10. luento: Visuaalinen suunnittelu

Transkriptio

1 10. luento: Visuaalinen suunnittelu Suurin osa verkkopalveluiden informaatiosta välitetään visuaalisessa muodossa. Tiedon asettelulla ja informaation selkeällä näkymisellä on suuri merkitys informaation vastaanoton ja käsittelyn nopeuteen. Sivuston ulkonäkö vaikuttaa siten merkittävästi informaation havaitsemiseen ja omaksumiseen. Ulkoasun selkeydellä, sommittelulla, typografialla ja värivalinnoilla voidaan auttaa käyttäjää hahmottamaan sivulla olevat elementit ja havaitsemaan nopeasti esim. navigointipainikkeet. Verkkopalvelun ulkoasu vaikuttaa siis käytön tehokkuuteen ja opittavuuteen myös käyttäjän kokemaan miellyttävyyteen. Visuaalisen käytettävyyden (visual usability) suunnittelu edellyttää perehtymistä niihin lainalaisuuksiin, jotka liittyvät ihmisen näköaistiin, hahmontunnistukseen, visuaalista huomion kohdistamiseen ja informaation prosessointiin. (Vrt. Näsänen 2001.) Hyvin toimivan verkkopalvelun visuaalisen suunnittelun perussäännöt ovat samoja kuin käytettävyyteenkin liitettävät tekijät: selkeys, johdonmukaisuus, yksinkertaisuus miellyttävyys. Käyttöliittymää voidaan tarkastella käyttötaiteena, jolloin tuotteen käyttötarkoitus on yhteydessä sen esteettisyyteen. (Esim. Sinkkonen ym. 2002, ) Visuaalinen suunnittelu on muutakin kuin sommittelua ja värien valintaa. Visuaalisella suunnittelulla ohjataan käyttäjää havaitsemaan tärkeitä asioita, tuetaan informaation omaksumista ja tavoitteiden saavuttamisessa. Verkkopalvelun toimivuus ja sisältö ovat ensisijaisia tavoitteita, joita myös käyttöliittymän (esteettiselläkin) ulkoasulla pyritään tukemaan. Esteettisyys Visuaalisessa suunnittelussa on kysymys esteettisyydestä. Esteettisyys on filosofian ala, joka tutkii taidetta tai muita asioita joihin liittyy esteettisiä arvoja tai esteettisyyden kokemus. Arkikielessä esteettisyydellä tarkoitetaan yleensä kauneutta tai miellyttävyyttä. Esteettisyyden kokemus on kulttuurisidonnaista, subjektiivista ja usein esteettisyyteen liitettävät arvot vaihtelevat aikojen kuluessa. Esteettisyyden subjektiivisuudesta huolimatta olemassa tiettyjä perussääntöjä, jotka yleensä näyttävät hyvältä länsimaisen katsojan (tässä tapauksessa) silmissä. (Vrt. Sinkkonen ym ) Esteettinen kokemus Onnistunut havaintoprosessi tuottaa mielihyvää, jota voidaan nimittää (Hatva 1998a, 13). Esteettisyyden kokemusta on verrattu mm. ongelmanratkaisuun, joka liittyy havaitsemiseen. Sopivan vaikean ongelman ratkaiseminen tuottaa ratkaisijalleen mielihyvää ja siten esteettisen kokemuksen. Sopiva ongelman vaikeusaste vaihtelee yksilöittäin. Selitystä ei kuitenkaan pidetä kaikilta osin riittävänä, sillä se ei esim. selitä ihmisten mieltymystä tiettyihin väreihin. (Esim. Hatva 1998b, 87.) 1

2 Esteettisyys ja käytettävyys Toisinaan ihmiset tekevät valintoja pelkästään esteettisyyden perusteella. Ihmisillä on taipumus pitää esteettistä tuotetta muita laadukkaampina ja esteettisen ulkoasun ajatellaan liittyvän myös käytettävyyteen. Tutkimuksissa on yritetty selvittämään jo pitkään käytettävyyden ja esteettisyyden välistä suhdetta onko korrelaatio positiivinen vai negatiivinen. Joidenkin näkemysten mukaan esteettisyys on yhteydessä lähinnä ns. näennäiseen käytettävyyteen, käytettävyyden ensivaikutelmaan. Todellinen käytettävyys voi silti olla jotakin muuta. (Tompuri 2004.) Esteettisyys (kuten käytettävyyskin) voidaan nähdä myös elämyksiä ja mielihyvää tuottavana tekijänä, joka