Päätös Etelä-Suomi Nro 79/2012/1 Dnro ESAVI/295/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 27.4.2012 ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 58 :n mukaisesta hakemuksesta, joka koskee Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämän ympäristöluvan No YS 1689 lupamääräysten B.6. ja B.11. muuttamista, Raasepori. Päätös sisältää ympäristönsuojelulain (86/2000) 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. HAKIJA Raaseporin kaupunki Tekninen keskus Elina Kurjenkatu 11 A 10300 Karjaa Y-tunnus: 0131297-0 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Mustion kaatopaikan sulkeminen Raasepori, Karjaa, Mustio, Knapsby, Stormossen Kiinteistö: 710-632-1-274 Kiinteistön omistaja: Raaseporin kaupunki ASIAN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 2.12.2011. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 58 Ympäristönsuojeluasetus 1 1 momentti kohta 13 d) ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLIN- TOVIRASTO, YMPÄRISTÖLU- PAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fipuh. 020 636 1040 Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
2 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 58 :n perusteella ympäristöluvan muuttamista koskevan hakemuksen käsittelee ympäristöluvan myöntänyt viranomainen. Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohdan 13 d) mukaisesti kaatopaikkaa koskevan ympäristölupa-asian ratkaisee aluehallintovirasto. TOIMINTAA KOSKEVA LUPA JA MUUT VIRANOMAISRATKAISUT Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämä ympäristölupa No YS 1689, joka koskee Mustion kaatopaikan sulkemista. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 5.3.2010 päivätty kirje, joka koskee Mustion kaatopaikan sulkemisen työselostuksen hyväksymistä. YLEISKUVAUS Mustion kaatopaikka oli käytössä vuodesta 1966 1990-luvun puoliväliin saakka. Kaatopaikalle loppusijoitetun jätteen määrä on arviolta 42 000 m 3. Kaatopaikan pinta-ala on noin 0,85 hehtaaria. Raaseporin kaupungin tekninen keskus hakee muutosta Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämän ympäristöluvan No YS 1689 lupamääräyksiin B.9. ja B.11. Muutokset koskevat tiivistysrakenteen luiskaosaa ja kuivatuskerroksen materiaalia ja kerrospaksuutta. KAATOPAIKAN NYKYTILA Jätetäytön sisäinen vesi Pohjavesi Tarkkailuputkesta HP3 vuonna 2010 otetussa vesinäytteessä ammoniumtyppipitoisuus oli 7,9 mg/l, COD Cr -pitoisuus 66 mg/l ja rautapitoisuus 47 mg/l. Tarkkailuputkesta HP3 vuonna 2011 otetussa vesinäytteessä trikloorieteenipitoisuus oli 89 µg/l, tetrakloorieteenipitoisuus 2 µg/l, vinyylikloridipitoisuus 6 µg/l, cis-1,2-dikloorieteenipitoisuus 58 µg/l, trans-1,2- dikloorieteenipitoisuus 3 µg/l ja bisfenoli A -pitoisuus 3 µg/l. Lisäksi vesinäytteessä todettiin viitteitä 4-kloori-2-metyyilifenolista. Kaatopaikan viereisessä pohjavesiputkessa HP4 havaittiin vuoden 2010 vesinäytteessä selvä öljyn haju. Vesinäytteen COD Mn -pitoisuus oli 15 mg/l.
Kaatopaikasta noin 300 metriä etelään sijaitsevassa pohjavesiputkesta HP2 vuonna 2011 otetussa vesinäytteessä todettiin viitteitä trikloorieteenistä ja kloorattujen liuottimien hajoamistuotteesta. 3 VOIMASSA OLEVAT MÄÄRÄYKSET Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämässä ympäristölupapäätöksessä No YS 1689 nyt kyseessä olevaan asiaan liittyvät lupamääräykset ovat seuraavat: Lupamääräys B.6. Esipeittokerroksen päälle on rakennettava seuraavat rakennekerrokset ylhäältä alaspäin lueteltuna: - pintakerros 1 metriä - kuivatuskerros 0,5 metriä - mineraalinen tiivistyskerros 0,5 metriä tai lupahakemuksessa esitetty ohennettu tiivistysmateriaali - kaasunkeräysrakenteet. Esipeitto-/kaasunkeräyskerroksen yläpuolisissa rakennekerroksissa on käytettävä pilaantumattomia maa-aineksia tai määräyksessä B.14. tarkoitettuja materiaaleja. Pintarakenteet on oltava rakennettu viiden vuoden kuluessa päätöksen saatua lainvoiman. Lupamääräys B.9. Kaatopaikan luiska-alueilla tiivistysrakenne on rakennettava