TEKSTI: SAMU MIELONEN VALOKUVAT: JARI TOMMINEN Tallentavien dvd-levyjen kestotesti Laadulla pitkää ikää Viime vuonna maailmassa tuotettiin yli 14 miljardia tallentavaa cd- ja dvd-levyä. Niille mahtuisi useampaan kertaan kaikki maailman painettu teksti. Levyille tallennetaankin nykyään aivan kaikkea. On aika kysyä: kuinka hyvin tämä tieto säilyy? Tämä artikkeli on jatkoa MikroPC 3/2006:ssa olleelle dvd-levyjen testille. Tallennettavien optisten levyjen, kuten cd-r- ja dvd-r-levyjen, säilyvyydestä liikkuu paljon sekavaa tietoa: valmistajien mukaan tieto levyillä kestää satoja vuosia mitään ongelmia ei ole. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan levyt taas tuhoutuvat vuosissa ja käsissämme on kohta valtava tuhoutuneen tiedon ongelma, jota kukaan ei pysty ratkomaan. Kuten tavallista, totuus on hieman monimutkaisempi kuin kumpikaan näistä ennusteista. Valmistajien omat ennusteet levyjen säilyvyydestä eivät perustu alan yleisen standardin (ISO 18927) mukaisiin kokeisiin. Valmistajien tiedot levyjen säilyvyydestä ovatkin tämän takia usein epäluotettavia ja ylioptimistisia. Kuluttajien käyttökokeet sekä Yhdysvaltain kansallisen teknologiainstituutin (NIST) rasituskokeet todistavat, että levyt tuhoutuvat huomattavasti luvattua nopeammin. Toisaalta, osa levyistä tuntuu selviävän sekä laboratoriossa tehdyistä rääkkäyskokeista että vaativan kenttäkäytön rasituksista. Eli kaikki levyt eivät suinkaan tuhoudu muutamassa kuukaudessa tai edes vuodessa. Vaikka kukaan ei voi antaa takeita levyn ja sille tallennetun tiedon säilyvyydestä sadoiksi vuosiksi, ovat parhaat levyt yllättävän kestäviä. Ne säilyvät todennäköisesti kymmeniä vuosia lukukelpoisina, jos myös tulevaisuudessa on käytössä levyjä lukeva laite. Levyjen neljä tuhoajaa Optiset levyt tuhoutuvat pääosin neljän syyn yhteisvaikutuksesta: valmistuksen, käsittelyn, säilytyksen ja kemiallisen 36 MikroPC 5 / 2007
Hd-levyformaattien kestävyys MARKKINOIDEN UUSIMMAT kirjoittavat levymuodot ovat uudelleenkirjoitettavat hd-dvd-r, bd-re ja kertakirjoitettavat hddvd-r ja bd-r (bd tulee sanoista Blu-ray Disk). Näiden levyjen kestävyys on vielä täysin pimennossa, koska formaatit ovat niin tuoreita. Levyjen rakenteesta voi kuitenkin päätellä jotain suuntaa antavaa: uusien formaattien monimutkaisempi levyrakenne ja pienemmät lukuvaiheen toleranssit tekevät levyistä herkempiä lukuvirheille. Levyjen kemiallinen ikääntyminen on myös mysteeri, kunnes levyjä kokeillaan riittävästi. Tämä vie kuitenkin vielä vuosia. Mikäli historia toistaa itseään, alkuvaiheen uusista kirjoittavista hd-levyistä on turha kuvitella saavansa yhtä pitkäikäistä tallennetta kuin parhaista dvd+/-r-levyistä ja erityisesti cd-r-levyistä. Vasta vuosien käytön ja useiden laboratoriokokeiden jälkeen tiedämme varmasti, kuinka hyvin hd-formaatit soveltuvat pitkäaikaiseen arkistointiin. ikääntymisen. Huonosti valmistettu levy ei voi kestää, vaikka sitä käsittelisi ja säilyttäisi virheettömästi. Huonosti valmistettu levy hajoaa silminnähden irrallisiin kerroksiin (niin sanottu delaminoituminen). Valmistusvirhe voi