DIGITAALISET JÄRJESTELMÄKAMERAT TEKSTI, TESTIT JA KUVAT: JARI TOMMINEN GRAAFIT: EIJA VARJONEN-LUKKARI Laatu houkuttelee DIGITAALISTEN järjestelmäkameroiden suosio on ampaissut jyrkkään nousuun kohtuuhintaisten mallien tultua myyntiin. Pienten kompaktikameroiden hitauteen ja kohinaiseen kuvaan kyllästyneet ostajat ovat nähneet raskaammissa laitteissa todellisen vaihtoehdon. Kasvavan suosion aallonharjalla myös valmistajat ovat ryhtyneet tarjoamaan yhä enemmän harrastajalle ja tavalliselle kuluttajalle suunnattuja järjestelmämalleja. Vaikka järjestelmän todellinen voima onkin vaihdettavissa objektiiveissa ja lukuisissa lisävarusteissa, moni ostaja tyytyy kaupan laatikossa olevaan pakettikokoonpanoon sitä koskaan täydentämättä. Pyysimme testiin kuusi tämän vuoden uutuuskameraa Canonilta, Nikonilta, Olympukselta, Panasonicilta, Pentaxilta ja Sonylta. Verrokiksi otimme Fujin järeämmän pään kiinteäzoomisen superkompaktin. 26 MikroPC 14 / 2006 W W W. M I K R O P C. N E T
Nopeus, tarkkuus, monipuolisuus ja laatu. Siinä muutama digitaalisiin järjestelmäkameroihin liitetty määre. Kaikki ominaisuudet ovat myös omiaan vapauttamaan kuvaajan toteuttamaan omaa näkemystään. Huono pakettiobjektiivi voi tosin tappaa kiinnostuksen jo alkuunsa. Testi Canon EOS 400D Olympus E-400 Panasonic Lumix DMC-L1 Pentax K100D Sony DSLR-A100 VERTAILULAITE Fuji FinePix S9500 Digijärkkäri vapauttaa kuvaajan Digitaalinen järjestelmäkamera yhdistää digikameran helppouden ja käytön edullisuuden perinteisen järjestelmäkameran monipuolisuuteen, nopeuteen ja tukevuuteen. Samalla kuvanlaadussa näkyvät isomman ilmaisinkennon ja isompien objektiivien tuomat edut. Järjestelmän perinteisiä ominaisuuksia on aina ollut käyttäjän täysi vapaus ohjata kameran toimintaa haluamallaan tavalla. Siksi jokaisessa laitteessa on vähintäänkin perusvalotusautomatiikat (P, S ja A) ja täysi käsisäätötila (M). Useimmissa on myös täys automatiikan päälle kytkevä helppokäyttötila. Digitaalisuuden myötä moniin kameroihin on lisätty myös kompaktikameroista tuttuja aiheenmukaisia kuvausohjelmia. Pienellä napsautuksella kameralle voidaan kertoa, miten sen tulisi suhtautua valotusja muihin säätöihin esimerkiksi yö- tai urheilukuvia otettaessa. Huippulaatuisia kuvia haluavalle kaikissa järjestelmäkameroissa on mahdollisuus tallentaa kuvat raakamuodossa. Tällöin kennolta luettu kuvadata tallennetaan muistikortille ilman minkäänlaista jälkikäsittelyä. Kuvatiedosto on huiman kokoinen, mutta ainakin kuvasta on saatu kaikki mahdollinen talteen. Raakakuvat vaativat aina jälkikäsittelyn tietokoneella ennen kuin ne ovat valmiita katseltaviksi. Pölyistä puuhaa Yksi vitsaus on ominainen juuri järjestelmäkameroille. Osittain vaihdettavista objektiiveista ja osittain kameran mekaanisesta rakenteesta johtuu, että järjestelmät ovat erittäin alttiita pölylle ja roskille. Ennemmin tai myöhemmin kuviin alkaa ilmestyä pieniä, tummia pisteitä ja laikkuja, jotka johtuvat kennon pinnalle asettuneista pölyhiukkasista. Muutamissa malleissa, esimerkiksi Canonilla, Sonylla ja Olympuksella, on mekanismi, joka koettaa ravistaa kennon pinnalle päässeen pölyn pois. Muita vaihtoehtoja ovat kameran käyttäminen huollossa puhdistettavana tai kennon puhdistaminen itse aika ajoin. Huollossa käyttäminen