siten, että tiivistyskerros liittyy tiiviisti mahdollisimman yhtenäiseen huonosti vettä läpäisevään maa-aineskerrokseen. Tiivistyskerroksen on ulotuttava riittävän kauas luiskatun jätepenkereen alareunasta ja siten, ettei reuna-alueelle mahdollisesti kertyvä vesi pääse jätetäyttöön. Tiivistysrakenteen vaurioituminen, kuten haitallinen jäätyminen tai kuivuminen, on estettävä asianmukaisilla suojaustoimenpiteillä rakentamisen aikana ja rakenteen valmistuttua. Suojaus on toteutettava esimerkiksi peitteillä tai suojamaakerroksella. Lupamääräys B.11. Kuivatuskerroksen mineraalisen materiaalin vedenläpäisevyyden on oltava k > 1 x 10-3 m/s ja/tai raekoon 8 mm 32 mm. Kuivatuskerroksen materiaali ja paksuus on valittava siten, että kerroksen toimivuus ei heikkene haitallisesti pitkän ajankaan kuluessa tukkeutumisen, painumisen tai muun tekijän seurauksena. Valitun kuivatusrakenteen pitkäaikaistoimivuus on osoi-
tettava luotettavasti määräyksen B.15. laadunvalvontasuunnitelmien erillisenä liitteenä. Kerroksen kaltevuuden on oltava riittävä, jotta vesi voidaan johtaa kerroksesta tehokkaasti vesienkeräilyjärjestelmien kautta avo-ojaan. Kuivatuskerroksen tukkeutumisen estämiseksi kerroksen pinta ja tarvittaessa pohja on erotettava muista rakennekerroksista tarkoitukseen soveltuvalla materiaalilla. 4 MUUTOSHAKEMUS Kaatopaikan luiskan alareunan rakenne on toteutettava siten, että kuivatuskerroksen toimivuutta, kuten kerroksesta poistuvan veden määrää, voidaan tarkkailla. Hakemus Lupamääräys B.9. Tiivistyskerroksen muutoshakemus koskee kerroksen liittymistä mahdollisimman yhtenäiseen huonosti vettä läpäisevään maa-aineskerrokseen. Määräystä esitetään muutettavaksi siten, että reunarakenne liittyy kaatopaikan viereisen suon turvekerrokseen. Lupamääräys B.11. Kuivatuskerroksen vaihtoehtoiseksi rakennemateriaaliksi esitetään salaojamattoa. Lisäksi määräyksen B.11. kolmatta kappaletta pyydetään muutettavaksi siten, ettei vaadita kerroksesta poistuvan veden määrän tarkkailua. Perustelut Lupamääräys B.9. Perustelut on esitetty Mustion kaatopaikan sulkeminen. Tiivis reunarakenne. Tampereen teknillinen yliopisto. 28.10.2011. -raportissa. Kaatopaikan eteläreunan ja suoalueen välissä on noin 6 10 metriä leveä luonnonmaavyöhyke. Vyöhykkeen molemmilla puolilla on avo-ojat. Vyöhykkeen länsipäässä on kosteikko. Suon eteläreunassa turvekerroksen paksuus kasvaa idästä länteen päin mentäessä. Turvetta on paksuimmillaan lähes 8 metriä. Turpeen alla on 1 2 metriä savea. Tarkkailutulosten perusteella kaatopaikan vaikutukset ympäristön pohja- ja pintaveteen rajoittuvat alapuolisen suon alueelle. Suon paksut turvekerrokset ja niiden alapuolinen savikerros muodostavat luonnollisen geologisen esteen ja haitta-aineita sitovan vyöhykkeen. Pintarakenteiden toteuttami-
nen vähentää entisestään sade- ja sulamisvesien huuhtelevaa vaikutusta sekä kaatopaikkavesien muodostumista. Turpeella on todettu olevan kyky pidättää metalleja ja orgaanisia hiilivetyjä. Suodatinvaikutus perustuu mekaaniseen, kemialliseen ja biologiseen suodatukseen. Mekaaniseen suodatukseen vaikuttavat turpeen huokosrakenne ja maatumisaste. Turpeessa elävät mikrobit käyttävät läpivirtaavassa nesteessä olevia aineita aineenvaihdunnassaan. Turpeen kemiallinen kyky pidättää aineita perustuu useisiin kemiallisiin sitomisreaktioihin, kuten pinta-adsorptioon, ioninvaihtoon, saostumiseen ja komleksoitumiseen. Bentoniittimatolla tiivistetty salaoja kokoaa kaatopaikkavedet. Oja rakennetaan mahdollisimman syvälle jätetäyttöalueen ympärille. Bentoniittimatto liitetään huonosti vettä läpäisevään turvekerrokseen kaatopaikan eteläpuolella. Pohjoispuolella bentoniittimatto liittyy silttiseen hiekkamoreeniin. Pinnan tiivistyskerros ulottuu ympärysojan vastaluiskaan selvästi jätetäyttöalueen ulkopuolelle ympäristöluvassa edellytetyn mukaisesti. Rakenne vähentää siten myös ympäristöstä tulevien vesien pääsyä jätetäyttöön. Bentoniittimatolla tiivistetyllä reunaojalla kootaan pintavedet. Ojan