myös johtaa levyn nopeaan kemialliseen ikääntymiseen: levyn tallennus- tai heijastuskerros korruptoituvat kemiallisten reaktioiden vuoksi. Käsittelyn ja säilytyksen virheet ovat kotikäytössä yleisiä: levyjä naarmutetaan, ne poltetaan huonolla polttimella ja liian suurella polttonopeudella tai niitä säilytetään auringonvalossa ja kosteudelle alttiina. Tästä seuraa levyjen ja tallennetun tiedon ennenaikainen tuhoutuminen. Yksikään levy ei kuitenkaan ole ikuinen, vaikka valmistus, käsittely ja säilytys tehtäisiin virheettä. Levyt ovat kemiallisia tuotteita, jotka hitaasti muuttavat kemiallista koostumustaan. Tämä on aivan odotettavaa vanhenemista, mutta hyvän, arkistokelpoisen levyn tulisi silti säilyä ainakin 40 vuotta hyvin käsiteltynä. On siis tärkeää muistaa, että optinen tallenne ei koskaan ole ikuinen. Vaikka levyn saisikin säilymään vuosikymmeniä, tulee vastaan viimeistään levyformaattia lukevan laitteen saatavuus: kenellä on toimiva cd-asema vielä kolmenkymmenen vuoden päästä? Jo nyt on vaikea löytää toimivia Syquest-asemia, jotka olivat erittäin suosittuja vain kymmenisen vuotta sitten. Levyjen säilyvyyden ABC Pitkään kestävän levyn ensimmäinen tärkeä vaihe on laadukas polttojälki. Laadukas tallennus syntyy hyvälaatuisesta levystä, joka on poltettu hitaalla nopeudella käyttäen yhteensopivaa ja korkealaatuista poltinta. Tätä kirjoitettaessa hyviä asemien valmistajia ovat muun muassa Nec, > MikroPC 5/2007 37
Plextor ja Pioneer, joskin myös näiden kohdalla laatu vaihtelee mallikohtaisesti. Hyvä levy ei takaa säilymistä, jos polttava asema ei osaa tunnistaa levylle tarvittavaa polttostrategiaa ja tekee jo tallennusvaiheessa kuraa. Hyvä levy tulisi valita aseman valmistajan ja käyttäjien suosittelemista laadukkaimmista vaihtoehdoista. Yksikerroslevylle kannattaa polttaa vain noin kolme gigatavua tietoa, jolloin helpoimmin vaurioituvalle levyn ulkokehälle ei tallennu tietoa. Kaksikerroslevylle voi tallentaa turvallisemmin noin kuusi gigatavua, vaikka mitään yksiselitteistä rajaa ei voikaan asettaa. Toistaiseksi yksikerroslevyt näyttäisivät kestävän paremmin kuin kaksikerroslevyt. Käsittely ja arkistointi Toinen, ja aivan yhtä tärkeä, vaihe levyjen säilyvyyden kannalta on niiden käsittely ja arkistointi. Levyjä tulisi aina käsitellä reunoista, mieluiten puhtain käsin. Jopa käsien rasva voi nopeuttaa levyn kerrosten kuoriutumista, kunhan se saa vaikuttaa riittävän pitkään. Arkistoitavien levyjen pintaan ei myöskään tulisi kirjoittaa tai tulostaa, eikä niitä tulisi altistaa naarmuille, taipumiselle tai iskuille. Sopivia suojia levyille ovat ph-neutraalit levykotelot, levyjen säilytykseen soveltuvat laatikostot suojataskuineen ja arkistokelpoiset taskukansiot. Laatikostoissa ei saisi olla käytetty liuottimia tai happamuutta laatikon sisällä alentavia aineita. Halvimmat kirkkaat cd-kotelot on lähes aina tehty abs-muovista, jossa on käytetty kemiallisia aineita kotelon joustavuuden lisäämiseen. Yhdisteet laskevat kotelon sisällä happamuuden jopa tasolle ph 2, mikä voi nopeuttaa levyjen tuhoutumista huomattavasti. Sopivat