maksaa, vie aikaa ja ainakin joidenkin käyttäjäkokemusten perusteella kamera saattaa tulla takaisin pölyisempänä kuin huoltoon viedessä. Valmistajat eivät suosittele itse asiassa jotkut jopa suoraan kieltävät kennon puhdistamista omatoimisesti. Perusteluna käytetään herkän kennon naarmuuntumisvaaraa. Tosiasiassa ilmaisinkennon edessä oleva lasi on kohtalaisen tukevaa ja kestävää tekoa. Ei sekään varomatonta käsittelyä siedä, mutta kaupasta saatavat, asialliset puhdistustarvikkeet eivät oikein käytettyinä vahingoita kennon pintaa. Muutamat puhdistustyökalut, kuten Visible Dustin sudit ja märkäpuhdistustuotteet, ovat varsin luotettavia ja tehokkaita. Hyvät välineet ovat kyllä tyyriinpuoleisia, mutta maksavat itsensä nopeasti takaisin säästettyinä huoltolaskuina. Hyvä ja toimiva kikka pölyongelman lievittämiseksi on pitää kameraa alassuin objektiivia vaihtaessa. Pöly ei nouse yhtä helposti ylöspäin. Kamera kannattaa myös sammuttaa vaihdon ajaksi, jotta kennon pintaan muodostuva staattinen sähkökenttä ei imuroisi pölyhiukkasia ympäristöstä. Helpompi vaihtoehto Hämmästyttävän moni järjestelmäkameran ostaja ei koskaan hyödynnä laitteensa keskeisintä ominaisuutta: vaihdettavien objektiivien ja erilaisten lisävarusteiden mahdollistamaa laajennettavuutta. Paketissa mukana tullut peruszoomi jää ainoaksi lasitavaraksi eikä edes kameran sisäänrakennettu pikkusalama saa kaverikseen tehokkaampaa irtosalamaa. Hyvälaatuinen, pitkäzoominen superkompakti voisikin usein olla järkevämpi vaihtoehto. Kevyempänä sellainen on helpompi pitää mukana ja kiinteästi paikalleen istutettu objektiivi estää tehokkaasti pölyn ja roskien pääsyn kennon pinnalle. > MikroPC 14/2006 27
Testi Kaikki tieto talteen UPEA KOHDE, oikea hetki ja loistavat olosuhteet. Mitä muuta tarvitaan ainutlaatuisen kuvan ottamiseen, paitsi tietenkin laadukas kamera ja osuva sommittelu? Oikea valotus! Oikein valotettua kuvaa voi huoletta muokata jälkeenpäin ja säätää sen sävyjä parhaiten haluttua tunnelmaa vastaaviksi. Kuvassa on silloin tallennettuna suurin mahdollinen määrä tietoa. Suuresta tietomäärästä on aina helppoa karsia, supistaa ja muokata. Sen sijaan, jos kuvan sisältämä informaatio on jo kuvausvaiheessa jäänyt vajaaksi, ei puuttuvaa osaa saa enää myöhemmin takaisin. Canonin tapaan yhä useampi kamera käyttää isoa lcdruutua myös tilanäyttönä. Valota oikealle Salaisuus piilee kuvan valottamisessa mieluummin ylä- kuin alasävyiseksi. Sellaista ylivalottamista, jossa osia kuvasta palaa puhtaan valkoiseksi, tulee kuitenkin välttää. Ainoan poikkeuksen tästä tekevät huippuvalot eli kirkkaat valonlähteet tai niiden heijastukset kiiltävissä pinnoissa. Lähes poikkeuksetta kaikissa järjestelmäkameroissa ja yhä useammassa kompaktikamerassa on vakio-ominaisuutena histogram- Näppärä yksityiskohta Pentaxin objektiiveissa. Vastavalosuojan alareunaan saa avattua kolon, josta pääsee kääntelemään esimerkiksi polarisaatiosuodinta, jos sellainen on käytössä. Nikonin valikot ovat monipuolisuudessaan ja selkeydessään esimerkilliset. minäyttö. Histogrammi kertoo todellisten valoisuusarvojen jakautumisen kuvan mahdolliselle sävyasteikolle. Oikein valotetussa digikuvassa suurin osa histogrammikäyrästä sijoittuu mahdollisimman lähelle asteikon oikeaa reunaa, jolloin