Vastine 1 (6) 6.6.2016 Erityisasiantuntija Tuuli Tuunanen Hallintovaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE ULKOMAALAISLAIN MUUTTAMISESTA HE 43/2016VP Eduskunnan hallintovaliokunta on pyytänyt sisäministeriötä toimittamaan vastineen hallituksen esityksestä eduskunnalle ulkomaalaislain (301/2004) muuttamisesta (HE 43/2016vp) hallintovaliokunnalle annetuista asiantuntijalausunnoista. Lisäksi valiokunta on pyytänyt selostamaan, mitkä ovat edellisen kauden lainsäädäntöön perheenyhdistämisen osalta liittyneet kiristämistoimet. Sisäministeriö esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa. Hallituksen esityksen tavoitteet Useissa lausunnoissa on esitetty, että hallituksen esitystä tulisi lieventää esimerkiksi laajentamalla kolmen kuukauden määräajan soveltaminen toissijaista tai tilapäistä suojelua saaviin tai pidentämällä määräajan kestoa tai rajaamalla alaikäiset hakijat soveltamisalan piiristä. Sisäministeriö korostaa, että hallituksen selkeä kanta on, että perheenyhdistämisen edellytyksiä tiukennetaan. Jotta perheenyhdistämisen edellytysten tiukentamisella olisi vaikuttavuutta, tiukennusten täytyy tosiasiallisesti kohdistua johonkin henkilöpiiriin. Sisäministeriö korostaa, että tiukennuskeinoja säädettäessä on ehdottomasti huomioitava kansainvälistän velvoitteiden ja perustuslain asettamat rajat mutta näiden rajojen puitteissa - hallituksen kanta huomioiden - esitys perustuu tietyiltä osin vähimmäisvaatimusten täyttämiselle. Muunlaisin ratkaisuin esityksen vaikuttavuus jäisi suppeaksi ja tavoite ehtojen tosiasiallisesta tiukentamisesta saavuttamatta. On väistämätöntä, että mikäli tiukennuksia tehdään, niiden seurauksena tiettyjen henkilöiden oikeus perheenyhdistämiseen kaventuu. Suomen ulkomaalaislainsäädäntö täyttäisi kuitenkin jatkossakin Suomea sitovat kansainväliset ja EU-oikeuden velvoitteet sekä perustuslain vaatimukset. Turvattu toimeentulo Ulkomaalaislain 39 :ään viitaten professori Mäenpää on lausunnossaan tuonut esiin, että tilannetta, jossa lain väljän säännöksen soveltaminen perustuu viranomaisen päätöksentekoa normittavaan sisäiseen ohjeeseen, ei voida pitää tyydyttävänä tilanteena vaan kriteerin soveltamista olisi paikallaan tarkentaa säädännäisesti. Perustuslakivaliokunta on käsiteltävää hallituksen esitystä koskevassa lausunnossaan (27/2016vp) todennut, että perustuslain 80 :n mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla ja että myös perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluvat vaatimukset rajoitusten laintasoisuudesta ja täsmällisyydestä. Sisäministeriö korostaa, että ulkomaalaislain 39 :n 2 momentissa täsmennetään 39 :n 1 momentin turvatun toimeentulon määritelmää: 2 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitetun toimeentulotuen tai Postiosoite: Käyntiosoitteet: Puhelin: Virkasähköpostiosoite: Sisäministeriö Erottajankatu 2, Helsinki Vaihde kirjaamo@intermin.fi PL 26 0295 480 171 www.intermin.fi 00023 Valtioneuvosto Faksi: 09 1604 4635
Sisäministeriö Lausuntopyyntö 2 (6) vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Tällaisena etuutena ei pidetä kustannuksia korvaavia sosiaaliturvaetuuksia. Sisäministeriö korostaa, että turvattua toimeentuloa koskeva arviointi ja viranomaisen päätöksenteko perustuu kyseiseen momenttiin. Näin ollen julkisen vallan käyttö perustuu lakiin perustuslain 2 :n 3 momentin mukaisesti sekä perustuslain 80 :n mukaisesti yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädetään lailla. Koska toimeentuloedellytyksen täyttyminen arvioidaan aina tapauskohtaisesti, Maahanmuuttovirasto on laatinut sisäisen ohjeen, joka sisältää ohjeistusta 