yksittäiskotelot ovat polykarbonaatista tehtyjä arkistokelpoisia erilliskoteloita, jotka täytyy ostaa erikseen. Kotelottomat erillistaskut ja näistä kootut kansiot on myös syytä valita huolella: Älä säilytä levyjä näin, jos haluat tiedon säilyvän. ilman liuottimia, ph-neutraaleja ja mielellään valolta suojaavia. Yksi tällainen tasku on arkistointiin erikoistuneen CDL:n Corrosion Intercept -tasku, joka suojaa levyjen heijastuskerrosta jonkin aikaa ennenaikaiselta hapettumiselta. Nämä taskut eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan niiden suojauskyky heikkenee ajan myötä, kun taskut sitovat ilman reaktiivista happea riittävästi itseensä. Olosuhteet tärkeimmät Lopulta säilytystilan ja sen olosuhteiden valinta on ehkä kuitenkin tärkein levyn pitkään ikään vaikuttava tekijä. Valolta suojattuna, tasaisessa ilmankosteudessa (30 45 % suhteellinen kosteus), tasaisessa lämpötilassa Varoittava esimerkki (noin 17 21 C) ja vaihtuvassa ilmankierrossa levyt voivat kestää vuosikymmeniä. Usein ne säilyvät ainakin sen aikaa, että tiedot on syytä lukea viimeisellä toimivalla asemalla uuteen tallenneformaattiin. Arkistoinnin ammattilainen ei jätä työtään vielä tähän. Kriittinen tieto on syytä tallentaa vähintään kahdelle eri tallenteelle, säilöä levyt paloturvallisesti ja mie- Arkistokelpoinen happovapaa pahvilaatikko, naarmutus- ja hapettumissuojatut suojataskut ja valolta suojaava arkistointikansio pidentävät levyjen ikää.
Kuinka tunnistan hajoavat levyt HAJOAVA LEVY EI AINA ANNA ulkoisia merkkejä tuhoutumisestaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Heijastuskerroksen erilaisiin laikkuihin ja muutoksiin on kuitenkin syytä suhtautua vakavasti ja kopioida tiedot levyltä toiselle, mikäli mahdollista. Levyn kerrosten irrotessa toisistaan tieto on yleensä jo menetetty, eikä tällaista levyä yleensä kannata laittaa enää dvd-asemaan, ellei halua ottaa riskiä sen hajoamisesta. Delaminoituneelta levyltä voidaan vielä usein pelastaa tietoja ammattipalvelussa, kunhan levyä käsitellään erittäin hellävaroen päällimmäisen kerroksen kuoriuduttua. Levyjen hajoamista voi yrittää arvioida lukemalla levyjä dvd-asemissa: luentavirheiden mittaaminen esimerkiksi Cd-dvd Speed -ohjelman Disc Quality -toiminnolla on hyvä tapa verrata virheiden kehittymistä. Ikävä kyllä ohjelma toimii vain Liteon-, Nec-, Benq- ja joissakin Pioneer-malleissa edes jotenkuten luotettavasti. Luentavirheistä on tärkeää muistaa perussäännöt: testaa ja vertaa aina tuloksia vain yhdellä lukevalla dvd-asemalla. Kaksi eri asemaa antavat keskenään erilaisia ja vertailukelvottomia tuloksia. Muista vertailukelpoisuus Levyjen keskinäinen paremmuusarviointi yhdellä asemalla on sekin helposti harhaanjohtavaa. Lisäksi yksikään asema ei raportoi virheitä levyltä, vaan aseman omat lukuvirheet levyä luettaessa. Tästä syystä on mahdotonta antaa absoluuttisia rajoja, joiden ylittäminen tekee levystä rikkinäisen. Nyrkkisääntönä voi todeta, että jos pietai pif-luentavirheiden määrä kasvaa lukukerrasta toiseen merkittävästi (yli 40 %), niin levyn kunto on silloin todennäköisesti