Lukijalle Puista putoavat lehdet, muuttoparviin kerääntyvät linnut, kirpeät syysaamut, ensilumi, talvirenkaiden vaihto, talvivaatteiden penkominen varastosta samat merkit kertovat ajan kulusta vuodesta toiseen. Samoin Jämijärven Joulun ilmestyminen on merkkinä siitä, että pian on aika unohtaa kiireet ja hiljentyä joulun viettoon. Toivon perinteisesti ensimmäisen adventin aikaan julkaistavan lehden auttavan lukijaansa virittäytymään joulun odotukseen. Edessäsi oleva yhdestoista partiolaisten julkaisema Jämijärven Joulu noudattaa pitkälti edellisvuosina tutuksi tullutta kaavaa. Lehden vahvasti paikallinen ote on säilytetty tänäkin vuonna. Mukaan on saatu jälleen runsaasti eri ikäisiä tekijöitä. Lippukuntamme nuorimmat jäsenet piristävät lehteä piirustuksin ja runoin. Monet kirjoittajista ovat osallistuneet lehden tekoon jo useamman vuoden ajan, toiset taas ovat ensikertaa mukana. Lämmin kiitos kaikille, jotka osallistuivat eri tavoin Jämijärven Joulun tekemiseen ja samalla tukivat lippukuntamme toimintaa. Lukiessani tämän vuoden lehteen tulevaa materiaalia huomasin monia tekstejä yhdistävänä piirteenä historiallisuuden ja ajan muuttumisen. Lehdestä voi muun muassa lukea, miten Jämijärveä on kuvattu tietosanakirjoissa eri aikoina, miten ajan kulku näkyy linnustossa ja miten urut ovat säilyttäneet asemansa Jämijärven kirkossa. Huomaan ajan kulun aikuiseksi kasvamisen myös omassa suhtautumisessani jouluun. Joululahjojen merkitys on vähentynyt hiljentymisen sekä yhdessäolon korostuessa. Lahjojen saantiin liittyvä jännitys on vaihtunut antamisen iloksi. Nyt haluan antaa Teille antoisia lukuhetkiä Jämijärven Joulun parissa! Hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa toivottaen, Päivi Pihlajamäki Jämijärven Joulu 2005 1
Tässä merkissä olet voittava! 300-luvulle asti kristinusko oli kielletty Rooman valtakunnassa. Monet keisarit vainosivat kristittyjä, kun nämä eivät suostuneet palvomaan keisaria jumalana. He hylkäsivät myös vanhat jumalat ja uskonnot eivätkä suostuneet noudattamaan niiden pyhiä menoja. Kansaa alettiin kiihottaa kristittyjä vastaan ja heistä käytettiin nimitystä ihmiskunnan viholliset. Heistä levitettiin ilkeitä ja valheellisia huhuja. Sanottiin heidän olevan syypäitä suuriin onnettomuuksiin, koska he olivat muka suututtaneet vanhat jumalat. Syytökset sai anteeksi, kun uhrasi keisarin kuvalle ja kirosi Kristuksen. Niitä, jotka eivät luopuneet uskostaan, rangaistiin ankarasti. Kristittyjen suuret vainot alkoivat keisari Domitianuksen aikana vuonna 250. Jokaisen oli esitettävä viranomaisille todistus keisarille uhraamisesta. Laiminlyönnistä seurasi kuolema tai maastakarkotus. Peloissaan moni luopui uskostaan Jumalaan. Vaikka kristittyjen johtajia surmattiin, kirkot poltettiin ja pyhät kirjat tuhottiin, kristinuskoa ei pystytty tuhoamaan. Vuonna 306 Rooman keisariksi tuli Konstantinus Suuri. Hän oppi tuntemaan kristinuskon jo lapsuudessaan, koska hänen äitinsä Helena oli kristitty. Myös isä oli oppinut kunnioittamaan kristittyjen elämää ja uskoa. Konstantinus näki taivaalla ennen ratkaisevaa taistelua Kristuksen merkin ristin ja kuuli sanat: Tässä merkissä olet voittava! Hän voitti joukkoineen tuon taistelun turvautumalla kristittyjen Jumalaan ja hänen Poikaansa. Risti on meillekin voiton merkki Lohikäärmeestä eli Paholaisesta, jota vastaan myös Pyhä Yrjö aikanaan taisteli. Se on myös Jumalan rakkauden merkki, kun Hän lähetti ainoan Poikansa meille Vapahtajaksi. Konstantinus lopetti kristittyjen vainot ja antoi heille uskonnonvapauden vuonna 313. Kirkkoja ruvettiin rakentamaan ja sunnuntai määrättiin yleiseksi lepopäiväksi. Keisari sääti myös joulun vieton koko valtakunnassa ajatellen: Maailman Vapahtaja on syntymäpäiväjuhlansa ansainnut. Silloin vanha pakanallinen Saturnalia-juhla olut- ja sikajuhlineen sai väistyä. Myös keisarille omistettu Voittamattoman Auringon juhla 25.12. korvattiin kristillisellä joululla. Joulua voidaan edelleen viettää monella tavalla. Se on silti ihmeellinen juhla, joka mielet nostaa Luojan luo. Isoin joukoin tullaan kirkkoon rukoilemaan ja laulamaan. Ihmiset tahtovat muistaa toisiaan tervehdyksillä ja lahjoilla. Tulkoon juhla todellinen. Tulkoon Jeesus Herraksi sen. Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on. Osmo Tahvanainen 2 Jämijärven Joulu 2005
