KILPAILUSÄÄNNÖT II Kouluratsastus Voimassa 1.1.2019 alkaen Suomen Ratsastajainliitto ry Valimotie 10, 00380 Helsinki
2 Esipuhe Näitä sääntöjä noudatetaan SRL:n alaisissa kilpailuissa 1.1.2019 lukien. Muutokset vuoden 2018 sääntöihin on merkitty punaisella. Poistot on merkitty yliviivauksin. Lisätietoja Kouluratsastuskomitea SRL:n sääntövaliokunta
3 Sisältö I ARVOSTELUPERUSTEET... 4 201. Kouluratsastuksen tarkoitus... 4 202. Pysähdys... 4 203. Käynti... 5 204. Ravi... 5 205. Laukka... 6 206. Peruutus... 7 207. Siirtymiset... 8 208. Puolipidäte... 8 209. Suunnanmuutokset... 8 210. Ratsastettavat tiet (ks. kuvaliite 4)... 8 211. Pohkeenväistö... 8 212. Sivuliikkeet (ks. kuvaliite 3)... 9 213. Täyskäännökset, piruetti ja puolipiruetti... 10 214. Passage... 11 215. Piaffe... 11 216. Lennokkuus ja kuuliaisuus... 12 217. Kokoaminen... 12 218. Ratsastajan istunta ja apujenkäyttö... 13 219. Varalla... 13 II KILPAILUJEN JÄRJESTELYJÄ JA KILPAILIJOITA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET... 13 220. Turvallisuus... 14 221. Kouluratsastusohjelmat... 14 222. Osallistumisoikeus... 14 223. Hevonen... 15 224. Aikataulu... 16 225. Lähtöjärjestyksen määräytyminen... 16 226. Ratsastajan paino... 16 227. Kilpailuasu... 16 228. Satulointi ja suitsitus... 17 229. Rata ja radan merkitseminen sekä tuomariston sijoittaminen ja kokoonpano... 20 230. Verryttely ja ohjelman suoritus... 22 231. Ajanotto... 25 232. Pisteet... 25 233. Pöytäkirjat... 26 234. Sijoituksen määrääminen... 26 235. Tulosten julkistaminen... 27 236. Palkintojen jako... 27 237. Luokitustaulukko... 28 238. Luokkien rajaaminen... 28 239. Muut toimihenkilöt ja apuvälineet... 28 III SM-KILPAILUT... 28 240. Kouluratsastuksen SM-säännöt... 28 241. Hallimestaruuskilpailujen säännöt... 29 242. SM-joukkuekilpailun säännöt... 29 243. Nuorten hevosten Champion-kilpailun säännöt... 30 244. Varalla... 30 245. Lähtöjärjestyksen määrääminen SM- ja Nuorten hevosten Champion-kilpailuissa... 30 IV KOULUTUOMARIOIKEUDET... 30 246. Koulutuomarioikeuksien myöntämisperusteet ja tuomarin jääviys... 30 Liite 1: Kür-ohjelman vaikeusasteen arviointiohjeita... 33 Liite 2: Hevostarkastus... 35 Liite 3: Sivuliikkeet... 38 Liite 4: Ratsastettavat tiet... 39 Liite 5: Sallitut kuolaimet Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 6: Satulointi ja suitsitus... 40 Liite 7 kilpailutasojen kuvaukset... 42
I ARVOSTELUPERUSTEET 201. Kouluratsastuksen tarkoitus 1. Kouluratsastuksen tarkoituksena on asteittain ja järjestelmällisesti kehittää hevosen lihaksistoa ja koko olemusta, pyrkimyksenä tehdä hevosesta irtonainen, joustava ja notkea sekä toisaalta luottavainen, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä niin, että se on miellyttävä ratsastaa, kestävä ja terve. 2. Nämä ominaisuudet ilmenevät: 2.1 puhtaina, säännöllisinä ja irtonaisina askellajeina 2.2 liikkeiden pehmeytenä, lennokkuutena ja vaivattomuutena 2.3 etuosan keveytenä sekä takaosan energisyytenä ja sen kantovoiman lisääntymisenä 2.4 kuolaintuntuman pehmeytenä, ilman jännittyneisyyttä tai vastustelua. 3. Hevonen näyttää tekevän siltä vaaditut liikkeet halukkaasti ja vaivattomasti. Se vastaa kuuliaisesti, rauhallisesti ja tarkkaavaisesti ratsastajan apuihin. Se liikkuu suorilla linjoilla suorana ja taipuu kaarteissa ratsastettavan tien mukaisesti. 4. Käynti on puhdasta, säännöllistä ja irtonaista. Ravi on puhdasta, säännöllistä, joustavaa ja tarmokasta. Laukka on puhdasta, säännöllistä, kevyttä ja lennokasta. Hevosen takaosa on aina aktiivinen. Takaosan voimakkaasta työskentelystä heijastuu energinen liikkumisen keveys koko hevoseen. Hevonen vastaa ratsastajan pienimpiinkin apuihin. 5. Hevonen on kaiken aikaa tarkkaavainen sekä tottelee rauhallisesti, vastustelematta ja epäröimättä ratsastajan erilaisia apuja säilyttäen luonnollisen, harmonisen tasapainonsa sekä levollisuutensa. 6. Hevosen on oltava kuolaintuella, niin paikalla kuin liikkeessä. Ratsastaja säilyttää tasaisen kevyen ja pehmeän tuntuman hevosen kumpaankin suupieleen yhtäläisesti. Hevonen kantaa päänsä vakaana, niskasta pehmeässä peräänannossa, kaula vapautuneesti kaartuneena, niska korkeimpana kohtana ja turpa jonkin verran luotiviivan etupuolella. Kadenssi tahti, säännöllisyys ja ilmavuus: Hevonen ja ratsastaja ovat harmoninen kokonaisuus. Hevosen liikkuminen on ilmavaa, irtonaista ja ehdottoman säännöllistä. Takaosa kantaa ja hevonen lepää askeleessa. Tahti, ryhti ja tasapaino säilyvät. Edellä mainittu on ominaista kaikelle ravityöskentelylle tempo vaihteluineen. 7. Tahdikkuuden säilyminen kaikissa askellajeissa on keskeinen ominaisuus kouluratsastuksessa. 202. Pysähdys 1. Pysähdyksessä hevonen seisoo tarkkaavaisena, liikkumatta ja suorana tasapainossa kaikilla neljällä jalalla, etujalat ja takajalat toistensa vieressä. Etujalat ovat luotisuorassa, takajalat suunnilleen lonkkakyhmyn alla. Kaula on koholla, niska korkeimpana kohtana ja peräänannossa, turpa hieman luotiviivan edessä. Hevonen säilyttää kevyen tuntuman ratsastajan käteen ja on valmis lähtemään liikkeelle ratsastajan pienestä avusta. Pysähdyksen tulee kestää vähintään 3 sekuntia ja tervehdyksissä hevosen tulee olla liikkumatta tervehdyksen ajan. 2. Pysähdykseen ratsastetaan siirtämällä hevosen painoa takaosalle lisäämällä istunnan ja pohkeen vaikutusta sekä käyttämällä samalla pehmeitä pidätteitä. Siirtyminen pysähdykseen ohjelmassa määrätyssä pisteessä on nopea, muttei koskaan äkkinäinen.