valtaosa kuvan sisältämästä tiedosta voidaan esittää isommilla lukuarvoilla. Käytäntöä kutsutaan oikealle valottamiseksi. Tällöin varjoalueiltakin voidaan erottaa enemmän sävyjä ja yksityiskohtia. Isommat lukuarvot antavat myös enemmän pelivaraa kuvan muokkausvaiheessa. Samalla kannattaa käyttää myös kameran ylivalotuksen varoitusnäyttöä. Sen avulla on helppoa varmistaa, että ainoastaan huippuvalopisteet ajautuvat valkoisiksi. Vertailu > Digitaaliset järjestelmäkamerat Merkki Canon Nikon Olympus Malli EOS 400D D80 E-400 Edustaja Canon Nikon Nordic Olympus Finland Internet www.canon.fi www.nikon.fi www.olympus.fi Hinta 850 1 380 950 Takuu 1 vuosi 1 vuosi 2 vuotta Kuvakoko 10,1 Mpx, 3888x2592 10,2 Mpx, 3872x2592 10 Mpx, 3648x2736 Kennon koko ja tyyppi APS-C cmos / 3:2 DX ccd / 3:2 4/3 ccd / 4:3 Objektiivi 18 55 mm / f:3,5 5,6 18 135 mm / f:3,5 5,6 14 42 mm / f:3,5 5,6 Rajauskerroin 1,6 1,5 2 Lähin tarkennus (norm./makro) 28 cm 45 cm 25 cm Manuaalitarkennus on on on Kuvanvakain ei ei ei Valotustavat P, S, A, M, Auto P, S, A, M, Auto P, S, A, M, Auto Kuvausohjelmia 7 kpl 6 kpl 19 kpl Suljinajat 30 1/4000 s, B 30 1/4000 s, B 60 1/4000 s, B Sarjakuvaus 3 k/s, 8-27 kpl 3 k/s, 6-23 kpl 3 k/s, väh. 5 kpl Herkkyydet auto, ISO 100 1600 auto, ISO 100 3200 auto, ISO 100 1600 Optinen etsin / dioptrisäätö on 95%, on on 95%, on on 95%, on Lcd-näyttö 2,5, 230000 px 2,5, 230000 px 2,5, 215000 px Still-kuvamuodot jpeg, raw jpeg, raw jpeg, raw Muistikortti cf sd cf, xd Akku Li-ion / 7,4 V, 720 mah Li-ion / 7,4 V, 1500 mah Li-ion / 7,2 V, 1150 mah Laturi / akut vakiona on, on on, on on, on Muuta pölynpoisto pölynpoisto Mitat, l x k x s (mm) 126,5 x 94,2 x 65 mm 132 x 77 x 103 mm 129,5 x 91 x 53 mm Paino (pelkkä runko) 510 g 585 g 375 g Paino (kuvauskunnossa), noin 745 g 1052 g 613 g 28 MikroPC 14 / 2006
Parempia salamakuvia Canon EOS 400D Testi Panasonicin salama aukeaa kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä asennossa salaman saa heijastettua katon kautta. PERHEVALOKUVAN kalmankalpea, punasilmäinen ja mustaa taustaa vasten litteäksi jyrätty naamataulu lienee kaikille tuttu? Se on kaikessa karuudessaan seurausta kameran sisäänrakennetun, pienen salaman käytöstä. Huomattavasti parempiin tuloksiin pääsee käyttämällä kameran päälle asennettavaa, kääntyväpäistä irtosalamaa. Kun salaman välähdyspään suuntaa vaaleaan kattoon tai seinään, kohteeseen osuva valo on paljon tasaisempaa ja pehmeämpää. Tulosta voi vielä parantaa välähdyspään taakse kuminauhalla laitettavan valkoisen kortin avulla. Kortti heijastaa silloin osan valosta suoraan kohteeseen. Toinen vaihtoehto on pari kolme kymppiä maksava, värittömästä himmeästä muovista valmistettu hajotintötterö, joka laitetaan välähdyspään päälle. Esimerkiksi Sto-Fen Omni- Bounce -hajottimia on saatavilla lähes kaikkiin salamalaitemalleihin. Oma lukunsa ovat isommat puhallettavat tai kokoontaitettavat salamahajottimet. Niiden avulla saa otettua kauniita salamakuvia, mutta niiden käyttö ei ole läheskään yhtä helppoa ja näppärää kuin edellä mainittujen keinojen. Canonin optiikka piirtää kauttaaltaan pehmeää kuvaa. Kuvan heikon tumman alueen toiston huomaa esimerkiksi varjoalueiden laikukkuudesta. Nikonin kuva on sävykäs ja periaatteessa terävä. Kuvassa on kuitenkin rankkaa