Haluaisin nähdä Machu Pichun Päivi Hyppänen, 46, siivooja, Kouvola. Päivi Hyppänen istuu keittiön pöydän ääressä kouvolalaisessa Lehtomäen lähiössä ja haaveilee. Siitä asti, kun olin kymmenen vanha, olen halunnut nähdä Machu Pichun. Päivi on lukenut kaiken käsiinsä saamansa perulaista rauniokaupunkia käsittelevän tiedon. Hän tuntee Machu Pichun historian ja ihmettelee edelleen, miten ihmiset ovat voineet joskus rakentaa huikean kivikaupungin sokeritoppavuorien huipulle keskelle Perun sademetsää. Päivi innosti jopa oman tyttärensä valitsemaan kouluesitelmänsä aiheeksi Machu Pichun. Mutta tähän päivään mennessä Päivi ei ole kivikaupunkia nähnyt. Rahasta se on aina ollut kiinni. Turkissa, Kanarialla ja Pärnussa on käyty, mutta Peruun asti ole ollut varaa lähteä. Unelmissaan Päivi näkisi Machu Pichun yhdessä perheensä kanssa. Hän viettäisi siellä kiireettömästi aikaa ja ihastelisi paikkaa päivätolkulla. Machu Pichu tuntuu tosi kaukaiselta. Jo paikan nimi on niin ihmeellinen. 26 MeNaiset 24.5.2006
Haaveiden ketju KAISA VIITANEN KUVAT ANDREAS JANETT Unelmat siivittävät elämää, mutta entä kun haave on toteutunut? Toisen unelma on toiselle arkipäivää. Machu Pichulla oli mutaista Eeva Ahola, 30, tiedottaja, Helsinki. Eeva Ahola vieraili Machu Pichulla kesällä 1998. Hän työskenteli kolme kuukautta vapaaehtoisena Perun pääkaupungissa Limassa, ja irrottautui muutamaksi päiväksi nähdäkseen kuuluisan rauniokaupungin. Se oli aika pettymys. Kun Eeva astui junasta Machu Pichun asemalaiturille, hänestä tuntui kuin olisi astunut suihkepullon sumuun. Turisteja oli kaikkialla. Useimmat ostivat katumyyjiltä värikkään sadeviitan, mutta Eeva päätti mieluummin kastua. Värikkäät viitat näyttivät hölmöiltä. Turistimassa oli matkan todellinen antikliimaksi. Eeva yritti ottaa valokuvia, jotka eivät olisi olleet täynnä matkailijoita, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Paikka itsessään jyrkkine vuorenrinteineen oli Eevan mielestä kaunis, mutta paljon reissannutta naista Machu Pichu ei kummemmin säväyttänyt. Maa oli mutaista, eikä Eevan tehnyt mieli lähteä kiipeämään. Se oli pelkkää kiveä. Pidän mieluummin elävistä kohteista, kuten Kuubasta, Torontosta tai Istanbulista. Saisinpa ison askarteluhuoneen Eeva asuu Helsingissä ahtaassa kaksiossa ja haaveilee tilavasta työhuoneesta. Olisi ihanaa, jos olisi tilaa levittää tarvikkeet pitkin pöytää ja jättää ne niille sijoilleen. Eeva on aikaisemmin harrastanut kankaanpainantaa, maalaamista, valokuvien kehittämistä ja huonekalujen entisöimistä. Hän haluaisi jatkaa käsillä tekemistä, mutta tilan puutteen takia se on hankalaa. Nykyään Eevan pitää sulloa tarvikkeet käytön jälkeen kaappeihin. Pölyäviä hiomishommia varten hänen on lähdettävä vanhempiensa pihalle. Jos olisi kunnon verstas, ehtisin tehdä näitä hommia paljon enemmän. Elämä olisi himpun verran onnellisempaa. >> 27
Atwood oli aika kiireinen Kristiina Drews, 54, kaunokirjallisuuden kääntäjä, Helsinki. << Työhuoneessa on kova siivoaminen Marjatta Hassi, 68, eläkkeellä oleva taideopettaja, Jämsä. Marjatta Hassilla on tilava työhuone vanhassa jämsäläisessä maalaistalossa. Hirsiseinäisessä tuvassa soi Ylen Ykkönen, mutta radiolähetys yhdistyy ulkoa kantautuvaan lintujen sirkutukseen. Ne ovat työtäni piristäviä pihasolisteja, Marjatta sanoo. 