Silmäys Pirkkalan historiaan 1. Pitkä esihistoria 1.1. Varhaiset asukkaat Pirkkalan alueelta tunnetaan useita kivikautisia asuinpaikkoja, joilta on löytynyt merkkejä ihmisen asumisesta. Sellaisia merkkejä ovat esimerkiksi kiviesineet, saviastioiden osat ja luunpalat. 1 Varsinaisten asuinpaikkojen ulkopuolelta on irtolöytöinä saatu talteen erilaisia kiviesineitä kuten kivikirveitä, talttoja ja nuolenkärkiä. 2 Pirkanmaan maakuntamuseo on inventoinut Pirkkalan kiinteät muinaisjäännökset vuonna 1998. 3 Vuosina 2012 2013 Pirkanmaan maakuntamuseo on suorittanut Pirkkalankylässä arkeologisia kaivauksia, joissa on löytynyt sekä kivi- että rautakautisia löytöjä. Tehdyt arkeologiset tutkimukset osoittavat kylän syntyneen rautakautisen asutuksen pohjalta viimeistään 800 1050 jkr. 4 Pirkkalankylän ensimmäinen muinaislöytö oli miekan väistin ja sen löysi Esko Prihti vuonna 1964. Myöhemmin alueelta on löydetty mm. harvinainen luulusikka, joka on ajoitettu 900-luvulle. 5 Vanhan Muinais-Pirkkalan muinaisjäännöksistä näkyvin on nykyisen Nokian kaupungin alueella sijaitseva Siuron linnavuori. 6 Muinaislinna on ollut yksi rautakautisen pitäjän tunnusmerkeistä ja Siuron linnavuori on yksi viidestä suurimmasta. Kaikkiaan Suomesta tunnetaan 70 muinaislinnaa. 7 2. Keskiaika 2.1. Varhainen kauppapaikka Pirkkalankylän Kotolahteen Pirkkalan sijainti oli luonnostaan edullinen kauppapaikalla, sillä se sijaitsee eri tahoilta tulevien vesiteiden risteyksessä. Vesitiet kun muodostivat tärkeän kulkuväylän ennen teiden rakentamista. Pyhäjärveä pitkin päästiin Hämeen vesistöihin, Näsijärveä pitkin aina Merenkurkkuun asti sekä Kyrösjärveä pitkin Etelä- Pohjanmaalle saakka. 8 Vesireittejä tarkasteltaessa on myös muistettava, että vesistöjen pinnat olivat tuolloin nykyistä ylempänä jatkuvan maan kohoamisen johdosta. 9 Tähän vesiteiden risteykseen, jonne oli syntynyt haja-asutusta jo viikinkiaikana, muodostui huomattava kauppapaikka. Niin huomattava, että sille annettiin erillinen oikeusturva eli birk. Kyseistä erityisoikeutta kutsuttiin ruotsiksi bjärk, saksaksi birk ja suomalaisittain muotoa pirkka. Oletetaan, että kauppiaiden takana olisi ollut kuninkaanvalta, joka Satakunnassa, johon Pirkkalan alue tuolloin kuului, olisi ollut mahdollista 1200-luvun puolivälin paikkeilla. Todennäköisesti samoihin aikoihin rakennettiin Pirkkalankylän läheisyyteen, nykyisen Pirkkalan vanhan Kirkon alueelle, Pirkkalan ensimmäinen kirkko. 10 Pirkkala ei tosin ollut ainoa birk-oikeuksia nauttinut kauppapaikka vaan niitä oli myös Ulvilassa ja Kokemäellä. 11 Pirkkalan kukoistusta kauppapaikkana kesti noin sata vuotta kunnes sen merkitys alkoi 1300-luvun puolivälin paikkeilla laskea. Uuden kauppa- ja markkinapaikan on katsottu siirtyneen Pirkkalankylästä Tohlopin tienoille. 12 Pirkkalankylä kuitenkin pysyi selvästi yhtenä suurimmista Vanhan Pirkkalan kylistä. 1500-luvun puolivälin maakirjojen mukaan Pirkkalankylässä oli tuolloin 17 taloa, sitä enemmän taloja oli vain Takahuhdin (23) ja Messukylän (19) kylissä. 13 1 Miettinen 1974, 887 888. 2 Miettinen 1974, 901. 3 Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset II 2005, 160 161. 4 Raninen Sami, Pirkkalankylän arkeologiset tutkimukset avoin luentototilaisuus 2.11.2013. 5 Adel 2011, 29 30. 6 Miettinen 1974, 927; Suvanto 1973, 64. 7 Salo 2008, 367; Salminen 1996, 15. 8 Kaukovalta 1934, 4-5; Miettinen 1974, 903; Saarenheimo 1974, 16. 9 Rasila 1993, 6; Miettinen 1974, 893 894. 10 Suvanto 1988, 260 261. 11 Suvanto 1988, 274 275. 12 ibid. 13 Saarenheimo 1974, 31 32; Suvanto 1988, 164 165.
Varhaisen keskiajan Pirkkalan emäpitäjä käsitti eräalueineen noin puolet koko nykyisestä Pirkanmaasta. 14 Pitäjä ulottui pohjoisessa aina nykyisen Soinin kunnan alueelle saakka, jossa jo keskiajalla Iiroonkivi oli Pirkkalan ja Pietarsaaren emäpitäjien rajapyykkinä. 15 Vesilahti-Lempäälä erosi omaksi seurakunnaksi jo ennen vuotta 1346 ja mainitaan pitäjänä ennen kuin emäpitäjä Pirkkala. 16 Pirkkalasta jakautui edelleen Kangasala (1366), Ruovesi (1565), Messukylä (1636), Ylöjärvi (1869). 17 Vuonna 1922 Pirkkalan pitäjä jakautui kahtia, Etelä- ja Pohjois-Pirkkalaksi. Pohjois- Pirkkalan nimeksi tuli vuoden 1938 alusta alkaen Nokia ja Etelä-Pirkkalasta tuli Pirkkala. 18 2.2. Kristinuskon tulo Pirkkalaan Läntinen kristinusko levittäytyi 1220-luvulla menestyksekkäästi myös itäiseen Satakuntaan ja Hämeeseen. Aluksi kristinusko hyväksyttiin, mutta sen tuomat uudet velvollisuuden kuten kirkonrakennus ja veronluontoiset maksut osoittautuivat nopeasti luultua suuremmiksi. Tämä reaktio uusia velvollisuuksia kohtaa johti Hämeen kapinaan. 19 Vaikka asiakirjoissa Birkala mainitaan pitäjän nimenä ensimmäisen kerran vasta vuonna 1374, on se pitäjänä kuitenkin sitä vanhempi. 20 Pirkkala ei kuulunut vuonna 1208/1209 paavin antamassa Ex tuarum bullassa Suomen hiippakuntaan. Vuosina 1209 1229 hiippakunta tosin laajeni voimakkaasti idemmäksi Hämeen sydämeen. Tämän kristinuskon leviämisen perusteella Pirkkalan kirkkopitäjän voidaan katsoa muodostuneen viimeistään Hämeen kapinan puhjetessa vuonna 1237. 21 Myös paavin Hämeen kapinaa 9.12.1237 päivätyssä bullassa mainitaan aikaisemmin käännytetty hämäläinen kansakunta ja sen katsotaan koskevan myös Pirkkalan pitäjää, joka oli yksi Satakunnan kahdeksasta pitäjästä. 22 Muut Satakunnan pitäjät olivat Eura, Köyliö-Säkylä, Kokemäki, Huittinen, Sastamala, Kyrö, Vesilahti-Lempäälä. 23 2.3. Birkala / Pirkkala nimestä Useiden tutkijoiden mukaan Pirkkalan nimi tulee keskiaikaisesta kauppatermistä birk, jonka katsotaan juontuvan viikinkiaikaisesta Björkön eli Birkan kauppapaikasta. 24 On myös teoria, että Pirkkala tulee sanasta pirkka eli pykäläpuu, jolla selvitettiin oikeussuhteita tai käytettiin velkakirjana. 25 Yhtenä teoriana Pirkkala nimen alkuperäksi on myös esitetty henkilönnimeä Pirkka. 26 Vaikka keskiajan eniten käytetty kirjoitusmuoto Pirkkalasta oli Birkala tai Birckala, on se joissakin kirjeissä kirjoitettu myös muodossa Bircala, Bijrkala, Birkale tai Birkal. Ainoa tarkka vastine tälle Pirkkalan pitäjän Pirkkalankylän nimelle löytyy Harjavallasta, jossa edelleen sijaitsee myös Pirkkalankylä. Sen nimi oli keskiajalla usein kirjoitettu muotoon Birckala sekä toisinaan myös Pirickala. 27 Säilyneissä lähteissä ensimmäisen kerran Pirkkala mainitaan 9. toukokuuta 1374 päivätyssä kirjeessä Upsalan arkkipiispalle. Hallintopitäjänä ensimmäinen maininta Pirkkalasta on vuodelta 1413 ja käräjäpitäjänä 1460. Pirkkalankylä mainitaan ensimmäinen kerran vuonna 1442. 28 14 Saarenheimo 1974, 6. 15 Läntinen 2001, 83. 16 Kaukovalta 1934, 90; Saarenheimo 1974, 182; Niitemaa 1955, 242 246. 17 Rasila 1993, 40; Koivuniemi ym. 1994, 17; Jokipii 1959, 177-179. 18 Koivuniemi ym. 1994, 220, 229. 19 Jokipii 2000, 233 234; Salo 2008, 293. 20 Saarenheimo 1974, 26.; Rasila 1993, 31; Suvanto 1988, 259. 21 Salo 2004a, 14 15; Salo 2008, 290 293. 22 Salo 2008, 326; Jokipii 2000, 233. 23 Salo 2004b, 341 342. 24 Suvanto 1988, 260; Rasila 1993, 30; Saarenheimo 1974, 18; Niitemaa 1955, 406. 25 Kaukovalta 1934, 21. 26 Vahtola 1980, 492. 27 Suvanto 1988, 259 260. 28 Suvanto 1988, 163, 259.