palloaberraatiota (huomaa, miten valomainos leviää oikean yläkulman suuntaan) ja kromaattista värivirhettä (esimerkiksi hormien reunoissa näkyvä punavihreä raita ), jotka tekevät kuvasta suttuisen. Pentax K100D Suurella herkkyydellä (ISO 3200) kamerat kohisevat jo runsaasti. Nikonin kohina on tasaista. Pentaxin kohina on pehmeämpää, mutta samalla hieman kokkareisempaa. Osasuurennoskuvassa Pentaxin 6 Mpx:n kuva on suurennettu Nikonin 10 Mpx:n kuvaa vastaavaksi. VERTAILULAITE Panasonic Pentax Sony Fuji DMC-L1 K100D DSLR-A100 FinePix S9500 Panasonic Finland Perkko Sony Finland Fuji Finland www.panasonic.fi www.perkko.fi www.sony.fi www.fuji.fi 1 700 730 950 530 1 vuosi 1 vuosi 1 vuosi 1 vuosi 7,4 Mpx, 3136x2352 6,1 Mpx, 3008x2008 10,2 Mpx, 3872x2592 9 Mpx, 3488x2616 4/3 ccd / 4:3 DX ccd / 3:2 DX ccd / 3:2 1/1,6 super ccd hr / 4:3 14-50 mm / f:2,8 3,5 18 55 mm / f:3,5 5,6 18 70 mm / f:3,5 5,6 6,2 66,7 mm / f:2,8 4,9 2 1,5 1,5 4,5 29 cm 35 cm / 25 cm 38 cm 50-200 cm / 1 cm on on on on on, optinen on, kenno on, kenno ei P, S, A, M P, S, A, M, Auto P, S, A, M, Auto P, S, A, M, Auto ei 14 kpl 6 kpl 5 kpl 60 1/4000 s, B 30 1/4000 s, B 30 1/4000 s, B 30 1/4000 s, B 3 k/s, väh. 6 kpl 2,8 k/s, 5 kpl 3 k/s, väh. 3 kpl 1,5 k/s, 4 kpl auto, ISO 100 1600 auto, ISO 200 3200 auto, ISO 100 1600 auto, ISO 80 1600 on 95%, on on 96%, on on 95%, on video, 235000px 2,5, 207000 px 2,5, 210000 px 2,5, 230000 px 1,8, 118000 px jpeg, raw jpeg, raw jpeg, raw jpeg, raw sd sd cf, ms duo (sovitt.) cf, xd Li-ion / 7,2 V, 1500 mah 4 x AA Li-ion / 7,2 V, 1600 mah 4 x AA on, on ei, ei on, on ei, ei ylös kääntyvä salama pölynpoisto 145,8 x 86,9 x 80 mm 129,5 x 92,5 x 70 mm 133,1 x 94,7 x 71,3 mm 128 x 93 x 129 mm 530 g 560 g 545 g 645 g 1098 g 970 g 940 g 755 g > MikroPC 14/2006 29
Testi Canon EOS 400D Olympus E-400 Panasonic Lumix DMC-L1 Hinta: 850 euroa Edustaja: Canon, www.canon.fi Hinta: 1 380 euroa Edustaja: Nikon Nordic, www.nikon.fi Hinta: 950 euroa Takuu: 2 vuotta Edustaja: Olympus Finland, www.olympus.fi Hinta: 1 700 euroa Edustaja: Panasonic Finland, www.panasonic.fi 77 Canonin uusin versio pikkujärjestelmästään ei ulkoisesti juurikaan poikkea edeltäjästään. Oleellisimmat muutokset ovat kameran sisällä: isompi 10 megapikselin cmos-kenno ja pölynpoistomekanismi. Objektiiviksi Canon tarjoaa pakettiin samaa 18 55-millistä peruszoomia, joka on ollut mukana kuvioissa jo EOS 300D:n ajoista lähtien. Valitettavasti. Optiikka ei nimittäin ole millään tavoin samalla linjalla itse kameran kanssa. Canonin resoluutioarvot jäävät kokonaisuutena testin heikoimmiksi juuri pehmeästi piirtävän ja rankoista kromaattisista virheistä kärsivän optiikan vuoksi. Zoomi kärsii myös melkoisesta tynnyrivääristymästä laajakulmapäässä. Kohina-arvoiltaan Canon on testin maltillisimpia. Etumatkaa kuitenkin kaventaa hienoinen taipumus alivalottamiseen. Tumman sävyalueen dynamiikan rajoittuneisuus puolestaan haittaa kuvien korjailua ja säätöä jälkikäteen. Käytettävyydeltään Canon on asiallinen peruskamera. Ote on luonteva ja tärkeimmät hallintavälineet ovat sopivasti sormien ulottuvilla. Kahvan pinta saisi tosin olla hieman nihkeämpikin. Valikot ovat selkeitä ja haluttaessa suomenkielisiä. 