Jämijärven seurakunnan joulunajan tapahtumia Su 27.11. 1. adventti klo 10 perhemessu kirkossa. Kalevi Keränen, Tahvanainen, Havi. Miilunvartijoiden lupaustenanto. Messun jälkeen seurakuntakodilla kahvit, lähetys- ja diakoniamyyjäiset. Klo 19.30 Adventtivesper kirkossa. Kankaanpään ja Ikaalisten kirkkokuorot joht. Heikki Havi, Anna-Mari Heikkilä-Mähönen, urut, lit. Osmo Tahvanainen. Su 4.12. 2. adventti klo 10 jumalanpalvelus, Antti Kiviranta, Tahvanainen, Havi. Ti 6.12. Itsenäisyyspäivä klo 10 jumalanpalvelus. Tahvanainen, Havi, Jämijärven Mieskuoro. Seppeleiden lasku sankarihaudalla, jonka jälkeen kahvit ja itsenäisyysjuhla seurakuntakodilla, järj. Reserviupseerit. Klo 17 partiolaisten kynttiläkulkue lähtee Säästöjämin edestä sankarihaudoille. Su 11.12. 3. adventti klo 10 messu. Heikki Järvenpää, Havi. Klo 16 Jyrki Anttilan joulukonsertti kirkossa. Ti 13.12. klo 19 Kauneimmat joululaulut Vihun Möökelissä lähetyksen hyväksi. Ke 14.12. klo 10 Vanhemman väen adventin puurojuhla srk-kodilla. Taksit kuten ennen. Ti 20.12. klo 10 lasten joulukirkko. Klo 11 koululaisten joulukirkko. Su 18.12. 4. adventti klo 10 jumalanpalvelus. Tahvanainen, Havi. Klo 19 Kauneimmat joululaulut yhteislaulutilaisuus kirkossa. Ke 21.12. klo 19 solistien joulukonsertti srk-kodilla. La 24.12. Jouluaatto klo 16 aattohartaus kirkossa, Jorma Säde, Tahvanainen, Havi. Su 25.12. Joulupäivä klo 8 joulukirkko, Tahvanainen, Havi, kirkkokuoro. Ma 26.12. Tapaninpäivä klo 10 messu, Heikki Järvenpää, Havi. VUOSI 2006 Su 1.1. Uudenvuodenpäivä klo 10 messu. Tahvanainen, Havi. Pe 6.1. Loppiaisen jumalanpalvelus klo 10. Jämijärven Joulu 2005 3
Tervehdys Keski-Aasiasta Heprealaiskirje 1:1 4 Olemme taas palanneet työkentällemme Keski-Aasiaan saatuamme viettää muistorikkaan kesän Suomessa. Joulu on enää noin kahden kuukauden päässä. Täällä islamilaisen maailman ydinalueilla joulun tulosta ei muistuta mikään ulkoinen virike: ei ole joulumainoksia, ei ole joululauluja, ei ole joulukuusia, ei ole jouluvaloja eikä joulukonsertteja. Tosin ulkomaalaisten työtovereiden kanssa vietämme joulujuhlan yhteistyöjärjestössämme ja pieni kansainvälinen seurakunta viettää joulujumalanpalveluksen. Kutsumme myös kotiimme joulupäivänä ruokavieraita järjestöstämme. Yleensä vieraita on noin 40 ja syötyämme laulamme joululauluja ja luemme joitakin pyhän Raamatun jakeita. Yllämainitun raamatunkohdan sanat kantaen kaikki voimansa Sanalla ovat sisältörikkaat. Jumala puhui muinoin monesti ja monella tapaa profeettojen kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut Pojan kautta. Poika, Jeesus Kristus, kantoi kaiken voimansa Sanallaan (kr. kielen rema = Jumalan ja Hänen Poikansa puhetta ja julistettu Sana). Tämä on muistutus meidän sukupolvellemme: meidänkin tulee olla niitä, jotka kantavat kaiken voimansa Jumalan pyhällä Sanalla, toisin sanoen uskoen sen Sanan, jonka Jumala on profeettojensa, Aino-Maria Havi 6 v. 4 Jämijärven Joulu 2005
oman Poikansa ja apostolien kautta puhunut ja meille antanut pyhässä Raamatussa. Jeesus Jumalan Poikana oli synnitön. Hän kärsi verisen kuoleman, kuoli ristillä ja nousi kuolleista. Me taas olemme syntistä sukupolvea ja tarvitsemme Jeesuksen veren puhdistusta joka päivä. Silti meidänkin tulee olla niitä, jotka kantavat kaiken voimansa Sanalla, Raamatun Sanalla. Tässä me kuitenkin varomme, ettemme hurmahenkien tavoin poikkea Raamatun Sanasta, vaan pysymme sen yksinkertaisessa ja selvässä kirjoituksessa. Mitä pidemmälle maailman historia etenee, sitä enemmän myös kristikunnassa on väärää oppia ja eksytystä, ja juuri sen tähden, että ihmiset kantavat kaiken voimansa lihan viisaudessa, lihan voimassa, ja näin ollen vailla Jumalan Sanan valoa. Sitä vastoin pyhä Raamattu on meille tarjolla runsaasti joka päivä niin, että Jumalan elämä voisi saada sijaa myös meissä, eikä liha saisi valtaa. Jos liha