1840-luvulla rakennettu taloryhmä oli ennen Marjatan kesäpaikka. Erottuaan miehestään viisi vuotta sitten Marjatta muutti paikkaan pysyvästi. Samaan aikaan hän jäi eläkkeelle taidekoulun johtajan tehtävistä. Nyt saan keskittyä omaan taiteelliseen työskentelyyn. Remontoin itselleni työhuoneen. Joka puolella on lankarullia, metalliverkkoa, maaleja ja kankaita. Tänä keväänä niistä on syntynyt eläinaiheisia maalauksia ja tekstiilireliefejä. Marjatta iloitsee työtilastaan, mutta manailee epäjärjestelmällisyyttään. En pysty suunnittelemaan uutta, jos ympärillä on sotkua. Ennen uuden työn aloittamista minun on aina pidettävä perusteellinen siivoussessio. Haluaisin tavata Margaret Atwoodin Marjatta pitää kanadalaisen Margaret Atwoodin kirjoista ja haluaisi tavata kirjailijan. Atwood käsittelee kirjoissaan hienolla tavalla naisen asemaa, vanhenemista ja vapauden riistoa, ylipäätään ihmisyyden kunnioittamista. Olisi hienoa jutella näistä teemoista. Marjatta on vakuuttunut, että keskustelut kirjailijan kanssa antaisivat uusia näkökulmia ja virkistäisivät häntä. Kristiina Drews on tavannut Margaret Atwoodin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla Kristiina haastatteli kirjailijaa Akateemisen kirjakaupan kohtauspaikalla. Juttelimme ennen haastattelua vartin verran. Seuraava tilaisuus tarjoutui kesällä 2002. Kristiina oli kääntäjien kokouksessa Kanadassa ja sai idean kirjailijan tapaamisesta tämän kotikaupungissa Torontossa. Atwoodin assistentti lupasi kahvilassa tunnin audienssin. Tiesin Atwoodin harrastavan käsitöitä. Vein hänelle tuliaisiksi Fiskarsin sakset, Kristiina kertoo. Atwood kaivoi heti kukkarostaan kolikon. Hän tunsi taikauskoperinteen, että teräaseen antajalle pitää antaa rahaa, jotta ystävyys ei katkea. Naisten keskustelu kääntyi perheen ja kirjailijan uran yhdistämisen vaikeuteen, aiheeseen, josta Atwood on kirjoittanut paljon. Kristiina nautti keskustelusta. Tunti meni kuitenkin nopeasti, ja Atwood kiirehti treffeille juristinsa kanssa. Lopuksi Atwood huikkasi toivovansa pääsevänsä pian Suomeen, koska täällä hän saa aina hyvää ruokaa. Myöhemmin Kristiina kuuli kustantajalta, että Atwood oli ollut nirso ja vaatinut hotelliin luomuporkkanoita. Ehkä hän sekoitti Suomen johonkin toiseen maahan. Olisipa tarpeeksi rahaa Kaunokirjallisuuden kääntäjänä Kristiina haaveilee elämästä, jossa ei tarvitsisi miettiä rahaa. Työstäni maksetaan vähän. Teen koko ajan työtä ja olen saanut apurahoja, mutta rahan puute on koko ajan mielessä. Kristiina uskoo, että jos rahaa olisi enemmän, hän voisi löysätä työtahtia. Olisin enemmän perheen kanssa ja auttaisin muita ihmisiä. Rahalla saa aikaa ja mielenrauhaa. 28 MeNaiset 24.5.2006
Rahaa on, mutta teen paljon töitä Rabbe Grönblom, 56, Kotipizza-ketjun omistaja, Vaasa. Rabbe Grönblomilla on yli kolmen miljoonan euron omaisuus. Hän johtaa perustamaansa Kotipizza-ketjua, joka hiljattain laajeni Venäjälle ja Kiinaan. Rabben toinen bisnes on Omena-itsepalveluhotelliketju. Kun ei tarvitse miettiä, onko varaa jogurttiin, voi keskittyä ajattelemaan isompia asioita. Viime aikoina Rabbe on pohtinut, miten myydä suomalaisille vielä enemmän pitsaa ja miten opettaa uusia kansoja syömään sitä. Itse kyllä katson hintoja ja käyn ostoksilla Lidlissä. Samalta se maistuu halvempikin vichy. Rabbe on rikastunut tekemällä työtä, eikä aio lopettaa vaikka varallisuutta onkin paljon. Painan enemmän töitä kuin koskaan. Raha ei ole pääsyy, vaan onnistuminen. Saan vahvan jees-fiiliksen, kun onnistun arvioinneissani. Rabbella on tapana palkita itseään menestyksestä. Viime syksynä hän lähti Murmanskista laivalla seitsemänhenkisen miehistön kanssa Koillisväylää pitkin Siperian halki. Matka kesti kaksi kuukautta. Nyt Rabbe iloitsee olevansa ensimmäinen ihminen, joka teki tämän reissun. Pääsisin ennätystenkirjaan, jos haluaisin. Olihan se reissu, mutta uudelleen en lähtisi. Antarktiksella ei maisemia tuijoteltu Haluaisin nähdä pingviinit Haluaisin lähteä Antarktikselle ja nähdä pingviinit. Ajatus kulkee, kun saan katsella villiä luontoa. Eila Lahdes, 66, merentutkija, Helsinki. Eila Lahdes on käynyt Antarktiksen vesillä kahdesti. Merentutkimuslaitoksen biologin työ vei hänet vuosina 1989 ja 1993 puoleksitoista kuukaudeksi etelämantereen reunalle. Eila