Numero 6 Kesäkuu 2018
Piäkirjoitus Haukves - lehden kesäkuun julkaisu on jälleen jaettu postilaatikoihin ja lähetetty lehden tilanneille ympäri Suomenniemeä. Iso kiitos jälleen aktiivisille kyläläisille lehden materiaalin tuottamisesta ja vaivannäöstä. Jaettu tieto moninkertaistaa elämykset ja kokemukset, sanoo uusi varparantalainen sananlasku. Elämme kyläyhteisöissämme uuden alussa. Reilun vuoden valmisteltu turvallisuus- ja hyvinvointisuunnitelma on työstetty yhteisvoimin valmiiksi, toki sitä päivitetään jatkuvasti ajantasaiseksi. Koko turvallisuus- ja hyvinvointisuunnitelmaa ei saatu mahdutetuksi tähän lehteen, johon koottiin toimenpiteitä ja yhteystietoja. Koko suunnitelma on luettavissa kyläyhdistyksen kotisivuilta. Olemme suorittaneet kyselyn naapuriavun tarpeesta ja - tekijöistä # mietuun kampanjan tiimoilta, josta juttua sisäsivuilla. mietuun - kampanjan on lanseerannut julkisuuteen Pohjois- Karjalan Enossa asusteleva elokuvaohjaaja Markku Pölönen, joka on antanut kyläyhdistykselle valtuudet käyttää kampanjalogoa ei kaupallisiin tarkoituksiin. Tätä kirjoitettaessa ei vielä tiedetty kyselyjen tuloksia, mutta tiedotamme niistä piakkoin. Kyläyhdistys on toukokuun alusta lukien palkannut palkkatuella ympäristötyöntekijän ja kyläavustajan tehtäviin Ari Asikaisen Ahvensalmelta. Ari hoitaa uimarantojen, laavujen, kotien sekä kuntourien kunnostuksia. Kyläavustajan tarpeellisuudesta teimme kyselyn kyläläisille, jonka mukaisesti Ari suorittaa kyläavustajan tehtäviä. Tälle vuodelle kyläyhdistyksellä ei ole kehittämishankkeita suunnitteilla. Viime vuonna toteutimme kolme erillistä kehittämishanketta, jotka elävät jatkossakin. Sadankorjuuiltamien jatkoksi on luvassa Kekri-iltamat lokakuussa, jossa syödään jälleen hyvin paikallista ruokaa sekä nautitaan ohjelmallisesta osiosta. Juvolan koulun lopettamista olemme vastustaneet monissa eri rintamissa. Etukäteisarvion mukaan näyttää siltä, että Juvolan koulu saa jatkaa toimintaansa alueen lapsien opinahjona. Paljon on tapahtunut ja tapahtumassa. Tavoitteena on korostaa kylien yhteisöllisyyttä niin kylien sisällä kuin keskenään. Tässä me kaikki olemme avainasemassa. Hyvää ja toivottavasti lämmintä kesää Jukka Nokelainen Piätoimittaja Mie tuun Kaks mummoo män mustikkaa. Toine ei mahtunukkaa. Mummo ja pappa pelas jalakapalloo. Pappa hävis. Ehinnät jatkuu vieläkii. Joku suattas näitä vitsinä pittee, mutta tää suattaa hyvinnii olla totta. Toisen mummon rollaattori ei suata mättäikössä kulokee, tai ei oo kyytiä kulettammaa mustikkapaikale. Tai ei oo sitä toista mummoo, jonka kansa lähtis. Lähtisitkö sie? Papala tementia vaivoo ja mummo on hättee kärsimässä ku ei oo saunan lämmittäjä kotona kylöpyiltana, vuan suattaa karhun suuhun mehässä hortoillessaa joutuu. Takkisakkii jätti tuoho tuolin selekänojale. Palentuu vielä. Yksportaine hoitojärjestelmä kannustaa immeisiä yhä pitempää asumaa kotona, mutta kothoito on jommosennii ylkuormitettu. Sikspä justiisa tämmöne Mietuun- nuapurapujärjestelmä onnii hyvä tiälä muaseuvvula ja ulottuuha 2 se kaupuntiinnii entisile kylän eläjile napanuoran kautta. Parastaha siinä on se jotta ällyy ihekkii hiljentöö vauhtii ja siinä kahvikupposen iärelä immöö perimätietoo ja samala muistaa ihekkii tuassiisa niitä asioita, joita on töytäillessää unohtanu. Mutta ei se nuapur-apu pelekästää vanhoja nykäse. Monta ihmeellistä assiita on mualimassa johon suattaa tarvita appuu nuorempikkii, vaikka kaivon pohjaventtiilin vaihtamissee tai yläkamanan veistoo. Silikoonittii suattaa tarvita päivitystä. Ja mikäpä on siinä huastellessa niitä näitä siinä sivussa. Kehhuu pullia mitenkä on mustiks osattu paistoo ja sannoo jotta näin laiha kahvi ei vie yöunia. Hyvilä mielin voip männä muate ja miettii mihinkä sitä ihe tarviis appuu, vaikka juttuseuraks. Hyvä on meijän tiälä. Olla oman hajusia. Luonnollisia persoonia. Laureeni
Jenni, Miika ja Mikael ovat Paja-ahon uudet asukkaat. Pajan uusi elämä Keskellä Haukiniemen kylää Paja-aholla on paja, jonka tontin osti vuonna 1962 Erkki Nikkonen, Seppä-Erkko. Erkko rakensi tontille ensin pajan ja sitten asuintalon. Pajassa syntyi monet kiukaat myös meille Hietalaan ja mm. Luostarisen Heikin kaivuri kävi siellä useasti hitsattavana. Metalli jalostui käyttöön. Vuonna 2016 helmikuussa Jenni ja Miika Lääperi ostivat Paja-ahon ja Paja-pellon. Ratkaiseva asia ostamiseen oli juuri tuo paja, jolle heille oli tarvetta ja kaupungissa asuminenkaan ei kiinnosta. He muuttivat tontille heinäkuussa 2016 ja taloon sisään saman vuoden marraskuussa kun remontti sen salli. Talo sai remontissa uudet eristeet seiniin ja lattioihin ja sisäpinnat. Mikael (4 v) odottaa pääsyä Juvolan kouluun. Kanala odottaa kesäkanoja ja tuvassa on ilona kuningaspython Pertti. Jenni venealan ammattilaisena on Miikan konsultoimana kunnostanut myös vanhan legendaarisen kilpaveneen Weedo GTn, joka kunnostettiin jäykisteitä myöten ja ohikulkijat meinasivat ostaa veneen väkisin. Eipä myyty. Näin virtaa aika ja vesi Haukivedessä, mutta Paja-aho on saanut uudet eläjänsä ja pajassa taas metalli kilahtaa ja etsii jalompia muotojaan. Nuo autot, jotka uutena saattoivat aikoinaan pajalla piipahtaa, saavat siellä nyt uuden elämän. Ja on ne mahottoman hyvän näkösiä. Ooppelit. Teksti ja kuvat Jukka Laurio Paja on muuten ennallaan, mutta sinne on ilmestynyt autonosturi, joka liittyy oleellisesti autoharrastukseen. Pihalla on nimittäin monta vanhaa Opelia kunnostettavana. Löytyy Monza -83, Manta -70, Commodore -70, 2-ovinen Rekord farmari -67. Siinä pajan edessä näkyy Hardtop Rekord -67, joka on nyt varaosa-autona. Jostakin on kuitenkin ollut pakko luopua, kuten vuoden -62 Opel Olympiasta. Kysyin pitääkö paikkaansa väite, että ei tarvitse käydä autokoulua, jos ostaa Opelin. Ei kuulemma pidä paikkaansa 3 Vanhassa Opelissa vara parempi.