2.4. Pirkkalaiset, pirkkamiehet ja Pirkkalan miehet Pirkkalaiskysymys on edelleen täysin ratkaisematta ja se on myös herättänyt paljon väittelyä tutkijoiden kesken. Samalla se on kuitenkin tuonut Pirkkalaa tunnetuksi pitäjänä ja kuntana. On myös huomattava, että vuosisatojen aikana itse pirkkalais-käsite on saattanut muuttua. 29 Pirkkalaisilla tai pirkkamiehillä, kuten heitä nykyisin kutsutaan erotuksena nykyisen Pirkkalan asukkaista, tarkoitetaan Perämeren pohjukassa asuneita talollisia, jotka olivat Peräpohjolaan viimeistään 1100-luvulla Hämeestä muuttaneiden asukkaiden jälkeläisiä. Näillä talollisilla oli yksinoikeus käydä kauppaa lappalaisten kanssa. 30 Eräalueilla kulkeneet lappalaiset eivät maksaneet kruunulle veroa kun taas pirkkamiehet maksoivat veroa omista eräoikeuksistaan ja verottivat vuorostaan omia lappalaisiaan. Tavaranvaihtoon perustuvassa kauppasuhteessa pirkkamiehet vaihtoivat tarve-esineitä ja tarvikkeita lappalaisten saaliiseen. 31 Näillä uusilla asuinsijoilla hämäläiset luultavasti saivat privilegion Lapin kauppaan ja verotukseen 1280-luvulla kuningas Mauno Ladonlukolta. 32 Tämän privilegion kuningas Kustaa Vaasa peruutti vuonna 1553. 33 Peräpohjolaan muuttaneiden joukossa on varmasti ollut myös asukkaita vanhan Suur-Pirkkalan alueelta. Pirkkamiesten nimityksen ei tosin katsota tulevan Pirkkalan pitäjästä vaikka molemmilla nimillä on yhteinen juuri. Suomessahan on ollut myös muita birk-oikeuksin varustettuja kauppapaikkoja. Ehkä näillä kauppapaikoilla usein käyneitä kauppiaita alettiin kutsua nimellä birkarl, pirkkamies. Tosin Pirkkalaan liittyvien yhteyksien puolesta puhuu Peräpohjolan murre sekä se, että parhaat senaikaiset sisämaan vesireitit kulkivat Näsijärveä pitkin pohjoiseen. 34 Ensimmäisen kerran pirkkamiehet mainitaan säilyneissä asiakirjoissa vuonna 1328 eli ennen kuin Pirkkalan pitäjästä on säilyneitä asiakirjamainintoja. 35 Varsin huomionarvoista on myös, että ensimmäinen Pirkkalaa koskeva asiakirjamaininta vuodelta 1374 koskee Upsalan ja Turun hiippakunnan rajaa juuri pirkkamiesten Perä-Pohjolassa. 36 Pirkkalan miesten mainitseminen erikseen asiakirjassa tarkoittaa sitä, että heitä pidettiin Perä-Pohjolan alueen asiantuntijoita sinne suuntautuneiden retkien kautta. 37 Valtakunnallisella tasolla pirkkamiehet vaikuttivat Ruotsin valtakunnan laajentumiseen pohjoisessa sekä vakiinnuttivat Ruotsin aseman Lapissa. 38 3. Arjen eloa 3.1. Talonpoikainen Pirkkala 1700-luvulle tultaessa metsästyksen merkitys Pirkkalassa väheni maanviljelyksen lisääntyessä. Myös kaskenpoltto alkoi loppua. Vallitsevana viljelysmuotona oli kaksivuoroviljely eli vuorovuosina kesanto ja kevätvilja. Pellot oli sarkajaon mukaisesti jaettu kapeisiin sarkoihin kylän talojen kesken. 39 Koska pääosa pitäjän maasta oli talonpoikaisessa omistuksessa, ei kartanolaitos saanut suurta jalansijaa toisin kuin Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Vastaavasti aatelin mahtikaan ei kasvanut suureksi. 40 Pirkkalan keskimääräinen pelto-ala 1630-luvulla oli noin 5 hehtaaria taloa kohti, mikä on enemmän kuin keskimäärin Hämeessä tuohon aikaan. 41 Keskimääräinen peltopinta-ala kasvoi hitaasti ja noin 130 vuotta 29 Rasila 1993 32; Saarenheimo1974, 117. 30 Hiltunen 2012, 374; Suvanto 1973, 122; Suvanto 1976, 31. 31 Rasila 1993, 31 33; Jutikkala 2000, 283. 32 Suvanto 1988, 274; Vahtola 1980, 491. 33 Rasila 1993, 32. 34 Rasila 1993, 33 34; Suvanto 1976, 31 32; Läntinen 2001, 84. 35 Salo 1999, 47; Rasila 1993, 29. 36 Suvanto 1988, 268; Saarenheimo 1974, 125. 37 Suvanto 1988, 269. 38 Saarenheimo 1974, 127. 39 Rasila 1993, 45 47; Saarenheimo 1974, 327. 40 Rasila 1993, 49. 41 Saarenheimo 1974, 332.
myöhemmin se oli noin 7,5 hehtaaria. 42 Tärkein viljelykasvi oli ruis. Peruna yleistyi vasta 1700-luvun lopulla. 43 Karjan maidontuotanto oli varsin vähäistä ja sitä pidettiin paljolti myös lannan takia. 44 Valtiovallan ajama isojako 1700-luvun jälkipuoliskolla eteni Pirkkalassa nopeasti ja pitäjä oli ensimmäisten joukossa Suomessa, jossa koko uudistus saatiin kauttaaltaan toteutettua. 45 Isojako yhtenäisti tilojen pellot yhtenäisiksi lohkoiksi ja samalla merkitsi vainiopakon loppumista. Myös metsät kuuluivat uudistuksen piiriin. 46 Pirkkalassa isojako ei merkinnyt perinteisten ryhmäkylien hajoamista, sillä noin 90 % tilojen rakennuksista jäi paikoilleen. Vallalla ollut totuttu yhteisöllisyys sai vain harvat talonpojat muuttamaan uusien peltolohkojensa läheisyyteen. 47 1900-luvun alussa isojakoa täydennettiin vielä uusjaolla. 48 42 Saarenheimo 1974, 335. 43 Saarenheimo 1974, 342 343. 44 Rasila 1993, 46; Saarenheimo 1974, 339. 45 Saarenheimo 1974, 373 374. 46 Saarenheimo 1974, 374. 47 Saarenheimo 1974, 384. 48 Rautela, 1978, 48.