5 203. Käynti 1. Käynti on selvästi nelitahtinen askellaji, jossa hevosen kaviot koskevat maahan kukin vuorollaan. Säännöllisyys ja rentous tulee säilyttää kaikissa käynnissä esitettävissä liikkeissä. 2. Jos saman puoleiset etu- ja takajalka siirtyvät samanaikaisesti tai melkein samanaikaisesti, käynti ei ole puhdasta (nelitahtista), vaan passia tai passimaista, mikä on erittäin vakava virhe askellajia arvosteltaessa 3. Käynnin tempot eritellään keskikäyntiin, koottuun käyntiin, lisättyyn käyntiin sekä vapaaseen käyntiin. Näiden kesken tulee olla nähtävissä selkeä ero hevosen muodossa ja yliastunnassa. 3.1. Keskikäynnissä askel on puhdas, säännöllinen ja irtonainen hevosen liikkuessa eloisasti, mutta kuitenkin rauhallisesti säilyttäen kevyen kuolaintuntuman. Askelpituus hieman kasvaa ja taka-kaviot astuvat etukavioiden jälkien eteen. Ratsastaja säilyttää kevyen, pehmeän ja tasaisen tuntuman hevosen suuhun. 3.2. Kootussa käynnissä hevonen liikkuu kaula kohollaan kaartuneena, niska korkeimpana kohtana ja pehmeässä peräänannossa, säilyttäen kevyen kuolaintuntuman turpalinjan lähestyessä luotisuoraa. Takajalkojen tulee säilyttää tarmokas liike. Askel lyhenee ja tulee samalla korkeammaksi kaikkien nivelten taipuessa voimakkaammin. Tahdin on säilyttävä säännöllisenä ja rauhallisena, askeleen voimakkaana ja jäntevänä. 3.3. Lisätty käynti on niin matkaavoittavaa kuin mahdollista jalkojen siirron tulematta kiireiseksi tai epäsäännölliseksi. Takakaviot astuvat selvästi etukavioiden jälkien eteen. Ratsastaja antaa hevosen kaulalle vapautta. Kuolaintuntuma on silti säilytettävä. 3.4. Vapaa käynti on rentoutunut askellaji, jossa hevonen saa täydellisen vapauden laskea ja venyttää kaulaansa. Takajalkojen tulee astua selkeästi etujalkojen jättämän merkin ylitse. Matkaavoittavuus ja askelten pituus ovat olennaista laadukkaalle vapaalle käynnille. 3.5. Venytys pitkille ohjille käynnissä ja kaulan ojentaminen antavat hyvän kuvan hevosen tasapainoista, pehmeydestä, kuuliaisuudesta ja rentoudesta. Esittääkseen liikkeen oikein ratsastajan tulee antaa hevoselle ohjaa ja sallia hevosen asteittain venyttää eteen- ja alaspäin. Hevosen niskan venyessä eteen/alas, hevosen suun tulee laskeutua noin olkakyhmyn tasolle (engl. point of the shoulder). Hevosen tulee säilyttää pehmeä ja vakaa kuolaintuntuma, tahdin tulee säilyä tasaisena, lapojen vapaina ja takajalkojen aktiivisina. Lyhennettäessä ohjia tulee hevosen hyväksyä ohjastuntuma ilman vastustelua. 204. Ravi 1. Ravi on kaksitahtinen askellaji, jossa jalkaparit siirtyvät vuorotellen (vasen etujalka ja oikea takajalka ja tämän jälkeen oikea etujalka ja vasen takajalka). Jalkojen siirron välissä on liitovaihe. 2. Ravi on irtonaista, säännöllistä ja tahdikasta. Raviin siirtyminen on vaivaton ja sujuva. 3. Ravia arvosteltaessa kiinnitetään huomiota yleisvaikutelmaan, askeleen säännöllisyyteen ja joustavuuteen, jotka saa aikaan jäntevä selkä ja takaosan voimakas työskentely. Tasapainon ja tahdin on säilyttävä tempovaihteluissa. 4. Ravin tempot:
6 4.1. Harjoitusravissa, joka on kootun ravin ja keskiravin väliin sijoittuva askellaji, hevosen tulee liikkua luonnollisessa tasapainossa ja tahdissa irtonaisena ja jäntevästi. Takaosan liikkeen on oltava tarmokasta ja kuolaintuntuman on oltava pehmeä ja tasainen. Harjoitusravissa ei vaadita kokoamista, mutta takaosan on työskenneltävä tarmokkaasti ja voimakkaasti. 4.2. Askelten pidentäminen on harjoitusravin ja keskiravin välimuoto, kun hevonen ei koulutustasoltaan ole vielä riittävän kehittynyt keskiraviin. 4.3. Kootussa ravissa askel lyhenee, mutta saa samalla enemmän korkeutta, takaosa pyrkii syvemmälle alle antaen etuosalle keveyttä ja lavoille lisääntyvää irtonaisuutta. Etuosa kohoaa, kaula kaartuu voimakkaammin niskan pysyessä kuitenkin korkeimpana kohtana. Turpa lähestyy luotiviivaa menemättä kuitenkaan sen taakse kuolaintuen säilyessä kevyenä. 4.4. Keskiravi on harjoitusravin ja lisätyn ravin väliin sijoittuva askellaji, joka on kuitenkin "pyöreämpi" kuin lisätty ravi. Hevonen liikkuu tahdikkaasti eteenpäin pidentäen hieman askelta ja työntäen hyvin takaa. Ratsastaja antaa hevosen liikkua turpa hieman selvemmin luotiviivan edessä verrattuna koottuun tai harjoitusraviin ja hevonen voi laskea hieman päätä ja kaulaa. Askelten tulee olla tasaiset ja koko liikkeen tasapainoinen ja luonteva. 4.5. Lisätyssä ravissa hevosen askel on mahdollisimman matkaavoittava. Hevonen säilyttää saman tahdin ja venyttää askeleensa mahdollisimman pitkiksi takaosan voimakkaan työnnön avulla. Ratsastaja antaa hevosen jonkin verran venyttää ja laskea kaulaansa säilyttäen kuolaintuntuman ja peräänannon sekä antaa hevosen venyä koko rungostaan. Etujalat tulevat maahan siinä pisteessä, mihin ne eteenpäin ojentuneina osoittavat. Vastakkaisten etu- ja takajalkojen liike on kullakin askeleella yhdensuuntainen. Liike on tasapainoinen ja siirtyminen lisätystä ravista on pehmeä hevosen siirtäessä enemmän painoa takaosalle. 5. Ravi esitetään keventäen vain, jos sitä ratsastettavassa ohjelmassa erikseen edellytetään. 205. Laukka 1. Laukka on kolmitahtinen askellaji, jossa esimerkiksi oikeassa laukassa jalkojensiirto on seuraava: vasen takajalka, vasen diagonaalijalkapari (vasen etujalka ja oikea takaj3alka), oikea etujalka, jonka jälkeen seuraa liitovaihe, jossa kaikki jalat ovat irti maasta ennen seuraavaa laukka-askelta. 2. Laukannoston tulee tapahtua vaivattomasti ja epäröimättä. Askelten on oltava kevyitä, tahdikkaita ja säännöllisiä. 3. Laukkaa arvosteltaessa kiinnitetään huomiota yleisvaikutelmaan sekä kolmitahtisen askellajin säännöllisyyteen ja keveyteen, johon vaikuttavat kuolaintuen hyväksyminen, pehmeä peräänanto ja takaosan aktiivinen työskentely. Lisäksi arvioidaan tasapainon ja tahdin säilyminen tempovaihteluissa. Hevosen on liikuttava yhtä uraa suorilla linjoilla. 4. Laukan tempot: 4.1. Harjoituslaukassa hevosen on liikuttava irtonaisena ja tasapainossa koulutusasteelle sopivassa muodossa. Takaosan liikkeen on oltava eloisa, takajalkojen on taivuttava ja seurattava etujalkojen uraa. Kuolaintuntuman on oltava pehmeä ja tasainen. 4.2. Askelten pidentäminen on harjoituslaukan ja keskilaukan välimuoto, kun hevonen ei koulutustasoltaan ole vielä riittävän kehittynyt keskilaukkaan.
7 4.3. Kootussa laukassa hevosen ryhti kohoaa ja askel on lyhyempi ja liike kevyempi kuin muissa laukkatempoissa. Etuosan keveys, lapojen irtonaisuus ja takajalkojen liikkeen eloisuus lisääntyvät. Kuolaintuntuman tulee säilyä kevyenä. 4.4. Keskilaukassa hevonen liikkuu jonkin verran eloisammassa tempossa turpa luotiviivan edessä. Hevonen saa hieman laskea päätänsä ja kaulaansa. Sen askelpituuden tulee olla matkaavoittavampi kuin harjoituslaukassa. Tahdin on säilyttävä säännöllisenä ja liikkeen tasapainoisena. 4.5. Lisätyssä laukassa hevonen liikkuu mahdollisimman matkaavoittavin askelin, säännöllisesti ja lennokkaasti säilyttäen laukan tahdin. Ratsastaja antaa hevosen jonkin verran venyttää ja laskea kaulaansa. Hevonen säilyttää peräänannon. Takaosa työntää tarmokkaasti ja etuosa pysyy kevyenä. Siirtymisissä keskilaukasta ja lisätystä laukasta koottuun laukkaan tulee tahdin säilyä samana. 4.6. Vastalaukka on liike, jossa ratsastaja esimerkiksi kaarevalla uralla vasemmalle pyytää hevostaan laukkaamaan oikeata laukkaa. Vastalaukka on tasapainoa kehittävä liike. Vastalaukassa kaarevalla uralla hevonen liikkuu tasaisella kuolaintuella ja asetettuna laukan puolelle. Ratsastajan tulee luontevasti istuen säilyttää hevosen liike sujuvana. Hevosen takaosa ei saa poikittaa uralta. 4.7. Laukanvaihdossa käynnin kautta hevonen siirretään käyntiin ilman väliaskeleita ja kolmen, korkeintaan viiden, käyntiaskeleen kautta seuraa välittömästi siirtyminen uuteen laukkaan. 4.8. Laukanvaihto askeleessa tapahtuu liitovaiheen aikana, etu- ja takajalkojen vaihtaessa samassa askeleessa siten, että liike tulee takaosalta. Etuosa on kevyt ja lavat ovat irtonaiset. Hevosen on pysyttävä suorana ja tasapainoisena, askeleen kevyenä, rauhallisena ja tahdikkaana. Laukanvaihto askeleessa voidaan suorittaa myös sarjoina joka neljännellä, joka kolmannella, joka toisella tai jokaisella askeleella. Laukanvaihtosarjoissa on kokoamisaste jonkin verran koottua laukkaa vapaampi liikkeen sujuvuuden ja keveyden säilyttämiseksi. Laukanvaihtojen tarkoituksena on osoittaa hevosen herkkää ja kuuliasta reagointia ratsastajan antamille laukanvaihtoavuille. 206. Peruutus 1. Peruutuksessa hevonen siirtää jalkojaan diagonaalisesti siten, että etujalka nousee hieman ennen takajalkaa. Jalkojen on noustava selvästi irti maasta ja pysyttävä suoralla linjalla. 2. Peruutuksessa ja sitä edeltävässä pysähdyksessä hevosen tulee säilyttää peräänanto ja eteenpäinpyrkimys. 3. Hätäily tai ennakoiminen liikkeen aloittamisessa, käden vastustaminen tai kuolaintuntuman menettäminen, taipuminen ja poikittaminen suoralta linjalta, jäykät tai levällään olevat takajalat sekä etujalkojen laahaaminen ovat karkeita virheitä. 4. Peruutuksesta on siirryttävä ilman pysähdystä tai väliaskeleita suoraan ohjelmassa vaadittuun askellajiin. 5. Keinu on kahden peruutuksen yhdistelmä siten, että peruutusten välissä esitetään käyntiaskeleet. Se tulee esittää sujuvin siirtymisin sekä vaadituilla askelmäärillä.
