Jumalan lupaus Jumala on luvannut iankaikkisen elämän kaikille niille, jotka uskovat Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, nimeen. Joh.20:27-31; 1Joh.2:25 Onko Jumala luvannut? Käsittelen tässä tutkielmassa sitä, onko Jumala luvannut pelastaa 1) koko perhekunnan 2) kaikki ne, joiden puolesta rukoillaan? Jumalan lupaus sielun pelastumisesta ei koske muita kuin uskovaisia ja niitä, jotka Kristus pelastaa. Kristikunnassa on paljon väärää menestysteologista opetusta, jossa sysätään vastuu omaisten sekä ystävien sielusta esirukoilijan harteille. Jos joku ei pelastu, niin syytetään esirukoilijaa, ettei tämä usko tarpeeksi tai ettei hän ole rukoillut tarpeeksi. Tällä tavalla kuormitetaan esirukoilijaa lihallisiin rukoussuorituksiin ja saadaan hänet vaatimaan Jumalalta asioita, joita Jumala ei ole luvannut. Väärän opetuksen mukaan Jumala on luvannut pelastaa jokaisen perhekuntaan kuuluvan ja ne, keiden puolesta rukoillaan. Jos tämä olisi totta, niin kaikkien ihmisten tulisi pelastua, sillä rukousketju kattaisi ennen pitkää kaikki maailman ihmiset. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska kaikki eivät pelastu. Uskovaisia ja pelastuneita on vähän. Missä on syy? Jumalassa, joka ei pidä lupauksiaan? Esirukoilijoissa, jotka eivät rukoile tarpeeksi paljon ja kestävästi, eivätkä usko Jumalan lupauksiin? Vai onko syy niissä ihmisissä, joiden puolesta rukoillaan, mutta eivät silti tule uskoon? Ainoa oikea vastaus on viimeinen. Jokainen kadotukseen joutuva on itse syyllinen omaan tuomioonsa. On väärämielistä ja kauhistus Jumalan silmissä syyttää esirukoilijoita tai Herraa siitä, että joku joutuu kadotukseen. Syyttömän syylliseksi tekeminen on syntiä Jumalaa vastaan. Tästä menestysteologisesta harhaopista tulee tehdä parannus ja jättää omaiset sekä ystävät rukouksessa vanhurskaan Jumalan armoille sekä tuomittavaksi. Mitään vääryyttä ei kenellekään kuoleman jälkeen tapahdu. Se on varma asia. Jumala tuomitsee oikein ja vanhurskaasti. Jumala ei ole väärämielinen tuomari niin kuin jotkut väittävät. Sellaiset ovat yleensä sielullisia ja rakastavat omaisiaan sekä ystäviään enemmän kuin Jumalaa. Onko Jumala luvannut? Onko Jumala luvannut pelastaa kaikki ne, joiden puolesta rukoillaan, vai ei? Kun mietit tätä asiaa, niin vastaus tuohon kysymykseen kertoo sinulle kaiken tarvittavan. Jos olisi luvannut? Jos Jumala olisi luvannut pelastaa kaikki ne, joiden puolesta rukoillaan, niin mitä se tarkoittaisi? Sitä, että kaikki maailman ihmiset olisivat pelastuneet jo aikoja sitten. Jos yhden esirukoilijan listalla on vaikka 50 henkilöä, niin johtaa se väistämättä koko maailman pelastumiseen. Sitä ei estä
