Grafia ry on tukenut tämän kirjan kirjoitustyötä. Kustantaja: RPS-yhtiöt Malmin kauppatie 18, 3. krs 00700 Helsinki www.julkaisija.fi Taitto, typografia ja kannen suunnittelu: Markus Itkonen Painotyö ja sidonta: Bookwell Oy, Porvoo 2015 isbn 978-952-5001-19-8
SISÄLLYS Windsor 35 Lukijalle 7 Kirjaintyyppien luokittelu lyhyesti 9 Mitä kirjaintyyppien nimet kertovat 12 Kreikkalaisten piirtokirjoitusten perilliset 14 Antiikin Rooman perintö 16 Bysantin ja varhaisrenessanssin vaikutteita 20 Keskiajan karolingista tyyliä 22 Nimeni saattaa olla Garamond, mutta 23 Kapeat puukirjakkeet 26 Teollistumisen ja höyryvoiman vaikutukset 30 Jugend 32 Plakatstil 37 Edvardiaaninen antiikva 40 Geometrinen modernismi 42 Miksi modernistinen Futura on myös klassinen 46 Art deco 48 Amerikan streamline 52 Ikuisia kirjaintyyppivalintoja 54 Modernit script-kirjaintyypit 56 Kulmikas geometria eli Bank Gothicin, Eero Saarisen ja Dullesin lentoaseman yhteys 59 Pääteviivaton antiikva 63 1950-luvun myöhäismodernismi 67 Interlock-idea ja 1950 60-lukujen leikkisyys 71 OCR-kirjaintyypit 73 1960-luvun tietokonetekno, space age ja digitaalisuus 75
1970-luvun ilmiöitä 79 Infografiikan kirjaintyypit 84 Kirjaintyypin dynaamisuus vie eteenpäin 90 Neville Brody, Ladislav Sutnar ja uusi typografia 92 Postmodernismi 98 Emigre ja matriisitulostimille tehdyt kirjaintyypit 102 Lasertulostimille tehdyt kirjaintyypit 104 Laajat kirjainperheet (superfamilies) 107 Kirjoituskone- ja monospaced-fontit 110 Kokeellisuuden eri muotoja 113 Näyttöruutujen kirjaintyypit 117 Egyptiennen ja antiikvan rajamailla 120 Tradition uudelleenkäyttö 122 Script-kirjaintyyppien tulva 125 Kummallisuuden tarkoitus: kirjaintyyppien erityisiä ominaisuuksia 128 Takaisin metalliin 132 Kirjallisuutta 135 Kuvalähteet 136 Kirjaintyyppihakemisto 137 Henkilöhakemisto 141 = erityisaihetta käsittelevä lisäteksti
LUKIJALLE Tämän kirjan tarkoitus on esitellä kirjaintyyppien maailmaa monipuolisemmin kuin perinteinen luokittelu, joka perustuu ranskalaisen Maximilien Voxin vuonna 1954 laatimaan järjestelmään. Koska se ei ole enää aikoihin vastannut kirjainmuotoilun monimuotoisuutta, eri kirjoittajat ja tutkijat ovat vuosikymmenten kuluessa muokanneet ja venyttäneet sitä monin eri tavoin. Kirjaintyypit ja tyyli ei kuitenkaan yritä esitellä uutta luokitustapaa. Sen sijaan se käy läpi sellaisia tyylejä tai ilmiöitä, jotka usein unohtuvat tai joista tiedetään tai muistetaan vain vähän. Etenkin alkupäässä on runsaasti otsikkoladontaan tarkoitettuja kirjaintyyppejä ja -tyylejä. Leipätekstikirjaintyyppien osuus kasvaa kirjan loppupuolella. Aikajänne ulottuu 1800-luvun lopulta 2000-luvun alkuvuosiin. Nyt mukana olevista tyyleistä geometrinen modernismi on osa geometristen groteskien luokkaa perinteisessä luokitusjärjestelmässä. Nykyisen luokitustavan yksi versio on tiivistetysti esillä sivuilla 9 11. Sen on tarkoitus luoda kehys, johon tässä kirjassa olevia kirjaintyyppejä ja -tyylejä voi verrata. Samalla käynee ilmi, että luokitus - järjestelmä keskittyy tavanomaisiin leipätekstikirjaintyyppeihin ja että useimmat ekspressiivisemmät kirjaintyypit sijoittuvat sen hännille kokeilevien ja fantasiakirjaintyyppien ongelmalliseen sekaluokkaan. Varsinaisten tyylejä käsittelevien lukujen lomassa on rusehtavalla pohjalla seitsemän