Allaahin, Armeliaimman Armahtajan nimeen Arki & Palvonta IQRA Islam Yhdistys ry.
1. painos 2007 IQRA Islam Yhdistys ry. ja Maryam Elo Tilaukset: www.iqra-islamkirjat.com iqraislamkirjat@yahoo.com Kopiointioikeudet: Tätä kirjaa voidaan kopioida henkilökohtaista tai ei-kaupallista tarkoitusta varten IQRA Islam Yhdistys ry:n luvalla. ISBN: 978-952-99897-1-3 2
Sisällys: TRANSLITTEROINNIN SELITYS 4 JOHDANTO 5 LUKU 1: ALLAAHIN MUISTAMISEN (DHIKR) SIUNAUKSET 6 1.1 Allaahin muistamisen tärkeys 6 1.2 Profeetan (saws) opettamia dhikrin sanoja 8 LUKU 2: PALVONNALLISEN ASENTEEN KEHITTÄMINEN 9 2.1 Kiitollisuus 9 Tapoja osoittaa kiitollisuutta Allaahille 10 2.2 Kärsivällisyys 10 Tieto 11 Toiminta 11 2.3 Katumus 14 LUKU 3: AJAN HALLINTA JA VELVOLLISUUKSIEN HOITAMINEN 16 LUKU 4: ENSISIJAISET PALVONNALLISET TEOT 17 4.1 Pakollisissa rukouksissa kehittyminen 17 4.2 Paljon palkitsevat vapaaehtoiset teot 19 Tiedon hankkiminen 20 12 päivittäistä sunna-rak ah sekä witr-rukous 20 Istumaan jääminen rukouksen jälkeen Allaahin ylistämistä varten 21 Ylimääräiset paastot 22 4.3 Hyvä käytös läheisiä ja muita kohtaan 23 LUKU 5: LAPSEN USKONNOLLINEN KASVATUS 25 5.1 Lapsen pettymysten käsittely 26 5.2 Lapsen huonot teot ja niiden käsitteleminen 27 Vältettävät kasvatukselliset asenteet 27 Lapsen ystävät 29 Allaahin rangaistuksesta muistuttaminen 30 3
5.3 Lapsen hyvät teot ja niihin kannustaminen 31 Dhikr 31 Katumus ja anteeksianto 32 Du an tekeminen Allaahille 32 Anteliaisuus 33 Salah-rukoukset 33 Uskonnollisen tiedon opettaminen 33 5.4 Kuinka kertoa lapselle näkymättömään maailmaan liittyvistä asioista? 34 Allaah 34 Enkelit 35 Saatana ja jinnit 37 LÄHTEET 40 Translitteroinnin selitys Tekstiin translitteroiduissa arabiankielisissä nimissä ja sanoissa on käytetty tunnetuimpia, englanninkieleen translitteroituja kirjoitusasuja, jotka eivät lausumistavoiltaan täysin vastaa suomenkielen ääntämystä. Poikkeuksina tästä ovat isoilla kirjaimilla translitteroidut sanat, joiden ulkoa opetteleminen on toivottavaa ja jotka on translitteroitu suomenkielen ääntämystä vastaaviksi. Alleviivaus kahden kirjaimen alla merkitsee sitä, että kyseessä on näiden kirjainten yhdistelmää vastaava äänne. Heittomerkki kirjaimen edessä tai takana tarkoittaa, että kohdassa lausutaan arabiankielelle ominainen voimakas kurkkuääni. Arabiankielen ääntämystä on aina syytä tarkistaa ja korjata kieltä taitavan muslimin avustuksella. Profeetan nimen jälkeen lisätty saws = sallallaahu alaihi wa sallam on rauhantoivotus, joka lausutaan hänen mainitsemisensa yhteydessä. Profeetan seuralaisten jälkeen lisätyt ra = radiallaahu anhu (miehestä), raa = radiallaahu anhaa (naisesta) ja ra-m = radiallaahu anhum (monikko), ilmaisevat Allaahin olleen heihin tyytyväinen. 4
Johdanto Arkinen työ tuntuu vievän suuren osan ajastamme ja toisinaan sen jopa kokonaan, oli kyseessä sitten kodin ulkopuolella työskentely, opiskelu tai täyspäiväinen kodin ja lasten hoito. Aikaa ei helpostikaan tunnu jäävän suuriin ponnistuksiin oman uskonnon eteen; palvonnallisten tekojen lisäämiseen, tiedon opiskeluun tai Islamiin kutsumiseen. Tästä syystä on hyvä muistaa, että tärkeämpää kuin ulkoisesti suuri tekojen määrä on se sisäinen aikomus ja vilpittömyys Allaahille, jolla teot suoritetaan. Yksi henkilö saattaa kerätä runsaasti hyveitä ja tulla lähelle Allaahia pieniltäkin vaikuttavilla teoillaan, kun taas toinen raataa aamusta iltaan näennäisesti hyvien tekojen parissa, ilman että Allaah lainkaan hyväksyy näitä palvonnaksi. Profeetta (saws) on kertonut Allaahin katsovan ensin sydämiimme ja vasta sitten tekoihimme. Islamin pakollisista palvonnallisista teoista, eli Islamin viidestä pilarista, on jokaisen muslimin olosuhteistaan ja ajastaan riippumatta mahdollista suoriutua. Näissäkin jokaisella on silti aina parantamisen varaa, alkaen siitä, että oikean tiedon pohjalta todella ymmärtää Shahadah:n 1 merkityksen. Omaa keskittymistä ja antaumusta rukouksissa, aikomusta ja henkistä puhdistautumista paastotessa, jne., voi ja tulee aina pyrkiä parantamaan. Tämä sisäinen puhdistautuminen ei sinänsä vie paljoa lisää aikaa. Aikomus, jolla suoritamme arkisiakin tekoja, määrää ja voi muuttaa täysin niiden luonteen. On esimerkiksi eri asia, jos nainen siivoaa kotiaan koko päivän, tekee ruokaa, ruokkii ja hoitaa lapsiaan vain koska hänen on pakko, taikka jos hän tekee tämän tietoisesti muistaen, että perhe ja koti ovat suuri Amaana (vastuu ja luottamustehtävä), jonka Allaah on hänelle antanut ja jonka hän suorittaa parhaansa mukaan Hänen mieltymyksensä saavuttamiseksi. Myös näiden Allaahin antamien luottamustehtävien arvossa pitäminen auttaa motivoimaan, kun ymmärtää kuinka paljon niiden hyvä hoitaminen vaikuttaa oman perheen elämänlaatuun, lasten tulevaisuuteen, sekä laajemminkin yhteiskuntaan, unohtamatta niiden vaikutusta Tuonpuoleiseen elämään. Seuraavassa on joitakin muistutuksia niistä tavoista, joiden kautta voimme todella oppia palvomaan Allaahia ja tehdä paljon uskomme tason ylläpitämiseksi, suoriutuen samalla arkisten velvollisuuksiemme hoitamisesta. 5
LUKU 1: ALLAAHIN MUISTAMISEN (DHIKR) SIUNAUKSET Muslimin elämän perusta on vahva yhteys Allaahiin, ja sen jatkuva ylläpitäminen ja parantaminen. Dhikr on tärkeä keino tähän. Dhikr on sana, joka tarkoittaa mainitsemista, muistiin palauttamista tai muistamista. Vaikka saatammekin mielessämme liittää sanan rukouksen jälkeen istumiseen ja subhaan Allaah, alhamdulillaah tai Allaahu akbar toistamiseen, siihen tosiasiassa sisältyvät kaikki Allaahin, Korkeimman, mainitsemisen, muistiin palauttamisen tai muistamisen muodot. Tämä muistaminen on syy sille, että teemme hyviä tekoja, että pidättäydymme vahingollisista, ja että pysymme tiellämme sen ollessa äärimmäisen vaikeaa. Tämä muistaminen on sydämemme lohtuna hädän aikoina, ja tasapainottaa meitä, kun meno kiihtyy liiaksi. Se on hengellisen elämän perusta. 1.1 Allaahin muistamisen tärkeys Allaah sanoo Koraanissa: 6 Uskovaiset, ajatelkaa Jumalaa usein ja ylistäkää Häntä aamuin ja illoin. (Koraani 33:41-42, Hämeen-Anttilan käännös) Muistele mielessäsi Herraasi nöyränä ja peläten, äänettömästi, aamuin ja illoin, äläkä ole välinpitämätön. Ne, jotka ovat Herrasi luona, eivät ole liian ylpeitä palvomaan Häntä, vaan he ylistävät ja kumartavat Häntä väsymättä. (Koraani 7:205, Hämeen-Anttilan käännös) Profeetta (saws) sanoi: Vertauskuva hänestä joka muistaa Allaahin ja hänestä joka ei muista Allaahia, on kuten (vertauskuva) elävästä ja kuolleesta. (Al-Bukhari) Hän (saws) myös sanoi: Enkö kertoisi teille teoista parhaasta ja teoista pyhittävimmästä Herranne edessä, joka tekee enemmän nostaakseen asemianne (Hänen kanssaan) ja on parempi teille kuin kullan tai rahan maksaminen tai taistelu vihollisen kanssa? He (seuralaiset) sanoivat: Totisesti! Kerro meille. Hän (saws) sanoi: Allaahin muistaminen. (At- Tirmidhi ja Ibn Majah) Dhikr on jotain, minkä tekemistä ei mikään kiire voi estää. Allaahia voi muistaa niin astioita pestessä, bussissa istuessa, kävellessä, nukkumaan