Uusi silta valmistui Juvolan Pentinsalmeen 1935 Ahon talon isännät Eemil Vikla ja Artturi Ojasalo tekivät ensimmäisen sillan Pentinsalmeen. Juvolan kylän pohjoiosassa on Sorsasalon saari, kooltaan n. 1200 hehtaaria. Aikoinaan saaren erotti mantereesta kapeimmillaan vain noin 50 metrin levyinen matala salmi. Saarella oli ja on vieläkin kymmenkunta vakinaista asumusta. Joka talolla oli ennen vene liikkumista varten, mantereella oma rantautumispaikka, jossa oli vaja hevoskärryille. Hevoset uitettin yli mantereelle ja kärryvajasta otettiin kiesit, joilla matka jatkui eteenpäin.talvisin kulku oli helpompaa, jääteitse pääsi Juvolaan, kauppaan, kouluun, ja linjurilla kaupunkiin asioille. Vuonna 1935 Ahon talon isännät Eemil Vikla ja Artturi Ojasalo tekivät ensimmäisen sillan Pentinsalmeen. Maa-aines ja tarvittavat kivet kuljetettiin paikalle hevospelissä. Muut saarelaiset olivat haluttomia osallistumaan sillan tekoon. Sillan ylitti kuitenkin ensimmäisenä emäntä, joka tuumasi mennessään : ennen varis kuin vaivan nähnyt. Ojasalossa oli auto, mutta kunnollisen tien puuttuessa auto oli Ilmari Ojasalon saranissa tiilitehtaalla, sieltä pääsi ajelemaan niin kesällä kuin talvellakin. Liikenne lisääntyi ja seuraava silta tehtiin Säämingin kunnan työttömyystöinä v. 1957. Vesa Ojasalo nojaamassa siltaan vuonna 1957. Alemmassa kuvassa Pentinsalmen silta vuonna 1936. Tällöin parannettin myös Sorsalolle menevää tietä, sekä ruopattiin salmea. Talviauraus Sorsasaloon alkoi vasta 1950-luvun lopulla. Siihen asti maidot piti viedä joka aamu hevosella Juvolaan, jonne oli matkaa 5-10 km. Sama matka oli myös koululaisilla kuljettavana. Siihen aikaan lähes joka talossa oli karjaa, ja maitoauto alkoi pian ajaa saarelle saakka. Kolmannen sillan vuoro oli 1989. Karjatilat vähenivät, mutta puutavaran ajo lisääntyi, samoin kesäasutus. Rantaviivaa saarella on lahdet oikaisten n. 15 km, lahdet kiertäen lähes tuplasti. 4 Tämä silta tuli kuntonsa puolesta tiensä päähän talvella 2018. Helmikuussa saarelle tehtiin jäätie, ja 19-26 maaliskuuta tehtiin uusi, entistä komeampi ja vahvempi silta entiseen paikkaan.osakkaita sillan ja tien käyttöön on nykyisin lähes 80, vakioasukkaat, kesämökkiläiset ja metsänomistajat. Teksti Irene Makkonen Uudet kuvat Heikki Fritz
Uusi silta valmistui Juvolan Pentinsalmeen talven aikana taitavien miesten ja isojen koneiden avulla. 5
AnnaCathrinan uusi vetäjäpari: Marianna Kaarniranta ja Markku Holopainen. WillaNuttu on nyt AnnaCatharina Savonlinnan Seudun Nuorisotoiminnan Tuki ry:n lopetettua toimintansa WillaNutussa marraskuussa 2017, on talo saanut uudet toimijat. Marianna Kaarniranta ja Markku Holopainen ovat pariskunta, joka on perustanut AnnaCatharina Oy:n. Molemmilla on pitkä kokemus matkailu- ja ravintola-alalta. Talon johdossa on kautta aikojen ollut pariskuntia Kalle ja Maria, Lyyli ja Emil, Irja ja Aukusti, Pirjo ja Jukka ja nyt vuodesta 2018 eteenpäin teidät toivottaa tervetulleeksi Marianna ja Markku. Paikalla on monitahoinen ja mielenkiintoinen historia ja pariskunta on iloinen, että saavat olla osa sitä.itse taloon ja maa-alueisiin liittyy monia tarinoita ja henkilöitä. On tutkittua tietoa ja kuultuja tarinoita, joita tullaan edelleen keräämään ja kertomaan. Anna- Catharinan nimi nousi esille 1700 luvulta Falckin sukuhistoriasta. Erään tarinan mukaan Anna Catharina olisi ollut Falckin suvun kantaisän Abraham Falckin sisar. Varparannan maat olivat Anna Catharinan puolison Kapteeni Johan Rutenstiernan perheen omistuksessa. Perheen miesten kuoltua sotaretkillään kapteeni Abraham Falck tuli valvomaan sisarensa asioita ja otti v. 1708 Varparannan säterin omiin nimiinsä. Kapteeni Abraham Falckilla on merkittävä rooli tilan historiassa. Ja mikä sattuma Mariannan suku polveutuu Abraham Falckista! Voisi jopa ajatella, että AnnaCatharina on palannut juurilleen. Pienenä kunnianosoituksena aikakauden naisille, mystisille henkilöille ja kauniille nimelle valitsimme nimen Kartanohostel AnnaCatharina. Varparannan alueen kyläyhdistys ry ja AnnaCatharina Oy ovat solmineet yhteistyösopimuksen, joka pitää sisällään sen, että talo säilyy kylän kokoontumispaikkana tapahtumissa ja kokoontumisissa. Lämpimästi tervetuloa tutustumaan talon väkeen ja mielenkiintoiseen historiaamme, toivottavat Marianna ja Markku. Kartanohostel AnnaCatharina Juvolantie 1353, 57310 Savonlinna puh. 050 466 3800 kartanohostel@annacatharina.fi www.annacatharina.fi 6
Taipaleenniemi avaa ovensa 2019 Maatilamatkailuyritys Lomamokkila laajentaa toimintaansa Taipaleenniemeen, Niittylahteen. Taipaleenniemen kaunis ympäristö Haukiveden äärellä kiinnosti yrittäjä Kalle Björniä ostamaan kiinteistö yritykselle. Aiemmin kiinteistön omisti Savonlinnan Työväenyhdistys ry. Taipaleenniemeä saneerataan perinpohjin sen minkä suojelumääräykset antavat mahdollisuuden. Aamiaismajoituspaikkoja kiinteistöihin tulee yhteensä parikymmentä kappaletta. Monet matkailijoista ovat kiinnostuneita Linnansaaren kansallispuistosta, ja sinne on vesiyhteys Haukivettä pitkin Taipaleenniemen laivalaiturista. 100-vuotias päärakennus on toiminut aikoinaan meijerinä, kouluna, matkustajakotina, kesäravintolana ja viimeksi STY:n juhla- ja tapahtumapaikkana. Yrittäjä Kalle Björn viehättyi Taipaleenniemeen liittyvästä historiasta ja tarinoista Matkailualalla on tärkeää, että vanhalla talolla on Taipaleeniemen päärakennus saa uuden sisäilmeen. kerrottavana oma historiansa. Vastaava tarina puuttuisi, jos tekisi uudisrakennuksen. Yhteystiedot: www.lomamokkila.fi Teksti Jukka Nokelainen Varpalassa alkaa myös majoitustoiminta Savonlinnan Rantakiinteistöt Oy on ostanut entisen Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston luonnonvarayksikön Varpalan rakennukset. Toimitusjohtaja Juha Köykkä kertoi, että tiloihin suunnitellaan hotelli-/ hostellitoimintaa, jossa majoituspaikkoja on tulossa reilut 100. Yhtiö tekee alueella remontteja, jonka johdosta varsinainen toiminta päässee alkamaan vuonna 2019, tosin pienimuotoisesti jo kuluvana vuonna. Hotellin/hostellin nimi ei ole vielä julkaistavissa, mutta toimitusjohtajan mukaan paikka ei jatka Varpalan nimellä. Savonlinnan Rantakiinteistöt Oy on kiinnostunut vuokraamaan entisen Kala Samin tilat kuten myös teknisen työntiloja ja entisen opettajien asuntoja joko lyhyt- tai pitkäaikaisesti. Kiinnostuneet voivat olla suoraan yhteydessä toimitusjohtaja Juha Köykkään puh. 040 0544555. Teksti Jukka Nokelainen SPR:n ilmainen auttajakurssi syyskuussa AnnaCatharinassa Tiedätkö, miten tajutonta käsitellään? Entä koska on oikea hetki soittaa hätäkeskukseen? Jos et ole ihan varma, tämä ja moni muu asia selviää auttajakurssilla. Tee itsestäsi auttaja! Parin tunnin pituinen auttajakurssi on Suomen Punaisen Ristin uusi koulutus. Ajatuksena on tarjota Suomelle maailman ensiaputaitoisin kansa. Pikakoulutuksessa saa haltuun alkeet, se rohkaisee auttamaan hätätilanteessa. Jo ensiavun perusteiden tunteminen lisää kansalaisten turvallisuuden tunnetta. Ehkä auttajakurssi myös herättelee ihmisiä käymään pitemmän ensiapukurssin. SPR Savonlinnan osasto järjestää Auttajakurssin ( 2t) 11.9.2018 klo 18-20 kartanohostel AnnaCatharinassa. Kurssi on maksuton. Kyläyhdistys tarjoaa kahvit osallistujille. Ilmoittaudu 31.8. 2018 mennessä. Puh. 045-6618255 tai mervi.niiranen@gmail.com 7