huonontunut. Pieni vaihtelu lukukerrasta toiseen (10 20 %) on tavallista, eikä se välttämättä tarkoita levyn kunnon huonontumista. Hidastuminen varoittaa Jos oma dvd-asema ei tue luentavirheiden raportointia, voi levyä yrittää mitata nopeustestillä. Tällöin tulisi tietää, kuinka nopeasti levyn nopeustesti saatiin suoritettua heti levyn polton jälkeen. Nopeustuloksia ei koskaan pitäisi verrata kahden eri aseman tai eri levyn välillä, sillä ne eivät kerro välttämättä mitään. Kuitenkin, jos yksi ja sama levy alkaa hidastua samassa asemassa kahdesti testattuna, on syytä olettaa, että levy on hiljalleen hajoamassa. Nopeustesti ei ole kovin luotettava tapa testata levyjen ikääntymistä, mutta usein se on parempi vaihtoehto kuin ei testausta lainkaan. lellään eri paikkoihin. Lisää arkistoinnin ohjeita löytyy osoitteesta www.itl.nist.gov/ div895/carefordisc/. Suositeltavat levytyypit Kestävimmän cd-levytyypin valinta on toistaiseksi vielä mahdollista kohtuullisella vaivalla. Levyn kirjoituskerroksen tulisi olla ftalosyaniinia (engl. phtalocyanine), heijastuskerroksen kultaa ja levyn luokituksen tulisi olla arkistokelpoinen. Tämä levytyyppi on säilynyt hyvin sekä käytössä että ikäännyttämiskokeissa. Suomessa tällainen levy on MAM-E:n valmistama cd-rlevy nimeltä Archival Gold. Omistusvaihdosten takia tämänkin levyn saatavuus voi olla vaakalaudalla. Poltettavien dvd-r- ja dvd+r-levyjen kohdalla valinta onkin jo huomattavasti hankalampaa: luottaako perinteisiin japanilaisiin (Mitsubishi, Maxell, Ricoh, Taiyo Yuden) vai käyttääkö arkistokelpoiseksi luokiteltua levyä vähemmän tunnetulta valmistajalta? Ikävä kyllä, dvd-levyjen kestävyydestä ei ole saatavilla yhtä laajalti ikääntymisestä kertovia koetuloksia kuin cd-levyistä. Suomen olosuhteissa käyttäjien kokemukset viimeiseltä muutamalta vuodelta ovat hyviä juuri yllä mainittujen, japanissa valmistettujen levyjen osalta. Kosteammissa olosuhteissa asuvien käyttäjien kohdalla japanilaisetkaan levyt eivät tahdo kestää: kun suhteellinen ilmankosteus nousee 80 prosenttiin ja lämpötila yli 30 celsius-asteeseen, niin laatulevytkin hajoavat lukukelvottomiksi kuukausissa. Lämpimissä ja sateisissa maissa tällaiset olosuhteet ovat hyvin tavallisia. Erikoismaininnan arvoisia ovat niin sanottuun faasimuutostekniikkaan perustuvat uudelleenkirjoitettavat levyt, kuten cdrw, dvd+rw, dvd-rw ja dvd-ram. Näitä ei lähtökohtaisesti voi suositella pitkäaikaiseen tallentamiseen, koska levyt ovat fysikaalisesti epäluotettavampia kuin kerrantallentavat levytyypit (cd-r, dvd-r ja dvd+r). Levyjen kesto heikkenee vielä entisestään, mitä useammin niille on tallennettu tietoa uudelleen. Nopeutettua vanhennusta Tätä artikkelia varten testasimme 19 erilaista levyä, joita kaikkia ikäännytettiin kahteen otteeseen korkean lämpötilan ja suhteellisen kosteuden olosuhteissa niin kutsutussa ikäännytysuunissa. Tämän lisäksi levyjä altistettiin luonnonvalolle ja erityisesti kesäauringon uv-säteilylle kahdeksan viikon ajan. Testatuista levyistä parhaiten nopeutettua ikäännyttämistä sietivät japanilaiset dvd-levyt, kuten Maxell