mennessä, kuin kaikissa muissakin tilanteissa, joko yksin tai muiden ihmisten kanssa. Se on verrattain helppo tapa nostaa mieli ja sydän Allaahin luokse, vahvistaa uskoa, sekä pitää turhat ja haitalliset ajatukset, mukaan lukien Saatanan kuiskuttelut, pois mielestä. Toki dhikrinkin tekeminen vaatii jonkin verran ponnistelua ja keskittymistä. Lähinnä kyse on kuitenkin siitä, että totutamme itsemme tähän tapaan ja asetamme sen etusijalle muihin ajatuksen aiheisiin nähden. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota siihen, ettei dhikristä tule vain jonkin sanallisen kaavan mekaanista toistamista, vaan että sitä tehdessämme muistamme ja pyrimme todella ymmärtämään lausumiemme sanojen merkityksen, ja sen, että ylistämme Jumalaa niiden kautta ja Hän kuulee meidät. Sekä Allaah (swt) Koraanissa että Hänen Profeettansa (saws) ovat korostaneet Allaahin muistamisen tärkeyttä erittäin paljon, samoin kuin menetystä joka koituu Allaahin unohtamisesta. Profeetta (saws) sanoi: Kuka tahansa istuutuu ja jättää muistamatta Allaahia, on hankkinut osakseen menetyksen Allaahilta, ja kuka tahansa menee makuulleen (rentoutuu) ja jättää muistamatta Allaahia, on hankkinut osakseen menetyksen Allaahilta. (Abu Dawud) Myös muita ihmisiä tavatessamme - olivatpa he sitten muslimeita tai eivät - on tärkeää pyrkiä mainitsemaan Allaah ja muistuttamaan sekä itseään että toisia Hänestä. On surullista jos muslimit, jotka ovat keskenään veljiä ja sisaria yhteisen uskonsa tähden, eivät kykene puhumaan toisilleen Allaahin ihmeellisyydestä. Jokainen uskovakin tarvitsee muistutusta, ja siksi tulisikin pyrkiä pääsemään eroon siitä huonosta ujoudesta, joka estää mainitsemasta Allaahia muille. Ei myöskään ole hyvä, jos uskovaa muistutetaan Allaahista ainoastaan negatiivisten asioiden yhteydessä, kuten silloin kun hän on tehnyt virheen tai häntä kehotetaan pelkäämään Allaahia. Allaahin hyvyydestä, joka kattaa kaiken, ja Hänen siunauksistaan, on luvallista puhua. Mitä tulee Allaahin mainitsemiseen ei-muslimeille, on hyvä esimerkki rakkaan sisaremme Islamiin palaamis -tarina. Ollessaan nuorena perheensä kanssa matkalla muslimimaassa, hän tapasi kertoa paikallisille ihmisille löydöksistään, johon nämä vastasivat ylistämällä Allaahia. Sisar ryhtyi ääneen ihmettelemään, miksi hänelle aina puhutaan Jumalasta kun hän itse puhuu aivan muista asioista, ja näin hän sai tietää Islamista lisää. Kotiin palattuaan hän jatkoi tiedon etsimistä ja palasi Islamiin. Yksi alhamdulillaah, jota ei jätetty sanomatta vain sen vuoksi että oltiin puheissa ei-muslimin kanssa, sai näin paljon hyvää aikaan. Samoin tämän yhden sanan vuoksi nämä ihmiset saavat palkkioita kaikista sisaren hyvistä teoista Islamissa. Jokainen ihminen on luotu ainoastaan palvomaan 7
Allaahia, ja jokainen yhtälailla tarvitsee Häntä. Sillä että tuo omaa uskoaan esiin puheessaan, edes mitenkään sitä tyrkyttämättä, voi olla hyvin suuri vaikutus toisten elämiin, ja mikä tärkeintä; se miellyttää Allaahia. Profeetta (saws) sanoi: Koska tahansa ihmiset istuvat kokoontumisessa, jossa he jättävät muistamatta Allaahia ja lähettämättä rukouksia Profeetan ylle, he hankkivat menetyksen itselleen, ja jos Allaah tahtoisi, Hän rankaisisi heitä, ja jos Hän tahtoisi, Hän antaisi heille anteeksi. (At- Tirmidhi) 1.2 Profeetan (saws) opettamia dhikrin sanoja Abu Hurayrah (ra) kertoi Allaahin Lähettilään (saws) sanoneen: Kuka tahansa sanoo: LÄÄ ILÄÄHÄ ILLALLAAHU WA HDÄHU LÄÄ SHÄRIIKÄ LÄHU, LÄHUL-MULKU WA LÄHUL- HÄMD, WA HUWA ÄLÄÄ KULLI SHEI-IN QADIIR (Ei ole ketään, jolla on oikeus tulla palvotuksi, paitsi Allaah, yksin, ilman kumppania. Hänelle kuuluu kaikki valtius ja ylistys, ja Hän on yli kaikkien asioiden kaikkivaltias) sata kertaa päivän aikana, hänellä on palkkio kymmenen orjan vapauttamisesta, sata hyvää tekoa kirjataan hänelle ja sata pahaa tekoa pyyhitään pois, ja hän on saavuttanut turvan paholaiselta tuona päivänä iltaan saakka, eikä kukaan tule minkään paremman kanssa, paitsi joku joka on tehnyt enemmän. (Al-Bukhari ja Muslim) Kuka tahansa sanoo: SUB HÄÄN ALLAAHI WA BI HÄMDIHI (Kuinka täydellinen Allaah onkaan ja ylistän Häntä) sata kertaa päivän aikana, hänen syntinsä pyyhitään pois, vaikka ne olisivat kuten meren vaahto. (Al-Bukhari ja Muslim) Abu Hurayrah (ra) kertoi Allaahin Lähettilään (saws) sanoneen: Se että sanoo: SUB HÄÄN ALLAAHI, WAL-HÄMDYLILLÄÄHI, LÄÄ ILÄÄHÄ ILLALLAAHU, WALLAAHU ÄKBÄR (Kuinka täydellinen Allaah onkaan, ja kaikki ylistys on Allaahille, kenelläkään ei ole oikeutta tulla palvotuksi, paitsi Allaahilla, ja Allaah on suurin), on minulle rakkaampaa kuin kaikki minkä ylitse aurinko on noussut. (Muslim) Abdullaah ibn Qays (ra) kertoi Profeetan (saws) sanoneen hänelle: Oi Abdullaah ibn Qays, enkö kertoisi sinulle aarteesta Paratiisin aarteiden joukosta? Sitten hän (saws) sanoi: LÄÄ HÄULÄ WA LÄÄ QUWWATÄ ILLÄÄ BILLÄÄH (Ei ole vahvuutta eikä voimaa, paitsi Allaahin kanssa). (Al-Bukhari ja Muslim) 8
LUKU 2: PALVONNALLISEN ASENTEEN KEHITTÄMINEN Pyydän Allaahia, Mahtavan Valtaistuimen Jaloa Herraa, olemaan sinun Suojelijasi tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa, ja että Hän tekee sinut siunatuksi missä tahansa oletkin, ja että Hän tekee sinut niistä (ihmisistä) jotka, kun heille annetaan, ovat kiitollisia; kun heitä koetellaan, ovat kärsivällisiä; ja kun he tekevät syntiä, katuvat. Ja totisesti, nämä kolme ovat avaimet onnellisuuteen. (Muhammad ibn Abdul Wahhab) 2.1 Kiitollisuus Muistakaa Minua, niin Minä muistan teitä! Olkaa Minulle kiitollisia, älkää kiittämättömiä. (Koraani 2:152, Hämeen-Anttilan käännös) Allaah selittää Koraanissa, että ainoat ihmiset jotka todella palvovat Häntä, ovat ne jotka kiittävät Häntä. Toisin sanoen ne, jotka eivät kuulu Hänelle kiitollisten ihmisten joukkoon, eivät kuulu palvovien ihmisten joukkoon...ja kiittäkää Jumalaa, jos Häntä palvotte. (Koraani 2:172, Hämeen-Anttilan käännös) Allaah on kertonut, että Hänen mieltymyksensä voidaan saavuttaa kiitollisuuden kautta: Ei Jumala tarvitse teidän kiitollisuuttanne, mutta Häntä ei miellytä palvelijoittensa kiittämättömyys, vaan Hän tahtoo, että te olette kiitollisia. (Koraani 39:7, Hämeen-Anttilan käännös) Profeetta (saws) tiettävästi sanoi Muadhille (ra): Kautta Allaahin, rakastan sinua, joten älä unohda sanoa jokaisen salaah lopussa: ALLAAHUMMA Ä INNII ÄLÄÄ THIKRIKÄ WA SHUKRIKÄ WA HUSNI IBÄÄDÄTIKÄ (Oi Allaah, auta minua muistamaan Sinua ja kiittämään Sinua ja palvelemaan Sinua parhaalla tavalla). (Ahmad, At-Tirmidhi) Ibn Abbas (ra) kertoi Profeetan (saws) sanoneen: On neljä ominaisuutta; kenelle tahansa annetaan ne, on totisesti annettu paras tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa. Ne ovat: kiitollinen sydän (joka on kiitollinen Allaahille), muistava kieli (joka mainitsee Allaahin usein), kestävä ruumis (pysymään sitkeänä niiden koetusten läpi, joita Allaah saattaa lähettää), ja uskollinen vaimo (joka ei petä miestään vartalostaan tai hänen omaisuudestaan). 9