täydentävää tekstiä, joiden aiheena on jokin kirjaintyyppejä koskeva erityiskysymys. Kuusi niistä muut paitsi sivulta 59 alkava Dullesin lentoasemaa koskeva luku on julkaistu 2010-luvulla Julkaisijalehdessä lähes samassa muodossa. Tämän kirjan sivuilla esiintyy myös muutamia tekstattuja kirjaimistoja. Toisin kuin typo grafiset kirjaimet, tekstatut kirjaimet ovat ainutkertaisia, mutta toki läheisessä vaikutuksessa typografian kanssa. Uusi tyyli ei synny tyhjästä. Taustalla on aina jokin vaikuttava voima. Joskus se voi olla pelkkä uudistushalu; siinä tapauksessa uudella tyylillä ei aina ole selvää 7
Century abcdefghijklmnopqrs The Century Magazine T EOLLISTUMISEN JA HÖYRYVOIMAN VAIKUTUKSET 1850-luvulla alkoi sanomalehtipainojen suuri muutos. Pienehköt käsikäyttöiset, pöytämäiset painimet olivat olleet vallalla 1810-luvulle asti. Sen jälkeen rinnalle alkoi ensin tulla sylinteripainokoneita, ja koneet muuttuivat lihasvoiman sijaan höyrykäyttöisiksi. Niiden jälkeen 1840- luvun lopulta 1860-luvulle kehitettiin ensimmäiset rotaatiopainokoneet. Niissä ei enää painettu paperiarkeille vaan rullalta syötettävälle paperille. Rotaatiopainotekniikka mahdollisti sanomalehdille valtavasti aiempaa suuremmat painokset, ja myös sanomalehtien määrä alkoi kasvaa entistä nopeammin. Uusien painokoneiden raskaampi rakenne, valtavasti kohonnut nopeus ja kasvaneet painokset asettivat kovempia vaatimuksia kirjasinkuvioiden kestävyydelle. Edellinen antiikvatyyli, ohuiden päätteiden ja hiusviivojen uusantiikva, olisi ollut tässä käytössä kaikkein toivottomin. Siksi oli haettava muita ratkaisuja. Vankimpia olivat egyptiennet ja Cla - rendon, joiden nousu osui muutenkin samoille vuosikymmenille. Etenkin egyp - tiennet olivat kuitenkin pitkiin leipäteksteihin liian raskaita. Vahvapiirteisimpiä renessanssiantiikvoja otettiin sen vuoksi uudelleen käyttöön, ja myös 1830-luvun Ionic sai sijaa. Vasta 1890-luvulla saatiin ensimmäinen sanomalehtipainatuksen ongelmiin suunniteltu ratkaisu: amerikkalainen painaja, lehdenkustantaja ja typografi Theodor Low De Vinne kehitti Century Roman -nimisen antiikvan. Se oli vankahko, vahvapäätteinen ja sukua Clarendonille, mutta kuitenkin paljon lähempänä perinteistä antiikvaa ja siksi miellyttävämpi sanomalehden kirjaintyypiksi. Sen ensikäyttö oli 1896 The Century Magazine -lehdessä. Seuraavina vuosikymmeninä Century laajeni harvinaisen mutkikkaaksi kirjainperheeksi. Sen monista variaatioista ei kuitenkaan enää vastannut De Vinne, vaan American Type Foundersille työskennellyt Morris Fuller Benton. Jo 1910-luvulla alkuperäinen Century Roman oli kadonnut ATF:n kirjasinnäytteistä, ja tilalla oli kymmenittäin muita Century-versioita. 30
Amerikkalaisen Richard March Hoen kehittämä 1850- ja 60- luvun sylinteripainokone. Keskellä olevan revolverin ympärillä oli kuusi sylinteriä, ja kahden peräkkäisen sylinterin välissä aina paikka yhden sivun ladelmakehilölle. Nykyään saatavilla olevista versioista Century Oldstyle muistuttaa eniten alkuperäistä Century Romania, mutta on hiukan le veämpää ja poikkeaa siitä muutenkin yksityiskohdiltaan. Toinen merkittävä sanomalehtikirjaintyyppi oli Ionic No. 5, joka tuli käyttöön 1920-luvun puolivälissä. Alkuperäinen Ionic oli ollut hyvin lihava ja siten paljon Clarendonin tapainen. Tämä uusi