TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 2014 OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT

Vastaanottaja Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä Asiakirjatyyppi Vuosiraportti Päivämäärä 31.3.2015 TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 2014 OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT

TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT Päivämäärä 31.3.2015 Laatija Jonna Poikolainen, Ramboll Finland Oy Jari Heiskari, Ramboll Finland Oy Tomi Jutila, Ramboll Finland Oy Tarkastajat Petra Ihanamäki, Ramboll Finland Oy Pentti Manninen, Ramboll Finland Oy Hyväksyjä Veli-Matti Hilla, Talvivaara Sotkamo Oy Kuvaus Kaivoksen pohjavesitarkkailun vuosiraportti 2014 Viite 1510010636 Kannen kuva: Pohjavesinäytteenottoa näytepisteellä P8 31.3.2014 Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 www.ramboll.fi

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. TAUSTATIEDOT 1 2.1 Alueen hydrogeologiset olosuhteet 1 2.2 Meteorologiset ja hydrologiset olosuhteet 2 3. POHJAVESITARKKAILU 3 3.1 Talousvesikaivot 3 3.2 Kallio ja maapohjavesiputket 3 4. TULOKSET 5 4.1 Talousvesikaivot 5 4.1.1 Pinnankorkeudet 5 4.1.2 Fysikaalis-kemiallinen laatu 5 4.1.3 Metallit 8 4.2 Maa ja kalliopohjavedet 12 4.2.1 Pinnankorkeudet 12 4.2.2 Fysikaalis-kemiallinen laatu 13 4.2.3 Metallit 17 5. YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPIDESUOSITUKSET 20 6. LÄHDELUETTELO 22 LIITTEET 1. Talousvesikaivojen ja pohjavesiputkien sijainti 2. Talousvesikaivot - Analyysitulokset 2014 3. Pohjavesiputket Analyysitulokset 2014

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 1 1. JOHDANTO Talvivaaran kaivoksen alueen talousvesikaivojen vedenlaatua ja korkeutta on tarkkailtu kaivoksen perustamisen jälkeen vuodesta 2008 lähtien kaivoksen ympäristössä sijaitsevista talousvesikaivoista ja vuodesta 2010 lähtien kallio ja maapohjaveden laatua porakaivoista ja pohjavesiputkista (KAI 2006 59, 15.12.2008, 19.3.2009). Vuonna 2013 aloitetun tarkennetun seurannan aikana tarkkailuun on lisätty useampi uusi putki (Dnro KAIELY/5/07.00/2010). Vuoden 2014 aikana tarkkailua laajennettiin Kainuun ELY keskuksen päätöksen (Dnro KAI- ELY/1/07.00/2013) mukaisesti. Tarkkailun laajennus perustuu Geologisen tutkimuskeskuksen laatimaan pohjavesiselvitykseen ja ruhjeisuuskartoitukseen. Vuonna 2014 Talvivaaran kaivoksen pohjavesien tarkkailu on toteutettu tarkkailuohjelman (Pöyry 2014) mukaisesti. 2. TAUSTATIEDOT 2.1 Alueen hydrogeologiset olosuhteet Pohjaveden laatuun vaikuttaa merkittävästi alueen geologiset olosuhteet. Kaivosalue sijoittuu Kainuun liuskejakson eteläosaan, jossa vallitsevat kivilajit ovat kvartsiitti, kiilleliuskeet sekä mustaliuskeet, joiden päämineraaleina ovat kvartsi, vaalea biotiitti, hienorakeinen grafiitti ja rikki sekä magneettikiisu. Kaivoksella louhittava sulfidinen nikkelimalmi on mustaliusketta, joka sisältää nikkeliä (0,25 0,27 %), kuparia (0,13 0,15 %), sinkkiä (0,52 0,56 %) sekä kobolttia (0,02 %). Malmi sisältää rikkiä keskimäärin 9,1 %. Alueen esiintymissä mustaliusketta esiintyy myös sivukivenä, mikä eroaa hyödynnettävästä mustaliuskeesta alhaisempien metallipitoisuuksien perusteella. Muita sivukivilajeja on metakarbonaattikivi, kiilleliuske ja kvartsiitti (Kuva 2-1). Kuva 2-1. Ote geologisesta yleiskartasta sekä osan näytepisteiden likimääräinen sijainti (Loukola- Ruskeeniemi et al. 1995).

