YHDYSVALTOJEN ELÄKEJÄRJESTELMÄ

YHDYSVALTOJEN ELÄKEJÄRJESTELMÄ Suunnittelu- ja laskentaosasto 2006 Jarna Bach-Othman

Yhdysvaltojen eläkejärjestelmä Päivitetty: Marraskuu 2006 Lisätietoja: Jarna Bach-Othman puh. 010 751 2447 e-mail: jarna.bach-othman@etk.fi kv-tiimi: Jarna Bach-Othman, Juha Knuuti, Suvi Ritola, Mika Vidlund Eläketurvakeskus 00065 ELÄKETURVAKESKUS Puhelin 010 7511 Faksi (09) 148 1172 Pensionsskyddscentralen 00065 PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn 010 7511 Fax (09) 148 1172 Finnish Centre for Pensions FI-00065 Eläketurvakeskus, Finland Tel. +358 10 7511, Fax +358 9 148 1172

SISÄLTÖ 1 Yleistä...5 2 Hallinto... 6 3 Rahoitus... 7 4 Vähimmäiseläkkeet... 7 5 Työeläketurva... 8 5.1. Vanhuuseläke... 8 5.2. Perhe-eläke... 11 5.3. Työkyvyttömyyseläke... 13 5.4. Eläketurva avioeron yhteydessä... 14 6 Indeksiturva... 14 7 Verotus... 14 8 Lisäeläketurva... 15 8.1. Etuusperusteiset järjestelmät... 17 8.2. Maksuperusteiset järjestelmät... 17 8.3. Vakuutusmaksut ja verotus... 18 8.4. Indeksiturva... 19 9 Ulkomaalainen työntekijä Yhdysvalloissa... 19 10 Eläkejärjestelmän tulevaisuudennäkymiä... 19 Lähteet... 21 ELÄKETURVAKESKUS 3

Yhdysvaltojen eläkejärjestelmä lyhyesti Lakisääteiset eläkejärjestelmät Kattavuus Lakisääteinen työeläkejärjestelmä (OASDI) kattaa lähes kaikki yksityisen sektorin palkansaajat, yrittäjät ja osan julkisen sektorin työntekijöistä. Vähimmäisturvana on tulo- ja tarveharkintainen toimeentuloavustus (SSI). Eläkeikä Eläkeikä on 65 vuotta ja 8 kuukautta vuonna 2006. Eläkeikä nousee asteittain 67 vuoteen. Eläkkeen ottamista on mahdollista varhentaa ja lykätä. Rahoitus Eläkkeen määräytyminen Hallinto Rahoitus perustuu jakojärjestelmään. Järjestelmällä on kaksi erillistä rahastoa. Rahoitukseen osallistuvat työnantajat, työntekijät ja valtio. Eläkevakuutusmaksu 12,4 % peritään puoliksi työnantajilta ja työntekijöiltä palkkakaton (94 200 $/vuosi) alle jäävästä palkasta. Yrittäjien maksu on 12,4 % palkkakaton alle jäävistä ansioista. Eläkkeen perusteena ovat työuran keskimääräiset kuukausiansiot (AIME, Averaged Indexed Monthly Earnings) 35 parhaan ansiovuoden ajalta. Ansiot tarkistetaan keskipalkkojen kehitystä seuraavalla indeksillä. Kuukausieläke on eläkkeen perusmäärä (PIA, Primary Insurance Amount) tarkistettuna elinkustannusindeksillä (COLA, Cost of Living Adjustment). PIA on 90 % kuukausiansioista 656 dollariin asti lisättynä 32 % 657 ja 3 955 dollarin välisistä kuukausiansioista lisättynä 15 % 3 955 dollaria ylittävistä ansioista palkkakattoon (7 850 dollaria/kk) asti. Lakisääteisen työeläkejärjestelmän ja toimeentuloturvan hallinnosta vastaa Sosiaaliturvan keskushallinto (Social Security Administration, SSA) www.ssa.gov. Valtion verovirasto (IRS) http://www.irs.gov/ kerää vakuutusmaksut veron ennakonpidätyksen yhteydessä. Valtiovarainministeriö (Treasury Department) http://www.ustreas.gov/ maksaa eläkkeet ja huolehtii järjestelmän rahastoista. 4 ELÄKETURVAKESKUS

1 Yleistä Väkiluku (2005) n. 295,7 milj. Odotettavissa oleva elinikä (2003) Miehet 74,4 vuotta Naiset 80,0 vuotta Vanhushuoltosuhde 65+/15 64 (2004) 18 % Työttömyysaste (2005) 5,1 % Työllisyysaste 15 64-v. (2004) 71,2 % Työvoimaosuus 15 64-v. (2005) 75,4 % Keskimääräinen työstä poistumisikä (2003) Miehet Naiset 65,1 vuotta 64,2 vuotta BKT/asukas, ostovoimakorjattu (PPP) (2005) $ 39 500 BKT:n reaalikasvu (2005) 3,2 % Inflaatio (2005) 3,4 % Lähde: Eurostat, U.S. Census Bureau, Tilastokeskus, Retirement Pension: A statistical analysis, 2005. Yhdysvalloissa on lakisääteinen, yleinen työeläkejärjestelmä, joka kattaa lähes kaikki yksityisen sektorin palkansaajat ja yrittäjät sekä valtaosan julkisen sektorin työntekijöistä. Järjestelmä perustettiin vuonna 1935, ja siitä myönnetään vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä sekä perhe-eläkkeitä. Vuoden 2005 lopussa järjestelmästä maksettiin etuuksia 48 miljoonalle henkilölle. Rautatieläisillä ja useilla liittovaltion, osavaltioiden ja kuntien palveluksessa olevilla on omat eläkejärjestelmänsä, jotka joko korvaavat tai täydentävät yleistä työeläkejärjestelmää. Tavallisempaa on, että työntekijät kuuluvat myös yleiseen työeläkejärjestelmään ja saavat erityisjärjestelmästä lisäturvaa. Vähimmäiseläkkeenä niille, joilla ei ole oikeutta työeläkkeeseen tai joiden työeläke ei takaa riittävää toimeentuloa, voidaan maksaa tulo- ja varallisuusharkintaista toimeentuloavustusta. Lisäeläketurvan järjestäminen työntekijöille on Yhdysvalloissa yleistä. Lisäeläkejärjestelmien kattavuus on kuitenkin laskenut jonkin verran 1990-lukuun verrattuna. Vuonna 2005 yksityisen sektorin työntekijöistä noin 50 % kuului työnantajakohtaisiin tai työmarkkinasopimuksiin perustuviin lisäeläkejärjestelmiin. Lisäeläketurvan yleisyydestä huolimatta lakisääteinen eläketurva on olennainen osa kokonaiseläketurvaa. Noin kaksi kolmasosaa eläkeläistalouksista elää pääasiassa lakisääteisestä ELÄKETURVAKESKUS 5