tiivistyskerros liitetään ympäröivään tiiviiseen luonnonmaakerrokseen. Turvekerroksen paksuus on useita metrejä. Rakennetta vaurioittavien painumien välttämiseksi reunaoja on rakennettava mahdollisimman kevyenä rakenteena. Ojassa voidaan käyttää vahvistettua bentoniittimattoa tai asentaa bentoniittimaton alle lujitekangas. Syvemmälle ulottuvilla rakentamistoimenpiteillä voidaan aiheuttaa luonnollisten maakerrosten häiriintymistä. Rakentamisaikana kiintoainesta ja pidättyneitä haitta-aineita voi vapautua veteen. Bentoniittimatto kestää tutkimusten mukaan jäätymis-sulamissyklejä menettämättä vedenläpäisemättömyysominaisuuksiaan. Suositeltavaa on rakentaa bentoniittikerroksen päälle vähintään 500 mm:n kuivatuskerros. Esitetty reunarakenne on teknisesti toteutettavissa ja täyttää turvekerroksiin liitettynä lupamääräyksen vaatimukset. Lupamääräyksen B.11. materiaali Perustelut on esitetty Kuivatuskerroksen materiaali. Tampereen teknillinen yliopisto. 12.10.2011. -raportissa. Salaojamatto on geokomposiitti, jossa on suodatinkankaiden välissä vettä johtava ydin. Salaojamatto valitaan mitoituslaskelmien perusteella siten, että maton vedenjohtavuus on riittävä. Mitoituksessa otetaan huomioon pintakerroksen vedenpidätyskapasiteetti sekä luiskan kaltevuus ja pituus. Laskelmilla on osoitettava, että salaojamaton kuivatuskapasiteetti on riittävä kyseisessä käyttökohteessa. Laskelmissa otetaan huomioon maksimipintakuorma ja luiskakaltevuudet sekä vedenjohtavuuteen vaikuttavat teki- 5
jät. Luiskissa tarkistetaan materiaalien rajapintojen stabiliteetti ja tuotteen sisäisen leikkauslujuuden riittävyys. Salaojamaton vedenjohtavuuteen vaikuttavat rakenteen kokoonpuristuminen kuormitettuna sekä kemiallinen ja biologinen tukkeutuminen että kankaiden tunkeutuminen vettäjohtavan ytimen rakenteeseen. Vedenjohtavuuden kannalta oleellista on oikea asennustapa ja mattojen liittäminen yhteen siten, että veden virtauskanavaan ei aiheuteta katkoksia eikä vettäjohtavaan ytimeen pääse tukkeutumista aiheuttavaa materiaalia. Asennusvirheitä pyritään karsimaan detaljisuunnittelulla ja työohjeilla sekä oikeilla työ- ja asennustavoilla että valvonnalla. Rakenteeseen tulevaan biologiseen kuormitukseen voidaan vaikuttaa muun muassa pintakerroksen materiaaleilla. Geokomposiiteissa käytettävien suodatinkankaiden pitkäaikaiskestävyys riippuu olosuhteista sekä käytettävästä polymeeristä ja muista seosaineista. Kemiallinen kuormitus kaatopaikan pintarakenteessa on vähäistä ja käytetyt raaka-aineet ovat hyvin pysyviä luonnonmaassa. Mustion kaatopaikalla salaojamatolle määritellään sellaiset vaatimukset, että salaojamatto vastaa tehokkuudeltaan mineraalisesta aineksesta rakennettua kuivatuskerrosta. Materiaalintoimittajalta edellytetään pitkäaikaisen vedenjohtavuuden selvittämistä ja vedenjohtavuuteen vaikuttavien tekijöiden huomioon ottamista reduktiokertoimilla ennen tuotteen hyväksymistä. Lisäksi edellytetään valmistajan asennusohjeiden noudattamista, levityssuunnitelman laatimista sekä kattavaa työn dokumentointia erityisesti saumoissa. Jyrkin luiskakaltevuus on 1:3, jossa salaojamaton ja viereisten materiaalien välinen kitka tarkistetaan leikkauskokeilla. Salaojamaton käytöstä Mustion kaatopaikan pintarakenteen kuivatuskerroksessa ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa vaaraa tai haittaa ympäristölle eikä maaperän pilaantumiskiellon tai pohjaveden pilaamiskiellon rikkomista. Salaojamaton käyttö vähentää myös merkittävästi kuljetettavien materiaalien määrää ja siten alueelle kohdistuvaa liikennettä. Lupamääräyksen B.11. veden määrän tarkkailu Perustelut on esitetty Lausunto. Kuivatuskerroksen vesien määrän tarkkaileminen. Tampereen teknillinen yliopisto. 4.10.2011. -raportissa. Kaatopaikan pintarakenteessa yhden yksittäisen rakennekerroksen toiminnan varmistaminen edellyttää koko vesitaseen mittaamista. Vesitaseen määrittämistä varten on tunnettava tai mitattava sadanta, pintavalunnan osuus, haihdunta, muutos pintakerroksen vesivarastosta, vaakasuuntainen kuivatus ja tiivistyskerroksen läpivirranneen veden määrä. Pelkästään kuivatuskerroksesta purkautuvaa vesimäärää seuraamalla ei voida varmistua kerrosten toiminnasta. Pintarakenteen rakennekerrokset ovat pääosin vedellä kyllästymättömiä, mikä vaikuttaa veden ja kaasujen liikkeisiin. Osittain vedellä kyllästyneessä 6