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 2 Malmin laatu vaikuttaa alueen pohjavesien ja moreenin laatuun ja esiintymien alueella pohjavesien, purovesien sekä puro ja järvisedimenttien metallipitoisuudet ovat luontaisesti korkeammat kuin sen ulkopuolella. Pitoisuuksien on todettu olevan koko maan mediaanipitoisuuksia korkeampia. Mustaliuskeen rapautuessa ympäristöön liukenee metalleja sekä hapanta vettä, mikä voi happamoittaa ympäristön pinta ja pohjavesien lisäksi myös maaperää. Pohjaveden laatuun vaikuttaa maaperän mineraalikoostumuksen lisäksi myös raekoko sekä rakenneominaisuudet. Vallitsevana pintamaalajeina olevat moreeni ja turve esiintyvät kaivosalueella kallion päällä ohuina, kerrospaksuudeltaan keskimäärin 1,8 metrin kerroksina. Moreeni on vallitseva maalaji korkeilla alueilla ja turvetta tavataan lähinnä alavilla alueilla. Pohjaveden päävirtaussuunta on eteläisen Kuusilammen eteläpuolelta sijaitsevalta vedenjakajalta pohjoiseen. Kuusilammen ja Kolmisopen avolouhosten kuivatusvaikutuksen alue on arvioitu olevan noin 900 1300 metriä louhosten ympäristössä. Kuusilammen louhoksen osalta vaikutusalue on suhteellisen rajattu, sillä pohjavesien valuma-alue ulottuu louhoksen itä- ja länsipuolella vain noin 100 200 metrin päähän louhoksen reunasta. Isot ruhjevyöhykkeet kallioperässä ovat pääasiallisesti malmivyöhykkeen suuntaiset, eivätkä ne johda kalliopohjavettä laajemmalta alueelta idästä tai lännestä. Liitteessä 1 on esitetty Geologian tutkimuskeskuksen tulkitsemat ruhjeet. 2.2 Meteorologiset ja hydrologiset olosuhteet Lämpötila ja sadantatiedot on esitetty Ilmatieteen laitoksen Kajaanin lentokentän sääaseman mittaustietojen perusteella, koska kaivoksen oman sääaseman lämpötila ja sadantatietoja eivät ole luotettavia. Vuosien 1981 2010 pitkänajankeskiarvoihin verrattuna vuosi 2014 oli noin 1,9 astetta lämpimämpi Kajaanin sääasemalla. Selvimmät poikkeamat pitkänajan keskiarvoista olivat kevättalvella helmi maaliskuussa, jolloin kuukauden keskimääräiset lämpötilat olivat useamman asteen pitkänajan keskiarvojen yläpuolella. Myös heinä- ja elokuu olivat tavanomaista lämpimämmät. Vuoden 2014 keskimääräiset kuukausilämpötilat ja niiden vertailu pitkänajan keskiarvoihin on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 2-2). Vuoden 2014 kokonaissademäärä oli Kajaanissa pitkänajan keskiarvoa vastaava, mutta kuukausittaisissa sademäärissä oli huomattavia vaihteluita pitkänajan keskiarvoihin. Etenkin toukokuussa sekä loppuvuotena lokakuusta joulukuuhun sademäärät olivat selvästi keskiarvoja suuremmat. Kesäaikana sademäärät olivat keskiarvoja pienempiä (Kuva 2-2). Kuva 2-2. Kuukausittaiset lämpötilat ja sademäärät vuonna 2014 sekä vertailu pitkänajan (1981 2010) keskiarvoihin.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 3 3. POHJAVESITARKKAILU 3.1 Talousvesikaivot Ohuen maapeitteen vuoksi alueen rakennettavien kohteiden pohjaveden seurantaa on toteutettu kallioporakaivoista. Uuden tarkkailuohjelman mukaisesti alun perin Kainuun ELY keskuksen kanssa sovittujen tarkkailukaivojen määrää on vähennetty tarkkailutulosten sekä alueen muutosten vuoksi. Nykyisten näytteenottopaikkojen tiedot on esitetty oheisessa taulukossa (Taulukko 3-1) ja sijainti liitteessä 1. Kaivoista otetaan näytteet kaksi kertaa vuodessa, maalis huhtikuussa ja elo syyskuussa. Inhimillisestä virheestä johtuen kaivojen vedenpinnan korkeudet mitattiin tarkkailuohjelmasta poiketen vain kevään näytteenottokierroksella. Hakorannan kaivon kevään kierroksen näytteenotto sovitettiin putkien jäätymisen ja pumpun rikkoontumisen vuoksi seuraavan näytteenottokierroksen yhteyteen, joten näyte otettiin vasta kesäkuussa. Taulukko 3-1. Kaivovesitarkkailun näytepisteet ja sijaintitiedot. Paikka Kallioperä Tyyppi Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) y x Taattola kvartsiitti porakaivo 7097693 554189 Paavola mustaliuske kuilukaivo 7096294 555109 Lampila kiilleliuske kuilukaivo 7098370 553575 Myllyniemi kiilleliuske hetekaivo 7097732 553148 Sorsala kiilleliuske kuilukaivo 7098792 553487 Hakoranta mustaliuske porakaivo 7097083 553937 Puoliväli arkeeinen porakaivo 7093285 541178 Pappila arkeeinen hetekaivo 7093887 546703 Näytteenotosta ja näytteiden analysoinnista on vastannut Ramboll Finland Oy. Talousvesikaivoista määritettiin tarkkailuohjelman mukaisesti haju, happipitoisuus, ph, alkaliteeti, sähkönjohtavuus, sameus, väri, nitraatti (NO 3 ), nitriitti (NO 2 ), ammonium (NH4), COD Mn, kloridi (Cl), sulfaatti (SO 4 ), natrium (Na), kalsium (Ca), magnesium (Mg), kalium (K), arseeni (As), alumiini (Al), antimoni (Sb), rauta (Fe), mangaani (Mn), kupari (Cu), lyijy (Pb), nikkeli (Ni), kadmium (Cd), koboltti (Co), kromi (Cr), sinkki (Zn), elohopea (Hg), seleeni (Se), uraani (U) ja vanadiini (V). Kaivovesitarkkailun analyysitulokset vuodelta 2014 on esitetty liitteessä 2. 3.2 Kallio ja maapohjavesiputket Tarkkailun tavoitteena on saada tietoa pohjaveden korkeuden sekä laadun muutoksista kaivostoiminnan aikana. Vuonna 2014 pohjavesiä on seurattu tarkkailuohjelman mukaisesti 15 vanhasta tarkkailuputkesta sekä loppuvuodesta kahdeksasta uudesta tarkkailuputkesta. Tarkkailuohjelman mukaisesti suurimmasta osasta putkista otetaan näytteet kaksi kertaa vuodessa (maalis huhtikuussa ja elo syyskuussa). Tämän lisäksi osasta putkista otetaan näytteet suppeampaa analyysivalikoimaa varten myös kesäkuussa ja marraskuussa. Kaikista putkista mitataan vedenpinnan korkeudet neljä kertaa vuodessa. Osaa tarkkailun laajennukseen liittyvän päätöksen (Dnro KAIELY/1/07.00/2013) mukaisista uusista putkista ei ollut asennettu vuoden 2014 elo syyskuun näytteenottokierrokseen mennessä. Kevään näytteenottokierroksella näytettä ei saatu otettua pohjavesiputkesta P11. Pohjavesiputki P9 oli tuhoutunut, minkä vuoksi putkesta ei ole otettu näytteitä vuoden 2014 tarkkailussa. Näytteenotosta ja näytteiden analysoinnista vastasi Ramboll Finland Oy. Pohjavesivesinäytteistä määritetyt parametrit vaihtelivat pohjavesiputkittain ja näytteenottokierroksittain. Näytteenottopaikkojen tiedot ja tarkkailuohjelman mukaiset analyysiluettelot on esitetty oheisissa taulukoissa 3-2 ja 3-3. Kallio- ja maa pohjavesiputkien sijainnit on esitetty liitteessä 1 ja pohjaveden analyysitulokset vuodelta 2014 on esitetty liitteessä 3.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 4 Paikka Taulukko 3-2 Kallio- ja maapohjaveden tarkkailupisteet ja tarkkailuohjelma Kallioperä Koordinaatit (ETRS- TM35FIN) Näytteenotto + vesipinta y x Maalis-huhti Kesä Elo-syys Marras Vuoden 2013 loppuun mennessä asennetut putket P1 arkeeinen 7094595 549183 1+2 3 1+2 3 P5 metadiabaasi 7094833 551740 1 vp 1+2 vp P6 mustaliuske 7096783 551471 1+2 3 1+2 3 P7 arkeeinen 7093585 549486 1+2 3 1+2 3 P8 arkeeinen 7092217 550220 1 vp 1+2 vp P9 (tuhout.) arkeeinen 7092145 550556 1 vp 1+2 vp P11 mustaliuske 7093999 554647 1+2 vp 1+2 vp Kipsi1 arkeeinen, kallio 7095523 547786 1+2 vp 1+2 vp Kipsi2 arkeeinen, kallio 7094737 548552 1+2 vp 1+2 vp Kipsi3 arkeeinen, kallio 7092973 548209 1+2 vp 1+2 vp Korte1Kallio arkeeinen, kallio 7092154 547892 1+2 vp 1+2 vp Korte1Maa arkeeinen, maa 7092162 547892 1+2 vp 1+2 vp Korte2Maa arkeeinen, maa 7091828 548112 1+2 vp 1+2 vp Korte3Maa arkeeinen, maa 7091691 548241 1+2 vp 1+2 vp Korte3Kallio arkeeinen, kallio 7091696 548245 1+2 vp 1+2 vp Vuonna 2014 lisätyt putket FID0 kallio 7095422 547648 4 FID3 kallio 7093915 548124 vp vp 1+2 vp FID5 kallio 7091552 548297 1+2 vp 1+2 vp FID27 kallio 7094189 548490 1 vp 1+2 vp FID28 kallio 7092848 548887 1 vp 1+2 vp R0 maa 7095237 547439 vp vp 1+2 vp R3 maa 7094120 548540 1 vp 1+2 vp R5 maa 7092841 548776 vp vp 1+2 vp Lisättävät putket P13 kallio vp vp 1+2 vp P14 kallio 1+2 vp 1+2 3 P15 kallio vp vp 1+2 vp P16 kallio 1 vp 1+2 vp P17 kallio 1+2 vp 1+2 vp P18 kallio 1+2 vp 1+2 vp 1,2,3,4 = analyysit, vesipinnan korkeus vp = vesipinnan korkeus Taulukko 3-3 Tarkkailuohjelman analyysiluettelot Analyysit 1 Analyysit 2 Analyysit 3 Analyysit 4 lämpötila COD Mn magnesium (Mg) ph nikkeli (Ni) haju kokonaistyppi (N) arseeni (As) sähkönjohtavuus mangaani (Mn) happipitoisuus ammonium (NH 4 ) alumiini (Al) sulfaatti (SO 4 ) natrium (Na) hapen kyllästysaste nitriitti (NO 2 ) kadmium (Cd) ammonium (NH 4 ) ph nitraatti (NO 3 ) mangaani (Mn) nitraatti (NO 3 ) alkaliteetti kokonaisfosfori (P) koboltti (Co) sähkönjohtavuus fluoridi (F) kupari (Cu) sameus kloridi (Cl) nikkeli (Ni) väri natrium (Na) rauta (Fe) kokonaiskovuus kalium (K) sinkki (Zn) redox -potentiaali kalsium (Ca) uraani (U) sulfaatti (SO 4 )