versio No. 5 oli leipätekstiä varten suunniteltu ja siksi selvästi laihempi, mutta kuitenkin rotevampi kuin Century Roman. Tiettävästi ensimmäisenä, maaliskuussa 1926, Ionic No. 5:n otti käyttöön Newark Evening News -sanomalehti New Jerseyssä. Seuraavan vuoden lopussa jo kolmisen tuhatta amerikkalaista sanomalehteä oli vaihtanut siihen. Century ja Ionic No. 5 aloittivat sanomalehtikirjaintyypeiksi kutsuttavan ala - lajin, jossa kirjainten muodon määräsi niiden käyttötarkoitus eivätkä esteettiset mieltymykset. Centuryn ja Ionic No. 5:n suosittuja seuraajia olivat vuosikymmenien ajan Excelsior, Corona ja Olympia. Niitä voidaan kutsua klassisiksi sanomalehtikirjaintyypeiksi. Nykyaikana niiden digitaalisia seuraajia ovat muun muassa Utopia, Miller ja Poynter Oldstyle. Ionic-kirjaintyypin nykyisin saatavilla oleva versio perustuu parin välivaiheen kautta Ionic No. 5:een. 31
PHOENIX abcdefghijklmnopqrstuvwxyzåäö Schines Auburn Theatre Iris-niminen streamline-kirjaintyyppi Otavan 1960- luvun kirjain näytteessä. Se on käytännössä amerikkalaisen Empire-kirjaintyypin kopio. AMERIKAN STREAMLINE Yhdysvalloissa art deco muuntui 1930-luvulla tyyliksi, jota alettiin kutsua stream - lineksi. Streamline edusti uutta optimistista aikaa, jossa taide, teollisuus, muotoilu ja tiede kuuluivat yhteen. Kulkuneuvot ja koneet saivat uusia virtaviivaisempia muotoja. Pilvenpiirtäjien rakentaminen kiihtyi; jo 1930-luvulla New Yorkiin valmistuivat art deco -vaikutteiset Chrysler Build ing, Rockefeller Center ja Empire State Building. Pitkät viiva- ja sädekuviot olivat jo ennestään olleet art deco0n kuuluvia koristeaiheita. Niiden lineaarisuus ja kenties myös pilvenpiirtäjien vaikutus siirtyivät nyt uusiin sulaviin otsikkokirjaimiin, jotka olivat kapeita ja korkeita. Morris Fuller Bentonin Ph0enix (1935, myöhempiä ver - sioita esiintyy myös nimellä Phenix) on vielä amerikkalaisen art decon ja stream - linen rajoilla, samoin Walter Huxleyn tikkumainen Huxley Vertical (1935, myös nimellä Aldus Vertical). Nämä molemmat ovat viivastoltaan tasavahvoja, groteskin kaltaisia. Bentonin pari vuotta myöhempi Empire (1937) on jo puhdasta stream linea; sen vaihteleva viivavahvuus tuo siihen streamlinen pehmeyttä ja sulavuutta. Tämä sama kirjaintyyppi esiintyi 1950- luvulla Euroopassa Amsterdam-kirjasinvalimon luettelossa aavistuksen lihavampana ja nimellä Iris. Vuonna 1990 International Typeface Corporation julkaisi sen uudelleen Iris-nimisenä, Michael Gillsin uudelleen piirtämänä ja nyt digitaalisena. Toisen maailmansodan jälkeen kapeita ja korkeita kirjaintyyppejä piirrettiin myös Euroopassa, mutta ilman streamline-tyylittelyä. Tunnetuimpia ovat Universin ja Akzidenz Groteskin kapeat versiot, mutta jo niitä ennen julkaistiin Georg Trumpin Signum (1955). Mutta ei niissä mitään täysin uutta ollut: jo 1900-luvun alkuvuosina Bertholdin ja Bauerin mallistoissa oli aivan vastaava hoikka ja kapea groteski persoonattomalla nimellä Schlanke ( hoikka, solakka ) Grotesk. HUXLEY VERTICAL 52