39 :n 1 ja 2 momentin turvattua toimeentuloa koskevan vaatimuksen tulkinnasta tavoitteena lainkohdan yhtenäinen soveltaminen harkittaessa oleskeluluvan myöntämistä yksittäistapauksessa. Ohjeessa todetaan selkeästi, kuten tarpeen onkin, että ohje ei yksittäistapauksessa kuitenkaan ole ratkaisijaa sitova, sillä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädetään lailla. Jos ohje on yksittäisessä tapauksessa ristiriidassa ulkomaalaislain, hallintolain, perustuslain, muiden velvoittavien normien tai kansainvälisten velvoitteiden kanssa, ei ohjetta tule soveltaa. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan korostanut tätä keskeistä lähtökohtaa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon (27/2016vp) mukaan toimeentuloedellytyksen sääntely laissa jää varsin väljäksi mutta ottaen kuitenkin huomioon 39 :n 2 momentin kiinnittymisen toimeentulotukea koskevaan lainsäädäntöön, perustuslakivaliokunta ei nyt käsillä olevassa, yksilöllistä kohtuullisuusharkintaa edellyttävässä sääntelyyhteydessä pidä tarkoituksenmukaisena, että laissa säädettäisiin esimerkiksi täsmällisistä toimeentuloedellytyksen täyttävistä rahamääristä. Perustuslakivaliokunta kuitenkin toteaa, että lain 39 :n sääntelyä toimeentuloedellytyksen suuruuden määräytymiseen vaikuttavista perusteista tulisi kuitenkin täsmentää esimerkiksi säätämällä siitä, mitä kustannuksia korvaavilla sosiaaliturvaetuuksilla säännöksessä tarkoitetaan. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut lisäksi, että kiinteä, varsin suureen euromäärään sidottu toimeentuloedellytys vaikuttaa muodostuvan oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta ongelmalliseksi ja erityisesti ottaen huomioon edellytyksen piiriin ehdotuksen myötä tulevien henkilöiden asema ja ansaintamahdollisuus. Useissa esitetyissä lausunnoissa korostettiin, että turvatun toimeentulon tasoa on pidettävä liian korkeana. Myös ulkoministeriö on esittänyt, että toimeentuloedellytys määriteltäisiin lähitulevaisuudessa laissa tarkemmin. Perustuslakivaliokunta on todennut lausunnossaan, että harkitessa toimeentuloedellytyksen täyttymistä on asiaa suoraan sääntelevien lainkohtien lisäksi noudatettava perustuslakia ja ihmisoikeussopimusten määräyksiä sekä myös otettava huomioon asiaa koskeva oikeuskäytäntö. Lisäksi merkityksellinen on 39 :n 1 momentin säännös, jonka mukaan toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäistapauksessa poiketa. Sisäministeriö yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemyksiin. Sisäministeriön näkemyksen mukaan hallituksen esitys ei sisällä sellaista, jonka johdosta perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeV 2/2004vp) aikanaan säädetty 39, jota on myös myöhemmin perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella muutettu (PeV 6/2010vp), olisi nyt nähtävä sisällöltään siinä määrin väljänä, että se vaatisi välittömiä muutoksia. Kyseistä lainkohtaa ei tältä osin ole esitetty lainkaan muutettavaksi esityksessä. Sisäministeriö on huomioinut turvatun toimeentulon osalta asiantuntijalausunnoissa esitetyt näkemykset ja on tietoinen turvatun toimeentulon määrittelyyn liittyvästä problematiikasta. Sisäministeriö korostaa, että lainkohdan osalta on syntynyt hallintooikeuksien kautta vakiintunut soveltamiskäytäntö. Poikkeuksellisen painava syy Eduskunnan oikeusasiamies on lausunnossaan korostanut, että ehdotukset merkitsisivät varsin voimakasta rajoitusta kansainvälistä suojelua saavan perheenyhdistämisen mahdollisuuteen, jonka johdosta ehdotuksen hyväksyttävyyttä