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 5 4. TULOKSET 4.1 Talousvesikaivot Tutkimustodistukset on toimitettu tarkkailuohjelman mukaisesti eri osapuolille heti niiden valmistuttua, joten niitä ei esitetä tässä yhteydessä. Kaikki vuoden 2014 tarkkailun tulokset on esitetty liitteen 2 taulukossa. Kuvaajissa näkyvät ne tarkkailupisteet, joista on enemmän kuin yksi havainto. 4.1.1 Pinnankorkeudet Talousvesikaivojen osalta pinnankorkeudet on mitattu kaivoista mahdollisuuksien mukaan. Tarkkailussa olevista talousvesikaivoista neljä on sellaisia, joista vedenpinnan korkeuden mittaaminen on mahdollista (Kuva 4-1). Talousvesikaivojen pinnankorkeuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoden 2014 tarkkailussa suhteessa aikaisempien vuosien tarkkailuihin. Suuret vaihtelut vesipintojen korkeuksissa johtuvat normaaleista vuodenaikaisvaihteluista, paikallisista geologisista olosuhteista sekä kaivojen vedenotosta (Kuva 4-1). Kuva 4-1. Pinnankorkeudet tarkkailukaivoissa vuosina 2008 2014. 4.1.2 Fysikaalis-kemiallinen laatu Vuoden 2014 happipitoisuudet vaihtelivat kevään näytteissä välillä 1,3 12,9 mg/l ja syksyn näytteissä 0,3 10 mg/l. Alhaisimmillaan happipitoisuudet olivat Hakorannan kaivossa (0,3 1,3 mg/l) ja korkeimmillaan Paavolan kaivossa (10 12,9 mg/l) (Kuva 4-2). Kaikkien kaivojen osalta happitilanne on pysynyt muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta hyvin samana vuodesta 2008 lähtien. Happipitoisuuden ollessa alhainen, pohjaveteen liukenee helpommin rautaa ja mangaania ja typpi esiintyy pääosin ammoniumtyppenä. Happipitoisuuksissa on vaihtelua luonnollisissakin olosuhteissa, koska pitoisuuksiin vaikuttavat mm. hydrogeologiset ominaisuudet kuten maaperän rakenne ja raekoostumus sekä pohjaveteen liuenneiden aineiden koostumus. Happea kuluttaa esimerkiksi orgaaninen aines sekä 2 arvoinen rauta.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 6 Kuva 4-2. Happipitoisuudet tarkkailukaivoissa vuosina 2008 2014. Pohjaveden ph arvot vaihtelivat kaivoissa välillä 5,7 7,7, ollen alhaisimmillaan edellisvuosien tapaan Paavolan kaivossa (5,7 5,8), jossa kallioperä on happamuutta lisäävää mustaliusketta. Emäksisintä vesi oli Sorsalan kaivossa, missä ph oli 7,6 7,7 (Kuva 4-3). Kaivon ph on lähes sama kuin vuonna 2008. Happamuuden arvot riippuvat luonnonoloissa geologisista tekijöistä ja Suomen mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 6,4, moreenialueiden kuilukaivoissa 6,5 ja porakaivoissa 7,6 (Backman et al. 1999). Talousvesiasetuksen (STM 461/2000) mukainen laatusuositus ph:lle (6,5 9,5) ei toteutunut keväällä kahdessa kaivossa (Paavola ja Pappila) ja syksyllä neljässä kaivossa (Paavola, Pappila, Myllyniemi ja Puoliväli). Kuva 4-3. ph-arvot tarkkailukaivoissa 2008 2014. Sähkönjohtavuusarvot vaihtelivat välillä 3,2 21 ms/m ollen samaa luokkaa edellisvuosiin verrattuna (Kuva 4-4). Mediaaniarvot ovat Suomen lähteissä ja lähdekaivoissa 6,7 ms/m, moreenialueiden kuilukaivoissa 16,6 ms/m ja kallioporakaivoissa 25,2 ms/m (Backman et al. 1999). Talousveden laatusuositusten (STM 461/2000) mukainen sähköjohtavuuden enimmäisarvo on 250 ms/m, johon verrattuna kaivonäytteiden arvot olivat alhaisia.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 7 Kuva 4-4. Sähkönjohtavuuden arvot tarkkailukaivoissa vuosina 2008 2014. Alkaliteetin arvot vaihtelivat välillä 0,064 1,8 mmol/l. Pienin puskurikyky on vuodesta 2008 lähtien ollut tasaisesti Pappilan ja Paavolan kaivoissa. Arvo ei kuitenkaan ole kertaakaan ollut huono. Suurinta alkaliteetin vaihtelua vuodesta 2008 lähtien on ollut Lampilan kaivossa (0,43 2,4 mmol/l). Talousveden alkaliteetille ei ole asetettu viitearvoa. Suomessa alkaliteetin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,3 mmol/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 0,76 mmol/l ja porakaivoissa 1,7 mmol/l (Backman et al. 1999). Liian matala alkaliteetin arvo eli alle 0,6 mmol/l johtaa metallisten materiaalien syöpymiseen (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys. 2000). Alkaliteetti kuvaa veden puskurikykyä hapon lisäystä vastaan. Alkaliteetin alentuminen kuvastaa alkavaa happamoitumista, josta seuraa ph-arvon laskua. Väriluvun arvot vaihtelivat kaivoissa välillä <5 60 mg Pt/l ollen korkeimmillaan Hakorannan kaivossa syksyn näytteessä. Arvo on noussut jyrkästi vuoden 2012 syksystä (<5 mg Pt/l). Myös Myllyniemen kaivossa väriluku on ollut korkea mutta on puolittunut vuoden 2009 2010 korkeimmista, 40 mg Pt/l, arvoista. Paras värilukuarvo löytyy Puolivälin kaivosta, jossa arvo on jäänyt jatkuvasti alle määritysrajan. Veden väri voi johtua sekä orgaanisista yhdisteistä (humushapoista) että metalleista, kuten raudasta ja mangaanista. Värilukua voidaan käyttää nopeana indikaattorina kuvaamaan veden laatua. Väriluvulla ei ole suoraa yhteyttä talousveden terveydellisiin vaikutuksiin. Pienten yksiköiden talousvesiasetuksessa (STM 401/2001) laatuvaatimus väriluvulle on <5 mg Pt/l. Sameusarvot vaihtelivat kaivoissa välillä 0,42 31 NTU. Suurin pitoisuus oli Hakorannan kaivossa, jossa pitoisuudet ovat olleet selkeästi korkeimmat vuodesta 2008 lähtien. Muissa kaivoissa sameusarvot ovat pääsääntöisesti olleet < 1 NTU, muutamia yksittäisiä havaintoja lukuun ottamatta. Pienten yksiköiden talousvesiasetuksessa (STM 401/2001) laatuvaatimus sameusarvolle on <1 NTU. Ammoniumtyppipitoisuuksien vaihteluväli kaivoissa oli <6 180. Lampilan kaivossa pitoisuus nousi jyrkästi viime vuoden aikana ollen kuitenkin selkeästi alle talousvesien laatusuosituksen (400 ). Muutoin kaivojen ammoniumtyppipitoisuudet ovat pysyneet viime vuodet hyvin tasaisina ja alhaisina. Nitriittityppipitoisuudet olivat alle määritysrajan (<7 ) kaikissa näytteissä paitsi Lampilan kaivossa syksyn näytteessä, jossa pitoisuus nousi jyrkästi (95 ) edellisvuoteen nähden. Kaikkien kaivojen nitriittityppipitoisuudet alittavat asetuksen STM 401/2001 mukaisen laatuvaatimuksen (150 ) vuodesta 2008 lähtien. Nitraattityppipitoisuudet olivat osassa kaivoista hieman koholla, vaihteluvälin ollessa <1000 8200. Korkeimmat pitoisuudet todettiin Puolivälin kaivossa (8100 8200 ), jossa pitoi-