IKUISIA KIRJAINTYYPPIVALINTOJA AEG:n logo Professori Peter Behrensiä (1868 1940) pidetään sekä maailman ensimmäisenä teollisena muotoilijana että yritysilme-käsitteen keksijänä. Hän alkoi työskennellä saksalaiselle AEG-sähkölaiteyhtiölle 1907 ja uudisti seuraavana vuonna sen logon. Sen kirjaimet perustuvat jossain määrin hänen omaan Behrens Antiquaansa (1902) ja ovat tyypillistä 1900-luvun alun vanhaa antiikvatyyliä (ks. s. 40). Vaikka AEG-yhtiö on 1980-luvulta lähtien pilkottu ja myyty osina moneen kertaan, logo on toistaiseksi säilynyt. Se on muuttumaton yhä nyt, yli 100 vuotta myöhemmin. Johnston Edward Johnston suunnitteli Lontoon maanalaisen opastekilpiä ja mainoksia varten vuonna 1916 uuden humanistisen, klassisiin mittasuhteisiin perustuvan groteskin, joka kantaa hänen nimeään. Johnston on käytössä yhä edelleen; kun fonttitekniikka muuttui ensin valoladonnaksi ja sitten digitaaliseksi, se piirrettiin uudestaan ja mukautettiin uuteen tekniikkaan. Johnstonin maine on vuosikymmenten kuluessa vain kasvanut, ja siitä on tullut samanlainen tunnusmerkki kuin maan - alaisen tunnuksesta ja reittikartastakin. Ilman sitä Lontoo ei ole Lontoo. Nivean logo Nivean yleisvoide on ollut markkinoilla vuodesta 1911. Sen yhä nykyäänkin käytössä oleva sinivalkoinen väritys on vuodelta 1924. Logon kirjaintyyppi puolestaan on pysynyt samana 1930-luvulta saakka. Sen mallina on ollut amerikkalaisen W. A. Dwigginsin Metroblack (1930, ks. s. 45), Metro-kirjainperheen silloinen lihavin versio. Niveaa varten sen modernit, geometriset suuraakkoset piirrettiin vielä lihavammiksi. 54
Annie Hall Vuonna 1992 Nivean logokirjaimisto laajennettiin digitaaliseksi kirjaintyypiksi, jonka nimeksi tuli Nivea Bold. Myöhemmin se on kasvanut kokonaiseksi Niveakirjainperheeksi. Woody Allen ja Windsor Elokuvaohjaaja Woody Allen (s. 1935) on käyttänyt elokuviensa logoissa ja alku- ja lopputeksteissä samaa kirjaintyyppiä vuoden 1977 Annie Hall -elokuvasta lähtien paria poikkeusta lukuun 1ottamatta. Kirjaintyyppi on englantilainen jugendantiikva Windsor vuodelta 1905. Tarinan mukaan sitä suositteli Allenille tunnettu kirjainmuotoilija Edward Benguiat. Monet Benguiatin omistakin kirjaintyypeistä perustuvat jugendin muotoihin. Written and Directed by Woody Allen Blue Jasmine 55
INFOGRAFIIKAN KIRJAINTYYPIT Infografiikka eli tiedon ja toimintaohjeiden visualisointi otti merkittäviä kehitysaskelia viimeistään 1960-luvun lopulta alkaen. Lisääntyneet liikenne- ja matkustajamäärät, autoliikenteen kasvaneet nopeudet ja ennen kaikkea kasvanut informaation määrä asettivat entistä tiukempia vaatimuksia infografiikan laadulle. Tarvittiin universaaleja kuvamerkkejä eli pikto - grammeja ja oppeja asioiden havainnollisesta jäsentelystä. Tarvittiin myös kirjaintyyppejä, joista muodostuisi selviä sanakuvia mahdollisimman nopeasti, luo - tettavasti ja etäältä lukien. Seuraavassa on kolme edelläkävijää ja pari niiden hiukan uudempaa seuraajaa. Transport Transport on Britannian maantieviittoihin suunniteltu groteski, jota Jock Kinneir ja hänen assistenttinsa Margaret Calvert valmistelivat 1957 1963. Transport-kirjaintyypin tehtävänä oli korvata lukuisat erilaiset groteskit, joita oli käytetty siihen mennessä, ja tarjota parempi luettavuus. Samalla se oli osa suurempaa hanketta, jossa uudistettiin viittojen koko graafinen esitystapa ja väritys. Transportista tehtiin kaksi lihavuutta, Medium ja Heavy. Medium oli mustaa tekstiä ja vaaleaa pohjaa varten, Heavy puolestaan tummalla pohjalla olevaa negatiivista tekstiä varten. Transport toi mukanaan myös siirtymisen suuraakkosten käytöstä pienaakkosiin, mikä oli merkittävä parannus luettavuuden kannalta. Muotoilultaan se ei eroa dramaattisesti muista 1950-luvun tai 60- luvun alun groteskeista, mutta sen yksityiskohdissa on harkittuja parannuksia. Jokainen kirjain eroaa selvästi muista, ku- 84