78 Nikonin ensimmäisen harrastajadigijärjestelmän seuraaja, D80, on hyvä kamerarunko. Paino sanalla runko, sillä mukaan paketoitu 18 135 mm:n zoomobjektiivi on huono. Sen kanssa kameran kymmenestä megapikselistä ei saa juuri mitään irti. Halvalla tehty muovihökötys ei ensinnäkään ole aito zoomi, sillä polttoväliä muutettaessa optiikka ei säilytä tarkennuspistettä. Lisäksi, vaikka objektiivi periaatteessa on melko tarkkapiirtoinen, erotuskyky tuhoutuu esimerkiksi normaalipolttovälillä todella rankkoihin palloaberraatioon ja kromaattisiin virheisiin. Myös optiikan muotovääristymät ovat testin pahimmat: laajakulmalla erittäin selvä tynnyrivääristymä ja telelläkin jo häiritsevä tyynyvääristymä. Itse kamerarunko on miellyttävä käsitellä ja siitä saa hyvän otteen. Monipuoliset hallintapainikkeet ja -rullat ovat hyvin käsillä ja kuvausasento on luonteva. Suomenkieliset valikot ovat kattavat ja selkeät. Kamera on toiminnaltaan varsin rivakka ja sen kohina-arvot ovat kohtuulliset. Ainoastaan ISO 3200 -herkkyyden kohina paukkuu selvästi häiritseviin lukemiin. 82 Olympus E-400 on kooltaan testin selvä kääpiö. 4/3-standardia noudattava pikkujärkkäri suorastaan hukkuu isomman körilään kouraan. Kokoon ei kuitenkaan pidä tuijottaa, sillä E-400 on joka suhteessa ominaisuuksiltaan laatukamera. Karvan verran vajaasta kymmenestä megapikselistä on jopa pakettinakin iloa, sillä kameran mukana toimitettava objektiivi on asiallista tasoa. Lisäksi kameran kuvankäsittelyjärjestelmä näyttää antavan kokonaisuudelle runsaasti tukea. Tuloksena on yksi testin parhaista erotuskyvyistä. Objektiivin muotovääristymät ovat samaa tasoa Canonin kanssa. Laajakulmalla kuvassa näkyy selvä tynnyrivääristymä. Olympuksen kohina-arvot ovat varsin asialliset. Pahimmillaankin ne jäävät suurimmilla herkkyyksillä alle puolentoista prosentin. E-400:n käyttö vaatii hivenen totuttelua. Koostaan huolimatta laitteesta saa silti yllättävän hyvän otteen ja kuvausasentokin on luonteva. Hallintapainikkeissa on hieman opettelemista, ennenkuin alkaa muistaa, mikä asetus tai toiminto löytyy minkäkin namiskuukkelin takaa. Valikot ovat hyvin Olympusmaiset, mutta toimivat. 76 Lumix on testin massiivisin kamera. L1 on iso ja täys metallirunkoisena painava laite. Kun pakettiin vielä lisätään Leican muhkea f:2,8 3,5- valovoimainen zoomi, Lumix vie noin 1,1 kilollaan testin raskaimman paketin tittelin Nikonin nenän edestä reilun 40 gramman erolla. Lieneekö syynä Panasonicin kuvankäsittely- ja pakkaustapa, mutta kameran suhteellinen erotuskyky jää yllättäen heikommaksi kuin reilun seitsemän megapikselin kennon perusteella voisi odottaa. Optisia virheitä zoomissa ei nimittäin pahemmin näyttäisi olevan. Jopa geometriavirheet jäävät testin pienimpään päähän. Käytännön kuvaustilanteissa kamera näyttää silti tuottavan erittäin kaunista jälkeä. Panasonicin kohina-arvot ovat asialliset ja suurimmallakin herkkyydellä kohina jää selvästi alle 1,5 prosentin. Käsittelyltään Lumix on hieman ristiriitainen. Toiminnoiltaan kamera lämmittää vanhempiin filmikauden kameroihin tottunutta kuvaajaa, mutta kuvausote on jossain määrin epämukava. Tämä johtunee massiivisesta ja hiukan kulmikkaasta rungosta sekä turhan takana olevasta laukaisimesta. + Pölynpoisto Huono optiikka + Käyttömukavuus Huono optiikka + Pieni ja kevyt reissukamera Käyttöliittymä + Monipuolisuus, kuvanlaatu Epämukava ote 30 MikroPC 14 / 2006