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 8 suudet ovat olleet samalla, kohonneella, tasolla vuodesta 2008 alkaen. (Kuva 4-5). Lampilan kaivon vuoden 2013 korkea pitoisuus (11 000 ) havaittiin puolittuneen tämän vuoden tarkkailussa. Yksittäistä havaintoa lukuun ottamatta, nitraattityppipitoisuudet ovat alittaneet asetuksen STM 401/2001 laatuvaatimuksen (11 000 ) vuodesta 2008 alkaneen tarkkailun ajan. Kuva 4-5. Nitraattityppipitoisuudet tarkkailukaivoissa vuosina 2008 2014. Skaalauksesta johtuen kaikki pitoisuudet eivät näy kuvaajassa. Kaikki pitoisuudet on esitetty liitteessä 2. Kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn arvo vaihteli kaivoissa välillä <0,5 5,1 mg/l. Arvot olivat hyviä. Kemiallisen hapenkulutuksen arvoa ei ole määritetty aikaisempien vuosien tarkkailuissa. Lukuarvo kuvaa veden sisältämien orgaanisten ainesten tai muiden kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää. Yleisesti arvoa on käytetty kuvaamaan veden humusleimaisuutta sekä jätevesien vesistölle aiheuttamaa kuormitusta. Talousveden laatusuosituksen enimmäisarvo kemialliselle hapenkulutukselle on 5 mg/l. Kloridipitoisuudet kaivovesissä vaihtelivat välillä 0,5 14 mg/l ollen korkeimmillaan viime vuoden tapaan Puolivälin kaivossa. Vuonna 2013 kloridipitoisuudet vaihtelivat välillä 0,51 18 mg/l. Kloridipitoisuuksien mediaaniarvo Suomen lähteissä ja lähdekaivoissa on 7,6 mg/l (Backman et al. 1999). Talousveden laatusuositus kloridille on 250 mg/l. Laatusuositukseen verrattuna pitoisuudet olivat jokaisessa kaivossa alhaiset. Sulfaattipitoisuudet vaihtelivat kaivoissa välillä 4,1 52 mg/l ollen korkeimmillaan viime vuoden tapaan Hakorannan kaivossa. Vuonna 2013 sulfaattipitoisuudet vaihtelivat välillä 3,1 19 mg/l. Talousveden laatusuositus sulfaatille on 250 mg/l joten kaivojen pitoisuudet olivat talousveden laatusuositukseen verrattuna pieniä. Suomessa mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 7,6 mg/l. 4.1.3 Metallit Nikkelipitoisuudet vaihtelivat välillä <1 35, ollen korkeimmillaan Paavolan ja Myllyniemen kaivoissa, joissa ylittyi edellisvuoden tapaan nikkelin talousveden laatuvaatimus (20 ) (Kuva 4-6). Paavolan ja Myllyniemen kaivoissa koholla olleita pitoisuuksia on tavattu myös edellisinä vuosina. Suurin osa pitoisuuksista ylitti Suomen mediaaniarvot lähteissä ja lähdekaivoissa (0,5 ), moreenialueen kuilukaivoissa (1,4 ) ja porakaivoissa (0,4 ). Koholla olevat nikkelipitoisuudet johtuvat alueen kallioperän laadusta.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 9 Kuva 4-6. Nikkelipitoisuudet tarkkailukaivoissa vuosina 2008 2014. Sinkkipitoisuudet vaihtelivat kaivoissa välillä <5 120, ollen korkeimmillaan nikkelipitoisuuksien tapaan Paavolan ja Myllyniemen kaivoissa (Kuva 4-7). Merkittäviä muutoksia ei pitoisuuksissa ollut edelliseen vuoteen verrattuna. Hakorannan kaivon pitoisuudet ovat laskeneet vuoden 2012 ja 2013 tasosta, mutta kyseisessä kaivossa vaihtelu on ollut suurta aiempinakin vuosina. Koholla olevat pitoisuudet johtuvat nikkelipitoisuuksien tapaan alueen kallioperästä. Talousveden sinkkipitoisuudelle ei ole asetettu viitearvoa, mutta aikaisemman talousvesipäätöksen (STM 74/1994) mukainen raja arvo (3000 ) alittui selvästi jokaisessa kaivossa. Kuva 4-7. Sinkkipitoisuudet tarkkailukaivoissa vuosina 2008 2014. Skaalauksesta johtuen kaikki pitoisuudet eivät näy kuvaajassa. Kaikki pitoisuudet on esitetty liitteessä 2. Kuparipitoisuudet vaihtelivat välillä <1 82 ollen korkeimmillaan Taattolan ja Puolivälin kaivoissa. Talousveden laatusuositus kuparille (2000 ) alittui selvästi jokaisessa kaivossa. Suomen mediaanipitoisuudet kuparille ovat lähteissä ja lähdekaivoissa 0,82, moreenialueen kuilukaivoissa 3,3 ja porakaivoissa 4,7 (Backman et al. 1999). Koboltin pitoisuudet olivat aiempien vuosien mukaisesti pieniä vaihdellen välillä <0,5 2,6. Koboltille ei ole asetettu talousveden viitearvoa.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 10 Kadmiumpitoisuudet olivat edellisvuosien mukaisesti erittäin pieniä vaihteluvälin ollessa <0,030 0,48. Talousveden laatuvaatimus kadmiumille (5 ) alittui kaikissa näytteissä. Rautapitoisuudet vaihtelivat välillä 14 3800 ollen koholla edellisvuoden tapaan etenkin Hakorannan kaivossa (1400 3800 ) (Kuva 4-8). Raudalle asetettu talousveden laatusuositus (200 ) ylittyi ainoastaan kyseisessä kaivossa. Pitoisuudet johtuvat pääosin geologisista tekijöistä. Kuva 4-8. Rautapitoisuudet tarkkailukaivoissa vuosina 2008 2014. Hakorannan vesinäytteen rautapitoisuus oli 3800 syksyllä 2014. Kaikki pitoisuudet on esitetty liitteessä 2. Mangaanipitoisuudet vaihtelivat kaivoissa välillä <1 110 ollen korkeimmillaan rautapitoisuuksien tapaan Hakorannan kaivossa, jossa ylittyi talousveden laatusuositus (50 ). Yleisesti ottaen mangaanipitoisuudet ovat kaivoissa olleet laskussa jo useamman vuoden ajan (Kuva 4-9). Kuva 4-9. Mangaanipitoisuudet tarkkailukaivoissa vuosina 2008 2014. Skaalauksesta johtuen kaikki pitoisuudet eivät näy kuvaajassa. Kaikki pitoisuudet on esitetty liitteessä 2. Tarkkailtavien kaivojen kalsiumpitoisuudet vaihtelivat välillä 1900 35 000, magnesiumpitoisuudet välillä 660 6600, kaliumpitoisuudet välillä 720 5000 µg /l (Kuva 4-10) ja natriumpitoisuudet välillä 970 7600 µg /l. Natriumpitoisuuden talousveden laatusuosituksen

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 11 enimmäisohjearvo (200 000 µg /l) alittui jokaisessa kaivossa. Magnesium, kalsium ja kaliumpitoisuuksille ei ole asetettu viitearvoja. Kyseisissä alkuaineissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuodesta 2008. Vähimmäissuositus talousveden syövyttämisen ehkäisemiseksi kalsiumille on 10 000. (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys. 2000). Kuva 4-10. Kalsiumpitoisuudet tarkkailukaivoissa vuosina 2008 2014. Alumiinipitoisuudet vaihtelivat välillä <10 200. Pitoisuudet olivat pääosin laskeneet viime vuodesta lukuun ottamatta Paavolan kaivoa, jossa alumiinipitoisuus oli jyrkästi noussut. Kevään pitoisuus sivusi talousveden laatusuositusta (200 ). Antimonin pitoisuudet jäivät kaikissa kaivoissa alle määritysrajan (<0,5 ), kuten aikaisempinakin vuosina. Talousveden laatuvaatimus antimonille on <5. Arseenin, elohopean, kromin, seleenin ja vanadiinin pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan ja alittivat talousveden laatuvaatimukset niiden aineiden osalta, joille tavoiterajat on asetettu. Myös lyijyn pitoisuudet olivat hyvin alhaisia (<0,5 3,3 ) alittaen talousveden laatuvaatimuksen. Kyseisten alkuaineiden pitoisuuksissa ei ole tapahtunut muutoksia vuoden 2008 jälkeen. Uraanipitoisuudet vaihtelivat välillä <0,1 8,3 ollen edellisvuoden tapaan korkeimmillaan Puolivälin kaivossa. Koholla oleva pitoisuus johtuu Puolivälin alueen kallioperän kivilajista (pegmatiittigraniitti). Pääosassa kaivoja pitoisuudet olivat pieniä (0,15 0,42 ) tai alittivat määritysrajan (<0,1 ) (Kuva 4-11).