Sisäministeriö Lausuntopyyntö 3 (6) perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kannalta arvioitaessa keskeistä on ulkomaalaislain 39 :ssä säädetty mahdollisuus poiketa toimeentulovaatimuksesta yksittäistapauksessa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. Säännöksen ilmaisu poikkeuksellisen painava syy ei kuitenkaan kerro mitään niistä aineellisista perusteista, joiden nojalla toimeentuloedellytyksestä voitaisiin poiketa ja muotoilu näyttäisi olevan riittämätön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen toimeentulovaatimusta koskevan oikeuskäytännön kannalta (muun muassa onko toimeentulovaatimus kyseisessä yksittäistapauksessa kohtuullinen ja oikeasuhteinen, sekä onko tapauksessa arvioitu kaikkia asiaan liittyviä tekijöitä). Oikeusasiamies on todennut, että poikkeussäännöksen muotoilua olisi välttämätöntä täydentää ja väljentää ainakin kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saavien perheenyhdistämisen osalta. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeV27/2016vp) tuonut esiin, että toimeentuloedellytyksen piiriin muutoksen myötä tulevien voi olla käytännössä vaikea saavuttaa riittävää tulotasoa, jonka johdosta toimeentuloedellytyksen soveltaminen voi muodostua tosiasialliseksi esteeksi perheenyhdistämiselle. Sanottu seikka on omiaan korostamaan ulkomaalaislain 39 :n 1 momentin sen säännöksen merkitystä, jonka mukaan toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. Ottaen huomioon toimeentuloedellytyksen soveltamisalan ehdotetun laajennuksen poikkeamiskynnys muodostuu kuitenkin varsin korkeaksi. Lisäksi säännöksessä käytetyn ilmaisun "poikkeuksellisen painava syy" merkitys jää säännöksen sanamuodon ja sen perustelujen valossa avoimeksi. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan hallituksen esityksessä esiin tuodut haasteet, jotka liittyvät kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saavien henkilöiden taustaan ja kokemuksiin, kuten mielenterveysongelmat tai muut vakavat terveydelliset ongelmat, olisikin otettava huomioon arvioitaessa poikkeuksellisen painavan syyn olemassa oloa. Valiokunta korostaa myös sitä, että poikkeamisen edellytyksiä on arvioitava Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Näin ymmärrettynä sääntely ei muodostu valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi. Sisäministeriön korostaa, että "poikkeuksellisen painava syy" on voimassaolevan ulkomaalaislain 39 :n 1 momentin muotoilua, joka on säädetty (HE 28/2003) perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeV 2/2004vp). Muotoilua ei ole pidetty ongelmallisena perustuslain näkökulmasta pykälää myöhemmin muutettaessa, kun kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsenille asetettiin toimeentuloedellytys tilanteissa, joissa perhe on muodostettu perheenkokoajan Suomeen saapumisen jälkeen (HE 240/2009, PeV 16/2010vp). Maahanmuuttoviraston on ratkaisukäytännössään aina huomioitava kansainväliset sopimukset, EU-oikeus, hallintotuomioistuinten oikeuskäytäntö ja myös sitä kautta muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tästä seuraa velvollisuus tulkita "poikkeuksellisen painavaa syytä" suhteessa näissä lähteissä asetettuihin kriteereihin, jotka koskevat muun muassa kohtuullisuutta ja oikeasuhtaisuutta. Sisäministeriö ei näe tarpeelliseksi väljentää tai täydentää säännöksen muotoilua mutta yhtyy näkemyksiin sen varmistamisesta, että poikkeamisen kynnys ei muodostu tulkintakäytännössä kohtuuttoman korkeaksi. Sisäministeriö yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen, jonka mukaan kansainvälistä ja tilapäistä suojelua saavien henkilöiden taustasta johtuvat haasteet on syytä huomioida poikkeuksellisen painavan syyn olemassaoloa arvioitaessa. Tieto mahdollisuudesta perheenyhdistämiseen määräajassa ilman toimeentuloedellytystä Hallituksen esitykseen on kirjattu, että tieto mahdollisuudesta perheenyhdistämiseen kolmen kuukauden määräajassa ilman toimeentuloedellytystä olisi annettava pakolaisille selkeästi, oikea-aikaisesti ja ymmärrettävällä tavalla viimeistään turvapaikan antamista koskevan päätöksen tiedoksi antamisen tai pakolaiskiintiössä