Hikeä ja hyvää mieltä laviksessa Sä kaunehin oot, vakuuttaa miellyttävä miesääni kaiuttimista Juvolan koulun moneksi muuntuvassa luokkatilassa. Samaa mieltä kuuluu olevan on myös Mariya, joka innostavalla olemuksellaan saa hymyn karehtimaan tanssijajoukon suupielissä. Kyllä vain, juuri siltä tanssiminen tuntuu. Jumppatrikoissamme tai verkkareissamme ja T-paidoissamme, hikisinä, tanssiaskelien siivittäminä... ehdottomasti, mä kaunehin oon, suorastaan tanssisalin kuningatar! Juvolan koululla on kevään aikana kokoontunut lavis-lavatanssijumppa. Osallistujat ovat olleet kaikenikäisiä, mukana on ollut niin naisia ja lapsia kuin yksi míeskin. Ryhmää on ohjannut ryhmäliikuntaohjaaja Mariya Loginova. - Lavis on peräisin 2010-luvulta, jolloin se kehitettiin alun perin senioreille sopivaksi liikuntamuodoksi, joka perustuu lavatanssiaskeleiden ja jumpan yhdistelmään. Lavis sopii kaikille, ja tanssimiseen ei tarvita paria. Tanssiaskeleet ja koreografia ovat niin helppoja, että mukaan pääsee tottumatonkin tanssija, Mariya kertoo. Haastetta löytyy kuitenkin myös kovakuntoisemmalle ja enemmän tanssineelle jumppaajalle. Musiikki vie mennessään. Loginova on monipuolinen liikunnan osaaja, joka sai eväät liikunnalliseen ammattiinsa jo lapsena. Lavatanssiliikunnassa ei puntteja nostella, mutta Mariya Loginovan repertuaariin kuuluu myös kuntosalien bodybump-ryhmien ohjaus. Kuva Mariya Loginovan arkisto - Äitini toimi ryhmäliikuntaohjaajana ensin Neuvostoliitossa myöhemmin Suomessa. Isäni työ jääkiekkoilijana toi perheen Kuusamoon vuonna 1991. Myös isäni vanhemmat ovat urheiluvalmentajia, Mariya valottaa taustaansa. Savonlinnaan Mariya muutti lastensa kanssa vuonna 2008, jolloin hän aloitti projektitehtävissä Savonlinnan Innovaatiokeskuksella, ja pitkäaikainen haave maalle muuttamisesta toteutui. Mariyan tie vei Oraviin työn perässä nelisen vuotta sitten. Ryhmäliikuntaohjaajaksi Mariya päätyi ikään kuin vahingossa, kun tarvetta ryhmäliikuntaohjaajista oli paikallisella kuntosalilla. Nyt Mariyan repertuaari ryhmäliikunnan saralla on melkoinen; hän 8 ohjaa Savonlinnassa ja Varkaudessa laviksen lisäksi useita lisenssitunteja, kuten bodybumpia ja bodybalancea, Fascia Method -kehonhuoltoa ja ilmajoogaa, sekä ihan tavallista jumppaa. Osaaminen laajenee pian, kun Mariya valmistuu toiminnallisen harjoittelun personal traineriksi. Kesän saapumisen myötä lavis siirtyy autenttisempaan ympäristöön, Hakan lavalle. Lavatanssimusiikin tahtiin jumpataan perjantaisin klo 18. Ensimmäinen kerta on 8.6. Tanssitunti maksaa 5 euroa (alle 18-vuotiaat ilmaiseksi). Mukaan vain rento vaatetus ja liikuntaan soveltuvat jalkineet. Seuraa ilmoittelua Hakan nettisivuilla ja tule ihmeessä mukaan! Teksti Kati Tynkkynen
Haukiniemen kaukalossa hieman erilainen jääkausi Haukinemen jääkausi oli tällä kertaa parisen kuukautta lyhyempi kuin edellistalvena. Silloin jää saatiin aikaan jo marraskuun alussa, mutta nyt sää mahdollisti jäädyttämisen aloittamisen vasta tammikuun puolivälissä. Viimeisen pelit pelattiin samaan aikaan kuin edellisenäkin talvena 1. huhtikuuta. Jäädytyshommista suuren vastuun kantoi taas kerran Mika Saariniva, jonka talkootunneilla riitti mittaa. Onneksi Mikan ja muidenkin talkoolaisten apuna oli tänä talvena ensimmäistä kertaa konevoimaa. Kaupungilta hankittu alkuperäinen Zambouni oli siitä kätevä peli, että se mahdollisti jäädytyksen ohella vanhan, epätasaisen jään höyläyksen tasaisemmaksi -Etenkin alkuvaiheen jäädytyksessä kone nopeutti jääntekoa kovasti, kertoo Hakan puheenjohtaja Olli Loikkanen. Zambouni mahdollisti jäädytyksen ohella ohuen lumikerroksen keräämisen ja pinnan höyläämisen. Muutaman kerran talven aikana nollakeleillä jäätä tasoitettiin vain höyläämällä uurteinen pinta pois. Melko suurikokoista konetta liikutteli yllättävän pieni moottori. Kulpavolkkarin bokserikone nakutti vauhtia luotettavalla tavalla. Koneen säilytystä varten Hakan talkoolaiset rakensivat kaukalon pukukopin taakse säilytystallin. Koneen jäätymistä ehkäistään parilla täsmäpuhaltimella, joita pidettiin koneen alla pitämässä lämpötilaa nollan yläpuolella. Alkuvaiheessa vesisäiliöiden täyttö sujui hitaasti. Tämä vaihe nopeutui keväämmällä tuntuvasti, kun Mika Saariniva puhdisti säiliön putkistot. Alkutalvesta koneen tekniikkaa hakalaisille esitellyt Pekka Nissinen jäähallilta kertoi koneen olleen ennen Savonlinnan Talvisalon ulkokaukaloa Mikkelissä muun muassa jääpalloareenan, Hänskin jäädystystöissä. Teksti Ossi Tynkkynen Kuva Olli Loikkanen Zambounin saloihin tutustuivat kuvassa kuskin paikalla Mika Saariniva, takana Heikki Halonen ja jäädytyskelkan päällä Leo Parkkonen. 9
Tuulimylly Haukiniemessä Siinä on neljä siipeä. Se on keskellä peltoa Haukiniemessä. Se ei lennä. Mikä se on? Se on meidän tuulimylly. Mylly on rakennettu vuonna 1876. Sen on rakentanut myllymestari Eerik Johan Satt. Myllyllä on jauhettu viljaa jauhoksi viimeksi 1940-luvun lopulla. Rakennusmateriaalina on käytetty puuta. Seinät on tehty hirsistä ja katto on tehty päreistä. Myllyssä on neljä siipeä. Se on maalattu punamultamaalilla, jonka äiti ja isä ovat itse keittäneet. Ovi ja nurkkalaudat ovat keltamultamaalin värisiä. Myllyssä on sisällä koneisto eli myllynkivet ja rattaat. Myllyssä on myös vanhoja esineitä. Vanhat rakennukset tarvitsevat toisinaan korjausta. Myllyä on kunnostettu 1980-luvun lopulla ja katto korjattiin 2000-luvun alussa. Päreet höylättiin meidän omalla pärehöylällä. Mylly tarvitsisi korjausta tälläkin hetkellä. Sitä ei aiota purkaa, vaan sitä korjataan jossain vaiheessa. Vuosien varrella mylly on kiinnostanut ohikulkijoita. Silloin tällöin tuntemattomat ihmiset tulevat katsomaan ja kuvaamaan myllyä. Viime keväänä eräänä päivänä ovellemme koputettiin. Oven takana seisoi kaksi saksalaista miestä, jotka kysyivät, että voisivatko he kuvata meidän myllyä. He olivat kansainvälisestä mylly-yhdistyksestä nimeltään The International Molinological Society (TIMS). He olivat tutustumassa suomalaisiin tuulimyllyihin. Totta kai me annoimme luvan kuvata. Miehet kuvasivat myllyä ja juttelivat meidän kanssamme. He antoivat meille käyntikorttinsa ja postikortteja, joissa oli myllyjen kuvia. Myöhemmin keväällä äiti vastasi myllyyn liittyvään kyselyyn. Kyselyn jälkeen myllymme liitettiin kansainväliseen myllytiedostoon. Siihen on koottu myllyjä ympäri maailmaa. Alla olevasta linkistä pääsee katsomaan myllyjä. http://milldatabase.org/ Minä aion säilyttää tuulimyllymme ja kunnostaa sitä, koska se on hieno ja suvullemme tärkeä rakennus. Teksti Oskari Saunisto Kuvat Teija Arokivi Ukkini Antti Saunisto on ollut kunnostamassa myllyä. Hän on kertonut minulle tarinoita myllystä. 10
Kansainvälisen mylly-yhdistyksen puheenjohtaja Leo van der Drift (oik.) ja hänen ystävänsä ovat hyvin kiinnostuneita myllyistä. Pääsin heidän kanssaan kuvaan meidän tuulimyllyn rappusille. 11