kerroksessa vedenläpäisevyys on yleensä pienempi kuin vedellä kyllästyneessä kerroksessa. Osittain vedellä kyllästyneessä kerroksessa vesi voi liikkua myös ylöspäin ja sivusuuntaan. Vesitaseeseen voivat vaikuttaa myös erilaiset vettä sitovat tai tuottavat prosessit sekä kaatopaikkakaasujen kulkeutuminen. Kuivatuskerroksesta purkautuva vesi voi olla myös jätetäytöstä kaasujen mukana kulkeutunutta vettä. Pintakerros toimii vesivarastona. Kerros tasaa kuivatuskerrokseen kohdistuvaa virtausta ja varastoi kasveja varten kosteutta. Pintakerrosmateriaalin vedenpidätyskyvystä ja huokoskokojakaumasta riippuen koko kerros saattaa käytännössä pidättää kaiken sadannan eikä kuivatuskerrokseen päädy lainkaan vettä. Lisäksi kuivatuskerrosmateriaali voi olla huonosti vettä johtava ja/tai vettä pidättävä, ettei siitä juurikaan vapaudu vettä. Tiivistyskerros voi olla myös hyvin vettä läpäisevä tai vettä kapillaarisesti imevä, jolloin kuivatuskerroksen vedet kulkeutuvat edelleen tiivistyskerrokseen. Kuivatuskerroksen vesien kokoaminen yhteen määrän tarkkailemiseksi voi onnistua pienillä kaatopaikoilla. Suurilla kaatopaikoilla on usein maastonmuotojen ja tilanpuutteen vuoksi hankalaa löytää yhtä tai muutamaa sopivaa purkupaikkaa erikseen pintakerroksen päältä ja kuivatuskerroksesta tuleville vesille. Tilan puutteen vuoksi joudutaan tiivistyskerroksen yläpuolisen vedet toisinaan johtamaan samaan ojaan kuin ympäristön kuivatusvedet. Pintavesien ja kuivatuskerroksen vesien pitää päästä virtaamaan esteettä salaojakerroksesta reunaojaan. Virtauksen keskittäminen tiettyyn kohtaan voi aiheuttaa eroosio-ongelmia ja jäätymisen tai muun tukkeutumisen takia potentiaalisia tulvatilanteita sekä rakenteiden rikkoutumisen. Rakenteet on suunniteltava ja toteutettava huolellisesti eikä niiden pitkäaikainen toiminta kaikilla kaatopaikan reunan osilla ole esimerkiksi painuvan pohjamaan tai jälkikäytön vaatimusten takia varmistettavissa. Rakenteen kuntoa on jatkuvasti tarkkailtava ja huollettava. Purkupaikassa virtauksen keskittyminen voi sulamisaikaan tai rankkasateella aiheuttaa eroosiota ja vaurioita. Kuivatuskerroksen vesien kerääminen salaojaputkilla reunaojassa ja johtaminen putkilla kaivoihin ja edelleen muihin hulevesien joukkoon voi olla perusteltua tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä, missä kaatopaikat eivät yleensä ole. Tosin silloin pintavedet pääsevät yleensä vapaasti purkautumaan kokoojaputkiin eikä kuivatuskerroksesta kertyviä vesiä pystytä erikseen tarkkailemaan. Jotta kuivatuskerroksen vesien kokoamiseksi tehtävät rakenteet eivät jäisi turhiksi, on kuivatuskerroksesta purkautuvan veden määrää seurattava. Lisäksi vesitaseen laskemista varten on ainakin arvioitava muut komponentit. Luotettavan tuloksen saamiseksi tarkkailun tulee olla jatkuvaa, sillä kirjallisuudessa kuvattujen lysimetrikokeiden tulosten perusteella on sadannan jakautumisesta ja pintakerroksen vedenpidätyskapasiteetista riippuen ajanjaksoja, jolloin kuivatuskerroksesta ei purkaudu vesiä. Kuivatuskerroksesta purkautuvien vesien määrän seuraaminen ei kerro yksiselitteisesti pintarakenteen tai kuivatuskerroksen tehokkuudesta. Pe- 7