Sisäministeriö Lausuntopyyntö 4 (6) ottamisesta tiedoksi antamisen yhteydessä. Sekä perustuslakivaliokunta, että Eduskunnan oikeusasiamies ovat lausunnoissaan todenneet, että informaation antamisesta olisi otettava nimenomainen säännös lakiin. Sisäministeriö yhtyy esitettyihin näkemyksiin siitä, että oikea-aikaisesti, selkeästi ja ymmärrettävällä tavalla annettu tieto oikeudesta perheenyhdistämiseen ilman toimeentuloedellytystä on erittäin keskeinen oikeuden toteutumisen kannalta. Sisäministeriö ei näe vaatimuksen kirjaamista lakiin välttämättömänä, koska sisäministeriö tulee ohjeistamaan Maahanmuuttovirastoa siitä, että turvapaikan antamista tai kiintiöpakolaiseksi ottamista koskevan tiedoksiannon yhteydessä on aina varmistettava, että perheenkokoajalle on annettu tieto mahdollisuudesta perheenyhdistämiseen määräajassa ja tieto vaikutuksista. Sisäministeriö ei kuitenkaan vastusta vaatimuksen kirjaamiseksi lakiin. Kolmen kuukauden määräaika Eduskunnan oikeusasiamies on esittänyt, että tilanne, jossa kolmen kuukauden määräajan ylittyminen johtuu viranomaisesta, esimerkiksi sen johdosta, että jokin edustusto ei ole kyennyt tarjoamaan aikoja asiointia varten, tulisi huomioida poikkeussääntelyssä. Sisäministeriö katsoo, että tilanteessa, jossa henkilön oikeus on sidottu määräajassa tehtyyn toimenpiteeseen, viranomaisen on turvattava henkilön tosiasiallinen mahdollisuus sanottuun toimenpiteeseen määräajassa. On tärkeää, että edustustojen toiminta pystytään järjestämään niin, että perheenjäsenen oleskelulupahakemuksen jättäminen määräajassa onnistuu. On huomioitava, että 16.5.2016 voimaan tulleen Sisäministeriön asetuksen maahanmuuttoviraston toiminnan maksullisuudesta (1522/2015) muutoksen johdosta kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenjäsenten oleskelulupahakemuksista peritään nykyään hakemuksen käsittelymaksu, jolla katetaan hakemusprosessista aiheutuneita kustannuksia. Aikuisten osalta hakemusmaksu on hakemuksen omakustannusprosessin hintainen ja alaikäisten hakijoiden osalta hakemusmaksun suuruus on puolet omakustannushinnasta. Sisäministeriö katsoo, että mikäli perheenjäsenen oleskelulupahakemuksen jättäminen määräajassa ei ole onnistunut viranomaisesta johtuvasta syystä, poikkeamista toimeentuloedellytyksestä on pidettävä kohtuullisena. Lapsen asema Lapsiasiainvaltuutettu, Lastensuojelun keskusliitto ja usea muu lausunnonantaja on lausunnossaan korostanut, että toimeentuloedellytyksen kiristäminen vaarantaa lapsen oikeuksien toteutumisen käytännössä. Perustuslakivaliokunta huomauttaa lausunnossaan painokkaasti, että perheenyhdistämistä koskevassa päätöksenteossa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiin sekä otettava huomioon ulkomaalaislain 6 :n sääntely lapsen edusta. Sisäministeriö toteaa, että myöskään voimassaolevan ulkomaalaislain mukaan lapsia ei ole rajattu turvattua toimeentulo koskevan vaatimuksen ulkopuolelle. Ulkomaalaislain 39 :ssä on kuitenkin säädetty, että toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa sillä perusteella, että lapsen etu sitä vaatii. Näin olisi myös jatkossa. Poikkeamismahdollisuus lapsen edun sitä vaatiessa olisi jatkossakin erittäin tärkeä lapsen edun toteutumisen varmistamiseksi yksittäistapauksessa. Lasta koskevissa ratkaisuissa on keskeistä, että päätöksentekijä selvittää, mikä ratkaisu on juuri kyseessä olevan lapsen edun mukainen. Lapsen etu tulee harkita kokonaisuudessaan ottaen huomioon lapsen yksilölliset tarpeet, toivomukset ja mielipiteet. On huomattava, että lapsen etu on aina yksilöllinen ja sidottu lapsen kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Lisäksi on selvitettävä, poikkeaako lapsen etu