vaikuttaa ihmisen tunnetiloihin. Tunnetiloilla on todettu olevan selkeä yhteys ihmisen rationaaliseen toimintaan: informaation käsittelyyn, luovuuteen, ajatteluun, vuorovaikutukseen sekä immunologiseen järjestelmään. Tunnetila vaikuttaa mm. kehon orientaatioon ja sitä kautta ergonomiaan. Positiivisilla tunnetiloilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia esim. tehokkuuden, tavoitteiden saavuttamisen ja ongelmaratkaisun kannalta. Lisäksi positiivinen ja myönteinen tunnetila vaikuttaa käyttäjään siten, että he sietävät pieniä käytettävyysongelmakin. Vastaavasti negatiivisilla tunteilla voi olla haitallisia vaikutuksia: suuttuneena ajattelu ja luovuus kapeutuu. (Esim. Norman 2002; Surakka 2004.) Selkeä yleisilme Selkeä ja rauhallinen yleisilme auttavat käyttäjää hahmottamaan sivujen eri elementit ja havaitsemaan keskeisen informaation. Esimerkiksi runsas värien, muotojen tai liikkuvien elementtien käyttö eli kaikki ylimääräinen häly johtaa helposti rauhattomaan ja sekavaan yleisilmeeseen, jossa erilaiset visuaaliset vihjeet kilpailevat huomiosta. Pelkästään liian täyteen ahdettu sivukin luo helposti sekavan vaikutelman. Käyttäjä ei ikään kuin osaa kohdistaa huomiotaan mihinkään erityiseen. Myös turhat animaatiot, toisarvoisten yksityiskohdat, turha ja huonosti toteutettu kolmiulotteisuus useimmiten ainoastaan häiritsevät käyttäjää. (Sinkkonen ym. 2002, ) Esteettinen ja selkeä ulkoasu muodostuu seuraavista tekijöistä (Sinkkonen ym. 2002, 181): Erilaisten elementtien muoto ja suhteet sekä selkeys ja harmonia. Johdonmukaisuus ja tarkoituksenmukainen ryhmittely. Tasapainoinen asettelu. Ilmavuus (tyhjän tilan käyttö). Erilaisten elementtien tasaus. Yksinkertaisuus ja yhtenäinen kokonaisuus. Kontrasti ja visuaalinen jännite. Värisuunnittelu. 2

3 Värien käyttö Värejä voidaan tarkastella useista eri näkökulmista. Fysiikassa ollaan kiinnostuneita väreistä valoon liittyvinä elektromagneettisina säteilyilmiöinä. Fysiologia tutkii valon ja värien vaikutusta silmien ja aivojen toimintaan. Psykologiassa värit ovat mielenkiinnon kohteina tutkittaessa havaitsemista, värisymboliikkaa, yksilöllisiä värimieltymyksiä sekä värien vaikutusta tunteisiin ja mielialaan. (Itten 1989, ) Värin valinta Värit ovat varsin merkittäviä käyttöliittymän suunnittelun kannalta. Toimiva värin valinta lisää käytön tehokkuutta, nopeutta ja tarkkuutta. Väärin valittu väri voi vaikuttaa aivan päinvastaisesti. Värien ja muotojen avulla voidaan esim. kiinnittää käyttäjän huomio johonkin tiettyyn asiaan, auttaa tunnistamaan ja muistamaan asioita, ilmaista yhteenkuuluvia asioita sekä lisätä käytön miellyttävyyttä. (Esim. Sinkkonen 2002, ; Brusila 1998, ) Värisuunnittelu on varsin monimutkaista, sillä värin luonne ja vaikutus riippuvat sen paikasta ja suunnasta, kontrastiolosuhteista, väripinnan koosta ja muodosta sekä muista käytetyistä väreistä (esim. Itten 1989, 91). Väreihin liittyy myös voimakkaita kulttuurisia, sosiaalisia ja emotionaalisia merkityksiä ja henkilökohtaisia mieltymyksiä. Muutamia huomioita värien käytöstä (Sinkkonen ym. 2002, ) : Eri väriset elementit vaikuttavat toisiinsa. Valkoinen neliö mustalla pohjalla näyttää suuremmalta kuin samankokoinen musta neliö valkoisella taustalla. Vaaleat, kirkkaat ja lämpimät värit vaikuttavat nousevan lähemmäksi katsojaa. Lämpimät värit nousevat lähemmäksi katsojaa kuin kylmät värit. Voimakkaat värit esim. vastavärit aiheuttavat väreilyä alueiden rajalla. Voimakkaat