OTE TURVALLISUUS- JA HYVINVOINTISUUNNITELMASTA Varparannan alueen kyläyhdistys ry on valmistellut turvallisuus- ja hyvinvointisuunnitelmaa vuodesta 2017 lähtien. Suunnitelman pohjana on ollut kyläläisille suoritetut kyselyt, koulutustilaisuus sekä kylien yhteinen suunnittelupalaveri. Tässä lehdessä julkaisemme toimenpiteitä, osaamis- ja kalustoluettelo kyliltä sekä yhteystietoja. Kyläyhdistys on perustanut turvallisuustyöryhmän = Hyvisryhmä, jonka tehtävänä on kartoittaa ja koordinoida suunnitelman toimenpiteitä. Turvallisuus - ja hyvinvointisuunnitelma on luettavissa kokonaisuudessaan yhdistyksen kotisivuilta: www.varparannanalueenkylayhdistys.fi NYKYTILA, TOIMENPITEET, VASTUUTAHO,AIKATAULU 1. LIIKENNETURVALLISUUS- JULKINEN LIIKENNE- KOTITIET ASIA NYKYTILA /UHKA TAVOITTEET/ TOIMENPITEET Ylinopeudet rajoitusalueilla Teiden kunnossapito Tervetuloa-kyltti Julkinen liikenne Kotitie, -piha Juvolantiellä autojen ja moottoripyörien kaahailu Talvella tiet kapenevat ja urautuvat, aurauksien johdosta isot lumivallit risteyksissä, tiet vaurioituvat Raskaasta liikenteestä Kylien rajalla ei ole kylän alkamisesta kertovaa kylttiä tai infotaulua Julkinen liikenne vähäinen. Asiointiliikenteen rahoituspäätökset puolivuosittain. Vanhusten pihojen auraus ja hiekoitus Yhteydenotot poliisiin Nopeus- ja liikennevalvontaa Vaikutetaan teiden kunnossapitoon ja urautumien korjauksiin Juvolantielle kylien alkuun ja loppuun pystytetään taulut Julkinen liikenne ei saa vähentyä nykyisestä tasosta. Vaikutetaan päättäjiin Asiointiliikenteen rahoituksesta yhdessä muiden yhdistysten kanssa. Ei turhia kaatumisia. Naapuriapu ja urakoitsijat VASTUUTAHO (T) Poliisi Kyläyhdistys Piällysmieheltä 2019 avustusta. Kylätoimikunta järjestää suunnittelukisan Kyläyhdistys 2018 Kyläyhdistys- Turvallisuussuunnitelma. Urakoitsijat Tiehoitokunnat AIKATAULU Tarvittaessa Tarvittaessa 2018 12
2. SOSIAALINEN TURVALLISUUS LAPSET JA NUORET ASIA NYKYTILA /UHKA TAVOITTEET/TOIMENPITEET VASTUUTAHO (T) AIKATAULU Lasten Vilkas liikenne Syksy 2018 liikennekasvatus kesäaikaan Nuorille tapahtumia Uimakoulu Nuorten viihtymättömyys maalla, liikkumattomuus Lasten uimataidot Turvallinen liikkuminen kylillä Juvolan koululla järjestetään liikenneturvallisuuspäivä Viihtyisä maaseutu, liikunnallisia ja teematapahtumia. LANde- tapahtuma Kalliorannassa kaupungin kanssa yhteistyössä Koulu, Kyläyhdistys, koulun vanhempainyhdistys Kyläyhdistys, urheiluseura Haka AC ja Kyläyhdistys Kyläyhdistys, Kaupungin vapaaaikatoimi 2018- Kesä 2018 Kesä 2018 VANHUKSET Yksinäiset vanhukset Apua tarvitsevat Yksinäisyys, juttukaverin puute Kotityöt jää tekemättä Kerran viikossa kahviiltapäivä #mietuun - naapuriapukampanja Kyläavustaja Naapuriapu, kysely kesä 2018 Kyläyhdistys, kysely kesä 2018 Syksy 2018 Syksy 2018 3. YHTEISÖLLISYYS Kylätiedote Tilaisuudet Haukves'-lehti 2 / vuosi Talous- saadut ilmoitukset Erilliset tiedotteet Kesän avaus, Juhannusjuhla, Syystulet, iltamat, Joulujuhla Jatketaan julkaisutoimintaa. Tehostetaan ilmoitusten myyntiä Toteutetaan perinteiset tapahtumat. Pilkkikisat keväällä 2019 Kyläkävely Ei tunneta eri kyliä Kyläkävely kylillä, Tunnistetaan vaaranpaikkoja Kallioranta ja muut uimarannat Laavut ja kodat Ulkoilureitit Kimppakivaa Kehitystyön tuloksena hyvässä kunnossa Vilkas käyttö Pöntönharjun naiset Hakan yhteiskävely Hoidetaan ja huolletaan alueita. Kalliorantaan pelialue (Beah Volley) kesällä 2019 Hoidetaan ja huolletaan mm. puuhuolto ja siisteys Kehitetään lisää uusia muotoja Kyläyhdistys- lehden toimitusjaos 2018 Kyläyhdistys 2018- Kyläyhdistys- Hyvisryhmä Kyläyhdistysympäristötyöntekijä Kyläyhdistysympäristötyöntekijä Syksy 2018 2018 2018 Kyläläiset 2018 13
4. VALMIUS JA VARAUTUMINEN ASIA NYKYTILA /UHKA TAVOITTEET/TOIMENPITEET VASTUUTAHO (T) Paloturvallisuus Ei järjestelmällistä Tarkistetaan vanhusten Kyläyhdistystoimenpidettä palovaroittimet, Hyvisryhmä jauhesammuttimet ja sammutuspeitteet. Kyläläiset Kysely kesä 2018. Nuohous Ensiaputaidot Auttajakurssi Rikollisuus Tilattava palvelu. Ei enää pelastuslaitoksen yhteydessä toimiva automaattinen palvelu. Alkusammutuskoulutus Muistutetaan nuohouksen tärkeydestä. Kilpailutetaan nuohoojat kylien alueelle. Kysely 2018 Ei kaikilla hallinnassa Ensiapukoulutus EA 1 Perusasioita Kysely kesä 2018 Vieraita, oudosti liikkuvia Autoja, perämoottorivarkaudet (4T) Varaudutaan valvontakameroilla, kesämökkien teitä ei aurata talvisin, vanhuksia valistetaan pitämään ovet lukossa Kyläyhdistys- Hyvisryhmä Kyläläiset Haukves'-lehti Kyläyhdistys- Hyvisryhmä SPR Kyläyhdistystiedottaminen Kyläläiset Naapurit AIKATAU LU Syksy 2018 Syksy 2018 Syksy 2018 2018-5. YMPÄRISTÖRISKIT JA LUONNONHAITAT ASIA Luonnonmullistukset Pitkät sähkökatkot Vesistövaara NYKYTILA /UHKA Myrskyistä saadut kokemukset toimivat hyvänä pohjana Lämpö (talvella),ruoan laittaminen, pakasteet Heikot jäät, tulvat, myrsky TAVOITTEET/TOIMENPITEET Yhteistyötä paikallisten ja viranomaisten välille, Kylien asukkaiden osaamisja kalustolista Naapuriapu #MieTuun Tiedotus kotisivuilla, tekstiviestillä Suurpedot Karhut, sudet Ilmoitus havainnoista petoasiamiehelle. VASTUUTAHO (T) Kyläyhdistys Osaamis- ja kalustolista VaPePa Kyläyhdistys VaPePa Kyläyhdistys- Hyvisryhmä VaPePa Kyläläiset VaPePa AIKATAULU 2018 2018 2018 jatkuva 14
TURVALLISUUS - JA HYVINVOINTISUUNNITELMA YHTEYSTIEDOT Turvallisuusyhdyshenkilö/ Mervi Niiranen 045-6618255, Hyvisryhmän vetäjä: mervi.niiranen@gmail.com Hyvisryhmä: Pirkko Malmstedt 040 5702184 Heli Kivinen 040 5597564 Kirsti Leirivaara 044 3544957 #mietuun- naapuriapuvastaava: Jukka Nokelainen 044-9731319 varparannankylatoimikunta@gmail.com KYLIEN KALUSTOA JA OSAAMISTA Jukka Pesonen 050 5143038 Traktori, linko Niittylahti Juho Hömppi 044 256400 Traktori, linko, vinssi, moottorivene, Niittylahti etukuormain, metsäkone, Ilpo Kiema 0500 153484 Traktori Niittylahti Janne Appelberg 050 0175018 Traktori, linko Niittylahti Jari Juuti 040 0652305 Metsuri, traktori, moottorisaha, agrigaatti, Niittylahti linko Jussi Pesonen 050 5505335 Traktori, linko, etukuormain, kaivinkone, Varparanta moottorisaha, moottorivene ja - kelkka Jouko Soini 0400 976227 Traktori, linko, metsuri, moottorivene, linja- Varparanta auto (12hlöä) Olli Halonen 0500 172989 Traktori vetotehtäviin, moottorikelkka Varparanta/ Haukiniemi Leo Parkkonen 044 5084291 Metsuri, moottorisaha, moottorivene Varparanta/ Haukiniemi Juha Saunisto 050 3232872 Traktori, linko, metsuri, moottorisaha, Haukiniemi agregaatti Olli Loikkanen 050 3317788 Metsuri, moottorisaha, agregaatti, traktori Haukiniemi Petri Ikonen 044 3331500 Moottorisaha, mönkijä, Varparanta Touko Halonen 050 5894820 Suurpetohavainnot, polttopuut Varparanta/ Haukiniemi Kari Malmstedt Oy 0400 184586 Puutavaranosturi, kuorma-ja tukkiautot, hiekoitushiekat Itä-Osa Oy 050 3232667 Hinaukset Linna mökki- ja siivous- 044 2564000 Koti- ja mökkiapu, siivousta palvelut 050 4380527 15