saa vallan, me paadumme synnin pettäminä, ja sen hedelmä on iankaikkinen kadotus, helvetin tuomio. Jouluna Sana tuli lihaksi, Jumalan Poika syntyi neitsyt Mariasta. Jumalan Sanan voimasta ja vaikutuksesta maailmanhistoria eteni siihen pisteeseen, että Rooman valtakunta oli syntynyt ja laajentunut niin että Rooman keisari määräsi verollepanon, vieläpä niin, että Joosefin ja Marian piti mennä profeettojen jo kauan sitten ennustamaan (Miika 5:1) Beetlehemin kaupunkiin. Tämä kaikki tapahtui Jumalan Sanan, pyhän Raamatun ennustusten edetessä ja toteutuessa vääjäämättömällä tarkkuudella ja voimalla. Tämän saman Jumalan Sanan, pyhän Raamatun vaikutuksesta, ja juuri Sanan ennustusten itse kantavan voiman seurauksena tämä Jumalan Sana, Jeesus Kristus, myös kärsi syntisen ihmisen pilkan ja herjan, vuodatti verensä maksuksi synneistämme, tuli haudatuksi ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Näin ollen joulu on Jumalan Sanan juhla ja tämän Herran Jeesuksen juhla, joka kantoi kaiken voimansa Sanallaan. Me elämme nyt maailmanhistorian loppuaikoja. Maailmanhistoria etenee evankeliumin ehdoilla kohti sitä päivää, jolloin tämän valtakunnan (Jeesuksen kuningaskunnan) evankeliumi on saarnattu kaikessa maailmassa (Matt. 24:14), minkä jälkeen tulee tuomio. Tuolloin meidän kaikkien pitää astuman Kristuksen tuomioistuimen eteen (2 Kor. 5:10), ja vain Jumalan Karitsan kasteen ja uskon kautta lahjoittama hääpuku on tällä tuomiolla kestävä vanhurskaus. Näin ollen me vietämme joulua Jumalan Sanan juhlana ja evankeliumin saarnan juhlana. Me vietämme joulua myös kristillisen lähetystyön juhlana sen tähden, että Jumalan Sana tuli lihaksi ja tuli lunastamaan meidät iankaikkisen kadotuksen alla ja tuomiossa elävät ihmiset. Me vietämme joulua hiljaisesti toivoen, että ehkä jo pian on evankeliumin ja maailmanhistorian viimeinen joulu, ja jo pian pääsisimme uskon päämäärään sielujen pelastukseen ja iankaikkiseen elämään. Sanon tämän sen tähden, että vaikka joulun viettoon kohdistetaan niin monia inhimillisiä odotuksia rauhasta ja levosta, joulu on kuitenkin monelle suurta kärsimystä juopottelun, riitelyn, pinnallisen liihottelun, ylensyömisen ja jumalanpilkan sanellessa tahdin, ja totinen syntien katuminen, parannus ja usko hyvään Vapahtajaan Jeesukseen on heitetty ulos pakkaseen ja kylmyyteen. Viettäkäämme joulua rukoillen, että Herra Jeesus suuressa armossaan vielä antaisi elämämme olla tämän maailmanhistorian suurimman ja kalleimman sanoman palveluksessa Jumalan Sanan palveluksessa ja täten jouduttaisimme Herran päivän tulemista. Tämä palvelus alkaa meidän kodeistamme. Me kuitenkin ensiksi janoamme sitä, että Jumalan Sana saisi murtaa meidän sydämemme ja tehdä sydämemme niiksi sydämiksi jotka vapisevat Jumalan Sanan edessä (Jes. 66:2). Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto (vapisee) minun Sanani edessä. Jos tämä saa tapahtua minun ja meidän elämässämme, olemme niitä ihmisiä, jotka kantavat kaiken voimansa Sanalla. Toisin sanoen, Jumalan Sana saa olla meitä murtamassa ja meitä juurruttamassa uskossa Jeesukseen Kristukseen. Näin myös todellinen joulu, Jeesuksen sovitustyön henkilökohtainen omistaminen, on meidän omamme. Kaiken lisäksi tämän Jumalan suuren armotyön hedelmänä me saamme vastustamattoman halun ja janon saada palvella lähetyksen Herraa siinä kutsumuksessa ja sillä paikalla, mihin Herra on meidät asettanut. Jumalan armon Sana siunatkoon joulunne, Harri Lammi Jämijärven Joulu 2005 5