eläkejärjestelmästä maksettavan eläkkeen varassa. Vanhuuseläkkeen korvaavuustaso on keskimäärin 43 % keskituloisen työntekijän palkasta. 2 Hallinto Lakisääteisten OASDI -eläkejärjestelmän ja SSI -järjestelmän hallinnosta ja lainsäädännöstä vastaa Sosiaaliturvan keskushallinto (Social Security Administration, SSA). Sen ylimpänä johtajana toimii presidentin nimeämä komissaari (Commissioner), joka nimitetään kuuden vuoden määräajaksi. SSA:n paikallishallinnosta vastaavat keskus-, alue- ja piiritoimistot. Valtion verovirasto (The Internal Revenue Service, IRS) kerää vakuutusmaksut veron ennakonpidätyksen yhteydessä. Valtiovarainministeriö (Department of the Treasury) maksaa eläkkeet ja huolehtii järjestelmän rahastoista. Työnantajakohtaisten ja työmarkkinasopimuksiin perustuvien lisäeläkejärjestelmien toiminta on hyvin valvottua ja säädeltyä. Edullisen verokohtelun saamiseksi niiden tulee täyttää verolainsäädännön määräykset. Lisäeläkejärjestelmistä on säädetty vuonna 1974 annetussa 'Employee Retirement Income Security Act' nimisessä laissa, josta käytetään lyhennettä ERISA. Lainsäädännöstä vastaa valtiovarainministeriön alaisuudessa toimiva verovirasto, joka vastaa myös lisäeläkejärjestelmien rekisteröinnistä (tax qualification). Lisäeläkejärjestelmien varojen valvonta kuuluu työministeriölle (Department of Labor, Employee Benefits Security Administration, EBSA, ent. PWBA). 'Pension Benefit Guaranty Corporation (PBGC)' niminen vakuutuslaitos huolehtii etuusperusteisista järjestelmistä karttuneiden ja maksussa olevien eläkkeiden maksamisesta sellaisissa tapauksissa, joissa työnantaja on lakkauttanut järjestelmän eikä siitä enää makseta eläkkeitä. Työnantajan järjestämä lisäeläketurva on tavallisesti järjestetty vakuutussopimuksin tai säätiössä (trust), jolloin säätiön varojen hoito on tavallisesti annettu vakuutusyhtiölle, pankille tai sijoitusyhtiölle. 6 ELÄKETURVAKESKUS

3 Rahoitus Eläkkeiden rahoitus perustuu jakojärjestelmään. Rahoitukseen osallistuvat työnantajat, työntekijät ja valtio. Järjestelmällä on kaksi erillistä rahastoa, vanhuus- ja perhe-eläkerahasto sekä työkyvyttömyyseläkerahasto, joihin verotuksen yhteydessä perittävät vakuutusmaksut ja valtion osuudet siirretään. Vuoden 2005 lopussa rahastojen yhteenlasketut varat olivat 1 859 miljardia dollaria, mikä kattoi noin 3,5 kertaa vuoden 2005 eläkemenon. Rahastoissa olevat varat sijoitetaan pääasiassa valtion obligaatiohin. Eläkevakuutusmaksua peritään vuosiansioista tiettyyn ylärajaan asti (ks. taulukko 1). Ylärajan ylittävästä tulosta ei peritä maksua eikä siitä kartu eläkettä. Ylärajaa tarkistetaan vuosittain keskiansioiden muutoksen mukaisesti. Sekä työnantajalta että työntekijältä peritään lisäksi sairausvakuutusmaksua 1,45 prosenttia palkasta ilman ylärajaa. Sairausvakuutusmaksulla rahoitetaan ns. Medicare -vakuutus, jolla kustannetaan yli 65-vuotiaiden ja työkyvyttömien sairaalakustannukset. Sairausvakuutuksella on oma rahasto. Työnantajilta peritään lisäksi työttömyys- ja työtapaturmavakuutusmaksua. Työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut on esitetty alla olevassa taulukossa. Taulukko 1. Sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2006, % palkasta. Työnantaja Työntekijä Eläkevakuutus 6,2 1 6,2 1 Sairausvakuutus 1,45 2 1,45 2 Työttömyysvakuutus 0,8 3 +5,4 4-5 Työtapaturmavakuutus 1,58 6-7 Yhteensä 15,43 7,65 1. Peritään vuosiansioista 94 200 dollariin (n. 74 400 ) asti. 2. Peritään kaikista ansioista ilman ylärajaa. 3. 0,8 % liittovaltion työttömyysvakuutukseen. Koko maksu 6,2 %, mutta myönnetään 5,4 % -yksikön alennus, mikäli tietyt ehdot täyttyvät. 4. Keskimääräinen maksu, vaihtelee 0-10 % välillä. 5. Muutamissa osavaltioissa on myös työntekijän maksu. 6. Keskimääräinen maksu v.2002. Vaihtelee riskin mukaan. 7. Muutamissa osavaltioissa on nimellinen maksu. Yrittäjän eläkevakuutusmaksu on 12,40 % ylätulorajan alle jäävistä tuloista. Yrittäjän sairausvakuutusmaksu on 2,9 % tuloista ilman ylärajaa. 4 Vähimmäiseläkkeet Yhdysvalloissa pysyvästi asuvilla työkyvyttömillä, sokeilla ja 65 vuotta täyttäneillä henkilöillä, joiden toimeentulo ei ole riittävä, on sosiaaliturvalain mukaan oikeus toimeentu- ELÄKETURVAKESKUS 7