Pirkkalankylä vuonna 1903 Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma) > Pitäjänkartasto > Pirkkala (2123 05) 3.2. Uusi kirkko ja vanha pappila Asiakirjat eivät kerro mitään Ylä-Satakunnan vanhimpien seurakuntien syntyvaiheista. Pirkkalan keskiaikaisesta kirkkorakennuksesta tiedetään vain se, että salama poltti tuon puukirkon 1540-luvulla. Vanhaan emäseurakuntaan ei siis ollut rakennettu kivikirkkoa, kuten oli tehty Messukylään ja Lempäälään. 49 Myös uusi kirkko oli rakennettu puusta, sillä paikalta ei ole löytynyt muusta kivijätteitä. Taloudellisia edellytyksiä suurempaan kivikirkkoon ei Pirkkalassa, kuten ei myös muuallakaan Suomessa tuolloin ollut. Tämä johtui kuningas Kustaa Vaasan aloittamasta uskonpuhdistuksesta, jonka seurauksena kirkon 49 Saarenheimo 1974, 182 183.
omaisuus takavarikoitiin ja kirkollisia veroja peruutettiin. Uskonpuhdistuksessa Pirkkalan kirkko menetti myös arvokkaita jalometallisia kalleuksia. 50 Tämä 1500-luvun puolivälissä rakennettu puukirkko oli 100 vuoden päästä jo niin huonossa kunnossa, että vuonna 1645 seurakunta sopi uuden puukirkon rakentamisesta. Uusi kirkko kuten entinenkin sijaitsi nykyisellä Pirkkalan hautausmaalla ja sen paikalle on vuonna 1884 pystytetty muistokivi. 51 Kirkko jäi huonolle huolenpidolle isonvihan (1713 1721) aikana ja jälleen uuden kirkon rakentaminen näytti välttämättömältä. Kirkon paikasta tosin oli erimielisyyttä, sillä sen vanhaa paikkaa pidettiin soisen ja pehmeän maaperän takia sopimattomana. Vuonna 1758 pitäjänkokous päätti, että uusi kirkko rakennettaisiin toiselle puolelle Pyhäjärveä, Viikin harjun kupeeseen. 52 Alun perin kuudeksi vuodeksi suunniteltu aikataulu venyi lopulta lähes 70 vuoden mittaiseksi. Pirkkalan pitäjän uuden kirkon, eli nykyisen Nokian kirkon, perustuksia ruvettiin lopulta kaivamaan vuonna 1829. Kirkko valmistui vuonna 1838 ja vihittiin käyttöön uudenvuodenpäivänä 1839. Alkuperäisen aikataulun venymiseen vaikuttivat rakennuksen korkea paikka, katovuodet ja karjataudit sekä rahan arvon heikkeneminen. Koska uuden kirkon rakentaminen näytti lykkääntyvän pitkälle tulevaisuuteen, ryhdyttiin vanhaa kirkkoa kunnostamaan vuonna 1767. 53 Vaikka uusi kirkko rakennettiin nyt Pyhäjärven pohjoispuolelle, Pirkkalan pappila pysyi vanhalla paikallaan Pyhäjärven eteläpuolella. Pappila paloi vuonna 1877, mutta se rakennettiin uudelleen vanhalle paikalle. 54 Pyhäjärvi hankaloitti kirkollisten asioiden hoitoa ja vuonna 1921 vanha Pirkkalan pitäjän seurakunta jakautui Etelä- ja Pohjois-Pirkkalaksi. Seurakuntajaon seurauksena Etelä-Pirkkalan eli nykyiseen Pirkkalan seurakunnan tärkein tehtävä oli rakentaa uudelle seurakunnalle kirkko. Työt alkoivat ripeästi ja kirkko valmistui vuonna 1921. 55 Koska kunnan asutus alkoi vuosien mittaan keskittyä varsin etäälle kirkosta, alettiin jo 1970-luvulla suunnitella uutta kirkkoa nykyisen kuntakeskuksen läheisyyteen. Rakennustyöt aloitettiin 1993 ja seuraavana vuonna Pirkkalan uusi kirkko vihittiin käyttöön. 56 Hautausmaita ei nykyisessä mielessä ollut vielä edes 1800-luvun puolivälissäkään. Perinteisesti kaikki joilla oli varoja tai yhteiskunnallista asemaa halusivat tulla haudatuksi kirkkoon. Vanhastaan kirkkomaille haudattiin varaton väestö ja lapset. Kun kirkkoon hautaamisesta alettiin terveydellisistä syistä myös Pirkkalassa luopua 1700-luvun puolivälin jälkeen, alkoi kirkkomaille nousta hirsisiä hautapytinkejä, sillä maan alle hautaamista pidettiin epäkristillisenä. 1800-luvun puolenvälin jälkeen myös hautapytingeistä alettiin luopua ja hautausmaita ryhdyttiin kunnostamaan. 57 Kun pitäjän uusi kirkko valmistui nykyisen Nokian alueelle vuonna 1837, aidattiin sen viereen myös uusi hautausmaan. Vanha hautausmaa oli edelleen käytössä ja seurakuntajaon jälkeen sitä alettiin jälleen kunnostaa. 58 3.3. Hallinto ja pitäjä Kirkkopitäjä toimi myös maallisen hallinnon elimenä aina 1400-luvun alkupuolelle asti, jolloin oikeus- ja paikallishallinto uudistettiin. Tällöin maa jaettiin kihlakuntiin ja hallintopitäjiin kun taas kirkkopitäjä jäi seurakuntahallinnon elimeksi. 59 Pirkkalan hallintopitäjä, joka muodosti käräjäkunnan, oli edelleen jaettu myös neljänneskuntiin. Neljänneskunnat olivat pitäjän veropiirejä ja Pirkkalan neljännekset olivat Takahuhti, 50 Jaakkola 1934, 103; Saarenheimo 1974, 183. 51 Saarenheimo 1974, 694. 52 Saarenheimo 1974, 695 697. 53 Saarenheimo 1974, 698, 713; Jaakkola 1934, 110. 54 Koivuniemi ym. 1994, 168. 55 Koivuniemi ym. 1994, 219, 615. 56 Koivuniemi ym. 1994, 747 57 Saarenheimo 1974, 716 719: Jaakkola 1934, 105 106. 58 Saarenheimo 1974, 720; Koivuniemi ym. 1994, 614. 59 Saarenheimo 1974, 146 147.