Highway Gothic. ten gemena-l-kirjain eroaa versaali-i:stä tai numerosta 1. M-kirjaimen keskikulma on korkealla, mikä lisää tyhjää tilaa kirjaimen sisällä ja pitää sen selvempänä. Tieopasteissa Transport on myös välistetty riittävän väljästi, mikä on tarpeen etäältä luettaessa. Highway Gothic Highway Gothic, virallisemmin US Fed e- ral Highway Administration Series font, on Yhdysvaltojen valtateiden viittojen kirjaintyyppi tai oikeammin kirjainperhe, jossa on joukko erilevyisiä ja -vahvuisia versioita. Sen ensimmäinen versio on otettu käyttöön jo 1940-luvun lopussa. Eri merkkeihin on kuitenkin tehty pieniä muutoksia useaan otteeseen, viimeksi vuonna 2000. Highway Gothic on tavallaan muotoilun klassikko, jonka ansiot ovat kuitenkin puutteellisia. Kaarien puolesta se on kyllä avoin ja siten oikeaoppinen, mutta yksittäisten kirjainten selvyydessä on paran - nettavaa. Viittojen tärkeimmissä paikan - nimissä siitä käytetään lihavaa FHWA Series E -versiota, jossa a- ja s-kirjainten sisämuodot ovat kiusallisen tukkoisia. Merkkivälistys on silmiinpistävän runsas jopa viittakäyttöä ajatellen. Highway Gothic on käytössä myös lukuisissa muissa maissa, muun muassa Kanadassa, Australiassa ja Saudi-Arabiassa viimeksi mainitussa toki vain latinalaisin kirjaimin kirjoitetuissa viitoissa. Amerikkalainen Tobias Frere-Jones muokkasi Highway Gothicin digitaaliseksi kirjaintyypiksi 1993. Se julkaistiin Inter - Interstate abcdefghijklmnopqrst Grand Central Pkwy 85
Oakland 15 abcdefghijklmnopqrstu Emigre magazine Berkeley EMIGRE JA MATRIISITULOSTIMILLE T EHDYT KIRJAINTYYPIT Matriisitulostimet olivat mustesuihku - tulostimien edeltäjiä 1980-luvulla. Niissä kirjainmerkki tai muu grafiikka tulostettiin karkean pistemäisesti. Tulostusjälki syntyi, kun tulostimen neulat osuivat värinauhaan, joka puolestaan siirsi jäljen paperille. Syntyjään tšekkiläinen Zuzana Licko kuuluu digitaalisen alkuajan kokeilevaan kirjainmuotoilijapolveen Emigre-fonttivalmistamonsa kautta. Hän tuli Yhdys - valtoihin maahanmuuttajana jo lapsena, 1968. 1980-luvun puolivälissä hän perusti hollantilaisen miehensä Rudy VanderLansin kanssa Emigre-nimisen pienlehden, josta kehittyi saman tien myös fonttivalmistamo. Lehteä julkaistiin 1984 2005, mutta fonttitalo toimii edelleen. Licko teki varhaisilla Macintosh-tietokoneilla pioneerityötä pikselimuotoisten, vain vähän resoluutiota tarvitsevien kirjaintyyppien suunnittelijana. Ensikäyttöön nuo kirjaintyypit pääsivät juuri Emigre-lehdessä. Hänen ensimmäiset kirjaintyyppinsä Emperor, Emigre ja Oakland oli rakennettu matriisitulostimien tulostusmahdollisuuksien mukaan. Ajan oloon ne ovat saaneet kulttimaineen, samoin kuin monet muutkin hänen fonttinsa. Kaikista noista kolmesta hän teki erikorkuisia versioita. Ne hän nimesi sen mukaan, kuinka monta pikseliä yhden merkin korkeus oli enimmillään. Matalimmat, Emperor Eight tai Oakland Eight, rakentuivat siten vain kahdeksasta päällekkäisestä pikselirivistä. Kun Postscript-sivunkuvauskieli otettiin käyttöön 1984 ja Bézier-käyrien piirtäminen tuli mahdolliseksi, Licko siirtyi tekemään pikselifonttien sijaan normaaleja ääriviivaan (vektoreihin) perustuvia fontteja. Ensimmäinen suuren menestyksen saavuttanut oli kapea ja yksinkertainen Modular (1985), jonka merkistö rakentuu nimensä mukaisesti pitkälti vakio-osista. Modulaa seurasi Citizen (1986), jonka kaarevilta vaikuttavat muodot ovatkin tarkemmin katsoen pykäläistä loivien kulmien ketjua ja vailla yhtään oikeasti kaare- 102