loavustukseen (Supplemental Security Income,SSI). SSI -järjestelmä kattaa koko liittovaltion ja takaa yhtenäisen vähimmäistoimeentulotason kaikille maassa asuville. Etuudet rahoitetaan yleisistä verovaroista. Osavaltiot voivat maksaa avustukseen osavaltiokohtaisia lisiä. Avustus on tulo- ja varallisuusharkintainen. Vuonna 2006 liittovaltion maksama täysi avustus on yksinäiselle 603 dollaria (n. 476 ) kuukaudessa ja naimisissa olevalle 904 dollaria (n. 714 ) kuukaudessa. Avustuksen määrää tarkistetaan vuosittain kuluttajahintaindeksin muutoksen mukaan. SSI -järjestelmän avustuksien myöntämisestä ja maksamisesta vastaavat samat sosiaalihallinnon viranomaiset (Social Security Administration, SSA) kuin työeläkkeistäkin. Avustus maksetaan kuukausittain.. 5 Työeläketurva Vakuutusaikaa on työskentelyaika, jolta maksetaan vakuutusmaksuja. Vakuutusaika karttuu vakuutusvuosineljänneksinä. Vuonna 2006 yksi vakuutusvuosineljännes ( credit ) ansaitaan 970 dollarin tuloilla riippumatta siitä, onko todellinen työskentelyaika kestänyt vuosineljänneksen. Tulorajaa tarkistetaan vuosittain keskipalkkojen muutoksen mukaan. Kalenterivuoden aikana voi karttua enintään neljä maksuneljännestä. Palkattomilta ajoilta (esim. lastenhoitoaika) ei kartu eläkettä. 5.1. Vanhuuseläke Oikeus eläkkeeseen Oikeus vanhuuseläkkeeseen on henkilöllä, joka on maksanut vakuutusmaksuja vähintään 40 vakuutusmaksuneljännekseltä. Koska kalenterivuoden aikana voi ansaita enintään neljä vakuutusmaksuneljännestä, työskentelyä täytyy olla vähintään kymmenen vuotta. Yleinen vanhuuseläkeikä on 65 vuotta ja 8 kuukautta sekä miehillä että naisilla vuonna 2006. Eläkeikä nousee asteittain 67 vuoteen vuosien 2003-2027 aikana siten, että ikäluokissa 1938-1942 eläkeikä nousee 2 kk/ikäluokka, vuosina 1943-1954 syntyneiden eläkeikä on 66 vuotta, ikäluokissa 1955-1959 eläkeikä nousee jälleen 2 kk/ikäluokka ja vuonna 1960 ja sen jälkeen syntyneillä eläkeikä on 67 vuotta. 8 ELÄKETURVAKESKUS

Eläke voidaan ottaa varhennettuna 62 vuoden iästä, mutta sen määrä vähenee silloin pysyvästi. Eläkettä alennetaan 0,555 % ensimmäisiltä 36 kuukaudelta ja tämän jälkeen 0,416 prosenttia/ kuukausi. Eläkettä voidaan myös lykätä 70 vuoden ikään, jolloin siihen maksetaan lykkäyskorotus jokaiselta lykkäyskuukaudelta. Korotus on 7,5 % eläkkeestä lykkäysvuotta kohden niillä, jotka täyttävät 65 vuotta vuosina 2006-2007. Vuonna 1943 tai sen jälkeen syntyneillä korotus 8 % on vuodessa. Vanhuuseläkkeellä olevan työntekijän puolisolle maksetaan puolison eläkettä lakisääteisestä eläkeiästä lähtien, jos hänellä ei ole oikeutta omaan vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen, joka on vähintään 50 % puolison eläkkeestä. Eläke voidaan myöntää myös varhennettuna samoin kuin varsinainen vanhuuseläke 62 vuoden ikäiselle, mutta eläkkeen määrä pienenee silloin pysyvästi. Puolisolla on kuitenkin iästä riippumatta oikeus eläkkeeseen, jos hän hoitaa alle 16-vuotiasta lasta (lapsi voi olla minkä ikäinen tahansa, jos hän on vammautunut ennen kuin oli täyttänyt 22 vuotta). Eläkkeellä olevan työntekijän alle 18-vuotiaalle lapselle (alle 19-vuotiaalle, jos koululainen; ei ikärajaa jos lapsi on vammautunut ennen kuin hän täytti 22 vuotta) maksetaan lapsen eläkettä. Eläkkeen määräytyminen Eläke määräytyy 21 ikävuoden täyttämistä seuraavan kalenterivuoden ja 62 ikävuoden täyttämistä edeltävän kalenterivuoden välisenä neljänkymmenen vuoden aikana ansaittujen tulojen perusteella. Huomioon otetaan tulot enintään vakuutusmaksukattoon asti (ks. kohta 3.). Mukaan luetaan myös sellaiset kalenterivuodet, joina tuloja ei ole. Vuosista jätetään pois viisi ansioiltaan huonointa ja jäljelle jääneiden enintään 35 vuoden ansioista lasketaan keskimääräinen kuukausitulo. Eläke on tulojen kasvaessa aleneva prosentti keskimääräisestä kuukausitulosta. Vuonna 2006 enimmäiseläke on lakisääteisessä eläkeiässä (65 v. 8 kk.) eläkkeelle jäävällä, jonka ansiot ovat koko työhistorian ajan olleet vähintään vakuutusmaksukaton suuruiset, 2 053 dollaria (n. 1 640 ) kuukaudessa. ELÄKETURVAKESKUS 9

Eläke lasketaan seuraavasti: 1. Lasketaan vuodet 21 ikävuoden täyttämistä seuraavan kalenterivuoden alusta (aikaisintaan vuodesta 1951) 62 ikävuoden täyttämistä edeltävään kalenterivuoteen asti (tämä vuosi mukaan lukien). Vuosien lukumäärästä vähennetään viisi vuotta, jolloin saadaan ns. laskentavuosien lukumäärä. 2. Selvitetään tulot kaikilta vuosilta 21 ikävuoden täyttämistä seuraavan kalenterivuoden alusta (aikaisintaan vuodesta 1951) eläkkeen myöntämistä edeltävään vuoteen asti. 3. Jokaisen vuoden tulot siihen vuoteen asti, jona eläkkeensaaja täytti 60 vuotta (se mukaan lukien) tarkistetaan työntekijöiden keskiansioiden kehitystä seuraavalla indeksillä. 4. Tarkasteltavista vuosista poistetaan niin monta huonotuloisinta, että jäljelle jää laskentavuosien lukumäärää vastaava määrä vuosia (yleensä 35 vuotta). Näiden vuosien tuloista lasketaan vuositulojen keskiarvo, joka jaetaan kahdellatoista ja saadaan henkilön keskimääräiset indeksillä tarkistetut kuukausiansiot (AIME, Average Indexed Monthly Earnings). 5. Eläkkeen perusmäärä eli PIA (Primary Insurance Amount), joka vastaa kuukausieläkkeen määrää, lasketaan seuraavasti: 90 % keskimääräisistä kuukausiansioista (AIME) 656 dollariin asti lisättynä 32 % 657 ja 3 955 dollarin välisistä ansioista lisättynä 15 % tämän ylittävistä, mutta vakuutusmaksukaton alle jäävistä kuukausiansioista. Rajaarvoja tarkistetaan vuosittain työntekijöiden keskiansioiden (National Average Wage) muutoksen mukaan. 6. PIA:ta tarkistetaan kuluttajahintaindeksillä eläkkeen alkamisvuoden tasoon vuodelta, jona henkilö täytti 62 vuotta ja sen jälkeisiltä vuosilta. Puolison eläke ja lapsen eläke ovat 50 % työntekijän eläkkeen perusmäärästä (PIA:sta). Yhden työntekijän vakuutuksen perusteella maksettavilla etuuksilla on katto. Vuonna 2006 oma eläke, puolison eläke ja lapsen eläke voivat yhdessä olla enintään 2 053 dollaria, jos eläkkeensaajalla on korkein mahdollinen eläkkeen perusmäärä (PIA). Eronneelle puolisolle maksettavaa eläkettä ei oteta huomioon. 10 ELÄKETURVAKESKUS

