C 151 E/132 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 25.6.2002 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi (2002/C 151 E/06) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(2002) 17 lopull. 2002/0021(COD) (Komission esittämä 21 päivänä helmikuuta 2002) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Yhteisössä on tällä hetkellä monia pilaantuneita alueita, jotka aiheuttavat merkittäviä terveysriskejä, ja biologisen monimuotoisuuden heikentyminen on nopeutunut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana. Jos asiaan ei puututa, tulevaisuudessa alueet voivat pilaantua ja biologinen monimuotoisuus heikentyä vielä vakavammin. Ehkäisemällä ja korjaamalla mahdollisimman pitkälle ympäristövahinkoja voidaan myötävaikuttaa yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen ja periaatteiden noudattamiseen, sellaisina kuin ne esitetään perustamissopimuksen 174 artiklassa. (2) Ympäristövahinkojen ehkäiseminen ja korjaaminen olisi toteutettava noudattamalla perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua saastuttaja maksaa -periaatetta. Yhtenä tämän direktiivin perusperiaatteena olisi tämän vuoksi oltava, että toimija, jonka toiminta on aiheuttanut ympäristövahingon tai välittömän uhan tällaisen vahingon tapahtumisesta, asetetaan taloudelliseen korvausvastuuseen. Näin toimijoita kannustetaan ottamaan käyttöön toimenpiteitä ja kehittämään käytäntöjä ympäristövahinkojen riskien vähimmäistämiseksi, jolloin toimijoille aiheutuvien taloudellisten seuraamusten todennäköisyys pienenee. (3) Ehdotetun toimen tavoitetta eli ympäristövahinkojen ehkäisemiseen ja korjaamiseen yhteiskunnallisesti alhaisin kustannuksin tähtäävän yhteisen järjestelmän perustamista ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, koska tavoite voidaan ehdotetun toimen laajuuden vuoksi sekä muuhun yhteisön lainsäädäntöön, luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 päivänä annettuun neuvoston direktiiviin 79/409/ETY ( 1 ), luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettuun neuvoston direktiiviin 92/43/ETY ( 2 ) sekä yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/60/EY ( 3 ), liittyvien vaikutusten takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. (4) Direktiivissä olisi määriteltävä käsitteet, jotka ovat merkityksellisiä direktiivissä säädetyn järjestelmän moitteettomalle tulkinnalle ja soveltamiselle. Jos käsite perustuu yhteisön muuhun asiaa koskevaan lainsäädäntöön, olisi käytettävä samaa määritelmää, jotta voidaan käyttää yhteisiä perusteita ja edistää yhdenmukaista soveltamista. (5) Biologisen monimuotoisuuden määrittelyssä olisi viitattava myös suojelualueisiin, jotka on nimetty kansallisen luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön mukaisesti. Olisi kuitenkin otettava huomioon erityistilanteet, joissa yhteisön direktiivit tai vastaavat kansalliset säännökset sallivat tiettyjä poikkeuksia ympäristön suojelun tasoon. (6) Tätä direktiiviä olisi sovellettava ympäristövahinkoihin kaikessa ammatillisessa toiminnassa, joka aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Nämä toiminnot olisi periaatteessa yksilöitävä viittaamalla asiaa koskevaan yhteisön lainsäädäntöön, jossa vahvistetaan vaatimuksia tietyille toimille ja käytännöille, joiden katsotaan aiheuttavan ihmisille tai ympäristölle mahdollisen tai todellisen riskin. ( 1 ) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 97/49/EY (EYVL L 223, 13.8.1997, s. 9). ( 2 ) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 97/62/EY (EYVL L 305, 8.11.1997, s. 42). ( 3 ) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
25.6.2002 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 151 E/133 (7) Tätä direktiiviä olisi myös sovellettava biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneisiin vahinkoihin kaikessa ammatillisessa toiminnassa, jota ei ole välittömästi tai välillisesti yksilöity yhteisön lainsäädännössä sellaiseksi, joka aiheuttaa todellisen tai mahdollisen riskin ihmisille tai ympäristölle. (13) Direktiivissä olisi annettava asianmukaisia säännöksiä niitä tilanteita varten, joissa on ilmennyt useita ympäristövahingon tapauksia ja toimivaltainen viranomainen ei voi varmistaa, että kaikki tarpeelliset korjaustoimenpiteet toteutetaan samanaikaisesti. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava oikeus päättää, mikä ympäristövahinko on korjattava ensisijaisesti. (8) Olisi nimenomaisesti otettava huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus, asiaa koskevat kansainväliset sopimukset sekä yhteisön lainsäädäntö, jolla säännellään kattavammin ja tiukemmin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia toimia. Tässä direktiivissä ei anneta uusia lainvalintasääntöjä määritettäessä toimivaltaisten viranomaisten toimivaltuuksista eikä sillä rajoiteta tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa, sellaisena kuin siitä säädetään muun muassa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 ( 1 ). Tätä direktiiviä ei tulisi soveltaa toimintoihin, joita suoritetaan kansallisen puolustuksen vuoksi. (9) Kaikenlaisia ympäristövahinkoja ei voida korjata vastuujärjestelyillä. Jotta ne toimisivat, on voitava yksilöidä yksi (tai useampi) toimija (saastuttaja), vahinkojen on oltava konkreettisia ja mitattavissa ja on todettava syy-yhteys vahingon ja yksilöityjen saastuttajien välillä. Ympäristövastuu ei sen vuoksi ole sopiva väline hoitaa laaja-alaista, hajakuormituksesta johtuvaa pilaantumista, koska sen yhteydessä haitallisia ympäristövaikutuksia ei voida yhdistää tiettyjen yksittäisten toimijoiden toimintaan. (10) Koska ympäristövahinkojen ehkäiseminen ja korjaaminen on tehtävä, jolla suoraan edistetään yhteisön ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa, viranomaisille olisi annettava erityiset velvollisuudet varmistaa direktiivissä säädetyn järjestelmän asianmukainen toteuttaminen ja sen täytäntöönpanon