8 207. Siirtymiset Siirtymiset eli tempon vaihtelut ja siirtymiset askellajista toiseen on esitettävä selvästi ohjelmassa määrätyssä pisteessä. Niiden tulee olla nopeita, mutta kuitenkin pehmeitä ja tahdikkaita. Askellaji ja tempo säilyvät tahdikkaina ja irtonaisina siirtymiseen saakka. Hevosen tulee säilyttää kuolantuntuma ja kantaa itsensä etuosa kevyenä edestä rauhallisena ja oikeassa asennossa. Samaa edellytetään myös siirtymisissä liikkeestä toiseen, esimerkiksi passage-piaffe-passage siirtymisissä. 208. Puolipidäte Puolipidäte on ulospäin tuskin havaittava ratsastajan istunnan, pohkeiden ja käden lähes samanaikaisen vaikutuksen yhteensovittaminen, jonka tarkoituksena on kiinnittää hevosen huomio ja valmistella sen tasapaino tulevaa liikettä varten tai siirtymistä temposta toiseen. Pyrkimyksenä on siirtää hevosen kantovoima sen takaosalle etuosan keventämiseksi ja tasapainon edistämiseksi. 209. Suunnanmuutokset 1. Kaarevilla urilla hevosen on liikuttava taipuneena tasaisesti koko rungostaan ratsastettavan tien mukaisesti. Sen on pehmeästi toteltava ratsastajan apuja ja askellajin, tahdin ja tempon on säilyttävä. 2. Suunnanmuutokset voidaan suorittaa seuraavilla tavoilla: a. Kulmankatkaisu Kulmankatkaisussa (ks. kuvaliite 4 kohta C) ratsastetaan kulmaan ja käännetään keskihalkaisijalle, josta edellisen pitkän sivun keskelle. b. Lyhyt ja pitkä diagonaali c. Puolivoltit ja puoliympyrät suunnan muutoksin, täyskaarto Täyskaarto ratsastetaan siten, että kaareva osa muodostaa puoliympyrän, jonka halkaisija on 10 m, ja uralle palataan suoralla linjalla ohjelmassa määrättyyn pisteeseen. d. Puolipiruetit ja takaosakäännökset e. Kiemuraurat f. Siksak suunnanmuutokset. Hevosen tulee suoristaa ennen suunnanmuutosta. Siksak on liike, jossa suoritetaan enemmän kuin kaksi sulkutaivutusta siten, että suunnanmuutos sisältyy liikkeeseen. 210. Ratsastettavat tiet (ks. kuvaliite 4) Ohjelmissa ratsastettavat kuviot ovat voltti, serpentiini ja volttikahdeksikko. 1. Voltti on ympyränmuotoinen tie, jonka halkaisija on 6, 8 tai 10 metriä. Jos halkaisija on yli 10 m, puhutaan ympyrästä ja sen halkaisija mainitaan erikseen. 2. Kiemuraura (serpentiini) muodostuu useammasta ympyränpuolikkaasta, joita yhdistää suora linja, jonka pituus vaihtelee ympyränpuolikkaan koosta (kaarien lukumäärästä) riippuen. Keskihalkaisijaa ylitettäessä hevonen suoristetaan lyhyen sivun suuntaiseksi. 3. Volttikahdeksikon molempien osien on oltava yhtä suuret ja ohjelmassa määrätyn kokoiset. Hevonen suoristetaan suunnanmuutoksessa. 211. Pohkeenväistö
9 1. Pohkeenväistön tarkoituksena on kehittää hevosen kuuliaisuutta ja ratsastajan eri apujen keskinäistä vaikutusta hevoseen. 2. Liike suoritetaan käynnissä tai harjoitusravissa. Pohkeenväistössä hevonen liikkuu rungostaan suorana sen verran liikkeen suunnasta poispäin asetettuna, että ratsastaja näkee sen sisäsilmäkulman ja sieraimen reunan. Sisäpuoliset jalat astuvat ristiin ulkopuolisten editse. Pohkeenväistö voidaan ratsastaa lävistäjällä, jolloin hevosen tulee olla mahdollisimman yhdensuuntainen pitkän sivun kanssa kuitenkin niin, että etuosa hieman johtaa liikettä. Eteenpäinpyrkimyksen, tempon ja tahdin on säilyttävä. Jos pohkeenväistö suoritetaan pitkällä sivulla tai keskihalkaisijalla, hevosen tulee liikkua noin 35 asteen kulmassa ratsastettavaan tiehen nähden. 212. Sivuliikkeet (ks. kuvaliite 3) 1. Sivuliikkeiden tarkoitus on kehittää ja lisätä takaosan työskentelyä ja siten myös kokoamista. 2. Kaikissa sivuliikkeissä (avotaivutus, travers, renvers ja sulkutaivutus) hevonen liikkuu kevyesti taivutettuna etu- ja takaosa kahdella eri uralla. 3. Taivutuksia ei saa liioitella. Tahdin, tasapainon ja liikkeen sujuvuuden tulee säilyä. 4. Sivuliikkeissä askeleen on pysyttävä säännöllisenä. Lennokkuuden ja tahdin on säilyttävä tasaisena ja liikkeen tasapainoisena. Lennokkuus kadotetaan, jos ratsastaja keskittyy ainoastaan taivuttamiseen ja hevosen ratsastamiseen sivusuunnassa. 5. Avotaivutus suoritetaan kootussa ravissa. Avotaivutuksessa hevonen on kevyesti taivutettu ratsastajan sisäpohkeen ympäri. Hevonen astuu sisäetujalalla ulkoetujalan edestä ristiin ja sisätakajalka siirtyy ulkotakajalan eteen kohti ulkoetujalkaa. Avotaivutuksessa hevonen liikkuu asetettuna poispäin liikkeen kulkusuunnasta. Takaosa seuraa ratsastettavaa uraa ja etuosa kulkee uran sisäpuolella. Hevonen muodostaa noin 30 asteen kulman kuljettavaan tiehen nähden. 6. Sulkutaivutuksessa uraa pitkin (travers) hevonen on taivutettuna ratsastajan sisäpohkeen ympäri. Etuosa kulkee uralla ja takaosa uran sisäpuolella siten, että ulkojalat astuvat sisäjalkojen editse ristiin. Hevonen on asetettuna ja taivutettuna liikkeen suuntaan. Liike suoritetaan joko kootussa ravissa tai kootussa laukassa. Hevonen muodostaa noin 35 asteen kulman ratsastettavaan tiehen. Edestä ja takaa katsottuna hevonen liikkuu neljällä uralla. Liikkeen tarkoitus on esittää sujuva koottu raviliike suoralla linjalla oikein taivutetulla hevosella. Etu- ja takajalat astuvat ristiin, tasapainon ja tahdin säilyessä. 7. Vastataivutus (renvers) ratsastetaan kuten edellä kuvattu sulkutaivutus, mutta takaosa kulkee uralla ja etuosa uran sisäpuolella. Tarkoituksena on esittää sujuvaa koottua ravia suoralla linjalla taivutuksen ollessa suurempi kuin avotaivutuksessa. Etu- ja takajalat astuvat ristiin, tahdin ja tasapainon säilyessä. 8. Diagonaalilla suoritettavassa sulku-taivutuksessa ( half-pass ) hevosen tulee olla kevyesti taivutettu sisäpohkeen ympäri niin, että se katsoo liikkeen suuntaan. Tahdin ja tasapainon on säilyttävä koko liikkeen ajan samalla kuin lennokkuus ja takaosan, erityisesti sisätakajalan, aktiivisuus säilyvät. Näin hevosen lavat säilyvät liikkuvina ja irtonaisina ja liike on vaivattoman ja näyttävän näköinen. Hevosen tulee olla lähes yhdensuuntainen pitkän sivun kanssa, etuosan johtaessa hieman liikkeen ja taivutuksen suuntaan. Liike voidaan suorittaa kootussa ravissa, kootussa laukassa tai kür-ohjelman osana esitettäessä passagessa.