Eläkkeen ja työnteon yhdistäminen Vanhuuseläke on tuloharkintainen vanhuuseläkeikään asti. Lakisääteisen eläkeiän (65 vuotta ja 8 kk vuonna 2006) saavuttanut voi jatkaa työntekoa ilman, että eläkettä vähennetään. Sinä vuonna, jona vakuutettu täyttää lakisääteisen eläkeiän, työtulot alentavat eläkettä, jos ne ylittävät 33 240 dollaria (noin 26 500 euroa). Eläke pienenee yhden dollarin jokaista kolmea dollaria kohden, jolla tulot ylittävät tulorajan. Huomioon otetaan kuitenkin vain kuukaudet ennen lakisääteisen eläkeiän täyttämistä. Alle 65-vuotiaat voivat ansaita 12 480 dollaria vuodessa (vuonna 2006) ilman, että eläke pienenee. Tämän ylittävistä tuloista eläkettä pienennetään yhdellä dollarilla kahta ylittävää dollaria kohti. 5.2. Perhe-eläke Oikeus eläkkeeseen Perhe-eläkettä voidaan maksaa mies- ja naisleskelle, edunjättäjän lapselle, entiselle puolisolle ja edunjättäjästä taloudellisesti riippuvaiselle vanhemmalle. Eläkkeensaajan muut kuin eläketulot vähentävät eläkkeen määrää, jos eläkkeensaaja on alle 70-vuotias. Muut tulot eivät vaikuta eläkkeen määrään, jos eläkkeen myöntämiseen on vaikuttanut lesken työkyvyttömyys. Perheenjäsenillä ja entisellä puolisolla on oikeus perhe-eläkkeeseen, jos edunjättäjä oli kuollessaan 'täysin vakuutettu' (fully insured) eli hänellä oli vakuutusmaksuneljänneksiä yhtä monta kuin on vuosia 21 ikävuoden täyttämistä seuraavasta vuodesta eläketapahtumaan. Edunjättäjän iästä riippuen vakuutusmaksuneljänneksiä tulee olla vähintään kuusi ja enintään neljäkymmentä. Jos edunsaajalla on huollettavia lapsia, riittää, että edunjättäjällä on vähintään kuusi vakuutusmaksuneljännestä kuolemaansa edeltäneiden kolmen vuoden ajalta. Leskeneläkettä maksetaan: - 60 vuotta täyttäneelle leskelle - 50 vuotta täyttäneelle työkyvyttömälle leskelle ja työkyvyttömälle entiselle puolisolle - lesken iästä riippumatta, jos hänellä on huollettavanaan edunjättäjän alle 16-vuotias tai yli 16-vuotias vammautunut lapsi - 60 vuotta täyttäneelle entiselle puolisolle, jonka kanssa edunjättäjä oli naimisissa vähintään 10 vuotta ELÄKETURVAKESKUS 11

- edunjättäjästä taloudellisesti riippuvaiselle 62 vuotta täyttäneelle vanhemmalle. Lapsen eläkettä maksetaan edunjättäjän alle 18-vuotiaalle lapselle, alle 19-vuotiaalle koulua käyvälle tai täysipäiväisesti opiskelevalle lapselle ja iästä riippumatta lapselle, joka on tullut työkyvyttömäksi alle 22-vuotiaana. Leskeneläke lakkaa, jos leski avioituu uudelleen ennen 60 vuoden ikää. 50 vuotta täyttäneen työkyvyttömän lesken eläkettä ei kuitenkaan lakkauteta uuden avioliiton solmimisen vuoksi. Eläkkeen maksaminen voidaan myös keskeyttää tai lopettaa, jos eläkkeensaajan muut kuin eläketulot ylittävät määrätyn tulorajan siten kuin edellä kohdassa eläkkeen määräytyminen on kerrottu. Leskeneläke lakkaa, kun lesken oman vanhuuseläkkeen maksaminen alkaa, jos leskeneläke on pienempi tai yhtä suuri kuin vanhuuseläke. Eläkkeen määräytyminen Lakisääteisen eläkeiän saavuttaneen lesken leskeneläke on sen vanhuuseläkkeen perusmäärän (PIA) suuruinen lisättynä mahdollisilla lykkäyskorotuksilla, johon edunjättäjällä olisi kuollessaan ollut oikeus tai jota hänelle maksettiin. Eläke myönnetään pysyvästi vähennettynä 60 -vuotiaasta lakisääteiseen eläkeikään asti. Vähennys on 0,475 % jokaista kuukautta kohden, jolla eläke alkaa ennen kuin edunsaaja on täyttänyt lakisääteisen eläkeiän. Alle 60- vuotiaalle työkyvyttömälle leskelle maksettavaa eläkettä vähennetään 60 vuoden iästä maksettavan eläkkeen tasoon. Lasta huoltavan alle 60 -vuotiaan lesken eläke on 75 % edunjättäjän eläkkeen perusmäärästä. Lapsen eläke on 75 % edunjättäjän eläkkeen perusmäärästä. Se voidaan maksaa leskeneläkkeen lisäksi. Edunjättäjän vanhemmalle maksettava eläke on tavallisesti 82,5 % edunjättäjän eläkkeen perusmäärästä tai molemmille vanhemmille yhteensä 150 %. Yhden edunjättäjän jälkeen maksettavat etuudet voivat yhteensä olla enintään samansuuruiset kuin vanhuuseläkkeen, puolisoeläkkeen ja lapsen eläkkeen yhteenlaskettu enimmäismäärä (ks. kohta 3.1.5.). Kun etuuksien yhteismäärää lasketaan, ei eronneelle puolisolle maksettavaa leskeneläkettä oteta huomioon. Jos edunsaajalla on oikeus omaan eläkkeeseen OASDI -järjestelmästä, maksetaan leskeneläkkeenä (oman eläkkeen lisäksi) leskeneläkkeen ja oman eläkkeen erotus. 12 ELÄKETURVAKESKUS