Al-Qasim ibn Muhammad (ra) kertoi Aishalta (raa) Profeetan (saws) sanoneen: Yhtäkään siunausta ei anneta orjalle ja hän ymmärtää, että se on Allaahilta, paitsi että palkkio kiitollisuuden osoittamisesta siitä kirjoitetaan hänelle. Milloinkaan ei Allaah tiedä orjansa katumusta väärästä teosta jonka tämä on tehnyt, paitsi että Allaah antaa anteeksi hänen väärän tekonsa ennen kuin orja etsii anteeksiantoa. Yksikään mies ei osta vaatetta omalla rahallaan, sitten laita sitä yllensä ja kiitä Allaahia, paitsi että Allaah tulee olemaan anteeksiantanut hänelle kaiken hänen väärän toimintansa ennen kuin vaate saavuttaa hänen polvensa. Tapoja osoittaa kiitollisuutta Allaahille Profeetan (saws) on kerrottu sanoneen: Allaah on tyytyväinen orjaansa jos, kun hän syö jotakin, hän kiittää Allaahia siitä, ja kun hän juo jotakin, hän kiittää Allaahia siitä. (Muslim) Allaahin Lähettilään (saws) on kerrottu sanoneen: Allaahin siunauksesta puhuminen on kiitollisuutta ja välinpitämättömyys siitä on epäkiitollisuutta (kufr). Hän joka ei kiitä pienestä siunauksesta, ei tule kiittämään suuresta siunauksesta, ja hän joka ei kiitä ihmisiä, ei tule kiittämään Allaahia. Ryhmän kanssa oleminen on siunaus ja yksin oleminen on rangaistus. Aishah (raa) kertoi, että Profeetta (saws) saapui hänen luokseen eräänä päivänä ja näki pienen palan leipää lattialla, joten hän nosti sen ylös ja pyyhki sen, ja sanoi hänelle: Oi Aishah, kohtele Allaahin siunauksia kunnioituksella, sillä kun se lähtee talonväeltä pois, se ei ehkä milloinkaan palaa heille. Abu Hurayrah (ra) kertoi Allaahin Lähettilään (saws) sanoneen: Allaah sanoi: Uskovan asema suhteessa Minuun on mitä parhain: hän ylistää Minua jopa kun Minä olen vetämässä sielua ulos hänen ruumiistaan. Abu Hurayrah (ra) kertoi Profeetan (saws) sanoneen: Mikäli joku teistä tahtoisi nähdä Allaahin suuren siunauksen itselleen, niin katsokoon hän niitä jotka ovat vähemmän onnekkaita kuin hän, ei niitä jotka vaikuttavat tulevan toimeen paremmin kuin hän. 2.2 Kärsivällisyys 10..mutta julista ilosanomaa kärsivällisille, jotka onnettomuuden heitä kohdatessa sanovat: Me kuulumme Jumalalle, ja Hänen luokseen me palaamme. Heillä on Herransa siunaus ja armo, ja he ovat oikealla tiellä. (Koraani 2:155-157, Hämeen-Anttilan käännös)
Kärsivällisyys on suurimpia Islamilaisia hyveitä, ja Allaah toistuvasti mainitsee sen Koraanissa uskovista ihmisistä puhuessaan. Kärsivällisyyttä tarvitaan joka ikiseen asiaan: uusien asioiden oppimiseen, palvonnallisiin tekoihin, velvollisuuksien suorittamiseen, hyvään käytökseen, paheista pidättäytymiseen, koettelemuksista selviytymiseen jne. Hyvä kärsivällisyys on sitä jota harjoitetaan Allaahin vuoksi ja Allaahin avulla. Huono kärsivällisyys taas on sitä, että kärsivällisesti pysytellään kaukana Allaahista sekä Hänen rakkaudestaan ja tahdostaan. Ilman kärsivällisyyttä ihminen jää helposti Saatanan sekä omien halujensa valtaan, toimimaan itselleen ja muille haitallisella, ihmisarvolle sopimattomalla tavalla. Ibn Oayyim al-jawziyah (rh) sanoo kirjassaan Uddat As-Sabirin Wa Dhakhirat Ash-Shakirin (vapaa suomennos: kärsivällisyys ja kiitollisuus, tekstiä lyhennetty): Kuten kärsivällisyys on fard (pakollista), on Allaah antanut meille tapoja ja keinoja kärsivällisyyden laadun saavuttamiseen ja parantamiseen, sillä Hän ei ole koskaan neuvonut meitä tekemään jotakin antamatta meille apua ja tukea sen tekemiseksi ja tapoja ja keinoja sen saavuttamiseksi. Hän ei ole koskaan luonut sairautta luomatta sille parannuskeinoa, ja Hän on taannut parantumisen kun lääkettä käytetään. Jopa niin, kärsivällisyys on vaikeaa, mutta sitä ei ole mahdotonta saavuttaa. Kärsivällisyys koostuu kahdesta elementistä: tiedosta ja toiminnasta, ja näistä kahdesta elementistä juontavat juurensa parannuskeinot kaikkiin henkisiin ja fyysisiin sairauksiin. Tieto ja toiminta, yhdistettyinä, ovat aina olennaisia. Tieto Tiedon elementti on tarpeellinen, jotta voitaisiin ymmärtää Allaahin käskyjen seuraamisesta koituvat hyödyt, sekä onnellisuuden ja täyttymyksen tunne, jonka henkilö voi saavuttaa niitä seuraamalla; ja ymmärtää että kielletyt asiat ovat niitä, jotka aiheuttavat harmia, epätäydellisyyttä ja pahuutta. Kun henkilö ymmärtää tämän ja lisää vahvan tahdonvoiman, halun henkisiin saavutuksiin ja toiveen voida elää täytenä ihmisenä (vastakohtana eläimen kaltaiselle olemassaololle), silloin hänelle tulee helpoksi saavuttaa kärsivällisyyden ominaisuus. Kärsivällisyyden karvaudesta tulee makeaa ja kärsivällisyyden kipu muuttuu iloksi. Toiminta Kuten olemme nähneet, kärsivällisyys on jatkuvaa taistelua; toisaalla järjen ja uskonnon ja toisaalla mielijohteiden ja halujen välillä. Mikäli ihminen tahtoo järjen ja uskonnon ylittävän päähänpistot ja halut, hänen täytyy 11