Leena ja Osmo Hollström ovat olleet Varparannan kesäasukkaita yli 30 vuotta. Hollströmit viihtyvät kesävarparantalaisina Leena ja Osmo Hollström etsivät lapsilleen uimapaikkaa ja eksyivät vahingossa Varparannan Selkälahteen 70-luvulla, jolloin Selkälahti oli upea hiekkarantainen lahdukka, mataline rantavesineen. 1984 Savonlinnan kaupunki kauppasi tiheäkuusikkoiselta etelärinteeltä tontteja Selkälahdelta Haukiveden rannalta. Holmstömit tarttuivat tilaisuuteen ja ostivat kuusikkotontin, johon alkoi kesämökin rakentaminen 1985. Kylän sahuri ja seppä Helge Halonen sahasi tontilta kaadetut puut, joista taaplauksen ja kuivatuksen jälkeen alkoi mökin rakentaminen. Paljon porua aiheuttanutta jätevesilakia Hollströmit ovat noudattaneet tinkimättömästi ja näin ollen 2019 voimaan astuvan asetuksen mukaiset työt on tehty kerralla kuntoon. Osmo pitää hyvänä asiana, että hän on saanut kylän yrittäjiltä aina apua sitä tarvitessa. Leena Ja Osmo Hollström ovat olleet siis kesävarparantalaisia 33 vuoden ajan ja viihtyvät erinomaisesti niin sisältä kuin ulkoa kauniisti laitetussa kesäpaikassaan, jossa käydään myös talvisin Savonlinnan keskustassa sijaitsevasta vakituisesta asunnosta säännöllisen epäsäännöllisesti. Tilaa on myös jälkipolvien vierailuille. Oivat kalastus-, marjastus- ja sienestysmahdollisuudet aukeavat kesämökin välittömästä läheisyydestä. Osmo kertoi, että hän oli saanut muutama vuosi sitten mustikankeruukiellon, koska joka 16 paikka alkoi olla täynnä metsän antimia. Pienenä moitteen aiheena hän näki sen, että lähietäisyydellä olevalla syväväylällä on tukinuitto nipuissa vähentynyt viime vuosina ja sitä mukaa saunapuita ei ole ajautunut rantaan entiseen malliin. Leena katselee mielellään syväväylältä syksyisin illanhämärissä laivojen valoja, jotka lipuvat ohitse kuin kerrostalo Haukiveden aalloilla. Holmströmit osallistuvat aktiivisesti kyläyhdistyksen järjestämiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, joista he pitävät ylivertaisena perinteistä Juhannusjuhlaa Kalliorannassa, jossa tapaa vanhoja tuttuja sekä tutustuu uusiin ihmisiin keskikesän illassa. Teksti ja kuva Jukka Nokelainen
Naapuriapua Hiesulla Varparannan ja Haukiniemen kylien välissä on alue, joka kuuluu virallisesti molempiin kyliin. Tiisanmäen ja Haukiniemen entisen koulun välistä aluetta kutsutaan Hiesuksi, ties monennessa sukupolvessa. Hiesun kylällä on tarkalleen ottaen kahdeksan savua, joista talviaikana naapurit voivat seurata, että taloissa on elämää. Aira Tiilikaisen talo lämpiää viisikymmentä luvulla rakennetulla Antti-uunilla, joka on omaan painovoimaan perustuva kiertoilmajärjestelmä. Antti ahmii kitaansa kertalämmitykseen metrin halkoja 3-4 sylillisen verran, jotka on hilattava kierteisiä, kapeita, alas johtavia portaita pitkin uunin tykö. Talon emäntä asuu yksin ja joutui jalkaleikkaukseen viime joulun tienoilla. Apuun riensi saman peltoaukeaman toisella laidalla asuva Raili Halonen, joka aloitti talon lämmittämistä. Pian hän huomasi, että apu on tarpeen ja kutsui naapurissa asuvat Olli ja Heikki Halosen avukseen. Kolmestaan he ovat antaneet naapuriapua Airalle. Vaikka kyseessä on varsin sinkee ihminen autettavaksi, on Aira Tiilikainen ollut enemmän kuin tyytyväinen saamaansa naapuriapuun. Raili ja Halosen veljekset ovat kolanneet ja auranneet pihaa ja tehneet puutarhatöitä. Olli huomasi ohikulkiessaan ettei Airan ulkovalo loistanut kuten normaalisti teki ja meni katsomaan onko kaikki hyvin, tällä kertaa selvittiin lampunvaihdolla. Erään kerran avaimet ja puhelimet olivat jääneet Airalta sisään. Apuun riensi Olli ja kiipesi ullakon vintin ahtaasta ikkunasta sisään ja pelasti tilanteen. Raili, Heikki ja Olli kertoivat, että kautta aikain on Hiesulla katsottu naapurin perään. Onko rappuset lakaistu, jäljet postilaatikolla tai savumerkit ovat selkeitä merkkejä naapurista, mikäli joku näistä ei toteudu, aiheuttaa se vierailun kysymään, onko kaikki kunnossa. Naapuriapua Hiesulla on annettu sukupolvien ajan niin perunannostossa kuin viljanpuinneissa, joten heille se on elämäntapa. Kannustakoon Hiesun esimerkki meitä kaikkia naapuriavun antamiseen silloin kun sille tarvetta ilmenee. Teksti ja kuva Jukka Nokelainen Raili Halonen (vas.) seuraa lämmityshalkojen kantamista Antille. Olli ja Heikki Halonen kantamukset sylissään, heidän välissä ovea auki pitää emäntä Aira Tiilikainen. 17
Onko Särkijärvi kuollut? Tutkimuksen pyytänyt Juha Taskinen tulkitsee vesinäytteiden tuloksia paljon suoremmin kuin viranomainen. Käytännössä Särkijärvi on tapettu ja saimme oman Talvivaaramme. Viime lokakuussa läksin toiveikkaana parin kilometrin päähän Särkijärvelle virvelikalaan. Sieltä nuorenapoikana revimme haukia ja särkiä järvi oli pullollaan. Kysyin Risto Muhoselta lupaa viedä sinne veneeni. Ei toinna männä, ei sielä oo kalloo, järvi on pilalla - Risto tuumasi ja jatkoi; kaivoksen valumat on sen pilanneet, haisookin rikille. Työnsin veneen jääriitteen läpi kohti ainoaa saarta jossa joutsen oli pesinyt ja järkytyin; rantaruovikko kupli ruosteista rikinkatkuista mönjää. Vesi oli erikoisen kirkasta, muutama ulpukan juurakko näkyi ja pohjaa peitti kauttaaltaan vesisammal. Arvelin kuitenkin, että kyllä kalaa. Lähes jokaisella heitolla koukkuihin tarttui raskas sammaltukko. Soutelin ja virvelöin väsyksiin asti eikä kalaa tullut. Ihmettelin mihin olivat ennen runsaat vitakasvit hävinneet? Soitin heti Etelä-Savon ELY-keskukseen biologi Antti Haapalalle ja hän lupasi, että tulevat ottamaan vesinäytteet tammikuussa 2018. Haapala kertoi, että Laukunkankaan kaivoksen 1984-1994 valumavesiä on aiheuttaja-periaatteella velvoitettu tarkkailemaan sen tekee Geologian tutkimuslaitos GTK, mutta vain Sortavalanjärvessä, aiemmin myös Tevanjoessa ja Tevanlahdella. Särkijärveä tarkkailulistalla ei ollut. Sortavalanjärvi on paikoin 16 metriä syvä, Särkijärvi vain kaksi. Onneksi Sortavalanjärvi on syvä ja myrkyt sedimentoituivat pohjalle. Vain kevättulva antoi siitä purskeen Tevanlahteen. Raporttien mukaan näissä purskeissa siinä ei ollut mitään hälyttävää. Oliko Särkijärvestä kaikki kalat hävinneet? Risto Muhonen kertoi, että joku vuosi sitten saivat katiskasta keväällä vain muutaman ahvenen. Leutona tammikuun lopun päivänä ELY:n vesibiologit saapuivat. Kairasivat kolmeen kohtaan reiät, ottivat vesinäytteet ja mittasivat veden sähkönjohtamisen, happamuuden. Järven eteläpäässä, syvimmän 1,8 m tienoilla ph-luku kertoi heti, että hapanta on. Laskuojan suulla ph-luku oli 5,1. Tämä tarkoitti kuulema sitä, että kalojen lisääntyminen ja ravinnonsaanti vähenee ja voi loppua kokonaan. Kun kalojen kututulos jatkuvasti heikkenee ja tuhoutuu, kalakanta vanhenee ja lopulta häviää. Hapan vesi sairastuttaa järvet, vitakasvit ja vesihyönteiset kuolevat ja sammalet valtaavat pohjan. ELY:n lähettämä tulos kertoi myös liukoisten metallien arvojen olevan korkeita: Alumiini, Suomen järvien keksiarvo 60 > Särkijärvi 350. Kupari 0,42,> Särkijärvi 1,6. Nikkeli 0,36 >Särkijärvi 31. Mangaani 17, >Särkijärvi 790. Pöntönharjun naisten messumatka Aamuvarhain auringon noustessa bussimme lähti messumatkalle Jyväskylään. Lauantaina huhtikuun 7. päivä iloinen joukko naisia nousi S Kososen bussiin Prisman pysäkiltä. Matkan määränpäänä oli kädentaitomessut Jyväskylässä. Porukkamme pieneni muutaman sairastapauksen verran. Mutta loppujoukko oli sitäkin innokkaammin lähdössä. Perille päästyämme pyrähdimme kiirehtien Paviljongin näyttelylualueelle. Siellä meitä odotti kädentaitomessujen puolella 132 näytteilleasettajaa. Hyvinvointipuolella 87 ja antiikkipuolella 45 näytteilleasettajaa. Taitotorilla, ohjelmalavalla ja työpajoissa oli useita esityksiä päivän aikana. Meitä kiinnostivat eniten askartelutarvikkeet; mosaiikki,helmet, metallilangat, kankaat ym. joista kehittelemme kaikenlaista tekemistä tulevaisuudessa. Mukaankin näytti tarttuvan jonkin verran tuotteita. Päivän kruunasi maukas lounas messuravintolassa. Ennen lähtöämme Jyväskylästä kävimme vielä Wiherlandiassa, jossa ehdimme ryhmäkuvaan. (Heli puuttuu kuvasta). 18