valvominen. (11) Järjestelmän tehokkaasti toimimiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi toimittava tapauksissa, joissa asiasta vastaavat toimijat eivät toteuta tai pysty toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä, joilla joko ehkäistään ympäristövahinkojen tapahtuminen tai korjataan sellaiset vahingot. (12) Vahingon korjaamisen olisi tapahduttava tehokkaasti ja siten, että varmistetaan asianmukaisten korjaamistavoitteiden saavuttaminen. Tätä varten olisi laadittava asianmukaiset suuntaviivat ja toimivaltaisen viranomaisen olisi valvottava niiden moitteetonta soveltamista. (14) Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti toimijan, joka aiheuttaa ympäristövahingon tai välittömän uhan tällaisen vahingon tapahtumisesta, olisi periaatteessa vastattava tarvittavien ehkäisevien tai korjaavien toimenpiteiden kustannuksista. Tapauksissa, joissa toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava toimet itse tai kolmannen avulla toimijan puolesta, kyseisen viranomaisen olisi varmistettava, että aiheutuneet kustannukset peritään toimijalta. On myös asianmukaista, että toimijat olisivat viime kädessä vastuussa kustannuksista, jotka aiheutuvat tapauksesta riippuen ympäristövahingon tai vahinkoa koskevan välittömän uhan arvioinnista. (15) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tarvittavien korjaavien tai ehkäisevien toimenpiteiden toteuttaminen silloin, kun ei voida noudattaa saastuttaja maksaa -periaatetta. Näissä tapauksissa jäsenvaltioiden olisi annettava säännökset, joita ne pitävät oikeudellisten järjestelmiensä mukaisina edellyttäen, että niillä varmistetaan tehokkaasti tarvittavien ehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden rahoitus. (16) Jos jokin toimija on aiheuttanut biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneen vahingon jonkin sellaisen ammatillisen toiminnan yhteydessä, jota tässä direktiivissä ei ole yksilöity sellaiseksi, joka aiheuttaa tosiasiallisen tai mahdollisen riskin ihmisille tai ympäristölle, kyseistä toimijaa ei tulisi velvoittaa vastaamaan tämän direktiivin mukaisesti toteutetuista ehkäisevistä tai korjaavista toimenpiteistä, jos toimijan ei todeta toimineen tuottamuksellisesti tai huolimattomasti. (17) Direktiivissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon tilanteet, joissa vahinko tai sen välitön uhka on johtunut tietyistä toimijasta riippumattomista tapahtumista taikka päästöistä tai tapahtumista, joihin nimenomaisesti on myönnetty lupa tai joiden vahingollisuutta ei ole voitu tietää päästön tai tapahtuman ajankohtana, tai joissa henkilöt toimivat maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjänä eivätkä muutoin ole toimineet tuottamuksellisesti tai huolimattomasti taikka joissa toimijat ainoastaan noudattavat toiminnalleen asetettuja sääntöjä. Tässä yhteydessä saattaa ilmetä tilanteita, joissa on perusteltua, että vaikka toimijan ei ole vastattava ehkäisevien tai korjaavien toimenpiteiden kustannuksista, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin toteutettava toimia. ( 1 ) EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1. (18) Toimijoiden olisi vastattava ehkäisevistä toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista, koska toimijan olisi pitänyt toteuttaa kyseiset toimenpiteet noudattaakseen lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka säätelevät toimijan toimintaa, sekä luvan tai hyväksynnän ehtoja.
C 151 E/134 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 25.6.2002 (19) Olisi annettava asianmukaisia säännöksiä niiden tilanteiden varalta, joissa useat toimijat ovat aiheuttaneet tietyn vahingon mukaan lukien mahdollisuus jäsenvaltioille säätää joko taloudellisesta yhteisvastuusta tai taloudellisen vastuun oikeudenmukaisesta ja kohtuullisesta jakamisesta. (20) Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava oikeus periä ehkäisevistä tai korjaavista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset toimijalta kohtuullisena aikana siitä päivästä lukien, jona nämä toimenpiteet on toteutettu. (21) On tarpeen, että käytettävissä on tehokkaita täytäntöönpano- ja valvontamenetelmiä, ja samalla varmistaa, että toimijoiden ja muiden asianomaisten osapuolten oikeutettuja etuja suojellaan asianmukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä aiheellisia tutkimuksia ja vastattava edelleen erityistehtävistä, jotka edellyttävät asiantuntemusta ja harkittua hallintoa, erityisesti vahingon merkityksen arvioinnista ja korjaavista toimenpiteistä päättämisestä. (22) Henkilöillä, joihin ympäristövahinko vaikuttaa haitallisesti tai todennäköisesti vaikuttaa haitallisesti olisi oltava oikeus pyytää, että toimivaltainen viranomainen ryhtyy toimiin. Ympäristönsuojelu on kuitenkin laaja-alainen asia, jonka puolesta yksittäiset henkilöt eivät aina toimi tai pysty toimimaan. Oikeutetuille yksiköille olisi sen vuoksi annettava erityisasema, jotta ne voisivat asianmukaisesti myötävaikuttaa tämän direktiivin tehokkaaseen täytäntöönpanoon. (23) Toimintapyyntöjen helpottamiseksi olisi laadittava asianmukaiset menettelyt, ja toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava velvollisuus ilmoittaa asianomaiselle osapuolelle, jos päätöstä ei voida tehdä kohtuullisessa ajassa. (24) Henkilöillä, joita asia koskee, ja oikeutetuilla yksiköillä olisi oltava mahdollisuus turvautua menettelyihin, joiden avulla voidaan tarkistaa toimivaltaisen viranomaisen päätökset, toimet tai laiminlyönti toimia. (25) Jos ympäristövahinko vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa useisiin jäsenvaltioihin, näiden jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset ja tehokkaat ympäristövahingon ehkäisevät tai tapauksen mukaan sen korjaavat toimet. (27) Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita säilyttämästä tai antamasta tiukempia säännöksiä merkittävien ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi eikä