10 Ravissa ulkojalat astuvat sisäjalkojen editse ristiin. Laukassa askel vie samanaikaisesti eteen ja sivulle. Ravissa esitetyn sulkutaivutuksen tarkoituksena on esittää sujuvaa, tahdikasta koottua ravia diagonaalisella linjalla. Hevosen tulee olla taipuneempi kuin avotaivutuksessa. Tahdin ja tasapainon tulee säilyä. Laukassa liikkeen tarkoituksena on kehittää laukan kokoamista ja jäntevyyttä liikkeen jatkuessa sujuvana eteen ja sivulle ilman pienintäkään häiriötä tahdissa tai tasapainossa, hevosen samalla taipuessa pehmeästi ja kuuliaisesti. 213. Täyskäännökset, piruetti ja puolipiruetti 1. Täyskäännös takaosalla pysähdyksestä pysähdykseen Käännöksen alussa sallitaan muutama askel eteenpäin. Käännöksen aikana hevonen liikkuu käännöksen keskipisteen ympäri siten, että sisätakajalka pysyy keskipisteen lähellä hevosen astuessa sen ympäri selvästi nelitahtisessa käynnissä. Hevonen siirtää etujalkoja ja ulkotakajalkaa sisätakajalan ympäri, jolla se polkee tahdikkaasti painopisteen suuntaisesti astuen samaan pisteeseen tai vain hieman sen eteen. Käännöksen jälkeen hevonen tuodaan takaisin uralle viistosti eteenpäin ennen toista pysähdystä. Hevonen palaa uralle ilman, että takajalat astuvat ristiin. Hevonen on käännöksen aikana asetettu käännöksen suuntaan. 2. Piruetti, puolipiruetti Tämä käännös ratsastetaan muilta osin samalla tavalla kuin täyskäännös pysähdyksestä, sillä erolla, että hevonen ei pysähdy ennen ja jälkeen käännöksen. Käyntiaskeleita lyhennetään ennen käännöstä. 3. Piruetissa (puolipiruetissa) hevosen etujalat ja ulkotakajalka liikkuvat keskipisteenä polkevan sisätakajalan ympäri 360 astetta (puolipiruetissa 180 astetta). 3.1 Piruetti (puolipiruetti) suoritetaan tavallisesti kootussa käynnissä tai kootussa laukassa, mutta se on mahdollista suorittaa myös piaffessa. 3.2 Piruetissa (puolipiruetissa) kääntöpisteenä on sisätakajalka, joka jokaisella askelella tahdin säilyttäen nousee ja laskee samaan jälkeen tai vähän sen eteen. Käännöksen aikana tulee ulkotakajalan astua eteenpäin sisätakajalan ympäri etujalkojen astuessa kaariuraa pitkin siten, että ulkoetujalka astuu sisäetujalan etupuolelle. 3.3 Kaikissa pirueteissa (puolipirueteissa) hevonen on lievästi taivutettuna liikkeen suuntaan. Hevosen tulee säilyttää pehmeä tahdikas liike. Kuolaintuntuma säilyy kevyenä ja hevosen niskan tulee koko liikkeen ajan pysyä korkeimpana kohtana. 3.4 Pirueteissa (puolipirueteissa) hevosen tulee kevyellä kuolaintuntumalla pysyen pyrkiä eteenpäin ja sen takaosan työskentelyn on säilyttävä. Sen takaosa ei saa kaatua käännöksestä eikä siirtyä taaksepäin. 3.5 Laukkapirueteissa (puolipirueteissa) etuosan keveyden tulee säilyä liikettä valmisteltaessa ja kokoamisastetta nostettaessa. Hevosen takaosa on hyvin koottuna. Sen takajalkojen nivelet taipuvat, takaosa painuu syvemmälle alle ja takaosa kantaa voimakkaammin. Piruettiin (puolipiruettiin) kuuluvat oleellisena osana sitä edeltävät ja seuraavat laukka-askeleet. Niiden on oltava aktiivisia ja hyvin koottuja juuri ennen piruettia ja tasapainoisia ja tahdikkaita heti piruetin jälkeen. Piruetteja (puolipiruetteja) arvosteltaessa on kiinnitettävä huomiota liikkeen pehmeyteen, keveyteen, tahdikkuuteen ja säännöllisyyteen sekä siirtymisten täsmällisyyteen ja joustavuuteen. Laukkapiruetissa (puolipiruetissa) tarkkaillaan myös tasapainoa, ilmavuutta ja askelten lukumäärää. Piruetti tulisi suorittaa 6-8 askeleessa ja puolipiruetti vastaavasti 3-4 askeleessa. (katso liite: Kürin arvostelu).
11 3.6. Hevosen tulee olla suora ja hyvin koottuna juuri ennen piruettia. Tasapainon tulee säilyä läpi liikkeen. 3.7 Käännös takaosalla käynnistä. Nuorilla hevosilla, jotka eivät vielä kykene esittämään koottua käyntiä käännös takaosalla on liike, joka valmistelee hevosta kokoamiseen. Liike esitetään keskikäynnistä ja se valmistellaan puolipidättein, joiden avulla askeleita hieman lyhennetään ja takaosan toimintaa aktivoidaan. Hevonen ei pysähdy ennen käännöstä eikä sen jälkeen. Käännös takaosalla voidaan esittää hieman suuremmalla säteellä (n. ½ m) kuin piruetti (ts. täyskäännös takaosalla). Tahtia, tuntumaa, aktiivisuutta ja suoruutta koskevat vaatimukset ovat yhteneväiset piruetin kanssa. 4. Työskentelypiruetti laukassa Työskentelypiruetissa ratsukon tulee osoittaa kykyä laukan kokoamiseen. Liike valmistellaan puolipidättein, joiden avulla laukkaa lyhennetään ja takaosan toimintaa aktivoidaan. Työskentelypiruetti voidaan esittää suuremmalla säteellä (n. 2-4 m) kuin varsinainen piruetti. Käännöksen astemäärä määräytyy ratsastettavan ohjelman mukaan. Tahtia, tuntumaa, aktiivisuutta ja suoruutta koskevat vaatimukset ovat yhteneväiset piruetin kanssa 214. Passage 1. Passage on erittäin koottua ravia korkein, ilmavin, erittäin tahdikkain, diagonaalisesti säännöllisin askelin. Liikkeelle on luonteenomaista hevosen jalkojen kaikkien nivelien pehmeä taipuisuus ja takaosan voimistunut toiminta. Askeleessa on selkeä ja ilmava lepovaihe. 2. Hevosen etukavion tulisi nousta likimain etusäären keskikohdan korkeudelle ja takakavion hiukan vuohisen yläpuolelle. 3. Kauniisti kaartuneen niskan tulee olla korkeimpana kohtana ja otsalinjan lähestyä luotiviivaa ja kuolaintuntuman säilyessä kevyenä. Hevosen tulee siirtyä pehmeästi, tahdikkaasti ja luontevasti passagesta piaffeen ja toisinpäin, lennokkuuden säilyessä. 4. Epäsäännöllisyys liikkeessä tahtirikko, maahansidottu takaosa, huojunta etu- tai takaosalla, sekä jalkojen nykivä liike ovat karkeita virheitä. Passagen tarkoituksena on esittää korkeinta mahdollista kokoamisastetta ja joustoa, tahti ja ilmavuus liikkeessä säilyttäen. 215. Piaffe 1. Piaffe on erittäin koottua ja tahdikasta ravia, josta saa vaikutelman liikkeen pysymisestä paikallaan. Hevosen takaosan tulee laskea, painua syvemmälle alle ja säilyttää eloisa, voimakas poljenta tehden mahdolliseksi etuosan kevenemisen ja mahdollisimman suuren lapojen irtonaisuuden. Ristikkäiset jalkaparit nousevat ja laskevat vuorotellen tasaisessa tahdissa. 1.1 Hevosen etukavion tulisi nousta etusäären puolivälin korkeudelle ja takakavion suunnilleen vuohisen korkeudelle. 1.2 Kauniisti kaartuneen niskan tulee olla korkeimpana kohtana, otsalinjan luotiviivan suuntaisena. Kuolaintuntuman tulee säilyä kevyenä. Liike on elastista, tahdikasta ja harmonista. 1.3 Piaffen tulee olla eloisaa ja ilmavaa, ja hevosen on säilytettävä tasapainonsa. Vaikka liikkeelle on ominaista pysyminen lähes paikallaan, hevonen on oltava koko ajan valmis vastaamaan ratsastajan eteenpäin pyytäviin apuihin.