Messukylä, Pirkkala ja Keijärvi. 60 Valtion virkakoneisto oli vielä keskiajalla hyvin yksinkertainen, sillä asioita hoitivat kuninkaan nimissä linnanherrat ja voudit. 61 Pitäjän yhteisiä asioita käsiteltiin pitäjänkokouksissa, joissa puheenjohtajana toimi kirkkoherra. Ensimmäinen pöytäkirja Pirkkalan pitäjänkokouksesta on vuodelta 1750. 62 1600-luvulla Pirkkala kuului Ylä-Satakunnan kihlakuntaan ja läänitasolla Turun ja Porin lääniin. 63 Kuningas Kustaa III lisäsi läänien määrää 1700-luvulla, mikä Pirkkalan osalta tarkoitti sitä, että Pyhäjärvi jakoi nyt pitäjän kahteen lääniin kuuluvaksi. Vuoteen 1870 saakka Pyhäjärven eteläpuoli kuului Hämeen ja pohjoispuoli Turun ja Porin lääniin. 64 Vuonna 1865 kunnallishallintoa uudistettiin ja ylimmän päätösvallan haltijaksi tuli kaikille veronmaksajille avoin kuntakokous. Toimeenpanevaksi elimeksi tuli kunnallislautakunta. Pirkkalassa kunnallishallinto alkoi 1867 ja kuntakokouksen johtoon valittiin Matti Leuku Pirkkalankylästä. 65 3.4. Koulutus ja koulunkäynti Lukutaidon lisäämisen tavoite 1600-luvulla liittyi kirkon pyrkimyksiin kristinopin taitojen kohottamisesta. Opetusta ruvettiin tehostamaan kinkereitten avulla. Kinkerit, joilla papit tarkastivat seurakuntalaisten lukutaitoja, saavuttivat nopeasti keskeisen aseman ihmisten elämässä. Ensimmäinen tieto Pirkkalassa pidetyistä kinkereistä on vuodelta 1686 ja niitä pidettiin aina 1800-luvun alkupuolelle saakka. 66 Alkuun lukutaidon kehittyminen Pirkkalassa oli varsin heikkoa ja papisto saikin siitä piispalta nuhteita. Vähitellen 1700-luvun alussa lukutaito alkoi parantua. Tarkastajien lausunnot olivat tosin ylimalkaisia ja keskenään vertailukelvottomia. Sopivien opettajien löytäminen oli tuohon aikaan vaikeaa eivätkä pitäjäläiset halunneet palkata koulumestaria ajan köyhyyteen vedoten. 67 Pirkkalassa kokeiltiin 1800-luvun alussa myös pitäjänopettajan palkkaamista, mutta tästä kuitenkin luovuttiin kun Ahlmanin koulu aloitti toimintansa vuonna 1811. Ahlmanin koulun taustalla oli varakkaan Gabriel Ahlmanin testamentti, jossa hän oli määrännyt rahaston perustamisesta kansansivistyksen kohottamista varten. Koululla ei ollut vakinaista sijaintipaikkaa ennen vuotta 1861 ja sen toiminta oli keskeytynyt vuosina 1821 1840. 68 Kansakoulu aloitti Pirkkalan pitäjässä vuonna 1873 ja nykyisen Pirkkalan kunnan alueen ensimmäinen koulu, Eteläkoulu eli nykyinen Kirkonkylän koulu, aloitti toimintansa vuonna 1887. Vuonna 1903 aloitti Nuolialan koulu ja 1916 Hyrsingin koulu. 69 Kiertokoulu huolehti alkeisopetuksesta aina yleiseen oppivelvollisuuteen saakka, jolloin kiertokoulut liitettiin alemmiksi kansakouluiksi. Pirkkalassa tämä tapahtui 1921. 70 3.5. Pirkkalan väestö Varhaisin Pirkkalan pitäjän väkilukua koskeva tieto on vuodelta 1634. Silloisen Vanhan Pirkkalan henkikirjan pohjalta laskettu väkiluku oli noin 1500 henkeä. 71 60 Saarenheimo 1974, 148 149; Suvanto 1988, 163. 61 Saarenheimo 1974, 519. 62 Jaakkola 1934, 141. 63 Saarenheimo 1974, 521. 64 Saarenheimo 1974, 524; Koivuniemi ym. 1994, 18. 65 Koivuniemi ym. 1994, 123 124. 66 Saarenheimo 1974, 743 745. 67 Saarenheimo 1974, 746 748. 68 Saarenheimo 1974, 751 756; Koivuniemi ym. 1994, 146. 69 Koivuniemi ym. 1994, 147 150. 70 Koivuniemi ym. 1994, 156 157. 71 Saarenheimo 1974, 259 260.
Suuret kuolonvuodet 1696 1697 laskivat väkiluvun noin 1150 asukkaaseen ja samalla kertaan noin kolmannes maatiloista joutui uusien sukujen haltuun. 72 Kuten usein nälkävuosien ja suurten sotien jälkeen niin syntyvyys pysyi korkeana ja Pirkkalan väestö kasvoi nopeasti 1700-luvun alkuvuosina. 73 Vuonna 1749 papisto velvoitettiin pitämään väestötilastoa seurakunnan väliluvusta ja tämän tilaston mukaan Pirkkalan pitäjän väkiluku oli vuonna 1750 1929 henkeä. Väkiluku kasvoi 1800-luvun Pirkkalassa hitaammin kuin muualla Suomessa ja tähän oli syynä varsinkin Tampereelle ja Ylöjärvelle suuntautunut muuttoliike. 74 Nykyisen Pirkkalan alueen väkiluku oli vuonna 1871 841 henkeä nousten 1593 henkeen vuonna 1915. Väestön määrä lisääntyi hitaasti ja 2000 hengen raja ylittyi vuonna 1937. 75 Yhteiskuntaryhmistä säätyläisiin, joita oli muutama prosentti väestöstä, luettiin kuuluviksi mm. aateliset, papisto sekä upseerit. Vaikka aatelisia ei Pirkkalassa ollut paljon, niin heidän määränsä oli kuitenkin runsaampi kuin monissa muissa sisämaan pitäjissä. Tähän vaikutti pitäjän sijainti ja vakiintunut asutus. Vielä 1600- ja 1700-luvuilla säätyläisten elintaso ei juuri eronnut varakkaimmista talonpojista. 76 Talonpoikien suhteellinen osuus laski kokonaisväestöstä 1800-luvulle tultaessa. Vielä 1600-luvulla talonpoikia ja heidän perheenjäseniään oli noin 2/3 osaa väestöstä, 1800-luvun alussa 1/3 ja 1850-luvulla enää 1/5. Tapana oli, että tila periytyi kokonaisuudessaan vanhimmalle pojalle tai muulle sukulaiselle. 77 72 Saarenheimo 1974, 266 267. 73 Saarenheimo 1974, 268. 74 Saarenheimo 1974, 270; Koivuniemi ym. 1994, 86. 75 Koivuniemi ym. 1994, 86, 550. 76 Saarenheimo 1974, 285 286. 77 Saarenheimo 1974, 288 289.
Vanhan Pirkkalan väestö 1634 Saarenheimo 1974, 262. Palkollisiin luettiin taloissa työskentelevät rengit ja piiat. Vuonna 1634 palkollisten osuuden väestöstä on henkikirjan mukaan laskettu olleen noin 14 %. 1800-luvun alkuun tultaessa oli palkollisten osuus noussut noin 20 %:iin kokonaisväestöstä. Yleensä palkolliseksi pestauduttiin vuodeksi kerrallaan. 78 Tilattoman väestön osuus kasvoi nopeasti 1600-luvulta. Valtaosa tilattomista oli itsellisiä ja heidän osuus kokonaisväestöstä vuoden 1634 henkikirjan mukaan oli noin neljännes. Itsellisellä tarkoitettiin henkilö, joka ei omistanut tai vuokrannut maata eikä ollut yksityisen tai kruunun vakinaisessa palveluksessa. Valtaosa 78 Saarenheimo 1974, 295.
itsellisistä oli naisia, sillä miehet otettiin usein armeijan palvelukseen. 79 Tilattomaan väestöön luettiin kuuluviksi myös käsityöläiset ja mustalaiset. 80 Taulukko 1. Eri yhteiskuntaluokkien % -osuus Pirkkalan pitäjän väestöstä vuosina 1634-1850 81 1634 1754 1800 1850 Säätyläiset 4 3 2 Talonpojat 62 26 30 19 Torpparit 2 19 30 Itselliset 24 7 10 16 Sotamiehet 8 8 Palkolliset 14 44 19 25 Käsityöläiset 2 4 6 Vaivaiset 1 6 Muut 6 1 2 Yhteensä 100 100 100 100 3.6. Sosiaaliset olot Järjestäytynyttä köyhäinhoitoa ei 1700-luvun alun Pirkkalassa vielä ollut, vaan apua tarvitsevat kävivät kerjuulla. 82 Varhaisimpina köyhäinhoidon muotoina mainitaan vaivaiskassaan kerätyt köyhäinpenningit ja köyhäinhoitoruodut. Köyhäinhoitoruotuun kuului useampi talo, jotka vuorotellen hoitivat ns. ruotuvaivaista. 83 Vuoden 1852 vaivaishoitoasetus määritti köyhäinhoitovelvollisuuden seurakuntalaisille, mutta vanhat köyhäinhoitoruodut säilyttivät ohessa asemansa. Samaan aikaan aloitettiin myös vaivaishuutokaupat, jollaiset pidettiin myös Pirkkalan pappilassa 1854. 84 Kunnallishallintoon siirryttäessä vaivaishoidon rahoitus muuttui vapaaehtoisuuteen perustuvasta avustuksesta budjettiperusteiseksi taloushallinnoksi. Samalla loppuivat myös vaivaishuutokaupat. 85 Terveydenhuollon puolella oli kohtalonuskosta huolimatta vallalla monenlaisia parannuskeinoja ja lääkkeitä. Pirkkalan lähin lääkäri asui aina 1750-luvun puoliväliin saakka Turussa. 86 Lääkkeiden saanti helpottui huomattavasti kun Tampereelle perustettiin apteekki vuonna 1802. 87 Yleisesti ottaen terveydelliset olot olivat Pirkkalassa paremmat kuin maassa keskimäärin ja vuoden 1819 selonteossa Pirkkalan asukkaita kuvattiin hyvinvoiviksi ja terveiksi. 88 Tampereen ja Pitkänniemen laitoksen lääkäreiden läheisyyden takia esitys Pirkkalan omasta kunnanlääkäristä tuli esille vasta 1916. Aikaisemmin oli perustettu kätilön ja rokottajan virat 1880-luvulla sekä vuonna 1910 kiertävän sairaanhoitajan virka. 89 79 Saarenheimo 1974, 298 299. 80 Saarenheimo 1974, 300 302. 81 Saarenheimo 1974, 303 307. 82 Saarenheimo 1974, 306 307. 83 Saarenheimo 1974, 308 309. 84 Saarenheimo 1974, 315 317. 85 Koivuniemi ym. 1994, 139. 86 Saarenheimo 1974, 319. 87 Rasila 1988, 490. 88 Saarenheimo 1974, 323. 89 Koivuniemi ym. 1994, 160 161.