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 12 Kuva 4-11. Uraanipitoisuudet tarkkailukaivoissa vuosina 2008 2014. Maailman terveysjärjestön WHO:n ohjeellinen raja arvo talousveden uraanipitoisuudelle kemiallisen myrkyllisyyden perusteella on 30. Säteilyturvakeskus (STUK) on asettanut uraanin rajaarvoksi talousvedessä säteilyn perusteella 100 g/l. STUK:n vuonna 2013 julkaisemassa tutkimuksessa Suomen talousvesien keskimääräiseksi uraanipitoisuudeksi saatiin 1,25 g/l (Vesterbacka & Vaaramaa, 2013). Suomalaiset maapohjavedet ovat usein pehmeitä ja happamia ja kalliopohjavedet emäksisiä bikarbonaattipitoisia vesiä. Molempien pohjavesityyppien ominaisuudet edistävät uraanin liukoisuutta veteen (Kurttio et al. 2010). 4.2 Maa ja kalliopohjavedet Tutkimustodistukset on toimitettu tarkkailuohjelman mukaisesti eri osapuolille heti niiden valmistuttua, joten niitä ei esitetä tässä yhteydessä. Kaikki vuoden 2014 tarkkailun tulokset on esitetty liitteen 3 taulukossa. Kuvaajissa näkyvät ne tarkkailupisteet, joista on enemmän kuin yksi havainto. 4.2.1 Pinnankorkeudet Pohjaveden pinnankorkeuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia suhteessa aikaisempien vuosien tarkkailuihin. Pohjaveden pinnan korkeuteen vaikuttavat sademäärien ja vuodenaikojen vaihtelut sekä paikalliset hydrogeologiset olosuhteet kuten topografia ja maaperän laatu. Pinnankorkeuden vaihtelu putkissa oli välillä 0,05-1,03 m. Suurimmat pinnankorkeuden vaihtelut olivat putkessa P6. Tarkkailuputkissa Kipsi1, Kipsi2 ja Korte1Kallio, Korte1Maa sekä pisteissä P1 pinnankorkeuden vaihteluväli on ollut 0,59-0,87 m. Syvimmillään pohjavesi oli pohjavesiputkien P1 ja P6 alueella, joissa pohjaveden pinta oli noin 5-6,7 m syvyydellä maan pinnasta. Pinnankorkeuden vaihtelut olivat pienempiä kuin vuonna 2013. Alueilla (Korte1, Korte3), joille on asennettu sekä maa- että kalliopohjaveden havaintoputki, ei todettu merkittäviä eroja kalliopohjaveden ja maapohjaveden pinnankorkeudessa eikä pinnan korkeuden vaihtelun osalta (Kuva 4-12). Pohjaveden pinnankorkeushavaintojen perusteella kalliopohjaveden virtaussuunta on primäärikasojen alueella lounaaseen, Kuusilammen louhoksen länsipuolella itään ja sekundäärivaiheen liuotusalueen itä-koillispuolella luoteeseen. Kalliopohjaveden virtausta tapahtuu todennäköisesti eniten ruhjeiden suuntaisesti eli louhosalueella pääosin etelä-pohjoinen-suuntaisesti (Kuva 2-1 ja Kuva 4-12).

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 13 Kuva 4-12. Pinnankorkeudet maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014 4.2.2 Fysikaalis-kemiallinen laatu Pohjavesiputkien veden ph arvot vaihtelivat välillä 4,2 7,9. Selvästi happaminta vesi oli aikaisempien vuosien mukaisesti tehdasalueen putkessa P1 sekä uusissa putkissa R3 ja R5, joissa kaikissa veden ph oli alle 5. Syksyllä 2013 vesi oli hapanta myös putkessa Korte3Maa, mutta vuoden 2014 aikana ph palautui tasolle noin 6. Emäksisintä vesi oli putkissa P6, Korte3Kallio sekä uusissa putkissa FID5, FID27 ja FID28 (Kuva 4-13). Vanhojen putkien osalta ph-arvot ovat pysyneet suhteellisen tasaisina edellisvuosiin nähden. Kipsisakka-altaiden eteläpuolelle asennetuissa vierekkäisissä putkissa R3 (maa) ja FID27 (kallio) ph:n ero on suuri. Vertaamalla maaputken (4,8) ph-arvoa kallioputkeen (7,6) voidaan maaperässä havaita vielä kipsisakka-altaan vuodon happamoittava vaikutus. Sama vaikutus on havaittavissa Lumelan padon eteläpuolelle asennetuissa vierekkäisissä putkissa, R5 (4,2) ja FID28 (7,7). Kuva 4-13. ph-arvot maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014. Happipitoisuudet vaihtelivat kevään näytteissä välillä 0,5 12,9 mg/l ja syksyn näytteissä välillä <0,2 11,7 mg/l. Alhaisimmillaan happipitoisuudet olivat pohjavesiputkissa Kipsi2, Korte3Maa, P7, FID0, FID3, FID5 ja R3, joissa happipitoisuus oli <0,2 0,8 mg/l (hapen kyllästysaste <2-7 %). Aikaisempien vuosien tarkkailuissa happipitoisuuden vaihtelu on ollut pohjavesiputkissa samansuuntaista. Putkessa Korte3Maa havaittu korkea happipitoisuus maalis- (11,2 mg/l) huhtikuussa (11,4 mg/l) 2013 johtui todennäköisesti putken asentamisen yhteydessä tehdystä pai-

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 14 neilmahuuhtelusta. Heinäkuusta 2013 lähtien happipitoisuudet ovat olleet selkeästi alhaisemmalla tasolla (<0,2-2,0 mg/l). Erinomainen happipitoisuus oli vain pohjavesiputkessa Korte1Maa (ka 12,3 mg/l) hapen kyllästysasteen ollessa 95 %. Happipitoisuuden ollessa alhainen, liukenee pohjaveteen helpommin rautaa ja mangaania ja typpi esiintyy pääosin ammoniumtyppenä (Kuva 4-14). Kuva 4-14. Happipitoisuudet maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014. Sähkönjohtavuuden arvot vaihtelivat välillä 1,7 110 ms/m lukuun ottamatta pohjavesiputkea R5, jossa arvo oli 340 ms/m. Suurimmat keskiarvot havaittiin viime vuoden tapaan tehdasalueen pisteessä P1 (90 ms/m), jossa arvo on kuitenkin ollut laskeva viime vuoteen (110 ms/m) nähden. Pisteissä Korte3Maa arvo lähti vuoden 2013 lopulla nousuun, mutta laski vuoden 2014 aikana tasolle 85 ms/m. Sama trendi oli pisteessä Korte2Maa sekä pisteissä P7 ja P8, jotka sijaitsevat primääriliuotuskasan lounaispuolella (Kuva 4-15). Talousveden laatusuositus sähkönjohtavuudelle on 250 ms/m, jonka osalta arvo ylittyi vain putkessa R5. Suomessa sähkönjohtavuuden mediaaniarvo porakaivoissa on 25,2 ms/m (Backman et al. 1999). Kuva 4-15. Sähkönjohtavuuden arvot maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014. Alkaliteetin arvot vaihtelivat välillä <0,02 3,4 mmol/l. Matala alkaliteetin arvo eli alle 0,6 mmol/l johtaa metallisten materiaalien syöpymiseen (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys. 2000). Tämä arvo on alittunut pisteissä Korte1Kallio, Korte1Maa, Korte2Maa, Korte3Maa, Kipsi1, FID3, P1, P5, P8, R3 ja R5. Viime vuosiin nähden alkaliteettiarvot ovat pysyneet pohjavesiputkissa suhteellisen samoina. Kloridin pitoisuudet olivat tasoa <0,5-11 mg/l. Suurin arvo oli viime vuoden tapaan pisteessä Korte3Kallio. Arvot olivat alhaisia. Talousveden laatusuositus kloridille on 250 mg/l. Suomessa kloridin mediaaniarvo on porakaivoissa 8,8 mg/l (Backman et al. 1999). Sulfaattipitoisuudet vaihtelivat välillä <0,5 560 mg/l lukuun ottamatta pohjavesiputkea R5, jossa pitoisuus oli selkeästi koholla (2700 mg/l). Muiden pohjavesiputkien osalta suurimmat keskimääräiset pitoisuudet olivat pisteissä Korte3Maa (525 mg/l), P1 (470 mg/l) ja Korte2Maa (390 mg/l). Vuoden 2013 lopussa sulfaattipitoisuus nousi jyrkästi pisteissä Korte3Maa ja Korte2Maa, mutta pitoisuudet lähtivät loivaan laskuun vuoden 2014 tarkkailussa. Tehdasalueen pisteessä P1 vuoden 2013 tarkkailussa sulfaattipitoisuudet heilahtelivat korkealla (maksimi 880 mg/l) mutta