myöskään antamasta asianmukaisia säännöksiä tilanteista, joissa voitaisiin periä päällekkäisiä korvauksia, kun niitä hakevat sekä toimivaltainen viranomainen tämän direktiivin mukaisesti että henkilö, jonka omaisuuteen vahinko vaikuttaa. (28) Tämän direktiivin säännösten soveltamisalaan ei tulisi kuulua ennen direktiivin täytäntöönpanoa varten säädetyn määräajan päättymistä aiheutuneet vahingot ja olisi annettava asianmukaisia säännöksiä niitä tilanteita varten, joissa ei ole selvää, onko vahinko saanut alkunsa tämän päivän jälkeen. (29) Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta saadusta kokemuksesta ottaen huomioon direktiivin vaikutuksen kestävään kehitykseen, jotta komissio voi harkita, onko tätä direktiiviä tarkistettava, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Tarkoitus Tämän direktiivin tarkoituksena on perustaa ympäristövastuuseen perustuva järjestelmä ympäristövahinkojen ehkäisemisestä ja korjaamisesta. 2 artikla Määritelmät 1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan: 1. perustilalla luonnonvarojen ja palvelujen tilaa, joka olisi vallinnut, jos vahinkoa ei olisi tapahtunut ja joka voidaan arvioida käyttämällä pitkän ajan tietoja, vertailutietoja, seurantatietoja ja määrällisiä muutoksia koskevia tietoja (esimerkiksi kuolleitten eläinten määrää) tilanteen mukaan erikseen tai yhdistettynä; 2. biologisella monimuotoisuudella direktiivin 79/409/ETY liitteessä I lueteltuja lajien elinympäristöjä ja lajeja tai direktiivin 92/43/ETY liitteessä I, II ja IV lueteltuja luontotyyppejä ja lajeja sekä näiden direktiivien soveltamisalan ulkopuolelle jääviä luontotyyppejä ja lajeja, joita varten on nimetty suojelualueita kyseisten jäsenvaltioiden luonnonsuojelulainsäädännössä. (26) Jäsenvaltioiden olisi kannustettava toimijoita käyttämään asianmukaisia vakuutuksia tai muita taloudellisia turvajärjestelyjä, jotta ne voivat suoriutua tämän direktiivin mukaisista rahoitusvelvoitteistaan. 3. suojelun tasolla a) luontotyypin osalta luontotyyppiin ja sille luonteenomaisiin lajeihin kohdistuvien eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa alueen luontaiseen levinneisyyteen, rakenteeseen ja toimintoihin pitkällä aikavälillä sekä sille luonteenomaisten lajien eloonjäämiseen pitkällä aikavälillä jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan, jäsenvaltion alueella tai luontotyypin luonnollisella alueella,
25.6.2002 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 151 E/135 b) lajien osalta kyseiseen lajiin kohdistuvien eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa lajin kantojen levinneisyyteen ja lukuisuuteen pitkällä aikavälillä jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan, jäsenvaltion alueella tai lajin luonnollisella alueella; 14. oikeutetulla yksiköllä henkilöä, jolla kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen perusteiden mukaan on intressi, että ympäristövahinko korjataan, mukaan lukien elimet ja järjestöt, joiden tarkoituksena on niiden sääntöjen mukaan suojella ympäristöä ja jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön vaatimukset; 4. kustannuksilla kustannuksia, jotka ovat perusteltuja tämän direktiivin asianmukaisen ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi ja jotka sisältävät hallinnollisia, oikeudellisia ja täytäntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia, tietojen keräämisestä aiheutuvia kustannuksia ja muita yleisiä kustannuksia sekä kustannuksia seurannasta ja valvonnasta; 5. vahingolla välittömästi tai välillisesti tapahtuvaa mitattavissa olevaa luonnonvarojen haitallista muutosta ja/tai luonnonvarapalvelun huonontumista, jonka aiheuttaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva toiminto; 6. välittömällä uhalla riittävää todennäköisyyttä, että lähitulevaisuudessa tapahtuu ympäristövahinko; 7. maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjällä henkilöä, joka on nimetty asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksukyvyttömyyttä, selvitystilaa, toiminnan lopettamista tai vastaavia menettelyjä varten; 8. luonnonvaralla biologista monimuotoisuutta, vesiä ja maaperää, mukaan lukien maapohja; 9. toimijalla kaikkia henkilöitä, jotka harjoittavat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa, mukaan lukien toimintaa koskevan luvan haltija ja/tai henkilö, joka rekisteröi toiminnan tai ilmoittaa siitä; 15. palauttamisella vahingoittuneiden luonnonvarojen ja/ tai palvelujen palauttamista perustilaan; 16. korjaamisella tointa tai toimien yhdistelmää, joilla korjataan, kunnostetaan tai korvataan vahingoittuneita luonnonvaroja taikka hankitaan vastaavia luonnonvaroja ja/tai palveluja, mukaan lukien: a) ensisijainen korjaaminen, joka tarkoittaa kaikkia toimia, mukaan lukien luonnollinen ennallistaminen, jonka avulla palautetaan vahingoittuneet luonnonvarat ja/tai palvelut perustilaan, b) korvaava korjaaminen, joka tarkoittaa luonnonvaroihin ja/tai palveluihin liittyviä korjaavia toimia eri paikassa kuin siellä, missä luonnonvarat ja/tai palvelut ovat vahingoittuneet, sekä toimia, joita on toteutettu luonnonvarojen ja/tai palvelujen sellaisten väliaikaisten menetysten korvaamiseksi, jotka vallitsevat vahinkojen tapahtumispäivästä siihen saakka, kun vahingoittuneet luonnonvarat ja/tai palvelut palautetaan perustilaan. 