Raportin liitteenä oli ELY:n Pekka Sojakan kommentti: Tuo ph alenema on kuitenkin suhteellisen merkittävä eli hieman alle viiden ph:ssa kalojen fysiologinen viihtyminen, lisääntyminen ja luontaisen ravinnon saanti lajista riippuen on kyllä koetuksella eli sikäli kalojen väheneminen tai lajistomuutokset ei ole yllättävää Vaikka suoranaisesta ympäristön pilaamisesta tai turmelemisesta ei olekaan kysymys niin, ph:n ja liitännäisparametrien mittaaminen kevätylivalunnan aikaan voisi olla mielenkiintoista yläpuolisesta tulouomasta, sillä ph kuormallakin on omat ympäristövaikutuksensa. Tämä voisi toteutua sikäli kun siellä päin liikutaan muissa työtehtävissä. ELY:n Pekka Sojakka ottamassa vesinäytettä Särkijärvestä tammikuussa. Vaikka suoranaisesta ympäristön pilaamisesta tai turmelemisesta ei olekaan kysymys.. Mitä ihmettä, vaikka kaikki mittarit näyttää Outokummun Laukunkakankaan läjityskentän valumavesien pilanneen järven! Kysymykseeni mitä tehdä järven pelastamiseksi tuli vaisu vastaus, että Se on pitkä tie. Aiheuttajan todistaminen, näytteidenotot, korvausvaatimukset, mahdollinen kalkitus joka ei ehkä edes auttaisi. Käytännössä Särkijärvi on tapettu ja saimme oman Talvivaaramme. Teksti ja kuvat Juha Taskinen Siellä kevään taimet ja muut puutarhatuotteet olivat jo esillä. Kotimatkamme alkoi klo 16. Porukassamme vallitsi iloisesti poriseva ja ideoita pursuava ilmapiiri. Seuraava retkemme todennäköisesti on Mustiala, Viherpeukalot ja Novitan tehtaanmyymälä. Kevättä kohti mennään yhteisen tekemisen ja reissailun merkeissä. Teksti ja kuvat Kirsti Leirivaara 19
Juvolan koulun sivut Lumikki ja tontut Olipa kerran Lumikki, joka oli hakemassa omenoita pikkueläimilleen. Hän poimi isoja, pieniä, punaisia ja vihreitä omenia. Eräänä päivänä hän huomasi, että Kääpiö oli käynyt syömässä hänen omenoitaan. Lumikki etsi onko talossa tai sen lähistössä enemmän Kääpiöitä. Kun hän oli etsinyt Kääpiöitä hän oli hyvin väsynyt. Yhtäkkiä pensas alkoi rapista. Sieltä alkoi tulla pieniä ukkoja jonossa. Lumikki katsoi hämmästyneenä pieniä ukkeleita ja huudahti: -Tehän olettekin tonttuja! Miksikäs muuksi sinä meitä luulit,vastasivat tontut. Sen jälkeen Lumikki kutsui kaikki teelle ja piparille. Kun kaikki olivat syöneet mahansa täyteen he juttelivat ja sopivat että jos Lumikki jättää joka viikko omenoita ja piparia sammaleiselle kivelle niin tontut eivät söisi Lumikin omenoita. Samalla he jättäisivät koko hänen talonsa ja pihansa rauhaan. Lotta Olsonius 2 lk Pulu Pietikainen ja taikaperuna Olipa kerran pulu jonka nimi oli Pena. Hän tykkäsi syödä perunaa. Kerran hän otti perunan. Se alkoi puhua. Pena säikähti. Hän sanoi olevansa taikaperuna Pentti. Hän osasi muuttua näkymättömäksi. He menivät K-Citymarkettiin ostamaan ruokaa. Sitten he menivät Giganttiin ostamaan pöytätietokoneen. Sen jälkeen piti mennä Prismaan ostamaan karkkia koska piti saada energiaa. Piti myös ostaa Peugeot koska ei ollut autoa. Lotta Olsonius teki myös kuvan tarinaansa. Isak Laitisen Prisma-tarinan kuva. Unelmien huone Claudia Saariniva. Sen jälkeen oli pakko ajaa kotiin mutta Peugeot ajoi aivan liian kovaa. Onneksi Penalla oli mukanaan taikaperuna Pentti joka osasi hillitä auton moottoria. Lopulta he pääsivät kotiin syömään. 20 Heille tuli viesti että heidän naapuriin rakennetaan talo johon muuttaa laama. Laaman nimi oli Jonne. Talon rakentaminen ei meinannut aluksi onnistua mutta taikaperuna tuli ja taikoi talon. Jonne alkoi taputtaa. Heidän piti mennä pankkiin mutta heidän eteen tuli miljonääri joka antoi viisi miljoonaa! Sen takia he menivät ostamaan kaikenlaista Jonnelle. Heillä oli paljon kamaa Jonnelle. Jonne yllättyi. Hän ihmetteli ja sanoi että olette maailman parhaimmat naapurit. Jonne antoi heille 40 miljoonaa! Kannattaa olla kiltti. Loppu. Isak Laitinen
Pete-Peruna Edith Sallinen. Olipa kerran Pete-Peruna joka oli maan sisällä oleva peruna. Eräänä päivänä Pete-Peruna kaivettiin maan sisältä ja hän pääsi perunaämpäriin. Myöhemmin hän huomasi että hänellä oli jalat. Yöllä Pete-Peruna karkasi ja lähti seikkailemaan. Hän kävi vielä hakemassa lännen hatun ja aurinkolasit. Pete-Peruna oli seikkaillut koko yön ja halusi nukkumaan. Hän etsi sopivan nukkumapaikan ja löysi sellaisen. Paikka jossa Pete-Peruna nukkui oli laavu. Pete heräsi iltapäivällä. Hänellä oli nälkä. Niinpä Pete-Peruna alkoi etsiä ruokaa. Hän löysi mansikoita,mustikoita ja makkaraa. Sillä aikaa isäntä oli juuri pesemässä perunoita kun huomasi että yksi peruna puuttuu. Isäntä kysyi perunoilta ovatko he nähneet Pete-Perunaa? Perunat vastasivat että Pete-Peruna lähti seikkailemaan metsään. Siitäkös isäntä suuttui. Hän lähti etsimään Pete-Perunaa. Samaan aikaan Pete-Peruna oli paistamassa makkaraa. Makkara oli makkaratikussa. Yhtäkkiä Pete-Peruna kuuli ääntä laavun katolta. Juuri silloin katolta tippui peruna-armeija. Pete kysyi armeijalta keitä he ovat. Sotilaat vastasivat että olemme peruna-armeija. He olivat asuneet laavulla 20 vuotta. He olivat vartioineet laavua koska siellä kävi aina karhuperhe ja he olivat aina häätäneet karhuperheen pois. Sotilailla oli vanhat huonot jousipyssyt joilla he olivat saalistaneet ruokaa. Nyt he halusivat uudet jousipyssyt. Kaikki perunat alkoivat tehdä jousipyssyjä. Yhtäkkiä metsästä alkoi kuulua ääntä. Kaikki sotilaat valmistautuivat ampumaan. Heti kun saaliin naama näkyi sotilaat ampuivat. Kaikki lensi ohi paitsi yksi joka osui nenään. Jousi osui isäntään. Isäntä oli niin vihainen Saunamittarit 5-6. lk teknisentyön tuotoksia. Kirjontatyöt 5-6. lk tekstiilityön tuotoksia. että olisi voinut huutaa raivosta. Isäntä vei Pete-Perunan kotiin ja pesi Pete-Perunan ja loputkin perunat. Sen jälkeen kaikki menivät ulos ja Pete-Peruna,isäntä ja kaikki muut perunat elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Ville Karjalainen 2lk 21 Pieni yksisarvinen ja orava Olipa kerran yksisarvinen. Hän asui ypöyksin pienessä metsässä. Hänellä ei ollut ystäviä mutta eräänä päivänä hän tapasi oravan. Orava oli kiukkuinen mutta yksisarvinen puhui kuitenkin oravalle. Parin viikon kuluttua heistä oli tullut ystäviä. Lopulta he olivat tehneet jo kaikkea mutta orava ei ollut vielä lentänyt yksisarvisen selässä. Joten orava hyppäsi yksisarvisen selkään ja he lensivät pilvien yläpuolelle. Kun yksisarvinen ja orava olivat korkeimman pilven yläpuolella niin orava nappasi palan pilvestä ja alkoi syömään sitä. Sen jälkeen yksisarvinen oli jo niin korkealla että hänen oli pakko palata alaspäin. Kun yksisarvinen oli laskeutunut maahan niin he menivät nukkumaan ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Edith Sallinen