Muut kuin eläketulot vähentävät perhe-eläkkeen määrää samoin kuin ne vähentävät vanhuuseläkettä (ks. kohta 3.1.5.). Muut tulot eivät kuitenkaan vaikuta työkyvyttömälle leskelle myönnettävään eläkkeeseen eivätkä 70 vuotta täyttäneen eläkkeensaajan eläkkeeseen. Edunsaajan leskelle maksetaan kertakorvauksena 255 dollarin suuruinen hautausavustus. Jos leskeä ei ole, maksetaan avustus perhe-eläkkeeseen oikeutetulle lapselle. Hautausavustuksen maksamista on esitetty lopetettavaksi vuodesta 2007 lähtien. 5.3. Työkyvyttömyyseläke Oikeus eläkkeeseen Työkyvyttömyyseläkkeeseen on oikeus henkilöllä, joka on 'täysin vakuutettu' (fully insured) eli jolla on yhtä paljon vakuutusmaksuneljänneksiä (credit) kuin on vuosia 21 ikävuoden täyttämistä seuraavasta vuodesta työkyvyttömäksi tulemiseen. Lisäksi maksuneljänneksiä tulee olla 20 työkyvyttömyyden alkamisen ja sitä välittömästi edeltävien 40 kalenterivuosineljänneksen aikana. Tämä merkitsee käytännössä yleensä työskentelyä viitenä vuotena viimeisten kymmenen vuoden aikana. Alle 31-vuotiaana työkyvyttömäksi tulevalta edellytetään, että hänellä on vakuutusmaksuneljänneksiä puolet siitä kalenterivuosineljänneksien määrästä, joka on kulunut 21 vuoden täyttämisestä työkyvyttömyyden alkamiseen, kuitenkin vähintään kuusi maksuneljännestä. Työkyvyttömäksi katsotaan henkilö, joka ei lääketieteellisin perustein kykene mihinkään riittävän toimeentulon antavaan työhön. Riittäväksi toimeentuloksi katsotaan yli 860 dollarin kuukausitulot vuonna 2006. Rajaa tarkistetaan vuosittain keskipalkkojen kehityksen mukaan. Työkyvyttömyyden tulee jatkua arviolta vähintään vuoden ajan. Työkyvyttömyyden jatkumista kontrolloidaan määräajoin. Eläkkeen määräytyminen Eläke määräytyy periaatteessa samoin kuin vanhuuseläke (ks. kohta 5.1.). Eläkkeen perusmäärä (PIA) lasketaan niiden tulojen perusteella, jotka työntekijällä on ollut 21 ikävuoden täyttämistä seuraavan kalenterivuoden alusta työkyvyttömyyden alkamiseen asti. Laskentavuosia määrättäessä voidaan vähentää viisi vuotta, jos henkilö on 47 vuotta täyttänyt, tätä nuoremmilla vähennysvuosien määrä vähenee iän myötä niin, että alle 27 -vuotiaalta vuosia ELÄKETURVAKESKUS 13

ei voida vähentää lainkaan. 27-31-vuotiailla vähennysvuosien määrä on yksi, 32-36- vuotiailla kaksi, 37-41-vuotiailla kolme ja 42-46-vuotiailla neljä. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevan työntekijän puolisolle ja lapsille voidaan maksaa puolison eläkettä ja lapsen eläkettä samoin kuin vanhuuseläkkeellä olevan puolisolle ja lapsille (ks. kohta 5.1.). 5.4. Eläketurva avioeron yhteydessä Eronneelle puolisolle voidaan maksaa puolison eläkettä ja leskeneläkettä, jos avioliitto kesti vähintään 10 vuotta. Puolisoneläke voidaan myöntää aikaisintaan 62 vuoden iässä ja eronneen puolison leskeneläke 60 vuoden iässä. 6 Indeksiturva Maksussa olevia lakisääteisiä eläkkeitä tarkistetaan vuosittain kuluttajahintaindeksin (COLA, Cost of Living Adjustment) muutoksen mukaan. Jos puskurirahastoina toimivien vanhuus- ja perhe-eläkerahastojen varat ovat vähemmän kuin 20 % vuotuisesta eläkemenosta, on tarkistuksia mahdollisuus rajoittaa. 7 Verotus Työnantaja voi vähentää vakuutusmaksut yrityksen verotuksessa, eikä niitä lueta työntekijän verotettavaksi tuloksi. Työntekijä ei voi vähentää maksuja verotuksessa. Maksussa olevat lakisääteiset vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet ovat osittain verotettavaa tuloa, jos puolet eläkkeestä yhdessä eläkkeensaajan muiden tulojen kanssa ylittää tietyn vuosittaisen perusmäärän. Jos tulot ja puolet eläkkeestä yhteensä ylittävät yksinäisellä henkilöllä 25 000 dollaria vuodessa, on korkeintaan puolet eläkkeestä verotettavaa tuloa. Jos tulot ja puolet eläkkeestä ylittävät 34 000 dollaria, on korkeintaan 85 % eläkkeestä verotettavaa. Avioparilla, joihin sovelletaan yhteisverotusta, alempi tuloraja on 32 000 dollaria ja ylempi 44 000 dollaria. 14 ELÄKETURVAKESKUS