vahvistaa ensimmäistä ja heikentää toista, aivan kuten edistetään hyvää terveyttä ja vähennetään sairastumisen riskiä. Järjen/uskonnon ja mielijohteiden/halujen välisessä taistelussa meillä on käytettävissämme seuraavia aseita : 1. Meidän tulisi muistaa Allaahin kunnia ja suuruus, ja tuntea että Hän on liian mahtava tehdäksemme syntiä Häntä vastaan, onhan Hän kaiken Kuuleva ja kaiken Näkevä. Kuka tahansa ajattelee Allaahin suuruutta, ei koskaan tule tuntemaan oloaan mukavaksi suorittaessaan vääriä tekoja. 2. Jos väitämme rakastavamme Allaahia, niin tuon rakkauden vuoksi meidän ei tulisi olla tottelemattomia Hänelle. Ihmisen tulisi olla kuuliainen Hänelle, jota väittää rakastavansa. Ne, jotka pidättäytyvät suorittamasta vääriä tekoja rakkaudestaan Allaahia kohtaan, ovat mitä korkeimmassa asemassa Hänen silmissään, kuten ovat ne, jotka palvovat Häntä rakkaudesta Häntä kohtaan. On suuri ero hänellä, joka tottelee Allaahia ja pidättäytyy väärästä toiminnasta rakkauden tähden, ja hänellä, joka tekee niin rangaistuksen pelosta. 3. Meidän tulisi ajatella Allaahin siunauksia ja lahjoja, sillä säädyllinen ja jalo henkilö ei toimisi milloinkaan häntä vastaan, joka on kohdellut häntä ystävällisesti. Ainoastaan halpamaiset ja katalat ihmiset tekevät moista. 4. Meidän tulisi ajatella Allaahin vihaa ja rangaistusta, sillä Hän tulee olemaan vihainen ihmiselle, joka itsepintaisesti jatkaa väärän toiminnan suorittamista. Mikään ei voi seistä Hänen vihansa seurausten tiellä, kaikista vähiten tämä Hänen heikko orjansa. 5. Meidän tulisi ajatella sitä, mitä vääriä tekoja suorittavalla ihmisellä on menetettävänään, tässä maailmassa ja seuraavassa. Imanin (uskon) menettämisen ajattelemisen tulisi riittää, sillä pieninkin määrä sitä on paljon arvokkaampaa kuin mikään tässä maailmassa. Kuinka kukaan voi haluta menettää uskoansa vaihtokauppana jostakin pikaisesta nautinnon hetkestä, jonka seuraukset saattavat kestää ikuisesti? 6. Meidän tulisi nauttia ajatuksesta, että lyömme Saatanan ja olemme voitokkaita hänen ylitsensä, sillä hänen sekä omien mielijohteidemme ja halujemme voittaminen on iloinen asia, ja tuo mukanaan suuren palkkion. Tämä on kuten lääkkeen ottaminen ja siitä palkituksi tuleminen hyvän terveyden palautumisella. 7. Meidän tulisi pitää mielessä se palkkio ja takaisinmaksu, jonka Allaah on luvannut niille jotka kontrolloivat päähänpistojaan ja halujaan ja 12
pidättäytyvät siitä mikä on haram (kiellettyä). 8. Meidän tulisi ajatella Allaahin erityistä seuraa, sillä Hän on kertonut meille: Jumala on kärsivällisten kanssa. (Koraani 2:153, Hämeen- Anttilan käännös) 9. Meidän tulisi jatkuvasti muistaa kuolemaa, joka saattaa kohdata meitä minä hetkenä hyvänsä, äkisti ja ilman varoitusta. 10. Meidän tulisi lopettaa valheiden ja huonojen ideoiden ajatteleminen. Vaikka pahat ajatukset kävisivätkin mielessämme, meidän ei tulisi antaa niiden jäädä, sillä muutoin niistä voi tulla toiveita ja mielihaluja, joiden mukaan saatamme toimia ja vahingoittaa itseämme sekä muita tämän aikana. 11. Meidän tulisi asteittain vahvistaa uskonnollisia motiivejamme taistelussa mielitekoja ja haluja vastaan. Kun kerran olemme maistaneet noiden mielitekojen ja halujen voittamisen iloa, niin meidän päättäväisyytemme ja tahdonvoimamme tulee kasvamaan vahvemmaksi. 12. Meidän tulisi suunnata ajatuksemme Allaahin merkkien mietiskelemiseen, joita Hän on kannustanut meitä ajattelemaan, olivatpa ne sitten Koraanissa tai meitä ympäröivässä maailmankaikkeudessa. Mikäli tämänkaltaiset ajatukset ovat jatkuvasti sydämissämme ja mielissämme, tulee se auttamaan meitä karttamaan Saatanan kuiskuttelua. Ei ole suurempaa häviäjää kuin hän, joka, sen sijaan että ajattelisi Allaahia, Hänen Kirjaansa, Hänen Profeettaansa (saws) ja Sahabaa (Profeetan seuralaisia), oleilee Saatanan ja Saatanan ideoiden parissa. 13. Meidän tulisi muistaa, kuinka lyhyt on viipymisemme tämän maan päällä. Kukaan ei tahtoisi tuntea, että kaikki mitä hän on saavuttanut tässä elämässä, on pahimman laatuisia tekoja, paitsi ihminen jolla ei ole lainkaan henkistä kunnianhimoa, jonka sydän on kuollut ja joka on välinpitämätön. Moinen ihminen tulee lopulta katumaan tekojaan huomatessaan, että kaukana siitä että ne hyödyttäisivät häntä, ne tulevat johtamaan rangaistukseen. Jopa ihminen jolla on monia hyviä tekoja tilillään, tulee aistimaan tuon katumuksen tunteen ymmärtäessään, että olisi voinut tehdä jopa enemmän. 14. Meidän tulisi tietää, että Allaah on luonut meidät elämään ikuista elämää vailla kuolemaa, ylpeyden ja helpotuksen elämää vailla mitään nöyryytystä, turvallisuuden elämää vailla mitään pelkoa, rikkauden elämää vailla köyhyyttä, nautinnon elämää vailla kipua, täydellisyyden elämää vailla mitään puutteita. Allaah koettelee meitä tässä maailmassa elämällä, 13
joka tulee päättymään kuolemaan, elämällä jossa ylpeyttä seuraa nöyryytys ja arvon alentuminen, elämällä joka on pelon leimaamaa, jossa ilo ja helpotus ovat sekoittuneet suruun ja kipuun. Niin monet ihmiset virheellisesti etsivät helppoa, voiman ja nautinnon täyteistä elämää tässä maailmassa, mutta suurin osa heistä ei koskaan kykene sitä saavuttamaan, ja ne jotka kykenevät, nauttivat siitä vain hetken aikaa ennen kuin se katoaa. Profeetat ovat kutsuneet ihmisiä ikuiseen täyteyden elämään, ja kuka tahansa vastaa heidän kutsuunsa, tulee saamaan parhaan elämän tässä maailmassa, paremman kuin kuninkaiden ja heidän seuraajiensa elämän, sillä zuhd (ponnistelu) tässä elämässä on todellista rikkautta. Tämä on jotakin, mitä Saatana suuresti kadehtii uskovissa. Ainoastaan yllä esiintuomiemme tosiasioiden tietäminen ei riitä. Meidän täytyy ponnistella ja tehdä parhaamme saavuttaaksemme päämäärämme ja täydellistyäksemme. Paras tapa tehdä näin, on lopettaa ne tottumukset jotka kontrolloivat elämäämme, ovathan nämä suurimpia esteitä menestyksemme tiellä. Meidän tulisi välttää fitnan (koettelemusten) ja houkutusten paikkoja, kuten Profeetta (saws) kertoi meille: Kenen tahansa joka kuulee Dajjalistä (valehteleva messias, antikristus ), tulisi pysytellä poissa hänen luotaan. Paras tapa suojella itseämme vääryydeltä, on pitäytyä kaukana kaikesta mikä saattaa johtaa siihen. Yksi Saatanan lempitempuista, joka harhauttaa kaikki paitsi ne jotka ovat tarpeeksi fiksuja sen huomaamaan, on näyttää ihmiselle jotain hyvyyttä väärässä asiassa ja kutsua häntä kohti sitä mikä on hyvää; kun ihminen lähestyy sitä, hän putoaa ansaan. 2.3 Katumus Eräs tärkeimmistä puhdistautumisen ja Allaahin muistamisen muodoista on katumus. Arabiankielen katumista merkitsevä sana at-tawbah tarkoittaa takaisin kääntymistä. Katumuksessa on kyse siis siitä, että jouduttuaan syntinsä vuoksi kauas Allaahista, ihminen kääntyy takaisin Hänen puoleensa ja pyytää häneltä anteeksi. Monet Allaahin nimistä ja ominaisuuksista kuvaavat nimenomaan Hänen anteeksiantavaisuuttaan ja armollisuuttaan. Ei tulisi koskaan jättää vetoamatta näihin, sillä kukaan meistä ei yllä Paratiisiin omien tekojensa avulla, vaan ainoastaan Allaahin armosta. Anteeksipyytäminen on ominaisuus, jota Allaah rakastaa. Tästä aiheesta on olemassa lukemattomia ahadith (monikko sanasta hadith). Allaahin Lähettilään (saws) on kerrottu mm. sanoneen: Oi ihmiset, katukaa Allaahille. Minä kadun Allaahille sata kertaa päivässä. (Muslim) 14