3.7. Elämän arkea Ennen isojakoa talot sijaitsivat tiiviissä ns. ryhmäkylissä ja tie kulki kylän halki tai sivuitse. Kylien läheisyydessä olivat tilattoman väestön asumukset. Suurin Vanhan Pirkkalan kylistä oli pitäjälle nimensäkin antanut Pirkkalankylä. Talon lukuisat rakennukset muodostivat umpipihan joka jakautui mies- ja karjapihan kesken. 90 Savupirtit olivat asumuksina varsin yleisiä aina 1800-luvulle saakka. Näistä Pirkkalan savupirteistä ei ole yksikään säilynyt nykypäivään saakka. Ruuan valmistaminen ei tapahtunut savupirteissä vaan se valmistettiin sitä varten rakennetussa erillisessä kodassa. Sauna oli oleellinen osa miespihan piiriä ja sitä käytettiin kylpemisen ohella myös lihojen palvaamiseen ja maltaiden valmistukseen. Myös synnyttäminen tapahtui saunassa. Pehr Adrian Gadd on vuonna 1751 julkaistussa kirjassaan todennut, että Pirkkalassa kylvettiin syksyisin joka päivä, kesäisin ja talvisin joka toinen tai kolmas päivä. 91 Vähitellen 1600-luvulta alkoi pappilan ja säätyläistilojen kautta myös ikkunoiden, uloslämpiävien uunien ja useampien huoneiden rakentaminen. Uudistukset etenivät hitaasti ja esim. 1703 todettiin, ettei Pirkkalan pitäjässä ollut ketään, joka olisi kyennyt muuraamaan kelvollisen savupiipun. 92 Ikkunoita pidettiin ylellisyystavaroina ja niistä kerättiin 1700-luvulla myös veroa. 93 Savupirtin kalustus oli hyvin yksinkertainen käsittäen kiinteät penkit, pöydän ja jakkarat. Ikkunalaseja ei ennen 1750-lukua savupirteissä ollut. Uloslämpiävien pirttien yleistyessä myös kalustus lisääntyi, samoin niihin rakennettiin ikkunalasit. 94 Naistenmatkan Ollilassa mainitaan 1808 olleen jo peräti 11 ikkunaa. 95 Pappilan ja säätyläistalojen esimerkin mukaan levisivät myös maalatut huonekalut, kaapit, sängyt sekä seinä- ja kaappikellot. 96 Pirkkalassa vanhaan talonpoikaisesineistöön voi tutustua Reipin museossa. Pääosa kankaisiin tarvittavista aineista kuten pellavat ja villat saatiin omasta taloudesta. 97 Pirkkalan asukkaiden vaatteet olivat yleensä vaatimattomia eikä heitä syytetty siinä määrin koreilusta kuin naapureita. 98 Tärkeimpiä elintarvikkeita olivat ruisleipä, suolakala ja nauris, jonka merkityksen korvasi 1800- luvulle tultaessa peruna. Ruokajuomina olivat vesi, piimä ja kalja. Juhlajuomana oli perinteisesti ollut sahti. 99 1600-luvulla Pirkkalaan levisi paloviina ja tupakka. Kahvin ja teen käyttö levisi säätyläisten kautta vasta 1700-luvun lopulla. 100 Joulu oli juhlista odotetuin ja siihen valmistauduttiin pitkään ja huolellisesti. Kirkollisista tilaisuuksista monimuotoisimmat olivat häihin liittyvät menot ja usein häät kestivätkin 4-6 päivää. Aikalaiskertomukset toteavat Pirkkalassa väen käyttäytyneen tilaisuuksissa mallikelpoisesti ilman epäjärjestystä. 101 Pirkkalan tärkeimpiä kulkureittejä olivat vesitiet. Jos vesireittejä pitkin ei päässyt, tehtiin pidemmät matkat talvella. Talviteitä pitkin matkaaminen oli helppoa ja Pyhäjärven yli kulki useita turvallisia reittejä. Tiet olivat vielä enemmänkin polkuja, joita pitkin liikuttiin jalkaisin tai ratsain. Kyläteiden laatu parani 1800-luvun alussa ja ne muuttuivat ns. kärryteiksi. Teiden kunnossapito oli annettu paikallisten maanomistajien rasitteeksi. 102 Nykyisen Pirkkalan silloista mainitaan suurimpana mutaisen Sikojoen ylittänyt silta, jonka pituudeksi tulvaniittyjen takia mainitaan peräti 300 kyynärää eli noin 177 metriä. 103 90 Saarenheimo 1974, 476 477. 91 Saarenheimo 1974, 479 480. 92 Saarenheimo 1974, 482 483. 93 Saarenheimo 1974, 486. 94 Saarenheimo 1974, 490 491. 95 Saarenheimo 1974, 486. 96 Saarenheimo 1974, 492 493. 97 Saarenheimo 1974, 499. 98 Saarenheimo 1974, 503. 99 Saarenheimo 1974, 505 506. 100 Saarenheimo 1974, 507 508. 101 Saarenheimo 1974, 509 512. 102 Jaakkola 1934, 32; Saarenheimo 1974, 449, 464 466. 103 Jaakkola 1934, 38; Saarenheimo 1974, 461.
4. Kapinat ja sodat 4.1. Varhaiset kapinat Veronkannon yhteydessä tapahtui joskus yhteenottoja, mutta kaksi niistä johti kapinaan. Ensimmäinen ajoittuu vuoden 1438 lopulle ja tunnetaan ns. Davidin kapinan nimellä. Kapinajohtaja David oli kotoisin Anian kylän Heikkilän talosta. 104 Toinen, nuijasodan nimellä tunnettu kapina, sijoittuu vuosien 1596 ja 1597 vaihteeseen. Nuijasodan, joka sai nimensä talonpoikien alkeellisesta aseistuksesta, ratkaiseva taistelu käytiin Pirkkalan pitäjän alueella. Ennen ratkaisevaa taistelua Suomen käskynhaltijan, marski Klaus Flemingin, joukot majoittuivat Pirkkalan pappilan alueella. Jaakko Ilkan johtama nuijasota ei ollut vain paikallinen ilmiö vaan liittyi yleiseurooppalaisten talonpoikaiskapinoiden sarjaan, jonka syitä olivat mm. raskas sotilasrasitus ja valtataistelut valtakunnan sisällä. 105 Pirkkalan pappilan edustalle on pystytetty nuijasodan muistomerkki vuonna 1996. 106 4.2. Ruotulaitos 1600-luvulla Ruotsin armeija organisoitiin uudelleen ja järjestelmä tunnetaan ruotulaitoksen nimellä. Siinä talonpojat ruoduittain järjestivät miehen armeijaan. Valittu mies saattoi tosin palkata itselleen sijaisen. 107 Isommat tilat saattoivat verovapautta vastaan varustaa ratsumiehen. Nykyisen Pirkkalan alueella muodostui pysyviksi ratsutiloiksi eli rustholleiksi Kataisto, Valkila, Suuppa, Sankila, Partola, Haikka sekä Anian Heikkilä. 108 Pisimpään rusthollina toimi Heikkilä, joka aloitti ratsaan varustamisen 1635. 109 Tarkat tiedot armeijaan otetuista Pirkkalan miehistä alkavat vuonna 1626, jolloin perustettiin vakinaiset rykmentit. Vuosien 1626 1648 väentotot koskivat lähes 300 miestä, mikä on todella paljon verrattuna sitä pitäjän noin 1500 hengen asukaslukuun. Asekuntoiset itselliset ja irtolaiset otettiin ensimmäisiksi armeijaan, sen jälkeen rengit, talojen pojat ja lopulta isännätkin. 110 Pirkkalan ruotusotilaat oli sijoitettu Porin rykmenttiin ja sen joukoissa heitä taisteli 30-vuotisessa sodassa (1618 1648) mm. Saksan Leipzigissä, jossa Ruotsin armeija saavutti suuren voiton. 111 Suuressa Pohjan sodassa (1700 1721) monien Pirkkalan sotilaiden kohtalona oli kuolla ennen varsinaisia taisteluita Baltiassa raivonneisiin kulkutauteihin. 112 Vuonna 1713 olivat venäläiset ensimmäisen kerran historiallisena aikana tunkeutuneet myös Pirkkalan alueelle. 113 Venäläisten miehitys päättyi Pirkkalassa samoin kuin muualla Suomessa vuonna 1721. 114 Monet muutkin Ruotsin 1700-luvulla käymät sodat veivät Pirkkalan miehiä sotatantereille valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Pommerin sodan (1757 1762) tuomisina on mainittu peruna, joka tosin yleistyi Pirkkalassa vasta vuosikymmeniä myöhemmin. 115 Suomen sota (1808 1809) toi venäläiset sotilaat ja sodan rasitukset jälleen myös Pirkkalaan. 116 Mistään suurista sodanaikaisista tuhotöistä ei Pirkkalan alueella kuitenkaan raportoitu. Sota päättyi Haminan rauhaan, jonka ehtojen mukaan Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle. Keisarin suostumuksella lakkautettiin Suomen ruotujakoinen armeija. 117 104 Saarenheimo 1974, 170 172. Rasila 1993, 57. 105 Kaukovalta 1934, 85; Rasila 1993, 57; Husa 1976, 201. 106 Horsma-aho 2008, 76. 107 Saarenheimo 1974, 605. 108 Arajärvi 1985, 271; Läntinen 1996, 95 96; Saarenheimo 1974, 601 603. 109 Läntinen 1984, 73. 110 Saarenheimo 1974, 594 597. 111 Saarenheimo 1974, 599. 112 Saarenheimo 1974, 611. 113 Saarenheimo 1974, 615. 114 Saarenheimo 1974, 630. 115 Saarenheimo 1974, 637 638. 116 Saarenheimo 1974, 641 643. 117 Saarenheimo 1974. 644; Rasila 1988, 549.
4.3. Itsenäisyyden aika Vuonna 1917 itsenäistynyttä Suomea kohtasi seuraavana vuonna sisällissota punaisten ja valkoisten kesken. Sota kosketti Pirkkalaa suuresti sen keskeisen sijainnin vuoksi. Kunnan väestöstä menehtyi joko sodassa tai vankileireillä 1,8 % ja kuolleisuus nousi vuonna 1918 2.6-kertaiseksi verrattuna edelliseen vuoteen. Aineellisia vahinkoja kertyi eniten tulipaloista ja ryöstöistä. 118 Tulipalojen joukossa oli myös Nuolialan kylän Pereen talo, jossa Nuolialan piirin kansakoulu tuolloin toimi. 119 Kun sodan päättymisestä oli kulunut 50 vuotta 16.5.1968, paljastettiin Pirkkalassa Jääkärimuistomerkki. 120 Sota ajan (1939 1945) Talvi- ja jatkosodassa suuri osa Pirkkalan sotilaista taisteli Karjalan kannaksella. Samoilla paikoilla toimi lottina myös Pirkkalan naisia, mm. muonitustehtävissä. Sodissa Pirkkalasta kaatui yhteensä 41 miestä, joka oli 1,5 % kunnan väkiluvusta. Vertailun vuoksi voi todeta, että Suomen kokonaistappiot olivat 2,2 % kokonaisväkiluvusta. 121 Sodissa jaettiin korkeita Mannerheim-ristin kunniamerkkejä 191 kappaletta ja yksi saajista oli maanviljelijä Erkki Korpi Pirkkalasta. 122 5. Jakautuminen 5.1. Etelään ja pohjoiseen Teollinen kehitys 1860-luvulta alkaen kulki Pyhäjärven etelä- ja pohjoispuolilla eri suuntiin. Eteläinen puoli eli nykyinen Pirkkala pysyi maatalousvaltaisena toisin kuin pohjoinen puoli eli nykyinen Nokia, joka puolestaan jatkoi kasvua teollisuuskeskukseksi. Pyhäjärvi osaltaan hankaloitti asioiden hoitamista, sillä kirkko ja monet laitokset olivat järven pohjoispuolella kun taas kirkon kanslia ja pappila olivat eteläpuolella. 123 Vuonna 1917 pidettiin Sankilassa kokous, jossa käsiteltiin Pirkkalan seurakunnan jakamista kahtia. Tuomiokapituli suostui anomukseen ja seuraavana vuonna pidettiin seurakuntajaosta kaksi kirkonkokousta. Jaossa, jonka tuomiokapituli hyväksyi vuonna 1918, sovittiin uusien seurakuntien nimiksi Pirkkala ja Nokia. Valtioneuvosto vahvisti seurakuntajaon vuonna 1919. Nokialaiset kuitenkin vaativat päätöksen purkamista, mutta ainoastaan seurakuntien nimet muuttuivat. Seurakuntien itsenäinen toiminta alkoi vuonna 1921 nimillä Etelä- ja Pohjois-Pirkkala. Seurakunnan jako tarkoitti myös kunnan jakoa seurakunnan rajojen mukaisesti. Vastaava kunnallinen jako tapahtui vuoden 1922 alusta ja Pyhäjärven eteläisestä puolesta tuli Etelä- Pirkkalan kunta ja pohjoispuolesta Pohjois-Pirkkala kunta. 124 Nimikiista jäi kuitenkin kytemään ja vuoden 1937 alusta kauppalaksi tullut Pohjois-Pirkkala anoi nimenmuutosta Pirkkalaksi, mutta valtioneuvosta määräsi nimeksi Nokian. Samalla Etelä-Pirkkalan nimi muutettiin Pirkkalaksi. 125 Uuden kunnan virasto ja valtuuston kokoustilat sijoittuivat Naistenmatkalla sijainneeseen Suupan talolle, jonka tontti oli siirtynyt kunnan omistukseen. Suupan tilan vanha päärakennus toimi hallinnollisena keskuksena aina vuoteen 1964 saakka, jolloin uusi kunnantalo valmistui. Kunnanvaltuuston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Hannes Palmroth. 126 Keskeinen päätöksentekovalta oli kunnanhallitusta edeltäneellä kunnallislautakunnalla, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Otto Manner. Kunnan ensimmäiset virkamiehet olivat yhdeksän kansakoulunopettajaa ja vuonna 1922 palkattu kätilö. 127 Etelä-Pirkkalan asukasluku oli pitäjän jakautuessa 1 737 henkeä ja Pohjois-Pirkkalan 11 895. 128 Pohjois- Pirkkalan väkilukua nosti ns. esikaupunkialue, johon kuului Pispala, Hyhky, Kaarila, Rahola ja Villilä. 129 Etelä- Pirkkalan kylistä eniten asukkaita oli Pirkkalankylässä, jossa asui 319 henkeä. 130 Nykyisen Pirkkalan kuntaan 118 Koivuniemi ym. 1994, 211 213; Lilja 1920, 37. 119 Lilja 1920, 23. 120 Rantanen 1997, 479. 121 Koivuniemi ym. 1994, 619 621. 122 Prihti 1997, 431. 123 Koivuniemi ym. 1994, 219. 124 Koivuniemi ym. 1994, 531 532. 125 Koivuniemi ym. 1994, 229. 126 Koivuniemi ym. 1994, 536 537, 688. 127 Koivuniemi ym. 1994, 538 539. 128 Koivuniemi ym. 1994, 220, 754.. 129 Koivuniemi ym. 1994, 225. 130 Koivuniemi ym. 1994, 551.