Sisäministeriö Lausuntopyyntö 5 (6) mahdollisesti huoltajan edusta. Lapsen etua arvioitaessa on aina otettava täysimääräisesti huomioon kansainväliset sopimusvelvoitteet. Esityksen valmistelussa on arvioitu mahdollisuutta säätää poikkeus turvattua toimeentuloa koskevasta vaatimuksesta tilanteissa, joissa perheenkokoaja on yksin maahan saapunut alaikäinen. Valmistelussa on arvioitu, että toimeentuloedellytyksen puuttuminen alaikäisen yksin saapuneen lapsen ollessa perheenkokoaja, saattaisi kuitenkin näyttäytyä maahanmuuttohalukkuutta lisäävänä vetotekijänä sekä altistaa lapsia hyväksikäytettäväksi lähettämällä heidät yksin hakemaan turvapaikkaa. Kotoutuminen Useat lausunnonantajat ovat lausunnoissaan korostaneet kotoutumisen vaikeutta ilman perhettä. Sisäministeriö katsoo, että työelämä on erittäin tehokas kotouttaja ja esityksen tavoitteena on kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden työmarkkinoille ohjaava vaikutus. Samaan aikaan on tärkeää edistää kansainvälistä suojelua saavien tosiasiallisia työllistymismahdollisuuksia. Luonnollisesti myös perheen rooli kotoutumisessa on keskeinen. Kuitenkin myös perheen kokoutumista edistää se, että perheenkokoaja pystyy vastaamaan perheensä toimeentulosta. Yhdenvertaisuus Työ- ja elinkeinoministeriö ja useampi muu lausunnonantaja on lausunnossaan korostanut, että tulorajojen asettaminen asettaa eri perusteella oleskeluluvan saaneet henkilöt tämän keskeisen perusoikeuden toteutumisen osalta keskenään eriarvoiseen asemaan heidän tulotasostaan riippuen. Perustuslakivaliokunta ei lausunnossaan (PeV 27/2016) ole esittänyt huomioita esitykseen yhdenvertaisuusnäkökulmasta. Turvattua toimeentulo koskeva vaatimus ja sen perhe-elämänsuojaa tulojen ja varallisuuden perusteella rajoittava vaikutus ovat olleet nykymuodossaan ulkomaalaislain pääsääntö vuonna 2004 voimaantulleesta ulkomaalaislain kokonaisuudistuksesta lähtien. Kansainvälistä suojelua saavien osalta toimeentuloedellytys on tullut sovellettavaksi perheenmuodostamistilanteissa vuodesta 2010 lähtien. Lain 39 on aikanaan säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeV 2/2004vp). Myöskään vuonna 2010 voimaantulleita muutoksia säädettäessä turvattua toimeentuloa koskevaa vaatimusta ei ole pidetty ongelmallisena yhdenvertaisuutta koskevien vaatimusten osalta (PeV 16/2010vp). Perheenyhdistämisen edellytyksiä koskevat aiemmat kiristystoimenpiteet Perheenyhdistymisen edellytyksiä tiukennettiin elokuussa 2010 (HE 240/2009vp, 549/2010). Tuolloin asetettiin muun muassa toimeentuloedellytys kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden perheenjäsenille, jos perhe on muodostettu vasta perheenkokoajan Suomeen tulon jälkeen. Lisäksi käyttöön otettiin oikeuslääketieteellinen tutkimus oleskeluluvan hakijan ja perheenkokoajan iän selvittämiseksi sekä säännös, jonka mukaan oleskelulupa perhesiteen perusteella voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä perheenkokoajan saaneen oleskelulupansa maahantuloa tai maassa oleskelua koskevia säännöksiä kiertämällä, antamalla vääriä tietoja henkilöllisyydestään tai perhesuhteistaan. Alaikäiselle tai vastaavasti hänen