se, että osa rukouksen kohteena olevista ihmisistä on useamman rukoilijan listalla eli monta esirukoilijaa rukoilee saman henkilön puolesta. Jos Jumala olisi luvannut pelastaa jokaisen perhekuntaan kuuluvan, niin silloinkin koko maailma olisi pelastunut aikoja sitten, koska kaikki ihmiset ovat samaa perhekuntaa ja sukua toisilleen lankoutumisen seurauksena. Sen sijaan, että jokainen perheen jäsen pelastuu, riitaantuu samassa perheessä uskosta osattomat uskoon tulleen kanssa. Jos esimerkiksi muslimi tulee uskoon, niin hänet saatetaan tappaa tai vähintäänkin hänet erotetaan perheestä ja suvusta eli ajetaan pois kotoaan. Vain harvat tulevat uskoon muslimien perheessä. Sama tilanne on vallassa länsimaissa, vähän pienemmässä mittakaavassa. Kun yksi tulee uskoon, ei sitä seuraa valtava herätys, niin että koko suku pelastuu käden käänteessä. Joidenkin kohdalla käy niin valitettavasti, ettei kukaan muu pelastu siinä suvussa. Syy ei ole tietenkään sen, joka rukoilee ja on uskossa, vaan niiden, jotka eivät pelastu. Jokainen kadotettu on syyllinen omaan tuomioonsa. Uskovaisten syyllistäminen toisten ihmisten kohtalosta on sielun vihollisen keino lamaannuttaa uskon elämä ja aiheuttaa hajaannusta sekä riitaisuutta seurakunnassa. Seurakunnassa ei pidä suvaita lainkaan sellaista opetusta, jossa opetetaan, että Jumala on luvannut pelastaa kaikki esirukouksen kohteena olevat henkilöt. Väärään rauhaan tuudittaminen Raamatussa ei lue sellaisia lupauksia kuin: 1) Koko perhekunta pelastuu, kun yksi perheenjäsen tulee uskoon 2) Kaikki ne pelastuvat, joiden puolesta rukoillaan Ajattelepa asiaa myös tältä kantilta! Jos sanot jumalattomalle, että hän pelastuu varmasti, niin mikä vaikutus sillä on jumalattomaan? Etsiikö hän Jumalaa vai elää suruttomana ja huolettomana sen johdosta, mitä hänelle sanoit? Mitä jos se ei olekaan Pyhän Hengen ilmoitus, minkä sille ihmiselle sanoit vaan oman sydämesi ajatus? Mitä jos se henkilö paaduttaakin sydämensä sen seurauksena, että menet lupaamaan hänelle asioita, mitä Jumala ei ole luvannut toteuttaa? Mietipä sitä, kenen sielu vaaditaan tilille jumalattoman harhaanjohtamisesta! Jeremia: 6:14 He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole. Jos Jumala ilmoittaa jollekin uskovaiselle esimerkiksi unen, ilmestyksen, näyn tai profetian kautta, että joku pelastuu, niin kannattaa tutkia tarkoin, onko syytä kertoa sitä ilmoitusta sille sielulle, ketä se ennustus koskee. Jos olet varma Jumalan edessä, että kannattaa, niin tee se. Profetia voi olla osaltaan johdattamassa sitä toista uskon tielle. Myös näin on tapahtunut. Muista kuitenkin se, että on vaarallista profetoida oman sydämensä ajatuksia Herran sanana. Väärän profeetan kohtalo on iankaikkinen kadotus, vaikka hän kuinka paljon tahansa tunnustaisi suullaan Jeesuksen nimeä. Syynä kadotukseen on ihmisten mielistely, oman kunnian tavoittelu ja lihallisuus eli ylpeys, itsekkyys ja kaikki muu paha meno, mikä tekeytyy helposti nöyryydeksi ja hengellisyydeksi, vaikka on pelkkää sielullisuutta.
Etsikon aika On oikein pyytää Jumalalta etsikon aikaa läheisten pelastumiseksi. On oikein rukoilla heidän pelastumisensa puolesta. Mutta on väärin vaatia Jumalaa pelastamaan omaisia tai läheisiä sen perusteella, että Herra olisi luvannut sellaista Raamatun ilmoituksen mukaan tehdä. Jumala ei ole luvannut pelastaa perhekuntaa ja kaikkia esirukouksen kohteina olevia ihmisiä. Jos joku saa henkilökohtaisen profetian Pyhässä Hengessä, on se toinen asia kuin yleinen lupaus sielujen pelastumisesta Raamatussa. Jaakob ja Eesau Jaakob ja Eesau ovat konkreettinen esimerkki veljeksistä, joista toinen kuvataan jumalattomana ja toinen uskovaisena. Eesausta polveutui jumalaton kansa, mutta Jaakobista ainakin nimeltä uskovainen kansa, juutalaiset, vaikka heidänkin kohdallaan täytyy tunnustaa se, että suuri osa siitä kansasta on ollut jumalattomia historian todistuksen mukaan, mikä Raamattuun on taltioitu. Israel oli ja on niskurikansa, joka on hyljännyt ja hylkää Jumalansa ainaisessa luopumuksessa. Se ei sovi esikuvaksi kristitylle uskovalle vähemmistölle muutoin kuin harvalukuisten profeettojen ja apostolien kautta, jotka pysyivät uskollisena Herralle eivätkä kumartaneet Baaleja ja muita epäjumalia. Epäjumalanpalvelus on Raamatussa myös kuvaannollista puhetta ja tarkoittaa kaikkea synnin tekemistä, synnin orjuutta ja harjoittamista. Jos joku elää synnissä synnin orjana, on hän erossa Jumalasta. Jes.59:1-3 Lainaan tähän katkelman Malakian kirjasta, jossa kerrotaan Eesaun ja Jaakobin hengellisestä tilasta. Voit verrata sitä muihin Raamatun kohtiin heidän elämästään, esim. heprealaiskirjeen kohtaan, jossa heitä käytetään vertauskuvana Herrasta luopumiselle ja Hänessä pysymiselle. Hebr.12:14-17 Malakia: 1:1 Ennustus, Herran sana Israelille, Malakian kautta. 1:2 Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra. Mutta te sanotte: "Missä sinä olet osoittanut rakkautesi meihin?" Eikö Eesau ollut Jaakobin veli, sanoo Herra, ja Jaakobia minä rakastin, 1:3 mutta Eesauta minä vihasin; ja minä tein hänen vuorensa autioiksi ja annoin hänen perintöosansa erämaan aavikkosusille. 1:4 Jos Edom sanoo: "Me olemme ruhjotut, mutta me rakennamme rauniot jälleen", niin Herra Sebaot sanoo näin: He rakentakoot, mutta minä revin maahan; ja heidän nimensä olkoon: "jumalattomuuden maa" ja "kansa, johon Herra on vihastunut iankaikkisesti." 1:5 Ja teidän silmänne saavat nähdä sen, ja te sanotte: "Herra on suuri Israelin rajojen ulkopuolellakin." Jumalan rangaistus Jumala rankaisee niitä, jotka elävät uskonnollisessa kiihkossa ja vihassa Jeesusta kohtaan. Sellaiset ihmiset saattavat todistaa mitä suurimmalla äänellä ja innokkuudella Jeesuksen nimen puolesta, mutta heidän sydämensä on vieras Jumalalle. He elävät uskonnollisessa harhassa ja noudattavat villitseviä henkiä sekä riivaajien oppeja. Menestysteologinen harha on yksi tyypillinen harhaoppi, joka sitoo yhä suurempia joukkoja orjuuteen, ihmisten palvomiseen ja uskonnollisten rituaalien suorittamiseen, lihan pyhittämiseen.
Eräs sisar syyllisti yhden veljeni, koska hänen enonsa kuoli kaikesta päätellen jumalattomana. Hän sanoi, että se oli tämän veljen syy, koska hän ei uskonut Jumalan lupauksiin. Tämä sisar uskoi Leo Mellerin ja muiden vastaavien opettajien sanan, että Jumala on luvannut pelastaa koko perhekunnan, kun yksi perheenjäsen tulee uskoon. Nämä harhaoppiset eivät osaa tosin vetää rajaa siihen, mihin asti perhekunta ulottuu. Lisäksi he uskovat siihen, että Jumala on luvannut pelastaa jokaisen, kenen puolesta rukoillaan, jos rukoilija vain uskoo Jumalan lupauksiin ja vaatii sielun pelastumista tarpeeksi sinnikkäästi Jumalalta. Jos joku ei pelastu vaan kuolee jumalattomana, on se sitten sen esirukoilijan syy, kun hän ei uskonut tarpeeksi eikä luottanut Jumalan lupauksiin. Tuo nainen sairasti jo tuossa vaiheessa syöpää, mikäli oikein muistan. Hän sai kaikkea mahdollista lääkärien hoitoa: leikkaus, sytostaatit ja sädehoito. Hän kerskui kuukausitolkulla siitä, miten Jeesus oli parantanut hänet. Syöpä jatkoi kuitenkin kulkuaan. Hän kävi sisäisen parantumisen kurssilla ja siellä hänestä ajettiin ulos demoni, joka oli pitänyt häntä katkeruuden vallassa ja syöpä oli seurausta siitä. Kun demoni ajettiin ulos, uskoi hän jälleen kerran parantuneensa. Lopulta syöpä iski häneen entistä rajummin enkä tiedä, elääkö hän enää. Hän muutti toisaalle ja sanouduin itse irti niistä ihmisistä, jotka uskoivat hänen tavallaan. He eivät ottaneet vastaan Jumalan sanan tervettä opetusta vaan olivat kärkkäitä kertomaan omia mielipiteitään ja levittämään riivaajien oppeja, lähinnä menestysteologiaa ja uskon sana liikkeen oppia. Raamatussa kerrotaan, että Jumala lyö sairauksilla niitä, jotka hylkäävät hänen lakinsa ja sanansa. Näen tässä selvän yhtymäkohdan edellä kertomaani tapaukseen. Jumala rankaisee niitä, jotka kääntyvät vihollisen hengen puoleen ja sotkevat sen Jumalan Pyhäksi Hengeksi ynnä noudattavat näiden henkien villitseviä oppeja. Raamattu kertoo selvästi, että tämänkaltainen luopumus valtaa kristikunnan ennen Herran toista tulemusta. On järkyttävää nähdä, miten se toteutuu niiden ihmisten elämässä, joiden keskellä on itse elänyt ja julistanut Jumalan sanaa, mutta sitä ei ole otettu vastaan. En mahda mitään sille, että näin on tapahtunut, mutta uskon, että Jumala on tuomitseva kansansa oikein ja ne, jotka noudattavat totuutta rakkaudessa pelastuvat vihollisen salakavalilta eksytyksiltä. Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ja anova saa Jeesus sanoi lihansa päivinä: Matteuksen evankeliumi: 7:7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. 7:8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Tällä kohdalla on yritetty perustella sitä, että Jumala on luvannut pelastaa jokaisen, kenen puolesta rukoillaan. Tämä lainaus on otettu sellaisesta kohdasta, jossa Jeesus varoittaa antamasta pyhää koirille ja heittämästä helmiä sikojen eteen. Pian tämän jälkeen Jeesus sanoo, että niitä on vähän, jotka pelastuvat. Matt.7:6,13-29 Jeesus neuvoo toisaalla, että tomu pitää karistaa jaloista ja mennä julistamaan evankeliumia muualle, jos sanaa ei oteta vastaan. Matt.10:14 Jeesus ei siis missään kohden puolla sellaista oppia, että kaikki ne pelastuvat, joiden puolesta rukoillaan. Päinvastoin: Raamatussa opetetaan selvästi sitä, etteivät kaikki pelastu, vaikka heille julistetaan evankeliumia ja heidän puolestaan rukoillaan. Tämä koskee myös uskovaisen perhekuntaa. Jumalan lupaus iankaikkisesta elämästä koskee vain niitä, jotka Kristus pelastaa. Se koskee niitä, jotka uskovat ja ottavat vastaan Jeesuksen. Jos joku etsii koko sydämestään Herraa, niin Herra on
luvannut, että hänet voidaan löytää. Jer.29:11-14 Lupaus koskee siis sitä sielua, jota Herra kutsuu: ei esirukoilijaa! Jumala ei lupaa yhdessäkään kohden Raamatussa sitä, että hän pelastaa kaikki ne, joiden puolesta rukoillaan. Tämä on vakava harhaoppi, joka saa ihmiset syyttämään Jumalaa siitä, ettei hän pidä lupauksiaan. Se saa rukoilijat vetoamaan Jumalan lupauksiin, joita Jumala ei ole antanut. Nämä rukoukset ovat pahimmillaan kauhistus Jumalan silmissä, koska niiden avulla tehdään Jumalasta väärämielinen tuomari ja vaaditaan Jumalalta asioita, mitä hän ei ole luvannut. Voiko Jeesus pelastaa? Naurettava syytös Jumalan sanan opettajaa vastaan on se, etten muka usko Jumalan voivan pelastaa sieluja, kun en usko rukouksen voimaan sielujen pelastamiseksi. Tietenkin uskon, että Jeesus on voimallinen pelastamaan sieluja: olenhan itsekin pelastunut! Jumala ei vain tee sitä läheisteni kohdalla sen perusteella, että minä uskon ja rukoilen, vaan sen perusteella uskovatko he itse vai eivät. Syy kadotukseen on siten täysin niiden, jotka eivät usko, eikä minun, vaikka voin olla osaltani edistämässä heidän väärää päätöstään tai sitten uskoontuloa sen mukaan, miten itse toimin. Rukous on tehokas ase sitä vastaan, ettei saatana saa tahtoaan lävitse ihmisten elämässä vaan Jumala puuttuu asioihin ja hänen tahtonsa tapahtuu. Pelastusmielessä se ei kuitenkaan tapahdu vastoin kutsutun tahtoa: muutenhan koko maailma olisi pelastunut, sillä se on Jumalan tahto! Miksi sitten rukoilla? Miksi sitten tulisi rukoilla, jos rukoukset eivät vaikuta sielun pelastumiseen? Enhän minä väitä, etteivätkö ne vaikuta siihen! Ansioksi niitä ei voida lukea rukoilijan hyväksi eikä sitä tulisi käyttää ihmisen korottamiseksi, jos sieluja pelastuu hänen rukoustensa ja muun Jumalan työn kautta. Jumala voi toimia kuitenkin myös rukousten avulla ja hänen armonsa vaikuttaa uskovissa rukouksen Henkeä, niin että totiset rukoilijat rukoilevat Isää Hengessä ja totuudessa. Silloin rukoilijat eivät vaadi Jumalalta asioita, mitä hän ei ole luvannut, vaan vetoavat hänen omaan sanaansa: tapahtukoon sinun tahtosi! Vain Jumalan tahdon mukaisiin rukouksiin vastataan Jumalan tahdon toteutumisen kautta. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat, mutta ei pelasta kaikkia ihmisiä, koska hän pyytää lupaa saada pelastaa sieluja. Jumala kehottaa kauttamme: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa! Antakaa pelastaa itsenne! Jos joku vastaa myöntävästi Jumalan kutsuun ja ottaa vastaan Jumalan armon Kristuksessa, niin hän pelastuu uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa ja taustavoimana on ollut esirukoilijoiden panos Jumalan työtovereina sekä pahan palavien nuolien sammuttajana. Armo vaikuttaa moninaisella tavalla, mutta aina yhdessä totuuden kanssa. Jos julistat valheita ja levität valheita, niin Jumala voi silti käyttää sinua aseena sielujen pelastamiseen, sillä hän panee pahankin palvelemaan itseään. Mutta jos syyllistät syyttömiä ja opetat väärin Jumalan tietä eli johdatat ihmisiä uskomaan valheen, niin voit joutua itse kadotukseen sen vuoksi. On tärkeää, ettet lähde seuraamaan sielullisia riivaajien opetuksia, jotka johdattavat ihmisiä ahdistukseen ja pelkoon, syyllisyyteen asioista, mihin he eivät ole syyllisiä. Sanoudu irti vääryyden harjoittajista ja noudata totuutta rakkaudessa niin sinä pelastut. Voit pelastaa myös muita oman palvelustyösi kautta Jumalan työtoverina, mutta se kaikki on Jumalan armon vaikutusta sinussa, ei ansiota, jonka johdosta on syytä kerskata totuutta vastaan ja korottaa ihmisiä.