värit aiheuttavat jälkikuvia. Kirkkaat värit kaappaavat helposti huomion. Värien erottuminen taustasta täytyy aina varmistaa. Turvallisinta on yhdistellä samantyyppisiä värejä keskenään esim. kylmät värit, lämpimät värit, lähivärit, murretut värit jne. Värisuunnittelussa voi hyödyntää myös symbolivärejä, lippujen värejä yms. kulttuurisidonnaisia värejä. Esimerkki Erilaisia optisia illuusioita Värien viestinnälliset merkitykset Väreihin sisältyvät symboliset ja assosiatiiviset merkitykset voivat tuoda viesteihin uusia piirteitä. Esimerkiksi punaista väriä kuten lämpimiä värejä yleensäkin pidetään yleensä aktiivisena, aggressiivisena. Sinistä väriä ja kylmiä värejä taas pidetään usein kylminä ja passiivisina. Värien symboliset merkitykset voivat olla suhteellisen yleismaailmallisia tai vain suppean piirin tiedossa. Esimerkiksi eri aatteilla on usein oma värisymboliikkansa. (Brusila 1998.) 3

4 Värien symboliset merkitykset ovat myös kulttuurisidonnaisia (esim. Brusila 1998; Sinkkonen ym. 2002): Väri Merkityksiä ja mielleyhtymiä Violetti, purppura Länsimaissa mysteerit ja salaperäisyys. Lähi-idässä prostituutio. Keski- Euroopassa feministiliikkeet, myös seksuaaliset vähemmistöt. Japanissa valta ja varakkuus. Pohjois-Amerikka vanhat naiset. Sininen Intiassa joissakin yhteisöissä viha. Useissa länsimaissa viileys, viattomuus, melankolisuus. Turkoosi Useissa kulttuureissa raikkaus, puhtaus, luovuus. Monissa muinaisissa kulttuureissa pyhä väri. Vihreä Länsimaissa kateus, myös elämä ja kasvu. Meksikossa toivo. Buddhalaiset maat ja Israel huonot uutiset. Keltainen Antiikissa kiukku ja kateus. Japanissa kunnia. Useissa kulttuureissa myös sairaus. Oranssi Useissa länsimaissa edullisuus. Kiinassa ja Japanissa onnellisuus ja rakkaus. Hinduille pyhä väri. Ukrainassa voima, aurinko ja tuli. Punainen Japanissa viha. Juutalaisuudessa veri ja synti. Suomi ilo ja voimakkuus. Myös synti, veri ja rakkaus. Työväen aate. Ruskea Irlannissa helvetti. Intiassa liittyy suruun, joissakin kristillisissä maissa köyhyys, surumielisyys, nöyryys. Valkoinen Intiassa epäonni. Suomessa puhtaus. Sininen ja valkoinen laadukkuus. Musta Joissakin intiaanikulttuureissa vihaa. Kiinassa kunnia ja kuolema, myös epäonni. Suomi suru ja virallisuus. Harmaa USA:ssa kalleus, laadukkuus. Suomi ja Japani tavallisuus, huomaamattomuus yllätyksettömyys. Heprealainen perinne viisaus. Erilaiset ihmiset pitävät yleensä erilaisista väreistä. Värimieltymyksiä on mm. yhdistetty tiettyihin persoonallisuustyyppeihin. Esimerkiksi ulospäinsuuntautuneet ekstrovertit tuntuvat valitsevan mieluiten punaisia ja keltaisia värisävyjä. Sisäänpäinkääntyneet introvertit tuntuvat taas pitävän enemmän sinisistä ja vihreistä värisävyistä. Iän myötä ihmiset tuntuvat myös alkavan suosia enemmän sinisiä ja punaisia värisävyjä. Lapset taas tuntuvat pitävän enemmän keltaisista ja vaaleanpunaisista väreistä. (Brusila 1998.) Huomioitavaa värisuunnittelussa Brusila (1998, 52) kehottaa miettimään seuraavissa asioita aloitettaessa värisuunnittelua: Millaisen vaikutelman haluat saada aikaan? Hätkähdyttävän, rauhoittavan, luotettavan jne. Mitkä värit tuottavat haluamasi vaikutelman? Onko väriyhdistelmää käytetty paljon erilaisissa yhteyksissä? Millaisissa yhteyksissä? Onko muita toimivia yhdistelmiä? Ovatko valitsemasi väri tarkoituksenmukaisia? Tukevatko värien symboliset merkitykset verkkopalvelun viestinnällistä tarkoitusta? Onko valittujen värien huomioarvo sopiva käyttötarkoitukseensa nähden? Entä luettavuus? Syveneekö vaikutelma värejä vaihtamalla? 4