Urkufasadi; Jämijärven kirkon uruissa julkisivupillit ovat mykkiä, vain koristeena. Urkujemme kertomaa Urut soivat, kirkkokansa seisoo ja laulaa hartaana Agnus Dein. Pöytä on katettu valmiiksi kansan mennä ja me saamme kokea armon. Miten monessa tärkeässä elämämme tapahtumassa urut ovatkaan olleet mukana juhlistamassa ja herkistämässä tilaisuutta. Miten ne ovat nähneet ilon ja surun lainehtivan ihmisten sydämissä. Ja vuodesta 1929 täällä Jämijärven kauniissa, hyvän akustiikan kirkossa ne ovat soineet mieltämme ilahduttaen ja tunteitamme myötäillen niin arkisemmissa kuin juhlavammissa tilaisuuksissa. Ne saattavat meidät juhlamarssein avioliittoon ja matkamme päässä haudan lepoon. Ne ovat heleästi riemuinneet yhdessä muutaman kuukauden ikäisen vauvan ja tämän läheisten kanssa, kun lapsi on kasteen kautta otettu Jumalan seurakuntaan tai konfirmaatiossa ohjanneet nuorta kohti lähestyvää aikuisuutta. Koskettavampia tilanteita elämässäni ovat olleet kerrat, kun olen päässyt kirkkoon yksin urkuja soittavan kanttorin kanssa. Ne ovat sattuneet ulkomailla ja ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Luulen, että kanttori ei ole edes tiennyt itsellään olleen kuulijaa ja hän on antautunut koko sielullaan musiikilleen. En tiedä, voiko enää lähemmäksi Jumalaa päästä. Jämijärven kirkon urkujen historiaa Alkutoimiin urkujen hankkimiseksi ryhdyttiin Jämijävellä vuonna 1890. Alkupääomaa oli arpajaisten kautta koottuna n. 300 markkaa ja silloinen kanttori F. Salonen sai tehtäväkseen sijoittaa rahat johonkin pankkiin. Seuraavana vuonna perustettiin urkurahasto. Vuonna 1894 urkujen hankkimisen todettiin tulevan liian suureksi rasitukseksi seurakuntalaisille ja niin hanke joksikin aikaa raukesi. Suuri oli kuitenkin esi-isillämme halu luopua pelkästään lukkarivetoisesta (toimi esilaulajana) veisaamisesta ja saada kajauttaa ilmoille virret urkujen säestyksellä. Uurastus tuotti myönteisen tuloksen, ja niinpä 12 äänikertaisten urkujemme vihkiäistilaisuutta vietettiin 26.5.1929. Tällöin kirkko oli 6 Jämijärven Joulu 2005
Urkujen huono kunto johti alan asiantuntijoiden vierailuihin seurakunnassamme, ja heidän raporttiensa pohjalta kirkon urkutoimikunta vuonna 2001 antoi lausuntonsa. Siinä kehotettiin palauttamaan soitin alkuperäiseen asuunsa, vaihtamaan kaikki soittopalkeet, tekemään urkuihin täyspuhdistus ja huolto sekä poistamaan akustiikan parantamiseksi lattioiden huopamatot. Näiden toimenpiteiden myötä saataisiin kirkkoomme erinomaiset urut. Asian johdosta perustettiin urkutoimikunta, ja keskustelua käytiin niin uusien urkujen kuin restauroinninkin puolesta. Asiaa perusteellisesti pohdittuaan toimikunta ehdotti vanhojen urkujen korjaamista. Näin kustannukset olivat vain n. neljäsosa uusien urkujen (n. 1.200.000 mk) hinnasta, ja aikaisempien sukupolvien hankinta pääsi oikeuksiinsa. Rauhallista joulua! Marita Frigård Lähteet: Olavi Heikkilä: Jämijärven seurakunnan historia1855 2000 Heikki Havi: Jämijärven seurakunnan internetsivut Heikki Havin haastattelu Uruissa on kaksi sormiota ja jaloin soitettava koskettimisto eli jalkio. Jalkiolla soitetaan virsien alinta ääntä. Äänikerrat valitaan sormion yläpuolella näkyvillä rekisterikoskettimilla. Äänikerta on pillisarja, jossa kutakin sormion kosketinta vastaa urkupilli. ollut täpösen täynnä kirkkokansaa, ja toukokuu antoi juhlijoille kuuman päivän. Vuotta aikaisemmin oli seurakuntaamme valittu lukkariurkuriksi Leo Jämsä, ensimmäinen kanttoriurkurikoulutuksen saanut. Hän hoiti virkaansa ansiokkaasti 44 vuotta ja oli varsin vaikuttava henkilö kylämme elämässä. Kiitollisuudella muistan, miten ohjautuessani toisten myötä hänen johtamaansa lasten kuoroon, hän ei milloinkaan ilmein, elein tai sanoin ilmaissut, että vitosen laulunääneni olisi ollut joukkoon kelpaamaton. Urkujen uudistusliike alkoi vaikuttaa myös meidän seurakunnassamme ja 1950-luvulla päätettiin vaihtaa kaksi äänikertaa kirkkaammin soiviin. Tarkoituksena oli saada urut soimaan barokkityylisesti. Näin alkuperäinen tämän tyyppisten urkujen sointi vääristyi. Uudistettujen urkujen säestyksellä kirkkokansa joka tapauksessa veisasi eri tilaisuuksissa aina 2000-luvulle asti. Aika oli kuitenkin syönyt soitinta ja nykyinen vuodesta 1994 seurakuntamme musiikkielämää luotsannut urkurimme Heikki Havi sai alkuaikoinaan elää lukuisia epävarmuuden ja jännityksen hetkiä soittaessaan. Urkupillit ovat joko metallia tai puuta. Pituudet määritellään jalkamitoin (jalka = 12 tuumaa = n. 30 cm). Pillit ovat huulipillejä, kuten meillä tai kielipillejä. Urkujemme soitinääni on pehmeää ja tummahko edustaen lähinnä romanttisen tyylin urkuja. Barokkiuruissa taasen (jollaisiksi urkumme 50-luvulla pyrittiin muokkaamaan) ääni on kirkas ja heleä. Jämijärven Joulu 2005 7