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 15 tasoittuivat vuoden 2014 tarkkailussa tasaiseen laskuun (Kuva 4-16). Talousveden laatusuositus sulfaatille on 250 mg/l, joka ylittyi kaikissa yllämainituissa pisteissä. Suomessa sulfaatin mediaaniarvo porakaivoissa on 15,6 mg/l (Backman et al. 1999). Kuva 4-16. Sulfaattipitoisuudet maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014. Kaikki pitoisuudet on esitetty liitteessä 3. Kokonaistypen pitoisuus oli <50 4900. Suurimmat pitoisuudet olivat pisteissä R5 (4900 ), R3 (3300 ), P1 (ka 1850 ) ja P11 (1600 ). Kokonaistyppi kuvaa vedessä olevaa typen kokonaismäärää. Kokonaistypelle ei ole asetettu raja-arvoja talousvesiasetuksessa. Kokonaistyppi voi antaa viitteitä mikrobikasvun ravinne-edellytyksistä. (17). Kuva 4-17. Typpipitoisuus maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2013 2014. Kaikki pitoisuudet on esitetty liitteessä 3. Pohjavedessä typpi on nitraattityppenä, jonka pitoisuus oli suurin tehdasalueella pisteessä P1 (7100 8300 ). Muilla tarkkailupisteillä pitoisuudet olivat hyvin alhaiset (<1700 ). Pitoisuudet ovat olleet alhaisia jo useamman vuoden. Pinta- ja pohjavesissä nitraatti on peräisin maaperästä huuhtoutuvista lannoitteista, jätevesistä tai sadevedestä. Talousveden laatuvaatimus nitraattitypelle on 11 000. Nitriittitypen pitoisuudet olivat pääsääntöisesti alle määritysrajan. Suurin pitoisuus oli pisteessä Kipsi3 (75 ), joka alittaa asetuksen STM 401/2001 mukaisen laatuvaatimuksen (150 ). Vuonna 2013 laatuvaatimus ylittyi tehdasalueella pisteessä P1 pitoisuuden ollessa vuonna 2014 alle määritysrajan. Nitriitit ovat välituote nitraatin pelkistymisessä ja ammoniumin hapettumisessa. Nitriitti voi osoittaa veden likaantumista tai olla seurausta luonnon bakteeritoiminnasta. Ammoniumtypen pitoisuudet vaihtelivat välillä <6-3700. Asetuksen STM 401/2001 mukainen laatuvaatimus (400 ) ylittyi pisteissä R5 (3700 ), R3 (1900 ) ja P7 (820 ). Pisteessä P5 pitoisuudet olivat kohonneet vuodesta 2013. Ammoniumia tulee raakavesiin typpipohjaisten orgaanisten yhdisteiden biologisen hajoamisen tuotteena, lannoitteista ja teollisuuden sekä asutuksen jätevesien mukana. Hapetus-pelkistys-potentiaali eli redox-potentiaali vaihteli välillä -630...+290 mv. Pelkistävimmät olosuhteet olivat putkessa FID27 (-630mV), josta on yksi havainto, ja hapettavimmat putkessa P1 (ka 260 mv) (Kuva 4-18). Redox-potentiaali kuvaa hapetus- ja pelkistyskykyä. Mitä korkeampi arvo on, sitä hapettavammat olosuhteet. Vastaavasti negatiiviset arvot kertovat pel-

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 16 kistävistä olosuhteista. Negatiivisen Redox-potentiaalin (hapettomuuden) vaikutuksesta rauta on yleisin metalli, joka liukenee herkimmin pohjaveteen. Kuva 4-18. Redox-potentiaali maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014. Sameusarvot vaihtelivat välillä <0,2-2800 NTU. Suurin arvo oli pisteessä P11. Suuria keskimääräisiä arvoja oli pisteissä P7 (ka 260 NTU) ja Korte3Maa (ka 102 NTU) sekä yksittäisiä havaintoja tarkkailupisteissä R0 (280 NTU), FID3 (150 NTU), R5 (120 NTU) ja FID27 (100 NTU). Sameusarvolla ei ole suoraa yhteyttä talousveden terveydellisiin vaikutuksiin. Sameus johtuu usein savesta, raudasta tai kolloidisista yhdisteistä. Asetuksen STM 401/2001 mukainen enimmäislaatuvaatimus (1 NTU) alittui koko vuoden ajan vain tehdasalueen pisteessä P1. Kovuusarvot vaihtelivat välillä 0,04-5,5 mmol/l veden ollessa pääsääntöisesti erittäin pehmeää <0,55 mmol/l. Poikkeus oli pohjavesiputki R5, jossa vesi oli erittäin kovaa (13 mmol/l). Kovuusarvot ovat viime vuodesta alkaen pääsääntöisesti laskeneet lukuun ottamatta pisteitä Korte2Maa, Korte3Maa ja P1, joiden kovuus on selvästi muita pisteitä korkeampi. Veden kovuudelle talousvesissä ei ole asetettu viitearvoa. Veden kovuus kuvaa veden ominaisuuksia, jotka johtuvat veteen liuenneista mineraalisuoloista, joita ovat kalsium- ja magnesiumsulfaatit, -kloridit ja fosfaatit. Nämä taas riippuvat suuresti maa- ja kallioperän ominaisuuksista. Kovuus vaikuttaa lähinnä veden teknisiin ominaisuuksiin. Suomessa kokonaiskovuuden mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,2 mmol/l eli vesi on yleensä hyvin pehmeää (Backman et al. 1999). Kokonaisfosforin pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,0026-1,6 mg/l. Arvot olivat pääsääntöisesti alhaisia. Suurimmat pitoisuudet olivat pisteissä R0 (1,6 mg/l), R3 (1 mg/l) ja P11 (0,69 mg/l). Talousveden kokonaisfosforille tai fosfaattifosforille ei ole asetettu enimmäispitoisuuden raja-arvoa. Aikaisemmassa talousvesipäätöksessä (STM 74/1994) fosfaattifosforille oli määritetty rajaarvoksi 0,1 mg/l. Yleensä luonnon pohjavesien fosforipitoisuus on alhainen. Suomessa fosfaattipitoisuudet pohjavesissä 1000 kaivon tutkimuksessa olivat <0,02 mg/l (Lahermo et al. 2002). Kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn arvot vaihtelivat pohjavesiputkissa välillä <0,5 130 mg/l. Erittäin korkeita arvoja oli pisteissä R3 ja P11 (130 mg/l) sekä pisteessä R0 (25 mg/l). Tarkkailupisteen P11 osalta kemiallisen hapenkulutuksen arvoja ei ole määritetty aikaisemmin. Korkeita kemiallisen hapenkulutuksen arvoja selittänee se, että näytteet eivät ole olleet kirkkaita (mm. korkea rautapitoisuus ja väriluku), jolloin raudan hapettuminen nostaa kemiallisen hapenkulutuksen arvoja. Pisteessä R3 vesi oli lisäksi hapetonta. Kemiallisen hapenkulutuksen arvot ovat viime vuosina parantuneet tai pysyneet samana. Lukuarvo kuvaa veden sisältämien orgaanisten ainesten tai muiden kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää sekä jätevesien vesistölle aiheuttamaa kuormituksesta. Yleisesti arvoa on käytetty kuvaamaan veden humusleimaisuutta. Talousveden laatusuosituksen enimmäisarvo kemialliselle hapenkulutukselle on 5 mg/l. Myös vanhan tarkkailuputken P11 osalta todettiin korkeita arvoja kemiallisen hapenkulutuksen ja väriluvun osalta (ei ole määritetty aikaisemmin putken P11 osalta). Väriluvun arvot olivat <5-1000 mg Pt/l. Suurin arvo oli louhoksen itäpuolella sijaitsevassa pisteessä P11. Tarkkailupisteen P11 osalta väriluvun arvoja ei ole määritetty aikaisemmin. Suuria arvoja oli myös uusissa tarkkailuputkissa R3 (650 mg Pt/l), R0 (450 mg Pt/l) ja FID3 (400 mg