Kautta Hänen, Jonka Kädessä on minun elämäni, jos ette tekisi syntiä, Allaah olisi pyyhkinyt teidät pois olemassaolosta, ja Hän olisi korvannut teidät niillä ihmisillä, jotka tekisivät syntiä ja etsisivät anteeksiantoa Allaahilta, jotta Hän antaisi heille anteeksi. (Muslim) Kaikki Aatamin lapset ovat synnintekijöitä, mutta parhaita synnintekijöistä ovat ne, jotka katuvat usein. (At-Tirmidhi ja Ibn Majah) Katumuksen tekeminen ei rajoitu mihinkään tiettyihin tilanteisiin, vaan jopa silloin kun katsoo tehneensä hyvää, voi pyytää Allaahilta anteeksi sitä mitä ei ehkä ole ymmärtänyt. Ja täytyy muistaa, että tehtyämme syntiä toista ihmistä kohtaan, on meidän pyydettävä anteeksiantoa myös häneltä, sen lisäksi että etsimme sitä Allaahilta. 15
LUKU 3: AJAN HALLINTA JA VELVOLLISUUKSIEN HOITAMINEN On selvää, että leipätyö, opiskelu, kotityöt ja muut arkiset velvollisuudet nielevät suuren osan monien muslimien ajasta. Työ, jota mies tekee elättääkseen perheensä, opiskelija hyödyttääkseen yhteisöä taidoillaan ja nainen kodissaan huolehtiakseen perheensä hyvinvoinnista, on hyvin arvokasta, eikä sen merkitystä yhtenä Allaahin palvonnan muotona ole syytä vähätellä. Oikealla aikomuksella suoritettuina nämä tehtävät ansaitsevat hyveitä tekijöilleen, ovathan ne niiden velvollisuuksien täyttämistä, joita Allaah on meille tässä elämässä antanut, ja siten osa kuuliaisuudesta Hänelle. Vaikka vapaa-aikaa saattaakin usein tuntua jäävän hyvin vähän, on silti suuri merkitys sillä kuinka tämän ajan käyttää. Profeetan (saws) aikalaisilla muslimeilla oli varmasti enemmän ja raskaampia töitä kuin meillä nykyään, ja silti he löysivät aikaa uskonnon opiskeluun ja moniin muihin uskoa kohottaviin tekoihin, olivatpa nämä kuinka vaativia tahansa. Kyse on pitkälti siis siitä, kuinka priorisoimme tekemisemme. On hyvä pyrkiä television tai aikakausilehden avaamisen sijasta lukemaan Koraania ja muuta Islamilaista tietoa, suorittamaan ylimääräisiä rukouksia, istumaan paikoilleen tekemään dhikriä jne, vaikka vain pieniksi hetkiksi kerrallaan. Tämä osaltaan edesauttaa motivaatiotamme myös velvollisuuksiemme huolelliseen hoitamiseen. Fatimah Az-Zahra (raa), Profeetta Muhammadin (saws) tytär ja Ali Ibn Abi Talibin (ra) vaimo, kärsi kivusta käsissään, joka johtui siitä että hän jauhoi jyviä käsimyllyllä. Ali sanoi hänelle eräänä päivänä: Sinun isäsi on tuonut joitain naisorjia, joten pyydä häneltä että yksi heistä tulisi ja auttaisi sinua. Hän meni isänsä luokse, mutta oli liian ujo pyytääkseen häneltä sitä mitä halusi. Ali meni ja pyysi häntä antamaan palvelijan hänen rakkaalle tyttärelleen, mutta Profeetta (saws) ei voinut vastata hänelle rakkaimpien tarpeisiin, jättäen huomiotta köyhien muslimien tarpeet, joten hän (saws) tuli tyttärensä ja tämän miehen luokse, ja sanoi: Enkö opettaisi teille jotakin, mikä on parempaa kuin se josta olette minulta kysyneet? Kun menette levolle illalla, sanokaa SUB HÄÄN ALLAAH 33 kertaa, ÄL HÄMDYLILLÄÄH 33 kertaa ja ALLAAHU ÄKBÄR 34 kertaa. Tämä on teille parempi kuin palvelija. Käytännössä voi usein huomata sen, että kun asettaa velvollisuutensa Allaahia kohtaan etusijalle ja hoitaa ne kunnolla, tuntuvat kaikki muutkin asiat sujuvan huomattavasti helpommin ja lyhyemmässä ajassa kuin muuten tapahtuisi. Aika ikään kuin siunaantuu ja siinä saa enemmän aikaan. 16
LUKU 4: ENSISIJAISET PALVONNALLISET TEOT JA HYÖDYLLINEN TIETO 4.1 Pakollisissa rukouksissa kehittyminen Islamin pakollisista palvonnanmuodoista salah-rukoukset ovat useimmin suoritettavia, ja niiden tärkeyttä on korostettu hyvin paljon. Se tapa ja sisäinen antaumus, jolla näitä rukouksia suoritamme, vaikuttaa täysin siihen kuinka tulemme niistä palkituiksi. Sen lisäksi, että meidän tulee opetella rukouksen liikkeet ja sen aikana lausuttavat sanat merkityksineen, on tärkeää myös rukoilla aina ajallaan. Profeetta (saws) on sanonut: Yksi parhaista teoista on suorittaa salah sen aikaisena aikana. (At-Tirmidhi ja Al-Hakim) Rukoukset on siis parasta pyrkiä suorittamaan heti niiden ajan koittaessa. Poikkeuksena tästä on salat al- Isha, jonka suorittaminen mahdollisimman myöhään illalla on suositeltavaa. Profeetta (saws) on myös sanonut: Ei ole yhtäkään muslimimiestä joka, kun määrätyn rukouksen aika tulee, tekee wudhun kunnolla, omaa kunnollisen khushu n asenteen ja kumartaa kunnolla, paitsi että tämä tulee olemaan hyvitys kaikista hänen menneistä synneistään, niin kauan kunhan ne eivät olleet suuria syntejä. (Muslim) Hänen (saws) on myös kerrottu sanoneen: Orja saattaa rukoilla ja olla saamatta mitään kirjatuksi siitä, paitsi kymmenesosan siitä tai yhdeksäsosan tai kahdeksasosan tai seitsemäsosan tai kuudesosan tai viidesosan tai neljänneksen tai kolmanneksen tai puolet. (Imam Ahmad, Sahih al-jaami ) Allaah (swt) sanoo Koraanissa: Hyvä on uskovien osa, niiden, jotka ovat rukouksessaan nöyriä (joilla on khushu ).. (Koraani 23:1-2, Hämeen-Anttilan käännös) Shaikh Muhammad Salih Al-Munajjid selittää kirjassaan 33 Sababun Lil- Khushu Fi Salah seuraavasti: Khushu on vakava, suuri asia, joka on mahdoton saavuttaa ilman Allaahin apua. Oleminen vailla khushu, ei ole mitään vähempää kuin onnettomuus. Siten Profeetta (saws) tapasi sanoa du assaan: ALLAAHUMMA INNII Ä UUTHU BIKÄ MIN QALBIN LÄÄ JÄKH-SHÄÄ (Oi Allaah, etsin Sinusta turvaa sydämeltä, jolla ei ole khushu ). Ne joilla on khushu, ovat erilaisissa tasoissa tai asemissa. Khushu on 17
sydämen teko, joka voi lisääntyä ja vähentyä. Joidenkin ihmisten khushu on suurta kuin taivaan pilvet, ja toiset saattavat päättää rukouksen ilman että ovat ymmärtäneet yhtään mitään. Mitä tulee rukoukseen, ihmiset ovat viidessä tasossa: Ensimmäinen on sen ihmisen taso, joka tekee vääryyttä itselleen ja on välinpitämätön. Hän ei tee wudhua kunnolla tai rukoile oikeaan aikaan tai varmista että suorittaa kaikki rukouksen osiot. Toinen on hän, joka noudattaa rukouksen ulkoisia perusedellytyksiä, rukoilee ajoillaan ja tekee wudhun, mutta on hävinnyt taistelun omaa itseään vastaan ja on waswasin (Saatanan kuiskuttelun) valtaama. Kolmas on hän, joka noudattaa rukouksen ulkoisia perusedellytyksiä, rukoilee ajoillaan ja tekee wudhun, sekä myös kamppailee omaa itseään vastaan ja waswasia vastaan, mutta hänen ponnistelunsa hänen vihollistaan (Saatanaa) vastaan on vallannut hänen ajatuksensa kokonaan, jottei tämä pääsisi varastamaan hänen rukouksestaan, joten hän suorittaa sekä salah että jihad samanaikaisesti. Neljäs on hän, joka noustessaan rukoilemaan täyttää kaikki rukouksen vaatimukset, ja hänen sydämensä on täysin keskittynyt ja valpas, jottei hän laiminlöisi mitään, ja hänen huolenaiheenaan on tehdä rukous kunnolla ja täydellisesti. Hänen sydämensä on syvästi uppoutunut rukoukseen ja Herransa palvontaan. Viides on hän, joka tekee kaiken tämän, mutta joka ottaa sydämensä ja asettaa sen Herransa eteen, katsoen Herraansa sydämellään ja keskittyen Häneen, täynnä rakkautta ja ihailua, aivan kuin hän todella näkisi Hänet. Tuo waswaas ja nuo ajatukset pienenevät, ja esteet hänen ja hänen Herransa välistä nostetaan. Ero tämän ihmisen rukouksen ja kenenkään muun rukouksen välillä on suurempi, kuin ero taivaan ja maan välillä. Kun tämä ihminen rukoilee, hänen mielensä on kiinnittynyt Herraansa ja hän on tyytyväinen Hänen kanssaan. Ensimmäinen tapaus on rangaistava; toinen on tilivelvollinen; kolmas ponnistelee, joten häntä ei lasketa synnintekijäksi; neljäs palkitaan ja viides nostetaan Herraansa puoleen, sillä hän on yksi heistä, joille rukous on ilon lähde. Kuka tahansa löytää ilonsa rukouksesta tässä elämässä, tulee löytämään ilonsa Allaahin lähellä olemisesta Tuonpuoleisessa, ja tulee myös löytämään ilonsa Allaahista tässä maailmassa. Kuka tahansa löytää ilonsa Allaahista, tulee olemaan tyytyväinen kaikkeen, ja kuka tahansa ei löydä iloaan Allaahista, tulee tuhoutumaan maallisten asioiden vuoksi tuntemansa surun ja katumuksen takia. 18
Mm. seuraavat keinot auttavat khushu n saavuttamisessa: Itsensä valmistaminen rukoukseen (esim. toistamalla adhanin [rukouskutsun] sanoja muezzinin [rukoukseen kutsujan] perässä) Rukouksen liikkeiden huolellinen suorittaminen Kuoleman muistaminen rukouksen aikana Rukouksen aikana lausuttavien jakeiden ja sanojen ajatteleminen Jokaisen jakeen lopussa pysähtyminen Koraanin lausuminen hitailla, melodisilla sävelillä, ja äänen kaunistaminen lausuttaessa Sen tietäminen, että Allaah vastaa rukouksiin Rukoileminen pitäen sutraa ( estettä ) edessään ja rukoillen lähellä sitä Oikean käden asettaminen vasemman päälle rinnalle Katseen luominen paikkaan, johon otsa koskettaa sajdan (maahan kumartumisen) aikana Etusormen liikuttaminen Rukouksissa lausuttavien suurien, jakeiden, Allaahia ylistävien sanojen ja du an vaihteleminen Turvan etsiminen Allaahista Saatanaa vastaan Sen ajatteleminen, kuinka oikeamieliset edeltäjät (salafit) rukoilivat Ponnistelu du an tekemiseksi sopivina hetkinä rukouksessa, etenkin sujudissa (maahan kumarrettaessa) Allaahia ylistävien sanojen lausuminen (dhikr) rukouksen jälkeen 4.2 Paljon palkitsevat vapaaehtoiset teot On monia vapaaehtoisia ( sunnah ja nafl ) palvonnallisia tekoja, joiden kautta voimme syventää palvontaamme ja vahvistaa uskoamme, sekä korottaa asemaamme Tuonpuoleisessa. On hyvä suunnitella vapaaehtoisten tekojen suorittaminen siten, että näistä teoista voisi tulla mahdollisimman säännöllisiä ja että niiden suorittamista kykenisi jatkamaan pitkään. Tämä on paljon parempi, kuin päättää ottaa itselleen liian suuri taakka johon väsyy, jolloin joutuu luopumaan aiemmin suorittamistaan palvonnallisista teoista. 19
Aishah (raa) kertoi: Kerran Profeetta (saws) tuli, erään naisen ollessa istumassa kanssani. Hän (saws) kysyi: Kuka hän on? Vastasin: Hän on se ja se, ja kerroin hänelle tämän (liiallisesta) rukoilemisesta. Hän (saws) sanoi paheksuvasti: Tee (hyviä) tekoja, jotka ovat kapasiteettisi rajoissa (rasittumatta liikaa), sillä Allaah ei väsy (palkkioiden antamiseen), mutta totisesti sinä tulet väsymään, ja Ad-Diin (hyvä, oikeamielinen teko - Allaahin eniten rakastama palvonnallinen teko) on se, joka suoritetaan säännöllisesti. (Al-Bukhari) Suositeltuja tekoja ovat mm: Tiedon hankkiminen Profeetan (saws) on kerrottu sanoneen: Tiedon etsiminen on jokaisen muslimin velvollisuus. Tärkeimpinä ja ensisijaisina aiheina voidaan mainita: Islamin ja uskon pilarit Tawhidin (yksijumalaisuuden periaatteen) eri osa-alueet Islamin kumoavat asiat Pakolliset sydämen teot Puhtauden säännöt Surat Al-Fatihah:n ulkoa opetteleminen Islamin pilareiden sekä hautaamisen ja jihadin säännöt Henkilökohtaiset velvoitteet Haram-asiat Katumuksen velvoite, ja kuinka suorittaa sitä 12 päivittäistä sunna-rak ah sekä witr-rukous Nk. sunna-rukouksista tärkeimmät ovat pakollisten rukousten yhteydessä rukoiltavat 12 sunna-rak ah: Salat al-fajrin sunna-rukous on 2 rak ah ennen pakollista rukousta, ja se rukoillaan hiljaa. Salat al-dhuhrin sunna-rukoukset ovat 4 rak ah ennen pakollista rukousta ja 2 rak ah sen jälkeen, ja ne rukoillaan hiljaa. 20
Salat al- Asrin yhteydessä ei rukoilla sunna-rukousta, eikä ole suositeltavaa rukoilla mitään vapaaehtoista salah-rukousta sen jälkeen aina Salat al-ma ghribin alkuun asti. Salat al-ma ghribin sunna-rukous on 2 rak ah pakollisen rukouksen jälkeen, ja se rukoillaan hiljaa. Salat al- Ishan sunna-rukous on 2 rak ah pakollisen rukouksen jälkeen, ja se rukoillaan hiljaa. Profeetan (saws) vaimo Umm Habibah (raa) kertoi tämän sanoneen: Kuka tahansa (Allaahin) muslimiorja, joka rukoilee Allaahin vuoksi kaksitoista rak ah (sunnaa) joka päivä, muuta kuin pakollista, Allaah tulee rakentamaan hänelle talon Paratiisiin (Jannah). (Muslim) Profeetta (saws) korosti erittäin paljon myös Witr-rukouksen tärkeyttä. Tämä on päivän viimeiseksi rukoiltava sunna-rukous, jonka rak ah-määrä on pariton. Se voi olla pituudeltaan 1, 3, 5, 7, 9 tai 11 rak ah. Paras aika sen suorittamiselle on juuri ennen aamunkoittoa, eli yön viimeisenä kolmanneksena. Tällöin Allaahin Arsh (Valtaistuin) laskeutuu alas ensimmäiseen taivaaseen, ja Allaah kysyy: Onko ketään joka pyytää Minulta, jotta Voisin vastata hänen pyyntöönsä? Hän siis hyväksyy tänä aikana esitetyt rukoukset helposti. (Ja Hän itse tietää parhaiten.) Mikäli pelkää, ettei pysty heräämään yön viimeisen kolmanneksen aikana rukoilemaan, tulee Witr rukoilla Salat al- Ishan jälkeen ennen nukkumaan menoa. Lisäksi vapaaehtoista salah-rukousta (nafl) voi suorittaa silloin, kun tahtoo pyytää Allaahilta jotain, kun tahtoo tehdä katumusta synnistään, ja muissa vastaavissa tilanteissa. Tällöin rukouksen pituus on yleensä 2 rak ah, ja se tulee aloittaa tekemällä selvä aikomus rukouksen syystä sydämessä. Istumaan jääminen rukouksen jälkeen Allaahin ylistämistä varten Allaahin ylistäminen salah-rukouksen jälkeen on hyvin suositeltavaa; se on tapa, jota Profeetta (saws) ja hänen seuralaisensa (ra) harjoittivat, ja se korvaa mahdollisia puutteita rukouksessamme. Tämä on hyvä aloittaa sanomalla: ASTA GHFIRULLAAH (Pyydän anteeksi Allaah) x 3 ALLAAHUMMA ÄNTÄS SÄLÄÄMU WA MINKÄS SÄLÄÄMU, TÄBÄÄRAKTÄ JÄÄ THÄL DZÄLÄÄLI WAL IKRAAM (Oi Allaah, Sinä olet As-Salaamu [kaiken rauhan ja täydellisyyden lähde], ja Sinulta on rauha, siunattu olet Sinä, oi mahdin ja kunnian haltija) 21
SUB HÄÄN ALLAAH (kuinka täydellinen [vapaa kaikesta epätäydellisyydestä] onkaan Allaah) x 33 ÄL HÄMDYLILLÄÄH (Kiitos ja ylistys Allaahille) X 33 ALLAAHU ÄKBÄR (Allaah on Suurin) x 33 LÄÄ ILÄÄHÄ ILLALLAAHU WA HDÄHU LÄÄ SHÄRIIKÄ LÄHU, LÄHUL-MULKU WA LÄHUL- HÄMD, WA HUWA ÄLÄÄ KULLI SHEI- IN QADIIR (Ei ole ketään, jolla on oikeus tulla palvotuksi, paitsi Allaah, yksin, ilman kumppania. Hänelle kuuluu kaikki valtius ja ylistys, ja Hän on yli kaikkien asioiden kaikkivaltias) x 1 On myös hyvä opetella ja lausua Ayat Al-Kursi (Koraanin jae 2:255) jokaisen pakollisen rukouksen jälkeen. Samoin Koraanin kolmen viimeisen suuran (Al-Ikhlas, Al-Falaq ja An-Nas) lausuminen on tärkeää, kerran dhuhr-, asr- ja isha -rukousten jälkeen ja kolmesti fajr- ja maghribrukousten jälkeen. Näiden lisäksi on paljon erilaisia ja eri tilanteisiin sopivia du an ja dhikrin sanoja, joita Profeetta (saws) on meille opettanut. On hyvä ottaa tavakseen näistä tiettyjen lausuminen etenkin aamuisin ja iltaisin. Näitä sanoja ja lausahduksia voi löytää mm. kirjasta Fortification of the Muslim through remembrance and supplication from the Qur an and the Sunnah (Sa eed Ibn Ali Ibn Wahf Al-Qahtaani), joka jo löytyy monen muslimin kirjahyllystä. Ylimääräiset paastot Abu Sa id Khudri (ra) kertoi Profeetan (saws) sanoneen: Kun ihminen paastoaa päivän Allaahin vuoksi, niin Allaah ajaa pois Helvetin hänen luotaan, seitsemänkymmenen vuoden matkan etäisyydelle. (Al-Bukhari ja Muslim) Profeetan (saws) erikseen mainitsemia ylimääräisiä paastopäiviä on vuodessa monia. Säännöllisesti kuukausittain toistuvista päivistä Profeetta (saws) suositteli erityisesti paastoamista kolmena päivänä jokaisessa kuussa ja paastoamista maanantaisin sekä torstaisin. Naisten täytyy kuitenkin pitää mielessä, että vaimo tarvitsee aina mieheltänsä luvan vapaaehtoisten paastojen suorittamiseen, silloin kun tämä on läsnä. Muuten vapaaehtoisen paaston säännöt ovat samat kuin Ramadhankuukauden aikana suoritettavan paastonkin. 22
4.3 Hyvä käytös läheisiä ja muita kohtaan Hyvän käytöksen asemaa Islamissa ja Allaahin palvonnan muotona ei voi tarpeeksi korostaa. Ei varmastikaan ole liioiteltua sanoa, että suurin osa muslimien arkisista synneistä liittyvät nimenomaan hyvän käytöksen puuttumiseen. Muuten ansiokas teko saattaa menettää arvonsa kokonaan, jos sen yhteydessä esimerkiksi loukkaamme toisen ihmisen tunteita. Tietoa hyvästä käytöksestä erilaisissa tilanteissa löytyy Islamista hyvin paljon, eikä murto-osaakaan siitä ole tässä yhteydessä mahdollista käsitellä. On silti tärkeää muistaa, ettei hyvän käytöksen vaatimus koske ainoastaan suhteitamme vieraisiin ihmisiin, vaan mitä suurimmissa määrin nimenomaan suhdettamme omaan perheeseemme ja muihin läheisiimme, kuten naapureihin. Profeetan (saws) mukaan meistä paras on hän, jolla on parhaat käytöstavat, ja hän itse oli paras omalle perheelleen. Koska hyvälle käytökselle on annettu niin tärkeä asema Islamissa, on jokaisen muslimin syytä ottaa selvää niistä velvollisuuksista, joita hänellä on toisia ihmisiä kohtaan, ja oikeuksista, joita näillä on häneen nähden, jotta voisi välttää rikkomasta niitä. Puheen suhteen yksinkertainen sääntö on se, että ellei ole mitään hyvää sanottavaa, on pysyttävä hiljaa. Toisten virheitä ei pidä julkisesti tuoda esiin, ja mikäli toisen muslimin käytöstä on korjattava, tulee tämä tehdä yksityisessä tilanteessa ja kohteliaalla tavalla. Juoruaminen on ehdottoman kiellettyä niin hyvässä kuin pahassakin. Toisesta henkilöstä ei siis saa kertoa eteenpäin mitään, mitä tämä ei itsestään tahdo kerrottavan. Ystävällisyys ja lempeys kaikenlaisissa tilanteissa on suotavaa, ja karkeaa käytöstä tulisi tarkasti välttää. Tärkeä osa hyvää käytöstä on toisten muslimien auttaminen sekä heidän olonsa helpottaminen. Mm. sairaiden luona vierailu on pakollista, ja samoin kutsun hyväksyminen toiselta muslimilta. Mikäli olemme vilpittömästi valmiita uhraamaan aikaa toisten tarpeiden huomioimiseen ja asettamaan niitä etusijalle omiimme nähden, tulemme löytämään lukuisia tapoja auttaa. Oman perheen merkitystä ei tule väheksyä. Meistä lähes jokaisella on päivittäin monia tilaisuuksia tehdä läheisemme iloiseksi ystävällisellä hymyllä, kauniilla sanalla tai vaikkapa lämpimällä halauksella. Ja mitä tulee aviopuolisoihin, on käytöstä heitä kohtaan syytä erityisesti pyrkiä parantamaan ja hiomaan, ovathan aviolliset vaikeudet syynä suureen osaan muslimien ja muslimiperheiden ongelmista. Yleispätevä ohjenuora on pyrkiä saamaan ihmiset tuntemaan olonsa paremmaksi omassa seurassaan, kuin ilman sitä. Profeetan (saws) on kerrottu sanoneen (pidemmän hadithin lopuksi): Huonoin ihmisistä Allaahin silmissä on hän, jonka ihmiset jättävät, tai pysyvät poissa hänen luotaan, peläten hänen pahuuttaan. (Al-Bukhari) 23
Ja kuten on kaikkien tekojemme laita, tulisi myös hyvän käytöksen motiivina olla rakkaus Allaahia kohtaan ja toimiminen häntä miellyttävällä tavalla jokaisessa tilanteessa ja suhteessa jokaiseen luotuun olentoon. Abu Hurayrah (ra) kertoi Allaahin Lähettilään (saws) sanoneen: Totisesti, Allaah tulee sanomaan Ylösnousemuksen Päivänä: Missä ovat ne, jotka rakastavat toisiaan Minun Kunniani tähden? Tänä päivänä tulen suojaamaan heitä Minun varjossani, jolloin ei ole muuta varjoa, paitsi Minun. (Muslim) 24
LUKU 5: LASTEN USKONNOLLINEN KASVATUS Jokainen lapsi syntyy kahden sisäisen luonteenlaadun kanssa: yksilöllisen luontonsa ja ominaisuuksiensa, sekä jokaiselle ihmiselle yhteisen, Jumalan antaman ihmisluonnon kanssa. Islam nimeää tämän perustavan luonnon fitraksi. Sana fitrah on hyvin tärkeä ymmärrettäessä Islamin näkemystä Allaahin (swt) luomakunnasta. Olevaisen fitrah on sen sisäinen olemus, luonnonlaatu ja ominaisuudet, jotka on annettu kaikille sen edustaman lajin jäsenille sekä sille yksilöllisesti Luojansa toimesta. Islam opettaa, että ihmisen alkuperäinen fitrah tai luonto on puhdas ja turmeltumaton. Sen tähden jokainen vastasyntynyt lapsi saapuu tähän maailmaan täysin puhtaassa tilassa, olematta saastunut mistään mikä voitaisiin käsittää perisynniksi. Kuten kaikki muukin Allaahin luoma, hän on muslimi siinä mielessä että hänen todellinen luontonsa alistuu Herralleen. Islam on se todellinen uskonto, joka vastaa hänen fitraansa; olemista yhteydessä sekä vastuullisena Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Olemme