JOULUPUKKI JA TONTTU Joulupukki pomppii lumihangessa, ja tonttu sen vieressä pomppii. Sitten ne toisiinsa törmää ja hankeen kaatuu. Sitten ne menee sisälle teelle. Jesse 9 v. 8 Jämijärven Joulu 2005
PUKIN PUUHAT Joulupukki lähtee pihalle ja sitten hän lähtee viemään lahjoja kilteille lapsille. Sen jälkeen pukki lähti etelään. Jussi 7 v. Jämijärven Joulu 2005 9
Jukka Silvolalla on lämpimiä muistoja Jämijärveltä Aikoinaan pappilan pojista keskimmäinen, nykyään rehtorina työskentelevä Jukka Silvola (s.1964), asuu perheensä kanssa omakotitalossa Uudenkaupungin kaupunkialueella. Silvolan perheeseen kuuluvat vaatetusalan yrittäjänä työskentelevä Tiina-vaimo sekä vuonna 1996 syntynyt Joona-poika ja vuonna 2000 syntynyt Adeliina-tyttö. Opettajan ura alkoi Palokoskelta Lukion jälkeen Jukka Silvola lähti suorittamaan asevelvollisuutta Niinisaloon. Palvelusaikana hän pyrki ja pääsi opiskelemaan Raumalle opettajien koulutuslaitokseen. Päätös opettajaksi ryhtymiseen syntyi viime metreillä vasta pääsykokeitten jälkeen. Merkittävänä vaihtoehtona oli upseerin ura. Lapsuuden haaveissa oli työ lasten parissa ja taisipa se toiveammattini olla lastenlääkäri, johon tähtäsin vielä yläkouluvaiheessakin, Jukka Silvola kertoo. Nykyiseen työhönsä ja uravalintaansa Jukka Silvola on kuitenkin erittäin tyytyväinen. Työtään hän pitää ihmisläheisenä ja haasteellisena. Uransa vaiheista hän kertoo seuraavasti: Valmistuin vuodenvaihteessa 1990, ja ensimmäisen viransijaisuuden otin vastaan Jämijärven Palokosken koululta. Jo saman vuoden syksyllä siirryin virkaan Kankaanpäähän, sieltä myöhemmin Raumalle ja Eurajoelle. Pääkaupunkiseudulla piipahdin Järvenpäässä parin vuoden ajan, ja Naantalissa viihdyin opettajan ja rehtorin tehtävissä kymmenen vuotta. Runsaan vuoden ajan Silvolan perhe on ollut uusikaupunkilainen. Jukka toimii siellä kolmen koulun virkarehtorina. Oppilaita kouluissa on pienistä ekaluokkalaisista vanhimpiin yhdeksäsluokkalaisiin. Omilta kouluvuosiltaan Jukka Silvola kertoo muistavansa varmasti jokaisen opettajansa ja heistä jokaisen positiivisin mielin. Partiosissit Partaharjulla. Kuvassa vasemmalta lukien mukana: Jouni Salmela, Timo Virtanen, Rauno Juvonen, Petri Saarenpää, Jouni Lahdensivu, Matti Kivikari, (edessä makaamassa kassien takana Kyösti Niemi), Unto Joensuu, Heikki Niemi ja Jukka Silvola. 10 Jämijärven Joulu 2005
Yläasteen luokanvalvojani Pirkko Jokinen os. Rissanen on kuitenkin henkilö, jonka muistan parhaiten ja jonka tuen ja kannustuksen sanat kaikuvat vieläkin ajatuksissani omilla oppitunneillanikin. Nykyään Jukka Silvola osaa arvostaa omien opettajiensakin työtä vielä enemmän, kun näkee omassa työssään arkipäivän todellisuuden. Opettajan ammattia hän on kuitenkin arvostanut jo pienestä pitäen äidin opettajavanhempien myötä. Järvi tärkeä osa elämää Työnsä ja opiskelunsa ohessa Jukka Silvola on ehtinyt olla aktiivisesti mukana päätöksenteossa kunnallisella, valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla kahdenkymmenen vuoden ajan. Yhdelle henkilölle riittäväksi katsomani luottamushenkilötaipaleen lopetin vuosi sitten. Vapautuneen ajan olen täyttänyt harrastuksilla perheeni kanssa ja haasteellisella työlläni. Nykyisin aikaa jää myös lapsena aloittamalleni filatelialle sekä myöhemmin mukaan tulleelle yhdistystoiminnalle, kertoilee Jukka vapaa-ajan käytöstään. Jukka Silvolan lapsuuden harrastuksiin kuuluivat Jämijärven luonnon suomat mahdollisuudet eli partiotoiminta, luonnossa liikkuminen sekä metsästys ja kalastus. Järvi itsessään ja sen monimuotoisuus sekä Jämijärven luonto olivat lapsuus- ja nuoruusvuosina merkittävä osa Jukan elämää. Partiotoiminnassa Jukka Silvola on nykyisin mukana aktiivisena vanhempana Joonan mukana Uudenkaupungin lippukunnassa. Myös luontoharrastukset ovat pysyneet mukana edelleen. Partiosissi ja Miilunvartija Oman partiotaipaleensa Jukka Silvola aloitti poikapartiossa Jämijärven Partiosisseissä, joka herätettiin henkiin seurakunnan nuorisotyön avustuksella Silvolan perheen muuttaessa Jämijärvelle. Jukka tietää Partiosissien toimineen aiemmin aktiivisena Lauri Leppihalmeen vetämänä. Alkutaipaleelta muistan yöretket Jämin maastoon, Sakari Peijarin kertomat kokemukset sodasta taistelulentäjänä, Risto Malisen vetämät lintujen bongausretket ja onkireissut. Valmistimme jopa perunasta vanhanajan plusi-valaisimia isäni ohjauksella. Ensimmäinen kolomme sijaitsi todellisessa kolossa vanhan pappilan pannuhuoneen takana. Paloturvallisista syistä emme siellä saaneet enää myöhemmin oleskella. Partiosissien toiminnan myötä osallistuimme myös useana kesänä Pieksämäen Partaharjulla järjestettyihin Jokapojan raittiusleireihin. Heikin kanssa Mielahdessa. Osin myös Partiosissien toiminnan jäänteille perustetun nykyisen partiolippukuntamme Jämijärven Miilunvartijoiden toiminnassa Jukka on ennättänyt olla mukana. Miilunvartijoiden ajoilta suurleiri Miilu-85 Jämillä on mieleenpainuvin tapahtuma. Jo edeltävä Karhuleiri esileirinä oli mielenkiintoinen ja hyviä muistoja herättävä. Miilu-leirin mittavana urakkana oli jätehuolto ja vessojen tyhjennys, jonka lippukuntamme oli ottanut tehtäväkseen. Rantasalon Heikin kanssa sitä sitten kuljetettiin jätettä pelloille ja laitumille lannoitteeksi. Partiotoiminta on antanut Jukalle hyviä kokemuksia, oppia koko elämään ja paljon hyviä käytännön taitoja. Työelämään se on antanut mallia esimiestehtäviin ja työntekoa arvostavia elämänarvoja. Tärkeitä jämijärveläisiä ihmissuhteita Silvolan lapsuuden perhe muutti Jämijärvelle vuonna 1973, jolloin Iikka Silvola aloitti Jämijärven kirkkoherrana. Jukka on asunut Jämijärvellä yhdeksänvuotiaasta pojasta aina siihen asti, kunnes lähti opiskelemaan Raumalle. Jukka Silvola on jäänyt kaipaamaan Jämijärveltä ystäviä ja ihmissuhteita sekä monia lämpimiä muistoja. Lämmöllä muistan myös niitä ikäihmisiä, joiden kanssa muodostui ystävyysside, silloin kun isän ja äidin kanssa heitä kiersin tapaamassa tai kun heihin tutustuin seurakuntaväen bussimatkoilla. Jämijärven Joulu 2005 11
Joona, Jukka, Tiina ja Adeliina. Viimeksi Jukka Silvola on vieraillut Jämijärvellä tämän vuoden elokuussa, vaikka siteet Jämijärvelle ovatkin nykyään melko vähäiset. Läheisestä ystäväpiiristäni Jämijärvellä ei enää asu Jouni Salmelan lisäksi muita. Jounin ja hänen perheensä kanssa olemme tekemisissä ajoittain. Jämijärven Joulun lukijoita kiinnostaa varmasti myös Hili ja Iikka Silvolan sekä Petrin ja Markuksen kuulumiset. Jukka Silvola kertoo vanhemmistaan ja veljistään näin: Vanhempani voivat hyvin ja asuvat edelleen Naantalissa. Vanhemmat jaksavat antaa runsaasti aikaa myös lapsenlapsilleen. Petri asuu lähiseudulla Maskussa perheensä kanssa ja työskentelee lääketeollisuuden palveluksessa. Nuorin veljeksistämme Markus teki suuren ratkaisun elämässään ja muutti Australiaan perheensä kanssa vajaa vuosi sitten tarkoituksenaan rakentaa tulevaisuutensa toisella puolella maapalloa. Nykytietotekniikan aikana kuitenkin olemme kuva- ja puheyhteydessä häneen viikoittain. Oma joulu omassa kodissa Joulumielen tekee lasten ilo ja riemu, kynttilän liekki, piparin tuoksu. Jouluun kuuluu myös käynti kirkossa ja joulun ilosanoma: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja Jeesus Kristus. Silvoloiden jouluperinteeseen kuuluu oma joulu omassa kodissa, odotettuina jouluvieraina vanhemmat ja appivanhemmat. Tulevaisuudeltaan Jukka Silvola odottaa asioita, joita hän on tähänkin asti saanut kokea rakkautta, iloa ja onnellisuutta. Vielä jutun loppuun Jukka Silvolan terveiset meille jämijärveläisille: Omasta ja perheeni puolesta haluan toivottaa siunattua ja rauhallista joulua jokaiseen kotiin ja sydämeen. Lämmöllä ja kiitollisuudella muistelen useita jouluja sekä lapsuuteni ja nuoruusvuosieni aikaa jämijärveläisten kanssa. Teksti: Sara Riihimäki Kuvat: Jukka Silvolan albumi 12 Jämijärven Joulu 2005