dvd-r 16x, Ricoh dvd+r 8x, Verbatim dvd-rw 4x, Ricoh dvd+rw 8x ja EU-valmisteinen TDK Scratch Proof 8x dvd-r. Uv-säteilyä sietivät parhaiten Maxellin -r 16x- ja Verbatimin -rw 4x -levyt. Monet levyt eivät kestäneet uv-rasitusta nimeksikään. Levyjä ei tulisikaan koskaan jättää suojaamatta auringonvalolta edes muutamaksi päiväksi, vaan ne tulisi laittaa suojaan heti polton jälkeen. Tarkempi lista testattujen levyjen tuloksista on kaaviossa 1. Testin jälkeen markkinoille on tullut lukuisia arkistointikäyttöön markkinoituja levyjä, kuten Kodak Preservation dvd (valmistaja MAM-A), Verbatim Archival Grade dvd-r (valmistaja Prodisc) ja Emtec (valmistaja MPO). Levyt ovat kuitenkin sen verran uusia, että luotettavaa tietoa niiden kestävyydestä ei ole vielä saatavilla. Nämäkin levyt ovat kerrankirjoitettavia, yksikerroksisia ja luokiteltu enintään 8x-polttonopeutta varten. Tietohäviö hiipii hiljaa Levyjen tiedon muuttuminen lukukelvottomaksi on hidas ja usein täysin huomaamaton prosessi. Levyissä ei välttämättä ole ulkoisesti mitään muutoksen merkkejä, mutta yritykset lukea tietoa levyiltä voivat epäonnistua täysin. Yleinen harhaluulo onkin, että jos levyltä voi lukea tiedostot onnistuneesti, levy on virheetön. Jokaisella optisella levyllä on aina vir- > MikroPC 5/2007 39
Tallentavan kaksikerros-dvd:n rakenne 1 Etiketti 2 Suojaava polykarbonaattikerros 3 Heijastava kerros 4 Toinen tallennuskerros 5 Polykarbonaattivälikerros 6 Puoliläpäisevä heijastuskerros 7 Ensimmäinen tallennuskerros 8 Suojaava polykarbonaattikerros. Tiedon tuhoutuminen levyllä johtuu ensisijaisesti heijastus- tai tallennuskerrosten (3, 4, 6 ja 7) vahingoittumisesta kemiallisen (esimerkiksi hapettuminen) tai mekaanisen vaurion seurauksena. Delaminoitumisessa jompi kumpi tai molemmat suojaavat kerrokset (2 ja 8) irtoavat levystä ja jättävät arat sisäkerrokset alttiiksi vaurioille. Myös suojakerrosten likaantuminen ja naarmuttuminen vaikuttavat levyn luettavuuteen. heitä, niin valmiiksi prässätyillä dvd-elokuvilla kuin itse poltetuilla huippu dvd-rlevyilläkin. Levy säilyy lukukykyisenä siihen asti, kunnes sitä lukevan laitteen virheensietokyky ylittyy. Tätä ennen levyn huononeminen voi kuitenkin olla jo havaittavissa. Cd- tai dvd-levyn kunnon mittaamiseen kotikonstein on joitakin menetelmiä. Sellaiset ilmaisohjelmat kuin Cd-dvd Speed, Kprobe, Pxscan ja Dvd Info Pro tarjoavat mahdollisuuden tarkistaa levyn luentavirheitä yleisissä dvd-asemissa (Nec, Liteon, Sony, Benq, Plextor). Mitään absoluuttisia rajoja hyvien ja huonojen levyjen luentavirheiden määrästä ei voi antaa. Jos haluaa varmistaa levyjen luettavuuden, on niiden virhemääriä syytä tarkistaa säännöllisesti vaikka puolen vuoden välein. Usein yksi levy kunkin ikäistä ja tyyppistä levyä on riittävä merkki muiden samanlaisten levyjen säilyvyydestä. Virhemäärää tulisi aina verrata samalla asemalla luettuihin aikaisempiin virhetietoihin ja erityisesti heti polton jälkeiseen virhemäärään. Yllättävät nousut erityisesti pif-virheissä ovat hälyttäviä. Samoin levyn loppua kohti nouseva virheiden määrä. Myös virheiden