5 Värisuunnittelu kannattaa aloittaa yleensä suurimmasta väripinnasta eli taustasta. Suurien väripintojen suunnittelussa tulee olla varovainen. Nyrkkisääntönä voidaan mainita, että mitä voimakkaampi väri on sitä pienempinä pintoina sitä yleensä kannattaa käyttää. (Ibid.) Kuitenkaan käyttöliittymän värisuunnittelussa ei pidä luottaa pelkästään väriin, vaan käyttöliittymän on hyvä toimia harmaasävyisenäkin sillä esim. noin 8 % miehistä ja 4 % naisista on jonkin tyyppinen värisokeus (Sinkkonen ym. 2002, 157). Monesti käyttäjilläkin on mahdollisuus vain mustavalkotulostukseen. Näistä johtuen tärkeän informaation havaitseminen ei saa olla vain värin varassa. Esimerkiksi kaavakuvissa ei kannata käyttää pelkästään värejä ilmaisemaan eri vaihtoehtoja, koska informatiivisuus saattaa kadota esim. mustavalkotulostuksessa. Esimerkiksi avainsanojen korostamiseen ei kannata käyttää pelkästään punaista - sanan voi lisäksi lihavoida. Ei myöskään ole hyvä käyttää sinipunaista yhdessä punaisen, vihreän, ruskean tai harmaan kanssa, sillä ne sekoittuvat helposti keskenään. Lisätietoa: Mielenkiintoista tietoa värien historiasta, kulttuurisista merkityksistä jne. Baumann, U. ym. Color Museum [online]. Zürich: Echo Production, 1999 [viitattu ]. Saatavissa www-muodossa: <URL: Runsaasti tietoa väreistä ja mm. niiden merkityksestä eri kulttuureissa. Hintsanen, P. Coloria [online]. 2000, päivitetty 2005 [viitattu ]. Saatavissa www-muodossa: <URL: > Sommittelu Visuaaliseen suunnitteluun liittyy muitakin seikkoja kuin värien valinta sekä yleinen selkeys ja esteettisyys. Keskeistä on myös käyttöliittymän asettelu (layout), jolloin käyttöliittymän elementit pyritään ryhmittelemään, järjestämään siten, että ne ilmaisevat elementtien takana olevien asioiden välisiä hierarkioita ja suhteita. (Vrt.. Nielsen 2000, 18-22; Sinkkonen 2002, ; Kuvallisen sommittelun perusteet ) Sommittelulla tarkoitetaan kuvan elementtien jäsentämistä ja järjestämistä. Sommittelun taustalla on ihmisen luontainen tarve luokitella ja järjestellä ympäristöönsä liittyvä asioita ja hahmottaa siitä kokonaisuuksia. Yleensä järjestys koetan yksitoikkoisuutena ja sen puuttuminen kaaoksena. Onnistunut sommittelu eli elementtien järjestely auttaa katsojaa hahmottamaan kuvan olennaiset elementit ja katsomaan asioita oikeassa järjestyksessä. Sommittelun avulla kuvaan voidaan myös piilottaa erilaisia merkityksiä. (Ibid.) Sommittelu lähtee liikkeelle rajatusta alueesta, joka voidaan jakaa symmetriseksi klassisen ihanteen mukaisesti. Tällöin pinnan puolikkaat ovat massaltaan ja muodoltaan toistensa peilikuvia. Epäsymmetrinen sommittelu taas on vapaampaa ja perustuu vastakohtiin. Tällöin voidaan hyödyntää koon, värin, muodon tai pinnan vastakohtaisuuksia. Toimivan sommittelun pohjana voi olla mm. kultainen leikkaus, jonka mukaan pinta jaetaan matemaattisessa suhteessa 1 : 1,618. Tämä suhde esiintyy yleisesti luonnossa. taiteilijat ja mainostajat ovat oivaltaneet kultasien leikkauksen mukaisen sommittelun miellyttävän silmää. 5