Jämijärvi tietosanakirjojen kertomana Vain jokuset rivit eri vuosikymmenten tietosanakirjoissa kertovat huikeasti enemmän, mitä sanat sanovat: mitkä asiat ovat olleet tärkeitä minäkin aikana, miten kieli ja kirjoitusasu poikkeavat tämän hetken ilmaisusta. Maatalous, teollisuus, kauppa, kulkuyhteydet, asukasluku silmiemme edessä on lähes koko mennyt vuosisata muutoksineen. Aina täällä kotikonnuillamme on asuttu ja eletty, rakennettu tulevaisuutta, pärjätty miksi emme mekin tämän päivän Jämijärven asukkaat savuissamme, kukin omalla kohdallamme yhteiseksi hyväksi. Järvi, metsät ja kankaat ovat pysyneet paikoillaan. Entä meidän jälkeemme? # Tietosanakirja, Otavan kirjapaino, Helsinki 1911 Jämijärvi. 1. Kunta, Turun ja Porin l., Ikaalisten khlak, Ikaalisten-Jämijärven nimismiesp.; kirkolle 27 km Ikaalisten kauppalasta; 194,9 km 2, josta viljeltyä maata 3,191 ha (1901); 15 1/3 manttaalia, talonsavuja 120, torpansavuja 255 ja muita Savuja 306; 3,521 as. (1907), joista kaikki suomenkielisiä; 1,215 hevosta, 4,192 nautaa (1908).- kansakouluja 2 ( opett.3).- Osuusmeijeri.- 2. Seurakunta, konsistorillinen, Turun arkkihiippak.; Tyrvään rovastik.; itsen. khrakunnaksi 1/5 1909 (Sen.p. 25/41899) Ikaalisista. Kirkko puinen (rak. 1860). # Tietosanakirja, Tietosanakirjaosakeyhtiön kirjapaino, Helsinki 1922 Jämijärvi.3,919 as. (1918), kansakouluja 3, osuuskauppa, jolla 3 myymälää, osuuskassa, säästöpankki; teollisuuslaitoksia: Kotitarve o.-y., jolla meijeri, mylly, saha ja höyläämö, Palokosken saha ja mylly, viskureitten valmistusta ja kankaan kudontaa myytäväksi; kirkolta Siuron asemalle 70 km, Kyröskosken laivarantaan 38 km,- Kirkossa Felix Frangin 1897 maalaama alttaritaulu, Kirkastus. # Iso Tietosanakirja, Otava, Helsinki 1933 Jämijärvi. 1. Kunta Pohjois-Satakunnassa Jämijärven ympärillä. Turun ja Porin l., Ikaalisten khlak. ja tuomiok. 194,9 km 2 (maata), 3,478 as (1931). Peltoa (1929) 3,902 ha, niittyä 434 ha, kasvitarhaa 7 ha.- Yläkansak.7, alakansak.8. Säästöpankki (per. 1909). Haara-apteekki.- Teoll.- lait.: Rikulan kotitarvemylly ja saha. Luonnonnähtävyyksiä: Kylmänmyllynlähde, Soininharju.- 2. Seurakunta, Turun arkkihiippak., Ylä-Satakunnan rovastik.; saarnahuonekunnaksi 1852, kappeliksi 1863. Kirkko puusta 1860 G. Th. P. Chiewitzin piirustusten mukaan. Alttaritaulu Kristuksen kirkastus F. Frangin maalaama. # Pieni Tietosanakirja, Otava, Helsinki 1950 Jämijärvi, kunta Pohjois-Satakunnassa Turun ja Porin läänissä, Porin-Haapamäen radan varrella. Jämijärven Joulu 2005 13
226,6 km 2, 4002 as. (1948). Suomen ilmailuliiton omistama koulu lennokki-, purjelento- ja moottorilentokoulutusta varten. # Facta tietosanakirja, Sanomapaino, Helsinki 1969 Jämijärvi. 1. Kunta Pohjois-Satakunnassa Turun ja Porin läänissä Ikaalisten tuomiokunnassa; maa-ala 214,8 km 2, josta peltoa 25 % ja metsää 73 %, teoll. ja rak.toim. 8 %, kauppa ja liikenne 7 %, palveluelinkeinot 5 %; Pirkanmaan talousalue. Asutus on keskittynyt Jämijärven rannoille. Kunnan pohjoisosa on epätasaista metsä- ja järviseutua. Eteläosassa kulkee länsiluoteesta itäkaakkoon mäntymetsäinen Hämeenkangas. Soininharjulla on purjelentokenttä ja Jämin ilmailukoulu. Srk Tampereen hiippakunnassa, its. 1899, puukirkko (1860). -2. Laiturivaihde Porin Haapamäen rataosalla 76 km Porista koill. Jämin ilmailukoulu, Suomen Ilmailuliiton omistama koulutuskeskus Jämijärvellä, per.1935. J:ssa annetaan purjelento-opetusta ja järjestetään lennokkikursseja. # Suuri Ensyklopedia, Otava, Keuruu 1982 Jämijärvi, kunta Pohjois-Satakunnassa Turun ja Porin läänissä n. 10 km pitkän Jämijärven ympärillä. 224 km 2. 2505 as (1981). Reima Oy, kenkätehdas Koivusilta Ky, V. Mynttinen & Kumpp. (lihanjalostuslaitos), Jämijärven Lujitemuoviyhtiö. J:n rautatieasema, Jämin Lomaharju (purjelento, moottoriurheilu, talviurheilu) Soininharjulla (186 m), Kylmänmyllyn lähde, Hämeenkangas, J:n srk Tampereen hiippakunnassa, itsenäistyi 1899. Puukirkko (Georg Theodor Chiewitz, 1860). Tiedot koonnut Päivikki Taitto Kuvat osoitteesta www.jamijarvi.fi 14 Jämijärven Joulu 2005