17. palveluilla (tai luonnonvarapalveluilla ) jonkin luonnonvaran jonkin muun luonnonvaran ja/tai yleisön hyväksi suorittamaa tehtävää; 18. ympäristövahingolla 10. henkilöllä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä; 11. maaperän pilaantumisella tai maan ja maapohjan pilaantumisella välitöntä tai välillistä ihmisten toimista johtuvaa aineiden, valmisteiden, organismien tai mikroorganismien ihmisten terveyttä tai luonnonvaroja vahingoittavaa joutumista maahan ja maapohjaan; 12. ehkäisevillä toimenpiteillä toimenpiteitä, jotka toteutetaan ympäristövahingon välittömän uhan aiheuttaneen tapahtuman, toimen tai laiminlyöntien vuoksi kyseisen vahingon ehkäisemiseksi tai vähimmäistämiseksi; 13. ammatillisella toiminnalla myös voittoa tavoittelematonta toimintaa sekä yleisölle tarkoitettujen palvelujen tarjoamista; a) biologiselle monimuotoisuudelle aiheutunutta vahinkoa eli vahinkoa, joka vakavasti vaikuttaa haitallisesti biologisen monimuotoisuuden suojelun tasoon, b) vesille aiheutunutta vahinkoa eli vahinkoa, joka vaikuttaa haitallisesti vesien ekologiseen tilaan, ekologiseen potentiaaliin ja/tai kemialliseen tilaan siinä määrin, että tämä tila huonontuu tai todennäköisesti huonontuu jostakin direktiivissä Euroopan parlamentin ja neuvoston 2000/60/EY määritetyistä luokista, lukuun ottamatta haitallisia vaikutuksia, joihin sovelletaan direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 7 kohtaa, c) maaperälle aiheutunutta vahinkoa eli vahinkoa, joka aiheuttaa vakavaa mahdollista tai tosiasiallista haittaa kansanterveydelle maan ja maapohjan saastumisen tuloksena;
C 151 E/136 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 25.6.2002 19. arvolla tavaroiden, palveluiden tai rahan enimmäismäärää, jonka yksittäinen henkilö on valmis luovuttamaan hankkiakseen tietyn tavaran tai palvelun, tai tavaroiden, palveluiden tai rahan vähimmäismäärää, jonka yksittäinen henkilö on valmis hyväksymään luopuakseen tietystä tavarasta tai palvelusta. Luontotyypin tai lajin kokonaisarvo sisältää arvon, jonka yksittäiset henkilöt saavat luonnonvaran suorasta käytöstä, esimerkiksi uimisesta, veneilystä tai lintujen tarkkailusta, sekä arvon, jonka yksittäiset henkilöt antavat luontotyypeille ja lajeille riippumatta siitä, käyttävätkö he niitä suoraan. Tällöin ei oteta huomioon yksittäisten henkilöiden tulojen menetyksiä; a) öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta 27 päivänä marraskuuta 1992 tehty kansainvälinen yleissopimus; b) öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta 27 päivänä marraskuuta 1992 tehty kansainvälinen yleissopimus; c) siviilioikeudellisesta korvausvastuusta bunkkeriöljyvahingoissa 23 päivänä maaliskuuta 2001 tehty yleissopimus; 20. vedellä kaikkia direktiivin 2000/60/EY soveltamisalaan kuuluvia vesiä; 21. päästöllä aineiden, valmisteiden, organismien tai mikro-organismien päästämistä ympäristöön. 2. Edellä 1 artiklan 18 kohdan a alakohdassa tarkoitettubiologiselle monimuotoisuudelle aiheutunut vahinko ei sisällä haitallisia vaikutuksia silloin, kun ne aiheutuvat sellaisesta toimijan toimesta, johon viranomaiset ovat nimenomaisesti antaneet luvan direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 3 ja 4 kohdan täytäntöönpanosäännösten mukaisesti tai joidenkin muiden sellaisten kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti, jos niillä on vastaava vaikutus luontotyyppeihin tai lajeihin, joita suojellaan kansallisen luonnonsuojelulainsäädännön mukaisesti mutta jotka eivät kuulu direktiivin 79/409/ETY tai 92/43/ETY soveltamisalaan, edellyttäen, että kyseiset kansalliset säännökset takaavat ainakin samassa määrin myös tarvittavien korvaavien toimenpiteiden toteuttamisen. Biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneet vahingot eivät sisällä haitallisia vaikutuksia silloin, kun ne ovat tuloksena sellaisesta toimijan toimesta, johon viranomaiset ovat myöntäneet luvan direktiivin 79/409/ETY 9 artiklan tai direktiivin 92/43/ETY 16 artiklan täytäntöönpanosäännösten mukaisesti. d) vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä 3 päivänä toukokuuta 1996 tehty kansainvälinen yleissopimus; e) vahingonkorvausvastuusta vaarallisten aineiden maanteitse, rautateitse ja sisävesitse tapahtuvien kuljetusten yhteydessä 10 päivänä lokakuuta 1989 tehty yleissopimus. 4. Direktiiviä ei sovelleta tällaisiin ydinriskeihin eikä ympäristövahinkoihin tai tällaisen vahingon välittömään uhkaan, jos sen syynä on toiminta, joka kuuluu Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan taikka tapaus tai toiminta, jonka vastuusta tai korvauksista määrätään jossakin seuraavista sopimuksista: a) vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehty Pariisin yleissopimus sekä Brysselissä 31 päivänä tammikuuta 1963 allekirjoitettu lisäyleissopimus; b) korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehty Wienin yleissopimus sekä lisäkorvausvastuuta ydinvahinkojen alalla koskeva 12 päivänä syyskuuta 1997 tehty Wienin yleissopimus; 3 artikla Soveltamisala 1. Tätä direktiiviä sovelletaan ympäristövahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet liitteessä I lueteltujen ammatillisten toimintojen harjoittamisesta, sekä kaikkiin tällaisten vahinkojen välittömiin uhkiin, jotka ovat aiheutuneet kyseisistä toiminnoista. 2. Tätä direktiiviä sovelletaan biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneisiin vahinkoihin, jotka johtuvat muista kuin liitteessä I lueteltujen ammatillisten toimintojen harjoittamisesta, sekä kaikkiin kyseisten vahinkojen välittömiin uhkiin, jotka aiheutuvat kyseisistä toiminnoista. 3. Tätä direktiiviä ei sovelleta ympäristövahinkoon tai tällaisen vahingon välittömään uhkaan, jos syynä on tapaus, jonka vahinkovastuusta tai korvauksista määrätään jossakin seuraavista sopimuksista: c) Wienin ja Pariisin yleissopimusten soveltamisesta 21 päivänä syyskuuta 1988 tehty yhteispöytäkirja, d) vahingonkorvausvastuusta ydinaineiden merikuljetuksen yhteydessä vuonna 1971 tehty Brysselin yleissopimus. 5. Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta yhteisön lainsäädännön tiukempien säännösten soveltamista, joilla säännellään tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa, sekä yhteisön lainsäädäntöä, joka sisältää lainvalintasääntöjä. 6. Tätä direktiiviä ei sovelleta ympäristövahinkoon tai tällaisen vahingon välittömään uhkaan, jos sen on aiheuttanut laajalle levinnyt, hajakuormituksesta johtuva pilaantuminen, jonka yhteydessä ei voida osoittaa syy-yhteyttä vahingon ja tiettyjen yksittäisten toimijoiden toiminnan välillä.