selkeä kasaantuminen yhteen kohtaan levyä voi olla merkki alkavasta hajoamisesta. Tietohäviö on lähes aina näkymätöntä. Aina eivät hyvälaatuinen levy, oikea käsittely ja säilytys takaa jokaisen yksittäisen levyn pitkää säilyvyyttä. Nopeimmin levyt voivat hajota jopa kuukausissa, etenkin jos säilytystila on kosteahko tai lämmin. Usein ensimmäisen virheluennan ja vuoden ikäisen virheluennan välinen erotus kertoo jo paljon levyn ikääntymisestä: mitä vähemmän näkyviä eroja virheiden määrässä, sen pitkäikäisempi levystä todennäköisesti tulee. Levyn luentavirheiden kasvaessa liikaa levy muuttuu lukukelvottomaksi. Tieto voidaan ehkä kuitenkin vielä pystyä pelastamaan levyltä, jos käytössä on useampia laitteita ja tallennus on suunniteltu alkuvaiheessa oikein. Kuinka pelastaa tietoa levyiltä Levyn tietoa ei saada luettua ulos silloin, kun lukeva asema ei kykene enää korjaamaan luennassa syntyneitä virheitä levylle tallennettua virheenkorjaustietoa käyttämällä. Kyse on kuitenkin vain kyseisen aseman lukukyvystä, ei itse levyn virhemäärästä. Tämän takia virheitä sanotaan luentavirheiksi: ne syntyvät luennassa eivätkä ole itse levyllä. Toki itse virheet ovat pitkälti levyn kunnon heikkenemisen syytä, mutta virheet eivät ole tallentuneet levylle. Toisinaan tiedon voi vielä saada luettua levyltä talteen vaihtamalla lukeva asema toiseen. Erityisen hyviä virheellisten levyjen lukijoita ovat olleet Liteon-, Plextor- ja Benq-merkkiset asemat. Nec, LG ja Samsung puolestaan ovat hyvin usein ensimmäisinä luovuttamassa ikääntyvien levyjen kohdalla. Usein myös luentanopeuden laskeminen ohjelmallisesti alhaisemmaksi auttaa (esimerkiksi Nero Drivespeed -ohjelmalla). Toisinaan myös levyä useita kertoja lukevilla ohjelmilla voi onnistua lukemaan vioittunutta levyä paremmin. Windowsympäristöön on tarjolla muun muassa Badcopy Pro-, Unstoppable Copier- ja Cd Roller -ohjelmat, joilla voi yrittää lukea levyä useampia kertoja. Ihmeitä on silti turha odottaa, koska pahimmat virheet eivät ole korjattavissa ohjelmallisesti. Jos levy on ainoastaan naarmuuntunut ulkoisesti heijastavalta pinnalta, voi levyn pinnan hiominen joskus auttaa. Hiomiseen kätevä laite on Skipdoctor laite, joka testatusti auttaa, kunhan naarmu ei ole tuhonnut syvältä levyn sisältä itse tallennus- tai heijastuskerroksia. Viimeisenä ja kalleimpana vaihtoehtona on levyn lähettäminen yritykselle, joka pelastaa tietoja levyiltä työkseen. Palvelu on tavallisen kotikäyttäjän hintatasoon nähden kallista (noin 1 500 euroa levyä kohden), joten palautuspalvelun varaan ei ehkä kannata laskea tietonsa säilyvyyttä. Viimeisenä vaihtoehtona se on kuitenkin hyvä pitää mielessä, jos tieto on ainutkertaista ja korvaamattoman tärkeää. Ohjelmistakin apua Lopuksi yhtenä kikkana tiedon säilyvyyden parantamiseksi mainittakoon erilliset virheenkorjaustietoa lisäävät ohjelmat. Näitä käytetään ennen kuin tieto poltetaan levylle. Niiden avulla lasketaan matemaattisesti jokaiselle tallennetulle tiedostolle ylimääräistä virheenkorjaustietoa, joka tallennetaan tiedostojen mukana levylle. Tämä lisätieto syö hieman levyn tallennustilaa, mutta parantaa luettavuutta virhetilanteissa. Yksinkertaisempi ja enemmän tilaa vievä ratkaisu samaan haasteeseen on tallentaa jokainen tiedosto levylle kahdesti. Tallennustila puolittuu, mutta toisaalta puolet levystä voi tuhoutua ja silti tiedostoista on suuri osa usein vielä luettavissa. 40 MikroPC 5 / 2007