rusteltua syytä kuivatuskerroksen vesien ja pintavalunnan erottamiselle ei ole. Virtauksen keskittäminen aiheuttaa rakenteeseen eroosio- tai muita vaurioita ja korjaustarvetta. Kaatopaikan reunaan on rakennettu oja, johon johdetaan vedet kuivatuskerroksesta ja pintakerroksen päältä. Rakenne on teknisesti pitkäaikaiskestävyydeltään huoltovapaa. Koska pintavalunnan osuus on kasvillisuuden vakiinnuttua vähäinen, soveltuu oja kuivatuskerroksesta purkautuvan vesimäärän arviointiin. 8 YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Reunarakenteen toteutustavasta ei arvioida aiheutuvan kielteisiä muutoksia terveys- ja ympäristövaikutuksiin. Kun käytetään salaojamattoa, vältytään suurten maa-ainesmäärien kuljetuksilta ja vähennetään maansiirtotyötä kaatopaikka-alueella. Vähentynyt maansiirtotyö pienentää pölyämistä. Salaojamatolla kevennetyn rakenteen johdosta pienenevät pintarakenteesta aiheutuvat painumat. Salaojamaton käyttö vähentää myös neitseellisten raaka-aineiden käyttöä. Vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön ovat positiivisia verrattuna ympäristöluvassa hyväksyttyyn alkuperäiseen suunnitelmaan. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO MUUTOKSENHAUSTA HUOLIMATTA Raaseporin kaupunki hakee ympäristönsuojelulain 101 :n mukaista lupaa aloittaa tämän ympäristölupahakemuksen mukainen toiminta muutoksenhausta huolimatta. Toiminnan käynnistämisen kiireellisyys johtuu tarpeesta päästä aloittamaan työt vuoden 2012 keväällä ja saada suljettua kaatopaikka ympäristöluvan mukaisessa aikataulussa. Ympäristöluvan No YS 1689/19.12.2007 määräyksen B.6. mukaan pintarakenteet on oltava rakennettu viiden vuoden kuluessa päätöksen saatua lainvoiman. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty 19.1.2012, 20.1.2012 ja 25.1.2012. Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemuksesta on tiedotettu kuuluttamalla 9.2. 12.3.2012 Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ja Raaseporin kaupungin ilmoitustauluilla. Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti erikseen annettu tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee.
9 Lausunnot Muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja vastine Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 36 :n mukaisesti pyydetty lausunnot Raaseporin kaupungilta, Raaseporin kaupungin ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisilta sekä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Raaseporin kaupunginhallitus toteaa 5.3.2012 päivätyssä lausunnossaan, että hakemuksesta ei ole huomautettavaa. Eteläkärjen ympäristöterveys toteaa 7.3.2012 päivätyssä lausunnossaan, että lupamääräysten B.9. ja B.11. muuttamisesta hakemuksessa esitetyn mukaisesti ei ole huomautettavaa. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toteaa 7.3.2012 päivätyssä lausunnossaan, että määräyksen B.9. muutoshakemuksessa esitetty rakenne ei välttämättä vaatisi ympäristölupamääräyksen muutosta. Liitteen 10.1 perusteluilla ja liitteessä 10.4 esitetyillä rakennekerroksilla Uudenmaan ELY-keskus ympäristöluvan valvojana voi hyväksyä rakenteet määräyksen B.15. mukaisissa yksityiskohtaisissa rakennussuunnitelmissa. Määräyksen B.11. kuivatuskerroksena voidaan käyttää Mustion kaatopaikalla myös salaojamattoa. Esitetyllä rakenteella kuivatuskerroksena toimivan salaojamaton toimivuutta ei voi tarkkailla, koska kaatopaikan sivuojassa kulkee myös suoraan kaatopaikan pinnalta tulevat valumavedet. Luiskan alareunan rakenne tulee varustaa salaojalla ja tarkkailukaivoilla. Rakenne tulee esittää määräyksen B.15. mukaisissa rakennussuunnitelmissa. Hakemuksessa esitetyt lupamääräyksien muutokset ovat sellaisia, että lupa niiden toteuttamiselle voidaan antaa ympäristösuojelulain 101 :n mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Raaseporin ympäristö- ja rakennuslautakunta toteaa 14.3.2012 päivätyssä lausunnossaan, että lupaehdon B.9. muuttamisesta ei ole mitään huomautettavaa. Lautakunta puoltaa lupamääräyksen B.11. muuttamista. Hakemuksesta ei jätetty muistutuksia. Luvan hakijalle on 29.3.2012 päivätyllä kirjeellä varattu tilaisuus esittää vastine annetuista lausunnoista. Raaseporin kaupungin tekninen keskus ilmoitti 3.4.2012 saapuneella sähköpostiviestillään, että teknisellä keskuksella ei ole lausuttavaa Mustion kaatopaikan sulkemiselle myönnetyn ympäristöluvan No YS 1689/19.12.2007 eräiden lupamääräysten muuttamisen johdosta jätettyjen lausuntojen johdosta.