12 1.4 Siirtyminen hiukankin taaksepäin, epäsäännöllinen poljenta takaosalla, ristiin astuvat etujalat sekä etutai takaosan huojunta ovat karkeita virheitä. Kiireisin ja erikorkuisin tai epäsäännöllisin askelin ilman tahtia suoritettua liikettä tai askeleita ilman piaffelle luonteenomaista lepovaihetta askeleessa ei hyväksytä. Piaffen tarkoituksena on esittää korkeinta mahdollista kokoamisastetta antaen samalla vaikutelma paikallaan pysymisestä. 216. Lennokkuus ja kuuliaisuus 1. Lennokkuudella tarkoitetaan tarmokkaasta takaosan toiminnasta syntyvää hallittua, voimakasta ja näyttävää liikkumista sekä eteenpäinpyrkimystä. Parhaimmillaan se ilmenee hevosen selän elastisuutena ja jäntevyytenä sekä kuolaintuntuman pehmeytenä ja joustavuutena. 1.1 Lennokkuudella ei tarkoiteta kovaa vauhtia, sillä nopeassa liikkeessä tahti usein kiihtyy, askel lyhenee ja siitä tulee matala ja maahansidottu. Lennokkaassa liikkeessä takajalkojen työskentely säilyy jäntevänä ja voimakkaana ja liike ilmavana. Lennokkaalle liikkeelle on ominaista selkeä liitovaihe. Hevonen ehtii levätä askeleessaan. Koottu ravi ei ole passagea eikä passage koottua ravia. 1.2 Lennokkuus on hyvän kokoamisen edellytys ravissa ja laukassa. Jollei ole lennokkuutta, ei ole mitään koottavaa. 2. Kuuliaisuus ei saa olla pakonomaista tottelemista, vaan sen on tultava esiin tarkkaavaisuutena, halukkuutena ja luottavaisuutena koko hevosen olemuksessa sekä eri liikkeiden suorittamisen keveytenä ja helppoutena. Kuolaintuntuman on oltava pehmeä ja kevyt, suun kiinni ja niskan pehmeässä peräänannossa ilman ratsastajan käden vastustelua. Hevonen ei saa liikkua ns. kuolaimen yllä eikä alla. 2.1 Kielen ulostyöntäminen ja kielen vetäminen kuolaimen yli tai hampaiden narskuttaminen ja hännällä piiskaaminen ovat osoituksia hevosen hermostuneisuudesta, jännityksestä tai vastustelusta, joka on otettava huomioon ko. liikkeen arvostelussa sekä yleisvaikutelman kohdassa 3 (kuuliaisuus). 2.2 Kuuliaisuutta arvosteltaessa tulee ensisijaisesti huomioida hevosen yhteistyökyky ja -halu. Hevosen tulee ymmärtää mitä siltä odotetaan ja sen tulee reagoida ratsastajan apuihin ilman pelkoa tai jännitystä. 2.3 Hevosen suoruus, pyrkimys liikkua "ylämäkeen" ja tasapaino mahdollistavat hevosen säilymisen ratsastajan pohkeen edessä sekä pyrkimyksen eteenpäin kohti kuolaintuntumaa itsensä samalla kantaen. Nimenomaan nämä seikat luovat mielikuvan harmoniasta ja keveydestä. Ohjelman mukaisten vaatimusten ja tehtävien suorittaminen on kuuliaisuuden tärkein mittari. 217. Kokoaminen Kokoamisen tarkoitus on: a) kehittää ja vakiinnuttaa hevosen luonnollista tasapainoa ja kantovoimaa ratsastajan painon alla b) kehittää hevosen kykyä laskea takaosansa ja siten lisätä sen kantovoimaa niin, että etuosa kevenee ja lapojen irtonaisuus lisääntyy. c) koota hevosen keveys ja voima, jotta se olisi helppo ja miellyttävä ratsastaa. Kokoamisastetta kehittävät parhaiten sulkutaivutukset ja avotaivutus (ks. 412.) sekä puolipidätteet (ks. 408.).
13 Kootuissa askellajeissa hevonen taivuttaa takajalkoja voimakkaammin alleen. Ratsastaja vaikuttaa istunnallaan ja pohkeellaan hetkellisin mutta usein toistuvin avuin, pyytäen hevosta eteenpäin kohti kättä. Pidätteiden tulee päästää riittävä määrä energiaa eteenpäin. Kokoamista ei saada aikaan lyhentämällä askelta liian tiukoilla ohjasotteilla vaan aktivoimalla takajalkoja istunnalla ja pohkeella. Takajalat eivät kuitenkaan saa siirtyä liian kauas eteen hevosen alle, koska silloin tasapaino saattaa järkkyä ja liike vaikeutua. Toisaalta hevonen, joka ei halua tuoda takajalkoja alleen, ei koskaan pysty hyväksyttävään kokoamiseen, jolle on luonteenomaista helppous kantaa itsensä voimakkaasti toimivan takaosan johdosta. Pään ja kaulan asento kootuissa askellajeissa on riippuvainen koulutus tasosta ja jossain määrin myös hevosen rakenteesta. Kaulan kaaren tulee nousta luontevasti ja muodostaa harmoninen kaari säästä niskaan, joka on korkeimpana kohtana. Turpa pysyy hieman luotiviivan edessä. Ajoittain, ratsastajan tehostaessa apujaan kootakseen hevostaan, turpa voi olla enemmän tai vähemmän luotiviivalla. (vertaa kohdat 401.6, 402.1 ja 408). 218. Ratsastajan istunta ja apujenkäyttö 1. Ratsastajan apujen tulee olla pehmeät ja niin näkymättömät kuin mahdollista. Apujen käytössä ei saa esiintyä väkivaltaisuutta. Ratsastajan tulee istua hyvässä tasapainossa syvällä satulassa ristiselkä ja lantio pehmeän jäntevänä. Reisien ja pohkeiden tulee ojentua alaspäin niin, että jalkaterä on vaakatasossa, joustava nilkka päästää kantapään painumaan alas. Pohkeiden tuntuma säilyy tasaisena. Selän ja kylkien on oltava suorat, mutta ne eivät saa olla jännittyneet. Olkavarsien ja kyynärpäiden tulee säilyttää tuntuma ratsastajan vartaloon. Käsien selkäpuolet muodostavat suoran linjan käsivarren kanssa. Käsi on nyrkissä ja peukalot ovat ylimpänä. Kädet on pidettävä alhaalla, mutta kuitenkin irti hevosesta ja toisistaan. Pään ja kaulan asennon on oltava vapaa ja luonnollinen. Ainoastaan tällaisella istunnalla ratsastajan on mahdollista vaikuttaa hevoseensa tehokkaasti ja kehittää sitä oikein. 2. Ratsastajan oikealla istunnalla on pehmeän kuolaintuntuman ja pohkeiden käytön ohella merkittävä vaikutus hevosen liikkumiseen. Vain sellainen ratsastaja, joka pitää ristiselkänsä, lantionsa ja reisien lihakset pehmeän jäntevinä, voi oikealla tavalla vaikuttaa hevoseen. (402.2, 408. ja 416.3) 3. Ohjat pidetään molemmissa käsissä, jollei ohjelmassa ole toisin määrätty. Ohjelman päätyttyä, vapain ohjin radalta poistuessaan ratsastaja saa halutessaan irrottaa toisen käden ohjista. Vapaavalintaisessa Kür-ohjelmassa voidaan esittää liikkeitä ohjat yhdessä kädessä. Kts. myös Liite 1 Kür-ohjelman vaikeusasteen arviointiohjeita kohta 5. 4. Maiskuttaminen tai muun ääniavun käyttäminen toistuvasti on vakava virhe. Maiskuttaminen aiheuttaa kahden pisteen vähennyksen siitä arvosanasta, jonka ratsukko muutoin olisi ao. tehtävästä saanut. Maiskuttamisen tulee näkyä myös ratsastajan apujenkäyttöä koskevassa yleisarvosanassa. Se tulee huomioida vähennyksenä 230.6.2 mukaan. 219. Varalla II KILPAILUJEN JÄRJESTELYJÄ JA KILPAILIJOITA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