25.6.2002 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 151 E/137 7. Tätä direktiiviä ei sovelleta toimiin, joiden yksinomaisena tarkoituksena on kansallinen puolustus. 8. Jollei 11 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, tässä direktiivissä ei anneta yksityisille osapuolille oikeutta saada korvauksia taloudellisista menetyksistä, joita heille on aiheutunut ympäristövahingon tai sen välittömän uhkan vuoksi. 4artikla Ehkäiseminen 1. Kun ympäristövahinkoa ei ole vielä tapahtunut, mutta on tällaisen vahingon välitön uhka, toimivaltaisen viranomaisen on joko pyydettävä toimijaa toteuttamaan tarpeelliset ehkäisevät toimenpiteet tai toteutettava itse nämä toimenpiteet. 6 artikla Ehkäisemiseen ja korjaamiseen liittyvät lisäsäännökset 1. Jollei 9 artiklan 1 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan tarpeelliset ehkäisevät tai korjaavat toimenpiteet, kun a) ei ole mahdollista yksilöidä vahingon tai sen välittömän uhan aiheuttanutta toimijaa; b) toimija voidaan yksilöidä, mutta tällä ei ole riittävästi taloudellisia varoja toteuttamaan mitään tarpeellisista ehkäisevistä tai korjaavista toimenpiteistä; 2. Rajoittamatta mitään muita toimia, joita toimivaltainen viranomainen voi edellyttää 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun toimijat ovat tietoisia välittömästä uhasta tai niiden pitäisi olla tietoisia tällaisesta välittömästä uhasta, näiden toimijoiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi odottamatta, että toimivaltainen viranomainen sitä vaatii. 3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tarvittaessa ja joka tapauksessa, kun ympäristövahingon välitön uhka ei lakkaa toimijan toteuttamista ehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta, että toimijoiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tilanteesta. 4. Jos toimija ei noudata 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja velvoitteita, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarpeelliset ehkäisevät toimenpiteet. 5 artikla Korjaaminen 1. Jos on tapahtunut ympäristövahinko, toimivaltaisen viranomaisen on joko pyydettävä toimijaa toteuttamaan tarpeelliset korjaavat toimenpiteet tai toteutettava itse kyseiset toimenpiteet. 2. Jos toimija ei noudata 1 kohdassa esitettyä pyyntöä, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarpeelliset korjaavat toimenpiteet. 3. Tarpeelliset korjaavat toimenpiteet määritetään liitteen II mukaisesti. 4. Jos on sattunut useita ympäristövahinkoja siten, että toimivaltainen viranomainen ei voi varmistaa, että tarpeelliset korjaavat toimenpiteet toteutetaan samanaikaisesti, toimivaltainen viranomainen on oikeutettu päättämään, mikä ympäristövahinko on korjattava ensisijaisesti. Tätä päätöstä tehdessään toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon muun muassa ympäristövahinkojen luonne, laajuus, vakavuus ja luonnollisen palautumisen mahdollisuus. c) toimija voidaan yksilöidä, mutta tällä ei ole riittävästi taloudellisia varoja toteuttamaan kaikki tarpeelliset ehkäisevät tai korjaavat toimenpiteet; tai d) toimijalla ei ole tämän direktiivin mukaisesti velvoitetta vastata tarvittavien korjaavien tai ehkäisevien toimenpiteiden kustannuksista. 2. Edellä 1 kohdan a c alakohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet eivät rajoita tämän direktiivin mukaista asianomaisen toimijan taloudellista vastuuta eivätkä rajoita EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa. 7 artikla Kustannusten periminen 1. Jollei 8, 9 ja 10 artiklasta muuta johdu, toimivaltaisen viranomaisen on perittävä vahingon tai sen välittömän uhan aiheuttaneelta toimijalta kustannukset, jotka sille ovat aiheutuneet tämän direktiivin mukaisten ehkäisevien tai korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta. 2. Lisäksi toimivaltaisen viranomaisen on perittävä vahingon tai vahingon välittömän uhan aiheuttaneelta toimijalta kustannukset, jotka aiheutuvat merkittävän ympäristövahingon tai tilanteen mukaan vahinkoa koskevan välittömän uhan arvioimisesta. 8 artikla Tiettyjen biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneiden vahinkojen kustannusten jakaminen Jollei 10 artiklasta muuta johdu, 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun ei ole todettu, että vahingon tai vahingon välittömän uhan aiheuttanut toimija on toiminut tuottamuksellisesti tai huolimattomasti, tämä toimija ei ole velvollinen vastaamaan tämän direktiivin mukaisesti aiheutuvista ehkäisevistä tai korjaavista toimenpiteistä johtuvista kustannuksista.
C 151 E/138 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 25.6.2002 9 artikla Poikkeukset 1. Jollei 10 artiklasta muuta johdu, ympäristövahinko tai välitön uhka sen tapahtumisesta ei kuulu direktiivin soveltamisalaan, jos sen aiheuttaa a) aseellinen konflikti, vihollisuudet, sisällissota tai kapina; b) poikkeuksellinen, väistämätön tai hallitsematon luonnonilmiö; c) päästö tai tapahtuma, joka on sallittu asiaa koskevissa laeissa ja asetuksissa taikka toimijalle myönnetyssä luvassa tai hyväksynnässä; d) päästö tai toiminta, joita tieteellisten ja teknisten tietojen perusteella ei pidetty vahingollisena, kun päästö laskettiin ympäristöön tai toiminta tapahtui. 2. Jos toimija on ollut huolimaton, 1 kohdan c ja d alakohtaa ei sovelleta. 3. Jollei 10 artiklasta muuta johdu, toimijaa ei voida velvoittaa vastaamaan tämän direktiivin mukaisesti toteutetuista ehkäisevistä tai korjaavista toimenpiteistä johtuvista kustannuksista, jos ympäristövahinko tai sen välitön uhka johtuu seuraavista: a) kolmannen tekoa, jonka tarkoituksena on aiheuttaa vahinkoa ja jonka yhteydessä on ilmennyt vahinko tai sen välitön uhka asianmukaisista turvallisuustoimenpiteistä huolimatta; taikka b) kansallisen viranomaisen pakottavan määräyksen, ohjeen taikka muun oikeudellisesti sitovan tai pakollisen toimenpiteen noudattaminen. 4. Kun toimija on henkilö, joka toimii maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjänä, tällä henkilöllä ei ole henkilökohtaista velvoitetta vastata tämän direktiivin mukaisesta vahinkojen ehkäisemisestä tai korjaamisesta johtuvista kustannuksista, jos tämä toimii maksukyvyttömyyttä, selvitystilaa ja toiminnan lopettamista tai vastaavia menettelyjä koskevien kansallisten säännösten mukaisesti eikä muutoin toimi tuottamuksellisesti tai huolimattomasti. 10 artikla Tiettyjen ehkäisevien toimenpiteiden kustannusten jakautuminen 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimijat vastaavat kaikissa olosuhteissa kaikista ehkäisevistä toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista, kun toimijan velvollisuutena olisi ollut toteuttaa kyseiset toimenpiteet noudattaakseen lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka säätelevät niiden toimintaa, mukaan lukien lupien tai hyväksyntöjen ehdot. 2. Laadittaessa 1 kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 4 artiklaa ei oteta huomioon. 11 artikla Kustannusten jakautuminen, kun vahingon aiheuttajia on useita 1. Jollei 2 kohdasta muuta johdu, kun toimivaltainen viranomainen voi riittävän varmasti osoittaa, että vahinko on aiheutunut useiden toimijoiden toimista tai laiminlyönneistä, jäsenvaltiot voivat säätää, että asianomaiset toimijat ovat vahingosta yhteisvastuullisia tai että toimivaltainen viranomainen osoittaa oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti kullekin toimijalle kuuluvan osuuden kustannuksista. 2. Toimijoiden, jotka voivat osoittaa, missä määrin vahinko aiheutuu heidän toiminnastaan, on vastattava ainoastaan kustannuksista, jotka liittyvät vahingon siihen osaan. 3. Tämä direktiivi ei rajoita kansallisen lainsäädännön takautumisoikeutta koskevien säännösten soveltamista. 12 artikla Vanhentumisaika kustannusten perimiselle Toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus käynnistää tämän direktiivin mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä aiheutuneiden kustannusten perimismenettely vahingon tai sen välittömän uhan aiheuttaneelta toimijalta viiden vuoden kuluessa siitä, kun kyseiset toimenpiteet on toteutettu. 13 artikla Toimivaltainen viranomainen 1. Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa tässä direktiivissä säädetyistä tehtävistä. Jos jäsenvaltio päättää olla antamatta toimivaltaiselle viranomaiselle toimivaltuuksia tehdä sitovia päätöksiä tai valvoa kyseisten päätösten noudattamista, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava, että tuomioistuimella tai muulla riippumattomalla ja puolueettomalla julkisella elimellä on toimivalta tehdä kyseisiä päätöksiä ja valvoa niiden noudattamista. 2. Riippumatta siitä, onko 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun päätöksen tehnyt toimivaltainen viranomainen, tuomioistuin tai muu riippumaton ja puolueeton julkinen elin, toimivaltaisen viranomaisen velvollisuutena on todeta, mikä toimija on aiheuttanut ympäristövahingon tai sen välittömän uhan, arvioida vahingon tai sen välittömän uhan vakavuus ja päätettävä, mitä korjaavia toimenpiteitä olisi toteutettava liitteen II mukaisesti. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen toteuttaa tämän direktiivin mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi tarpeelliset tutkimukset riippumatta aiemmista 14 artiklan mukaisesti tehdyistä toimintapyynnöistä. Tätä varten toimivaltaisella viranomaisella on oikeus vaatia, että kyseinen toimija toimittaa kaikki tutkimusta varten tarpeelliset tiedot.