8 Lisäeläketurva Yleistä Yksittäinen työnantaja tai työnantajien ryhmittymä voivat perustaa työntekijöilleen lisäeläkejärjestelmän. Vuonna 2005 noin 50 % yksityisen sektorin työntekijöistä kuului johonkin lisäeläkejärjestelmään. Järjestelmien kattavuus oli 60 %. Lisäeläketurvan kattavuus on laskenut jonkin verran 1990-luvulta. Erityisesti etuusperusteiset järjestelmät ovat ajautuneet rahoitusvaikeuksiin. Syitä tähän ovat mm. useiden yritysten huono taloudellinen tilanne ja konkurssit ja sen myötä eläkejärjestelmien lakkauttaminen, osa-aikatyön yleistyminen sekä muutokset elinkeinorakenteessa. Työntekijöiden määrä on kasvanut viime vuosikymmenen aikana erityisesti palveluiden tuotannossa ja pysynyt ennallaan hyödykkeiden tuotannossa. Hyödykkeiden tuotanto on perinteisesti ollut se sektori, jossa työntekijöillä on ollut paljon lisäeläketurvaa kun taas palvelusektorilla lisäeläketurvan järjestäminen ei ole ollut yhtä yleistä. Myös osaaikatyöntekijöille lisäeläketurvaa tarjotaan selkeästi harvemmin kuin kokoaikatyöntekijöille. Lisäksi ammattiliittoihin kuuluminen vaikuttaa lisäeläketurvan kattavuuteen. Ammattiliittoihin kuulumisaste on laskenut useita prosenttiyksikköjä viime vuosikymmenen aikana. Lisäeläketurvaa oli vuonna 2005 tarjolla 88 % ammattiliittoihin kuuluvista työntekijöistä kun taas ammattiliittoihin kuulumattomien osalta lisäeläketurvan kattavuus oli 56 %. Lisäeläkejärjestelmät voivat olla joko etuus- tai maksuperusteisia tai näiden yhdistelmiä. Alla olevassa kuvassa on esitetty lisäeläkejärjestelmien yleisyys yksityisellä sektorilla. Kuva 1. Lisäeläkejärjestelmiin kuuluminen yksityisellä sektorilla järjestelmän tyypin mukaan vuosina 1992-93, 1996-97, 2000 ja 2005. 60 50 40 53 53 35 32 40 48 36 50 42 Koko lisäeläketurva % 30 27 Maksuperusteinen 20 19 21 Etuusperusteinen 10 0 1992-93 1996-97 2000 2005 Vuosi Lähde: U.S. Department of Labour, Bureau of Labor Statistics. ELÄKETURVAKESKUS 15

Kuvassa on esitetty lisäeläkejärjestelmiin kuuluminen järjestelmän tyypin mukaan yksityisellä sektorilla 1990-luvun alkuvuosista vuoteen 2005 asti. Kuvaan on otettu mukaan kaksi yleisintä lisäeläkejärjestelmätyyppiä, etuus- ja maksuperusteiset järjestelmät. Kuvasta nähdään, että lisäeläkejärjestelmiin kuuluminen on jonkin verran vähentynyt viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana ja että maksuperusteiset järjestelmät ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan. Maksuperusteiset järjestelmät ovat 2000-luvulle tultaessa tulleet huomattavasti yleisemmiksi kuin etuusperusteiset järjestelmät. Osa työntekijöistä kuuluu sekä etuus- että maksuperusteiseen järjestelmään, myös ns. Hybrid -järjestelmät, jotka sisältävät elementtejä sekä etuus- että maksuperusteisista järjestelmistä ovat suhteellisen tavallisia. Konsulttiyritys Watson Wyatt Worldwiden tekemän selvityksen mukaan USA:n suurimmat yritykset ovat viime vuosina muuttaneet etuusperusteisia järjestelmiään erityisesti maksuperusteisiksi 401 (k)-järjestelmiksi (401 (k)-järjestelmistä tarkemmin kohdassa maksuperusteiset järjestelmät). Vuonna 2002 suurimmista yrityksistä 50 % oli etuusperusteinen järjestelmä. Vuonna 2005 näiden yritysten osuus oli laskenut 37 prosenttiin. 401 (k)- järjestelmien osuus oli samoina vuosina kasvanut 17 prosentista 36 prosenttiin. Työnantajakohtaiset eläkejärjestelyt ovat yleisiä keskisuurilla ja suurilla työnantajilla. Pientyönantajat järjestävät lisäeläketurvaa harvemmin. Vuonna 2005 vähintään sadan työntekijän yrityksissä lisäeläketurva kattoi 78 % työntekijöistä kun taas alle 100 työntekijän yrityksissä lisäeläketurvan kattavuus oli 44 %. Työnantajan järjestämä lisäeläketurva on tavallisesti järjestetty vakuutussopimuksin tai säätiössä (trust), jolloin säätiön varojen hoito on tavallisesti annettu vakuutusyhtiölle, pankille tai sijoitusyhtiölle. Sekä etuus- että maksuperusteisissa järjestelmissä voidaan edellyttää vuoden kestänyttä työsuhdetta ja 21 vuoden ikää järjestelmään pääsemiseksi. Jos työntekijälle syntyy välittömästi oikeus koko karttuneeseen eläkkeeseen, on mahdollista edellyttää kahden vuoden työsuhdetta ennen järjestelmään pääsemistä. Kaikissa järjestelmissä vakuutetulle syntyy välitön oikeus omaa maksuosuuttaan vastaavaan eläkkeen osaan. Lisäeläkejärjestelmien toiminta on hyvin valvottua. Lisäeläkejärjestelmistä on säädetty vuonna 1974 annetussa 'Employee Retirement Income Security Act' nimisessä laissa, josta käytetään lyhennettä ERISA. Lainsäädännöstä vastaa veroviranomainen. Edullisen verokohtelun saamiseksi järjestelmien tulee täyttää verolainsäädännön määräykset. Lisäeläkejärjestelmien varojen käyttöä koskevat määräykset kuuluvat työministeriön hallinnonalaan. 16 ELÄKETURVAKESKUS

