alaosassa oleva rajoitin säätää oikealle korkeudelle. Rajoitin määrää, miten syvälle maahan pottiputki uppoaa. Lautasen mukaan rajoitin tulee säätää niin, että istutetun taimen juuripaakun päälle tulee viiden sentin maakerros. Tiiviisti maahan Karkkilassa sijaitseva istutusala on mätästetty, joten taimet istutetaan keskelle mättäitä. Kauko Kulla sujauttaa taimen pottiputkeen, painaa pottiputken mättääseen, avaa pottiputken leuat polkaisemalla putken alaosassa olevaa poljinta, nostaa pottiputken ylös maasta hieman kiertäen, sulkee putken leuat ja painelee saappaallaan maan tiiviiksi taimen ympäriltä. Seuraava taimi sujahtaa pottiputkeen matkalla kohti uutta mätästä. Lautasen mukaan istutuksessa tärkeintä on saada taimi tiiviisti maahan. Usein painotetaan, että on tärkeää saada taimi suoraan, mutta Lautasen ja Kullan mukaan taimia ei pottiputken avulla saa niin vinoon, että siitä olisi haittaa. Sitä tulee heidän mukaansa kuitenkin varoa, ettei taimea paina vinoon, kun tiivistää maata sen ympäriltä. Sekä Lautanen että Kulla kannustavat metsänomistajia istuttamaan metsänsä itse. Omatoiminen istuttaja säästää Lautasen mukaan 25 30 senttiä taimelta. Pottiputkia voi kysyä lainaan metsänhoitoyhdistyksistä. Oma kannattaa Lautasen mukaan ostaa, jos omistaa metsää vähintään 30 40 hehtaaria. Ei muuta kuin taimia maahan, kannustaa Kauko Kulla ja suuntaa istuttamaan taimivakan viimeiset taimet.
METSÄSTÄ 23 UUTINEN vuonna 1 9 60 Säädä pottiputken rajoitin niin, että istutetun taimen juuripaakun päälle tulee viiden sentin maakerros. Vahva pärjää pokasahallakin JUSSI COLLIN 1. Tarkista, että taimella on vihreät neulaset ja märkä juuripaakku. Veikko ja Kauko Kullalla on kymmenien vuosien istutuskokemus. Huhtikuun lopun päivänä veljeksillä oli istutettavana 1 600 kuusentainta. 2. Työnnä pottiputki istutuskohtaan putken leuat kiinni. 3. Avaa pottiputken leuat polkimesta. 4. Tiputa taimi pottiputkeen. 5. Nosta pottiputki ylös maasta hieman kiertäen. 6. Tiivistä maa istutetun taimen ympäriltä. 7. Tarkista, että taimi on tiiviisti maassa ja seisoo suorassa. Moottorisahat yleistyivät metsäta loudessa 1950-luvulta alkaen. Met sälehden runsaasta sahailmoitte lusta voi päätellä, että kysyntää oli ja sahamallejakin riitti. Huhtikuussa 1960 lehdessä punta roitiin moottorisahan hyödyllisyyttä metsätöissä. Sahauskokemuksistaan kertoi nurmolainen metsänomista ja-hakkaaja Lauri Soini. Soini, joka on 50 % invalidi, on pystynyt tavallisella pokasahalla tekemään keskimäärin 11,60 mottia pinottua halkoa päivässä, joten hän kykenee varmasti käytännön miehenä sanomaan moottorisahastakin sellaista, jolle voidaan antaa arvoa, lehti perusteli. Soinin mukaan kaikissa vehkeissä on hyvät ja huonot puolensa, myös moottorisahassa. Hyvää oli no peus. Ei me pojan kanssa millään selvittäisi tämän talvisista hakkuista, jos meillä olisi käytössä vain vanhat konstit. Hyvää oli sekin, että moottori sahan kanssa pärjäsi heikompikin mies. Sen sijaan vahvalle miehelle se on se ja sama onko pokasaha vai moottorisaha, Soini vakuutti. Huonoa oli varaosien saatavuus ja etenkin hinta. Teräketjukin maksaa noin 1000 markkaa ja kyllä niitä tahtoo vain mennä rikki aina silloin tällöin. Kun ketjua aikansa korjaa, niin on joka tapauksessa ostettava pian uusi. Ei siitä mihinkään pääse. Myös sahan huolto sekä sen käy tön neuvonta, tai pikemminkin näi den puute, askarrutti. Soini poh tikin, voisiko yhdistyksistä saada sahausoppia. Eikö nyt esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen neuvojien pitäisi kyetä opastamaan tällaisissa asioissa? Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein.