Fair Play IIVO OLI NYT YKSIN YKKÖNEN! SIVUT 6 7 VUODEN VALMENTAJA -ÄÄNESTYS RATKESI YHDEN ÄÄNEN EROLLA SIVUT 10 11

Fair Play www.urheilutoimittajat.fi Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 1/2018 IIVO OLI NYT YKSIN YKKÖNEN! SIVUT 6 7 VUODEN VALMENTAJA -ÄÄNESTYS RATKESI YHDEN ÄÄNEN EROLLA SIVUT 10 11 VUOSIKOKOUS JA KEVÄTSEMINAARI 14.3. Helsingissä SIVUT 28 ja 43

Hyödynnä JÄSENETUSI HENKIVAKUUTUKSESSA Hyödynnä JÄSEN- ETUSI Kuinka sinä pärjäisit, jos joutuisit huolehtimaan kaikesta yksin? Pystyisitkö pitämään perheen nykyisen asunnon ja selviäisitkö muista lainoista? Tiesithän, että järjestöjäsenenä sinä ja puolisosi olette oikeutettuja Suomen edullisimpaan henkivakuutukseen.* Ota täysi hyöty jäsenyydestäsi ja osta vakuutus osoitteessa henkivakuutuskuntoon.fi *Suomen edullisimman henkivakuutuksen (Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:n tekemä hintavertailu 9/2016) järjestöjäsenille myöntää Suomen vanhin henkivakuutusyhtiö, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva.

Sisältö 1/2018 15 Lajien parhaat urheilijat 2017 Fair Play Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 6 Iivo Niskanen, Vuoden Urheilija 2014 ja nyt uudestaan 2017 8 Vuoden Urheilija -äänestys 2017 10 Vuoden Valmentaja on tarkka hiihtomies 12 Koripallolle Urheilugaalasta kaikkien aikojen potti 14 Urheilugaalan palkitut 18-21 Talvipäivät Hämeenlinnassa 22 Vihdoin kiekko jolla on älyä 24 Keski-Uusimaan urheilutoimituksen Facebook-profiili toimii molempiin suuntiin 30 Urheilujärjestöjen korruptio muuttunut rikollisuudeksi 42 Kuqi ei läheskään Suomen ensimmäinen ulkomaalaistaustainen maaottelujalkapalloilija Vakiopalstat: 5 Pääkirjoitus 17 Lyhyesti 25 Kolumni 26 Yksi meistä 29 Jäsenasiaa 32-37 Paikalliskerhokuulumisia 38-41 Kirja-arviot Julkaisija Urheilutoimittajain Liitto ry. Mannerheimintie 57 59, 00250 Helsinki Päätoimittaja Nina Jakonen toimisto@urheilutoimittajat.fi Toimitus Matti Hannula Asko Tanhuanpää Ulkoasu Taina Kemppainen Tmi, Rauma Painopaikka KTMP Group Ab Oy, Mustasaari Ilmoitusmyynti Urheilutoimittajain Liitto ry Nina Jakonen, puh. 050 448 4845 Levikki 1 550 kpl Osoitteenmuutokset toimisto@urheilutoimittajat.fi Ilmestyminen 2018 nro 2: 24.5. nro 3: 27.9. nro 4: 13.12. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää, muokata sekä jättää julkaisematta toimitukselle lähetettyjä juttuja. Urheilutoimittajain Liitto ry. Perustettu 1931 Puheenjohtaja Kalle Virtapohja Pääsihteeri Nina Jakonen Jäsenyydet Kansainvälinen urheilutoimittajien liitto (AIPS) Association Internationale de la Presse Sportive AIPS Euroopan urheilutoimittajien liitto (UEPS) European Sports Press Union UEPS www.urheilutoimittajat.fi Fair Play Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 1/2018 IIVO OLI NYT YKSIN YKKÖNEN! SIVUT 6 7 VUODEN VALMENTAJA -ÄÄNESTYS RATKESI YHDEN ÄÄNEN EROLLA SIVUT 10 11 VUOSIKOKOUS JA KEVÄTSEMINAARI 14.3. Helsingissä SIVUT 28 ja 43 Kannen kuva: Urheilugaala 3

Viking Line vie voittoon Itämeren iloisin laivasto kuljettaa joukkueet valkkuineen ja huoltojoukkoineen ikimuistoisille pelireissuille. Sporttiryhmille räätälöity edullinen hinnastomme on voimassa ympäri vuoden. Varaa ryhmien reittimatkat erikoishintaan, tuotetunnus FVGRU. Sporttihinnat vähintään 10 henkilön ryhmille. ja ryhmämatkavaraukset: Helsinki 09 123 571, Turku 02 333 1332. Paikkoja on rajoitetusti. Pidätämme oikeuden muutoksiin.

IIVO OLI NYT YKSIN YKKÖNEN! SIVUT 6 7 VUODEN VALMENTAJA -ÄÄNESTYS RATKESI YHDEN ÄÄNEN EROLLA SIVUT 10 11 SIVUT 28 ja 43 PYSY MUKANA MATKASSA! www.urheilutoimittajat.fi Fair Play Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 1/2018 VUOSIKOKOUS JA KEVÄTSEMINAARI 14.3. Helsingissä @ Yhteistyössä: Fair Play saapuu painettuna suoraan kotiisi/työpöydällesi. Muista ilmoittaa osoitteenmuutoksesi toimisto@ urheilutoimittajat.fi Liiton tiedotteet lähetetään sähköpostitse. Varmista tiedotteiden saanti päivittämällä sähköpostiosoitteesi toimisto@ urheilutoimittajat.fi Liiton verkkosivut Ajankohtaiset uutiset ja aiheet luettavana silloin, kun sinulle sopii. www.urheilutoimittajat.fi Liiton Facebook Löydät meidät Facebookista facebook.com/ urheilutoimittajat Liiton Twitter Seuraa meitä Twitterissä twitter.com/ urheilutoimitus Seuraa meitä niissä kanavissa, jotka sopivat sinulle parhaiten! Huikea juhlavuosi PÄÄKIRJOITUS Kalle Virtapohja puheenjohtaja Vuoden Urheilijan äänestys nosti jälleen esiin viime vuoden tunteikkaimmat ja hienoimmat urheiluhetket. Iivo Niskasen maailmanmestaruus kotiyleisön edessä. Henri Kontisen hämmästyttävä menestys tenniksen nelinpelissä, Australian avointen voitto ja nelinpelin rankingin ykköspaikka. Ja Lauri Markkasen vuosi 2017 oli yhtä ilotulitusta. Draftaus numerolla seitsemän, onnistuneet EM-kotikisat ja superonnistunut avaus maailman kovimmassa koripallosarjassa NBA:ssa. Tuntuu uskomattomalta, että saman vuoden aikana kolme suomalaista urheilijaa onnistui näin hyvin! Kun katsotaan äänestystulosta eteenpäin, on vaikea olla hengästymättä. Luottohiihtäjäksemme noussut Krista Pärmäkoski oli parhaana naisena neljäntenä. Globaalisti tunnetuimpien suomalaisurheilijoiden joukkoon noussut F1-sankari Valtteri Bottas oli viides kuudella ykkössijallaan. Mutta missä on Kimi? Kimi Räikkönen on saanut kansainvälistä huomiota kansainvälisen Laureus-gaalan parhaan urheiluhetken kategoriassa annettuaan 6-vuotiaalle fanilleen lippiksen ja nimmarin. Meidän äänestyksessämme maailmalla supertähden kategoriaan kuuluva Räikkönen oli 25:s. Mutta meillä oli kovatasoinen urheiluvuosi. Vuosi 2017 oli itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Näyttäisi siltä, että kotimaassa järjestetyt urheilutapahtumat saivat jonkun verran vetoapua juhlavuodesta. Se oli kai juhlavuoden tarkoituskin. Äänestyksen TOP20:een sijoittuneista urheilijoista useimmat antoivat parhaat näyttönsä kaukana Suomesta. Mutta hiihtäjät ja koripalloilijat pääsivät esittelemään arvokisaosaamistaan kotiyleisölle. Jollain tavalla tämän voi nähdä nostaneen osakkeita juuri näissä lajeissa. Tässä on matemaattinen kaava: Mitä enemmän suomalaisia katsomossa, sitä enemmän suomalaisia urheilutoimittajia raportoimassa, ja sitä enemmän ääniä äänestyksessä. Tästä päästään sitten siihen, mikä on huippu-urheilun merkitys. Tarvitsemmeko huippu-urheilua yhteisöllisyyden ja urheilun koko kansaa yhdistävien kokemusten vuoksi? Vai onko meille tärkeämpää nähdä suomalaisten tähtien onnistuvan maailmalla? Siis kumpi puhuttelee enemmän, tuhansien ihmisten katharsis, pohjaton riemu Iivo Niskasen tullessa voittajana maaliin vai Suomen lipun näkeminen Kimi Räikkösen punaisessa lippiksessä? Molemmilla on merkitystä. Suomi ei ole millään tavalla valmis. Meidän täytyy rakentaa tämä maa joka päivä uudelleen. Sen vuoksi tarvitsemme huippu-urheilua ja siihen liittyvää tulevaisuudenuskoa. Siihen urakkaan tarvitaan urheilijoita, valmentajia ja kannattajia. Me tarvitsemme uusia sankareita. Uusia menestyjiä. Uutta virtaa. Meidän on luotettava siihen, että me olemme saaneet maailman parhaan koulutuksen, jonka ansiosta meillä on maailman paras osaaminen. Pidetään huoli siitä, että muut maat haluavat ottaa mallia siitä, miten me toimimme. Sen vuoksi se siniristilippu Räikkösen lippiksessä on niin tärkeä. Se antaa meille mahdollisuuden kertoa suomalaisuudesta. Pidetään huoli, että se on laadun merkki. 5

Iivo Niskanen, Vuoden Urheilija 2014 ja nyt uudestaan 2017: Olen oppinut edellisestä kerrasta paljon" Maastohiihtäjä Iivo Niskanen tuuletti Vuoden Urheilijan palkintoa kolme vuotta sitten. Silloin hän nousi Urheilugaalan lavalle kumartamaan palkintoa yhdessä Sami Jauhojärven kanssa. Kaksikko hiihti Sotshin olympialaisissa kultamitalin parisprintissä perinteisellä hiihtotavalla. Tammikuussa Niskanen uusi temppunsa, mutta uuden voiton hän otti yksin. Hän voitti Lahdessa maailmanmestaruuden 15 kilometrin väliaikalähtökilpailussa jälleen perinteisellä. 6 Teksti Markus Karjalainen Kuva Urheilugaala

Lahden mestaruus oli unelmien täyttymys, mutta Niskasen mielessä ovat kangastelleet Pyeongchangin olympialaiset 50 kilometrin perinteisen yhteislähtökilpailussa. Se on selkeä tavoitteeni, on Niskanen tiennyt jo pitkään. Niskanen on 26-vuotias ja kertoo oppineensa Lahden jälkeenkin paljon uutta. Sotshissa olympiavoiton nappasi kestävyysurheilijana keltanokka, mutta Pyeongchangin olympialaisiin lähtee huomattavasti kokeneempi urheilija kuin Sotshiin. Uusi palkinto maistuu jopa paremmalta kuin ensimmäinen. Haaveenani on ollut palauttaa ilo Suomen hiihtoon, ja toivon, että voitto Lahdessa kotiyleisön edessä täytti hiihtokansan toiveet, tuumi Niskanen Urheilugaalassa. Harjoittelu uudelle tasolle Sotshin kultamitali oli yllätys. Sitä korkeintaan vain toivottiin. 22-vuotiaalta Niskaselta ei osattu odottaa vielä täysosumaa, vaikka Jauhojärvikin oli huippukunnossa. Talvi 2013 2014 meni kuitenkin nappiin. Se toi nuorten maailmanmestaruuden, 15 kilometrin perinteisen väliaikalähdössä olympialaisten neljännen sijan ja parisprintin kultamitalin. Niskanen oli saanut vuonna 2013 valmentajakseen Olli Ohtosen, kun harjoituksellisen perustan oli suunnitellut Esko Paavola. Sotshin jälkeen Niskanen on harjoitellut ja kilpaillut muutama johtoajatus kirkkaina mielessään. Pedantti Olli Ohtonen valittiin Vuoden Valmentajaksi. Kaksikko tekee työtä mielessään suunnitelmallisuus, harjoituksen vaikutuksen tarkkaakin tarkempi seuraaminen ja pääasioihin keskittyminen. Ohtonen on vienyt harjoittelun uudelle tasolle: Niskanen ei tee enää mitään, mikä ei palvelisi yhtä päämäärää. Parivaljakko on saanut kuopiolaisen hiihtäjän junan raiteilleen. Sotshin kulta tuli melkein miesten tutustuessa toisiinsa, mutta nyt mennään eteenpäin päämäärä kirkkaana mielessä tunnista toiseen. Lahden mestaruus oli unelmien täyttymys, mutta Niskasen mielessä ovat kangastelleet Pyeongchangin olympialaiset 50 kilometrin perinteisen yhteislähtökilpailussa. Se on selkeä tavoitteeni, on Niskanen tiennyt jo pitkään. Tämä ei sulje pois muitakaan matkoja olympialaisissa, mutta kilpailujen päätökseksi hiihdettävä viisikymppinen on matka, jolle hiihtäjä ja valmentaja ovat kasanneet suurimmat toiveet maaliskuisen Lahden maailmanmestaruuden jälkeen. Lahden 15 kilometristä matka muuttuu Koreaan pitemmäksi, mutta hiihtotapa on edelleen perinteinen. Omalla tavallaan 50 kilometriä on jopa helpompi hiihtää kuin 15. Pitkällä matkalla ei mennä koko ajan kroppa äärirajoilla samalla tavalla kuin 15 kilometriä vaatii. Siten harjoituksellisesti Lahtea edeltävä aika ja tämä kausi ovat olleet aika samanlaisia, sanoo Niskanen. Töitä on tehty, koska kotikisat olivat olympialaisten veroinen tavoite. Nyt on menty kaksi kautta harjoituksellisesti ylärajoilla määrät huipussaan. Virheitä on vaikea välttää kokonaan Niskanen on ollut koko uransa ajan herkkä sairastumaan, mutta Lahteen "Omalla tavallaan 50 kilometriä on jopa helpompi hiihtää kuin 15. Pitkällä matkalla ei mennä koko ajan kroppa äärirajoilla samalla tavalla kuin 15 kilometriä vaatii." Iivo Niskanen "Uusi palkinto maistuu jopa paremmalta kuin ensimmäinen. Haaveenani on ollut palauttaa ilo Suomen hiihtoon, ja toivon, että voitto Lahdessa kotiyleisön edessä täytti hiihtokansan toiveet." Iivo Niskanen kuopiolainen rakensi kuntoaan terveenä. Vasta maailmanmestaruuden jälkeen loppuunsa hiottu keho nosti pienen kapinan flunssan oirein, minkä vuoksi 50 kilometriä jäi hiihtämättä kotiyleisön edessä. Valmentaja Ohtosen kanssa rakennettu suunnitelma on toiminut kahdesti täydellisesti. Sotshissa ja Lahdessa Suomen huoltoryhmäkin löysi Niskaselle täydellisen kaluston. Pyeongchangiin mennessä jännätään, onnistuuko heiltä kolmaskin kerta parhaan mahdollisen hiihtämisen etsimisessä. Niskasen mukaan hän on onnistunut kääntämään Ohtosen kanssa takaiskuja, joita on matkan varrella tullut. Virheitä on vaikea välttää kokonaan, mutta ainakin niitä on opittu tekemään entistä vähemmän, arvioi Niskanen kehityskaartaan. Tällä kaudella joulun alla Niskaseen iski flunssa, mikä pakotti ottamaan hetken rauhallisesti. Hiihtäjän mukaan pahimmasta selvittiin hyvin. Taudin oireet pakottivat ottamaan rauhallisesti, mutta mielestäni muutokset harjoitteluun tehtiin oikeaan aikaan. Isoa vahinkoa ei tullut. Kilpailukalenterissa se näkyi esimerkiksi Tikkurilan SM-hiihtojen jättämisellä väliin kokonaan, vaikka hiihdon ystävät odottivat maailmanmestaria innokkaasti lähtöviivalle. SM-kisojen sijasta sain tehdä paremmin olympialaisia palvelevia harjoituksia kotona Puijolla, totesi Niskanen, joka ei saanut asian perusteltuaan tukkapöllyä innokkaalta hiihtokansalta, joka odotti häntä turhaan näyttämään nousevaa olympiakuntoaan eteläsuomalaisillekin. Päävalmentaja Reijo Jylhäkin totesi, että maajoukkueessa on opittu luottamaan Niskasen omiin tuntemuksiin olotilastaan. SM-kilpailuissa ei kannattanut hiihtää heti Tour de Skin ja harjoitusjakson vuoksi. Urheilugaalassakin nähtiin voittaja, jolla oli jo seuraava päämäärä mielessään. Iivo Niskanen ei ehtinyt pahemmin juhlimaan, vaan häntä odotti lähtö heti gaalan jälkeisenä aamuna maailmancupiin Planicaan, sieltä leirille ja kilpailuihin Itävaltaan ja edelleen pienen kotipiipahduksen jälkeen Koreaan. 7

Vuoden Urheilija -äänestys 2017 Sija / Urheilija Pisteet / Ykkössijat 1 Iivo Niskanen, maastohiihto 4313 266 2 Henri Kontinen, tennis 3528 127 3 Lauri Markkanen, koripallo 3202 67 4 Krista Pärmäkoski, maastohiihto 1900 2 5 Valtteri Bottas, autourheilu 1733 6 6 Leo-Pekka Tähti, yleisurheilu 1525 11 7 Kaisa Mäkäräinen, ampumahiihto 1495 4 8 Lotta Lepistö, pyöräily 1274 3 9 Matti Heikkinen, maastohiihto 977 10 Lukas Hradecky, jalkapallo 940 13 11 Kaisa Sali (os. Lehtonen), triathlon 595 1 12 Pekka Rinne, jääkiekko 573 13 Jenna Laukkanen, uinti 448 14 Olli Määttä, jääkiekko 427 2 15 Enni Rukajärvi, lumilautailu 408 16 Eva Wahlström, nyrkkeily 407 1 17 Liisa Lilja, triathlon 395 2 18 Amanda Kotaja, yleisurheilu 347 19 Edis Tatli, nyrkkeily 276 2 20 Iivo Niskanen - Sami Jauhojärvi, maastohiihto 206 4 21 Koripallon miesten maajoukkue 201 22 Jorma Kontio, raviurheilu 196 23 Petteri Koponen, koripallo 191 24 Perparim Hetemaj, jalkapallo 175 1 25 Kimi Räikkönen, autourheilu 156 1 26 Matti Suur-Hamari, lumilautailu 151 27 Venla Harju, suunnistus 141 28 Lauri Kerminen, lentopallo 135 29 Salla Koskela, hiihtosuunnistus 119 30 Petteri Salonen, keilailu 98 2 31 Marika Hara, pyöräsuunnistus 91 1 32 Mika Forss, raviurheilu 85 1 33 Patrik Laine, jääkiekko 77 34 Henri Puputti, pesäpallo 68 35 Lentopallon miesten maajoukkue 63 36 Hanna Rantala, voimanosto 61 37 Roope Korhonen, pesäpallo 59 38 Mikko Koskinen, jääkiekko 57 39 Tapio Pulkkanen, golf 53 2 40 Tuomas Määttä, jääpallo 46 41 Joukkuevoimistelun MM-kultaja EM-hopeajoukkue Tampereen Voimistelijoiden Minetit 45 Jari-Matti Latvala, autourheilu 45 43 Silja Frost (os. Lehtinen), purjehdus 44 1 44 Pekka Päivärinta - Kirsi Kainulainen, moottoripyöräily 43 45 Sasu Salin, koripallo 38 46 Linda Sällström, jalkapallo 37 47 Satu Mäkelä-Nummela, ampumaurheilu 36 48 Timo Hokkanen, voimanosto 31 2 Jalkapallon Suomen mestari ja Suomen Cup -mestari Helsingin Jalkapalloklubi 31 Eero Remes, moottoripyöräily 31 51 Mikko Kytölä, futsal 30 3 Ringeten MM-kultajoukkue 30 53 Lentopallon Suomen mestari Vammalan Lentopallo 29 54 Juho-Matti Manninen, moottoriveneily 27 55 Jani Uski, biljardi 26 56 Riikka Järvenpää, thainyrkkeily 24 57 Jussi Laurila, pyöräsuunnistus 23 58 Maastohiihdon naisten 4x5 km:n viestin MM-pronssijoukkue 22 59 Niko Oksanen - Petteri Salonen, keilailu 18 Mira Potkonen, nyrkkeily 18 1 61 Aki Pihlaja, moottorikelkkailu 16 1 62 Jääkiekon Suomen mestari Tampereen Tappara 15 63 Antti Savolainen, voimanosto 13 Mirka Suutari, hiihtosuunnistus 13 Jouni Tähti, biljardi 13 66 Marjaana Heikkinen, yleisurheilu 12 Hiihtosuunnistuksen naisten viestien MM- ja EM-kultajoukkue 12 Juho Kurki, ampumaurheilu 12 Mari Laukkanen, ampumahiihto 12 70 Ove Lehto, voimanosto 11 71 Ismo Lallo - Esa Miettinen, pöytätennis 10 Salibandyn naisten MM-hopeajoukkue 10 73 Salla Koskela - Ville-Petteri Saarela, hiihtosuunnistus 9 Ville-Petteri Saarela, hiihtosuunnistus 9 Marjut Turunen, hiihtosuunnistus 9 76 Sanna Hyytiäinen, vapaaottelu 8 Jarno Koskiranta, jääkiekko 8 Mika Poutala, pikaluistelu 8 Pyöräsuunnistuksen naisten MM-kultajoukkue 8 Teemu Rannikko, koripallo 8 Jyri Uusitalo, hiihtosuunnistus 8 Anette Österberg, vapaaottelu 8 83 Tinja-Riikka Korpela, jalkapallo 7 Hanne Lauslehto, potkunyrkkeily 7 Susanna Tapani, ringette/ jääkiekko 7 Gia Winberg, thainyrkkeily 7 87 Sebastian Aho, jääkiekko 6 Biljardin poolbiljardin EM-hopeajoukkue 6 Seppo Paju, frisbeegolf 6 Tero Pitkämäki, yleisurheilu 6 Teemu Pukki, jalkapallo 6 Pyry Soiri, jalkapallo 6 93 Marko Kantele - Paavo Myller, darts 5 Sonja Koskinen, käsipallo 5 Simo Lipsanen, yleisurheilu 5 Robin Lod, jalkapallo 5 Henry Manni, yleisurheilu 5 Toni Piispanen, yleisurheilu 5 99 Mikko Esko, lentopallo 4 Pekka Loitokari, jousiammunta 4 Moottoripyöräilyn enduron MM-pronssijoukkue 4 102 Robin Hull, biljardi 3 Kim Laaksonen, biljardi 3 104 Lentopallon naisten maajoukkue 2 Pesäpallon Suomen mestari Vimpelin Veto 2 106 Ristomatti Hakola, maastohiihto 1 Eeva Karppinen, soutu 1 Koripallon Suomen mestari Kataja Basket Club, Joensuu 1 Anne Lantee, jousiammunta 1 Esapekka Lappi, ralliautoilu 1 Chris Mulumba, amerikkalainen jalkapallo 1 Muodostelmaluistelun MM-hopeajoukkue Marigold IceUnity (Helsingin Luistelijat) 1 8

16.-29.7.2018 Seinäjoki & Vaasa 21.-27.3.2018 EM-jatkokarsinta 30.5.2018 EM-lohkoarvonta, Vaasa u19euro.fi

Kajaanilainen Olli Ohtonen tunnetaan äärimmäisen tarkkana miehenä. Iivo Niskasen kanssa on löydetty yhteiselle polulle sopivat viitat. Haasteita on ollut olympiadin aikana terveyden kanssa. On opittu, että kuormittumista on seurattava huolellisesti, jotta mies pysyy hyvässä harjoitustilassa. 10

Olli Ohtosen rooli Iivo Niskasen vauhdissa on suuri Vuoden Valmentaja on tarkka hiihtomies Urheilutoimittajain Liiton äänestyksessä Vuoden Valmentajaksi 2017 pienimmällä mahdollisella äänierolla valittu Olli Ohtonen ei ole juurikaan paistatellut julkisuudessa. Teksti Markus Karjalainen Kuva Urheilugaala Olli Ohtonen, 38, hiihti itsekin kilpaa, mutta kansainvälinen ura ei tuonut suurta menestystä. Maailmancupissa Ohtonen oli parhaimmillaan sijalla 16. Sen sijaan valmentajana ura on edennyt hienosti. Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian opiskeluissa hän on jo päässyt tekemään väitöskirjaa, joka käsittelee Suomen hiihdon kannalta merkittävää asiaa: luisteluhiihdon biomekaniikkaa. Vuonna 2014 hänet nimettiin Suomen sprinttimaajoukkueen valmentajaksi. Kun Suomen uuden päävalmentajan haku laitettiin käyntiin, moni toivoi, että juuri Ohtonen olisi Reijo Jylhän seuraaja. Ohtonen ilmoitti heti, että perheelliselle kolmen lapsen isälle tehtävä ei ole sopiva. Jylhä on kertonut, että matkapäiviä kertyy vuodessa jopa 260. Irti sairastelukierteestä Ohtonen on vastannut Iivo Niskasen valmentamisesta keväästä 2013 lähtien. Heti ensimmäinen kausi toi Niskaselle olympiavoiton Sotshin parisprintissä Sami Jauhojärven kanssa, mutta Ohtonen tunnustaa, että hän ei tuntenut vielä sen talven kuluessa kovinkaan hyvin valmennettavansa ominaisuuksia ja harjoitusvastetta. Kajaanilainen Ohtonen tunnetaan äärimmäisen tarkkana miehenä. Niskasen kanssa on löydetty yhteiselle polulle sopivat viitat. Haasteita on ollut olympiadin aikana terveyden kanssa. On opittu, että kuormittumista on seurattava huolellisesti, jotta mies pysyy hyvässä harjoitustilassa. On hyvä, että Iivo osaa kertoa, miltä hänestä todella tuntuu niin levänneenä kuin kovasti rasittuneena. Tämä on ehdoton edellytys huippuurheilijalta. Niskanen on kärsinyt uransa aikana paljon sairasteluista. Niskaselle on ollut tyypillistä muutamat pitkät sairastumisjaksot harjoituskaudella tai kilpailukauden kynnyksellä. Vuonna 2014 Iivo sairasteli paljon harjoituskaudella, mutta kisakauteen hän toipui ja pääsi hienoon kuntoon. Vuonna 2014 parisprintin olympiakultaa edeltäneen kauden aikana Ohtoselle kävi hyvin selväksi, mitä tarkoittaa urheilijan sairastelukierre, jonka jäljiltä selvittiin kuntoon. Iivo pystyi hiihtämään sopivaan aikaan paljon kilpailuja, jotka nostivat kuntoa. Kokonaisuutena se oli meille ensimmäinen hieno kausi yhdessä. Ohtosen mukaan sairastelut liittyivät kasaantuneeseen kuormitukseen. Olympiadin aikana harjoitteluun on löytynyt urheilijalle sopiva rytmi. Myös harjoitusmäärät ovat nousseet Sotshin vuodesta. Vaikka olympiakullan jälkeiset kaksi kautta olivat sairastelujen takia hankalia, tiesivät Niskanen ja valmentaja, että työ etenee oikeaan suuntaan. Vaikeidenkin kausien aikana tuli merkkejä, jotka kertoivat oikeaan suuntaan etenemisestä. Marraskuussa 2014 tuli Rukalta heti kauden aluksi maailmancupin voitto. Keväällä 2016 Iivo hiihti Holmenkollenilla ja etenkin SM-kisojen 50 kilometrillä Rukalla ihan hurjaa vauhtia. Lahteen valmistautuminen meni kaikin puolin onnistuneesti. Silloin koko kausi meni terveenä. Tulos oli sen mukainen, kertoo Ohtonen. Olli Ohtonen on siis pian väitellyt hiihtotohtori. Kun entiseen aktiivihiihtäjään yhdistyy valtava tiedonjano, jo kovat näytöt hänen ajatustensa suunnasta ja halu kehittää Suomen hiihtoa, nähtäneen hänet vielä monta kertaa kärkisijoilla urheilutoimittajien äänestyksessä. Vuoden Valmentaja -äänestys 2017 Sija Valmentaja Äänet 1 Olli Ohtonen, maastohiihto............... 149 2 Henrik Dettmann, koripallo.............. 148 3 Tuomas Sammelvuo, lentopallo............ 86 4 Mika Lehkosuo, jalkapallo............... 25 5 Jussi Tapola, jääkiekko................. 20 6 Tommi Martikainen, pyöräily.............. 15 Timo Nurmos, raviurheilu............... 15 8 Juha Flinck, yleisurheilu................. 10 Risto Meronen, nyrkkeily................ 10 10 Sami Kurttila, lentopallo................ 9 11 Titta Heikkilä ja Teija Kukkala, joukkuevoimistelu. 8 12 Reijo Jylhä, maastohiihto................ 7 13 Greg Gibson, koripallo.................. 6 Sami-Petteri Kivimäki, pesäpallo........... 6 15 Mico Martic, futsal.................... 2 Maarit Teuronen, nyrkkeily............... 2 17 Joonas Iisalo, koripallo................. 1 Sami Konsteri, keilailu.................. 1 Petter Kukkonen, yhdistetty.............. 1 Maarit Kurki, yleisurheilu................ 1 Marko Malvela, uinti................... 1 Petteri Nykky, salibandy................. 1 Anu Oksanen, muodostelmaluistelu......... 1 Lassi Tuovi, koripallo................... 1 Simo Valakari, jalkapallo................ 1 11

Susijengi vei himoitun Vuoden Joukkue -tittelin lähes sadan äänen erolla eli numeroin 192 95 kakkoseksi sijoittuneeseen lentopallon miesten maajoukkueeseen. Koripallolle Urheilugaalasta kaikkien aikojen potti Tämän vuotisen Urheilugaalan kovin menestyjä oli kiistatta suomalainen koripallo. Vasta 20-vuotias supertähti Lauri Markkanen vei Vuoden Nuori Urheilija -palkinnon lisäksi myös Läpimurto-palkinnon ja oli Vuoden Urheilija -äänestyksessä kolmas. Markkasen menestyksen lisäksi koripallon miesten maajoukkue eli Susijengi äänestettiin Vuoden Joukkueeksi, päävalmentaja Henrik Dettmann hävisi Vuoden Valmentaja -tittelin vain yhdellä äänellä, ja koripallon EM-kotikisat arvostettiin Vuoden 2017 urheiluilmiöksi. Teksti Asko Tanhuanpää Kuvat Urheilugaala ja Ville Vuorinen Urheilugaalan ajankohta on sellainen, että kaikki palkitut eivät ennätä ammattinsa takia ikinä paikalle. Tällä kertaa poissa olivat muun muassa NBAliigan Chicago Bulls -joukkueessa huikeaa tulokaskautta pelaava Markkanen ja NBA-pelejä paikan päällä seurannut Dettmann. 20-vuotiaan Markkasen terveiset kuultiin valtameren takaa videon kautta. Olen tosi otettu tästä kunnianosoituksesta, joten kiitos kaikille. En valitettavasti päässyt töiden takia paikalle, mutta isoveli Miikka voi hakea palkinnon, Markkanen viestitti. Lopuksi hän vielä varoitti veljeään, ettei tämä vain kompastuisi portaissa palkintoa lavalta noutaessaan. Eiköhän Lauri sanonut tuossa kaikki tärkeimmät, kuittasi kyynärsauvojen 12 kanssa liikkunut Miikka Markkanen vuoden nuoren urheilijan Uno käsissään. Susijengille Vuoden Joukkue -titteli lähes sadan äänen erolla Vuoden Nuori Urheilija -valinta tehtiin Urheilutoimittajain Liiton hallituksessa syvän yksimielisyyden vallitessa, eikä jäsenkunnallakaan ollut suuria vaikeuksia löytää ottajaa Vuoden Joukkue -palkinnolle. Susijengi vei himoitun tittelin lähes sadan äänen erolla eli numeroin 192 95 kakkoseksi sijoittuneeseen lentopallon miesten maajoukkueeseen. Syyskuussa Hartwall Arenalla oli vielä parketti ja katsomot ihan täynnä. Joukkue otti kovia voittoja kovista korismaista. Oli Markkasta, Koposta ja Salinia sekä kaikkia muitakin kovia jätkiä siinä joukkueessa, mutta suurin kiitos kuuluu mahtaville susijengifaneille ja kaikille muillekin korisihmisille. Ilman heidän kannustustaan niitä voittoja ei olisi tullut, tiivisti maajoukkueen pitkäaikainen pelinrakentaja Teemu Rannikko kulissien takana lehdistölle. Kotikentällä muun muassa Ranskan, Puolan ja Kreikan kaltaiset isot ja perinteiset koripallomaat kaataneen ja ainoastaan EM-kultaa lopulta voittaneelle Slovenialle hävinneen Susijengin taival EM-kisoissa päättyi vasta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kärsittyyn tappioon. Kiitos Susijengille, Susijengin faneille ja kaikille koripallon faneille Suomessa. Te olette todistaneet, että Suomi on koripallomaa, hehkutti EM-kilpailujen pääsihteeri Ari Tammivaara Vuoden urheiluilmiön Uno-palkintoa noutaessaan.

Voitimme kaikkein tärkeimmän palkinnon Urheilugaalan aikaan työmatkalla ollut miesten koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann ehti kommentoimaan saavutettuja palkintoja tuoreeltaan Fair Play -lehdelle. Susijengin voittaessa Vuoden Joukkue -palkinnon totesin joukkueelleni, että voitimme Urheilugaalan kaikkein tärkeimmän palkinnon. Kun yksilöt valjastavat pyyteettömästi kaiken osaamisensa yhteisen hyvän palvelukseen, lopputulos on enemmän kuin osiensa summa. Vuoden Joukkueeseen luen yhtä lailla kuuluvaksi paitsi koko valmennusportaan huoltojoukkoineen, myös koko suomalaisen koripalloyhteisön. Vielä kerran kiitos kaikille mukanaolosta. Samalla tavalla Laurin saamista tunnustuksista voivat olla ylpeitä kaikki, jotka ovat olleet mukana edesauttamassa hänen pitkää matkaansa Jyväskylästä HBA:n kautta NBA:han. Kovin työ tehdään poikkeuksetta silloin, kun kukaan ei ole katsomassa ja taputtamassa selkään. Mutta menikö Vuoden Urheilija -titteli oikeaan osoitteeseen? Iivo Niskanen on palkintonsa ansainnut, enkä olisi protestoinut silloinkaan, jos palkinto olisi mennyt Laurille, Henri Kontiselle tai jollekin muulle. Lauri Markkanen ja Susijengi ovat saaneet aikaan ennen kokemattoman koripallobuumin. Miten suomalainen koripalloilu pystyisi parhaiten hyödyntämään huiman buumin? Vuoden Joukkue -äänestys 2017 Sija Joukkue Äänet 1 Koripallon miesten maajoukkue... 192 2 Lentopallon miesten maajoukkue... 95 3 Joukkuevoimistelun MM-kulta- ja EM-hopeajoukkue... 41 Tampereen Voimistelijoiden Minetit 4 Lentopallon Suomen mestari Vammalan Lentopallo -mestari... 40 5 Jalkapallon Suomen mestari ja Suomen Cup... Helsingin Jalkapalloklubi... 25 Maastohiihdon naisten 4x5 km:n viestin MM-pronssijoukkue... 25 7 Jääkiekon Suomen mestari Tampereen Tappara... 20 8 Ringeten MM-kultajoukkue... 18 9 Hiihtosuunnistuksen naisten viestien MM- ja EM-kultajoukkue... 15 Pesäpallon Suomen mestari Vimpelin Veto... 15 11 Koripallon Suomen mestari Kataja Basket Club, Joensuu... 9 12 Ampumaurheilun naisten trapin MM-hopeajoukkue... 5 Pyöräsuunnistuksen naisten MM-kultajoukkue... 5 14 Salibandyn naisten MM-hopeajoukkue... 4 15 Käsipallon Suomen mestari Riihimäen Cocks... 3 Moottoripyöräilyn enduron MM-pronssijoukkue... 3 17 Hiihtosuunnistuksen miesten viestien MM- ja EM-pronssijoukkue 2 Lentopallon naisten maajoukkue... 2 Suunnistuksen naisten viestin MM-pronssijoukkue... 2 20 Biljardin poolbiljardin EM-hopeajoukkue... 1 Jalkapallon miesten maajoukkue... 1 Joukkuevoimistelun MM-pronssijoukkue Olarin Voimistelijoiden.. 1 OVO Team Keilailun trio-kilpailun MM-pronssijoukkue... 1 Muodostelmaluistelun MM-hopeajoukkue Marigold IceUnity... 1 (Helsingin Luistelijat) Koripallon SM-hopeajoukkue Vilpas Vikings... 1 Perustyöntekijöiden eli seurojen on oltava hereillä ja vastattava kysyntään, kun lapset ja nuoret etsivät harrastusmahdollisuuksia. Harrastuksen on oltava helposti saavutettavissa, valmennuksen hyvää, jokapäiväisen toiminnan mielekästä ja tavoitteellista. Myös Koripalloliitolla on oma velvollisuutensa buumin hyödyntämisessä, ja siksi sieltä on tulossa seuroille merkittävää apua tähän. Onnistuminen perustuu siihen, että kaikki osapuolet kantavat oman kortensa kekoon. Suomi ei ole vielä täysin herännyt ymmärtämään, kuinka suuri taloudellinen ja viihteellinen potentiaali urheilulla, erityisesti joukkueurheilulla on. Helsingin EM-kotikisat olivat vain jäävuoren huippu osoituksena siitä, mitä suomalaisen koripallon on mahdollisuus saavuttaa. Suomi-koriksen parhaat ajat ovat vielä edessäpäin. Vuoden Nuori Urheilija -valinta osui oikeutetusti Lauri Markkaseen. Palkitun terveiset kuultiin valtameren takaa videon kautta. Olen tosi otettu tästä kunnianosoituksesta, joten kiitos kaikille. En valitettavasti päässyt töiden takia paikalle, mutta isoveli Miikka voi hakea palkinnon, Markkanen viestitti. 13

Suomen Urheilugaalassa 2018 -palkitut Kuvat Urheilugaala Leo-Pekka Tähden keräys kehitysmaiden lapsille sai Urheilun hyväntekijä -palkinnon. Tommi Mäkinen palkittiin tällä kertaa Suomen Urheilun lähettiläänä. Urheiluilmiö Koripallomaajoukkue ue koko kansan suosikiksi ja tulokas Lauri Markkanen fanien keulakuvaksi EM-kilpailujen Suomen alkulohkossa. sa. Urheilukulttuuri Urheilu-Suomi -dokumenttisarja Suomen liikkuvin kunta Asikkala Suomen Aktiivisin Työpaikka Teknologian Tutkimuskeskus, uskeskus, VTT Oy Urheilun hyväntekijä Leo-Pekka Tähden keräys kehitys maiden lapsillelle Taustavoima Erkki Alaja Läpimurto Lauri Markkanen, koripallo Vuoden urheiluseura Kaarinan Pojat (KaaPo) (jalkapallo) Vuoden Esikuva Jari ja Sanna Mönkkönenönen Suomen Urheilun lähettiläs Tommi Mäkinen Suomen urheilun Hall of Fame Pekka Vasala, yleisurheilu Tanja Kari, maastohiihto Helena Takalo, maastohiihto Paavo Aaltonen, telinevoimistelu Elämänura Göran Hellberg Pertti Alaja Liikuntaneuvos Erkki Alaja pokkasi Taustavoima-pystin. Vuoden Esikuva -Uno annettiin Jari ja Sanna Mönkköselle. Jani Tanskanen (vas.) oli itseoikeutettu palkinnon jakaja. 14

Lajien parhaat urheilijat 2017 Urheilutoimittajain Liiton Lajien parhaat urheilijat 2017 -valinnat tehtiin tammikuussa. Lajien parhaita urheilijoita on valittu vuodesta 1946 lähtien. Ensin lajeja oli mukana vain muutama, mutta lajivalikoima on vuosien mittaan jatkuvasti laajentunut. Tänä vuonna lajinsa paras nimettiin 71 eri lajissa. Lajien parhaat 2017 Aerobic: Laura Vihervä, Valkeakosken Koskenpojat Alamäkiluistelu: Mirko Lahti Alppilajit: Santeri Kiiveri, Saimaa Ski (Lappeenranta) Amerikkalainen jalkapallo: Chris Mulumba, Colorado Buffaloes (USA) Ampumahiihto: Kaisa Mäkäräinen, Kontiolahden Urheilijat Ampumaurheilu: Teemu Rintala, Sibbo Skyttegille Autourheilu: Valtteri Bottas Biljardi: Kim Laaksonen, AuraBiljardi (Turku) Curling: Oona Kauste, Ålands Curlingklubb - Tomi Rantamäki, Hyvinkää Curling Club Darts: Kim Viljanen, Kontulan Tikkaklubi (Helsinki) Freestyle: Elias Syrjä, Vuokatti Slalom (Sotkamo) Frisbeegolf: Seppo Paju, Frisbeegolfseura 7k (Turku) Futsal: Jukka Kytölä, Kampuksen Dynamo (Jyväskylä) Golf: Tapio Pulkkanen, Kymen Golf (Kotka) Hiihtosuunnistus: Salla Koskela, Lounais-Hämeen Rasti (Forssa) Hockey: Petri Jalonen, Seinäjoki United Ilmailu: Janne Lappi, Lennokkikerho RAKU (Vantaa) Jalkapallo: Lukas Hradecky, Eintracht Frankfurt (Saksa) Jousiammunta: Anne Lantee, Jousiammuntaseura Robin Hood (Espoo) Judo: Emilia Kanerva, Kirkkonummen Judoseura Jääkiekko: Pekka Rinne, Nashville Predators (USA) Jääpallo: Tuomas Määttä, Edsbyns IF (Ruotsi) Karate: Titta Keinänen, Euran Karateseura Keilailu: Petteri Salonen, Tampereen Keilakerho Koripallo: Lauri Markkanen, Chicago Bulls (USA) Käsipallo: Nico Rönnberg, Cocks (Riihimäki) Lentopallo: Lauri Kerminen, Kuzbass Kemerovo (Venäjä) Lumilautailu: Matti Suur-Hamari Maastohiihto: Iivo Niskanen, Vuokatti Ski Team (Sotkamo) Melonta: Jeremy Hakala, Kangasalan Melojat - Miika Nykänen, Mikkelin Melojat Miekkailu: Niko Vuorinen, Helsingin Miekkailijat Moottorikelkkailu: Aki Pihlaja, Lapin Moottorikelkkailijat Moottoripyöräily: Pekka Päivärinta, Keravan Moottorikerho - Kirsi Kainulainen, Ylä-Savon Moottorikerho Moottoriveneily: Juho-Matti Manninen, Veneurheilijat (Helsinki) Mäkihyppy: Janne Ahonen, Lahden Hiihtoseura Nykyaikainen 5-ottelu: Laura Salminen, Helsingin Nykyaikaiset 5-ottelijat Nyrkkeily: Eva Wahlström, Loviisan Riento Paini: Petra Olli, Lappajärven Veikot Painonnosto: Anni Vuohijoki, Rovaniemen Reipas Pesäpallo: Henri Puputti, Vimpelin Veto Pikaluistelu: Mika Poutala, Helsingin Työväen Luistelijat Potkunyrkkeily: Hanne Lauslehto, Järvenpään Kehäkarhut Purjehdus: Oskari Muhonen, Espoon Pursiseura Pyöräily: Lotta Lepistö, Cervélo- Bigla Pro Cycling (Sveitsi) Pyöräsuunnistus: Marika Hara, Koovee (Tampere) Pöytätennis: Benedek Oláh, Seinäjoen Sisu Ratsastus: Susanna Granroth, Hattel Riders (Janakkala) Raviurheilu: Jorma Kontio Ringette: Anne Pohjola, Lapinlahden Luistin -89 Rugby: Hanna Visuri, Tampere Rugby Club Rullakiekko: Teemu Lepaus, Pahalampi (Tampere) Salibandy: Nico Salo, FC Helsingborg (Ruotsi) Soutu: Robert Ven, Hämeenlinnan Soutajat Squash: Olli Tuominen, Kouvolan Squashkerho Sulkapallo: Kalle Koljonen, Espoon Sulkapallo-Badminton Suunnistus: Venla Harju, Tampereen Pyrintö Taekwondo: Niina Virtala, Manse Taekwondo (Tampere) Taitoluistelu: Emmi Peltonen, Etelä- Vantaan Taitoluistelijat Tanssiurheilu: Juho Päivinen - Mari Munne, Tanssiurheiluseura Bolero (Turku) Tennis: Henri Kontinen, HVS-Tennis (Helsinki) Thainyrkkeily: Gia Winberg, Espoon Kehähait Tikkaurheilu: Liisa Hautaniemi, Asikkalan Tikka Triathlon: Kaisa Sali, Triathlon Vantaa Uimahypyt: Roosa Kanerva, Vantaa Diving Uinti: Jenna Laukkanen, Swimming Club Vuokatti (Sotkamo) Vapaaottelu: Anette Österberg, BJJ Center (Helsinki) Vesipallo: Samuel Torttila, Kuhat (Helsinki) Voimanosto: Hanna Rantala, Laitilan Voimailijat Voimistelu: Heikki Saarenketo, Jyväskylän Voimistelijat Yhdistetty: Eero Hirvonen, Jyväskylän Hiihtoseura Yleisurheilu: Leo-Pekka Tähti, Porin Tarmo 15

URHEILUTOIMITTAJAIN LIITTO TIEDOTTAA Some-koulutus: Somen hyödyntäminen urheilutoimittajan työssä Urheilutoimittajain Liiton koulutuskyselyn toiveisiin vastataan vuoden 2018 aikana mm. usealla sosiaalisen median koulutuksella. Järjestämme liiton jäsenille vuoden 2018 aikana 2 3 somekoulutusta, joiden yhteydessä on aina myös yksi ajankohtainen alustus. Vuoden ensimmäinen some-koulutus järjestetään 28. helmikuuta 2018 klo 12.00 alkaen Helsingissä, Mandatum Lifen Pilarisalissa (Hietalahdenranta 9). Koulutustilaisuuden ajankohtainen alustus tulee esportsista. Ilmoittaudu nyt! Ensimmäisen some-koulutuksen aiheena on somen hyödyntäminen urheilutoimittajan työssä. Kolmetuntisen koulutuksen aikana käydään läpi mm. datan kaivaminen eri sosiaalisen median kanavista, miten sosiaalinen media toimii uutishakukanavana ja miten pilvipalveluita voi ja kannattaa hyödyntää. Koulutus on liiton jäsenille maksuton. Koulutustilaisuuden aluksi puheenvuoron saa HIFK:n esports-tiimin manageri Christen Kasurinen, joka kertoo HIFK:n esports-joukkueesta. Koulutuksen päätteeksi seuraamme SM-liigan jääkiekko-ottelua HIFK Lukko. Mandatum Lifen toimipiste sijaitsee Hietalahdessa, jonne pääsee hyvin julkisilla kulkuvälineillä (raitiovaunu 9). Parkkipaikkoja löytyy Hietalahden pysäköintihallista (Mallaskatu 3) hintaan 25 euroa/ päivä (klo 7.00 18.00). Sitovat ilmoittautumiset 19.2. mennessä liiton verkkosivuilla olevalla erillisellä ilmoittautumislomakkeella: www.urheilutoimittajat.fi. Huom! Jos ilmoittautunut jättää tulematta paikalle, perimme 30 euroa. Lisätiedot: pääsihteeri Nina Jakonen, puh. 050 44 84 845, toimisto@urheilutoimittajat.fi. Koulutustilaisuuden yhteistyökumppaneina toimivat Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva ja If Vahinkovakuutus Oyj. OHJELMA klo 12.00 Lounas klo 13.00 esports Mistä on kysymys? Case HIFK Reds HIFK:n esports-tiimin manageri Christen Kasurinen klo 14.00 Some-koulutus: Somen hyödyntäminen urheilutoimittajan työssä klo 17.00 Koulutustilaisuus päättyy, siirtyminen jäähallille klo 17.45 HIFK:n kuulumiset HIFK:n toimitusjohtaja Jukka Valtanen ja urheilujohtaja Tobias Salmelainen klo 18.30 Jääkiekko-ottelu: HIFK Lukko Muutokset ovat mahdollisia. Tulevat some-koulutukset: Toukokuu 2018: Videokoulutus videoiden editointi someen videoiden optimointi ja käyttö eri some-kanavissa Syksy 2018: Minä somessa oman some-kanavan brändäys kuvien käyttö somessa 16

LYHYESTI Liiton koulutusapurahahaku on käynnissä Urheilutoimittajain Liiton koulutusapurahahaku alkaa. Apuraha on tarkoitettu paikalliskerhojen koulutustapahtumien toteuttamiseksi, ja apurahaa haettaessa on mukaan ehdottomasti liitettävä myös paikalliskerhon edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös sekä kuluvan vuoden toimintasuunnitelma, budjetti sekä kustannusarvio tukea haettavasta koulutustoiminnasta. Koulutusapurahaa ei myönnetä matkakuluihin. Paikalliskerhoille myönnettävän koulutusapurahan lisäksi liitto on myöntänyt myös henkilökohtaisia opintostipendejä oman ammattitaidon kehittämiseen ja jatko-opintojen aloittamiseen sekä loppuunsaattamiseen, joista koituu aitoja kuluja. Tällöin hakemuksessa on esitettävä selkeästi oppilaitos/korkeakoulu sekä opintotyön aihe ja loppuunsuorittamisaikataulu sekä kulurakenne. Koulutusapurahaa ei myönnetä matkakuluihin. Molemmissa tapauksissa koulutusapurahaa saavan, sekä kerhon että toimittajan, on toimitettava Fair Play -lehteen juttu apurahan käytöstä tai opinnäytteestä. Hakulomake löytyy liiton verkkosivuilta (www.urheilutoimittajat. fi g Materiaalipankki g Koulutusapurahahakemuslomake). Hakuaika päättyy 30.4. Hakemukset lähetetään liittoon joko postitse tai sähköpostitse: Urheilutoimittajain Liitto, Mannerheimintie 57 59 (sisäpiha), 00250 Helsinki tai toimisto@urheilutoimittajat.fi. Vuoden Urheilija -äänestyksen arvonnan voittajat selvillä Kaikkien Vuoden Urheilija -äänestykseen osallistuneiden kesken järjestettiin jälleen arvonta, jossa oli palkintona matka- ja tuotepalkintoja. Kaikkien äänestäneiden kesken arvottiin Viking Linen risteilylahjakortteja sekä erilaisia tuote- ja kirjapalkintoja. Urheilutoimittajain Liitto kiittää yhteistyökumppaneita arvontapalkinnoista kiitos Viking Line ja Cityshoppari. Onnetar suosi seuraavia: Matkalahjakortit Marko Korhonen (Oulu) Ilkka Kauhanen (Helsinki) Harri Nyman (Espoo) Antti Laakso (Pori) Saku Mäkynen (Salo) Tuote- ja kirjapalkinnot: Tero Hakola (Helsinki) Arto Savonen (Loimaa) Kari Leskinen (Kuopio) Juha Aaltonen (Tampere) Maisa Veräjänkorva (Oulu) Juha Tuuna (Halikko) Ville Hirvonen (Helsinki) Petri Salomaa (Lahti) Mikael Finell (Porvoo) Jona Nyström (Vaasa) Tatu Hirvonen (Joensuu) Joonas Partanen (Helsinki) Joonas Jussila (Turku) Petteri Raito (Vantaa) Gustaf Westerholm (Vaasa) Onnea voittajille! Monipuolista koulutusta tarjolla Urheilutoimittajain Liiton tärkeimpiä tehtäviä on tarjota jäsenilleen ajankohtaista koulutusta. Loppuvuodesta jäsenistölle toteutettiin koulutuskysely, jotta koulutuksia pystytään toteuttamaan toiveiden mukaisesti. Tällä kertaa toiveissa nousivat vahvasti esille sosiaalisen median koulutukset sekä myös mm. kielenhuoltokoulutus ja freelancerin peruskurssi. Toiveisiin vastataan, sillä perinteisten Kevät- ja Syysseminaarien lisäksi on luvassa 2 3 somekoulutusta, kielenhuoltokoulutus sekä Urheilutoimittajapäivät Kuortaneella. Sosiaalinen media on yhä keskeisempi osa urheilutoimittajan työtä, joten keväällä järjestetään kaksi some-koulutusta (28.2. ja 3.5.). Syksylle on suunniteltu kolmas some-koulutus. Kevätseminaari 14.3. pureutuu jalkapalloon Veikkausliigan ja miesten MM-kilpailujen alla. Urheilutoimittajapäivät järjestetään nyt ensimmäistä kertaa 30. 31.5. Kuortaneella. Tänä vuonna kaikille avoimia Urheilutoimittajapäiviä isännöi Pohjanmaan Urheilutoimittajat, ja jatkos- sa isännöintivuoro vaihtuu vuosittain paikalliskerholta toiselle. Lokakuussa teemme perinteisen Syysseminaarimatkan Tallinnaan, ja syksyyn mahtuu myös urheilutoimittajan kielenhuoltokoulutus. Edelliset koulutukset ovat saaneet kiitosta, ja uusia ajatuksia ja ideoita on myös annettu. Maakuntiin toivotaan lisää koulutuksia, mutta pääkaupungin ulkopuoliset tapahtumat ovat vetäneet varsin vähän väkeä. Siksi Helsinki-keskeisyydestä on hankala irtautua. Kuortaneella voimme toukokuussa osoittaa epäilyn vääräksi. Koulutusvaliokunta toivoo jäseniltä edelleen ideoita ja koulutustoiveita. Olemme myös paikalliskerhojen apuna niiden miettiessä koulutuksia maakunnissa. Markus Karjalainen, koulutusvaliokunnan puheenjohtaja Ottakaa yhteyttä! toimisto@urheilutoimittajat.fi Urheilutoimittajain Liitto www.urheilutoimittajat.fi Löydät meidät Facebookista facebook.com/urheilutoimittajat 17

Talvipäivien osallistujia Hämeenlinnan urheilupuistossa. Edessä keskellä punaisessa takissaan Hämeenlinnan Liikuntahallit Oy:n toiminnanjohtaja Tuire Pöyhiä. Talvipäivät Hämeenlinnassa Liikuntahalliyhtiö isossa roolissa maan väestöllisessä keskipisteessä Urheilutoimittajain Liiton Talvipäivät pidettiin tällä kertaa Hämeenlinnassa. Päivämäärä oli 13.12.2017. Paikalliskerho Kanta-Hämeen Urheilutoimittajat primus motoreinaan Timo ja Joonas Lainesalo oli järjestänyt monipuolisen ja erittäin mielenkiintoisen ohjelmakokonaisuuden. Teksti ja kuva Matti Hannula Päivä alkoi aamiaisella Sokos Hotelli Vaakunassa, missä kuultiin myös Aulangon Golfklubin puheenjohtajan Risto Korpelan esitys Hämeenlinnan tunnetusti runsaasta golfviheriötarjonnasta sekä ennakkokatsaus seniorien M55-sarjan EM-kilpailuihin, jotka pelataan ensi elokuussa Aulangon Eversti-kentällä sekä Tawast Golfissa. Puoliltapäivin Talvipäivien osallistujajoukko siirtyi moottorimarssilla Hämeenlinnan Urheilupuistoon Elenia Areenan tiloihin. Siellä oli tarjolla lounas, jonka jälkeen apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo toi Talvipäiviin Hämeenlinnan virallisen tervehdyksen. Hän tarjoili palasia kaupungin historiasta. Isosuo korosti, että Hämeenlinna on Suomen kasvukäytäväksi nykyään 18 kutsutun alueen (aiemmin Helsinki- Hämeenlinna-Tampere -akseli) keskustassa. Noin 68 000 asukkaan Hämeenlinnassa on sitä paitsi Suomen väestöllinen keskipiste, ja 150 kilometrin säteellä Hämeenlinnasta asuu noin neljä miljoonaa suomalaista, hän totesi. Sijainti on monella tavalla keskeinen, mutta valitettavasti tästä pääsee vähän turhan helposti ohikin, Isosuo heitti. Missään ei ole niin hyvät paikat harrastaa urheilua kuin Hämeenlinnassa, apulaiskaupunginjohtaja Isosuo väitti. Huippu-urheilun suhteen kaupunki tunnetaan varmaankin parhaiten jääkiekosta. Itsekin olen seurannut lajia koko ikäni ja seuraan edelleenkin hyvin tarkasti. Osasyy on, että kaksi vävyäni pelaa jääkiekkoa, yksi täällä ja yksi Sveitsissä. Tilaaja-tuottajamalli Varsinaista Hämeenlinnan Liikuntahallit Oy:n osuutta emännöi yhtiön toimitusjohtaja Tuire Pöyhiä. Kevättalvesta 2016 lähtien nykyisessä toimessaan ollut Pöyhiä on aiemmin työskennellyt muun muassa HPK:n edustusjääkiekko ry:n ja Myyrmäen Urheilupuisto Oy:n palveluksessa. Etenkin jääkiekon ja yleisurheilun mediaväelle hän on valtakunnallisestikin varsin tuttu työskenneltyään kisaorganisaatiossa mediakoordinaattorina jääkiekon MM-kotikisoissa sekä 2003 että 2012 ja tiiviisti mediakeskuksessa myös yleisurheilun MM-kisoissa 2005. Sataprosenttisesti Hämeenlinnan kaupungin omistama Hämeenlinnan Liikuntahallit hallinnoi kaikkia keskei-

siä urheilu- ja liikuntapaikkoja koko Hämeenlinnan alueella, toimitusjohtaja Pöyhiä kertoi. Yhtiömuotoinen toiminta yhteistyössä Hämeenlinnan kaupungin kanssa käynnistyi vuonna 2009 kuntaliitosten jälkeen. Käytännössä olemme osa kaupunkikonsernia, Pöyhiä sanoi. Hämeenlinnan urheilupuisto on kaupungin urheilu- ja liikunta-alueista merkittävin ja siellä etenkin vuonna 2014 valmistunut upea Elenia Areena. Meillä on käytössä tilaaja-tuottajamalli, Pöyhiä jatkoi. Yhtiö tuottaa kaupungille erilaisia liikuntaan liittyviä palveluita sekä toimitilojen ylläpidossa että muun muassa ohjattuina liikuntaryhminä esimerkiksi senioreille ja erityisryhmille. Palvelusopimukset tehdään kaupungin kanssa vuosittain. Niissä määritellään avustusten suuruus sekä se, mitä palvelutuotannolta odotetaan. Monipuolista tarjontaa Hämeenlinnan Liikuntahallit Oy:ssä on runsaat 40 työntekijää. Osakeyhtiöllä on kaksi tytäryhtiötä: Hämeenlinnan Palloiluhalli Oy ja Hämeenlinnan Jäähalli Oy. Emoyhtiöllä on niissä suvereeni Talvipäivät Urheilutoimittajain Liitto järjesti jäsenilleen Talvipäivät 13. joulukuuta 2017 Hämeenlinnassa. Järjestelyistä vastasi Kanta-Hämeen Urheilutoimittajat. Ohjelmassa oli asiaa mm. HPK:n matkasta jääkiekon huippuseuraksi, golfin senioreiden EM-kilpailuista sekä eri hämeenlinnalaisseurojen tuoreimmat kuulumiset. Kevätseminaarista sivuilla 18 21. omistusosuus, mutta omistajina on kaupungin lisäksi muitakin tahoja. Hämeenlinnan Palloiluhalli omistaa urheilupuistossa sijaitsevan Säästöpankki-Areena -nimisen jalkapallohallin, Hämeenlinnan Jäähalli omistaa kaikki kaupungin alueen jääliikuntatilat eli Ritari-Areenan, Metritiski-Areenan ja jääliikuntakeskus Hakion. Ulkoliikuntapaikoista Hämeenlinnan Liikuntahallit Oy:n hallinnoimia ovat Hämeenlinnan urheilupuiston lisäksi Kaurialan urheilustadion ja Iittalan urheilukenttä. Urheilupuistossa on yksi tekonurmi ja useita luonnonnurmikenttiä sekä viime kesänä valmistunut pesäpallokenttä. Sisäliikuntatiloja ovat Elenia Areenan lisäksi Lammin ja Hämeenlinnan keskustan uimahallit, Iittalan liikunta- ja kuntosali, Voutilakeskuksen palvelutalon kuntosali ja allastilat sekä Ritari-Areenan kupeessa sijaitseva 2-kaukaloinen Poltinahon salibandyhalli. Myös koulujen salivaraukset kulkevat Hämeenlinnan Liikuntahallit Oy:n kautta, Tuire Pöyhiä kertoi. Käyttövuoromaksujen lisäksi yhtiön tulolähteenä ovat kaupungilta tulevat avustukset. Tämän vuoden budjetoitu liikevaihto on noin 2,5 miljoonaa. Talousarviossa kulupuoli näyttää 5,8 miljoonaa. Ei siis mitään erityisen hyvää bisnestä, toimitusjohtaja Pöyhiä totesi. Perusesittelyn jälkeen jalkauduttiin Pöyhiän johdolla koko porukalla katsastamaan jalkapallohalli ja kurkkaamassa pesäpallokenttää talvipuvussa. Hämeenlinnassa vankkaa osaamista palloilulajeissa Hämeenlinna tunnetaan perinteikkäänä palloilukaupunkina. HPK:n jääkiekon liigajoukkue on varmasti kaupungin seuroista tunnetuin, vaikka tällä kaudella sen kannattajat ovat joutuneet elämään tuskaisia iltoja. HPK on rämpinyt liigan kellarikerroksessa. Teksti Matti Lehtisaari Kuvat Matti Hannula HPK:n jääkiekon tulevaisuus on silti valoisa. HPK valloitti syyskauden kärkipaikan nuorten SM-liigassa ja on mukana mitalitaistelussa naistenkin jääkiekkoliigassa. Mutta yhtään jääkiekkoa heikommaksi ei jää HPK:n naisten lentopallojoukkue. Hämeenlinnan lentopallovuosi alkoi komeasti, kun HPK juhli loppiaisena naisten Suomen Cup -mestaruutta. Hämeenlinnalaisten edellisestä cupmestaruudesta (vuonna 2006) oli vierähtänyt aikaa jo yli kymmenen vuotta. Tämä on tulosta siitä, miten pelaajat ovat tehneet töitä ja harjoitelleet. Lentopallo on todellinen joukkuepeli ja voitto aina monen tekijän summa, HPK:n italialainen valmentaja Luca Chiappini hehkutti. HPK:n lentopallonaisten pelit ovat kulkeneet loistavasti myös liigassa, joten Hämeenlinnasta saattaa kajahtaa jälleen keväällä, kun taistellaan naisten Suomen mestaruudesta. HPK oli naisten Suomen mestari kaksi vuotta sitten. Salibandyseura Steelersin toiminnanjohtaja Noora Lavonen on tyytyväinen Hämeenlinnan tarjoamiin puitteisiin. HPK:n naisten lentopallon juuret ovat Hämeenlinnan Tarmo-Volleyn (SM-kultaa 2000 2003) ja sittemmin Vanaja Racing Clubin (SM-kultaa 2005 2008) liigajoukkueissa. Vanaja vaihtui HPK:ksi kaudella 2009 2010. HPK:n naisten toi- 19 u

minnanjohtajan Ville Kalliomäen mukaan menestyksen taustalla on yksinkertaisia asioita. Pyrimme harjoittelemaan vastustajia enemmän. Pallovarmuus ratkaisee tiukoilla hetkillä. Ja kun olemme menestyneet, niin kaikki haluavat tulla pelaamaan meille, Kalliomäki kertoi Urheilutoimittajain Liiton Talvipäivillä joulukuussa. HJS Akatemian rakettimainen nousu kakkoseen Hämeenlinnalaisessa jalkapallossa tapahtui merkittävä käänne vuonna 2015. FC Hämeenlinnan tarinaan kirjoitettiin viimeinen luku, mutta vielä saman vuoden syksyllä perustettiin Hämeenlinnan Jalkapalloseuran edustusjoukkue HJS Akatemia. HJS Akatemia on tehnyt piirisarjojen syövereistä rakettimaisen nousun ja valmistautuu keväällä alkavaan Kakkosen kauteen. Tuskin kukaan osasi arvata, että HJS Akatemia nousisi näin nopealla tahdilla aina Kakkoseen saakka. HJS:n toiminnanjohtaja Ville Dahlman myöntää, että tuskaisiakin hetkiä on riittänyt. Jos olisin tiennyt, mitä kaikkea olisi luvassa, en olisi ottanut tätä tehtävää vastaan. Mutta nyt meillä on terve taloustilanne, kertoi Dahlman. Hämeenlinnan Jalkapalloseura on paljon muutakin kuin vain HJS Akatemian edustusjoukkue. Teemme laadukasta juniorityötä. Seuramme joukkueissa liikkuu yli tuhat lasta ja nuorta. Meillä on joukku- 20 Jalkapallon miesten Kakkoseen kovalla vauhdilla nousseella HJS:llä on toiminnanjohtajansa Ville Dahlmanin mukaan talouskin kunnossa. eita naperosta höperöikäisiin saakka. Myös salibandy näkyy ja kuuluu vahvasti Hämeenlinnassa. Steelersin miesten edustusjoukkue pelaa miesten liigassa ja naisten edustusryhmä kamppailee puolestaan ykkösdivisioonassa. Steelers toimii Hämeenlinnan lisäksi aktiivisesti myös Janakkalassa. Yli tuhat jäsentä koonnut Steelers on Suomen viidenneksi suurin salibandyseura. Uskomme, että salibandy kuuluu Suomessa tulevaisuuden lajeihin. Meidän toimintaamme on helppo tulla mukaan, tarjoamme pelaajapolun sekä tytöille että pojille, kertoi Steelersin toiminnanjohtaja Noora Lavonen. Vuonna 2014 valmistunut sisäpalloiluhalli Elenia Areena saa kiitosta myös salibandyväeltä. Puitteet ovat parhaat mahdolliset. Ei ole todellakaan mitään valittamista, Lavonen hymyili tyytyväisenä. Italialaisvalmentaja Luca Chiappini ja toiminnanjohtaja Ville Kalliomäki ovat vahvoina tekijöinä HPK:n naislentopalloilijoiden menestyksen taustalla. HPK oranssi pikkujättiläinen Teksti Esko Hatunen Kuva Denis Heimonen Vuodesta 1991 lähtien kahdenkymmenen SM-liigakauden aikana Hämeenlinnan Pallokerho oli yksi menestyneimpiä organisaatioita jääkiekon pääsarjatasolla Suomessa. Seura saavutti kauden 2005 2006 mestaruuden lisäksi yhteensä 11 mitalia. Se on melkoinen suoritus tuona aikana vielä alle 50 000 asukaan kaupungin ylpeydeltä. Näin laskettuna HPK oli Suomen johtava jääkiekkoseura, muisteli HPK:n kunniapuheenjohtaja Harri Lintumäki Urheilutoimittajain Liiton Talvipäivillä Hämeenlinnassa. Tulin HPK:n toimintaan mukaan 1975, jolloin seura oli 45-vuotias, ja tässä olen edelleen lisäksi kovassa kunnossa! Hämeenlinnan Pallokerho perustettiin 5.12.1929. Lähes 90-vuotias seura keskittyi alkuvuosina jääpalloon. 1940-luvun puolivälin tienoilla seura aloitteli jääkiekkotoimintaansa. Sittemmin jääkiekosta kehittyi seuran ykköslaji, mutta vielä 1970-luvulla riitti hankaluuksia, kun joukkue pelasi I-divisioonassa. Meillä ei ollut jäähallia, kuten kaikilla kilpailijoilla, ja koko seuran toimintaa oltiin ajamassa alas. Kaupungin jääkiekon puolestapuhujat taistelivat tuohon aikaan yleisurheilumiesten kanssa siitä, kunnostetaanko Hämeenlinnan Kaurialan yleisurheilukenttä vai katetaanko vuonna 1963 rakennettu Rinkelimäen tekojäärata. Kaudella 1978 1979 oli todella lähellä, että HPK olisi pudonnut kolmannelle sarjatasolle. Rinkelimäki sai katon ja HPK:n nousu kohti parrasvaloja alkoi. Ensimmäinen nousu, uho, tuho ja uusi uho Olosuhteiden parannuttua HPK nousi ensimmäisen kerran SM-liigaan viidessä vuodessa kaudeksi 1983 1984. Kausi päättyi selkeisiin tappioihin putoamiskarsinnoissa Rauman Lukolle.

hänelle tuli tunne, että jatkuvuus valmennukseen oli löytynyt. Tulevan menestyksen salaisuus oli myös koko valmennustiimi, jossa Jalosen lisäksi olivat Timo Lehkonen ja maalivahtivalmentajana yhden kauden ajan Arto Koivisto. Häntä tehtävässä seurasi Jari Kaarela viisi seuraavaa vuotta. Meillä oli spesiaalihenki valmennustiimissä, vaikka on vaikea sanoa, tuliko ensin menestys ja sitä kautta hyvä henki vai oliko se toisin päin, Jalonen maalailee. Jukka Jalosen kuuden kauden mittainen HPK-rupeama kruunautui keväällä 2006 Suomen mestaruuteen. Tehtiin kaikkien aikojen ennätys ja saatiin kuusi pistettä. Sen jälkeen seuran hallitus tekikin päätöksen konkurssista. Tosin konkurssihakemusta ei koskaan viety silloiseen raastuvanoikeuteen, Lintumäki kertoo ilmeenkään värähtämättä. Vanhaa kiekkomiestä vähän naurattaa nämä median jatkuvat puheet Liigan karsintojen palauttamisen autuudesta. Kauteen 1987 1988 HPK lähti kovin satsauksin, kuten myös moni muu I-divisioonan seura, sillä SM-liiga laajennettiin 12 joukkueen sarjaksi seuraavaksi kaudeksi. Tämä tarkoitti sitä, että kaksi divisioonan parasta nousisi suoraan SM-liigaan. Paikallinen rakennusliike Kummila lähti tukemaan uutta nousua tekevää paikallisylpeyttä. Muutaman vuoden kuluttua pääsponsori meni konkurssiin 1990-luvun laman syövereissä. HPK ennätti kuitenkin saavuttaa jo pronssia ja hopeaa. Seura alkoi vakiinnuttaa asemaansa SM-liigassa ja sen toimintakin kehittyi. Kyllähän HPK:sta tehtiin ammattimaisesti johdettu seura 1990-luvun puolivälissä, kun Heikki Hietanen tuli seuran toimitusjohtajaksi, kiteytti Lintumäki. Kohti Jalosen aikakautta Hämeenlinnan Pallokerhon kehitys ja menestys huipentui päävalmentaja Jukka Jalosen aikakaudella 2001 2007. Hänen päätymisensä HPK:n valmentajaksi oli melkoinen sattumusten summa. Jalonen valmensi kaudella 1998 1999 Italian liigassa Alleghen joukkuetta. Hän palasi Suomeen, jossa Kuopion KalPa oli pudonnut SM-liigasta. Jalosesta tuli kuopiolaisten valmentaja, ja hän aloitti vetämällä joukkueen kesäharjoituksia ennen juhannusta ja kesälomia. Heinäkuun puolivälissä toimitusjohtaja soitti kertoakseen, että seura menee konkurssiin ja joukkue putoaa kakkosdivisioonaan, Jalonen muistelee. Hän oli juuri ennättänyt asettua Savon sydämeen, ja uusi kotikin oli hankittuna, mutta palkanmaksu päättyi parin viikon jälkeen. Näin Jalosesta tuli liigavalmentaja, joka ei hävinnyt otteluakaan pestinsä aikana. Elokuun alussa menin perinteiseen Marski Cupiin Mikkeliin ja törmäsin Jokereiden silloiseen toimitusjohtaja Matti Virmaseen. Hän kertoi, että Jokerit oli hankkimassa seuraa Englannista ja se tarvitsisi valmentajan. Jalonen valmensi Englannissa kaksi vuotta Newcastle Jestersiä. Suomessa koti oli koko ajan Kuopiossa, jonne hän myös palasi kauden 2000 2001 päätteeksi. Takaisin Suomeen ja Hämeenlinnaan Harri Lintumäki oli keväällä 2001 vaimonsa kanssa matkalla Lapissa ja soitti Jaloselle kysyäkseen tätä HPK:n luotsiksi. Tapaaminen sovittiin paluumatkan varrelle kuopiolaiseen hotelliin, jossa syötiin lounas. Kun jälkikäteen vähän romantisoidaan, en ollut varma tapaamiseen mennessäni, tehdäänkö Jalosen kanssa sopimus. Mutta sen jälkeen kyllä olin, jos hän vain sopimuksesta innostuisi. Sain myös rouvaltani tähän hyvää tukea, Lintumäki kuvailee lounastapaamista. Jukka Jalosen nimekkäät edeltäjät eivät olleet Lintumäen mukaan täydellisen sitoutuneita pitkäaikaisiin sopimuksiin Hämeenlinnassa, vaikka he ammattimiehiä olivatkin. Jalosen kanssa Valmennuksen dream team Jalosen aikana HPK:n valmentajilla oli lähes päivittäinen keskusteluyhteys Harri Lintumäen ja pelaajahankinnoista vastanneen Hannu Savolaisen kanssa. Lintumäen intohimo tarttui muuhunkin seuraan, ja hän sai pidettyä menestysluotsinsa seurassa kausi toisensa jälkeen. Jalosenkin kanssa tehtiin yhden vuoden sopimuksia, mutta seuraavan kauden sopimusta suunniteltiin jo edelliskauden loka-marraskuussa. Tällä tavalla taattiin jatkuvuus ja valmentajan sitoutuminen. Tämä on paras ajanjakso, joka minulla jääkiekon parissa on ollut, Lintumäki kehuu neljän pronssin ja kauden 2005 2006 mestaruuden tuonutta aikaa HPK:ssa. Mielestäni me olisimme voineet voittaa vaikka kuusi mestaruutta. Taistelimme kullasta joka kausi. Mutta kyllä saavutettu menestyskin kelpasi. HPK:n salaisuus ei ollut ainakaan kallis pelaajapakka, sillä Lintumäen mukaan joukkueen pelaajabudjetti oli aina sarjan keskikastia tai jopa sen alapuolella. Joukkueen onnistumisen salaisuus oli kova työ ja huolellinen pelaajatarkkailu. Kohti juhlavuotta HPK oli viimeinen SM-liigaseura, joka yhtiöitettiin. Osakeyhtiö perustettiin keväällä 2015. Yhtiöittämisellä haluttiin varmistaa omistajuuden ja päätöksenteon pysyminen Hämeenlinnassa, seuran toimitusjohtaja Antti Toivanen valotti. Saimme viimeisimmässä vuoden 2016 alussa päättyneessä osakeannissa yli 800 uutta osakasta, mikä kertoo kaupungissa vallitsevasta yhteisöllisyydestä. Viimeisimmillä kausilla seuran menestys on jäänyt mitalivuosia vaisummaksi, ja aitiossa on järjestyksessään yhdeksäs valmentaja, Antti Pennanen, Jalosen viimeisen HPK-kauden 2006 2007 jälkeen. Seura voi kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin ja voi valmistautua tulevaan 90-vuotiskauteensa rauhallisin mielin kuten HPK ry:n kunniapuheenjohtaja Harri Lintumäkikin. 21

Vihdoin kiekko, jolla on älyä Älykiekosta kohistiin SM-liigassa jo kaksi kautta sitten täysin turhaan. Silloisesta pelivälineestä ei saatu kaivattuja tietoja hyötykäyttöön. Uusi firma Bitwise ja paremmat bittinikkarit ovat tehneet kiekosta oikeasti älykkään. Tuloksista pääsee toistaiseksi nauttimaan kaikissa Tapparan kotipeleissä ensi vuonna mahdollisesti kaikilla liigapaikkakunnilla. Teksti Jussi Heimo Kuvat Mika Hulkki, Bitwise Oy ja Mikko Pylkkö 22

Tapparan kannattajat ja myös vierasjoukkueiden fanit ovat ottaneet sovelluksen innostuneesti vastaan. Kuka laukoi kovimmin, luisteli nopeimmin, pisimmän matkan, ja kuka pelasi eniten, kiinnostaa faneja kaikkialla. Tapparan huollon mukaan tieto kiinnostaa myös pelaajia, jotka tarkistavat pelin lukemat aina heti matsin jälkeen koppiin päästyään, Bitwise Oy:n toimitusjohtaja Tomi Mikkonen tietää. Uutta älykiekkoa on testattu Tapparan otteluissa kauden alusta saakka. Toisin kuin ensimmäisessä viritelmässä tuote haluttiin tuoda valmiina kuluttajille. Tiedämme, että maailmalla on ollut kova huuto tällaisen perään, mutta kaikkialla muualla älykiekkoprojektit ovat toistaiseksi prototyyppivaiheessa. Niistä kaikista sanotaan, että ne ovat kohta tulossa käyttöön. Me täällä Tampereella voimme ainoana sanoa: meillä se on jo käytössä. Nyt täytyy tehdä valinta, viemmekö älykiekkoa Suomessa eteenpäin vai ruvetaanko vastaamaan kansainväliseen huutoon, Bitwise Oy:n toimitusjohtaja Tomi Mikkonen sanoo. Jos Mikkosen ykköstoive toteutuu, niin ensimmäisenä askeleena olisi älykiekkojärjestelmän asentaminen kaikkiin Suomen liigahalleihin. Mikäli Liiga näyttää vihreää valoa, saamme järjestelmän rakennettua valmiiksi ensi kauden alkuun mennessä. Ensimmäinen ottelu, jossa yleisö pääsi nauttimaan Tappara-applikaation toiminnoista, oli Tappara SaiPa 24. lokakuuta. Kyseessä oli maailman ensimmäinen mobiilisovellus, joka tarjoaa Liiga-ottelusta älykiekkojärjestelmän avulla reaaliaikaista pelaaja- ja kiekkodataa. Tappara-applikaatiossa näytetään ottelu- ja eräkohtaisesti pelaajien luistelema matka, jäällä oloaika ja maksiminopeus sekä kiekon maksiminopeus ja sen kulkema matka. Järjestelmä paikantaa pelaajan sijainnin 50 millisekunnin välein ja noin kymmenen sentin tarkkuudella. Toistaiseksi reaaliaikainen seuranta toimii vain Hakametsän hallissa. Muualla tiedot näkyvät ottelun päätyttyä. Tällä hetkellä ilmainen palvelu on saatavissa Android-käyttöjärjestelmän älypuhelimiin, mutta se on myöhemmin tulossa myös Apple-laitteisiin. Tilastot kiinnostavat myös pelaajia Tapparan kannattajat ja myös vierasjoukkueiden fanit ovat ottaneet sovelluksen innostuneesti vastaan. Kuka laukoi kovimmin, luisteli nopeimmin, pisimmän matkan, ja kuka pelasi eniten, kiinnostaa faneja kaikkialla. Tapparan huollon mukaan tieto kiinnostaa myös pelaajia, jotka tarkistavat pelin lukemat aina heti matsin jälkeen koppiin päästyään, Mikkonen tietää. Älykiekon mittaamasta datasta pystytään louhimaan pelaaja- tai joukkuekohtaista tietoa erittäin tarkasti. Tulevaisuudessa älykiekkojärjestelmä tulee tarjoamaan myös valmennuksellista tietoa, jota ei tähän asti ole ollut mahdollista mistään saada. Tapparan puolesta älykiekkohankkeessa mukana ollut myyntipäällikkö Aki Hautamäki on innoissaan. Alusta alkaen on ollut selvää, että tässä valmistuu jotain suurta, josta koko suomalainen jääkiekkoperhe pääsee nauttimaan. Toivottavasti järjestelmä lyö läpi ja näemme sen kohta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa aktiivisessa käytössä. Hyödyntämisessä mielikuvitus rajana Älykiekkojärjestelmä pohjautuu paikkatietoon, ja se käyttää suomalaisen Quuppa Oy:n kehittämää paikannusteknologiaa. Sekä kiekossa että pelaajien varusteissa on pienet radiolähettimet, joiden signaalia hallin kattoon asennetut antennit vastaanottavat. Paikannus perustuu radiosignaalin saapumiskulman mittaamiseen, josta paikannusjärjestelmä laskee monimutkaisten algoritmien avulla lähettimen sijainnin. Reaaliaikainen paikkatieto siirtyy älykiekkojärjestelmään, jossa se jalostuu nopeudeksi, matkaksi, jäällä oloajaksi, laukauksiksi, tilastoiksi, valmennuskuvioiksi, vedonlyöntikohteiksi tai grafiikaksi televisiolähetykseen. Käyttömuotojen rajana on vain mielikuvitus. Yhden pelin aikana tietoa kertyy yhden gigatavun verran. Tulevaisuudessa on mahdollista, että pelaajan lämärin jälkeen tv-ruudussa näkyy esimerkiksi lämärin nopeus samaan tapaan kuin tenniksessä syötön jälkeen, Mikkonen maalailee. Kiekon muuttaminen radiosignaalia lähettäväksi esineeksi ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista. Yksi lähetinkiekko kestää käytössä yhtä kauan kuin tavallinen kiekkokin. Komponentit on mitoitettu niin, että ne kestävät useiden satojen g-voimien hidastuvuuden. Jotta kiekon liukukitka ei muutu, oli lähettimen tarvitsema tila jyrsittävä sivusta. Sitten oli löydettävä oikeankovuinen valettava materiaali, joka läpäisee radiosignaalin, Bitwise Oy:n tuotepäällikkö Mika Hulkki kertoo. Toistaiseksi Bitwisen henkilökunta valmistaa älykiekot itse. Yksittäisen kiekon hinta on noin 35 euroa. Mikäli koko liiga tulee älykiekon piiriin tai järjestelmää viedään esimerkiksi Kiinaan, missä kiinnostus on tosi kovaa, siinä vaiheessa kiekkoja on alettava valmistaa teollisesti, Mikkonen sanoo. Älykiekko on toistaiseksi mullistava keksintö melko pienelle piirille, mutta siitä voi tulla maailmanlaajuinen hitti. Liikemaailmassa on uskallettava ottaa riskejä. Toistaiseksi kehitystyö on maksanut firmallemme jotain 500 000 ja miljoonan euron väliltä. Mutta jos tällaiseen projektiin ryhtyy, siihen on lähdettävä kaikki tai ei mitään -periaatteella. Puolivillaisella tekemisellä ei saa ikinä mitään suurta aikaan, Mikkonen linjaa. Bitwise kuuluu selvästi sarjaan ammattimaiset tekijät. Toivottavasti SMliigaseurat ymmärtävät hyvän päälle ja ottavat älykiekkojärjestelmän käyttöön kaikilla paikkakunnilla jo ensi kaudella. Eikä kannata yllättyä, vaikka sama järjestelmä olisi muutaman vuoden päästä käytössä myös monissa muissa sarjoissa ehkä jopa NHL:ssä saakka. 23

Keski-Uusimaan urheilutoimituksen Facebook-profiili toimii molempiin suuntiin Teksti Aino Salonen Kuva Sauvo Jylhä/Keski-Uusimaa Sosiaalinen media vie vuosi vuodelta yhä suuremman siivun paikallislehden urheilutoimittajan päivittäisestä arjesta. Tammikuussa 2017 perustin Keski-Uusimaa -lehden urheilutoimitukselle oman Facebook-profiilin osana ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötäni. Tarkoituksena oli avittaa Keski- Uusimaan urheilutoimitusta löytämään paikallisurheilukenttien päivän polttavimmat puheenaiheet. Opinnäytetyössä tarkasteltiin myös sitä, minkälaiset paikallisurheilujutut lähtivät leviämään Facebookissa ja toivat klikkauksia Keski-Uusimaa -lehden verkkosivuille. Kolmantena tavoitteena oli saada selville, millä tavoin Keski-Uusimaa -lehden urheilutoimittajat motivoituivat ottamaan uuden työvälineen osaksi päivittäistä arkeaan. Keski-Uusimaan urheilutoimituksen henkilöprofiilissa tiedonvälitys toimi kaksisuuntaisesti: profiilin etusivulta urheilutoimittajat pystyivät lukemaan paikallisten urheilijoiden ja urheiluseurojen kuulumisia ja hyödyntämään niitä esimerkiksi juttuvinkkejä etsiessään. Profiilissa myös jaettiin päivittäin urheilutoimituksen kirjoittamia juttuja, jotka keräsivät lukijoita Keski-Uusimaa -lehden verkkosivuille. Sähköposti on hiljentynyt Kun lokakuussa haastattelin kollegoitani, olivat kokemukset vuoden alussa perustetusta urheilutoimituksen Facebook-profiilista pääasiassa positiivisia. Niin valtakunnassa hyvin tunnetut kuin marginaalilajitkin saivat lehden sivuilla näkyvyyttä luonnollisesti urheiluseuran omasta aktiivisuudesta riippuen. Eri lajeja on mahdollista saada mahdollisimman monipuolisesti tässä meidän lehdessä framille juuri sillä tavalla, että urheilijat infoavat itse siellä Facebookissa, että missä piirikisoissa on tullut sitä ja tätä, huomauttaa kesätoimittaja Mikko Mannonen. Ennen Facebook-profiilin perustamista Keski-Uusimaan urheilutoimitus nojasi pitkälti urheilutoimituksen sähköpostiin tulleisiin juttuvinkkeihin. Tuntuu, että tuo sähköposti on hiljentynyt aika pahasti. Sieltä löytyvät enää lajiliittojen valtakunnalliset tiedotteet, mutta paikallisten urheiluseurojen tiedotteita yhä vähemmän. Pitäisi vain nojata enemmän sinne Facebookiin päin, totesi Keski-Uusimaan urheilutoi- Helmikuun 2017 alussa Keski-Uusimaan urheilutoimituksen Facebook-profiililla oli seuraajia 175. Nykyään seuraajia on jo lähemmäs 500. Keski-Uusimaan urheilutoimituksessa vuonna 2017 työskentelivät Robert Monstovics (vas. tak.), Aino Salonen, Toni Vähämaa (oik. tak.) ja Mikko Mannonen. mituksen konkareihin kuuluva urheilutoimittaja Robert Monstovics. Urheilutoimituksen Facebook-profiilista tulikin Keski-Uusimaan urheilutoimitukselle nopeasti yksi valtakunnallisten uutispalveluiden tapainen tietolähde, tosin kaikkia päivityksiä ei välttämättä pystynyt hyödyntämään sellaisinaan. Se ei kuitenkaan estänyt tekemästä aiheista juttuja. Vaikka paikallisen urheilijan Facebook-päivityksessä lukisi vain, että voitin pronssia, niin se laittaa silti työskentelemään, että hetkinen, missä se voitti pronssia, kertoi vajaan vuoden ajan Keski-Uusimaan urheilutoimituksessa työskennellyt Toni Vähämaa. Se on kuitenkin paikallisesti mielenkiintoisempaa sisältöä kuin se, että joku tekee Rovaniemen Palloseuraan 1+1-vuotisen sopimuksen, jatkoi Monstovics viitaten valtakunnallisten urheilu-uutispalvelujen tarjoamaan sisältöön. Enemmän monipuolisuutta Projektin aikana Keski-Uusimaan urheilutoimituksen Facebook-profiiliin tuotettiin myös pelkästään sosiaaliseen mediaan räätälöityä sisältöä. Nykyään Keski-Uusimaan urheilutoimituksella on muun muassa oma Instagram-tili. Lisäksi urheilutoimittajat kokeilivat livevideoita, joissa he ennakoivat tulevia paikallisotteluja sekä kuvasivat kännykkäkameralla lukuisia pelaajahaastatteluja. Samalla urheilutoimitukselle konkretisoitui, että paikallislehdenkin urheilutoimittajilta vaaditaan yhä enemmän monipuolisuutta. Onhan tästä tullut vähän sellainen sillisalaatti. Pitää osata kaikkea vähän, ja silloin kun osaa vain vähän, niin siitä voi tulla aika rumaa jälkeä, Vähämaa huomautti. Liikkuva kuva toimii tietyissä rajoissa, kunhan siitä ei tule sellaista tahatonta komiikkaa niin, että kuva on rajattu huonosti tai kuvan laatu tai ääni ei toimi. Ei sitä jaksa sitten kukaan katsoa, hän jatkoi. Pyristelyt seis, ennakkoluulottomuutta tilalle Koska paperilehdessä uransa aloittaneille toimittajille sosiaalisessa mediassa julkaiseminen oli vielä suhteellisen uusi laji, asetettiin kynnys Keski-Uusimaan Urheilutoimituksen Facebook-profiilissa julkaistulle sisällölle hyvin matalalle. Käytännössä kynnystä ei ollut lainkaan. Tärkeintä oli kokemuksen karttuminen yrityksen ja erehdyksen kautta. Toimittajasukupolvien välinen ero oli kuitenkin selvästi havaittavissa. Ei se Facebookissa julkaiseminen mielestäni niin vaikeaa ole, joten en tiedä, tarvitaanko siihen mitään erityisosaamista. Kun tekee jonkun jakamisen, niin pitää ajatella sitä, kenelle se jaetaan. Ihan samalla tavalla kuin lehtijuttukin kirjoitetaan, opasti kesätoimittaja Mannonen (25). Uskon, että ainakin minun kohdallani Facebook tulee ottamaan aktiivisem- 24

KOLUMNI paa roolia, koska nuorempiin kollegoihin verrattuna olen ravitermistönä ilmaistuna selvästi takamatkalla. Täytyy vaan lopettaa tämä pyristely niin sanottua tutkainta vastaan, naurahti Monstovics (54). Ennakkoluulottomuus on sellainen ominaisuus, mitä tarvitaan ensimmäisten joukossa. Loppujen lopuksi kaikkea voi aina kokeilla. Jos se ei toimi, niin sitten ei kokeile sitä uudestaan, mutta ainakin oppii koko ajan lisää, Vähämaa (31) kannusti. Mitkä julkaisut saavat tuulta alleen sosiaalisessa mediassa ja mitkä jäävät lähtökuoppiinsa? Emme tiedä sitä. Jos tietäisimme, niin niitähän olisi siellä jatkuvasti. Koskaan ei voi tietää, mikä juttu lähtee vetämään, Monstovics kiteytti. Pienetkin lajit kiinnostavat Joitakin yleisiä päätelmiä sosiaalisessa mediassa kantavista jutuista urheilutoimittajat pystyivät kuitenkin tekemään, sillä jotkut Keski-Uusimaan Facebook-profiilissa jaetuista jutuista keräsivät yli tuhat lukijaa, mikä on paikallislehden mittapuulla huomattavan suuri määrä klikkauksia. Tavallisesti yksittäisen jutun lukijamäärä jää muutamaan sataan. Eniten lukijoita Keski-Uusimaan verkkosivuilla keräsivät etenkin keväällä paikallisen jääkiekkojoukkueen nousutavoitteista kertovat jutut. Myös kantaa ottavat henkilöhaastattelut keräsivät roppakaupalla klikkauksia. Yksi yllättävimmistä lukijoita keränneistä jutuista oli kuitenkin Vähämaan kirjoittama kriketistä kertova juttu. Vaikka Suomen krikettimaajoukkue pelaakin kotiottelunsa Keravalla, ei lajilla ole kovin montaa paikallista harrastajaa verrattuna esimerkiksi voimisteluun, jääkiekkoon tai jalkapalloon. Pienet lajit eivät kovinkaan usein näy valtamediassa. Yllättävän moni niihin juttuihin kuitenkin tarttuu, etenkin, kun lajiliitot jakavat niitä eteenpäin, jutun kirjoittanut Vähämaa pohti. Kirjoittaja on vanhempainvapaalta suoraan opintovapaalle jäänyt Keski- Uusimaa -lehden urheilutoimittaja, joka sai Urheilutoimittajain Liitolta 200 euron stipendin journalismin ylemmän ammattikorkeakoulun opintojaan varten. Facebookin monet mahdollisuudet Keski-Uusimaan urheilutoimitukselle -niminen opinnäytetyö valmistuu kevään 2018 aikana. Taistelu aikaa vastaan Iivo Niskasen juhlaan päättynyt Urheilugaala vuosimallia 2018 oli hyvä esimerkki urheilutapahtumasta, joka on aikataulunsa takia painajainen työvuorossa olevalle urheilutoimittajalle. Ihan samaa ovat esimerkiksi jääkiekon ne SM-liigan arkipelit, joissa ratkaisua joudutaan odottamaan rangaistuslaukauksiin asti. Niskasen nimi ehti useimpiin suomalaisiin seitsenpäiväisiin lehtiin, mutta osasta se jäi aikataulun takia pois ainakin ensimmäisistä painoksista. Useammankin lehden dead line on nykyisin jo kello 22 ja eräiden jopa vielä aikaisemmin. Niskanen nousi lavalle kello 21.50, joten muutaman lehden oli pakko myydä uutisnälkäisille lukijoilleen odotetuimman uutisen sijaan ei oota. Jääkiekkoliigan tulokset ehtivät takuuvarmasti kaikkiin lehtiin, mutta juttujen kanssa ollaan välillä niin sanotusti herrassa. Peliä seuraavilta toimittajilta on turha odottaa nykyaikatauluilla Pulitzer-tasoisia juttuja ja tyhjentäviä analyyseja, etenkin jos jatkoaikatappiosta sisuuntunut valmentaja innostuu vielä ripittämään omiaan parikymmentä minuuttia suljettujen ovien takana. Tuskin olen yksin ihmetellessäni, miten tekniikan paraneminen on voinut johtaa aikataulujen tiukentamiseen. Maalaisjärjellä ajatellen asian pitäisi olla nimittäin täysin toisin päin. Tuntuu yksinkertaisesti vaikealta ymmärtää, että niin metalliladonnan kuin mehiläisvahaliimauksen aikakaudellakin voitiin lehden painoon menoa pitkittää tärkeiden urheilu-uutisten takia hyvinkin puoleen yöhön, joskus jopa pidempään. Digiaikana tämä ei ole enää mahdollista. Palataan muutama kymmenen vuotta taaksepäin aikaan, jolloin minä aloittelin urheilutoimittajan uraani raumalaisessa Länsi-Suomi -lehdessä. Lehti oli pieni ja vähäväkinen, mutta jääkiekkohullun kaupungin johtavana mediana sillä oli sentään varaa lähettää oma toimittaja ainakin jääkiekon MM-kilpailuihin. Siihen aikaan ei tullut kuuloonkaan, että jutut olisivat jääneet kireiden aikataulujen takia lehdestä pois. Muu lehti saattoi olla kiinni jopa pari tuntia ennen kuin viimeiset lätkätarinat kirjoitettiin telefaxilta puhtaaksi ja liimattiin sivulle. Pois se minusta, että haikailisin vanhojen aikojen perään. Mutta ajan perään minä haikailen. Niitä hetkiä on yksinkertaisesti ikävä, jolloin Lukon peleistäkin ehti raportoida lukijoille ilman helvetillistä kiirettä. On väärin verrata urheilutoimittajia muiden osastojen kollegoihin, mutta uskallan kuitenkin väittää, että harvempi kulttuuritoimittaja pystyisi työskentelemään sen aikapaineen alla, joka on meille urheilutoimittajille lähes jokapäiväistä realismia. Aikataulujen aikaistuminen ei ole suinkaan ainut asia, jota kaltaiseni vanhan liiton urheilutoimittaja ei nykymenossa ymmärrä. Vähintään yhtä suuri ihmetyksenaihe on se, että monet lehtitalot ovat luopuneet perinteisistä taittajista ja siirtäneet tämänkin spesiaalityön toimittajien tehtäväksi. Ikävä kyllä se ei voi olla näkymättä sisällön tasossa, että kallispalkkainen ja koulutettu ihminen tekee koneellista taittotyötä tietokoneen ääressä sen sijaan, että kirjottaisi sillä samalla koneella juttua lehteen tai nettiin. Fakta on, että jokainen toimittaja osaa tarvittaessa taittaa, mutta vain pieni osa taittajista osaa kirjoittaa lehteen kelpaavaa tekstiä. Vuosikokous ja Kevätseminaari 14.3. Helsingissä Tarkemmin Kevätseminaarista sivulla 28 ja vuosikokouksesta sivulla 43. Asko Tanhuanpää 25

KOLUMNI YKSI MEISTÄ Ei voi olla niin, ettei oikeinkirjoituksella olisi väliä! Hyvä suomen kieli on myös lukijan arvostamista, Taru Nyholm huomauttaa. Taru Nyholm on kunnianhimoinen moniosaaja Vapaana toimittajana työskentely oli alusta alkaen tietoinen valinta Vantaalainen freelance-urheilutoimittaja Taru Nyholm tarttuu helposti ja innolla kovempiinkin haasteisiin. Aina kun joku väittää jonkun asian olevan mahdoton toteuttaa, se on minulle kuin tanssiinkutsu, sanoo Nyholm, jolla on rima asetettuna korkealle paitsi urheilujournalistina niin myös jalkapallovalmentajana. Teksti ja kuvat Matti Hannula Nyholm pääsi vuonna 2010 opiskelemaan Vierumäen urheilujournalismi-linjalle, mistä hän valmistui kaksi vuotta myöhemmin. Ennen sitä minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta journalismista. Mutta olen aina lukenut ja kirjoittanutkin 26 omaksi huvikseni paljon ja ollut kiinnostunut urheilumediasta muun muassa oman pelaajataustani myötä. Tunsin, että minulla on tälle saralle paljon annettavaa, tarinankertojaksi itsensä mieltävä Nyholm sanoo. Jo vuosia ennen urheilujournalismiopintojaan hän oli valmistunut Rovaniemen ammattikorkeakoulusta liikunnanohjaajaksi ja ehtinyt työskennellä sekä urheiluseuroissa että -liitoissa. Vierumäeltä valmistuttuaan Nyholm perusti toiminimen ja aloitti freelancerina työskentelyn. Vapaana toimittajana työskentely oli alusta alkaen tietoinen valinta, enkä

YKSI MEISTÄ muistaakseni koskaan ole edes hakenut vakituista paikkaa, Nyholm sanoo. Freelancerina olen päässyt kokeilemaan monenlaisia töitä ja toimimaan erilaisissa yhteisöissä. Aluksi tein paljon journalistin töitä valmennus- ja ohjaushommien ohessa, sen mukaan, mistä keikkaa milloinkin sain. Sattumalla on varmaankin asioissa tietty osuus, mutta loppu on raakaa tekemistä, Nyholm painottaa. Kun tekee työnsä hyvin ja on oppimiselle sekä nöyrä että avoin, on aina avautunut uusia mahdollisuuksia. Tervettä itseluottamusta Nyholmille mahdollisuuksia ovat tarjonneet muun muassa Yle Urheilu, Urheilulehti, Futari-lehti, Salibandy-lehti ja Leijonat-lehti. Urheilumedian viime vuosien kehityksestä kertoo paljon se, että kolmesta viimeksi mainitusta mikään ei enää ilmesty paperisena, kun Jääkiekkoliiton Leijonat-lehtikin viime vuoden lopulla päätettiin muuttaa pelkäksi verkkolehdeksi. Leijonat-verkkolehdessä tulee jatkossakin olemaan myös pitkiä artikkeleita, lupaa Nyholm, joka on jo pitkään aktiivisesti avustanut kyseistä aviisia. Nyholm on jo lyhyessä ajassa ehtinyt löytää ihmisissä yhtäläisiä piirteitä sekä valmennus- että toimittajaympyröissä. Ne, joilla on hyvä itseluottamus ja usko omaan osaamiseensa, suhtautuvat uusiin tulokkaisiin uteliaan innostuneesti. Itsestään epävarmojen on vaikeampi hyväksyä tuoreita kasvoja porukassa. On helppo päätellä, kumpaan ryhmään Nyholm kuuluu. Tiedän, että olen hyvä kaikessa tekemisessäni, sillä olen saanut niin paljon kehuvaa palautetta, Nyholm sanoo. Eikä hänen sanoistaan suinkaan paista ylimielinen omakehu, vaan nimenomaan terve itseluottamus. Aktiivisuudesta apua Taru Nyholm valittiin Helsingin Urheilutoimittajien hallitukseen kolme vuotta sitten. Nyt takana on lisäksi debyyttivuosi Urheilutoimittajain Liiton Vuoden Urheilija -valiokunnan jäsenenä. Yhdistystoiminta ja etenkin HUT:n jäsenyys on ollut minulle todella tärkeä väylä. Aiemmin en tuntenut näistä ympyröistä juuri ketään. Oma aktiivisuuteni HUT:n toiminnassa on poikinut paljon uusia kontakteja ja sitä kautta uusia töitä. Kun nimi jää mieleen, saatetaan kiinnostusta johonkin projektiin kysellä pitkänkin ajan päästä, Nyholm tietää kokemuksesta. Siksipä suosittelen nuorille toimittajille lämpimästi liiton jäsenyyttä ja aktiivisuutta paikallisyhdistyksissä. Mutta oma työpanos ja sen laatu ovat lopulta aina ne ratkaisevimmat asiat, hän painottaa. Maajoukkue - pelejäkin Nyholm on syntyjään pohjoishelsinkiläinen, Puistolan Urheilijoiden kasvatti. Pääsin jo nuorena tyttönä PuiU:ssa pelaamaan naisten SM-sarjaa, mutta varsinaisen jalkapallourani pelasin Malmin Palloseurassa, missä voitin yhden naisten Suomen mestaruudenkin ja monta himmeämpää SM-mitalia. Pääasiassa topparina pelannut Nyholm pääsi naisten maajoukkueeseenkin. Aivan viime vuosituhannen lopulla hänelle kirjattiin tyttönimellään Aalto yhteensä 13 naisten maaottelua. Esikoiseni Aaro syntyi vuonna 2003. Se sekä opinnot Rovaniemellä pakottivat lopettamaan huipputasolla, kertoo Nyholm, joka pelaa alemmilla sarjatasoilla edelleen. Aikaa riittää siihenkin, vaikka kotijoukkoihin kuuluu nykyään aviomiehen lisäksi kolme lasta ja kaksi koiraa. Aaro, 14, Aura, 12, ja Amanda, 9, pelaavat kaikki äitinsä jalanjälkiä seuraten jalkapalloa. En ole pakottanut enkä tuputtanut. Muitakin vaihtoehtoja on tarjottu, äiti huomauttaa. Hänen aviomiehensä on toimitusjohtajana IT-alalla, mutta pelannut jalkapalloa hänkin ja edelleen laajalti kiinnostunut urheilusta. Muuten yhtälö ei varmaankaan toimisi niin hyvin, Nyholm naurahtaa. Mutta ilman vanhempieni apua tämän rumban pyörittäminen ei olisi ollut mahdollista, hän jakaa kiitosta edellisellekin sukupolvelle. Hyvä kieli kunniassaan Tänä vuonna Nyholm valmentaa 2008-syntyneitä tyttöjä Helsingin Jalkapalloklubissa, jonka naisten liigajoukkueen tiedotuksesta hän niin ikään vastaa. HJK:n organisaatiossa Nyholm saa toteuttaa sekä journalistisia että valmennuksellisia intohimojaan. Ja paljon muuhunkin jää vielä aikaa. Menin Klubiin puolisentoista vuotta sitten tiedottajaksi, aika pian pyydettiin valmentamaankin. Viime kaudella valmensin 2003-syntyneiden tyttöjen edustusjoukkuetta. Mutta nyt halusin ottaa kaikkein nuorimman edustusjoukkueikäluokan vastuulleni todettuani, että tiettyjen perustaitojen pitää olla riittävän hyvällä tasolla, jotta itse pelaamista on sitten vanhemmissa ikäluokissa mahdollista valmentaa. Pienten tyttöjen valmentamista normaalia pienemmällä kentällä ei valmennuspiireissä kauniista puheista huolimatta juurikaan arvosteta. Nyholm tietää, mitä tekee. Hänen tavoitteensa valmentajana ovat korkealla, urheilujournalismin saralla kenties vieläkin korkeammalla. Suhtaudun kunnianhimoisesti molempiin. Minulla on sekä erinomainen tausta että jo tässä vaiheessa poikkeuksellisen hyvät suhteet moneen suuntaan ja monelle tasolle. Niistä on paljon apua sekä urheilujournalistina että seuratoimijana. Taru Nyholm haluaa olla nuoremman urheilujournalistipolven etujoukoissa myös vaalimassa hyvää suomen kieltä. Ei voi olla niin, ettei oikeinkirjoituksella olisi väliä! hän parahtaa. Hyvä suomen kieli on myös lukijan arvostamista. Itse pyrin myös mahdollisuuksien mukaan sisällyttämään juttuihini jonkun jujun, joka ei heti paljastu, Nyholm jatkaa. Muiden teksteissä ihailen muun muassa viittauksia kirjallisuuteen. On aina yhtä ihanaa hoksata se yhteys. 27

URHEILUTOIMITTAJAIN LIITTO TIEDOTTAA Urheilutoimittajien Kevätseminaari Helsingissä 14.3. Urheilutoimittajain Liitto järjestää jäsenilleen Kevätseminaarin 14. maaliskuuta 2018 klo 13.30 alkaen Helsingissä, Haaga-Helian Pasilan yksikön auditoriossa (Ratapihantie 13). Kevätseminaarin teemana on jalkapallo ja ohjelmassa on asiaa mm. tilastoanalyyseista, naisjalkapallosta sekä Suomessa kesällä 2018 järjestettävästä UEFA19-turnauksesta. Seminaari on maksuton. Seminaariosuudessa puheenvuoron saavat mm. Kuopion Palloseuran urheilutoimenjohtaja Konstantin Shipulin ja päävalmentaja Jani Honkavaara sekä valmentaja Marianne Miettinen ja UEFA19-turnauksen pääsihteeri Jeannette Good. Haaga-Helian Pasilan yksikköön pääsee julkisilla kulkuneuvoilla varsinkin raitiovaunulla (7A ja 7B) ja junalla Pasilan asemalle. Haaga-Helia sijaitsee aivan Pasilan aseman vieressä. Sitovat ilmoittautumiset 5.3. mennessä liiton verkkosivuilla olevalla erillisellä ilmoittautumislomakkeella: www.urheilutoimittajat.fi. Huom! Jos ilmoittautunut jättää tulematta paikalle, perimme 30 euroa. Lisätiedot: pääsihteeri Nina Jakonen, puh. 050 44 84 845, toimisto@urheilutoimittajat.fi. Kevätseminaarin yhteistyökumppanina toimii Haaga-Helia (www.haaga-helia.fi). OHJELMA klo 13.30 Kevätseminaarin avaus Urheilutoimittajain Liiton puheenjohtaja Kalle Virtapohja klo 13.30 Jalkapallon tilastoanalyysit KuPS:n urheilutoimenjohtaja Konstantin Shipulin KuPS:n päävalmentaja Jani Honkavaara klo 14.15 Naisjalkapallo Suomessa ja maailmalla valmentaja Marianne Miettinen klo 14.45 UEFA19-turnaus Suomessa pääsihteeri Jeannette Good klo 15.00 Paneelikeskustelu: Jalkapallon MM-kilpailut 2018 ja pelitrendit klo 15.45 Kevätseminaari päättyy Muutokset mahdollisia. 28

JÄSENASIAA TULOSSA URHEILUTOIMITTAJIEN SOME- KOULUTUS JA ESPORTS-INFO 28.2. Urheilutoimittajain Liitto järjestää some-koulutuksen 28. helmikuuta 2018 Helsingissä. Koulutuksen aluksi ajankohtainen alustus esports-teemalla. Koulutuspäivän päätteeksi seuraamme jääkiekko-ottelua HIFK Lukko. Lue lisää sivulta 16. URHEILUTOIMITTAJAIN LIITON VUOSIKOKOUS 14.3. Urheilutoimittajain Liiton sääntömääräinen vuosikokous 14. maaliskuuta 2018 Helsingissä. Vuosikokous on avoin kaikille liiton jäsenille. Vuosikokouksen alussa julkistetaan Vuoden urheilutoimittaja ja Vuoden tiedottaja sekä jaetaan Elämäntyö urheilutoimittajana -tunnustus. Vuosikokouksen yhteydessä järjestetään myös Kevätseminaari. Lue lisää sivulta 43. URHEILUTOIMITTAJIEN KEVÄTSEMINAARI 14.3. Urheilutoimittajain Liitto järjestää jäsenilleen Kevätseminaarin 14. maaliskuuta 2018 Helsingissä. Kevätseminaarin teemana on jalkapallo. Lue lisää sivulta 28. URHEILUTOIMITTAJIEN KOULUTUS- MATKA NORJAAN 14. 16.3. Urheilutoimittajain Liitto järjestää jäsenilleen koulutusmatkan Norjaan 14. 16. maaliskuuta 2018. Koulutusmatkan ohjelmassa on mm. ampumahiihdon maailmancupin sprinttikilpailut sekä tutustuminen Olympiatoppeniin. URHEILUTOIMITTAJIEN SOME-KOULUTUS JA AUTOURHEILU-INFO 3.5. Urheilutoimittajain Liitto järjestää some-koulutuksen 3. toukokuuta 2018 Helsingissä. Koulutuksen aluksi ajankohtainen alustus autourheiluteemalla. Koulutuspäivän päätteeksi seuraamme jalkapallo-ottelua HJK FC Lahti. URHEILUTOIMITTAJAPÄIVÄT KUORTANEELLA 30. 31.5. Ensimmäiset Urheilutoimittajapäivät järjestetään Kuortaneen urheiluopistolla 30. 31. toukokuuta 2018. Järjestelyistä vastaa Pohjanmaan Urheilutoimittajat yhdessä Kuortaneen urheiluopiston kanssa. Tarkemmat lisätiedot Urheilutoimittajain Liiton tulevista tapahtumista ja koulutustilaisuuksista seuraavassa Fair Play -lehdessä ja liiton sähköisissä viestintäkanavissa. JÄSENEDUT Urheilutoimittajain Liiton A- ja B-jäsenyys oikeuttaa erilaisiin jäsenetuihin: JÄSENKORTTI Urheilutoimittajain Liiton jäsenet saavat kuvallisen pressikortin liittyessään A- tai B-jäseneksi. Pressikortti on samalla myös liiton jäsenkortti. Jäsenkortin voimassaolo perustuu vuositarraan, jonka saa vuosittain maksettuaan jäsenmaksun. Jäsenkortilla voi osoittaa ammatillisen asemansa erilaisissa työtilanteissa. Jäsenkortti oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn useimpiin kansallisiin urheilutapahtumiin. Poikkeuksena ovat ainoastaan jääkiekon SM-liigan ottelut ja tapahtumat, joihin täytyy erikseen akkreditoitua. KANSAINVÄLINEN LEHDISTÖKORTTI (HUOM! VAIN A-JÄSENET) Urheilutoimittajain Liiton A-jäsenet voivat hakea myös kansainvälisen urheilutoimittajien liiton (AIPS) lehdistökortin. AIPS-kortti on voimassa aina kaksi vuotta kerrallaan. AIPS-kortti myönnetään vain jäsenmaksunsa suorittaneille liiton A-jäsenille (ei paikalliskerhojen B-jäsenille). KOULUTUKSET JA SEMINAARIT Urheilutoimittajain Liitto ja paikalliskerhot järjestävät jäsenilleen erilaisia koulutustilaisuuksia ja seminaarimatkoja, joista suurin osa on maksuttomia. Yksityiskohtaiset kuvaukset koulutusten sisällöistä sekä ilmoittautumislomakkeet löytyvät liiton verkkosivuilta ja tapahtumakalenterista. FAIR PLAY -LEHTI Urheilutoimittajain Liiton jäsenet saavat maksutta postitse kotiinsa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän liiton Fair Play -jäsenlehden. Fair Play -lehdet löytyvät myös liiton verkkosivujen materiaalipankista. KOULUTUSAPURAHA Urheilutoimittajain Liiton jäsenille on tarjolla myös koulutusapurahoja. Liitto myöntää henkilökohtaisia opintostipendejä oman ammattitaidon kehittämiseen ja etenkin jatko-opintojen aloittamiseen sekä loppuunsaattamiseen. Hakuaika on vuosittain huhtikuun loppuun mennessä. Koulutusapurahaa saavan jäsenen on toimitettava Fair Play -lehteen juttu apurahan käytöstä tai opinnäytteestä. VUODEN URHEILIJA -ÄÄNESTYS Urheilutoimittajain Liiton jäsenenä on oikeutettu osallistumaan vuosittain Vuoden Urheilija -äänestykseen. Samalla voi äänestää myös Vuoden Joukkuetta ja Vuoden Valmentajaa. JUOKSUKOULU Urheilutoimittajain Liiton jäsenille on pääkaupunkiseudulla tarjolla viikoittain maksutta juoksukoulu/ yhteislenkki. Aloittelijoille on tarjolla rauhallisempi ja juoksukoulumaisempi yhteislenkki keskiviikkoisin klo 17.00 ja enemmän juoksua harrastavien yhteislenkki-ilta on keskiviikkoisin klo 18.00. Lähtö- ja paluupaikkana Eläintarhan urheilukenttä. VAKUUTUKSET If tarjoaa liiton jäsenille monia rahanarvoisia etuja ja alennuksia. Liiton jäsenet saavat suuremman alennuksen vakuutuksista: 11 % jo yhdestä vakuutuksesta, kun käytössä on Ifin paperiton palvelu. Parhaimmillaan alennus on jopa 16 %, sillä edut kasvavat asiakkuuden mukana. LAIVAMATKAT Viking Line tarjoaa liiton jäsenille matkoja erikoishintaan. Käytössä on myös kausittain voimassa olevia arvokuponkitarjouksia. Liiton jäsenille on tarjolla alennuksia mm. Helsinki-Tukholma-risteilyistä ja -reittimatkoista, Tallinnan päiväristeilyistä ja reittimatkoista Helsingistä sekä vuorokauden risteilyistä Turusta ja Turku-Tukholmareittimatkoista. Lisätiedot kaikista jäseneduista liiton verkkosivuilla: www.urheilutoimittajat.fi. 29

KOLUMNI Play the Game -konferenssi Eindhovenissa Urheilujärjestöjen korruptio muuttunut rikollisuudeksi Urheilun jalosta aatteesta ei ole paljon jäljellä, mikäli on uskomista Alankomaissa järjestetyn Play the Game -konferenssin luennoitsijoihin. Vuodesta 1997 järjestetty Play the Game -konferenssi on vakiinnuttanut paikkansa tutkivan urheilujournalismin merkittävimpänä näyttämönä. Teksti ja kuvat Juha Kanerva Alankomaiden Eindhovenissa 26. 30. marraskuuta 2017 järjestetty kymmenes PtGkonferenssi keräsi paikalle yli 400 toimittajaa tai tutkijaa sekä muita urheiluelämän asiantuntijoita. Vaikka kokoontumispaikka oli tällä kertaa Alankomaissa, tapahtuman järjestelyistä vastaa edelleen Danish institute for sports studies, joka on Tanskan kulttuuriministeriön rahoittama riippumaton yksikkö. Urheilumaailma elää tällä hetkellä suurta murrosta monen kansainvälisen järjestön kärvistellessä skandaalien kourissa. Eindhovenissa nähtiinkin ennätysmäärä esiintyjiä, ja teemoja riitti laidasta laitaan. Brasilian urheilujohdon korruptiota vuoden 2014 jalkapallon MM-kilpailujen ja vuoden 2016 Rion olympialaisten tiimoilta käsiteltiin useissa esityksissä. Brasilian liittovaltion yleinen syyttäjä Fabiana Schneider esitelmöi maanmiestensä rahanpesusta urheilun arvokilpailujen avulla tavalla, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Kyseessä oli Brasilian historian merkittävin tutkinta, koska se ulottui valtakoneiston joka portaalle, Schneider korosti prosessin yhteiskunnallista merkitystä. Hänen mukaansa urheilujohtajat käyttivät edistyneitä keinoja ja modernia teknologiaa siirtäessään julkisia varoja veroparatiiseihin. Sanojensa vakuudeksi hän näytti kuvia pankkisiirtolomakkeista, joilla siirrettiin kaksi miljoonaa dollaria Kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF) Lamine Diackin omistaman yhtiön tilille. Kyseessä oli Brittiläisillä neitsytsaarilla sijaitseva Matlock-yritys. Dokumenttien tekijä Hajo Seppelt palkittiin Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) ja sen pikkuveljen UEFA:n likapyykkiä riitti pestäväksi konferenssihotellin luentosaleissa. FIFA:n toimintakulttuuriin pesiytynyttä korruptiota ja taloudellisia väärinkäytöksiä on käyty läpi Play the Play the Gamen pääjärjestejä Jens Andersen jakoi tämänvuotisen palkinnon saksalaiselle tutkivalle journalistille Hajo Seppeltille. Taustalla videokuvassa venäläinen juoksijapariskunta Vitali ja Julia Stepanova. Gamessa 20 vuoden ajan, joten aikaisempiin konferensseihin osallistuneille uudet paljastukset eivät tulleet minään jymy-yllätyksenä. Ehkä kaikkein kiinnostavin aihe oli Venäjän systemaattisen dopingkulttuurin analysointi. Tapahtuman eräänlaisena huipentumana nähtiin Vitali ja Julia Stepanovan videohaastattelu, jossa Yhdysvalloissa maanpaossa elävä pariskunta kiitteli medialta saamaansa tukea. Stepanovat paljastivat venäläisen urheilujärjestelmän mädännäisyydet Daily Mail -lehdelle kesällä 2013 ja toimittivat hieman myöhemmin saman materiaalin saksalaistoimittaja Hajo Seppeltille, jonka ARD-kanavalle tekemä dokumentti nosti venäläisten dopingkäytännöt kansainväliseksi puheenaiheeksi. Seppelt olikin äänessä lukuisissa sessioissa, ja lisäksi berliiniläinen sai antaa kymmeniä haastatteluja konferenssin aikana. PtG:n päätösillallisella jaetaan perinteinen tutkivan journalismin palkinto, ja tällä kertaa tuon kunnian sai juuri Seppelt täyden salin osoittaessa saksalaiselle suosiotaan. Tutkijoiden dopingruoskaa saivat maistaa monet muutkin maat kuin Venäjä. Saksalainen Grit Haartmann muistutti omassa esityksessään, kuinka esimerkiksi Kiina on pystynyt kikkailemaan vallitsevien dopingsääntöjen puitteissa. Painonnoston MM-kilpailuissa olympiapaikan hankkineet kiinalaisnostajat joutuvat dopingvalvonnan piiriin, mutta koska kyseessä ovat maapaikat, seuraavissa kilpailuissa olympialavalla nähdäänkin uusia naamoja, jotka eivät ole olleet Wadan testaustoiminnan tavoitettavissa. Tosin moni näistä nostajista on jäänyt sittemmin kiinni uusintatesteissä, kuten on käynyt Pekingin 2008 ja Lontoon 2012 näytteiden kanssa. 30

Löytyykö rehellisiä urheilujohtajia? Brittitoimittaja Andrew Jennings, 74, ei ollut paikalla, mutta hänen monivuotinen työparinsa, saksalainen Jens Weinreich arvioi urheilun järjestömaailmassa tapahtuneita muutoksia. 20 vuodessa on ollut havaittavissa tietty trendi. Ensimmäisen Play the Gamen aikana urheilujärjestöt kritisoivat meitä, kun tarkastelimme urheiluun pesiytynyttä korruptiota. Nyt ne moittivat meitä, kun tuomme esille suoranaista rikollista toimintaa, Weinreich sanoi. Weinreich heitti ilmaan kysymyksen, onko kriittinenkin urheilumedia aliarvioinut urheilujärjestöjen toiminnan perimmäisen tarkoituksen eli mahdollisimman suuren henkilökohtaisen hyödyn haalimisen. Eindhovenissa kuultujen esitysten ja käytäväkeskustelujen perusteella maailmasta ei tunnu löytyvän yhtään kansainvälistä lajiliittoa, jonka toimintaan ei liity korruptiota tai taloudellisia epäselvyyksiä. Weinreich muistutti, että esimerkiksi Kansainvälinen olympiakomitea tai sen sisarjärjestöt ASOIF (kesälajit) ja ANOC (kansallisten olympiakomiteoiden yhdistys) eivät ole oma-aloitteisesti ryhtyneet tutkimaan yhtään korruptiotapausta, vaan ovat tehneet sen vasta pakon edessä median tuotua asian julkisuuteen. Futismaailman veronkiertäjät Brasilian liittovaltion yleinen syyttäjä Fabian Schneider kertoi maan urheilujohtajien harrastamasta rahanpesusta. Tanskalaisen Politiken-lehden urheilutoimittaja Jeppe Laursen Brock on kuulunut kansainväliseen ryhmään, joka on perannut ns. football leaks -aineistoa. Kyseinen materiaali sisälsi tietoja lukuisten huippujalkapalloilijoiden, valmentajien ja pelaaja-agenttien veronkierrosta. Kyytiä saivat niin Cristiano Ronaldo, Paul Pogba kuin Tanskan oma poika Daniel Agger. Futismaailman talousrikoksista kirjoittaminen sai runsaasti huomiota Keski-Euroopassa, ja myös artikkelien kirjoittajille on sadellut kiitosta. 30-vuotias Brock valittiin Tanskassa vuoden urheilutoimittajaksi. Brockin toinen esitys konferenssissa käsitteli Kansainvälisen käsipalloliiton hämäräpuuhia. Yksinvaltiaan tavoin liittoa vuosia johtanut egyptiläinen Hassan Moustafa on haalinut IHF:n jäseniksi maita, joissa ei tunneta peliä nimeltä käsipallo. IHF:n jäsenmaiden määrä on 207, mutta 120 maalla ei ole lainkaan kilpailutoimintaa (76 maan käsipalloliitolla ei ollut edes postiosoitetta). Näiden paperijäsenten tuen avulla Moustafa on pysynyt vallassa 17 vuotta ja pystynyt hiljentämään hänen toimiaan kritisoineet tahot ja henkilöt. Naiset hyvin edustettuina SUEK:n Harri Syväsalmi (vas.) ja allekirjoittanut pääsivät Eindhovenissa itseään parempaan seuraan. Vasemalla kanadalainen Laura Robinson, joka kävi vuonna 2003 luennoimassa Helsingissä. Toisin kuin monissa urheilumedian tapahtumissa Play the Gamen osallistujien joukossa on runsaasti naisia myös luennoitsijoina. Yksi konferenssin tähtiesiintyjistä, kanadalainen Declan Hill muistutti naisten merkityksestä urheilumaailmaa riivaavien ongelmien ratkaisussa. Jos COMEMBOL haluaa päästä eroon korruptiosta ja rikollisuudesta, sen on syytä valita naisia puheenjohtajiksi ja palkata naistyöntekijöitä, Hill ohjeisti ja viittasi Brooklynissä käytävään oikeudenkäyntiin, jossa lukuisia Etelä- Amerikan jalkapalloliiton johtohenkilöitä syytetään talousrikoksista (ja kaksi on saanut jo tuomion). Suomalaistoimittajia ei valitettavasti paikalla näkynyt, sillä allekirjoittanut oli jälleen ainoa sinivalkoisen median edustaja. Suomen urheilun eettinen keskus sekä opetus- ja kulttuuriministeriö olivat onneksi edustettuina. Paikalla olivat SUEK:n pääsihteeri Harri Syväsalmi sekä OKM:n kulttuuriasiainneuvos Sari Heikkinen ja ylitarkastaja Kari Niemi- Nikkola. Suomalaisilla oli tuliaisina myös hyviä uutisia, sillä tapahtumaan osallistunut professori Richard McLaren on tulossa toukokuussa Suomeen, jolloin toimittajilla on todennäköisesti mahdollisuus kuulla Venäjän dopingkäytäntöjä selvittäneen kanadalaisen esitys ja haastatella häntä. Osallistuin kolmannen kerran tanskalaisten ideoimaan kokoontumiseen ja joka kerta olen palannut Play the Gamesta täynnä virtaa. Tapahtuma on paras mahdollinen jatkokoulutuspaikka urheilun syvävirtauksista kiinnostuneille toimittajille. Urheilun lainalaisuuksista oppii Play the Gamessa neljässä päivässä enemmän kuin neljässä vuodessa senttien ja sekuntien parissa. HUT jakaa vuosittain koulutusstipendejä jäsenistölleen ja yksi stipendin saaneista oli tällä kertaa Juha Kanerva, joka käytti stipendin osarahoituksena Play the Game -konferenssimatkaansa.. Stipendiä voi anoa ammatilliseen tai muuten vain itseään kehittävään koulutukseen. Työmatkoihin sitä ei myönnetä. 31

KOLUMNI PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Huipputasolla ratkaisevat taktiikka ja hermojen pitävyys Pöytäjääkiekko ei ole virallinen urheilulaji, mutta lajissa kamppaillaan silti arvokisamitaleista. Ruotsin valtakausi on vaihtunut Venäjän ja Latvian hallintaan. Teksti Matti Ahola Kuva Anssi Väisänen Oulun Seudun Urheilutoimittajien jäsenet ovat tunnetusti uteliaita. Loppuvuodesta kuultiin lähes ennätysmäinen kysymystulva, kun pöytälätkän pelaajat esittelivät lajiaan yleisölle. Syynä mielenkiintoon oli tietenkin se, että lähes jokaisella on jonkinlainen omakohtainen kokemus pöytälätkän peluusta. Lyly Rajala ja Harri Pöntinen muistelivat pelanneensa ensimmäiset pöytälätkäpelinsä metallisilla peltiukoilla. Silloin olivat miehet rautaa, mutta nykypöydän tekniikka on kehittynyt kevyempään suuntaan. Yksi yleisön esittämistä kysymyksistä oli luonnollisesti se, miten kilpapelaaminen eroaa normaalista pöytälätkän pelaamisesta. Oulun Pöytäjääkiekkoilijoiden puheenjohtaja Otto Pesälä kertoi, ettei suuria eroja ole. Pelinä on Stigan Play off -jääkiekkopeli, jonka saa kaupasta huokeimmillaan alle 50 euron hintaan. Kilpatasolla peliä kuitenkin tuunataan jonkin verran. Maalien edessä roikkuvat muoviverkot otetaan kokonaan pois ja maalien pohjalle asennetaan kangaspussit, jotta kiekot eivät kimpoilisi pois maalista vain maaliin jääneet kiekot hyväksytään maaleiksi kilpapelaamisessa. Pelin metallitankoihin suihkutetaan silikonisprayta kitkan vähentämiseksi. Sprayta voi laittaa myös pelin alla oleviin pelaajien mekaanisiin rattaisiin, jotta peli pysyy paremmassa kunnossa, kertoi Pesälä. Suomen pöytälätkäpääkaupunki löytyy Turusta Paikalliskerhon jäseniä luonnollisesti kiinnosti, kuinka kansainvälisestä lajista oikein on kysymys. Ruotsi hallitsi pöytälätkäkaukaloita vuosikymmenten ajan, mutta nyt pe- Oulun paikalliskerhon puheenjohtaja Kari Linna (oik.) haastoi pöytälätkässä lajia esitelleen Alex Anttilan. Matti Ahola (toinen oik.) otti oppia Juho Rautiolta. Yksin voi harjoitella kikkoja ja hyökkäystä, mutta puolustamista oppii vain pelaamalla. Juho Rautio, Oulun Pöytäjääkiekkoilijat ry lillinen painopiste on siirtynyt itään, Venäjälle ja Latviaan. Siellä turnauksia saatetaan jopa näyttää televisiossa selostuksen kera. Myös Suomi on menestynyt lajin EM- ja MM-kilpailuissa, joissa pelataan lajille tyypillisesti useita viiden minuutin mittaisia otteluita eri vastustajia vastaan. Tilaisuudessa oli mahdollisuus testata taitojaan pöytälätkän aktiiviharrastajia vastaan, mutta tulos oli odotettu. Lajissa ei pärjää tuurilla, ja edes vankka takavuosien kokemus pelaamisesta ei anna mahdollisuuksia lajihuippujen todelliseen haastamiseen. Mikä sitten ratkaisee huipputasolla, kun kaksi viimeisen päälle viritettyä pelaajaa kohtaa toisensa? Sorminäppäryys ja reaktionopeus ovat toki tärkeitä, mutta mitä lähemmäs huippua mennään, sitä tärkeämpää on taktiikka ja hermojen pitävyys, Pesälä kertoi. Loppuvaiheissa hermojen on syytäkin pitää, sillä kansainvälisissä turnauksissa voi olla tuhansien eurojen palkintorahoja. Huiput lukevat vastustajaa, ja lajissa voi toinen ottaa hyvin helposti henkisen yliotteen, Juho Rautio säesti. Kauniiksi lopuksi joku uskalsi esittää pitkään mielessä pyörineen kysymyksen: mistä päin Suomea tulevat kovimmat pöytälätkän pelaajat? Suomen pöytälätkäpääkaupunki on Turku, Rautio kertoi ja sai yleisön pienen pettymyksen valtaan. Oulun Pöytäjääkiekkoilijat esittelivät lajiaan Oulun paikalliskerhon syyskokouksessa. Yhdistyksen jäsenet eivät kummoista vastusta pystyneet itse pelissä antamaan, mutta silti jopa puolet osanottajista palkittiin. Peräti seitsemän eli tasan puolet paikalla olijoista sai joko kynän tai standaarin merkkipäivänsä johdosta. Syyskokouksessa hallitukseen tuli yksi muutos. Hannele Lamusuo jätti paikkansa, ja hänen tilalleen valittiin Ylen toimittaja Päivi Annala. 32

PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Nelinpelitaituri toisen kerran peräkkäin Pääkaupunkiseudun paras Kontinen ja Kotaja HUT:n juhlakaluina Tennispelaaja Henri Kontinen on Pääkaupunkiseudun paras urheilija vuonna 2017. Kontinen oli alueen ykkönen myös vuosi sitten. Vuoden urheiluteko -palkinto meni nyt ratakelaaja Amanda Kotajalle. Teksti Matti Hannula ja Taru Nyholm Kuvat Matti Hannula Helsingin Urheilutoimittajat palkitsi kauden parhaat 11. joulukuuta yhteistyökumppaninsa Grano Oy:n pääkonttorissa Helsingissä. Granon markkinointijohtaja Tiina Karppinen kertoi tilaisuuden avauspuheessaan Granon panostavan menestyksekkääseen tulevaisuuteen paitsi liikuttamalla omia työntekijöitään, myös tukemalla suomalaista huippu-urheilua. Puoli vuotta ykkösenä f Tennispelaaja Henri Kontinen oli edellisvuoden tapaan Pääkaupunkiseudun paras urheilija. Vuoden 2017 urheiluteosta HUT palkitsi ratakelauksen T54-luokan 100 metrin MM-kultaa voittaneen Amanda Kotajan. Kontinen, 27, voitti viime vuonna australialaisen nelinpeliparinsa John Peersin kanssa Australian avoimet, Washingtonin ja Pekingin ATP-turnauksen sekä Shanghain Masters-turnauksen. Kauden päätteeksi Kontinen ja Peers uusivat ATP-finaaliturnauksen voiton. Australian avoimien voitto oli Kontisen ensimmäinen Grand Slam -voitto nelinpelissä, ja hän on samalla ensimmäinen suomalainen kaksin- tai nelinpelin Grand Slam -voittaja. HVS-tennistä edustava Kontinen nousi maailman ranking-listalla nelinpelaajien ykköseksi ja oli viime vuoden aikana ykkösenä yhteensä 26 viikkoa. Kauden kohokohdat olivat Australian ja Lontoon kilpailut, Kontinen kertoi palkitsemistilaisuudessa. Australia oli tietysti voiton kautta hienompi, mutta Wimbledon puolestaan on kisana poikkeuksellisen upea. Wimbledonissa Peersin kanssa välieriin asti selvinneen Kontisen mielestä kausi oli kokonaisuudessaan edellistä parempi. Olimme parina tasaisempi, eikä varsinaisia notkahduksia tullut. Ensi kaudella kalenteri on sama ja pari on sama. Tavoitteena on pysyä edelleen terveenä ja pelata hyvää tennistä. Nautin pelaamisesta. HUT on jakanut Pääkaupunkiseudun parhaan palkinnon 38 kertaa, vuodesta 1980 lähtien. Henri Kontinen on viides vähintään kahdesti peräkkäin Pääkaupunkiseudun parhaana palkittu. Hiihtäjä Marjo Matikainen vei tittelin neljästi peräkkäin (1986 89). Kahdesti peräkkäin on aiemmin palkittu uimari Antti Kasvio (1993 1994), F1-kuljettaja Mika Häkkinen (1998 1999) sekä taitoluistelija Laura Lepistö (2009 2010). Kotajalle kymmenes arvokisamitali Pääkaupunkiseudun vuoden 2017 urheiluteosta HUT palkitsi parayleisurheilun MM-kilpailuissa Lontoossa T54- luokassa 100 metrillä ykköseksi kelanneen Amanda Kotajan, 22. Hän edustaa Vampulan Urheilijoita, mutta on asunut vakituisesti Helsingissä vuodesta 2011. Kotaja on nyt voittanut yhteensä 10 arvokisamitalia pyörätuolikelauksessa; viisi MM- ja viisi EM-mitalia. Kotajalla oli ennestään MM-kulta 200 metriltä kahden vuoden takaa, mutta 100 metriä on hänen päämatkansa. Voitto satasella MM-kisoissa oli urani hienoimpia hetkiä, koska kyseessä on paralympialaji. Tästä on hyvä jatkaa Tokion 2020 paralympialaisiin, Kotaja sanoi. HUT on jakanut Vuoden urheiluteko -palkinnon 29 kertaa, vuodesta 1989 lähtien. 33

KOLUMNI PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Leo-Pekka Tähti teki jälleen historiaa Seitsemäs Porin Vuoden urheilija -titteli tuli ennätystasaisessa äänestyksessä Pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähti on Porin Vuoden urheilija 2017. Valinnan teki jäsenäänestyksessään Porin Urheilutoimittajain kerho. Tähti teki samalla jälleen uutta historiaa. Hänellä on nyt peräti seitsemän Porin Vuoden urheilija -titteliä. Se on enemmän kuin kenelläkään muulla. Painonnostaja Kaarlo Kangasniemi ja jousiampuja Kyösti Laasonen valittiin molemmat kuudesti Porin Vuoden urheilijaksi. Porin Tarmoa edustavan Tähden ensimmäisen ja viimeisimmän ykkössijan välinen 13 vuoden aikajännekin on pidempi kuin kenelläkään muulla. Suomalaisen paraurheilun ykkösnimi valittiin ensimmäisen kerran kotikaupunkinsa parhaaksi jo vuonna 2004. Sen jälkeen voitot ovat tulleet vuosina 2008, 2009, 2011, 2012, 2016 ja nyt siis 2017. Onhan tämä kertakaikkisen hieno juttu. Porissa taso on vain noussut, joten sekin nostaa voiton arvostusta, Tähti myöntää. Olen minä joskus haaveillut, että minusta tulisi menestyksekkäin porilaisurheilija. Laskeskelin, että se voisi olla mahdollista, jos kaikki natsaa, Tähti myöntää. Tähdellä takana huippuvuosi Tähden vuosi 2017 oli totutun menestyksekäs. Hän voitti Lontoossa MMkultaa T54-luokan 100 metrillä ja MMpronssia 200 metrillä. Helppo porilaisen vuosi ei silti ollut. Kaikkiaan 23 arvokisamitalin mies kärsi kyynärpäävammasta, joka operoitiin MM-kilpailujen jälkeen. Lisäksi kylkiluussa oli rasitusmurtuma. Satasen MM-finaalissa Tähden kelaustuoli hajosi lopussa, mutta etumatka riitti maailmanmestaruuteen. Tähdelle vuosi oli myös sikäli merkittävä, että hän sai vihdoin urheilla hallitsevana Suomen Vuoden Urheilijana. Kyllä se merkitsi älyttömän paljon. Valtakunnallisen Vuoden Urheilija -tittelin symbolinen merkitys on aivan valtava, varsinkin kun sain sen ensimmäisenä paraurheilijana. Voitto lisäsi ihmisten kiinnostusta. Sosiaalinen media on täyttynyt erilaisilla yhteydenotoilla. Se tuntui hyvältä, Teksti Harri Laiho Kuva Joonas Salli Leo-Pekka Tähti sai nimensä seitsemännen kerran Huipulla-lasiveistoksen jalustaan, jossa ovat kaikkien Porin Vuoden urheilijoiden nimet. Teos on sijoitettu Puuvillan kauppakeskukseen Porissa. että ihmiset olivat aidosti iloisia puolestani. Äärimmäisen tiukka äänestys Jos Tähden voitto 100 metrin MM-finaalissa oli mennä tuolirikon takia täpärälle, Porin Vuoden Urheilija -äänestyksessä historiallinen ykkössija meni historiallisen tiukoille. Tähti ja toiseksi tullut ammattipyöräilijä Lotta Lepistö keräsivät molemmat äänestyksessä 160 pistettä. Ykkössijat ratkaisivat voiton. Yksitoista äänestäjää sijoitti Tähden ykköseksi, kun taas Lepistö sai kahdeksan ykkössijaa. Porissa riitti jälleen kovan tason menestyksekkäitä huippu-urheilijoita, mistä valita. Kolmanneksi äänestyksessä tuli paratriathlonin MM- ja EM-kultaa voittanut Liisa Lilja. Äänestykseen osallistui 25 Porin Urheilutoimittajain paikalliskerhon jäsentä. Porin Urheilutoimittajain paikalliskerho myönsi myös perinteisen Martti Laippala -palkinnon porilaisen urheilun hyväksi tehdystä työstä. Palkinnon sai vuodesta 1974 lähtien jalkapallon hyväksi töitä tehnyt Pekka Ulmas. Vuoden nuorena urheilijana Porin Urheilutoimittajain kerho yhdessä Länsi- Suomen Osuuspankin kanssa palkitsi jääkiekkoilija Jesperi Kotkaniemen. Vasta 17-vuotias toisen polven kiekkoilija on ottanut ison roolin Ässien liigajoukkueesta. Viime keväänä Kotkaniemi Palkittua Jouko Färdiä haastatteli Huipulla-tilaisuuden juontaja Teemu Kahila Yle Porista. Jouko Färdille erikoispalkinto Kuva Vesa-Pekka Järvelä Porin parhaiden Huipulla-tilaisuudessa jaettiin myös Satakunnan urheilugaalan erikoispalkinto. Maakunnallisen huomionosoituksen sai pitkän ja menestyksekkään uran urheilujournalistina tehnyt radioääni Jouko Färd. Näin palkintoa perusteltiin: "Palkinto tuo kunniaa laadukkaalle urheiluselostukselle sekä viestinnän moniosaamiselle. Nyt palkittava henkilö on toiminut urheilun saralla lähes kaikissa mahdollisissa rooleissa, opettajana koulussa, urheillut itse monipuolisesti eri lajeissa, ja hän on myös ollut mukana seuratoimijana eri tehtävissä. Suuri yleisö pitkin valtakuntaa tuntee hänet parhaiten urheilujournalistina eri radioissa ja lehdissä. Tätä tehtävää hän on toteuttanut jo lähes 50 vuotta. Palkittavan henkilön ansioluetteloon kuuluvat mm. jääkiekkojournalismin Pentti Lindegren -elämäntyöpalkinto ja Pekka Tiilikainen -rahaston tunnustuspalkinto." Lisää maakunnallisia palkintoja jaetaan Satakunnan urheilugaalassa Porissa 10.2. Gaalan järjestää Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry yhteistyössä Porin ja Rauman urheilutoimittajien kanssa. oli voittamassa Ässissä A-nuorten SMhopeaa ja Pikkuleijonissa alle 18-vuotiaiden MM-hopeaa. Taitava hyökkääjä on matkalla maailman huipulle Porin pitkien jääkiekkoperinteiden uusimpana lenkkinä. Vuoden urheilija -titteli ei jäänyt Tähden ainoaksi voitoksi. Tähti oli selvä ykkönen Porilaine-lehden yleisöäänestyksessä porilaisen urheiluvuoden Huipulla-teosta. Ratakelaaja keräsi 41,38 prosenttia lähes 900 äänestä. Kaikki voittajat palkittiin lasitaitelija Kari Kuisman Huipulla-veistoksen pienoismallilla. 34

PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Pohjanmaan Urheilugaala aloitettiin olympiahengessä Teksti Paavo Eloniemi Kuvat Kirsi Kuusisto Pohjanmaan Liikunnan ja Urheilun sekä Pohjanmaan Urheilutoimittajien yhdessä jo yhdeksättä kertaa järjestämä Pohjanmaan Urheilugaala alkoi Seinäjoella OmaSP Stadionilla Pyeongchangin talviolympialaisten merkeissä komeasti lippujen sisääntulolla olympiahymnin soidessa. Suomen lippua kantoi moukarinheiton Euroopan mestari Olli-Pekka Karjalainen ja olympialippua Soulissa 30 vuotta sitten keihäänheitossa kultaa voittanut Tapio Korjus. Pohjanmaan Urheilugaalassa rikottiin tänä vuonna myös rajoja, kun vuoden 2017 parhaana pohjalaisena urheilijana palkittiin pienen lajin, pyöräsuunnistuksen, arvokisamitalisti Jussi Laurila. MMkilpailuissa hopeaa sprintissä ja viestissä sekä Euroopan mestaruuden keskipitkällä matkalla voittanut Laurila palkittiin myös Pohjanmaan Urheilutoimittajien Maineteko-palkinnolla, jonka urheilija voi saada vain kerran uransa aikana. On todella hienoa, että tällaisen pienen lajin edustaja huomioidaan näin, Laurila iloitsi. Pyöräsuunnistuksessa mennään lajin nimen mukaisesti pyörällä metsässä, ja siinä on kartta meillä ohjaustangossa silmien edessä. Laji on mielenkiintoinen, ja suunnistuksen kautta minä siihen tulin mukaan. Tulevista haasteista Pyöräsuunnistaja Jussi Laurila keräsi sylin täyteen palkintoja Pohjanmaan Urheilugaalassa. Ahti Arokallio sai Elämäntyö-palkinnon. päällimmäisenä on saavuttaa henkilökohtainen maailmanmestaruus, sillä se minulta vielä puuttuu, urallaan 12 arvokisamitalia saalistanut Laurila kertoi. Elämäntyöstä pohjalaisen urheilun hyväksi palkittiin jalasjärveläinen Ahti Arokallio, joka on toiminut yleisurheilussa vuosikymmeniä aktiivisesti seura-, alue- sekä valtakunnan tasolla. Nykyään Arokallio toimii myös Kuortaneen Urheiluopistosäätiön valtuuskunnan puheenjohtaja. Arvostan tätä saamaani tunnustusta todella korkealle, sillä PLU:n alueelta löytyy varmasti paljon hyviä ehdokkaita tämän palkinnon saajaksi, Arokallio sanoi. Yleisurheilu on aina ollut minulle rakas laji, ja olen halunnut antaa oman taustatyöni kautta osaltani panoksen lajin eteen. Vuosikymmenien saatossa on syntynyt paljon hienoja kokemuksia. Yksi varsin hyvin mieliin jäänyt muisto on Tommi Evilän voittama MM-mitali Helsingissä, sillä olin itse tuolloin toimitsijatehtävissä noissa MM-kisoissa. Samoin vahvasti mielissä ovat oman maakunnan tähtien Olli-Pekka Karjalaisen sekä Tero Pitkämäen menestykset arvokisoissa, Arokallio muisteli. Tämän vuoden Pohjanmaan Urheilugaalassa palkittiin myös ensimmäistä kertaa lajiliiton parhaita, sillä Suomen Pohjanmaan Urheilu gaalassa palkitut Liikkuva koulu -palkinto: Vaasan kaupunki Maakunnallinen sinettipalkinto: Lapuan Virkiä/suunnistus Aili Mairon rahasto: Minttu-Maaria Alanen, Vaasan Vasama Jaakko Mairon rahasto: Konsta Mäenpää, Ilmajoen Kisailijat Kunniamaininta: Tapio Pesu, Seinäjoen Seudun Urheilijat Vuoden Maineteko: Jussi Laurila Vuoden Jokeri: Naisten lentopallon mestaruusliigajoukkue, Nurmon Jymy Vuoden Nuori urheilija: Toni Metsomäki, Ilmajoen Kisailijat Vuoden Joukkue: Vimpelin Veto, miesten superpesisjoukkue Vuoden Valmentaja: Sami-Petteri Kivimäki, miesten superpesisjoukkue Elämäntyö -palkinto: Ahti Arokallio Vuoden Urheilija: Jussi Laurila, Jalasjärven Jalas Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä luovutti palkinnot viime vuoden parhaalle moniottelijalle ja hänen valmentajalleen sekä parhaalle heittäjälle ja hänen valmentajalleen. Palkitut olivat Elmo Savola ja Raine Savola sekä Tero Pitkämäki ja Hannu Kangas. Lisäksi Mäkelä luovutti gaalassa SUL:n puheenjohtajan Uranuurtaja-palkinnon kuudella eri vuosikymmenellä erilaisissa tehtävissä yleisurheilun parissa toimineelle Ilpo Kaukorannalle. 35

KOLUMNI PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Helsingin Urheilutoimittajien 12. salibandyturnaus oli tammikuussa opiskelijajoukkueen juhlaa. Helsingin evankelinen opisto eli HEO nappasi kiertopalkinnon vuodeksi haltuunsa, kun HEO:n joukkue kukisti loppuottelussa Viasatin 1 0. Teksti Kaija Yliniemi Kuvat Lauri Karppinen Tasaisessa finaalissa ratkaisumaali syntyi vasta toisessa erässä, kun Aarni Reunanen viimeisteli voittoon riittäneen osuman. Kolmoseksi pelasi YLE Urheilu, joka kukisti pronssiottelussa MTV Sportin 4 3. HUT:n salibandyturnausten historia alkoi vuonna 2004, ja vuodesta 2007 lähtien turnauksia oli vuosittain viime vuoteen asti. Yksi välivuosi johtui joukkuekadosta, mutta tänä vuonna mukaan saatiin kuusi joukkuetta. Ne pelasivat Myllypurossa kaksi alkulohkoa, joiden parhaat etenivät lopputurnaukseen. Urheilutoimitusten tiukka työtilanne ja väen väheneminen on näkynyt salibandyturnauksen joukkuemäärissä. Parhaimmillaan on pelattu kahdeksan toimitusten joukkueen kesken, mutta nyt esimerkiksi Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat yhdistivät voimansa Sanomien joukkueeksi. Alkuvuosien vakiojoukkueet HBL, Iltalehti ja STT eivät enää pysty saamaan joukkuetta turnaukseen. Opiskelijat tulivat avuksi turnauksen jatkon varmistamiseksi. HEO oli ensi kertaa mukana 2014 ja Laajasalo 2016, jolloin turnauksessa pelasi myös HUT:n silloinen yhteistyökumppani Helmi Liiketalousopisto. Turnauksen järjestelyissä isona apuna on Salibandyliitto. Liiton erotuomaripäällikkö Jukka Parviainen tuomitsi kaikki ottelut, pelaamisen kehittäjä Eeva Welling piti huolen siitä, että joukkueille oli tarjolla (maalivahdin) varusteita, ja yhteiskuntasuhdejohtaja Jari Kinnunen oli lopputurnauksessa palkitsemassa pelaajia. Laajempi raportti turnauksesta HUT:n verkkosivuilla. Tulokset Välierät: HEO YLE Urheilu 2 1 (0 1) 3. Ossi Saarinen (Simo Leinonen) 0 1, 17. Aarni Reunanen (Joni Eriksson) 1 1, Opiskelijajoukkue HEO vei Helsingin Urheilutoimittajien salibandymestaruuden tammikuussa. Joukkueessa pelasivat Miska Miettinen (alarivissä vasemmalla), Ilona Lämsä, Matti Rantanen, maalivahti Joonas Kaltiainen, Janette Färm, Mikko Kärkäs (takarivissä vasemmalla), Joni Eriksson, Timo Harvey, Lauri Saastamoinen, Samuli Näveri, Aarni Reunanen ja Raimo Ahonen. Opiskelijat juhlivat HUT:n salibandyssä HEO kukisti loppuottelussa Viasatin 1 0 HEO:n kapteeni Miska Miettinen pääsi nostamaan HUT:n salibandyn mestaruuspokaalia. Turnaus pelattiin 12. kerran. 27. Miska Miettinen 2 1. Palkitut: HEO: Miska Miettinen, YLE Urheilu: Jussi Eskola. MTV Sport Viasat 1 3 (0 1) 14. Harri Hinkka (Tony Weintraub) 0 1, 16. Kauko Kelo 0 2, 23. Ville Kuusinen (Teemu Tetri) 0 3, 27. Ville Helenius (Ilari Savonen) 1 3 im. Palkitut: MTV Sport: Jaakko Loikkanen, Viasat: mv. Juuso Nikander. Pronssiottelu: YLE Urheilu MTV Sport 4 3 (1 1) 4. Micke Suopuro (Sami Laine) 1 0, 8. Santtu Manner (Ossi Karvonen) 1 1, 16. Teemu Jordberg 1 2, 23. Joose Palonen (Matti Härkönen) 2 2, 25. Ossi Saarinen (Härkönen) 3 2, 30. Saarinen (Suopuro) 4 2, 30. Kasperi Kunnas (Jaakko Loikkanen) 4 3 im. Palkitut: YLE Urheilu: Ossi Saarinen, MTV Sport: Ossi Karvonen. Loppuottelu: HEO Viasat 1 0 (0 0) 24. Aarni Reunanen (Matti Rantanen) 1 0. Palkitut: HEO: Matti Rantanen, Viasat: Viivi Wejberg. Loppujärjestys: 1) HEO, 2) Viasat, 3) YLE Urheilu, 4) MTV Sport. Alkulohkoissa pelasivat myös Laajasalo ja Sanoma. 36

PAIKALLISKERHOKUULUMISIA LYHYESTI Pohjois-Karjalan urheilun kovasta tasosta kertoo, että ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen saavuttama yhteislähdön MMpronssi jäi äänestyksessä kolmanneksi neljällä äänellä. Mäkäräinen voitti äänestyksen juuri yhteislähdön MM-pronssilla vuosina 2016 ja 2012. Kiteen Urheilijoiden mäkihyppääjä Antti Aalto, Joensuun Katajan seitsenottelija Jutta Heikkinen ja Joensuun Mailan pesäpalloilijat saivat kukin yhden äänen. Teksti Jarmo Sieviläinen Kuva Karjalainen/Minna Raitavuo Rauman urheilutoimittajat palkitsivat vuoden 2017 parhaita: Erik Pohjonen (vas.), Kimmo Mäkeläinen (Marva Media), Jouni Mikola (RUT), Lotta Laurila (LSOP), Ari Anteroinen (RUT), Julia Valtasen isä ja manageri Ilpo Valtanen sekä Janne Niskala. Julia Valtanen heitti Rauman nuoreksi urheilijaksi Vuosi on taas vierähtänyt. Niinpä myös Rauman Urheilutoimittajat valitsi vuoden ansioituneet urheilun parissa toimivat. Rauman Urheilijoiden keihäänheittäjä ja pesäpalloilija Julia Valtanen palkittiin vuoden parhaana nuorena urheilijana. Kansainvälisesti 16-vuotiaan Valtasen kausi päättyi voitokkaasti sekä Unkarissa järjestetyillä nuorten olympiafestivaaleilla että Tukholman Ruotsi Suomi-maaottelussa. Kotimaassa nuori nainen nappasi SM-kultaa sekä ulkokentällä että hallissa. Lisäksi Valtanen saavutti myös pesäpallossa B-tyttöjen SM-hopeaa Rauman Feran joukkueessa. Valtanen sai tunnustukseksi Marva Median stipendin sekä Rauman Urheilutoimittajien pokaalin. Antti Raannan, Petri Vehasen sekä Janne Niskalan perustama Gottippäi-tukirahasto valittiin vuoden urheiluteoksi. Rahasto mahdollistaa vähävaraisten perheiden junioreiden jääkiekkoharrastuksen jatkumisen Raumalla ja Rauman seudulla. Janne Niskala otti vastaan urheilutoimittajien pokaalin sekä Länsi-Suomen Osuuspankin lahjoituksen Gottippäi-tukirahaston tilille. Urheiluteko-palkinto luovutettiin Pohjois-Karjalan maakunnallisessa Urheilugaalassa 26. tammikuuta. Sen vastaanottivat Katajan puheenjohtaja Paavo Vatanen ja joukkueen kapteeni Vesa Mäkäläinen. Palkinnon luovuttivat Petri Maskonen, Jorma Summanen ja Jarmo Sieviläinen. Vuoden seuratyöntekijä on puolestaan euralaisen taekwondoseura Yong Taekwondon perustaja, kouluttaja ja valmentaja Erik Pohjonen, joka perusti seuran Euraan vain kuusi vuotta sitten, ja tällä hetkellä harjoituksissa käy lähes 200 harrastajaa. Pohjonen sai tunnustukseksi taitelija Anni Vahlqvistin piirtämän karikatyyritaulun. Teksti Jouni Mikola Kuva Elmeri Elo Katajan koripallomestaruus Pohjois- Karjalan paras urheiluteko vuonna 2017 Joensuun Katajan saavuttama koripallon Suomen mestaruus valittiin urheilutoimittajien äänestyksessä Pohjois-Karjalan parhaaksi urheiluteoksi vuonna 2017. Susirajan Urheilutoimittajien äänestykseen osallistui 28 yhdistyksen jäsentä. Katajan koripallomiehistölle annettiin 12 ääntä. Toiseksi tärkeimpänä urheilutekona äänestäjät pitivät ampumahiihtäjä Mari Laukkasen uran ensimmäisiä maailmancup-voittoja Holmenkollenilla. Laukkanen keräsi yhdeksän ääntä. Simo Lipsanen Etelä-Karjalan Paras urheilija 2017 Lappeenrannan Urheilu-Miesten Simo Lipsanen valittiin ylivoimaisesti alueen parhaaksi urheilijaksi paikallisten urheilutoimittajien äänestyksessä. Tulokset julkistettiin Imatran kylpylässä tammikuun Simo Lipsanen lopulla maakunnallisessa Urheilugaalassa, jonka järjestelyistä vastasi Etelä-Karjalan Liikunta ja urheilu. Lipsanen paransi viime kesänä 49 vuotta vanhaa kolmiloikan Suomen ennätystä, ja samassa juhlassa hänet palkittiin myös Suomen Urheiluliiton Vuoden hyppääjänä. Lipsasen jälkeen toiseksi äänestyksessä ylsi moottoripyöräilijä Niki Tuuli ja kolmanneksi hiihtäjä Lari Lehtonen. Lipsasen valmentaja Petri Ruotsalainen valittiin Vuoden valmentajaksi sekä paikallisten urheilutoimittajien että Urheiluliiton valintana. Etelä-Saimaan haastattelussa Lipsanen nosti tulevan kesän tärkeimmäksi tapahtumaksi Berliinin EM-kilpailut, joihin hän tähtää luottavaisin mielin. Odotan itseltäni ja koko Suomen joukkueelta realistista menestystä. Eteläkarjalaiset Urheilutoimittajat ry:n vuosikokouksessa EKUT palkitsi koripalloilija Roosa Kososen nuoren lupaavan urheilijan stipendillä. Kosonen on saanut hyvin peliaikaa Lena Reshetkon jäätyä loppukaudeksi sivuun. Valmentaja Mika Haakana pitää Kososta erittäin tunnollisena sekä hyvänä levypallopelaajana. Kaiken kaikkiaan älykäs urheilija ja hyvä valmennettava, Haakana arvioi Kososen ominaisuuksia. Vuoden joukkueeksi valittiin odotetusti SM-kultaa voittanut Lappeenrannan Veiterä, joka kuluvallakin kaudella dominoi jääpallon pääsarjaa. Teksti Juhani Lahti Kuva Mikko Ikävalko 37

KOLUMNI KIRJA-ARVIOT Miten kyykästä tuli japanilaisten kansallisurheilua? HAUKIKUNINGAS J.P. Tanninen Bookcover 2017 341 sivua Vuoden urheilukirja -ehdokkaisiin kuuluva J.P. Tannisen Haukikuningas on vauhdikas kertomus, jossa yhdistyvät fakta ja fiktio. Kieli poskessa kirjoitetun kyykän lajioppaan tapahtumat sijoittuvat ennen kaikkea Japaniin. Mitä ihmettä on päässyt tapahtumaan, kun Kalevalan laulumaiden unohdettu mailapeli kyykkä on noussut olympialajiksi ja japanilaisten suosimaksi kansallisurheiluksi? Värikäs tapahtumasarja alkaa, kun sapporolaisen lukion uunituore lehtori Kenji Sunada suostutellaan kyykkäkerhon valvojaksi. Entä minne on kadonnut kyykän supertähti, kovia kokenut maailmanennätysmies Musashi Abe? J.P. Tanninen kuvailee hengästyttävin kääntein taistelua Japanin kyykkämestaruudesta. Tasaisin väliajoin saadaan muistutus siitä, miten vuosisatoja vanhan pelin juuret ovat kuitenkin lähtöisin Karjalasta. Oman roolinsa saa Suomen presidentti Urho Kekkonen, joka esitteli kyykkää 1960-luvun lopulla Tamminiemeen saapuneelle japanilaiselle valtuuskunnalle. Vaikka tässä vähän voimaa tarvitaankin, tämä on varsin puhtaasti tekniikkalaji. Vähän kuin kiekon- ja keihäänheitto. Tekniikka pitää olla hallussa, muuten painavalla mailalla rikkoo itsensä, eikä saa heitettyä matalaa heittoa kyykkärivistöön asti. Sivusta katsoen se näyttää helpolta, mutta voin vakuuttaa peliä kokeilleena, että sitä se ei todellakaan ole, Kekkonen kuvaili kyykkää japanilaisvierailleen. Mutta mikä ihmeen Haukikuningas? Suomen opiskelijapiireistä aikoinaan liikkeelle lähtenyt puhdasta hutilyöntiä tarkoittava humoristinen termi sai aivan uuden elämän Japanissa. Vaikka sitä ei ollut hyväksytty viralliseksi kyykkätermiksi, tuli siitä lähtemätön osa japanilaista kyykkäkulttuuria. Matti Lehtisaari Värikkäästi kehonrakennuksesta MIKA NYYSSÖLÄ GIANT KILLERIN TARINA JA TREENIOPAS Mika Nyyssölä, Jouni Virtamo, Jouni Lehtonen Docendo 2017 204 sivua Giant Killerin tarina ja treeniopas näyttää tyylikkäältä heti kättelyssä. Jo ensiselailu tuo positiivisen säväyksen. Värejä ja kuvia on käytetty säästelemättä, mutta tyylillä. Tämä ei olekaan mikään tavallinen elämäkerta. Arvostelua ei voi tehdä normaalein journalistisin perusteluin, sillä kyse on kirjan muotoon puetusta ostoskanavamaisesta teoksesta, joka sisältää myös tuotesijoittelua. Miinusmerkkisiä tai kriittisiä näkökulmia on turha etsiä, tekstin osatarkoitus on toimia myös markkinointina. Jos tämän lähtökohdan hyväksyy eikä yritäkään verrata opusta normaaleihin elämäkertoihin, hyvä arvosana on helppo antaa. Kirjan ensimmäinen puolikas kertoo Mika Giant Killer Nyyssölän tähänastisen tarinan painottuen voimakkaasti kehonrakennukseen. Lapsuus ja kouluaika käydään läpi lyhyehkösti, valokeila on uran etenemisessä. Lajifriikeille, ja päähenkilön tai hänen tarinansa tunteville, kirja lienee suurta herkkua: kertomus siitä, kuinka 164-senttinen mies nousee kansainväliselle huipulle itseään kaksi päätä pitempien korstojen seassa. Silmät aukaisevaa tekstiä on myös valaisevasti auki kirjoitetut pätkät kisadieeteistä. Miten suurta kurinalaisuutta ja spartalaista tahdonvoimaa vaaditaan, että kroppa on viikkojen päästä edessä olevassa kilpailutilanteessa oikealla tavalla kireä. Kirjaa täydentävät erittäin rikkaan kuvamaailman lisäksi erilaiset listaukset, esimerkiksi mielimusiikista, elokuvista ja sarjakuvahahmoista. Myös Nyyssölän oma taiteellinen lahjakkuus pääsee esiin. Ja keskimääräistä maukkaampaa ruokaakin hän selvästi loihtii. Hieman erikoinen on muutaman kerran kirjassa esiintyvä tyyli, jossa ensin kertoja kuvailee jonkin tapahtuman ja hetken päästä päähenkilö Nyyssölä kertoo saman jutun omin sanoin. Toistoa. Parisataasivuisen teoksen viimeinen kolmannes on pyhitetty treenioppaalle, joka lienee antoisin osuus vakavasti kehonrakennuksesta kiinnostuneille, miksei myös muille aktiivitreenaajille. Kaikki lihasryhmät ja niiden harjoitteet käydään läpi havaintokuvien kera. Vaikka visuaalisuuden varjopuolena onkin hankala luettavuus muutamilta väripohjaisilta sivuilta, on ratkaisu ymmärrettävä. Se tekee kirjasta kohteensa näköisen. Kari Linna Seuraa meitä Twitterissä twitter.com/urheilutoimitus 38

KIRJA-ARVIOT Kattavasti kansallispelistä PESIS. OPAS JÄNNITTÄ- VÄN PELIN SEURAAJALLE JA HARRASTAJALLE Annukka Koskela Nemo 2017 318 sivua Suomen kansallispeliksi syystäkin kutsutun pesäpallon edeltäjän kuningaspallon säännöt syntyivät Lauri Tahko Pihkalan kynästä tsaarivallan aikana 1914, ja seuraavan kehitysvaiheen eli pitkäpallon säännöt ovat nekin peräisin samalta valtakaudelta (1917). Pesäpalloksi kehittyneen lajin säännöt tahkottiin puolestaan itsenäisyytemme aamunkoitossa 1921. Valtakunnan kattavinta pesäpalloaiheista kirjaa saatiin puolestaan odottaa aina vuoteen 2017, jolloin Annukka Koskelan kirjoittama/kokoama ja kustannusosakeyhtiö Nemon julkaisema kirja Pesis. Opas jännittävän pelin seuraajalle ja harrastajalle ilmestyi. Kannatti muuten odottaa. Ilman Koskelan kirjaa en minäkään olisi saanut koskaan tietää, että pesäpallo-nimen keksijä ei ollutkaan Tahko Pihkala, vaan se kunnia kuuluu suomalaisen naisurheilun uranuurtaja Anni Collanille. Collanista on helppo hypätä näpyn kautta kirjoittajaan, joka osoittautuu paitsi tarkaksi ja perusteelliseksi myös rehelliseksi ihmiseksi. Koskela nimittäin tunnustaa jo johdannon ensimmäisessä lauseessa, että hänen kaiken kattava pesäpalloaapisensa sai alkunsa ihmettelystä katsomossa. Hän kertoo yksinkertaisesti miettineensä, miten kokemattomat katsojat voisivat hyötyä oppaasta, jossa käydään läpi pelin perusasioita. Samalla Koskela sanoo halunneensa selvittää, mitä kaikkea huippupelaajat osaavat ja miksi hänen itsensä kaltaiset pesäpallon hevikuluttajat rakastavat peliä nimeltä pesäpallo. Koskela on onnistunut siinä, mitä lähti tavoittelemaan. Mikä tärkeintä hän kirjoittaa pesäpallosta kielellä, jonka muutkin kuin vain pesäpalloväki ymmärtävät. Kiinnitin huomioni kahteen kysymykseen, joita olen itsekin tullut pohtineeksi. Ensimmäisessä niistä verrataan naisten ja miesten pesäpalloa otsikolla Sama, mutta eri peli. Toinen erityistä mielenkiintoa herättänyt otsikko oli puolestaan Lautaskammo kauhun hetkiä syöttölautasen äärellä. Suurimman eron miesten ja naisten pelin välillä sanoo ääneen pelinjohtajana molempien sukupuolten joukkueissa toiminut Armi Ahola. Hänen mukaansa vaikutelma olisi samanlainen kuin naisten jääkiekossa, mikäli naiset pelaisivat miesten kentällä: Sehän näyttää ihan hirveän hitaalta verrattuna miesten jääkiekkoon. Jos olisi isommat välit heittää, lyödä ja juosta, fyysiset ominaisuudet eivät olisi oikeassa suhteessa kenttään. Nythän naisten peli näyttää todella hyvältä. Entä se lautaskammo? Kammon takia syöttölautasen takaa ennen aikojaan poistunut takavuosien huippulukkari Markus Meriläinen sanoo, että tilannetta olisi ollut varmasti paljon helpompi käsitellä, ellei se olisi pesäpallossa tabu. Kannattaa lukea koko kappale. Asko Tanhuanpää Seksuaalisen identiteetin etsimistä urheilukentällä YLPEYDESTÄ Marko Kantomaa Johnny Kniga 2017 248 sivua Marko Kantomaan esikoisteos Ylpeydestä on kokeellinen romaani, joka alkaa juoksijoiden lähtiessä raskaalle viimeiselle kierrokselle ja päättyy palkintojenjakoon. Näin ollen voisi ajatella, että kyseessä on urheilukirja. Kirja käsittelee päähenkilöä hän, jolla on tärkeä harrastus, juokseminen. Romaanin pääteemana on kuitenkin nuorten, tai nuoren, identiteetin etsiminen. Kirjassa on esillä paljon seksuaalisesti virittyneitä tunnetiloja. Päähenkilö kasvaa ja löytää oman seksuaalisen identiteettinsä, ja näin tarinan lopussa tapahtuva palkintojenjako on symbolinen ja kuvastaa kirjan päähenkilön tunnetta hänen päästyään sinuiksi itsensä kanssa. Sanoisin, että on varsin uskaliasta rakentaa romaanille päähenkilö, joka on vain yksikön kolmas persoona, hän. Hänellä on veli, äiti ja isä. Hän käy koulua. Hän juoksee. Hänellä on myös valmentaja. Ja sitten on Alex. Vähemmälläkin alleviivaamisella lukija voisi ymmärtää, että Alex on hänelle tärkeä. Päähenkilön jättäminen arvoitukselliseksi häneksi on lukijan kannalta turhan raskas tehokeino. Kaikkitietävä kertoja kuljettaa tarinaa tasaisesti kuin maratonjuoksija, mutta lukija ei oikein tahdo pysyä mukana vauhdissa, kun persoonattomaan päähenkilöön, häneen, on kovin vaikea samaistua. Kirjan lauserakenteet ovat paikoitellen hakkaavan lyhyitä. Lyhyt lause voi olla hyvä tehokeino, mutta se menettää tehonsa liikaa toistettuna. Romaani on jaettu neljään osaan: hämmennys, sieto, myöntymys ja ylpeys. Viimeinen osa on antanut koko romaanille nimen. Mutta onko tämä tosiaan romaani ylpeydestä? Nimi pitää ymmärtää tässä yhteydessä allegoriana homoseksuaalisuudelle. Kantomaalle on annettava pisteet siitä, että hän on käsitellyt monestikin hienovaraisesti vaiettua teemaa. Urheilussa esiintyy edelleen homofobiaa, ja sen voittamiseksi paras lääke on asiallinen keskustelu. Romaanikirjallisuudella on mahdollisuus viedä tätä keskustelua järkevään suuntaan. Kalle Virtapohja Löydät meidät Facebookista facebook.com/urheilutoimittajat 39