8.1. Etuusperusteiset järjestelmät Eläke-etuuksina maksetaan vanhuuseläkkeitä ja leskeneläkkeitä. Leskeneläkkeen täytyy sisältyä eläke-etuuksiin vanhuuseläkkeen lisäksi, mikäli työntekijän puoliso ei kirjallisesti luovu oikeudestaan leskeneläkkeeseen. Lapseneläkkeet ovat harvinaisia. Työkyvyttömyyseläke on usein järjestetty eläkevakuutuksesta erillisenä pitkäaikaisena ansionmenetyskorvauksena. Eläkeikä on yleensä 65 vuotta. Erilaiset varhennetut eläkejärjestelyt ovat yleisiä. Varhennetulle eläkkeelle voi usein siirtyä 55 vuoden iässä. Etuusperusteisessa järjestelmässä vanhuuseläke on useimmiten tietty prosenttiosuus loppupalkasta kerrottuna vakuutusvuosien määrällä. Eläke voi myös määräytyä koko työuran ansioiden perusteella. Eläkkeen määrästä vähennetään tavallisesti lakisääteisestä eläkejärjestelmästä maksettava eläke. Kokonaiseläkkeen tavoitetasoksi on usein asetettu 50-75 % eläkkeelle jäämistä edeltävistä keskiansioista 30:n tai 40 palvelusvuoden jälkeen. Varhennetut eläkkeet maksetaan usein vakuutusmatemaattisesti vähennettyinä, mutta tavallista on myös, että 62 vuoden iästä maksetaan koko siihen mennessä karttunut vanhuuseläke ilman vähennystä. Leskeneläkkeen täytyy olla vähintään 50 % edunjättäjän eläkkeestä. Pitkäaikaisen työkyvyttömyyden perusteella maksettava korvaus on yleensä 50-70 % palkasta yhdessä lakisääteisen työkyvyttömyyseläkkeen kanssa. Eläke voidaan maksaa myös kertakorvauksena. Viime vuosina niiden järjestelmien määrä, jotka tarjoavat kertakorvauksia, on kasvanut nopeasti. Pension Benefit Guaranty Corporation (PBGC) korvaa tiettyyn enimmäismäärään asti etuusperusteisista järjestelmistä karttuneet ja maksussa olevat eläkkeet silloin, jos työnantaja on lakkauttanut järjestelmän eikä siitä enää makseta eläkkeitä. PBGC:n toiminta rahoitetaan järjestelmiltä kerättävillä vakuutusmaksuilla, sijoitustuotoilla ja eläkejärjestelmänsä lakkauttaneilta yrityksiltä kerättävillä maksuilla. Laitos on viime vuosina ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin lukuisten yritysten lakkautettua eläkejärjestelmänsä rahoitusvaikeuksin ja konkurssien vuoksi. 8.2. Maksuperusteiset järjestelmät Maksuperusteisia järjestelmiä on useita erilaisia, mm. 401 (k)- järjestelmät, joissa vakuutusmaksut vähennetään tuloista ennen verotusta, Stock Bonus Plan, jossa etuudet perustuvat yrityksen osakkeisiin sekä ns. IRA -järjestelmät (Individual Retirement Arrange- ELÄKETURVAKESKUS 17

ments), jotka voivat olla joko yksilöllisiä eläketilejä tai vakuutussopimuksia. Tuleva eläke määräytyy maksettujen maksujen ja niille saadun tuoton perusteella. Pension Benefit Guaranty Corporation (PBGC) ei turvaa maksuperusteisten järjestelmien eläkkeitä. 401(k)-järjestelmät ovat saaneet nimensä siitä, että ne täyttävät lisäeläkelain kohdan 401 (k) säännökset, joissa määrätään mm. vakuutusmaksujen enimmäismäärästä. Säännökset asettavat 401 (k)- järjestelmille tiukemmat kriteerit kuin muille lisäeläkejärjestelmille. Järjestelmän rahoittaa yleensä työntekijä, työnantaja voi osallistua rahoitukseen, jolloin työnantajan maksu riippuu yleensä työntekijän maksusta. Vuonna 2006 vakuutusmaksut voivat 401 (k)-järjestelmässä olla enintään 15 000 dollaria, n. 11 700 euroa. Vakuutetulle voidaan myöntää oikeus nostaa varoja tililtä ennen eläkeikää. Eläkkeet maksetaan usein kertakorvauksena. Työntekijälle syntyy oikeus karttuneeseen eläkkeeseen riippumatta työsuhteen jatkumisesta joko siten, että kolmen vuoden työsuhteen perusteella syntyy oikeus koko karttuneeseen eläkkeeseen, tai siten, että kahden työvuoden jälkeen on oikeus 20 %:iin karttuneesta eläkkeestä ja prosenttiosuus kasvaa vuosittain kunnes se on 100 % viimeistään kuuden työvuoden jälkeen. 8.3. Vakuutusmaksut ja verotus Etuusperusteiset lisäeläkejärjestelyt työnantaja kustantaa yleensä yksin. Maksuperusteisissa järjestelmissä sekä työntekijät että työnantajat voivat osallistua rahoitukseen. Työntekijällä on usein myös mahdollisuus osallistua eläkemaksujen sijoituskohteen valintaan. Kaikissa lisäeläkejärjestelmissä työnantajan maksulla on enimmäismäärä. Vapaaehtoisia vakuutusmaksuja työntekijä voi vähentää verotuksessa määrättyyn ylärajaan asti. Työntekijän pakolliset vakuutusmaksut eivät ole vähennyskelpoisia. Työnantajan lisäeläkemaksut ovat yrityksen verotuksessa vähennyskelpoisia määrättyyn ylärajaan asti, jos eläkejärjestely on veroviranomaisen hyväksymä. 401 (k)- eläkevakuutuksessa vakuutusmaksut vähennetään kuitenkin tuloista ennen verotusta, joten ne ovat verovapaata tuloa. Niistäkin peritään kuitenkin sosiaaliturvamaksu. Maksettavat lisäeläkkeet ovat tavallisesti kokonaan verotettavaa tuloa. Pakollisiin työntekijämaksuihin perustuviin eläkkeisiin sovelletaan kuitenkin verotusta koskevia erityismääräyksiä, joilla estetään vakuutusmaksujen kaksinkertainen verottaminen. 18 ELÄKETURVAKESKUS

8.4. Indeksiturva Lakisääteistä velvoitetta lisäeläkkeiden tarkistamiseen ei ole. 9 Ulkomaalainen työntekijä Yhdysvalloissa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on lakisääteistä eläketurvaa koskeva sosiaaliturvasopimus, joka tuli voimaan 1.11.1992. Sopimuksessa on määräyksiä vakuutukseen kuulumisesta, vakuutusmaksujen maksamisesta, toisen sopimusmaan vakuutusaikojen hyväksilukemisesta, eläkkeiden määräytymisestä ja niiden maksamisesta toiseen sopimusmaahan. Kansallisen lainsäädännön mukaan OASDI -järjestelmään kuuluvat myös ulkomailla yhdysvaltalaisen työnantajan palveluksessa työskentelevät Yhdysvaltain kansalaiset ja ne ulkomaalaiset, joilla on Yhdysvalloissa kotipaikka, samoin ulkomailla työskentelevät yrittäjät, joilla on kotipaikka Yhdysvalloissa. Yhdysvaltalaisen yrityksen ulkomaisen tytäryhtiön työntekijät, jotka ovat Yhdysvaltain kansalaisia tai joilla on kotipaikka Yhdysvalloissa, voidaan pitää OASDI -järjestelmässä, jos työnantaja on tehnyt tätä koskevan sopimuksen veroviranomaisen kanssa. Pääsääntöisesti OASDI -eläkkeet myönnetään ja maksetaan ulkomaille Yhdysvaltain kansalaiselle. Poikkeuksena tästä ovat muutamat maat (mm. Kuuba ja Pohjois-Korea), joihin eläkkeitä ei makseta. Ulkomaan kansalaisen eläkkeen maksaminen ulkomaille vaihtelee maasta, työntekijän kansalaisuudesta ja sosiaaliturvasopimuksesta riippuen. Työntekijän vakuutuksen perusteella omaisille myönnettävien etuuksien maksamisen ulkomaille edellyttää, että omainen on asunut Yhdysvalloissa vähintään viisi vuotta ja että hänellä on koko tämän ajan ollut etuuden myöntämisperusteena oleva sukulaisuussuhde työntekijään. Asumisaikaa ei kuitenkaan edellytetä, mikäli etuus on myönnetty ennen 1.1.1985 tai mikäli edunsaaja asuu maassa, jonka kanssa USA:lla on sosiaaliturvasopimus. SSI -järjestelmästä maksettavia lakisääteisiä vähimmäisetuuksia ei pääsääntöisesti makseta ulkomaille. 10 Eläkejärjestelmän tulevaisuudennäkymiä Lakisääteisen eläketurvan uudistamiseksi on viime vuosina esitetty useita eri vaihtoehtoja ja keskustelua eläkejärjestelmän tulevaisuudesta on käyty vilkkaasti. Suurten ikäluokkien (syntyneet vuosina 1946-64) eläkkeellesiirtymisestä johtuen järjestelmän kulut nousevat ELÄKETURVAKESKUS 19