Kokonaisilmoitus Monet unohtavat Raamatun kokonaisilmoituksen ja tekevät oppeja muutaman jakeen perusteella, jolloin oppi on ristiriidassa joidenkin muiden jakeiden kanssa. Niin on käynyt myös tässä rukouksen opettamisessa. Rukous on hyödyllinen ja tarpeellinen, mutta on väärämielistä sanoa Jumalan luvanneen jotakin sellaista, mitä hän ei ole luvannut. Jumala ei ole antanut mitään yleisen tason lupausta sille, että hän pelastaa kaikki rukouksen kohteena olevat ihmiset, jos rukoilijat ovat vain tarpeeksi sinnikkäitä, eivät anna periksi ja uskovat Jumalan lupauksiin. Jumala on luvannut pelastaa ne, jotka häntä kaikesta sydämestään etsivät ja pysyvät uskoon perustuneina evankeliumin totuuden mukaan. Lupaus koskee siis vain sitä sielua, jota Jumala kutsuu, jonka hän valitsee ja jonka hän pelastaa. Lupaus ei koske lähimmäistä, jonka puolesta rukoillaan. Jokainen ihminen on loppu viimein yksin vastuussa Jumalalle omasta elämästään, valinnoistaan ja teoistaan. Jumala ei jumalatonta väkisin pelasta ja uskovainenkin on velvollinen koettelemaan kaiken sekä pitämään sen, mikä hyvä on ja luopumaan kaikesta vääryydestä. Uskovainen sielu ja jumalaton sielu ovat itse vastuussa Jumalalle uskonsa sisällöstä, muodosta ja kohteesta tai uskon puutteesta. Jumala on vastuussa siitä, että hän antaa voimaa ja pelastaa sielun loppuun asti, jos sielu pysyy Kristuksessa ja seuraa Jeesusta myös sinne, minne ihminen ei itse halua mennä. Moni on luopunut uskosta hankaluuksien ja vainojen vuoksi, mutta uskolliset, valitut ja pyhät pysyvät uskollisina loppuun asti, minkä mukaan heidät palkitaankin Jumalan armon moninaisina huoneen haltijoina. Kun muodostat oppia Raamatusta, niin pidä huoli siitä, ettei mikään Raamatun kohta ole ristiriidassa oppisi kanssa. Jumala on luvannut antaa rukoilijoille sen, mitä he pyytävät, mutta siihen sisältyy ehtoja, joiden pitää toteutua eli kaikki ehdot tulee täyttyä, ei vain yksi tai kaksi. Ehtoja ovat mm.: 1) Saat sen, mitä pyydät Isältä Jeesuksen Kristuksen nimessä Jumalan tahdon mukaan ja minkä uskot saavasi Jumalalta. 2) Jumala ei pelasta ketään jumalatonta vasten tämän tahtoa: vastuu sielun kohtalosta on sielulla itsellään, ei esirukoilijalla tai Jumalalla. 3) Jos anot jotakin kuluttaaksesi sen himoissasi, et saa sitä. Jos kuitenkin saat, ei se ole osoitus siitä, että toimit Jumalan tahdossa. Jumala antaa jumalattomille joskus paljon varallisuutta ynnä muita siunauksia, mutta eivät he ole silti uskossa. Ps.73 Jos unohdat ihmisen vapaan tahdon tässä kohden, niin joudut harhaan. Joudut silloin kiivailemaan itseään Jeesusta vastaan ja väittämään häntä väärämieliseksi tuomariksi, joka tuomitsee toiset kadotukseen sen vuoksi, etteivät heidän esirukoilijansa uskoneet tarpeeksi eivätkä olleet riittävän kestäväisiä rukouksissa heidän puolestaan. Joudut tuomitsemaan Jumalan väärämieliseksi tuomariksi myös sen vuoksi, ettei hän pelasta koko maailmaa yksin oman päättämänsä mukaan, vaikka tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Jos hylkäät väärät opetukset, niin saat siunauksen Jumalalta. Jos pidät kiinni vääryydestä, niin joudut itsekin kirouksen alle, kun teet sen tahallasi. Valitse itse mihin uskot: niin jokaisen tulee tehdä ja Jumalan sana on tuomitseva meidät viimeisenä päivänä. Petteri Haipola, 18.12.2005