kuuluva Ania kylä kuului kunnallishallinnossa Vesilahteen aina vuoden 1925 alkuun saakka. 131 Pirkkalan seurakuntaan Ania oli liitetty jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Anian liittäminen lisäsi kunnan väkilukua 126 hengen verran. 132 6. Muuttuva kunta 6.1. Maatalousvaltainen elinkeinorakenne Vuonna 1922 Pirkkala oli selkeästi maatalousvaltainen kunta. Ainoa suurteollisuusyritys oli Pyhäjärven rannassa Partolan alueella toiminut Pyhäjärven Saha Oy. Saha oli merkittävä työnantaja ja sen työntekijöiden määrä nousi vuoden 1922 84 hengestä 1930-luvun 150 henkeen. Ajan myötä sahan toiminta kuitenkin väheni ja loppui kokonaan 1950-luvulla. 133 Partolan kenkätehdas aloitti toimintansa vuonna 1928 ja siitä kehittyi nopeasti merkittävä työnantaja Pirkkalaan. Tehdas oli kunnan yksi suurimmista työnantajista aina vuonna 1986 tapahtuneeseen konkurssiinsa saakka. 134 Elinkeinorakenne muuttui kehityksen mukana ja 1950-luvulla suurin osa Pirkkalan asukkaista oli teollisuuden palveluksessa. Huomattava osa näistä teollisista työpaikoista oli kunnan ulkopuolella Tampereella, jonka johdosta kunnan työpaikkaomavaraisuus oli läänin pienin. Vähitellen teollisuuden merkitys alkoi laskea ja 1990-lulla suurin osa kunnan asukkaista sai toimeentulonsa erilaisista palveluista. Suurimmaksi työnantajaksi oli noussut Pirkkalan kunta. Myös uudet palvelualoille suuntautuneet työpaikat nostivat osaltaan kunnan työvoimaomavaraisuutta. 135 Taulukko 2. Pirkkalan väestön % -osuus elinkeinon mukaan 136 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 Maatalous 52,9 31,8 19,9 13,4 6,1 2,4 2,8 0,8 0,7 Teollisuus ja rakentaminen 28,4 49,6 60,6 62,1 56,5 50,1 30,7 35,3 26,0 Palvelut ja kauppa 3,3 3,2 11,3 20,2 31,1 39,9 63,8 61,7 71,7 Muut 15,4 15,4 8,2 4,3 6,3 7,6 2,7 2,2 1,6 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 6.2. Palvelut kehittyvät Kunnallistekniikka kehittyi asutuksen lisääntymisen myötä. Vesihuollon suunnitelmallista järjestämistä pidettiin kuntasuunnittelun tärkeimpänä haasteena. Perinteisesti vesi saatiin omasta kaivosta ja jätevedet johdettiin avo-ojiin tai imeytettiin maahan. Uudelle Haikan omakotialueelle perustettiin jo vuonna 1938 Haikan vedenjohto-osuuskunta. 137 Liikenneolot paranivat 1950-luvulta alkaen kun vanhoja teitä kunnostettiin ja uusia rakennettiin. Teiden valaistus alkoi 1960-luvulla, ensin kuntakeskuksen ympäristössä sekä eri asutusalueilla. Vuonna 1970 kunta päätti rakentaa uudet tiet kestopäällysteisinä, myös vanhojen teiden päällystäminen aloitettiin. Osana Tampereen ohitustietä valmistui Rajasalmen silta vuonna 1973. Seuraavana vuonna virallisesti avattu silta yhdisti Pirkkalan ja Nokian. Pitkään suunniteltu Tampere-Pirkkalan lentokenttä avattiin liikenteelle vuonna 1979. 138 131 Koivuniemi ym. 1994, 534. 132 Honka-Hallila 1996, 356; Koivuniemi ym. 1994, 534. 133 Koivuniemi ym. 1994, 563, 657. 134 Koivuniemi ym. 1994, 564, 659. 135 Koivuniemi ym. 1994, 649. 136 Koivuniemi ym. 1994, 556, 649; Tilastokeskus, väestölaskenta- ja työssäkäyntitilastot 137 Koivuniemi ym. 1994, 642. 138 Koivuniemi ym. 1994, 663 664, 668.
Antti ja Matti Suojärvi aloittivat linja-autoliikenteen Pirkkalan ja Tampereen välillä vuonna 1926 ja Suojärven yhtiöstä kehittyi linjan johtava liikennöitsijä. Vuonna 1985 Suojärven yhtiö myytiin Väinö Paunu Oy:lle. Linjaautoliikenteen kehittyessä loppui ennen niin tärkeä Pyhäjärven laivaliikenne lopullisesti vuonna 1947. 139 Pirkkalan ensimmäinen postitoimisto avattiin Kirkonpiirin kansakoululle vuonna 1925. Se toimi kunnan ainoana postitoimistona aina vuoteen 1940 saakka, jolloin perustettiin Naistenmatkalle kunnan toinen postitoimisto. Postitoimistoja perustettiin lisää ja 1970-luvulla Pirkkalassa toimi jo kuusi postiasemaa. Tämän jälkeen niiden lukumäärä on vähitellen vähentynyt takaisin yhteen kappaleeseen. Ensimmäiset puhelinjohdot Pirkkalan ja Tampereen välille rakennettiin vuonna 1919 ja vuonna 1922 Pirkkalassa laskettiin olleen 30 puhelinta. Vähitellen puhelimista tuli lähes joka kodin yhteydenpitoväline ja vuonna 1990 puhelinliittymiä oli jo 4990. Ensimmäinen puhelinkoppi rakennettiin Toivioon vuonna 1956. 140 6.3. Muuttovoitto Väkiluku lisääntyi ripeästi jatkosodan jälkeen kun Pirkkalaan muutti suurimmaksi osaksi Sakkolasta lähteneitä siirtolaisia. Vuonna 1948 Pirkkalaan oli sijoitettuna 786 siirtolaista, mikä oli 28 % kunnan asukkaista. Maanluovutus asutustoimintaa varten koski suurimpia maatiloja ja seurakuntaa. Maansaantiin oikeutettuja oli 187, joista suurimman osan muodostivat rintamasotilaat. Eniten asutustiloja muodostui Partolaan, jonne syntynyt Toivion omakotialue käsitti 2/3 kaikista asutustiloista. 141 Taulukko 3. Pirkkalan väestönkehitys 1922 2012 142 1922 1 737 1930 1 608 1940 2 363 1950 4 086 1960 5 721 1970 6 653 1980 9 634 1990 11 409 2000 12 736 2010 17 237 2012 18 132 1950-luvulla Pirkkalan muuttovoitto oli voimakasta ja uusia asuinalueita rakennettiin vanhojen lisäksi. Asutuksen painopiste siirtyi kunnan itäisiin osiin lähelle Tampereen rajaa. Tähän vaikutti oleellisesti Tampereen puolella sijainnut Valmetin tehdas. Seuraava nopea väestönkasvu ajoittuu 1970-luvulle, jolloin Pirkkala oli yksi Suomen nopeimmin kasvavista kunnista. Voimakkaasta muuttoliikkeestä johtuen Pirkkalan väestö oli nuorempaa kuin Pirkanmaalla keskimäärin. 143 139 Koivuniemi ym. 1994, 577, 666; Horsma-aho 2008, 180. 140 Koivuniemi ym. 1994, 579, 670. 141 Koivuniemi ym. 1994, 630 632. 142 Suomen tilastollinen vuosikirja 143 Koivuniemi ym. 1994, 634 635, 638 639.