14 220. Turvallisuus 1. Eläinlääkärin paikallaolo kilpailuissa ei ole pakollista muutoin kuin arvokilpailujen varsinaisen hevostarkastuksen ajan. Muutoin riittää, että päivystävä eläinlääkäri on saatavissa paikalle ilman kohtuutonta viivytystä. 2. Ambulanssin ja / tai lääkärin paikallaolo kilpailupaikalla ei kouluratsastuskilpailuissa ole pakollista. 3. Kilpailualueella on käytettävä hevosta talutettaessa aina kuolaimia. 221. Kouluratsastusohjelmat 1. SRL:n hallituksen tehtävänä on antaa ja vahvistaa kouluratsastusohjelmat sekä huolehtia niiden jakelusta. 2. Kouluratsastuskomitea hyväksyy ja julkaisee 3.tason ja sitä ylempien kilpailutasojen kutsut. 222. Osallistumisoikeus 1. 3-tason ja sitä korkeammat kouluratsastuskilpailut ovat avoimet senioreille, nuorille ratsastajille, junioreille ja poni- ja lapsiratsastajille (kts. KS I, 8 Kilpailija). Osallistuakseen 3-tason tai sitä ylempien tasojen Helppo A -luokkiin kilpailuihin tulee ratsukon olla saavuttanut 60 % tulos vähintään Helppo A-tasoisesta luokasta 2-tason kilpailussa. 3-tason tai sitä ylempien tasojen Vaativa B -luokkiin osallistuminen edellyttää vähintään 62 % tulosta Helppo A-luokasta 3- tai sitä ylemmältä tasolta tai 62 % tulosta Vaativa B-luokasta 2-tasolla. 3-tason ja sitä ylempien kilpailujen Vaativa A- ja sitä korkeampiin luokkiin osallistuminen edellyttää vähintään 62 % tulosta vähintään 3- tason Vaativa B-luokasta. Tulos tulee olla saavutettu ennen 3-tason kilpailun ilmoittautumisajan päättymistä. Mainitut rajoitukset eivät koske ikäluokille (ponit, lapset, juniorit, nuoret ratsastajat) rajattuja luokkia eivätkä nuoria hevosia niille avoimissa luokissa. Vanhan kilpailujärjestelmän aikana aluekilpailussa saavutettu kvaali oikeuttaa osallistumiseen 3-5 tason kilpailuihin. 3-tason kilpailuun voidaan ottaa mukaan kvaaliluokka, joka on avoin niille ratsukoille, joilla ei muutoin ole 3-tason kilpailemiseen oikeuttavaa tulosta. Ratsastajat, joilla on vähintään 62 % hyväksytty tulos vähintään Intermediaire I tasolta viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana voivat ottaa osaan kaikkiin kilpailuihin kaikilla hevosilla, ilman erillistä 2-tason kvaalitulosta. Kür-ohjelmassa saavutettu tulos ei kelpaa kvaalitulokseksi millään kilpailu tasolla. Ratsastaja vastaa aina omasta kilpailukelpoisuudestaan. Alaikäisen ratsastajan osalta vastuu on huoltajalla. 2. Osallistuakseen 3-5-tason Helppo B- luokkiin ratsukon tulee saavuttaa vähintään 62 % tulos 2-tason Helppo B- luokasta. Suomenhevosille rajattuihin 3-tason Helppo B- luokkiin osallistuakseen ratsukon tulee saavuttaa vähintään 62 % tulos 2-tason Helppo B- luokasta. 3. SM- ja mestaruuskilpailuihin osallistumisesta on omat sääntönsä. 4. Poniratsastajan alaikäraja 3-tason ja sitä ylemmissä kouluratsastuskilpailuissa on 10 vuotta. 2-tason kilpailuissa poniratsastajan alaikäraja on 8 vuotta, hevosella kilpailtaessa 10 vuotta.
15 5. Poniratsukot saavat osallistua poni, juniori ja avoimiin luokkiin. 6. Ratsastaja saa kilpailla lapsiratsastajana sen vuoden alusta, jona hän täyttää 12 vuotta sen vuoden loppuun, jonka hän täyttää 14 vuotta. Lapsiratsastajana pidetään ikärajat täyttävää ratsastajaa, joka 2-tason kilpailuissa lapsiratsastaja saa kilpailla sen vuoden alusta, jona hän täyttää 10 vuotta. 7. Lapsiratsastajat saavat osallistua avoimiin sekä junioreille avoimiin helppo A luokkiin (ja sitä alempiin luokkiin) sekä lapsiratsastajille avoimiin luokkiin. 2-tason kilpailuissa lapsiratsastaja saa osallistua avoimiin ja junioreille avoimiin vaativa B luokkiin. 2-tason kilpailuissa kaikki helppo A-luokat ovat aina avoimia lapsiratsastajille (pl. erityisryhmille avoimet luokat, ellei ao. erityisedellytys täyty). 2-tason helppo A-luokissa luokkakohtaiset tulos- sijoitus- ym. rajoitukset eivät koske lapsiratsastajia, vaan heillä on aina osallistumisoikeus. 8. Ratsastaja saa kilpailla juniorina sen vuoden alusta, jona hän täyttää 14 sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 18 vuotta. 2-tason kilpailuissa juniorin alaikäraja on 12 vuotta. 9. ParaVammaisratsastuskilpailusääntöjen mukaisen paravammaisratsastusluokituksen saanut ratsastaja voi käyttää kaikissa kotimaan kouluratsastuskilpailuissa apuvälineitä, jotka on merkitty hänen henkilökohtaiseen paravammaisratsastajan kilpailukorttiin. Kilpailijan velvollisuus on esittää kilpailukorttinsa kilpailukansliassa sekä informoitava ko. luokkien päätuomaria. Ratsastaja ei ole pakotettu käyttämään kaikkia hänelle sallittuja apuvälineitä. Näkövammainen ratsastaja on velvollinen toimittamaan tarvitsemansa apuvälineet kilpailupaikalle muita ratsukoita häiritsemättä ja kilpailuolosuhteita tai aikatauluja muuttamatta. Pararatsastaja voi suorittaa alku- ja lopputervehdyksen pelkällä pään nyökkäyksellä, irrottamatta kättään ohjasta. Vapaassa ja/tai keskikäynnissä vammaisratsastajan ei ole pakko pidentää ohjia, vaan hän voi antaa hevoselle vapauden kaulan venytykseen kumartamalla ylävartalolla eteenpäin. Kaikilta ratsastajilta ei edellytetä kannuksia. Kannusten käyttö ei ole pararatsastajille pakollista. Mikäli kilpailujen yhteydessä järjestetään sekä koulu- että vammais pararatsastusluokkia, voi vammaisratsastaja osallistua halutessaan molempiin Muilta osin vammaispararatsastaja noudattaa voimassaolevia kouluratsastussääntöjä. 223. Hevonen Sama hevonen / poni saa tehdä korkeintaan kaksi suoritusta kilpailupäivänä. 2-tason kilpailuiden Helppo B tai sitä alemmissa luokissa hevonen / poni voi osallistua samaan luokkaan kahdesti (eri ratsastaja). Ponin tulee olla 6-vuotias osallistuakseen FEI tasoisiin poniluokkiin. Nuoreksi hevoseksi katsotaan 5-7 vuotiaat hevoset. 4-vuotiaille hevosille voidaan järjestää omia erityisluokkia. 4-vuotias hevonen saa tehdä yhden Helppo B-tasoisen suorituksen kilpailupäivänä. Jos hevonen osallistuu kilpailupäivänä Intermediate I tai sitä korkeampaan luokkaan, ei se samana päivänä voi startata muissa luokissa.