25.6.2002 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 151 E/139 Jäsenvaltioiden on määritettävä yksityiskohtaiset järjestelyt, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi vaatia kyseisiä tietoja. on ryhtynyt tai tulee ryhtymään direktiivin soveltamisen varmistamiseksi sen tarkoituksen asianmukaisen saavuttamisen edellyttämässä määräajassa. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen voi valtuuttaa kolmannen toteuttamaan tarpeelliset ehkäisevät tai korjaavat toimenpiteet tai vaatia, että tämä toteuttaa ne. 5. Kaikissa tämän direktiivin mukaisesti tehdyissä päätöksissä, joissa edellytetään ehkäiseviä tai korjaavia toimenpiteitä, on esitettävä tarkat perusteet siitä mihin päätös perustuu. Tästä päätöksestä on viipymättä ilmoitettava asianomaiselle toimijalle, jolle on samalla ilmoitettava kaikista tämän käytettävissä olevista, jäsenvaltioissa voimassa olevan lainsäädännön mukaisista muutoksenhakukeinoista sekä näiden määräajoista. 14artikla Toimintapyyntö 1. Rajoittamatta toimivaltaisen viranomaisen oma-aloitteisesti käynnistämiä tutkimuksia henkilöillä, joihin ympäristövahinko vaikuttaa haitallisesti tai todennäköisesti vaikuttaa haitallisesti, sekä oikeutetuilla yksiköillä on oikeus ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille havainnoista, jotka liittyvät heidän tiedossaan oleviin ympäristövahinkoihin, sekä oikeus pyytää, että toimivaltaiset viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin tämän direktiivin mukaisesti. 2. Toimivaltaisella viranomaisella on oikeus pyytää, että toimintapyyntöön liitetään kaikki tarpeelliset tiedot, jotka tukevat merkittäviä ympäristövahinkoja koskevia havaintoja. 3. Jos toimintapyyntö ja siihen liittyvät havainnot osoittavat riittävän uskottavasti, että ympäristövahinko on tapahtunut, toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava kyseisiä havaintoja ja toimintapyyntöjä. 15 artikla Uudelleentarkastelumenettelyt 1. Kaikilla henkilöillä tai oikeutetuilla yksiköillä, jotka ovat jättäneet toimintapyynnön tämän direktiivin mukaisesti, on oikeus käynnistää tuomioistuimessa tai muussa riippumattomassa ja puolueettomassa julkisessa elimessä menettely, jossa voidaan tarkastaa toimivaltaisen viranomaisen päätösten, toimien tai laiminlyöntien menettelyllinen ja sisällöllinen laillisuus. 2. Tämä direktiivi ei rajoita kansallisen lainsäädännön säännösten noudattamista, jotka edellyttävät, että kaikki hallinnolliset uudelleentarkastelumenettelyt käytetään ennen oikeudellisia uudelleentarkastelumenettelyjä. 16 artikla Taloudellinen turva Jäsenvaltioiden on kannustettava toimijoita käyttämään kaikkia asianmukaisia vakuutuksia tai muita taloudellisen turvan muotoja. Jäsenvaltioiden on myös edistettävä sitä, että talous- ja rahoitusalan toimijat, mukaan lukien rahoituspalveluala, kehittävät sopivia vakuutuksia tai muita taloudellisen turvan muodon välineitä. 17 artikla Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö Jos ympäristövahinko vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa useisiin jäsenvaltioihin, näiden jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset ja tehokkaat ympäristövahingon korjaavat tai tarvittaessa ehkäisevät toimet. 4. Toimivaltaisen viranomaisen on annettava asianomaiselle toimijalle tilaisuus lausua toimintapyynnöstä ja siihen liittyvistä havainnoista. 5. Toimivaltaisen viranomaisen on mahdollisimman pian tai joka tapauksessa kohtuullisessa määräajassa ympäristövahingon luonne, laajuus ja vakavuus huomioon ottaen, ilmoitettava asianomaiselle henkilölle tai oikeutetulle yksikölle päätöksestään, toteutetaanko toimia vai ei, sekä perusteltava päätöksensä. 18 artikla Suhde kansalliseen lainsäädäntöön 1. Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta tiukempia säännöksiä ympäristövahinkojen ehkäisemisestä ja korjaamisesta, mukaan lukien tämän direktiivin vaatimusten kohteena olevien ehkäisevien ja korjaavien toimien ja vastuuseen asetettavien osapuolten lisäämisen tai taloudellisen vastuun jakamista eri osapuolille taikka niiden kesken. 6. Jos toimivaltainen viranomainen ei asianmukaisesta ripeydestä huolimatta pysty 5 kohdassa tarkoitetun ajanjakson kuluessa tekemään päätöstä toimintapyynnön johdosta, toimivaltaisen viranomaisen on neljän kuukauden kuluessa toimintapyynnön esittämisestä ilmoitettava asianomaiselle henkilölle tai oikeutetulle yksikölle toimista ja toimenpiteistä, joihin se 2. Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltiota antamasta asianmukaisia säännöksiä esimerkiksi sen estämiseksi, että perittäisiin päällekkäisiä korvauksia tilanteissa, joissa niitä hakevat sekä toimivaltainen viranomainen tämän direktiivin mukaisesti että henkilö, jonka omaisuuteen vahinko vaikuttaa.