Testi Näin testasimme Pentax K100D Hinta: 730 euroa Edustaja: Perkko, www.perkko.fi 79 Pentaxin uusi harrastelijamalli edustaa tekniikaltaan osittain vanhempaa laitepolvea. Kamera käyttää vain kuuden megapikselin kennoa. Toisaalta K100D:n kuvakokoon suhteutettu erotuskyky on asiallinen, joskin hieman alakanttiin. Suurin uudistus vanhempiin *ist-malleihin nähden on kameran runkoon rakennettu kuvanvakain. Jos kamera liikahtaa, pienet sähkömagneetit liikuttavat kennoa vastakkaiseen suuntaan pienentäen tärähdysvaikutusta. K100D:n pakettiobjektiivi ei ole mitenkään loistava, mutta on hyvin linjassa kameran kuvakoon kanssa. Lievää kromaattista virhettä ja keskitasoa olevia muotovääristymiä lukuun ottamatta selvät optiset virheet loistavat poissaolollaan. Pentax tuottaa käytännön tilanteissa varsin kaunista jälkeä, mistä osakiitos kuuluu alhaiselle kohinatasolle. Kamerassa lienee ilmeisen hyvä kohinanvaimennusalgoritmi, sillä jopa ISO 3200 - herkkyyden kohina jää mittauksen mukaan runsaaseen prosenttiin. Kohinanvaimennus voi toisaalta osaltaan hieman alentaa kameran erotuskykyä. Pentaxin kuvausote on hyvä ja tärkeät toiminnot ovat hyvin käsillä. Valikoiden ja toimintojen opetteluun voi tosin mennä tovi poikineen. + Alhainen kohina Pieni resoluutio Sony DSLR-A100 Hinta: 950 euroa Edustaja: Sony Finland, www.sony.fi 80 Sonyn ensimmäinen digijärjestelmä perustuu Konica Minoltan Dynax 5D -malliin. Kameran erikoisuuksia ovat runkoon rakennettu kuvanvakain ja useimpien toimintojen keskittäminen kahteen valintapyörään rungon päälle. Sonyn pakettioptiikkana on muovirunkoinen 18 70-millinen zoomi, joka ei ole täysin linjassa kameran 10-megapikselisen kennon kanssa. Kameran resoluutio on normaalipolttovälillä varsin hyvä, mutta laajakulmalla kuva on selvästi pehmeä. Lisäksi osa resoluutioarvosta näyttäisi olevan kameran kuvankäsittelyn tekemän hyvin voimakkaan reunaterävöinnin ansiota. Optiikka kärsii varsin suuresta kromaattisesta virheestä, joka heikentää reuna-alueiden toistoa. Myös laajakulman tynnyrivääristymä on voimakas. A100:n kohina-arvot ovat muuten asialliset, mutta ISO 1600 -herkkyyden kohina ampaisee lähes kahteen prosenttiin ja ISO 800:n kohinakin on testikatraassa hieman yläkanttiin. Kamera on pienen hakemisen jälkeen erittäin mukava käteen ja kuvausasento on hyvä. Pienen totuttelun jälkeen myös kaikki toiminnot löytyvät helpohkosti ja kameran käyttö alkaa sujua luontevasti. + Kuvanvakain Objektiivi VERTAILULAITE Fuji FinePix S9500 Hinta: 530 euroa Edustaja: Fuji Finland, www.fuji.fi 65 Vertailulaitteeksi mukaan otettu Fuji edustaa pitkäzoomisia superkompakteja. Toisin sanoen kamerassa ei ole vaihdettavaa optiikkaa. Kooltaan ja painoltaan kamera on samaa luokkaa testin kevyempien järjestelmäkameroiden kanssa. S9500:n resoluutio on tässä seurassa erittäin hyvä. Itse asiassa testin parhaimmistoa sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Kiitos tästä kuuluu terävästi piirtävälle optiikalle ja Fujin superccd-kennolle. Myös tehokkaalla, mutta siistillä reunaterävöinnillä on osansa asiaan. Kinomitoissa 28 300-millisessä zoomissa on lievää kromaattista virhettä ja voimakkaanpuoleinen tynnyrivääristymä laajakulmapäässä. Muilta osin