16 Hevosen tulee olla 6-vuotias osallistuakseen vaativa B-tasoiseen luokkaan, 7-vuotias osallistuakseen Vaativa A/ Prix St Georges/Intermediate I tasoiseen luokkaan. Osallistuakseen vaikeampiin kuin Intermediate I-luokkiin tulee osallistuvan hevosenolla vähintään 8-vuotias. Hevosen ikä lasketaan sen syntymävuoden alusta. 224. Aikataulu 1. Luokkaa edeltävänä päivänä julkaistaan aikataulu, josta ilmenee kunkin kilpailijan lähtöaika. Julkaistua aikataulua on pyrittävä noudattamaan, ja kilpailija on velvollinen lähtemään aikaisintaan sen mukaisesti. Vaihtoehtoisesti kilpailijat voidaan jakaa ryhmiin, jolloin kunkin ryhmän ensimmäinen ratsukko saa tarkan lähtöajan ja muut arvioivat oman aikansa sen mukaan. Mikäli aikataulun julkaisemisen jälkeen siinä mainittu kilpailija jättää ilman pätevää syytä suorituksen suorittamatta, voidaan hänelle määrätä rangaistus. Mikäli ratsastaja osallistuu luokkaan tai kilpailuun useammalla hevosella, tulee hänen suoritustensa väliin jäädä vähintään 30 minuuttia. 2. Ratsastaja ei ole velvollinen aloittamaan suoritustaan aikaisemmin kuin aikaohjelman perusteella arvioituna lähtöhetkenä. 3. Luokkaan osallistuva kilpailija ei saa toimia esiratsastajana ko. luokassa. 225. Lähtöjärjestyksen määräytyminen 1. Lähtöjärjestyksen määrää kilpailujen järjestäjä arpomalla. Lähtöjärjestyksestä voidaan poiketa tuomariston puheenjohtajan erittäin painavien syiden perusteella myöntämällä luvalla. 226. Ratsastajan paino 1. Painomääräyksiä ei ole. 227. Kilpailuasu 1. Ratsastajan tulee lähtökohtaisesti aina ratsailla ollessaan käyttää hyväksyttyä turvakypärää. Ilman turvakypärää tapahtuva ratsastus tulee estää. Yli 26 22-vuotias ratsastaja voi ratsastaessaan yli 7-vuotiasta hevosta, halutessaan käyttää luokan vaikeustason mukaisesti silinteriä tai knallia. Tämä koskee varsinaisen kilpailusuorituksen lisäksi vain varsinaista verryttelyä ennen suoritusta sekä matkaa tallista kilpailukentälle ja takaisin talliin. (Huom: Ratsastajaa pidetään 26 -vuotiaana sen vuoden alusta, kun hän täyttää 26 vuotta.) Poikkeussäännöstä huolimatta suositellaan, että ratsastajat käyttäisivät oman turvallisuutensa vuoksi aina hyväksyttyä turvakypärää. Nk. Turvasilinterin osalta sovelletaan silinteriä koskevia määräyksiä. 2. Kilpailuasuna on ratsastuspuku: ratsastustakki, vaaleat housut, ratsastussaappaat tai ratsastuskengät ja sileävartisen saappaanvarret, kypärä, knalli tai silinteri, valkoiset, luonnonvalkoiset tai takin väriset käsineet, valkoinen/vaalea tai takin värinen plastrong, tai solmio, vaalea poolopusero tai vastaava. 1-tason kilpailuissa ratsastajalla tulee olla siisti kilpailuasu. 2- tason kilpailuissa helppo B-luokista alkaen virallinen kilpailuasu. Vaativissa ja vaikeissa luokissa tumma ratsastustakki tai frakki, vaaleat housut, mustat tai takin väriset
17 ratsastussaappaat, musta tai takin värinen knalli tai silinteri (aina frakin kanssa). Ratsastaja voi turvallisuussyistä halutessaan käyttää hyväksyttyä turvakypärää. Frakin käyttö on sallittu vaativa A-tason ja sitä vaikeimmissa luokissa, poikkeuksena juniorit, jotka saavat mestaruuskilpailuissa käyttää frakkia. Ratsastajan varusteiden koristelu tulee olla hillittyä ja asianmukaista. Ylimääräistä koristelua tulee välttää. Ratsastaja voi halutessaan käyttää turvaliiviä. Kilpailusuorituksen aikana turvaliivi on kuitenkin oltava ratsastustakin alla. Käytettäessä nivelsuitsitusta sekä kaikissa helppo A tasoisissa luokissa (riippumatta suitsituksesta) käytetään aina kypärää. Junioreille avoimissa luokissa kypärän käyttö on pakollista. Univormua kantavat henkilöt esim. sotilaat ja poliisit, saavat ratsastaa virallisessa virkapuvussaan (takkeineen). Heidän tulee kuitenkin aina noudattaa turvakypärästä annettuja määräyksiä. Metallista valmistetut kannukset kuuluvat kilpailuasuun. Poniratsastajat voivat halutessaan käyttää kannuksia poniluokissa. 1-tason kilpailuissa kannukset eivät ole pakolliset. Avoimissa luokissa 2-tasolla ja siitä ylöspäin kaikki ratsastajat käyttävät kannuksia. Poniratsastajan tulee aina käyttää hyväksyttyä kolmipistekiinnityksellä varustettua turvakypärää. Huonon sään vallitessa, tuomaristo voi antaa luvan ratsastaa sadetakissa tai muussa vedenpitävässä takissa. Kuumalla säällä voidaan ratsastajien antaa ratsastaa ilman ratsastustakkia. 3. Poniratsastajien sallitaan kilpailla ilman ratsastustakkia kaikissa poniluokissa paitsi SM-kilpailuissa. Ratsastuskenkien käyttö on sallittu ponikilpailuissa. Mikäli poniratsastaja käyttää kannuksia, ne saavat olla korkeintaan 2,5 cm:n pituiset (kansainvälisesti 3,5 cm). Ratsastettaessa FEI:n kulloinkin voimassaolevia poniohjelmia (esi-, joukkue-, henkilökohtainen ohjelma tai Kür Poniratsastajille) poniratsastaja saa käyttää 3,5 cm kannusta. Lapsiratsastaja saa käyttää kannuksia. Lapsiratsastajan kannus saa olla korkeintaan 3,5 cm pituinen. Kannusten tulee olla metallia ja tylppäkärkiset. Kannukset mitataan saappaan reunasta. Poni ja lapsiratsastajat eivät saa käyttää rissakannusta. 4. Kannuksen keskikohdasta lähtevän kannuksen kärjen tulee osoittaa suoraan kannuksen keskikohdasta taaksepäin. Kannus voi olla käännetty (vrt. joutsenkannus) mutta sen kärki ei saa osoittaa ylös- eikä sisäänpäin. Kannuksen varsien tulee olla sileät. Jos kannuksessa on rissa tai pykäläreunainen rissa, sen tulee pyöriä vapaasti ja pykälien tulee olla tylpät. Vaakasuunnassa pyörivä rissa sekä Impulse-kannus ovat sallittuja. Metallisen kannuksen nuppi voi olla pyöreä ja kovasta muovista valmistettu. Valekannukset ilman nuppia ovat sallitut. 5. Korvanappi ja/tai muu elektroninen kommunikaatioväline on kielletty suorituksen aikana. Mikäli ratsastaja käyttää tällaista kommunikaatiovälinettä, tulee hänen suorituksensa hylätä. Korvanappia tms. on kuitenkin sallittua käyttää verryttelyn aikana. 228. Satulointi ja suitsitus 1. Kouluratsastuskilpailuissa käytetään satulaa varusteineen sekä kanki- ja nivelkuolaimia niihin kuuluvine ketjuineen. Jalustimet eivät saa olla kokonaan eikä osittain suljetut eikä ratsastajan jalka ei saa olla millään tavoin kiinnitettynä jalustimeen (esim. magneetilla). Irrallista satulan suojusta ei saa käyttää eikä istuinosan pintamateriaali saa olennaisesti poiketa muusta satulasta.