6.4. Poliittiset muutokset Poliittisessa elämässä Sosiaalidemokraatit olivat Pirkkalan suurin puolue vuoden 1979 eduskuntavaaleihin saakka, jolloin suurimmaksi puolueeksi nousi Kokoomus. Pirkkalan kunnan kasvaessa myös valtuutettujen määrä on noussut vuoden 1929 15:sta vuoden 2008 43:een. 144 2000-luvun Pirkkala on hyvin voimakkaasti kasvava kunta ja oleellinen osa Tampereen seutukuntaa Liitteet: Liite 1. Erilaisia Pirkkalasta käytettyjä nimityksiä Muinais-Pirkkala Ennen kristinuskon tuloa ollut muinaispitäjä, jonka rajoja ei voida tarkalleen määrittää Suur-Pirkkala Pirkkalan kirkkopitäjä 1200-luvulla käsittäen nykyisen Pirkkalan, Tampereen, Nokian, Vesilahden, Ylöjärven, Kangasalan, Oriveden ja Ruoveden kunnat Vanha Pirkkala Pirkkalan pitäjä vuosina 1636 1921 käsittäen nykyisen Pirkkalan, Nokian ja Ylöjärven kunnat sekä nykyisen Tampereen länsipuoli Pispalasta alkaen Etelä-Pirkkala Nykyisen Pirkkalan alue vuosina 1922 1937 Pohjois-Pirkkala Käsitti vuosina 1922 1937 nykyisen Nokian ilman Tottijärveä sekä Hyhkyn ja Epilän alueet Tampereelta Pirkkala Nykyinen Pirkkalan kunta vuodesta 1938 144 Koivuniemi ym. 1994, 537, 673; Kuntalaki.
Liite 2. Pirkkalan alueellinen jakautuminen Pirkkala Vesilahti (ennen vuotta 1346) Lempäälä 1439 Tottijärvi, kappeliseurakunta 1689, itsenäinen 1906, liitettiin Nokiaan 1976 Kangasala 1366 Pälkäne 1445 Sahalahti, kappeliseurakunta 1559, itsenäinen 1581, liitettiin Kangasalaan 2005 Kuhmalahti (entinen Pento), kappeliseurakunta 1640, itsenäinen 1901, liitettiin Kangasalaan 2011 Orivesi 1540-luku Längelmäki, kappeliseurakunta 1593, itsenäinen 1640, liitettiin Jämsään ja Oriveteen 2007 Kuorevesi, kappeliseurakunta 1668, itsenäinen 1881, liitettiin Jämsään 2001 Eräjärvi, saarnahuonekunta 1687, kappeliseurakunta 1785, itsenäinen 1914. Liitettiin Oriveteen 1973 Juupajoki, rukoushuonekunta 1860, itsenäinen 1904 Ruovesi 1565 Virrat, kappeliseurakunta 1651, itsenäinen 1859 Kuru, kappeliseurakunta 1666, itsenäinen 1872, liitettiin Ylöjärveen 2009 Vilppula, rukoushuonekunta 1891, itsenäinen 1904, yhdistettiin Mäntän kanssa Mänttä-Vilppulaksi 2009 Mänttä, erotettiin Vilppulasta 1921, yhdistettiin Vilppulan kanssa Mänttä-Vilppulaksi 2009 Pohjaslahti, seurakunta 1927, kunta 1941, liitettiin Vilppulaan ja Virtoihin 1973 Messukylä, seurakunta 1636, liitettiin Tampereeseen 1947 Tampere 1779, seurakunta 1904 Teisko, kappeliseurakunta 1669, itsenäinen 1860, liitettiin Tampereeseen 1972 Aitolahti 1923, liitettiin Tampereeseen 1966 Ylöjärvi, saarnahuonekunta 1779, kunta 1869, seurakunta 1895 Pohjois-Pirkkala, seurakunta 1921, kunta 1922, vuodesta 1938 nimellä Nokia
Kirjallisuutta: Adel, Vadim, Koekaivaukset Pirkkalankylän muinaisella tonttimaalla. Pirkan maan alta 12. Ylöjärvi 2011. Arajärvi, Kirsti, Vesilahden historia. Hämeenlinna 1985. Carlsson, Wilhelm, Historiallinen ja maantieteellinen kertomus Pirkkalan pitäjästä. Pitäjäänkertomuksia I. SKS:n toimituksia 47. Helsinki 1869. Hiltunen, Mauno, Joka myyttiin tarttuu se myyttiin hukkuu? Myytit Lapin valloituksesta ja pakkomyytin synty. Historian selkosilla: Jouko Vahtolan juhlakirja. Rovaniemi 2012. Honka-Hallila, Helena, Vesilahti ja vesilahtelaiset 1869 1996. Vesilahti 1346 1996. Jyväskylä 1996. Horsma-aho, Olavi (toim.), Pitkin poikin Pirkkalaa. Jyväskylä 1997. Horsma-aho, Olavi, (toim.). Pitäjäkertomuksia Pirkkalasta. Kaustinen 2000. Horsma-aho, Olavi, Historiaa Hiidentieltä: Pirkkalankylä. Tampere 2008. Husa, Risto, Nokia. Kotiseutuni Pirkanmaa. Kuopio 1976. Jaakkola, K., Pirkkalan historiaa. Pirkkalan historia. Tampere 1934. Jokipii, Mauno, Hämeen ristiretki. Hämeen käräjät. Hämeenlinna 2000. Jokipii, Mauno, Vanhan Ruoveden pitäjän historia eräkaudesta isoonvihaan. Vanhan-Ruoveden historia I. Vammala 1959. Jutikkala, Eino, Häme ristiretken jälkeen. Hämeen käräjät. Hämeenlinna 2000. Kaukovalta, K.V., Pirkkalan historia.tampere 1934. Koivuniemi, J., Kaarninen, M. & Kaarninen, P., Nokian ja Pirkkalan historia 1865 1993. Forssa 1994. Lilja, Salomon, Punakapina Pirkkalassa 1918. Tampere 1920. Läntinen, Aarre, Maakirjatalot, ruotulaitos ja ratsuväki. Vesilahti 1346 1996. Jyväskylä 1996. Läntinen, Aarre, Satakunnan ratsastalot ja rusthollit. Historioitsija taaksepäin katsova profeetta Mauno Jokipiille omistettu juhlakirja. Jyväskylä 1984. Läntinen, Aarre, Pyrähdyksiä Hämeen, Satakunnan ja Vesilahden historiaan. Hämeen käräjät 2. Hämeenlinna 2001. Miettinen, Mirja, Vanhan Pirkkalan esihistoria. Vanhan Pirkkalan historia. Tampere 1974. Niitemaa, Vilho, Hämeen keskiaika. Hämeen historia I. Hämeenlinna 1955. Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset II. Toimittanut Ulla Lähdesmäki ja Marita Paloposki. Tampere 2005. Prihti, Esko, Mannerheim-ristin ritari Erkki Matias Korpi. Pitkin poikin Pirkkalaa. Jyväskylä 1997. Rantanen, Pentti, Jääkärimuistomerkki. Pitkin poikin Pirkkalaa. Jyväskylä 1997. Rasila, Viljo, Markkinapaikasta tehdaskaupungiksi. Tampereen historia 1. Tampere 1988. Rasila, Viljo, Pirkanmaan historia. Tampere 1993. Rautela, Eevaliisa, Pirkkalankylän vaiheista. Pirkkala 1978. Saarenheimo, Juhani, Vanhan Pirkkalan historia. Tampere 1974. Salminen, Tapio, Siuron linnavuori pako- ja puolustuslinna, Nokia ennen ja nyt. Tampere 1996. Salo, Unto, Ajan ammoisen oloista, Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Vammala 2008. Salo Unto, Kotimaakuntamme Satakunta: katsaus Satakunnan asuttamisen, organisoitumisen, talouden ja kulttuurin vaiheisiin. Pori 1999. Salo, Unto, Sastamalan historia 1,1. Esihistoria. Hämeenlinna 2004b. Salo, Unto, Suomen ja Hämeen synty, teoksessa Suomen museo 2003. Helsinki 2004a. Salo, Unto, Suomi, Häme ja Satakunta. Satakunta kotiseutututkimuksia XXI. Vammala 2003. Sinisalo, Hannu, Orivesi Maalaispitäjästä kehittyväksi kaupungiksi. Jyväskylä 1990. Suvanto, Seppo, Pirkkalaisista pirkanmaalaisiin. Kotiseutuni Pirkanmaa. Kuopio 1976. Suvanto, Seppo, Satakunnan historia III. Pori 1973. Suvanto, Seppo, Talonpoikainen Tampere keskiajalta 1600-luvun puoliväliin. Tampereen historia 1. Tampere 1988. Vahtola, Jouko, Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty. Rovaniemi 1980.