C 151 E/140 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 25.6.2002 19 artikla Ajallinen soveltaminen 1. Tätä direktiiviä ei sovelleta vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet ennen 21 artiklan 1 kohdassa mainittua päivää toteutetuista toimista. Erityisesti tätä direktiiviä ei sovelleta vahinkoihin, jos ne ovat aiheutuneet jätteestä, jonka käsittely tapahtui lainmukaisesti luvallisissa jätteenkäsittelylaitoksissa ennen 21 artiklan 1 kohdassa mainittua päivää, tai aineista, jotka on päästetty laitoksista ympäristöön ennen 21 artiklan 1 kohdassa mainittua päivää. 2. Jos toimivaltainen viranomainen voi todeta riittävällä varmuudella, että ympäristövahingon on aiheuttanut toiminta, joka on tapahtunut 21 artiklan 1 kohdassa mainitun päivän jälkeen, tätä direktiiviä sovelletaan, jollei toimija pysty osoittamaan, että vahingon aiheuttanut toiminta tapahtui ennen kyseistä päivää. 3. Edellä 2 kohtaa ei sovelleta toimijoihin, jotka ovat jättäneet vuoden kuluessa 21 artiklan 1 kohdassa mainitusta päivästä toimivaltaiselle viranomaiselle selvityksen kaikista mahdollisista ympäristövahingoista, jotka heidän toimintansa on voinut aiheuttaa ennen 21 artiklan 1 kohdassa mainittua päivää. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimijoiden toimittama selvitys on laadun ja totuudenmukaisuuden osalta luotettava. 20 artikla Kertomus Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kertomus tämän direktiivin soveltamisesta saadusta kokemuksesta viimeistään [päivämäärä viisi vuotta seuraavassa artiklassa mainitun päivämäärän jälkeen]. Kansallisten kertomusten on sisällettävä liitteessä III asetetut tiedot. Komissio antaa tämän perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja tekee tarpeelliseksi katsomansa ehdotukset. 21 artikla Täytäntöönpano 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä heinäkuuta 2005. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset sekä vastaavuustaulukko tämän direktiivin säännöksistä ja antamistaan kansallisista säännöksistä. 22 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 23 artikla Osoitus Tämä direktiivi on osoitettukaikille jäsenvaltioille.
25.6.2002 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 151 E/141 LIITE I 3 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT TOIMINNOT Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY ( 1 ) mukaisesti lupaa edellyttävä laitosten toiminta. Teollisuuslaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen estämisestä 28 päivänä kesäkuuta annetun neuvoston direktiivin 84/360/ETY ( 2 ) mukaisesti lupaa edellyttävä laitosten toiminta mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ilmaan päästettävien epäpuhtauksien osalta. Tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta 4 päivänä toukokuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/464/ETY ( 3 ) mukaisesti lupaa edellyttävä laitosten toiminta mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvien vaarallisten aineiden päästöjen osalta. Pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 17 päivänä joulukuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 80/68/ETY ( 4 ) perusteella lupaa edellyttävä laitosten toiminta mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvien vaarallisten aineiden päästöjen osalta. Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY ( 5 ) perusteella lupaa, hyväksyntää tai rekisteröintiä edellyttävä laitosten toiminta mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvien vaarallisten aineiden päästöjen osalta. Huom.: Direktiivin 2000/60/EY 22 artiklalla kumotaan direktiivit 76/464/ETY ja 80/68/ETY 22 päivästä joulukuuta 2013. Direktiivin 2000/60/EY säännöksiä sovelletaan kaikilta osin 23 päivästä joulukuuta 2013. Tämän vuoksi direktiivi 2000/60/EY otetaan huomioon tämän direktiivin soveltamista varten vasta kyseisestä päivämäärästä alkaen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY perusteella ennalta haettavaa lupaa edellyttävä vedenotto ja patoaminen. Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY ( 6 ) ja vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY ( 7 ) perusteella lupaa tai rekisteröintiä edellyttävät jätteiden käsittelytoimet, mukaan lukien jätteiden ja vaarallisten jätteiden keräily, kuljetus, käsittely ja kaatopaikalle sijoittaminen sekä kyseisten toimien valvonta sekä kaatopaikkojen seuranta. Näihin toimiin kuuluvat muun muassa kaatopaikkatoiminta kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY ( 8 ) sekä polttolaitosten toiminta jätteenpoltosta 4 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY ( 9 ) mukaisesti. Vaarallisten aineiden valmistus, käyttö, varastointi ja kuljetus tietyn yrityksen alueella tai vaarallisten aineiden päästäminen ympäristöön, sellaisina kuin ne on määritelty vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetussa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY ( 10 ) ja sikäli kun ne kuuluvat mainitun direktiivin soveltamisalaan. ( 1 ) EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26. ( 2 ) EYVL L 188, 16.7.1984, s. 20. ( 3 ) EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23. ( 4 ) EYVL L 20, 26.1.1980, s. 43. ( 5 ) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. ( 6 ) EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 24 päivänä toukokuuta 1996 tehdyllä komission päätöksellä 96/350/EY (EYVL L 135, 6.6.1996, s. 32), jolla muutettiin direktiivin liitteitä II A ja II B. ( 7 ) EYVL L 377, 31.12.1991, s. 20, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetulla neuvoston direktiivillä 94/31/EY (EYVL L 168, 2.7.1994, s. 28). ( 8 ) EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1. ( 9 ) EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91. ( 10 ) EYVL 196, 16.8.1967, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kahdennenkymmenennenkahdeksannen kerran 6 päivänä elokuuta 2001 annetulla komission direktiivillä 2001/59/EY (EYVL L 225, 21.8.2001, s. 1).