huoltajalleen perhesiteen perusteella myönnettävän oleskeluluvan edellytyksiä muutettiin siten, että luvan myöntäminen on mahdollista vain, jos lapsi on alaikäinen sinä päivänä, jolloin oleskelulupahakemus ratkaistaan. Aikaisemmin ratkaiseva oli hakemuksen vireillepanohetki. Lupaa ei voida kuitenkaan evätä, jos hakemuksen käsittely on merkittävästi viivästynyt hakijasta tai perheenkokoajasta riippumattomasta syystä ja tämä on myötävaikuttanut asian selvittämiseen. Lakiin lisättiin määritelmä kasvattilapsesta ja säädettiin edellytyksistä luvan myöntämiselle ilman virallista selvitystä huoltosuhteesta. Tammikuussa 2012 (HE 104/2010vp, 631/2011) tulivat voimaan ulkomaalaislain muutokset, joilla perheenkokoajan vireillepano-oikeudesta luovuttiin osana biometristen oleskelulupakorttien käyttöönottoa. Menettelysäännösten myötä
Sisäministeriö Lausuntopyyntö 6 (6) perheenkokoaja ei voi enää panna lupahakemusta vireille perheenjäsentensä puolesta, kuten aikaisemmin usein tapahtui. Perheenjäsenten on siis itse asioitava Suomen edustustossa saadakseen hakemuksen vireille ja antaakseen biometriset tunnisteet. Säädösmuutosten lisäksi vuoden 2011 alusta Maahanmuuttovirasto täsmensi soveltamiskäytäntöään koskien yhtäältä hyväksyttävän matkustusasiakirjan vaatimista luvanhakijalta ja toisaalta hakijan laillista oleskelua valtiossa, jossa sijaitsevassa Suomen edustustossa hän lupa-asiaansa hoitaa. Muutokset näkyivät ensin hakijamäärissä ja hieman myöhemmin myös päätöksissä. Kansainvälistä suojelua saaneiden perheenyhdistämishakemusten määrä on vähentynyt vuodesta 2012 alkaen ja taso on pysynyt alhaisena sen jälkeen vuoteen 2015 asti. Vuonna 2011 ensimmäisiä oleskelulupahakemuksia jätettiin 2014, vuonna 2012 yhteensä 599, vuonna 2013 yhteensä 594, vuonna 2014 yhteensä 671 ja vuonna 2015 yhteensä 770. Suurin yksittäinen vaikuttava tekijä on todennäköisesti ollut se, että hakijat joutuvat itse asioimaan edustustossa jo vireillepanovaiheessa. Voidaan lisäksi olettaa, että hakijat ovat ajan kuluessa myös sopeutuneet lupapäätöksiin, joita on tehty vuonna 2010 tulleiden lakimuutosten nojalla. Vuonna 2016 kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsenten oleskelulupahakemusten määrissä on nähtävissä vuonna 2015 käynnistyneestä turvapaikanhakijoiden määrän kasvua ennakoidusti seuraava kasvu perheenjäsenten oleskelulupahakemusten määrissä. Vuonna 2016 on huhtikuun loppuun mennessä on jätetty yhteensä 331 hakemusta. Turvapaikanhakijoiden määrät vaikuttavat perheenyhdistämisten määrään arvioilta 1-2 vuoden viiveellä, joten perheenyhdistämishakemusten määrän ennakoidaan lähtevän kasvuun vuoden 2016 jälkipuoliskolla ja vuonna 2017. Kielteisten päätösten osuus kansainvälistä suojelua saaneiden perheenjäsenten ensimmäisiin päätöksiin on ollut vuonna 2011 2013 66 67 %, vuonna 2014 48,6 % ja vuonna 2015 29 %. Kansainvälistä suojelua saaneiden perheenjäsenten hakemusmäärien pudotus vuodesta 2011 vuoteen 2012 lienee johtunut ensisijaisesti perheenkokoajan vireillepano-oikeuden poistumisesta, mutta se ei välttämättä yksin riitä selittämään määrän suhteellista vakiintumista aikaisempaa pienemmäksi. Voidaan perustellusti olettaa, että vuonna 2010 tiukentuneet perheenyhdistämisen edellytykset ja vuosina 2012 2013 tehdyt lukuisat kielteiset lupapäätökset ovat osaltaan vähentäneet halukkuutta luvan hakemiseen. Päätöstilastojen valossa vireillepanokäytännön muutos näyttää ohjanneen tilannetta siihen suuntaan, että hakijoiksi valikoituu aiempaa useammin ulkomaalaislain mukaiset edellytykset täyttäviä henkilöitä ja myönteisten päätösten osuus on suurempi tästä hakijaprofiilista johtuen.