Tervanpolttoa Hämeenkankaan laitamilla Siitä huolimatta, että Jämijärvi on ollut varsinaisen tervanpolttoalueen ulkopuolella, on täälläkin sitä aikoinaan valmistettu melkoisesti yli oman tarpeenkin. Tervanpoltto oli merkittävä tulonlähde lankunsahauksen ohella vielä 1900-luvun alkuun saakka. Tervaa vietiin Jämijärveltä Poriin ja Kristiinankaupunkiin, ja paluukuormina tuotiin välttämättömiä kulutustarvikkeita kuten suolaa, jauhoja, lamppuöljyä ja rautaa. Tervaspuita polttoa varten saatiin männyistä ja männyn kannoista, joten pitäjän keskellä olevalta kuusimetsäalueelta tervaspuita löytyi vähemmän kuin pitäjän laitamien mäntymetsistä. Onhan järvirantojen kuusimetsiäkin aikoinaan kaskettu ja metsittyneiden kaskien sekametsistä löytyi myös tervaspuita. Kotitarpeiksi poltettujen hautojen raaka-aineet saatettiin vedättää vähän kauempaakin. Yleisesti voidaan todeta, että vielä sata vuotta sitten lähes jokaisella maatilalla oli jonkin kokoinen tervahauta, jossa tervaa poltettiin kotitarpeiksi joskaan ei joka vuosi. Terva oli sen ajan kyllästysaine, jolla keväisin käsiteltiin veneet, ajokalut reet ja kärrynpyörät ja märkinä aikoina sitä käytettiin esim. nahkajalkineiden suojaamiseen kastumiselta ja pohjia sekä alaosia myös kulumiselta. Terva oli tärkeä suksivoide, ja sitä käytettiin myös lääkinnällisiin tarkoituksiin niin ihmisille kuin eläimillekin. Joka talon kärry- tai rekiliiterin nurkassa oli tervatynnyri. Tämän kirjoittaja muistaa vielä 40 50-luvuilta, jolloin kumijalkineita oli vaikea saada, kuinka märkinä aikoina keväin syksyin tuotiin terva-astia uunin suuhun lämpiämään jalkineiden voitelua varten. Tervan tuoksu oli pirtissä perin tuttu aromi. Hämeenkangas reuna-alueineen on kasvanut mäntyvaltaista puustoa ja kankaan reunamilla on vieläkin näkyvissä useita vanhoja tervahaudan paikkoja kuoppia. Mielahden rannassa Mielahden penkereellä on säilynyt näkyvillä suurehko hauta, joka on selvästi muita näyttävämpi. Paikka on nykyisellä rantakaava- ja tonttialueella. Ehkä kaikkein suurin lähitienoon tervahauta on ollut Koirikuonossa Ikaalisten puolella ja entisen Varpeen talon maalla. Kyseisestä haudasta kirjoittavat Jaakko Koskelo ja Leo Lammi kirjassaan Hämeenkankaantien varrelta seuraavasti: Honkijokilaisten tervahauta Vanhan Hämeenkankaantien tuntumassa on monia tervanpolttopaikkoja. Vatulan kangasalueella on niitä ollut, samoin Varpeella. Onpa muuan tervahauta Koirikuonosta Vesisuolle päin tunnettu nimellä Honkijokilaisten tervahauta. Milloin siinä on tervaa poltettu, ei kukaan tiedä sanoa. Saattaa olla niin, että paikalla tosiaan on ollut tervanpolttajia Honkajoen kappelista ehkä Vehuvarpeen isäntä on antanut luvan sukulaismiehilleen. Jorma Vappulan mukaan Honkajoen metsät eivät tarjonneet hyviä mahdollisuuksia tervanpolttoon, materiaalina olivat etupäässä vaivaismännyt ja männynjuuret. Ikaalisissa taas oli käytössä pohjalainen tapa polttaa tervaa nuorista männyistä. Myös tuon ajan keino kaataa puu talvella hangen aikana pitkään kantoon tarjosi aineksia tervan valmistukseen. Kangasalueilla veistettiin kasvavat männyt joskus niin, että ne pihkoittuivat runsaasti. Samalla tavalla pihkoittuivat pitkäksi jääneet kannot. Isojokilaisten tervatehdas Toivo Kujansuu Jämijärven Pirttijärveltä kertoi, että Isojokilaisilla oli Hämeenkankaan laidassa 1900- luvun alussa suuri tervahauta. Paikka sijaitsee vähän yli kilometrin päässä Koirikuonosta lounaaseen entisellä Varpeen tilan maalla pienellä kumpareella. Syynä siihen, että Isojoelta oli lähtenyt miesjoukko näinkin kauaksi tervanpolttoon pidettiin sitä, että siellä oli tervanpolttoa harrastettu laajemmin ja näin värkit olivat jo käyneet vähiin. *** Olihan täälläkin tervaa poltettu paikkakuntalaisten toimestakin pitkään, mutta ehkä se oli ollut pienimuotoisempaa kuin Etelä-Pohjanmaalla, joka kuului jo osittain varsinaiseen terva-alueeseen. Metsäteknikko Voitto Viitala kertoi Kauhajoelta laskeneensa lähes tuhat tervahautaa. Toivo Kujansuu muisteli edelleen isänsä Iivari Kujansuun, s. 1895, kertoneen aikoinaan tästä laajamittaisesta tervanpoltosta. Isojokilaiset olivat tehneet Varpeen ja Mäkitalon tilojen omistajien kanssa jonkinlaisen sopimuksen tervaspuiden otosta heidän metsistään, jotka olivat silloin hyvin laajat. Näin suurimuotoiseen tervanpolttoonhan eivät enää kannot riittäneet, vaan tervaspuita oli otettava pys- Jämijärven Joulu 2005 15