KOLUMNI KIRJA-ARVIOT Jutin tarina eli polven mysteeri JUTI TIMO JUTILAN TARINA Mika Saukkonen Docendo 2017, 208 sivua Tuskin olen ainoa, joka lähti ensialkuun lukemaan Timo Jutilan elämäkertaa harppoen ja otsikoita valikoiden. Ei, en todellakaan halunnut todistaa Jutin ja sen toisen ihmisporkkanan eli kirjan kirjoittaneen Mika Saukkosen yhteistä tarinaa, mutta halusin sen sijaan lukea kaiken mahdollisen kulissientakaisen niin Raimo Summasen pimahduksista, vuoden 2010 kuuluisimmasta huulesta, seuraavan vuoden kuuluisimmasta nilkasta kuin ministeri Paavo Arhinmäen noutaneesta nukkumatistakin. En pettynyt, mutta annetaan Jutin itsensä kertoa. Ensin case-summasesta eli tapauksista, jolloin päävalmentajalla lähti sanan täydessä merkityksessä lapasesta: Mää sanoin, että kyllä mun mielestä Teemu mahtuu aina tiimiin, ei meillä oo maalintekijöitä liikaa. Rami otti saman tien täyden Cokis-purkin käteen ja heitti sen täysillä mua kohti takana olevaan seinään paskaks niin, että cokikset levis ympäri huonetta. Se viuhahti kymmenen senttiä mun pään vierestä. Rami vaan huus, että vittu, mitä samaa paskaa ku muutkin, Selänne on jo ohi. Selänne ei siis tullut vuoden 2004 MM-kilpailuihin Prahaan, vaikka virallinen tieto kertoi Summasen tehneen kaikkensa, jotta tämä saataisiin joukkueeseen. Vastaavaa tekstiä on luettavissa myös vuoden 2004 World Cupiin liittyen. Vuorollaan täyslaidallisen saivat niin Jutila, Jari Kurri, Miikka Kiprusoff kuin Janne Niinimaa: Mut se haukku tietysti mulkuksi. Uhkas vetää turpaan, niitata mut kunnolla, ja syytti salaliitosta selän takana. Enkä mä jääkiekostakaan tietenkään mitään ymmärtänyt. Kaikki saivat osansa. Se oli sairasta meuhkaamista. Jälkimmäisen turnauksen jälkeen Summanen sai lähteä, Jutila puolestaan sai jatkaa. 2010 Vancouver ja huulet töttörölle eli samassa aitiossa puolivälieräpeliä presidentti Tarja Halosen ja herra Pertti Arajärven kanssa seurannut Jutila päätti tykittää nuuskaa: Se oli virhe. Rikoin sääntöjä. Pyysin ja pyydän sitä anteeksi. Käsi vaan ylös virheen merkiksi. Siitähän nousi melkoinen kohu, mutta tehty mikä tehty. Vancouverin puolivälierä hävittiin, mutta vuotta myöhemmin Bratislavan loppuottelu voitettiin ja mestarit palasivat kotiin hilpeissä tunnelmissa. Jutilalta ei nousu lavalle enää onnistunut, viralliseksi syyksi keksittiin nilkkatulehdus: Olin liikaa hönössä, totta kai, mitä sitä kiistämään. Parempi, kun lähdin siinä kunnossa kotiin. Tuli Univelat Oy kylään ja that s it. Entä totuus itseltään Teemu Selänteeltä osallistumisluvan Sotshin pronssijatkoille saaneen ministeri Arhinmäen väsystä: Ei Arhinmäki mitenkään remeltänyt tai öykkäröiny, sitä on liikaa dramatisoitu. Kun kyseessä on kuitenkin aika iso kaveri, niin siinä oli sit vähän hommaa saada ministeri yöpuulle. Ministeri otettiin kantoon, toimitettiin huoneeseen ja nati nati. Joukkue jatkoi vielä juhlimista. Mika Saukkonen on saanut takavuosien paristaan kiitettävän paljon irti. Tuskin olen ainoa, joka lukee Jutin tarinan samalta istumalta kannesta kanteen. Jere Karalahden, Marko Jantusen ja Tommi Kovasen eri syistä houruisten tarinoiden jälkeen on välillä mukava lukea uransa voittoonkin päättäneistä jääkiekkoilijoista. Asko Tanhuanpää Statistiikkaa ja synonyymeja PETTERI KOPONEN MALMIN JÄÄRÄPÄÄ Hippo Taatila Tammi 2017 486 sivua Ennen kuin joku ehtii raapustaa kansiin Lauri Markkasen elämäkerran, on koripallon saralta tarjolla Markkasta yhdeksän vuotta vanhemman suomalaistähden, Petteri Koposen, tarina. Hippo Taatilan teos Petteri Koponen Malmin jääräpää ilmestyi viime syksynä pian EMkilpailujen jälkeen. Noista elämystentäyteisistä kotikisoista kirja ei kerro, mutta enemmän kuin kaiken olennaisen Koposen elämästä ja urasta niitä ennen. Lähes 500 sivua alle kolmekymppisestä tähdestä on hieman liikaa. Koripallo on tilastopelien kiistaton ykkönen. Mutta kun yksittäisiä pelejä vuosien varrelta käydään muidenkin kuin Koposen statistiikkojen osalta tekstissä tarkasti läpi, aiheutuu siitä väkisinkin isojen pelien inflaatio. Koposen uran kannalta käänteentekevimpiin otteluihin syvemmälle porautuminen olisi ehkä riittänyt. Todelliset koripallofriikit lienevät kuitenkin tohkeissaan. KOLUMNI KOLUMNI Pääosin kirja jakaantuu Koposen juniorivuosiin MaSu-Basketissa, neljään kauteen Mihailo Pavićevićin valmentamassa espoolaisessa Hongassa, samanmittaiseen rupeamaan italialaisessa VIrtus Bolognassa, niin ikään neljään kauteen venäläisessä BC Himkissä ja lopuksi debyyttikauteen espanjalaisessa FC Barcelonassa. Koposen edesottamukset maajoukkueympyröissä käydään läpi omalla kaistallaan siinä sivussa. NBA oli Koposen kohdalla pakkomielle enemmän valmentaja Pavićevićille kuin Koposelle itselleen. Kun Koponen vuonna 2012 valitsi NBA:n sijaan Venäjän, tuli oppi-isän ja oppipojan suhteisiin tilapäinen välirikko. Kesällä 2015 Koposella oli edessään jopa kaksi vain hänen omaa allekirjoitustaan vailla olevaa NBA-sopimusta. Mutta Koponen päätti jatkaa Euroopassa. Kirjassa Pavićević saa joka tapauksessa paljon tilaa, syystäkin. Sama pätee Petterin yksinhuoltajaäitiin, Sonja Koposeen, jonka oma tausta koripallon aktiivipelaajana ja valmentajana ovat olleet alkusysäys Petterin polulle kohti koripallotähteyttä. Myös sen Taatila on kiitettävästi ja kunnioittavasti ottanut huomioon. Petteri Koponen Malmin jääräpää on paitsi urheilukirja myös kaunokirjallinen ilotulitus. Himkin saavuttua Tatarstanin aroille koripallon jumalat kerääntyivät ikiaikaiseen nopparinkiinsä toogien helmat heiluen, Taatila alustaa erästä Koposen Venäjän-vuosien takaiskuista. Julkisen kirjallisen uransa espoolaisen Länsiväylä-lehden koripalloavustajana syksyllä 2005 aloittanut Taatila on ennen Koponen-kirjaansa muun muassa pannut kansiin koripallolegenda Seppo Kuuselan tarinan, kääntänyt mystikko G. I. Gurdjieffia suomeksi ja kirjoittanut Isipappablues-nimisen, mustalla huumorilla maustetun romaanin isyydestä. Taatilan kerronta on rikasta. Kateutta herättää hänen kykynsä löytää sanoille synonyymeja. Olisikin mielenkiintoista laskea, kuinka monella eri verbillä hän tässä Koponen-tarinassaan puhuu pelin perimmäisestä päämäärästä, korin tekemisestä. Matti Hannula 40

Opas urheilijalle (ja managerille) KIRJA-ARVIOT URHEILUTÄHTIEN SISÄPIIRISSÄ TARINAT TUNTEEN TAKANA Tero Auvinen-Arto Kuuluvainen Alma Talent 2017 340 sivua Jos joku ei vielä tiedä, miten Aleksi Jalli liittyy suomalaiseen urheiluun, niin kannattaa lukea urheilun, myynnin ja markkinoinnin erikoismieheksi luonnehditun Tero Auvisen ja urheilujohtamiseen erikoistuneeksi tituleeratun Arto Kuuluvaisen toinen yhteinen kirja. Minä opin sen läpi luettuani, että Jalli on esports-ammattilainen. Sitä en lukemani jälkeenkään ymmärrä, miksi Jallin tarina kerrotaan urheilukirjassa. Myönnän vailla häpeää olevani siinä mielessä menetetty sielu, etten suostu laskemaan elektronista urheilua urheiluksi ensinkään. Ensimmäisessä kirjassaan urheiluseurojen sisäpiiriin paneutuneet kirjoittajat ovat nyt lähteneet liikkeelle urheilijan ja tarkemmin hänen unelmansa kautta. Kirjassa pyritään kuvaamaan mahdollisimman kattavasti, mitä tuon unelman saavuttaminen vaatii. Sikäli kirja on hyödyllistä luettavaa, jopa suuntaa antava opas nuorille urheilijoille, mutta myös managereille. Itselleni kirjan mielenkiintoisin esimerkkitapaus ei ollut kuitenkaan urheilija, vaan hän oli NHL-seura Philadelphia Flyersin myyntijohtajana toimiva Ilkka Kortesluoma. Mies, jonka olemassaolosta en ollut aiemmin edes kuullut. Kortesjärvi kertoo mielenkiintoisella tavalla, miten nuori mies jostain kaukaa Jalasjärveltä voi raivata tiensä johtavaan asemaan yhdessä maailman kovimmista urheilusarjoista. Samaa sarjaa Kortesluoman kanssa edustaa Jarmo Kekäläinen, toisen NHL-seuran eli Columbus Blue Jacketsin General Manager. Hänen tarinansa on suomalaisille jo tutumpi, mutta esimerkkinä alati hyvä. Kekäläisen viisi vinkkiä menestykseen ovat seuraavat: 1) unelmoi suuria, 2) pidä palava halu ja intohimo tekemiseesi, 3) työmoraalin on pysyttävä kuoppaisellakin hetkellä, 4) ole sinnikäs ja määrätietoinen ja 5) terävälläkin huipulla on osattava pitää rentous tekemisessä. Kirjan varsinaiset urheilijaesimerkit Auvinen ja Kuuluvainen ovat hakeneet suomalaisen urheiluelämän terävimmältä huipulta ja mikä tärkeintä urheilukentän eri laidoilta. Mukana ovat muun muassa Jari-Matti Latvala, Jussi Jokinen, Matti Suur-Hamari, Mikko Ilonen, Petra Olli, Mika Kallio ja Sasu Salin. Kaikilta on myös saatu vastaavat menestymisen vinkit kuin Jarmo Kekäläiseltäkin. Asko Tanhuanpää Tilaa omaksi liiton uusi historiikki Ammattilaisista moniosaajiksi Urheilutoimittajain Liiton historiikki Ammattilaisista moniosaajiksi valmistui 85-vuotisjuhlan alla. Edellisen kerran liiton historia pistettiin kansiin vuonna 1991, jolloin toimintaa oli takana 60 vuotta. Historiikin painopiste on 25 viimeksi kuluneessa vuodessa, joiden tapahtumat on koonnut Suomen Urheilulehdessä pitkän uran tehnyt Lauri Karppinen. 60 ensimmäisen vuoden pohjana on Antti O. Arposen vuonna 1991 kirjoittama Amatööreistä ammattilaisiksi -kirja, josta Asko Tanhuanpää on poiminut tärkeimmät merkkipaalut talteen. Uudessa historiikissa on myös kahdeksan vielä elossa olevan entisen puheenjohtajan ja asiamiehen muistoja liiton kehityksestä kohti nykyistä. Kahdeksikosta ensimmäisenä vastuuseen astui puheenjohtajan nuijaa vuosina 1963 1965 heiluttanut Pentti Pesa Vuorio. Hänet valittiin liiton hallitukseen jo vuonna 1958 eli samana vuonna kuin Kauko-Aatos Leväaho eli vanhin haastatelluista asiamiehistä. Erikoishaastattelu kirjassa on myös Marjukka Luomalasta, josta tuli Urheilutoimittajain Liiton ensimmäinen naisjäsen vuonna 1966. Hänen jäsennumeronsa tuolloin oli 291. Kirjan sivuilta selviää sekin, miten Vuoden Urheilija -valinta sai aikanaan alkunsa. Hinta: 20 euroa. Tilaukset: toimisto@urheilutoimittajat.fi. 41

Kuqi ei läheskään Suomen ensimmäinen ulkomaalaistaustainen maaottelujalkapalloilija Teksti Vesa-Matti Peltola Fair Playn numerossa 3/2017 ja muuallakin on Shefki Kuqin elämäkertakirjasta kerrottaessa sanottu, että Kuqi olisi ollut ensimmäinen ulkomaalaistaustainen pelaaja Suomen miesten jalkapallomaajoukkueessa. Tähänkin asiaan pätee sellainen totuus, että monet uusiksi mielletyt asiat ovat tosiasiassa huomattavan vanhoja. Kun luin kohdan, mieleeni tuli heti Arthur Hestenaes, joka oli syntynyt Norjan Bergenissä 1908, muuttanut lapsena vanhempiensa mukana Turkuun ja pelasi kertaalleen A-maaottelussa sekä 1930 että 1931. Hestenaesin elämä päättyi kaatumiseen jatkosodassa, eli hän suhtautui maanpuolustukseen toisin kuin Shefki Kuqi, joka on hankkinut vapautuksen asepalveluksesta. Ennen Hestenaesia A-maajoukkueessa oli pelannut ainakin kaksi Suomen ulkopuolella syntynyttä, näistä toinen heti maamme ensimmäisessä jalkapallomaaottelussa 1911. Pietarissa elämänsä aloittanutta ja myös olympiajoukkueeseen 1912 kuulutta Viljo Lietolaa eli alkuaan Lembliniä ei kuitenkaan voine pitää varsinaisena maahanmuuttajana, ja tämä pätee myös samassa kaupungissa syntyneisiin Niilo Yrjölään (mukana yhdessä maaottelussa 1924) ja Veli Leskiseen (20 maaottelua 1932 43, osa kapteenina). Sen sijaan niin ikään Pietarissa maailmaan tullut Anatol Hasso (kolme maaottelua 1943 48) ei nimen nojalla välttämättä ollut kansallisuudeltaan suomalainen. Viime vuosikymmeninä Suomen maajoukkueissa on nähty moniakin Ruotsissa syntyneitä, mutta heistä ilmeisesti ketään ei voi sanoa ulkomaalaistaustaisiksi, vaikka joukkoon kuuluva Peter Utriainen sai Suomen kansalaisuuden vasta perheen muutettua Vaasaan. Hänen isänsä Pertti (Pekka) Utriainen nimittäin pelasi Ruotsissa aikana, jolloin maan jalkapallon pääsarjaan ei vierasmaalaisia päästetty. Jalkapallotilastoija Markku Kasila on lisäksi muistuttanut minua Paul Jefimoffista, joka vaihtoi nimensä Jerimaksi 1930- ja 1940-lukujen vaihteessa. Tämä pikajuoksun SM-kultamitalejakin saavuttanut mies teki jopa maalin maamme ensimmäisessä jalkapallomaaottelussa 1911, mutta paljastui myöhemmin Venäjän kansalaiseksi. Jefimoff oli kuitenkin syntynyt Helsingissä, mutta nimenkin perusteella hänen sukujuurensa olivat itärajan takana. Jefimoff ei olisi ollut ensimmäinen ulkomaalainen Suomen A-maaottelupotkijoiden joukossa, jos Ruotsi olisi päästy kohtaamaan vuonna 1908 ja kokoonpano olisi ollut alkuaan suunniteltu. Joukkueeseen oli näet nimetty skotlantilainen George W. Easton, joka kunnostautui Jefimoffin tavoin pikajuoksijana sekä voitti Suomessa asuessaan jalkapallon SM-kultaa 1908. Easton ei tosin nähtävästi olisi ollut mukana maajoukkueessa, sillä hän oli ehtinyt ilmoittaa poisjäännistään. Syy vetäytymiseen oli kiire lastata höyrylaivaa, jonka ensimmäinen perämies oli kuollut koleraan. Omanlainen erikoistapauksensa on vuonna 1949 maajoukkueeseen jo valittu Risto Bredin, joka osoittautui Ruotsin kansalaiseksi ja jouduttiin jättämään pois joukkueesta. Ainakin minä tulkitsen ulkomaalaistaustaiseksi myös Atik Ismailin, joka on toki syntyperäinen Suomen kansalainen, mutta jonka suku oli tullut Suomeen 1800-luvun loppupuolella. Muitakin vastaavia pelaajia on varmasti nähty maajoukkueessa ennen Kuqia. Hyvä on muistaa sekin, mitä liiton 85- vuotisjuhlassa puhunut Pekka Seppänen kirjoitti Ilta-Sanomissa 27.10.2015: Kaikki suomalaiset ovat maahanmuuttotaustaisia. Toisten suku vain on tullut tänne aikaisemmin kuin toisten. Maahanmuuttotaustaisen tilalle voinee hyvin vaihtaa ulkomaalaistaustainen-sanan. 42

URHEILUTOIMITTAJAIN LIITTO TIEDOTTAA Urheilutoimittajain Liiton vuosikokous Helsingissä 14.3. Urheilutoimittajain Liitto pitää sääntömääräisen vuosikokouksen keskiviikkona 14. maaliskuuta 2018 klo 11.30 Helsingissä, Haaga-Helian Pasilan yksikön auditoriossa (Ratapihantie 13). Liitto maksaa yhden edustajan/paikalliskerho matkakulut vuosikokoukseen edullisinta matkatapaa käyttäen. Kokousta ennen liitto tarjoaa lounaan klo 10.30 11.00 välillä Ratakivi-ravintolassa (Ratapihantie 11). Haaga-Helian Pasilan yksikköön pääsee julkisilla kulkuneuvoilla varsinkin raitiovaunulla (7A ja 7B) ja junalla Pasilan asemalle. Haaga-Helia sijaitsee aivan Pasilan aseman vieressä. Ennen vuosikokousta (klo 11.15) julkistetaan Vuoden urheilutoimittaja ja Vuoden tiedottaja sekä jaetaan Elämäntyö urheilutoimittajana -tunnustus. Vuosikokouksen jälkeen (n. klo 12.30) järjestetään paikalliskerhojen keskustelutilaisuus, jossa kuullaan muutamien paikalliskerhojen vinkkejä ja ideoita toimivista koulutustilaisuuksista sekä yhteistyöstä muiden paikalliskerhojen kanssa. Keskustelutilaisuuden jälkeen alkaa liiton Kevätseminaari. Lue lisää sivulta 28. Vuosikokous on avoin kaikille liiton jäsenille. Kevätseminaariin tulee ilmoittautua erikseen. Lisätiedot: pääsihteeri Nina Jakonen, puh. 050 44 84 845, toimisto@urheilutoimittajat.fi. ESITYSLISTA 1. Kokouksen avaus 2. Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen 3. Kokouksen puheenjohtajan ja sihteerin valinta 4. Pöytäkirjan tarkastajien ja ääntenlaskijoiden valinta 5. Paikalla olevien jäsenten lukumäärän toteaminen Henkilöjäsenet ja paikalliskerhot, joilla on yksi ääni kutakin alkavaa kymmentä henkilöjäsentä kohti. 6. Toimintakertomus vuodelta 2017 ja sen hyväksyminen 7. Tilinpäätös ja toiminnantarkastajien lausunto vuodelta 2017 8. Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen 9. Liittymis- ja jäsenmaksun vahvistaminen vuodelle 2018 10. Hallituksen jäsenten valinta erovuoroisten tilalle Erovuorossa ovat Asko Tanhuanpää (Rauma), Matti Hannula (Helsinki), Nina Vanhatalo (Helsinki) ja Markus Karjalainen (Kuopio). 11. Kahden toiminnantarkastajan ja kahden varatoiminnantarkastajan valinta 12. Toimintasuunnitelma vuodelle 2018 ja sen hyväksyminen 13. Talousarvio vuodelle 2018 ja sen hyväksyminen 14. Kokouskutsujen julkaiseminen 15. Muut asiat 16. Kokouksen päättäminen

<< BAS2 - Posti Oy << Posti Green PELA A MALTILL A LOISTAVA STARTTI RAVIVIIKKOON TOTO65-PELI NYT MYÖS MAANANTAISIN TOTO65-kierros käynnistyy maanantaisin klo 19.20 Katso uudistunut & vauhdikas lähetys kahdelta radalta TotoTV:stä