Levykerrosten irtoaminen (delaminaatio) on merkki huonosta levystä. (Kuva: Robert J. Wilting) Ikäännytyksen vaikutus luentavirheiden määrään Luentavirheiden keskiarvo (avg PiSum8 4 asemaa) 600 Nouseva käyrä on huonompi 550 Näin testasimme POLTIMME TESTIÄ VARTEN 19 Suomessa tai Euroopassa yleisesti saatavilla olevaa levyä. Testissä keskityttiin pääosin -r- ja +r-formaatteihin ja yksikerroslevyihin. Polton jälkeen levyjen luentavirheet tarkistettiin neljässä yleisessä dvd-asemassa. Tästä muodostui levyjen laadun lähtötilanne. JOKAINEN LEVY IKÄÄNNYTETTIIN koeuunissa korkeassa lämpötilassa (yli 40 C) ja suhteellisessa kosteudessa (yli 80 %) hieman yli 40 tuntia. Ensimmäisen ikäännytyksen jälkeen tarkistimme luentavirheet uudestaan neljällä eri asemalla. Sitten levyjä ikäännytettiin toiset 50 tuntia lisää ja luentavirheet mitattiin taas. Virhemäärien muutoksista muodostui trendi, josta päättelimme ikääntymisen kehittymisen. TÄMÄN LISÄKSI TEIMME jokaisesta levytyypistä toiset kopiot, joiden luentavirheet mittasimme polton jälkeen. Sitten levyt altistettiin Suomen kesän uv-pitoiselle auringonsäteilylle kahdeksan viikon ajaksi. Uv-rasituksen jälkeen mittasimme luentavirheet uudelleen. Uv-sietokyvystä levyt saivat vain vähän lisäpisteitä. NÄISTÄ TULOKSISTA MUODOSTUI levyn kestävyysprofiili, joka on nähtävissä ylemmässä kaaviossa. Mitä alhaisempina levyn virhemääriä kuvaavat palkit pysyvät, sen luotettavampi levy on pitkäaikaiseen tallennukseen. Testissä hyvin pärjänneiden -rw- ja +rw-levyjen suhteen on kuitenkin syytä olla varovainen, koska niiden pitkäikäisyydestä ei ole riittävästi kokeellista tietoa. 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 TDK DVD-R 16x Memorex DVD-R 8x Philips DVD+R 16x Gigatain DVD+R 8x Philips DVD-R 16x Budget DVD-R 4x Verbatim DVD+R DL 2.4x Verbatim DVD-R 16x TY DVD-R 16x bulk Sony DVD-R 8x Samsung DVD-R 8x Ricoh DVD+RW 8x TDK DVD+R 8x Scratchproof LG DVD+R 8x Ricoh DVD+R 8x Verbatim DVD-RW 4x Maxell DVD+R 16x Fujifilm DVD+R 8x MAM-E DVD-R 4x 0 1 2 3 Testattujen levyjen kestävyys 0 1 2 3 Väliaikaistallennukseen Lyhytaikaiseen Keskilyhyeen Pitkään tallennukseen tallennukseen tallennukseen (kuukausia) (1 2 v) (2 5 v) (5+ v) TDK DVD-R 16x Budget DVD-R 4x Philips DVD+R 16x Sony DVD-R 8x Gigatain DVD+R 8x Memorex DVD-R 8x Philips DVD-R 16x TY bulk DVD+R 16x Verbatim DVD+R DL 2.4x Samsung DVD-R 8x Ricoh DVD+RW 8x Verbatim DVD-R 16x TDK DVD+R 8x Scratcp. Maxell DVD-R 16x LG DVD+R 8x Ricoh DVD+R 8x MAM-E DVD-R 4x Verbatim DVD-RW 4x Fujifilm DVD+R 8x Virhemäärien muutos ikääntymistesteissä ennustaa levyjen säilyvyyttä. Yksikään levyistä ei ikääntynyt niin hitaasti, että sitä uskaltaisi suositella todella pitkään arkistointikäyttöön (kymmeniä vuosia). MikroPC 5/2007 41