nopeasti vuosien 2010 ja 2030 välillä ja eläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys on uhattuna. Ensimmäiset suurten ikäluokkien edustajat saavuttavat 65 vuoden iän vuonna 2011. Vanhuus- ja perhe-eläkerahaston sekä työkyvyttömyyseläkerahaston yhteenlaskettujen menojen on laskettu ylittävän vakuutusmaksutulot jo vuonna 2017. Uusimpien ennusteiden mukaan vanhuus- ja perhe-eläkerahaston varat on käytetty loppuun vuoteen 2042 mennessä. Työkyvyttömyyseläkerahaston taloudellinen tila on huonompi ja rahaston varojen lasketaan loppuvan jo vuoteen 2025 mennessä. Vuoden 2030 jälkeen odotettavissa olevan eliniän kasvu ja suhteellisen matala syntyvyys huonontavat edelleen hitaasti järjestelmän taloudellista tilaa. Rahoitusvaikeuksien takia järjestelmää on pakko uudistaa ja keskustelua käydäänkin lähinnä eri ideologioiden välillä: vahvistetaanko yksilön vastuuta omasta eläketurvastaan järjestelmän rakennetta muuttamalla vai pyritäänkö voimassaolevan järjestelmän säilyttämiseen parametrimuutosten avulla. Eläkejärjestelmän taloudellista tilaa ovat selvittäneet erilaiset komiteat ja jo presidentti Clintonin aikana 1990-luvun lopussa julkaistiin ehdotuksia yksilöllisten eläketilien perustamisesta joko nykyisen järjestelmän tilalle tai sen rinnalle. Presidentti Bushin hallinto on jatkanut demokraattien aloittamaa työtä, ja vuonna 2001 julkaistiin raportti Strengthening Social Security and Creating Personal Wealth for All Americans, jossa esitettiin kolme eri vaihtoehtoa eläkejärjestelmän uudistamiseksi. Kaikkiin kolmeen vaihtoehtoon sisältyy ehdotus vapaaehtoisista, yksilöllisistä eläketileistä, jotka luotaisiin nykyisen järjestelmän rinnalle (asiasta tarkemmin Knuuti 2005). Päätöksiä eläkejärjestelmän uudistamisesta ei ole pystytty toistaiseksi saamaan aikaan. Päätöksentekoa jarruttaa perinteinen vastakkainasettelu demokraattien ja republikaanien välillä. Lisäksi yksilöllisten tilien käyttöönotosta aiheutuvien kustannusten kattaminen vaatisi runsaasti verorahoitusta. Demokraatit ovat vastustaneet tilien käyttöönottoa mm. argumentoimalla, ettei niiden käyttöönotosta oli järjestelmälle taloudellista hyötyä vielä moniin vuosikymmeniin. Sen sijaan eläkejärjestelmää tulisi heidän mielestään uudistaa etuuksien leikkausten ja maksutason nostamisen kautta. Lakisääteistä eläkejärjestelmää ja sen roolia eläkeaikaisen toimeentulon turvaajana pidetään Yhdysvalloissa kuitenkin erittäin tärkeänä. Järjestelmän uudistamisen tarve eri osapuolien mielestä yksiselitteinen, mutta nähtäväksi jää, milloin poliittiset päätökset saadaan tehtyä. 20 ELÄKETURVAKESKUS

Lähteet Costo, S.L. (2006): Trends in retirement plan coverage over the last decade. Monthly Labor Review. February 2006, pages 58-64. International Social Security Association, ISSA. Social Security Worldwide Database. United States of America 2005. Knuuti, J. (2005): USA:n sosiaaliturvajärjestelmän reformi. Muistio 3.2.2005. Eläketurvakeskus. http://www.etk.fi/dynagen_attachments/att22730/22730.pdf Laitinen-Kuikka, S. & Bach, J. (1999): Eläketurva muissa maissa. Eläketurvakeskus, Helsinki. National Compensation Survey: Employee Benefits in Private Industry in the United States, 2000. U.S. Department of Labor, Elaine L. Chao. Bureau of Labor Statistics, Kathleen P. Utgoff. January 2003. Bulletin 2555. Online Social Security Handbook (2006). Social Security Administration. http://www.ssa.gov/op_home/handbook/handbook.html Retirement Benefits. Social Security Administration. SSA Publication No. 05-10035. July 2004. http://www.ssa.gov/pubs/10035.pdf Social Security Programs Throughout the World: The Americas, 2005 (2006): Social Security Administration. Office of Policy. SSA Publication No.13-11803. Social Security Administration Homepage. www.ssa.gov/ssa_home.html. Strengthening Social Security and Creating Personal Wealth for All Americans. Report of the President s Commission. December 2001. http://www.csss.gov/reports/final_report.pdf The 2006 Annual Report of the Board of Trustees of the Federal Old-Age and Survivors Insurance and Federal Disability Insurance Trust Funds. U.S. Government Printing Office. Washington:2006. http://www.ssa.gov/oact/tr/tr06/tr06.pdf U.S. Department of Labor. Retirement Plans, Benefits and Savings. http://www.dol.gov/dol/topic/retirement/index.htm ELÄKETURVAKESKUS 21