18 Satulahuopa ei ole pakollinen. Sitä käytettäessä sen tulee olla valkoinen tai muutoin konservatiivinen väriltään. Satulahuovan tulee olla yksivärinen, reunat saa olla korostettu kontrastivärein. 2. Suitsitus ja turparemmi. Solkia ja pehmusteita lukuun ottamatta, suitsien on oltava valmistettu nahasta tai nahankaltaisesta materiaalista ja ne voivat olla pehmustetut. Nailonia tai muuta ei-metallista materiaalia voidaan käyttää vahvistamaan nahkaa, mutta nämä materiaalit eivät saa olla suorassa kosketuksessa hevosen kanssa. Elastiset lisäosat ovat sallittuja ainoastaan niska-ja/tai poskikappaleessa ja ne eivät saa olla suorassa kosketuksessa hevosen tai kuolaimen kanssa. Otsapanta on pakollinen. Niiden osien, jotka yhdistävät otsapannan suitsiin, tulee olla nahkaa tai nahankaltaista materiaalia. Niskaremmin tulee olla välittömästi korvien takana ja se saa kaartua hieman niskan päälle. Niskaremmiä ei koskaan saa asettaa kallon taakse. Leukaremmi on pakollinen paitsi silloin kun käytetään yhdistelmä turparemmiä tai Micklem-suitsitusta. Kanki- ja nivelsuitsituksen kanssa käytetään normaaleja, niihin kuuluvia ohjia. Ohjat tulee olla kiinnitetty kuolainrenkaaseen (tietyissä malleissa ja kankikuolaimessa kiinnitystä varten olevaan erilliseen renkaaseen) ja jokaiseen kuolainrenkaaseen kiinnittyy yksi ohja. Ohjien jatkeet eivät ole sallittuja. Ohjat eivät saa olla valmistettu köydestä eikä köydenomaisesta materiaalista. Käytettäessä nivelkuolainta saa turpahihnaa käyttää kuolaimen ylä- ja/tai alapuolella. Nivelkuolainta käytetään ylä- ja tai alaturparemmin, remonttiturparemmin, meksikolaisen turparemmin, yhdistelmä turparemmiä tai Micklem-tyyppisen turparemmin kanssa. Kankikuolaimen kanssa käytetään vain yläturparemmiä. Kankiketjussa saa käyttää kumista, nahkaista tai lampaankarvaista suojusta. Turparemmi ei koskaan saa olla niin kireällä, että se vahingoittaa hevosta. 3. Kuolaimet. Nivelkuolaimen, bridongin ja kankikuolaimen pinnan tulee olla tasainen ja kiinteä. Kierteiset ja vaijerikuolaimet ovat kiellettyjä. Kuolaimien kaikkien osien on oltava valmistettu metallista, jäykästä muovista tai kestävästä synteettisestä materiaalista ja ne voivat olla kumi-/ tai latexpäällysteisiä. Kuolainteippi ei ole sallittu. Kuolain ei saa mekaanisesti estää kieltä liikkumasta. Kaikkien kuolainten halkaisijan tulee olla sellainen, että se vahingoita hevosta. Kankikuolaimen suuosan paksuus on oltava vähintään 12 mm ja bridongin vähintään 10 mm. Nivelsuitsitusta käytettäessä suuosan paksuus tulee nuorten hevosten ja lasten luokissa olla vähintään 14 mm, poni- ja avoimissa luokissa vähintään 10 mm. Kuolaimen paksuus (halkaisija) mitataan suuosasta kuolainrenkaan tai varren läheisyydestä. Nivelkuolaimet voivat olla vapaasti pyörivällä kiinnityksellä, D-kiinnityksellä tai oliivikiinnityksellä. Nivelkuolaimet voivat olla yksi-, kaksi- tai kolmipalaisia ja niitä voidaan käyttää myös ylä- tai alavarrellisina, kokovarrella, varsikiinnityksellä tai varrellisena pyörivällä renkaalla. Pyörivä kiinnitys voi olla osin holkkimaisesti renkaan ympärillä. Joustavat kumi- ja synteettiset kuolaimet ovat sallittuja. Kolmipalaisen nivelkuolaimen keskiliitos voi olla holkki-, sylinteri- tai palloliitos. Liitoksen keskiosan tulee aina olla kiinteä eikä siinä osaa olla muita liikkuvia osia kuin rulla. Keskiosa voi olla taivutettu eri suuntaan kuin muu suuosa, reunojen tulee olla pyöristetyt eikä sillä saa olla kieliraudan vaikutusta. Kolmipalainen kuolain ja nivelkuolain, jossa on kiertyvä keskiosa, voidaan muotoilla siten, että kuolain antaa kielelle liikkumavapautta. Tämän muotoilun korkeus saa olla enintään 30 mm mitattuna kuolaimen alareunasta sen korkeimpaan kohtaan. Korotuksen levein osa tulee olla kohdassa, jossa kuolain koskettaa kieltä ja sen tulee olla vähintään 30 mm leveä. Yksinivelinen tai suorakuolain voidaan muotoilla vastaavasti kaarevaksi edellyttäen, että edellä kuvattuja mittoja noudatetaan.
19 Bridongi on nivelkuolain, jota käytetään yhdessä kankikuolaimen kanssa. Bridongin kiinnitys voi olla joko vapaasti pyörivä tai oliivi. Bridongin tulee olla joko kaksi- tai kolmipalainen. Holkki tai palloliitos ovat sallittuja. Liitoksen keskiosan tulee aina olla kiinteä eikä siinä osaa olla muita liikkuvia osia kuin rulla eikä liitoksella saa olla kieliraudan vaikutusta. Bridongin keskiosa ei saa olla lukkiutuva eikä keskiosalla saa olla suoran kuolaimen -vaikutusta. Joustava kumi- tai synteettinen kuolain ei ole sallittu. Kankikuolaimen alavarsi saa olla enintään 10 cm pitkä (suuosan alapuolelta mitattuna). Ylävarsi ei saa koskaan olla pitempi kuin alavarsi. Jos kankikuolaimessa on kääntyvä alavarsi, ei alavarsi saa olla enempää kuin 10 cm kuolaimen ollessa ääriasennossa. Kankikuolaimen varret voivat olla joko suorat tai S-malliset. Varret voivat olla pyörivät. Suuosa voi olla suora tai kielentilallinen. Kielentilan korkeus saa olla enintään 30 mm kielentilan alareunasta. Levein osa tulee olla siinä kohtaa missä kuolain koskettaa kieltä ja sen tulee olla vähintään 30 mm leveä. Kankiketju voi olla tehty metallista tai nahkasta tai niiden yhdistelmänä. Kankikoukut voivat olla joko irralliset tai kiinteät. Helpossa B:ssä tai sitä alemmissa luokissa käytetään aina nivelkuolainta. Muut luokat voidaan ratsastaa valinnaisesti joko nivel- tai kankikuolaimella, kuitenkin niin että junioreille, poneille ja lapsiratsastajille avoimet helppo A-luokat tulee aina ratsastaa nivelkuolaimilla sekä viralliset mestaruus- ja katsastusluokat, joissa juniorit, nuoret ratsastajat, U25-ratsastajat ja seniorit käyttävät kankisuitsitusta. JoukkueSMja aluemestaruuskilpailussa suitsitus on valinnainen, huomioiden kuitenkin asianomaisen ikäluokan vaatimukset. Jos poniratsukko osallistuu avoimeen helppo A-tasoiseen luokkaan tai sitä vaativampaan luokkaan, se käyttää aina nivelkuolainta. Nuorilla hevosilla voidaan käyttää aina nivelkuolainta. Jos ratsastettavassa ohjelmassa on erityismääräyksiä suitsituksen osalta, tulee tätä noudattaa. 4. Raippa ei saa olla mukana kilpailusuorituksen aikana. Verryttelyssä yhtä raippaa saa käyttää. Siirryttäessä verryttelyalueelta rataa ympäröivälle alueelle (tai jos rataan tutustuminen suoritetaan kiertämällä rata ennen suoritusta sisältäpäin) raippa on jätettävä pois uhalla, että ratsukolle langetetaan rangaistus (kts. rangaistukset 230). Poikkeuksellisesti Intermediate A, B ja II- sekä nuorten hevosten- luokissa ratsastaja saa pitää raipan mukanaan kilpailusuorituksen aikana. SM kilpailuissa ja nimetyissä katsastusluokissa raippa ei kuitenkaan ole sallittu. Kilpailualueella raippaa saa käyttää vain ratsastaja tai hevosen hoitaja ratsastaessaan, taluttaessaan tai juoksuttaessaan hevosta. Raipan enimmäispituus on 120 cm, poniratsukoilla 100 cm. 5. Kaikenlaiset lisävarusteet kuten kielihihna (tai vastaava), martingaali ja kaikki muunkinlaiset apuohjat, suitsien kumilevyt sekä muusta aineesta kuin sileästä nahasta oleva turpahihna kielletyt. Silmälappujen, hupun käyttö on kielletty. Pintelit ja suojat ovat kiellettyjä muutoin, paitsi palkintojenjaossa niitä voidaan käyttää. 6. Muut varusteet kuten häntälisäkkeet sallitaan ainoastaan SRL:n erikoisluvalla. Häntälisäkkeet eivät saa sisältää metalliosia eivätkä lisättyä painoa. Ohuesta materiaalista valmistettu korvahuppu on sallittu kaikissa kilpailuissa ja se saa olla valmistettu äänieristävästä materiaalista. Korvahuppu ei saa sisältää mitään painavaa. Hupun tulee aina olla hillitty eikä sitä saa käyttää peittääkseen korvatulppia. Korvahuppua ei saa olla kiinnittää turparemmiin. Stewardien tulee tarkastaa, että huppu on sääntöjen mukainen ja ettei sen sisälle ole kätketty mitään kiellettyä. Melulta suojaavat korvatulpat ovat sallitut palkintojenjaossa. Hevosen koristeleminen epäluonnollisilla tavoilla (silkkinauhat tms. koristeet) on kielletty. Harjan ja hännän letittäminen on sallittu.