10 ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Luparatkaisu Muutetut lupamääräykset Etelä-Suomen aluehallintovirasto muuttaa Karjaan kaupungin tekniselle lautakunnalle (nykyisin Raaseporin kaupungin tekniselle keskukselle) Mustion kaatopaikan sulkemiseen Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämän ympäristöluvan No YS 1689 lupamääräykset B.6. ja B.11. kuulumaan seuraavasti sekä antaa uuden lupamääräyksen B.11.a. Muutokset on alleviivattu. B.6. Esipeittokerroksen päälle on rakennettava seuraavat rakennekerrokset ylhäältä alaspäin lueteltuna: - pintakerros 1 metri - kuivatuskerros 0,5 metriä tai salaojamatto - mineraalinen tiivistyskerros 0,5 metriä tai lupahakemuksessa esitetty ohennettu tiivistysmateriaali - kaasunkeräysrakenteet. Esipeitto-/kaasunkeräyskerroksen yläpuolisissa rakennekerroksissa on käytettävä pilaantumattomia maa-aineksia tai määräyksessä B.14. tarkoitettuja materiaaleja. Pintarakenteet on oltava rakennettu viiden vuoden kuluessa päätöksen saatua lainvoiman. B.11. Kuivatuskerroksen mineraalisen materiaalin vedenläpäisevyyden on oltava k > 1 x 10-3 m/s ja/tai raekoon 8 mm 32 mm. Kuivatuskerroksen materiaali ja paksuus on valittava siten, että kerroksen toimivuus ei heikkene haitallisesti pitkän ajankaan kuluessa tukkeutumisen, painumisen tai muun tekijän seurauksena. Valitun kuivatusrakenteen pitkäaikaistoimivuus on osoitettava luotettavasti määräyksen B.15. laadunvalvontasuunnitelmien erillisenä liitteenä. Kerroksen kaltevuuden on oltava riittävä, jotta vesi voidaan johtaa kerroksesta tehokkaasti vesienkeräilyjärjestelmien kautta avo-ojaan. Kuivatuskerroksen tukkeutumisen estämiseksi kerroksen pinta ja tarvittaessa pohja on erotettava muista rakennekerroksista tarkoitukseen soveltuvalla materiaalilla. Kerrokseen valittavan salaojamaton on oltava tarkoitettu käytettäväksi kaatopaikkarakentamisessa. Salaojamattorakenteen toteutuksessa on varmistettava, että vesi poistuu asianmukaisella rakenteella tehokkaasti luiskan alaosasta ja että salaojamatosta purkautuva vesi ei vaurioita kaatopaikan luiskan reunarakenteita ja että salaojamaton vedenjohtavuus säilyy tehokkaana pitkäaikaisesti.
Valittavasta salaojamatosta on esitettävä yksityiskohtaiset maton mitoituslaskelmat. Selvitys salaojamattorakenteen pitkäaikaistoimivuudesta ja mitoituslaskelmat sekä salaojamattorakenteen toteutussuunnitelma on esitettävä Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1689 määräyksen B.15. rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmien erillisenä liitteenä. 11 B.11.a. Kaatopaikkavedelle altistuvan kaatopaikan reunarakenteen on kestettävä kaatopaikkaveden haitallisia ominaisuuksia, kuten trikloorieteeniä ja sen hajoamistuotteita. Selvitys rakenteen kestävyydestä on esitettävä Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1689 määräyksen B.15. rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmien erillisenä liitteenä. RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet Etelä-Suomen aluehallintovirasto on tutkinut lupaharkinnassa toiminnasta aiheutuvan ympäristökuormituksen. Päätöksen määräyksissä on otettu huomioon ympäristöhaittojen ehkäiseminen ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön mukaiset periaatteet sekä ympäristönsuojelulain 42 :ssä säädetty. Lupamääräykset ovat tarpeen, jotta tämän päätöksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1689 määräysten mukaisesti suljettu kaatopaikka täyttää ympäristönsuojelu- ja jätelaissa sekä niiden nojalla annetuissa asetuksissa asetetut vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Luvan myöntämisen edellytykset Luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetetut lupamääräykset huomioituna aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta naapureille. Kun Mustion kaatopaikalla toimitaan esitettyjen suunnitelmien ja asetettujen lupamääräyksien mukaisesti, ei toiminnasta ennalta arvioiden aiheudu edellä kuvattuja haitallisia vaikutuksia.