Citizenin kaaret muodostuvat loivista kulmista (vas. ja oik.) Against the Wind 3:48 Distant Skies 4:10 Galaxies 5:01 Winter 6:32 Stratovarius 6:22 Lord of the Wasteland 6:10 030366 5:47 Nightfall 5:09 Modular eri lihavuuksineen oli käytössä Strato - varius-yhtyeen Fourth Dimension -levyn (1994) kannen ja vihkon painatuksissa. vaa viivaa. Sen sijaan Triplex-kirjaintyypissä (1989, ks. s. 99) oli jo tavanomaiset, ehjät kaarimuodot. Terävään Matrix-kirjaintyyppiinsä (1986) Licko piirsi vankat kolmiomaiset päätteet 45 asteen kulmaan. Ne assosioituvat kiveen hakattuihin kirjaimiin, joiden runkoviivojen siistimiseksi ja viimeistelemiseksi tarvittiin päätteet.* Teknisestä muutoksesta huolimatta Lickon tyyli pysyi melko samana: hän säilytti kirjaimissaan saman karkeankulmikkaan, primitiivisen muotokielen, josta matriisitulostinkin olisi selviytynyt. Piirretyn ääriviivan avulla hän pehmensi ja pyöristi muotoja vain sen verran kuin kulloinkin halusi. Vaikka useimmat Lickon kirjaintyypit ovat erikoisia, ne ovat kuitenkin leipätekstiin tarkoitettuja. Tämä erottaa hänet monista muista digitaalisen alkuvaiheen kokeilevista suunnittelijoista, joiden kirjaintyypit olisivat olleet leipätekstissä mahdottomia. Matrix abcdefghijklmnopqrstuvw Forty five degree serifs * Antiikvan pääteviivat lukuisine eri muotovariaatioineen juontuvat juuri kiveen hakatuista kirjaimista. Antiikvaryhmää, jonka päätteet ovat korostetun terävät ja kolmiomaiset, kutsutaan englanniksi termillä glyphic. 103
EGYPTIENNEN JA ANTIIKVAN RAJAMAILLA Egyptienneksi kutsuttu kirjaintyyli syn - tyi jo 1810-luvulla, mutta katosi käytöstä 1900-luvun alussa. Ensimmäisen uuden tulemisensa se koki 1930-luvun taitteessa, jolloin geometriset groteskit uudistivat typografiaa. Kun niihin keksittiin lisätä egyptiennen päätteet, syntyi geometrinen egyptiennetyyli. Siihen kuuluvat muun muassa kirjaintyypit Beton, Memphis, Rockwell, Stymie ja 70-luvun Lubalin Graph. Seuraava egyptiennen alalaji syntyi 70- ja 80-luvulla, kun egyptiennen päätteet lisättiin uusgroteskeihin. Tämän tyylin tunnetuimpiin kuuluvat Boton, Calvert ja Serifa. Tätä tyyliä kutsutaan toisinaan staattiseksi egyptienneksi. Kolmas vaihe oli humanistinen egyp - tienne, jossa egyptiennen päätteet yhdistettiin ensi kerran humanistisen groteskin avoimeen ja ystävälliseen muotoon. Peter Matthias Noordzij n PMN Caecilia (1991) lienee ehtinyt valmiiksi ensimmäisenä, vaikka samaan aikaan myös Lucas de Groot työskenteli jättimäisen Thesisperheensä kanssa. Siihen kuuluva The Serif muistuttaa suuresti pmn Caeciliaa. Myös Sumner Stone julkaisi tähän kategoriaan kuuluvan Silica-kirjaintyyppinsä (1993) samoihin aikoihin. Seuraavan erottuvan tyylimuunnoksen teki Carol Twomblyn Chaparral vuonna 1997. Sen kirjaimissa on vaakasuorat päätteet, mutta viivavahvuuden vaihtelun ja hienostuneiden kaariensa avulla se on antiikva eikä egyptienne. Kutsun sitä lineaariseksi eli viivamaiseksi antiikvaksi. 