kaikki tietoisia ihmisten välisistä eroavaisuuksista. Yksi lapsi saattaa olla niin hidas ja harkitseva käytökseltään, että saa vanhempansa turhautumaan. Tämä on hänen sisäinen ajoituksensa, mahdollisesti erilainen kuin muiden häntä ympäröivien, mutta sisältyy siihen kuinka hänet on luotu. Toinen lapsi taas ei pysty istumaan paikallaan hetkeäkään; äiti ruokkiikin häntä lennossa. Vauvojen äänet eroavat toisistaan, jonkun itku on kova ja läpitunkeva samalla kun toinen vikisee vaimeasti. Jotkut lapset vaikuttavat tulleen tähän maailmaan sotaisina ja vihaisina, toiset taas ovat tyyniä ja tyytyväisiä alusta saakka. Ymmärrettävästi pieni vauva on kyvytön tarkoituksellisesti ärsyttämään vanhempiaan, mutta silti konttaavaiset ja sitä vanhemmat lapset sen usein tekevät. He testaavat vanhempiaan lähes jatkuvasti nähdäkseen kuinka pitkällä kulkevat näiden rajat. Silti meidän täytyy ymmärtää, ettei kyseessä ole merkki lapsen sisäisestä häijyydestä. Tämä on ainoastaan osa ihmisluonnettamme: itkeä ja vaatia, tutkia ja määrittää itseämme sekä ympäröivää maailmaa. Lapset reagoivat ympäristönsä tapahtumiin erilaisilla tunteilla, kuten rakkaudella, vihalla, pelolla, huumorilla, mustasukkaisuudella ja ihmetyksellä, jonka Allaah on heihin istuttanut. Vanhempina voimme korostaa lapsemme luonteen eri elementtejä painottamalla ja vaalimalla niitä. Voimme myös tehdä ne vähemmän näkyviksi jättämällä ne huomiotta. Se mitä emme voi tehdä, on muuttaa lastamme sellaiseksi mikä on yhteen sopimatonta hänen todellisen 25
luontonsa kanssa. Tämä siksi, että Allaah on luonut hänet sellaiseksi kuin hän on - ei ainoastaan hänen fyysistä ruumistaan vaan myös hänen ainutlaatuiset henkiset ominaisuutensa. Kaikkein tärkein asia ymmärtää fitraan liittyen, on itse sanan merkitys: se on se kuinka ja mitä kautta olemme yhteydessä Allaahiin. Jumalan antaman luonteensa kautta lapsi pystyy tunnistamaan Luojansa. Sen kautta hän vastaanottaa Herransa johdatusta; se on myös lähde niille tunteille, joiden kautta lapsi kokee yhteytensä häntä ympäröivään maailmaan. Osa tästä aistista, on myös se perusymmärrys hyvästä ja pahasta, totuudesta ja valheesta, joka on osa lapsen puhdasta luontoa. Kun lapsen todellinen luonne on vielä verrattain saastumaton, hänellä ei ole mitään vaikeuksia tunnistaa profeettojen (as) sanoman totuutta. Vanhempien tehtävä - erityisesti äidin, joka on suuremmassa määrin vastuussa lapsensa ohjauksesta - on työskennellä tämän puhtaan luonteenlaadun kanssa. On suuri ero lapsella, jota on ohjattu muslimivanhemman vakaalla ymmärryksellä, verrattuna lapseen, jonka ymmärrys elämästä perustuu pääasiassa epäsuoriin vanhempien korvikkeisiin, kuten television katseluun. Ensimmäisen mieli ja ymmärrys on kirkas, totuudellinen ja vääristymätön, yhdenmukainen oman fitransa kanssa, kun taas toinen pystyy vaivoin samaistumaan mihinkään korkeampaan todellisuuteen. Tästä syystä päiväkodit tai lapsenvahdit eivät yksinkertaisesti voi tai saa ottaa viisaan, ymmärtäväisen muslimiäidin paikkaa. Lapsen maailmankatsomuksen ensimmäinen ja tärkein elementti on se, että maailma on paikka jossa hänestä välitetään, hänestä huolehditaan ja häntä tuetaan, ja tämä saa alkunsa lämpimästä, rakastavasta suhteesta oman äidin (tai sijaisäidin) kanssa. Lapsen luonteen perusta on rakkaus, opittuna äidiltä joka rakastaa häntä, kuten Profeetan (saws) on kerrottu sanoneen: Allaah on jakanut armon sataan osaan, ja Hän piti yhdeksänkymmentäyhdeksän osaa Itsellään ja lähetti alas yhden osan maan päälle ihmisille ja jinneille ja eläimille, ja tuon yhden ainoan osan vuoksi Hänen luotunsa ovat armollisia toisilleen niin, että jopa tamma nostaa kavionsa pois varsansa luota, jottei tallaisi sen päälle. (Muslim ) 5.1 Lapsen pettymysten käsittely Voi olla hyödyllistä muistuttaa lapsia, heidän käydessä läpi vaikeita vaiheita, siitä kuinka paljon kärsimystä profeetat (as) sietivät ihmisiltään, huolimatta siitä että he olivat ihmisistä parhaita. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, voidaan hänelle selittää kuinka kärsimys ja vaikeudet ovat se työkalu, jolla ominaisuuksia kehitetään, vahvistetaan ja tehdään 26
täydellisemmiksi. Avuttomuus ja tuska ajavat meidät kutsumaan Allaahia, tulemaan riippuvaisiksi Hänestä ja luottamaan Häneen lopputuloksen suhteen. Ne ovat keino turvata Hänen anteeksiantoonsa ja tulla lähemmäksi Häntä. 5.2 Lapsen huonot teot ja niiden käsitteleminen Useat ahadith tekevät selväksi sen, ettei puberteettia nuorempien lasten tekoja kirjata ylös. Kunnes he saavuttavat harkintakyvyn iän, josta on merkkinä fyysinen kypsyys, ei nuoria ihmisiä pidetä vastuullisina pahoista teoistaan. Profeettamme (saws) sanojen mukaan: On kolmenlaisia (ihmisiä), joiden tekoja ei kirjata: nukkuvan, kunnes hän herää; pojan, kunnes hän saavuttaa puberteetti-iän; ja mieleltään vajavaisen, kunnes hän tulee järkiinsä. (Abu Dawud ) Tämän tosiasian ymmärtäminen on hyvin tärkeää. Usein lapsen voidaan nähdä tekevän pahoja asioita: hän lyö veljeään, hän valehtelee, hän yrittää varastaa naapurin lelun. Aikuiset ja lapset saattavat nimittää häntä pahaksi pojaksi. Meidän täytyy silti muistaa, ettei Allaah pidä häntä vastuussa näistä teoista, koska hän ei ole tarpeeksi vanha ymmärtämään oikean ja väärän eroa. Hänen tekonsa ovat pahoja, ei itse lapsi. Luottavaisena ja itsevarmana vanhempana oleminen on uskoon perustuva teko. Päivittäin pyydämme Allaahin apua ja johdatusta päämäärillemme, ja luottavaisesti odotamme sitä saavamme. Tästä johtuu että ajatellessamme, tutkiessamme ja selviytyessämme lapsenkasvatuksen jokapäiväisistä ongelmista, tiedämme ettei Allaah koskaan lähetä meille koitosta, joka ylittää sietokykymme. Vältettävät kasvatukselliset asenteet Kaksi kielteistä asennetta löytyy usein vanhemmilta, joilta puuttuu tällainen usko. Yksi on taipumus pyrkiä suojelemaan lasta liikaa, peläten niitä vaaroja jotka tätä saattavat kohdata. Toinen on taipumus epäilykseen, liiallinen huoli siitä että lapsi tekee jotain väärää tai pahaa. Jotkut ihmiset ympäröivät lapsensa Ei!:tä toistavilla seinillä. Älä tee sitä, älä tee tätä. On selvää, että tietty määrä ohjausta on tarpeellista, mutta liika sulkee lapsen sisäänsä ja estää häntä kasvamasta. Vanhemman täytyy missä tahansa ongelmatilanteessa punnita vaara lapsensa kykyihin nähden, ja sitten päättää mihin asettaa rajat. Meitä ympäröivässä yhteisössä on paljon valintoja, houkutuksia; paljon kaikkea, paitsi uskoa ja vahvoja arvoja sekä niiden käytäntöön panoa. 27