optiset virheet ovat hyvin vähäisiä. Fujin kohinat pysyvät varsin hyvin aisoissa, mutta ISO 1600 - herkkyyden kohina paukkaa jo yli kahden prosentin. Osittain hyvät mittausarvot johtuvat tehokkaasta kohinanpoistosta, mutta vastapainoksi kuvissa voi esiintyä lievää kokkareisuutta. Fujin kuvausote on hyvä ja toiminnot ovat hyvin käsillä. Kameran etsimenä on lcd-videoruutu, joka häviää kunnolliselle optiselle etsimelle. S9500 herää ripeästi, mutta jää silti nopeudessa järjestelmäkameroille. Kuvien tallennus on hidasta. + Resoluutio, suojaus pölyltä Tallennuksen hitaus, etsin TUTKIMME KAMEROITA sekä laboratoriomittausten että käytännön kuvaustestien avulla. Akun riittoisuuden mittasimme rankahkoa käyttöä jäljittelevän kuvaustestin avulla. Tuloksena saatiin otettujen kuvien lukumäärä. Akun todellisen kapasiteetin ohella tuloksiin vaikuttavat kameran virrankulutus, käyttötapa sekä lämpenemisilmiöt. Mittasimme kameroiden erotuskyvyn normaalipolttovälillä (kinokoossa 50 mm:ä vastaava) kuvan keskellä ja kulmassa. Määritimme vakioidun laboratoriotestin avulla pienimmät erottuvat yksityiskohdat täydellä aukolla ja objektiivi himmennettynä aukkoarvoon f:8. Erottelukriteerinä käytimme vähintään 15 prosentin kontrastia testikuvion yksityiskohtien välillä. Tuloksista laskimme vastaavan tehollisten megapikselien määrän. Tulokseen vaikuttavat ilmaisinkennon lisäksi kameran optiikan laatu, kameran kuvankäsittelyalgoritmit ja kuvatiedoston pakkaustapa. Kameroista valittiin kooltaan suurin, vähiten pakattu jpeg-kuvamuoto. Raakamuotoisen kuvan erottelukyky on jonkin verran jpegiä suurempi. Objektiivin geometriavirheet mittasimme pienimmällä, suurimmalla ja normaalipolttovälillä. Mittasimme kuvan pisimmän sivun tynnyri- tai tyynyvääristymän (pullistuma tai kurouma) kuvan reunoista. Yli kahden prosentin tynnyrivääristymä on jo häiritsevä. Tyynyvääristymä häiritsee jo pienempinäkin pitoisuuksina. Kameran elektroniikan häiriöistä johtuvaa kuvapisteiden värin ja kirkkauden satunnaisvaihtelua kutsutaan kohinaksi. Selvästi alle prosentin kohinataso on erinomainen. Yli kahden prosentin kohina saattaa häiritä vaativaa käyttöä, mutta tällaisiin kohinamääriin päästään järjestelmäkameroissa yleensä vasta suurimmilla herkkyysasetuksilla. Kohinan määrittelyssä käytimme apuna Matlabilla tehtyä mittausohjelmaa. > MikroPC 14/2006 31
Testi Resoluutio. Kameroiden erottelukyky megapikseleinä. Mitä suurempi ero kuvakokoon on, sitä heikompi on erotuskyky. Tyypillinen suuruusluokka hyvälaatuisella objektiivilla jpeg-kuvissa on noin puolet kuvakoosta tai hieman enemmän. Canonin ja Nikonin arvot pakettioptiikalla ovat huomattavan huonoja. Kohina. Kuvassa esiintyvä kohina haittaa kuvan korjailua ja syö kuvasta yksityiskohtia. Kaikkien kameroiden peruskohina-arvot ovat varsin hyviä. Rankimman lukeman kuittaa Nikon, mutta kyseessä onkin huomattavan korkea ISO 3200 -herkkyysasetus. Akkukesto (ei graafia). Kaikki testin kamerat ovat varsin säästeliäitä virrankäyttäjiä ja pääsivät yli raja-arvoksi asetetun 1 500 kuvan yhdellä latauksella. Raja-arvon ylityttyä testi keskeytettiin. Testin ainoana Sonya jouduttiin muutaman kerran jäähdyttelemään kameran alettua valittaa ylikuumenemisesta ja kieltäydyttyä toimimasta. Objektiivien muotovääristymät. Virheet