asui Aranda-laivassa, kierteli helikopterilla katsomassa jäävuoria ja näki pingviinejä, hylkeitä ja merilintuja. Kun Eila kollegoineen siirtyi jäälle, frakkipukuisten keisaripingviinien rivistö seurasi heitä silmä tarkkana. Aikansa ihmeteltyään ne laskeutuivat vatsalleen ja liukuivat pois. Täyttä työtä se oli. Ei sinne pelkästään maisemia menty katselemaan. Toisella matkalla tutkijoiden alus juuttui jäihin ja perämies sairastui. Sään takia lääkärikopteri pääsi apuun ihan viime hetkellä. Saisinpa tehdä ihmisläheistä tutkimusta Pitkään merenelämää tutkinut Eila on viime vuosina haaveillut, että saisi tutkia laajoja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Olisi kiehtovaa selvittää historiallisia syy- ja seuraussuhteita ja löytää uusia selityksiä ihmisjoukkojen käyttäytymiselle. Miksi natsit pääsivät valtaan? Miten sodat syttyvät? Unelmiensa työssä Eila yhdistelisi monenlaisia näkökulmia ja kirjoittaisi artikkeleita, joita lukemalla ihmisten silmät avautuisivat uusille asioille ja he voisivat luopua ennakkoluuloistaan. Haluaisin monipuolistaa ihmisten ymmärrystä. Jos pystyy näkemään muutakin kuin itsensä, alkaa hyväksyä enemmän. Siitä hyötyy koko yhteisö. >> 29
Fiftarimusaa ei arvosteta Bitta Parikka, 44, asiakaspalvelija, Hyvinkää. Tutkimustyö on puuduttavaa Bitta Parikalla on yli tuhat vinyylilevyllistä rockabilly- ja honky tonk -rock and rollia. Aina kun kutsu käy, Bitta lähtee levyineen soittamaan 1950-luvun rytmimusiikkia alan harrastajien bileisiin. Muutaman kerran hän on päässyt soittamaan myös hyvinkääläiseen pubiin. Yksi keikka oli kurja, koska minun käskettiin pitää volyymi hiljaisella, etteivät asiakkaat häiriinny. Bitan musiikkiharrastus on jatkunut jo parikymmentä vuotta. Ensi viikolla Bitta menee naimisiin fiftarirokkarin kanssa, ja häämusiikki on tietysti omasta levyhyllystä. Olen tosi iloinen, jos minun ansioistani joku innostuu tästä musiikista. Aito diggailu lähtee kuitenkin sydämestä. Bitalla on monta haavetta. Tradenomiksi valmistunut nainen unelmoi omasta kahvilasta, jossa voisi järjestää fiftariklubeja. Kesäkuun alussa Bitta lähtee miehensä kanssa häämatkalle Barbadokselle. Bitan oma unelmamatka suuntautuisi Yhdysvaltoihin, jossa hän kiertäisi kirpputoreja ja vanhojen levyjen liikkeitä. Lottovoittoa tässä saa odottaa, että pääsisi matkalle. Häämatkan jälkeen Bitta unelmoi pääsevänsä miehensä selän taakse moottoripyörän selkään ja Suomea kiertämään. Ja jos kaikki menee nappiin, se haave saattaa jopa toteutua. << Marko Lehti, 40, erikoistutkija, Littoinen. Marko Lehti tutkii kansojen välisiä kytköksiä Tampereen yliopiston alaisessa Rauhan ja konfliktin tutkimuskeskuksessa. Hänen erityisalaansa ovat USA:n ja Euroopan poliittinen etääntyminen sekä Balkanin etniset konfliktit. Balkania pidetään eurooppalaisen väkivallan alkupesänä. Tein tutkimusta, jossa todistin näkemyksen perättömäksi myytiksi. Markon työnantaja odottaa tutkijan kirjoittavan aiheistaan artikkeleita ja kirjoja sekä luennoivan tuloksista yliopistolla sekä kansainvälisissä seminaareissa. Toisinaan Markosta tuntuu, että jatkuvat vaatimukset uuden luomisesta puuduttavat. Marko pitää työstään, mutta huomaa itsessään myös skeptisiä piirteitä. Puolen minuutin tv-lausunto saa aina suuremman huomioarvon kuin vuosia kirjoitettu kirja. Me tiedeihmiset elämme sellaisessa harhassa, että tutkimustuloksemme oikeasti vaikuttaisivat ihmisten elämään. Olisipa aikaa levittää fiftarimusiikkia Marko on intohimoinen rokkari ja 1940 ja -50-lukujen musiikin harrastaja. Hänellä on satoja levyjä sekä paljon tietämystä aiheesta. Haaveilen usein, että olisi enemmän aikaa rockabilly-, honky tonk- ja western swing -levyjen keräämiseen. Olisi upeaa jakaa amerikkalaisen juurimusiikin tietoutta muille. 30 MeNaiset 24.5.2006