C 151 E/142 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 25.6.2002 Vaarallisten valmisteiden valmistus, käyttö, varastointi ja kuljetus tietyn yrityksen alueella tai vaarallisten valmisteiden päästäminen ympäristöön sellaisina kuin ne määritellään vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/45/ETY ( 1 ) ja sikäli ne kuuluvat mainitun direktiivin soveltamisalaan. Kasvinsuojeluaineiden ja kasvinsuojeluaineissa käytettyjen tehoaineiden valmistus, käyttö, varastointi, kuljetus tai päästäminen ympäristöön, sellaisina kuin ne määritellään kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/414/ETY ( 2 ), ja sikäli kuin ne kuuluvat mainitun direktiivin soveltamisalaan. Biosidituotteiden tai biosidituotteissa käytettyjen tehoaineiden valmistus, käyttö, varastointi ja kuljetus ja päästäminen ympäristöön sellaisina kuin ne on määritelty biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/8/EY ( 3 ) ja sikäli kuin ne kuuluvat mainitun direktiivin soveltamisalaan. Vaarallisten tai pilaavien aineiden tie-, rautatie-, sisävesi-, meri- tai ilmakuljetukset, sellaisina kuin ne on määritelty joko vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/55/EY ( 4 ) liitteessä A, vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 23 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/49/EY ( 5 ) liitteessä tai vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita kuljettavia aluksia koskevista vähimmäisvaatimuksista niiden ollessa matkalla yhteisön merisatamiin tai poistuessa niistä 13 päivänä syyskuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/75/ETY ( 6 ). Muuntogeenisten mikro-organismien suljettu käyttö, mukaan lukien kuljetus sellaisina kuin se määritellään geneettisesti muunnettujen mikro-organismien käytöstä suljetuissa oloissa 23 päivänä huhtikuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/219/ETY ( 7 ) ja sikäli kun se kuuluu mainitun direktiivin soveltamisalaan. Muuntogeenisten organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön tai kuljetus sellaisina ne määritellään geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/18/EY ( 8 ) ja sikäli kun ne kuuluvat mainitun direktiivin soveltamisalaan. ( 1 ) EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1. Vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/45/EY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 7 päivänä elokuuta 2001 annettu komission direktiivi 2001/60/EY (EYVL L 226, 22.8.2001, s. 5). ( 2 ) EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 28 päivänä marraskuuta 2001 annetulla komission direktiivillä 2001/103/EY (EYVL L 313, 30.11.2001, s. 37). ( 3 ) EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 12 päivänä lokakuuta 2001 annetulla komission direktiivillä 2001/87/EY (EYVL L 276, 19.10.2001, s. 17). ( 4 ) EYVL L 319, 12.12.1994, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 29 päivänä tammikuuta 2001 annetulla komission direktiivillä 2001/7/EY (EYVL L 30, 1.2.2001, s. 43). ( 5 ) EYVL L 235, 17.9.1996, s. 25, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 29 päivänä tammikuuta 2001 annetulla komission direktiivillä 2001/6/EY (EYVL L 30, 1.2.2001, s. 42). ( 6 ) EYVL L 247, 5.10.1993, s. 19, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 1 päivänä lokakuuta 1998 annetulla komission direktiivillä 98/74/EY (EYVL L 276, 13.10.1998, s. 7). ( 7 ) EYVL L 117, 8.5.1990, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 26 päivänä lokakuuta 1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/81/EY (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 13). ( 8 ) EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.
25.6.2002 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 151 E/143 1. Johdanto LIITE II YMPÄRISTÖVAHINKOJEN KORJAAMINEN Tässä liitteessä esitetään säännöt, joita toimivaltaisen viranomaisen on noudatettava ympäristövahinkojen korjaamisen varmistamiseksi. 2. Vahinkojen korjaamisen tavoitteet 2.1 Ympäristövahinkojen korjaaminen biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneiden vahinkojen ja vesien pilaantumisen osalta toteutetaan palauttamalla ympäristö kokonaisuutena perustilaan. Jäljempänä olevan 3.2.3 kohdan mukaisesti tavoite saavutetaan periaatteessa palauttamalla vahingoittuneet luontotyypit, lajit sekä asiaan liittyvät luonnonvarat ja palvelut tai vedet perustilaan sekä korvaamalla mahdolliset väliaikaiset menetykset. Korjaaminen tehdään kunnostamalla tai korvaamalla vahingoittuneet luonnonvarat ja/tai palvelut tai hankkimalla niitä vastaavat luonnonvarat ja/tai palvelut joko alueella, jolla alkuperäiset luonnonvarat tai palvelut ovat sijainneet, tai muualla. 2.2 Ympäristövahinkojen korjaaminen vesien pilaantumisen ja biologisen monimuotoisuuden vahingoittumisen osalta edellyttää myös, että poistetaan ihmisten terveydelle koitunut vakava haitta tai mahdollinen vakava haitta. 2.3 Jos pilaantunut maaperä tai maapohja aiheuttaa vakavaa haittaa ihmisten terveydelle tai voisi aiheuttaa tällaisen riskin, on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseessä olevia saasteita valvotaan tai vähennetään tai ne eristetään tai poistetaan siten, että pilaantunut maaperä ei aiheuta ihmisten terveydelle vakavaa haittaa tai mahdollista vakavaa haittaa, joka olisi ristiriidassa kyseisen maa-alueen tämänhetkisen tai todennäköisen tulevan käytön kanssa. Todennäköinen tuleva käyttö arvioidaan vahingon tapahtumisen aikana voimassa olleiden maankäyttösääntöjen perusteella. 2.4 Tämän direktiivin tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös, että vahinkoja korjataan niiden väliaikaisten menetysten korvaamiseksi, jotka vallitsevat vahinkojen tapahtumispäivästä siihen saakka, kun saavutetaan perustila. 3. Vahinkojen korjaaminen 3.1 Kohtuullisten korjausvaihtoehtojen yksilöiminen Ensisijaisten korjaavien toimien yksilöiminen 3.1.1 Toimivaltaisen viranomaisen on harkittava mahdollisuutta luonnolliseen palautumiseen, jolloin ei suoraan pyritä toimenpitein palauttamaan luonnonvaroja ja/tai palveluja perustilaan tai sitä kohti. 3.1.2 Toimivaltaisen viranomaisen on myös harkittava vaihtoehtoja, jotka koostuvat suorista toimista luonnonvarojen ja palvelujen palauttamiseksi perustilaan nopeutetussa aikataulussa. Korvaavien korjaavien toimien määrittäminen 3.1.3 Kunkin vaihtoehdon osalta toimivaltainen viranomainen harkitsee korvaavia korjaavia toimia, joilla korvataan luonnonvarojen ja palvelujen väliaikaiset menetykset ennen palautumista. 3.1.4 Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että korvaavissa korjaavissa toimissa otetaan huomioon menetetty käyttöaika määritettäessä luonnonvarojen ja/tai palvelujen arvo. 3.1.5 Sikäli kun se on mahdollista, toimivaltaisen viranomaisen on korvaavia korjaavia toimia arvioidessaan ensimmäiseksi harkittava toimia, joiden avulla voidaan saavuttaa samantyyppisiä ja -laatuisia sekä arvoltaan samanlaisia luonnonvaroja ja palveluja kuin vahingoittuneet. 3.1.6 Määrittäessään niiden korjaavien toimien laajuutta, joilla saavutetaan samantyyppiset ja -laatuiset sekä arvoltaan samanlaiset luonnonvarat ja/tai palvelut, viranomaisten on harkittava luonnonvara- tai palvelukohtaisen lähestymistavan käyttämistä toimien laajuuden määrittämisessä. Tällöin toimivaltainen viranomainen määrittää sellaisen korjaavien toimien laajuuden, jolla saavutetaan menetettyjä määrällisesti vastaavat luonnonvarat ja/tai palvelut.