Kaijan laavulla Pöntönharjun naiset järjestivät jo neljännen kerran joulupolkuretken Kaijan laavulle. Perinteisesti menemme sinne sunnuntaina noin viikkoa ennen joulua. Aloitamme retkemme päivän hämärtyessä. Kuljemme polkua pitkin, jonka valaisemme ulkotulilla. Laavulle olemme laittaneet joulukuusen ja jouluvaloja eli oikein jouluisen tunnelman. Mukaan kutsumme perheenjäsenemme ja muitakin kyläläisiä. Nautimme itse tehtyä glögiä, torttujen, pipareiden ym. kanssa. Paistamme makkaraa. Laulamme joululauluja ja ennen kaikkea nautimme yhdessäolosta. Retkemme jälkeen on mukava kukin tahoillamme valmistautua ja hiljentyä joulunviettoon. Teksti ja kuva Kirsti Leirivaara Laavulle olemme laittaneet joulukuusen ja jouluvaloja eli oikein jouluisen tunnelman. Mukaan kutsumme perheenjäsenemme ja muitakin kyläläisiä, kirjoittaa Kirsti Leirivaara Kaijan laavun jouluperinteistä. Ari Asikainen aloitti ympäristöja kyläavustajana Ari Asikainen Ahvensalmelta on kyläyhdistyksellä ympäristö- ja kyläavustajatehtävissä. Ari huolehtii ja hoitaa kyläyhdistyksen hallinnoimaa Kalliorantaa, laavuja sekä kuntouria. Kyläavustajan tehtävissä Ari auttaa pyydettäessä piha-askareissa nurmenajossa, puun pilkonnassa sekä pienissä korjaustöissä, joista kyläyhdistys laskuttaa 13 / työtunti. Arin tukikohta on AnnaCatharinassa, kyläyhdistyksen tuvassa. Hänet tavoittaa puhelimitse numerosta 041 7082684. Himmelikerho Pöntönharjuntien naiset päät yhteen löivät. Joulun koristeiden kimppuun käyvät. Oljet, pillit, virsikirjan lehdet tarvikkeiksi sopivat, kun himmeleitä teimme. Marjon luokse kokoonnuimme pitkän pöydän ympärille. Joulukuussa toinen päivä maamme juhlavuoden päättyessä. Teksti ja kuva Leena Malinen 22
Luonnontieteiden ja uskonnon rajapinnoilla Eräs nimeltä mainitsematon taho kutsuttakoon häntä vaikka isosetä-tuomoksi on jo jonkin aikaa houkutellut minua kirjoittamaan Haukves-lehteen väitöskirjatutkimuksestani. Olen kuitenkin torjunut houkutukset ja arvellut, ettei lehden lukijoita juurikaan kiinnosta lukea uskonnonfilosofisista hömpötyksistä. Olen edelleen samaa mieltä. Kiinnostavampia aiheita löytyy lähes mistä tahansa. Itsekin lueskelen mieluummin juttuja Haukiniemen urheilukenttien kunnostustalkoista tai varttuneempien kyläläisten muisteloita menneiltä vuosikymmeniltä. Nämä tarinat maistuvat oikealta elämältä. Kun minua jälleen jättäessäni taannoin väitöskirjani esitarkastuksen kehotettiin pohtimaan, mitä haluaisin kertoa tutkimusaiheistani suurelle yleisölle, aloin miettiä, että kai sitä jotain sanottavaa on keksittävä. Yritetään ainakin. Väitöskirjani käsittelee (laajasti ottaen) uskonnon ja luonnontieteiden välistä suhdetta, mikä on viime vuosina noussut varsin suosituksi teemaksi julkisuudessa, erityisesti kansainvälisesti. Suomessa keskustelua ovat 2000-luvulla pitäneet yllä muun muassa professori Esko Valtaoja ja emerituspiispa Juha Pihkala kirjoissaan Nurkkaan ajettu Jumala ja Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Kirjat ovat erinomainen esimerkki siitä, kuinka kaksi eri maailmankatsomuksista ponnistavaa ajattelijaa onnistuu löytämään yhteisen sävelen ja ymmärtämään toisella tavalla ajattelevaa. Valtaojan käsitys maailmasta perustuu tieteellisille havainnoille, mutta hän myöntää, että teoriassa voi olla olemassa myös toinen, näkymätön todellisuus. Pihkala uskoo, että tällainen todellisuus on olemassa, muttei kiellä tieteen ainutlaatuista merkitystä maailmankuvamme rakentajana. Olen itse seikkaillut väitöstutkimukseni aikana samanlaisissa maisemissa, pyrkien osaltani hälventämään sitä vastakkainasettelua, jota luonnontieteiden ja uskonnon välille usein rakennetaan. Julkisuudessa voimakkaimmin pääsevät kuitenkin usein esille ääriainekset, toisaalta tiedeuskovaiset, toisaalta uskonnolliset fundamentalistit. Tieteen kaikkivoipuuteen luottavien uskontokriitikoiden kuten biologi Richard Dawkinsin mukaan uskonto on sokeaa luottamusta todisteiden puuttuessa. Koska esimerkiksi Jumalan olemassaolosta ei ole luonnontieteellistä todistusaineistoa, asiasta puhuminenkin on turhaa. Tiedettä pidetään ainoana luotettavana keinona saada tietoa maailmasta. Vastakkaisessa kulmauksessa ovat raamatullisen literalismin edustajat, joiden mielestä uskonnon on perustuttava Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan. Jos luonnontieteen tutkimustulokset ovat ristiriidassa tämän kanssa, ne on hylättävä. Kummankin ääripään mukaan siis joko uskonto tai luonnontieteet on torjuttava. En pidä kumpaakaan lähestymistapaa erityisen hedelmällisenä. Vaikka maailmankuvamme perustuisi uskonnolliselle uskolle, miksi kieltäisimme tieteen saavutukset, jos aikomuksenamme on ymmärtää maailmaa mahdollisimman hyvin? Tieteellinen metodi on kuitenkin osoittanut luotettavuutensa vuosisatojen aikana ja tieteen löydöt avartaneet elämäämme monin tavoin. Ja toisaalta: Vaikka voisimme havaita vain tiettyjä ilmiöitä luonnontieteen avulla, miksi väkisin väittäisimme, että nämä ilmiöt ovat ainoita, jotka ovat olemassa? Jos on mahdollista, että maailmaan kuuluu myös jonkinlainen yliluonnollinen komponentti, miksi emme yrittäisi tavoittaa sitäkin, esimerkiksi uskonnon kautta? Olen vakuuttunut, että tieteen ja uskonnon yhteiselo on mahdollista jopa toivottavaa. Juuso Loikkanen Joensuussa väitöstutkimustaan tekevä kirjoittaja on kotoisin Haukiniemestä. Hyvästi lettujono Kalliorannan Juhannusjuhlilla odotusajat muurinpohjalettukojulle ovat jopa käännyttäneet jotkut jonosta pois. Nyt se on ohi! Kyläyhdistys on hankkinut Pirkko Malmstedtin kanssa yhteistyössä Lezzari-sarjatulipannun, joka paistaa seitsemän muurinpohjalettua kerrallaan ja jopa 200 lettua tunnissa. Juhannusjuhla Kalliorannassa juhannusaattona kello 18 alkaen. 23
Oivallista Maalla asumista = OMA OMA LANde - peliturnaus 19.-20.6. 2018 Kartanohostel AnnaCatharina Omat koneet, omat yhteydet, omat eväät, yöpymismahdollisuus. Nuorten järjestämä tapahtuma kylien nuorille. Ilmoittautumiset 10.6. 2018 mennessä: varparannankylatoimikunta@gmail.com Osallistumiskorvaus kaksi (2) tuntia askaretta AnnaCatharinassa sovittuna aikana. Varparannan alueen kyläyhdistys Verkosto, joka pelastaa ihmishenkiä Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on 52 järjestön verkosto, jonka hälytysryhmät tukevat viranomaisia onnettomuuksissa ja muissa kriisitilanteissa. Useimmiten Vapepa hälytetään kadonneen ihmisen etsintään, mutta vapaaehtoisia tarvitaan myös esimerkiksi antamaan henkistä tukea, ohjaamaan liikennettä ja auttamaan evakuoinneissa. Auttajamme toimivat maalla, vesialueilla ja ilmassa. Vapepa-järjestöt toimivat yhdessä, jotta jokaisen järjestön osaaminen pystytään hälytystilanteessa hyödyntämään hädässä olevan ihmisen auttamiseksi. Hälytystilanteessa vapepalaiset johtavat omaa toimintaansa. Lisää tietoa VaPePasta: www.vapepa.fi Varparannan alueen kyläyhdistys ry on liittynyt Vapaaehtoisen pelastuspalvelun verkostoon! Mikäli olet kiinnostunut toiminnasta ja auttamaan lähimmäistä hädässä, ota yhteyttä kyläyhdistyksemme turvallisuusvastaavaan Mervi Niiraseen puh. 0456618255 Kodin turvatesti Vastaa testin kysymyksiin ja näet onko kotisi turvallinen. 1. Onko kodissasi toimiva palohälytin? Kyllä tai ei. 2. Kuinka usein tarkistat palohälyttimen patterit? Kerran kuussa/ palohälyttimen piipatessa muistutusäänen. 3. Missä säilytät sammutuspeitettä? Se riippuu seinällä/ Se on kaapin päällä vaakatasossa. 4. Mikä on mielestäsi sopiva etäisyys kahden tuikkukynttilän välillä? 5 cm / 2 cm 5. Laitatko joskus pyykinpesukoneen käyntiin lähtiessäsi töihin? Kyllä/ Ei 6. Suljetko vesihanan pyykin- ja astianpesukoneen käytön jälkeen? Kyllä / Ei 7. Onko tiskikoneesi alla vuotosuoja? Kyllä/ Ei 8. Laitatko oven turvalukkoon 24 lähtiessäsi lomalle? Kyllä / En 9. Eristysteippi on turvallinen tapa paikata rikkinäinen johto? Kyllä / Ei 10. Käykö joku lomasi aikana tarkastamassa postit kotonasi tai postilaatikostasi? Kyllä / Ei Oikeat vastaukset löytyvät viereiseltä sivulta. Vastaa ennen kuin katsot, miten asioiden kuuluu olla. Testin välitti Kirsti Leirivaara.