ovat tynnyrivääristymiä, ellei kuvaajassa sanota toisin. Nikonin pakettiobjektiivin vääristymät ovat testin rankinta tasoa. Panasonicin Leica-objektiivi puolestaan pysyy hyväksyttävissä rajoissa. Sonyssa ja Pentaxissa on kameran runkoon rakennettu kuvanvakain. Yleisin tapa on sijoittaa vakain objektiivin sisään. Muista poiketen Panasonicin peilietsin on kyljellään ja kuva heijastetaan peilikammion sivulle. MPC Voittaja on tuote, joka on MikroPC:n testissä osoittautunut selvästi vertailuryhmänsä parhaaksi. MPC Valinta on suositeltava tuote tai palvelu, joka nousee vertailussa ryhmänsä kärkijoukkoon. 32 MikroPC 14 / 2006
Digitaaliset järjestelmäkamerat > Pisteet Testi VERTAILULAITE Valmistaja Canon Nikon Olympus Panasonic Pentax Sony Fuji Malli Painotus EOS 400D D80 E-400 Lumix DMC-L1 K100D DSLR-A100 FinePix S9500 Kuvan laatu (* 20 11 9 17 16 15 14 12 Käyttö 25 19 20 17 15 17 18 14 Suorituskyky 20 18 19 17 16 17 17 10 Rakenne 15 12 14 14 11 13 12 13 Akkujen riittoisuus (** 15 15 15 15 15 15 15 15 Varustelu 5 2 1 2 3 2 4 1 Pisteet yhteensä 100 77 78 82 76 79 80 65 Hinta, noin 850 1 380 950 1 700 730 950 530 Pisteen hinta 11,04 17,69 11,59 22,37 9,24 11,88 8,15 *) Kameran mukana toimitetulla objektiivilla. **) Yli 1 500 kuvaa yhdellä latauksella > Asian ydin Panasonic DMC-L1 Laajakulmalla Nikonin pakettioptiikassa on selvä tynnyrivääristymä. Panasonicin Leica-objektiivin tynnyrivääristymä on huomattavasti lievempi. Nikon on katraan ainoa valmistaja, joka toimittaa kameran mukana suojuksen, joka suojaa lcd-näyttöä naarmuilta ja kolhuilta. Panasonic DMC-L1 Telepäässä Nikonin optiikka heilahtaa toiseen suuntaan, selvän tyynyvääristymän puolelle. Panasonicin telepolttovälillä ei vääristymiä pysty havaitsemaan. Moni paketti päältä kaunis... TESTIN TULOKSET yllättivät... Isot, perinteikkäät, hyvämaineiset ja laadukkaina pidetyt merkit tipahtivat testin kuluessa kuin eno veneestä. Kärkeen nousivat kylläkin yhtä perinteikkäät jo pidempään hieman pienempiin luetut alan nimet. Syynä ei ole itse kameroiden heikkous, vaan hyytyneiden sortuminen kokonaisuuden aliarvioimiseen. Hyvä kamerarunko on saanut ristikseen huonolaatuisen optiikan. Käytäntö on alkanut yleistyä valitettavan laajalti. Onko kyse liian kireäksi vedetystä hintakilpailusta vai yrityksestä kaivaa ostajalta väkisin pari sataa ylimääräistä euroa? Mene ja tiedä, mutta ostaja häviää monessakin mielessä. Ja viime vaiheessa linja voi koitua valmistajan tappioksi. Tämän testin perusteella ostajan on syytä olla tarkkana, jos aikoo ostaa paketoidun digijärjestelmäkameran. Järkevämpää onkin unohtaa paketit. Sen sijaan kannattaa ostaa pelkkä runko ja siihen erikseen hyvälaatuinen optiikka. Hintaa tulee pari kolme sataa enemmän kuin paketille, mutta lopputulos on taatusti parempi. Testin kamerarungoista kaikki ovat asiallisia ja käyttökelpoisia laitteita, jotka tuottavat laadukkaita kuvia. Arvostelimme laitteet kuitenkin nimenomaan myyntipaketteina, kokonaisuuksina, optiikan kera. Tässä kisassa voittajaksi nousee Olympuksen pieni ja simpsakka E-400, jonka myyntipaketissa ei ole tingitty kokonaisuuden laadusta. Valintasuositus kohdistuu Pentax K100D:hen, joka tarjoaa erittäin hyvän vastineen edulliselle hinnalleen kuvanvakaimen kanssa. MikroPC 14/2006 33