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 17 Pt/l). Väriluvulla ei ole suoraa yhteyttä talousveden terveydellisiin vaikutuksiin. Aikaisemmassa talousvesipäätöksessä (STM 74/1994) väriluvun laatuvaatimus oli <15 mg Pt/l. Fluoridin pitoisuudet vaihtelivat välillä <0,1 0,44 mg/l lukuun ottamatta pohjavesiputkea R5, jossa pitoisuus oli 1,4 mg/l. Kaikki arvot alittivat talousveden laatuvaatimuksen, joka on fluoridille 1,5 mg/l. Suomessa fluoridin mediaaniarvo porakaivoissa on 0,5 mg/l (Backman et al. 1999). 4.2.3 Metallit Alumiinipitoisuudet vaihtelivat välillä <10 8000 lukuun ottamatta pohjavesiputkea R5, jossa alumiinipitoisuus oli hyvin korkea (22 000 ). Pisteessä Korte3Maa pitoisuus kävi tarkkailujakson aikana korkealla (8000 ) mutta lähti laskuun loppuvuotta kohden. Korkeita yksittäisiä alumiinipitoisuuksia oli pisteissä P11 (4600 ), P1 (2900 ) sekä pisteissä R3 (1400 ) ja R0 (590 ). Loppuvuodesta 2014 talousveden laatusuositus (200 ) ylittyi myös pisteissä P6 (280 ) ja P8 (250 ). Myös tehdasalueen tarkkailuputkessa P1 oli korkea alumiinipitoisuus kuten aikaisempien vuosien tarkkailuissa. Nikkelipitoisuudet vaihtelivat välillä <1-1100. Korkeimmat keskimääräiset pitoisuudet olivat pisteissä R5 (910 ), P1 (905 ) P8 (560 ), P11 (180 ), Korte3Maa (154 ) ja P7 (40 ). Pitoisuudet puolittuivat viime vuodesta pisteissä P1 ja P7. Vuoden 2013 lopulla alkanut jyrkkä nikkelipitoisuuden nousu pisteessä Korte3Maa taittui laskuun vuoden 2014 loppua kohden. Sen sijaan pisteessä P8 pitoisuus lähes kaksinkertaistui vuoden 2014 aikana. Talousveden laatuvaatimus nikkelille (20 ) ylittyi yllämainituissa pohjavesiputkissa (Kuva 4-19). Kuva 4-19. Nikkelipitoisuudet maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014. Skaalauksesta johtuen kaikki pitoisuudet eivät näy kuvaajassa. Kaikki pitoisuudet on esitetty liitteessä 3. Sinkkipitoisuudet vaihtelivat välillä <5 2200 lukuun ottamatta pohjavesiputkea R5, jossa pitoisuus oli hyvin korkea (12 000 ). Kohonneita pitoisuuksia oli pisteissä R0 (2200 ) ja P8 (1600 ). Viime vuoden suurimmat pitoisuudet tehdasalueella pisteessä P1 (ka 2225 ) olivat pudonneet tämän vuoden tarkkailussa selvästi (ka 725 ) (Kuva 4-20). Nykyisessä talousvesiasetuksessa (STM 461/2000) sinkkipitoisuudelle ei ole asetettu viitearvoa. Aikaisemmassa talousvesipäätöksessä (STM 74/1994) sinkkipitoisuuden raja arvoksi oli määritetty 3000.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 18 Kuva 4-20. Sinkkipitoisuudet maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014. Skaalauksesta johtuen kaikki pitoisuudet eivät näy kuvaajassa. Kaikki pitoisuudet on esitetty liitteessä 3. Rautapitoisuudet vaihtelivat välillä <10 340 000. Suurimmat pitoisuudet olivat pisteissä Korte3Maa (24 000-340 000 ), P11 (100 000 ) ja R5 (30 000 ). Korkeat rautapitoisuudet johtunevat näytteessä olevasta kiintoaineksesta. Vuoden 2013 tarkkailussa suurimmat pitoisuudet olivat pisteessä P7, jossa rautapitoisuus oli likimain puolittunut tämän vuoden tarkkailuun verrattuna (ka 22 500 ). Raudalle asetettu talousvesisuositus (200 ) ylittyi suurimmassa osassa tarkkailtavia pohjavesiputkia (Kuva 4-21). Kuva 4-21. Rautapitoisuudet maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014. Skaalauksesta johtuen kaikki pitoisuudet eivät näy kuvaajassa. Kaikki pitoisuudet on esitetty liitteessä 3. Mangaanin pitoisuudet vaihtelivat välillä 3,5 150 000. Selkeästi suurimmat pitoisuudet olivat pisteissä Korte3Maa (19 000-61 000 ) ja R5 (150 000 ). Korkeita pitoisuuksia oli viime vuoden tapaan myös pisteissä P1, P8 ja Korte2Maa, joissa pitoisuudet vaihtelivat välillä 3900 9800. Mangaanin talousveden laatusuositus (50 ) ylittyi suurimmassa osassa tarkkailtavia pohjavesiputkia (Kuva 4-22). Raudan ja mangaaniin korkeisiin pitoisuuksiin on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut näytteiden kiintoainepitoisuus. Kuva 4-22. Mangaanipitoisuudet maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014. Kaikki pitoisuudet on esitetty liitteessä 3.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 19 Arseenin pitoisuudet olivat suurimmalla osalla tarkkailupisteitä alle määritysrajan (<1 ). Pisteessä Korte3Maa arseenin pitoisuus oli 12, mikä ylitti talousvesille asetetun laatuvaatimuksen (10 ). Kohonneita pitoisuuksia oli myös pisteessä R5 (8 ) ja louhoksen itäpuoliella sijaitsevassa pisteessä P11 (8,3 ). Pitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna. Kadmiumin pitoisuudet vaihtelivat välillä <0,03-5,8 ollen viime vuosien tapaan pääsääntöisesti hyvin alhaisia. Suurimmat keskimääräiset pitoisuudet havaittiin pisteessä R5 (5,8 ) sekä viime vuoden tapaan tehdasalueella pisteessä P1 (4,5 ). Tehdasalueen pitoisuudet olivat kuitenkin puolittuneet viime vuodesta. Louhoksen itäpuolella sijaitsevassa pisteessä P11 pitoisuus oli 1,5. Talousveden laatuvaatimus kadmiumille on 5. Koboltin pitoisuudet vaihtelivat välillä < 0,50 340. Suurimmat keskimääräiset pitoisuudet olivat pisteissä R5 (340 ), Korte3Maa (96 ) sekä viime vuoden tapaan tehdasalueella pisteessä P1 (32 ). Koboltille ei ole asetettu viitearvoa talousvesille. Kuparipitoisuudet vaihtelivat välillä <1-100 lukuun ottamatta pohjavesiputkea R5, jossa pitoisuus oli 1800. Toiseksi suurin pitoisuus oli louhoksen itäpuolella sijaitsevassa pisteessä P11 (100 ). Kaikki pitoisuudet alittivat talousveden laatuvaatimuksen (2000 ) kuten myös aikaisempina vuosina. Natriumpitoisuus vaihteli välillä 1200 230 000. Pitoisuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia edellisvuoteen nähden. Natriumpitoisuuden laatusuosituksen enimmäisohjearvo (200 000 ) ylittyi pisteessä R5 (230 000 ). Kalsiumpitoisuus vaihteli välillä 1300 130 000 ollen suurin pisteessä R5. Magnesiumpitoisuus vaihteli välillä 260 240 000 ollen myös selkeästi suurin pisteessä R5. Edellisvuoteen nähden kalsium- ja magnesiumpitoisuudet ovat nousseet selvästi pisteissä Korte2Maa sekä Korte3Maa, joissa vesi oli näin ollen muuttunut myös selkeästi kovemmaksi. Myös pisteessä P1 on ollut useana vuonna suurempia kalsium- ja magnesiumpitoisuuksia muihin pisteisiin nähden, sekä vastaavasti pisteessä P6 kalsiumin osalta. Kaliumpitoisuus vaihteli välillä 280 11 000, joista suurimmat pitoisuudet olivat pisteissä P5 ja R5. Talousveden kalsium-, magnesium- ja kaliumpitoisuuksille ei ole asetettu laatusuosituksia. Vähimmäissuositus talousveden syövyttämisen ehkäisemiseksi kalsiumille on 10 000. (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys. 2000). Uraanipitoisuudet vaihtelivat välillä <0,1 7,8 pysyen viime vuoden tasolla. Edellisvuoden tapaan korkein pitoisuus oli pisteessä Korte3Kallio (ka 7,75 ). Saman pisteen maapohjavesiputkessa (Korte3Maa) kokonaispitoisuudet olivat nousseet viime vuodesta (1,2 2014, 0,06 2013). Louhoksen itäpuolella sijaitsevassa pohjavesiputkessa (P11) uraanipitoisuus oli 6,6 (Kuva 4-23). Kaikissa mitatuissa maa- ja kalliopohjavesiputkissa uraanipitoisuudet alittivat WHO:n ohjeellisen raja-arvon talousvesille (30 ). Kuva 4-23. Uraanipitoisuudet maa- ja kalliopohjavesiputkissa vuosina 2010 2014.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 20 5. YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPIDESUOSITUKSET Vuoden 2014 pohjavesitarkkailu toteutettiin vuonna 2013 aloitetun tarkennetun seurannan mukaisesti, jota laajennettiin kahdeksalla pohjavesiputkella vuoden 2014 aikana Kainuun ELYkeskuksen päätöksen mukaisesti. Talousvesikaivojen fysikaalis-kemiallinen laatu on pysynyt pääosin samana kuin aikaisempien vuosien tarkkailuissa. Tiettyjen parametrien osalta ylittyvät talousveden laatuvaatimukset ja suositukset tai ne ovat koholla luontaisista pitoisuuksista, mutta pitoisuuksien osalta ei ole pääosin tullut merkittäviä muutoksia aikaisempien vuosien tarkkailuihin verrattuna. Ammonium- ja nitriittityppipitoisuus on noussut selvästi Lampilan talousvesikaivon osalta syyskuussa 2014 suhteessa vuosien 2009-2013 tarkkailuihin, mutta pitoisuudet ovat edelleen alle pienten yksiköiden talousvesiasetuksen (STM 401/2001) laatusuosituksen ja laatuvaatimuksen. Vuonna 2008 Lampilan kaivosta on todettu moninkertaisia ammoniumtyppipitoisuuksia suhteessa syyskuun 2014 pitoisuuksiin. Talousvesikaivojen metallipitoisuuksien osalta ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia suhteessa aikaisempien vuosien tarkkailuihin. Pienten yksiköiden talousvesiasetuksen laatuvaatimuksen ja laatusuosituksen raja-arvo raudalle ja mangaanille ylittyi vain Hakorannan kaivossa, jonka vesi oli lähes hapetonta. Talousvesikaivojen vedessä todetut raudan, mangaanin, nikkelin ja uraanin pitoisuudet ovat aikaisempien vuosien tasolla. Pitoisuudet ovat johtuvat paikallisista geologisista olosuhteista. Talousvesikaivojen tarkkailussa ei havaittu kaivostoiminnan vaikutusta. Puolivälin alueella koholla oleva uraanipitoisuus johtui alueen kallioperän kivilajista edellisvuosien tapaan. Talousvesikaivojen uraanipitoisuudet ovat alle Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjeellisen juomaveden uraanipitoisuuden (30 ) raja-arvon. Maa- ja kalliopohjavesiputkista otettujen pohjavesinäytteiden fysikaalis-kemiallisessa laadussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia suhteessa edellisen vuoden 2013 tarkkailutuloksiin. Tehdasalueella pohjavesi on hapanta ja veden sulfaatti-, nikkeli- ja mangaanipitoisuus ovat korkeat. Korkein todettu sulfaattipitoisuus oli tehtaalta etelä- lounaispuolella maapohjaveden tarkkailupisteessä R5 ja hieman matalampina pitoisuuksina pisteissä FID28, Korte2Maa, Korte3Maa, R3 sekä tarkkailualueen itäosassa pisteessä P11. Korkea kemiallinen hapenkulutus ja väriluku todettiin uusissa tarkkailuputkissa R3 ja R0 sekä väriluvun osalta uudessa tarkkailuputkessa FID0. Myös vanhan tarkkailuputken P11 näytteessä todettiin korkeita arvoja kemiallisen hapenkulutuksen ja väriluvun osalta (ei ole määritetty aikaisemmin putken P11 osalta). Ammoniumtypen osalta pitoisuudet olivat kohonneet vuoden 2013 tarkkailusta putken P5 osalta. Nitriittityppi tehdasalueen tarkkailuputkessa P1 jäi alle määritysrajan, kun se vuoden 2013 tarkkailussa ylitti talousveden laatuvaatimuksen. Maa- ja kalliopohjavesiputkien metallipitoisuuksissa on ollut jonkin verran vaihtelua verrattuna vuoden 2013 tarkkailuun. Osin pitoisuudet ovat pienentyneet ja osin kohonneet vuoden 2013 tarkkailusta. Korkeita tai koholla olevia pitoisuuksia todettiin mm. alumiinin, nikkelin, sinkin raudan, mangaanin sekä kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin osalta kuten myös vuoden 2013 tarkkailussa. Kohonneita nikkelipitoisuuksia havaittiin tehdasalueen lisäksi 1. vaiheen liuotusalueen länsipuolella havaintopisteessä P7 sekä selkeästi kohonneita pitoisuuksia pisteessä P8, jonka nikkelipitoisuus kaksinkertaistui vuoden 2014 aikana. Kipsisakka-altaan vuotovesiä on varastoituna Kortelammen patoaltaaseen ja Lumelan patoaltaaseen. Näiden vesien vaikutukset näkyvät korkeana nikkelipitoisuutena pisteissä R5 ja Korte3Maa. Tarkkailuputken Korte3Maa osalta nikkelipitoisuuden jyrkkä nousu on taittunut vuoden 2014 loppua kohden. Kaivospiirin itäreunalla pisteestä P11 otetun näytteen sameus ja väriluku olivat korkeat, mikä viittaa näytteen sisältämään kiintoainekseen, eikä pohjaveden korkea nikkelipitoisuus johdu kaivostoiminnan vaikutuksesta.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 21 Edellisvuoteen nähden kalsium- ja magnesiumpitoisuudet ovat nousseet selvästi pisteissä Korte2Maa sekä Korte3Maa, joissa vesi oli näin ollen muuttunut myös selkeästi kovemmaksi. Uuden tarkkailuputken R5 vesinäytteessä todettiin korkeita tai koholla olevia pitoisuuksia alumiinia, sinkkiä, mangaania, arseenia, kobolttia, kuparia, kalsiumia, kaliumia sekä magnesiumia. Kohonneet pitoisuudet johtuvat kipsisakka-altaan vuodon aikana maaperään joutuneesta happamasta ja metallipitoisesta vedestä. Vuodon vaikutus näkyy veden happamuutena näytepisteissä R5 ja R3. Uraanipitoisuudet ovat pysyneet vuoden 2013 tasolla. Tarkkailuputkessa Korte3Maa todettiin maaliskuussa 2014 aikaisemmista havainnoista poikkeava uraanipitoisuus, mutta syyskuussa pitoisuus oli palautunut lähelle vuoden 2013 tasoa. Tarkkailupisteen Korte3Kallio uraanipitoisuus on muita putkia selvästi korkeampi, johtuen todennäköisesti alueen geologisista olosuhteista. Kaikki todetut pitoisuudet olivat alle Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjeellisen juomaveden uraanipitoisuuden (30 ) raja-arvon. Pohjaveden pinnan korkeuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suurimmat pinnankorkeuden vaihtelut olivat putkessa P6. Paksuimmat pohjavedenpinnan yläpuoliset maakerrokset ovat pohjavesiputkien P1 ja P6 alueella, joissa pohjaveden pinta oli noin 5-6,7 m syvyydellä maan pinnasta. Pohjavesitarkkailua esitetään jatkettavaksi uuden tarkkailuohjelman (Pöyry 2014) mukaisesti.