12 Lupamääräysten perustelut Yleiset perustelut Etelä-Suomen aluehallintovirasto on lupahakemusaineiston ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon perusteella arvioinut, että Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1689 määräystä B.9. ei ole tarpeen muuttaa. Lupamääräys B.9. ei ole ristiriidassa lupahakemuksessa esitetyn luiskan alareunarakenteen kanssa. Valvontaviranomainen voi ratkaista reunarakenneasian ympäristölupapäätöksen No YS 1689 määräyksessä B.15. velvoitettujen rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmien hyväksymisen yhteydessä. Reunarakenteen osalta on tässä päätöksessä annettu tarkentava määräys B.11.a. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on poistanut lupamääräyksestä B.11. Kaatopaikan luiskan alareunan rakenne on toteutettava siten, että kuivatuskerroksen toimivuutta, kuten kerroksesta poistuvan veden määrää, voidaan tarkkailla. -kappaleen. Poistettu kappale on korvattu Salaojamattorakenteen toteutuksessa on varmistettava, että vesi poistuu tehokkaasti luiskan alaosasta ja että salaojamatosta purkautuva vesi ei vaurioita kaatopaikan luiskan reunarakenteita ja että salaojamaton vedenjohtavuus säilyy tehokkaana pitkäaikaisesti. -kappaleella. Määräys on ajantasaistettu vastaamaan salaojamattorakenteena toteutettavan kuivatuskerroksen vaatimuksia. Ratkaisussa Etelä-Suomen aluehallintovirasto ei ole ottanut kantaa pintarakenteen kuivatuskerroksen reunarakenteen toteuttamistapaan. Rakenne on esitetty "Kaatopaikan käytöstä poistaminen ja jälkihoito. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2008. Suomen ympäristökeskus." -julkaisun sivulla 69. Valvontaviranomainen arvioi suunnitelmia hyväksyessään kuivatusrakenteesta poistuvan veden määrän tarkkailun mahdollistavan rakenteen toteuttamistarpeen. Hakemuksessa esitetyn määräyksen B.11. lisäksi Etelä-Suomen aluehallintovirasto on muuttanut myös määräyksen B.6. ja lisännyt yhden uuden lupamääräyksen. Lupamääräykset on muutettu vastaamaan hakemuksessa esitettyjen uusien pintarakennevaihtoehtojen vaatimuksia. Uusi lupamääräys on annettu kaatopaikasta aiheutuvien ympäristövaikutusten rajoittamiseksi. Lupamääräysten yksilöidyt perustelut Määräykset B.6. ja B.11. Tässä päätöksessä on hyväksytty kuivatuskerroksen materiaaliksi salaojamatto. "Kaatopaikan käytöstä poistaminen ja jälkihoito. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2008. Suomen ympäristökeskus." -julkaisussa salaojamatolle on lueteltu muun muassa seuraavat vaatimukset: maton molemmin puolin tulee olla suodatinkankaat maton tulee olla vaakatasossa kahteen suuntaan vettä johtava.
Ohjeessa 1/2008 on virheellisesti esitetty salaojamaton ytimen vähimmäispaksuudeksi 20 mm. Yleisesti käytetty salaojamaton vähimmäispaksuus on 6 mm. Pitkäaikaistoimivuudella tarkoitetaan vedenjohtavuuden säilymistä ja materiaalien kestävyyttä sekä materiaalien riittävää stabiliteettia luiskissa. Mitoituslaskelmilla osoitetaan salaojamaton kuivatuskapasiteetin riittävyys. Laskelmissa otetaan huomioon muun muassa maksimipintakuorma, luiskakaltevuudet ja vedenjohtavuuteen vaikuttavat tekijät, kuten paksuuden pieneneminen, kemiallinen ja biologinen tukkeutuminen sekä kankaiden tunkeutuminen ytimeen. Veden tehokas poistuminen salaojamattorakenteesta voidaan toteuttaa käyttämällä salaojaputkitusta, rakentamalla luiskan alaosa mineraalisesta materiaalista tai muulla asianmukaisella menetelmällä. Veden tehokas purkautuminen salaojamattorakenteesta parantaa jätetäytön luiskan alareunan stabiliteettia ja lisää kuivatuskerroksen varastointikapasiteettia ääritilanteessa. Lisäksi rakenteella varmistetaan, että pintarakenteen kuivatusrakenteen poisto-oja ei ala padottaa luiskista tulevaa vettä. (YSL 43, YSA 37, JL 6, 52, JA 8 ) Määräys B.11.a. Kaatopaikan sisäisessä vedessä on todettu merkittäviä trikloorieteenin ja sen hajoamistuotteiden pitoisuuksia. Veteen liuennut trikloorieteeni on helposti kulkeutuva eikä sitoudu merkittävästi maaainekseen. Vettä raskaampana trikloorieteeni kulkeutuu maakerroksissa alaspäin. Trikloorieteenin anaerobisen hajoamisen tuloksena syntyy dikloorieteeniä ja vinyylikloridia. Kun otetaan huomioon edellä esitetty, on reunarakenteen suunnittelussa tarpeen ottaa huomioon kaatopaikkaveden sisältämien haitallisten ominaisuuksien vaikutus rakenteen kestävyyteen. (YSL 7, 8, 43, YSA 37, JL 6, 52, JA 8 ) 13 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN JA LAUSUNTOIHIN Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa esittämät seikat on otettu huomioon lupamääräyksissä. Muutettu lupamääräys B.11. mahdollistaa pintarakenteen kuivatuskerroksen luiskan alareunan toteuttamisen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vaatimalla tavalla. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus Tämä päätös on lainvoimainen valitusajan päättymisen jälkeen, jos päätökseen ei haeta muutosta valittamalla. (YSL 100 )