2000-luvun vähäinen kontrasti ja contemporary feel 2000-luvulla erityisesti aivan viime vuosina sekä suunnittelijoiden että käyttäjien mielenkiinnon kohteena on ollut antiikvatyyli, jossa on vahvat vaakasuorat tai kolmiomaiset päätteet ja jossa paksujen ja ohuiden viivojen välinen kontrasti on vähäinen. Yksi ensimmäisistä oli Peter Biĺakin Fedra vuonna 2002. Nämä uudet antiikvat tuodaan markkinoille usein sanaparin contemporary feel saattelemina. Kuluneisuudestaan 120
geometrinen muoto uusgroteskin muoto humanistinen muoto lineaarinen antiikva matalakontr. antiikva amemphis aserifa athe Serif achaparral Egyptiennen muodonmuutokset ja sulautuminen antiikvaan. mswift a Joanna huolimatta luonnehdinta pitää paikkansa; on syntynyt uusi pienikontrastinen an - tiikvatyyli, jonka juuret ovat renessanssi - antiikvoissa, mutta jonka ilme koetaan moderniksi. Se sopii mainiosti muun muassa aikakaus- ja sanomalehtiin. Tämän antiikvatyylin pääteviivat ovat vankat ja yleensä enemmän tai vähemmän kolmiomaiset. Kolmiomaisuus on vahvasti näkyvissä Peter Biĺakin Fedra- ja Greta Text -antiikvoissa, lievemmin muun muassa Thomas Gabrielin Premiérassa, Nicole Dotinin Elenassa ja Mitja Miklavčičin FF Tisassa. Lopulta kehä kuitenkin kiertyy umpeen: kolmiomaiset päätteet nähtiin jo Gerard Ungerin hiukan kalligrafisessa Swiftissä (1985). Swift uudisti sanoma - lehtitypografiaa juuri digitaalistumisen kynnyksellä. Vahvat vaakasuorat päätteet puolestaan piirsi Eric Gill Joanna-antiikvaansa jo 1930. Joannan a-kirjaimen muodosta on otettu mallia moneen viime vuosien ma talakontrastiseen antiikvaan. 121
T RADITION UUDELLEENKÄYTTÖ Gothamin mallina olleita kirjaimia Manhattanin 8. Avenuella (oik.) ja sen lähistöllä (yllä). Sardi sravintola on perustettu jo 1927, ja sen kilven logokirjaintyyli voisi hyvin olla jo 1930-luvulta. Vanhan, perinteisen muodon tai muotoilun uudelleenkäyttöä kutsutaan helposti retroksi tai retrotyyliksi. Niin tapahtuu myös typografian alalla esimerkiksi silloin, kun tehdään uusia script-kirjaintyyppejä 1930 50-lukujen tyyliin. 2000-luvun suuriin menestyksiin kuuluva Gotham on poikkeus: se perustuu perinteisiin muotoihin, mutta ei luo mielikuvaa vanhasta eikä siten myöskään retrosta. Tobias Frere-Jonesin muotoileman Gothamin malli tulee mainos- ja muista kilvistä, joita amerikkalaiset kilpimaalarit tekivät newyorkilaisia rakennuksia varten 1930 50-luvuilla ja jotka olivat näkyvä osa katukuvaa myös 1960-luvulla. Noita maalattuja kilpiä ei enää ole, mutta Manhattanin katukuvan ja rantojen kilvissä ja mainosvaloissa on yhä yksittäisiä tuon tyylin esimerkkejä. Kilpimaalarien työssä keskeistä oli eri kirjainten helppo jäljennettävyys. Esimerkiksi 1910-luvun lopulla ja 20-luvulla yleisiä olivat konstruktivistiset kirjainmuodot, jotka rakentuivat suorista viivoista ja terävistä kulmista sellaista mallia oli helppo noudattaa. Sen jälkeen 1920-luvun jälkipuolella ja 30-luvulla kirjainmuotoiluun tulivat Futuran, Kabe lin ja Nobelin mukana geometrisuus ja pyöreät kaaret. Tämä muutos ei ollut kilpimaalareille hankala, sillä myös ympyrät ja symmetriset kaaret ovat helppoja maalattavia. GOTHAM abcdefghijklmnopq MARINE & AVIATION PIER 57 122