Haukiniemen Haka Toiminnan vastuuhenkilöt: Jalkapallo: Ossi Tynkkynen (044 751 7447) Jääkiekko ja kaukalo: Mika Saariniva (040 716 9371) Jumppa: Ritva Loikkanen (050 323 2880) Kävely: Helga Tiainen (050 324 4845) Retkeily: Reijo Herranen Liikuntakerho: Juha Saunisto ( 050 323 2872) Kotisivujen ylläpito: Ritva ja Juuso Loikkanen Kioski: Aila Suokas, Ritva Loikkanen ja Helga Tiainen Toiminnasta tiedotetaan Hakan kotisivuilla: www. Haukiniemen Haka.net, Hauk ves-lehdessä ja ilmoitustauluilla. Jäsenmaksut: 10 e /henkilö 20e / perhe 30 e/ kannatusjäsen Seuran jäsenmaksun voi suorittaa tilille FI15 5650 0440 0434 30, laita jäsenten nimet viestikenttään, kiitos! Luistimien teroitus on maksutonta seuran jäsenille. Teroituskone Haukiniemen kaukalolla. Lähiajan toiminta: Jalkapalloa pelataan Hiesulla kahdesti viikossa Alustavat päivät ovat lauantai kello 15 ja keskiviikko kello 19, mutta muutokset ovat mahdollisia. Niistä tiedotetaan whatsapp-ryhmässä, jonka jäseneksi pääsee olemalla yhteydessä jalkapallovastaavan puhelinnumeroon. Kapuan kanssa keittiössä Minna Pii osallistui vuonna 2017 Kirgiisiassa Kapuan hyväntekeväisyysprojektiin ja on nyt jatkona sille kirjoittanut ruokakirjan Kapuan kanssa keittiössä. Kirja sisältää reseptejä maista, joissa Kapua on vieraillut. Kenia, Tansania, Nepal, Malawi, Guatemala, Etiopia, Bolivia ja Kirgisia. Kirjan tuotto menee kokonaisuudessaan Kapuan tuleviin thyväntekeväisyyskohteisiin. Kaikki kirjassa olevat reseptit on valmistettu ja maisteltu perheen kanssa. Ruokalajeja valittaessa on otettu huomioon, että tarvikkeet ovat hankittavissa suomalaisista kaupan valikoimista. Kirjan kuvat on kuvannut Tiuku. Olemme siis kaikki kotona osallistuneet ruokamatkailuun ja löytäneet uusia suosikkeja ruokalistallemme. Kirjaa on tilattavissa Kapua.fi verkkokaupasta. Teksti ja kuva Jukka Laurio Liikuntakerho jatkuu kesätauon jälkeen elokuussa. Kerhoa ohjaa Inka Saariniva. Teksti Juha Saunisto Oikeat vastaukset 1. Kyllä: Toimiva palohälytin on pakollinen varuste kodeissa. Hälyttimiä tulee olla jokaisessa kerroksessa vähintään yksi 60 m2 kohti. Hälytin on hyvä olla jokaisessa makuuhuoneessa. 2. Kerran kuussa: Paristokäyttöiset palohälyttimet tulee testata kerran kuussa. 3. Seinällä: Sammutuspeitteen on oltava helposti ja nopeasti saatavilla ja käytettävissä 4. 5 cm: Jätä tuikkujen väliin aina vähintään 5 cm:n väli. Kuumat tuikut voivat kuumentua liikaa ja leimahtaa roihuksi, jos ne ovat liian lähellä toisiaan. 5. Ei: Pese pyykkiä vain, kun olet kotona. Vakuutus ei korvaa vesivahinkoa tyhjässä talossa. 6. Kyllä: Sulje vesihana aina pyykin- ja astianpesukoneen käytön jälkeen. Vakuutus ei korvaa, jos vahinko sattuu auki unohtuneen vesihanan vuoksi. 7. Kyllä: Aseta tiskikoneesi alle vuotosuoja, jotta vesi ei kulkeudu 25 sokkeliin ja huomaat vuodon helpommin. 8. Kyllä: Turvalukko vaikeuttaa varkaiden tihutöitä huomattavasti. Varkaat liikkuvat myös arkipäivisin. 9. Ei: Älä paikkaa itse rikkinäisiä sähköjohtoja, vaan hanki uusi ehjä tilalle. Rikkinäinen johto voi aiheuttaa sähköiskun tai tulipalon. 10. Kyllä: Sovi ystäväsi kanssa, että hän siirtää postit pois postilaatikostasi tai -luukkusi alta. Varkaat tarkkailevat luukkuja ja laatikoita ja arvaavat, onko koti tyhjillään.
Palveluhakemisto Kuivaa polttopuuta ja pilkettä tarvittaessa kotiinkuljetettuna Pertti Anttoselta puh. 0500 130 462. Myös piha- ja tonttipuiden kaatoa. Haukves postilaatikkoon Haukves -lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa syksyisin ja alkukesästä. Lehti jaetaan postilaatikkojakeluna Niittylahden, Varparannan, Haukiniemen ja Juvolan alueille. Luettavissa myös verkossa osoitteessa: www.varparannanalueenkylayhdistys.fi/haukves-lehti Mikäli haluatte lehdestä aidon paperiversion, suorittakaa lehden postitusmaksu 8 / vuosi ja toimitamme lehden kotiin. Maksutiedot: Saaja: Varparannan alueen kyläyhdistys ry Tilinumero: FI81 5650 0440 0145 97 Viestiin: Oma nimi - Haukves -lehti Sähköposti: haukves@gmail.com Lehden päätoimittaja on Jukka Nokelainen. Toimitussihteeri ja taittaja on Ossi Tynkkynen. Julkaisija on Varparannan alueen kyläyhdistys. Kylätoimikunta 2018 Puheenjohtaja: MerviNiiranen p. 0456618255 sähköposti: mervi.niiranen@gmail.com Varapuheenjohtaja: Jukka Nokelainen p. 0449731319 sähköposti: tlt.iltamat@gmail.com Jäsenet: Heli Kivinen, Jussi Pesonen, Pirkko Malmstedt, Asko Tuunanen, Jukka Laurio, Juho Hömppi ja Helli Huotari. Sirkkelisahausta ja kuivaa polttopuuta. Kalle Kaartinen puh. 050 352 1431. Kaivinkoneurakointia 5 tonnin kumitelakaivurilla, traktoriurakointia ja lumitöitä. Jussi Pesonen puh 0050 550 5335. Rakennustyöt, muuraukset ja laatoitukset. Mika Saariniva puh. 040 716 9371 Rakennustyöt, lumityöt ja puunajo. Juha Saunisto puh 050 323 2872. Lumityöt, Risto Muhonen puh. 044 2637944. Polttopuuta Touko Halonen, 050 5894820, sähköposti: touko.halonen@ suomi24.fi. Salokyläntie 468, 57310 Savonlinna. Metsästysseura Sakastin Samoojat r.y. Tiedustelut: Touko Halonen pj. tai Reijo Herranen 0407354370 Raakapuun kuljetus, maanrakennus, murskeet ja sorat, tienkunnostus. talvihoito ja auraus. Kari Malmstedt Oy: Kari 0400-184586. Seppo 040-5873910. Kalastuskunnat/luvat: Haukiniemen osakaskunnan verkkomerkkejä ja viehekalastuslupia R. Herranen puh. 040 735 4370. Kyrönpellon osakaskunta A. Tolvanen puh: 050 894999. Varpaniemi 14 15 osakaskunta T. Halonen puh: 050 5894820. Räsymattoja: Aila Suokas puh. 050 573 2234 Haukves -lehti onnittelee kyläyhdistyksen puheenjohtajaa Merviä pyöreistä kymmenistä. Piirakat, leivät. Kankaalan kotileipomo, Laasalantie 1063. Irene Makkonen puh. 0400-750198 Jalkojenhoitoa ja intialaista päähierontaa. Jaana Turunen 050 5707401 26
27