OSA VIII: POHJAVESI JA TALOUSVESIKAIVOT 22 6. LÄHDELUETTELO Backman et al. 1999. Backman, B. Lahermo, P., Väisänen, U., Paukola, T., Juntunen, R., Karhu, J., Pullinen, A., Rainio, H. ja Tanskanen, H. 1999. Geologian ja ihmisen toiminnan vaikutus pohjaveteen. Seurantatutkimuksen tulokset vuosilta 1969 1996. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 147-261 s. Kurttio et al. 2010. Kurttio P, Vesterbacka P, Muikku M, Turtiainen T. Luonnon uraani suomalaisten juomavedessä. Ympäristö ja Terveys 2010: 3; s 54 59 (542). Lahermo et al. 2002. Lahermo P, Tarvainen T, Hatakka T, Backman B, Juntunen R, Kortelainen N, Lakomaa T, Nikkarinen M, Vesterbacka P, Väisänen U, Suomela P. Tuhat kaivoa Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999. Tutkimusraportti 155. Espoo, Geologian tutkimuskeskus, 2002 Loukola-Ruskeeniemi, K. 1995. Origin of the Talvivaara black-shale-hosted Ni-Cu-Zn deposit, eastern Finland. In: Autio, S. (ed.) Geological Survey of Finland, Current Research 1993-1994. Geological Survey of Finland. Special Paper 20, 31-46. Pöyry. 2014. Talvivaara Sotkamo Oy. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu 2013. Osa VI. Pohjavesi. 16X154566, 16X170605. 24.4.2014. STM 461/2000. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (STM 461/2000). STM 401/2001. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (STM 401/2001). Vesterbacka & Vaaramaa. 2013. Vesterbacka P., Vaaramaa K. Porakaivoveden radon- ja uraanikartastot. Julkaisu STUK-A256. Helsinki 2013. 59 s. Vesi- ja viemärilaitosyhdistys. 2000. Soveltamisopas talousvesiasetukseen 461/2000. Suomen kuntaliitto. WHO. 2012. World Health Organization. Uranium in drinking-water. Background document for development of WHO Guidelines for Drinking-water Quality.