Muilta osin Mustion kaatopaikan sulkemisessa on noudatettava Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1689 määräyksiä. Päätöksen noudattaminen muutoksenhausta huolimatta Perustelut Luvan saaja saa aloittaa ympäristölupapäätöksen mukaisen toiminnan tämän lupapäätöksen määräyksiä noudattaen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Muutoksenhakutuomioistuin voi kieltää lupapäätöksen täytäntöönpanon. (101 a ). Hakemuksen liitteenä olevien kaatopaikan vesien tarkkailutulosten perusteella jätetäytön sisäisen veden kloorattujen yhdisteiden pitoisuudet ovat korkeahkot. Jätetäytön ulkopuolisessa pohjavedessä todetut viitteet kloorattujen yhdisteiden esiintymisestä saattavat olla peräisin Mustion kaatopaikalta. Kaatopaikan pintarakenteiden rakentamisen aloittaminen tämän päätöksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.12.2007 myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1689 määräysten mukaisesti on tarpeen, jotta kaatopaikasta mahdollisesti aiheutuva ympäristökuormitus saadaan ehkäistyä tehokkaasti. Päätöksen täytäntöönpanosta muutoksenhausta huolimatta ei ole asetettu vakuutta, sillä ympäristönsuojelulain 101 :n mukainen vakuuden asettamista koskeva vaatimus ei koske kuntaa tai kuntayhtymää. 14 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4, 5, 7, 8, 28, 31, 36, 37, 38, 41, 42, 43, 53, 54, 56, 58, 96, 97, 100, 101, 101 a Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 5, 16, 18, 19, 20, 37 Jätelaki (1072/1993) 6, 52 Jäteasetus (1390/1993) 8 Valtion maksuperustelaki (150/1992) Valtioneuvoston asetus aluehallintovirastojen maksuista vuosina 2012 ja 2013 (1572/2011) Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista (1145/2009) KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Tämän asian käsittelystä perittävä maksu on 2 400 euroa. Lasku lähetetään erikseen myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta Joensuusta.
Ympäristönsuojelulain 105 :n mukaan lupahakemuksen käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) perusteella aluehallintovirastojen maksuista vuosina 2012 ja 2013 annetun valtioneuvoston asetuksen (1572/2011) mukaisesti. Asetuksen 7 :n 2 momentin mukaan suoritteesta, jota koskeva asia on tullut vireille ennen 1.1.2012, peritään maksu tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Tämän hakemuksen vireille tullessa voimassa olleen aluehallintoviraston maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1145/2009) maksutaulukon liitteen mukaan lupamääräysten muuttamista koskevan hakemuksen käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus on 30 % taulukon mukaisesta maksusta. Koska kaatopaikan sulkemistoiminalle ei ole määrätty maksutaulukossa toimintakohtaista maksua, peritään asian käsittelystä muun ympäristölupa-asian käsittelystä perittävä maksu. Maksun suuruus on 48 euroa/h. Tämän päätöksen valmisteluun on käytetty 50 h. 15 PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Raaseporin kaupunki Tekninen keskus Elina Kurjenkatu 11 A 10300 Karjaa Jäljennös päätöksestä Ilmoittaminen ilmoitustauluilla Raaseporin kaupunginhallitus Raaseporin kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Raaseporin kaupungin terveydensuojeluviranomainen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (sähköisesti) Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ilmoitustaululla. Päätös kuulutetaan Raaseporin kaupungin virallisella ilmoitustaululla. (YSL 54 )
16 MUUTOKSENHAKU Tähän päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. (YSL 96 ) Valitusoikeus lupapäätöksestä on luvan hakijalla ja niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä niillä viranomaisilla, joiden tehtävänä on valvoa asiassa yleistä etua. (YSL 97 ) LIITE Valitusosoitus Pekka Häkkinen Jaakko Heinolainen Asian on ratkaissut ympäristöneuvos Pekka Häkkinen. Asian on esitellyt ympäristöylitarkastaja Jaakko Heinolainen. JH/tv
Liite VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 28.5.2012. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Ratapihantie 9, 00520 Helsinki postiosoite: PL 110, 00521 Helsinki puhelin: (vaihde) 020 636 1040 fax: 09 6150 0533 sähköposti: ymparistoluvat.etela@avi.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.