6 Kuten väreihin liittyvät mieltymykset myös sommitteluun liittyvät ihanteet ovat vaihdelleet eri aikakausina. Nykypäivinä arvostetaan ns. dynaamista sommitelmaa, jossa on liikettä, jännitettä ja vaihtelua. Tällainen sommitelmassa käytetään mm. vastakohtaisuuksia hyödyksi. Sommittelussa on pyrittävä tasapainoiseen kokonaisuuteen. Värien lisäksi sommittelussa voidaan hyödyntää kontrastia, tyhjää tilaa, muotoja ja liikesuuntia. Esimerkiksi käyttöliittymässä on hyvä käyttää tyhjää tilaa tasapainottamaan asettelua ja jäsentämään informaatiota. Esimerkkejä kultaisesta leikkauksesta: Golden Section in Art and Architecture: Museum of Harmony and Golden Section Lisätietoa: Berdan, R. Composition & the Elements of Visual Design [online], päivitetty [viitattu ]. Saatavissa www-muodossa: <URL: m >. Kuvallisen sommittelun perusteet [online]. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu, 1997 [viitattu ]. Kuvallisen sommittelun perusteet kurssin oppimateriaali. Saatavissa www-muodossa: <URL: > Hahmottaminen ja havaitseminen Sinkkonen ym. (2002) mukaan ihmisen näköaistia sanotaan asioita yhdisteleväksi aistiksi. Aivot kokoavat näköaistimuksista havainnon, jonka ihminen tulkitsee mm. omien kokemustensa pohjalta. Ihminen pyrkii etsimään informaatiosta tunnistettavuutta, jatkuvuutta ja samanlaisuutta. (Esim. Krech ym. 1982, ; Mustonen 2001, 21; Sinkkonen ym. 2002, ). Hahmopsykologia Saksalaisen hahmopsykologisen koulukunnan (Gestalt Psychology) mukaan havaittu osa saa aina merkityksensä siitä kokonaisuudesta, johon se kuuluu. Havaintoihin vaikuttaa ympäristö, jossa hahmot esiintyvät. Mm. konstruktiivisuus painottaa kokonaisympäristön merkitystä ts. ihminen tulkitsee hahmoja havaittujen ominaisuuksien ja aiemman tietämyksensä perusteella. Konstruktivistisessa näkökulmassa muistilla on tärkeä rooli. Ihminen suhteuttaa uudet havainnot muistissa oleviin tiedonrakenteisiin. Aikaisemmat kokemukset tulevat esiin tulkintakehyksinä. Ihmiset ovat havainnoissaan myös valikoivia havaitsemme herkemmin tuttuja hahmoja kuin vieraita. (esim. Krech ym. 1982, ; Mustonen 2001, 25-26; Sinkkonen ym. 2002, ). 6

7 Havainnointiin vaikuttavat myös ihmisen persoonallisuuden piirteet. Optimisti näkee puolillaan olevan lasin puoliksi täynnä, pessimisti puoliksi tyhjänä ja realisti puolillaan. (Mustonen 2001, 26.) Hahmopsykologian avulla on todistettu, että ihminen jäsentää aistimuksiaan automaattisesti ja tiedostamattomasti niin, että havainnot muodostavat laajempia ja mielekkäitä kokonaisuuksia. Sitä, miten ihmisen aivot ryhmittelevät näköhavaintoja, on selvitetty hahmolakien avulla (esim. Krech ym. 1982, ; Mustonen 2001, 21; Sinkkonen ym. 2002, ). Hahmolakien sisältö vaihtelee riippuen lähteestä, mutta yleisimmin mainittuja ovat (Hakola 2002; Krech ym. 1982, Mustonen 2001): Alue (area) - ihminen hahmottaa yleensä pienemmän alueen kuvioksi ja suuremman taustaksi. Läheisyys (proximity) - lähellä toisiaan olevat visuaaliset ärsykkeet mielletään helposti yhteenkuuluviksi. Esimerkiksi painikkeet, jotka liittyvät samaan toimintoon tai tehtävään on hyvä asettaa lähekkäin. Samaten esimerkiksi lomakkeen ja siihen liittyvien painikkeiden tulee olla lähekkäin. Samankaltaisuus (similarity) - myös muoto, koko ja väri voivat toimia visuaalisina koodeina muodoiltaan tai väreiltään samankaltaiset katsotaan yhteenkuuluviksi. Jatkuvuus (continuity) - yhteneväinen viiva koetaan kuvioksi. Sulkeutuvuus (closure) - jos visuaaliset ärsykkeet näyttävät ikään kuin sulkevan sisäänsä jonkin alueen, niin katsoja mieltää ko. alueen erilliseksi alueeksi. Ihmisellä on taipumus myös täydentää hahmoja "kokonaisiksi". Tuttuus (familiarity) - tutut alueet koetaan kuvioina. Valiomuotoisuus (good shape) - kuviot pyritään ymmärtämään yksinkertaisina ja symmetrisinä ts. ne pyritään ryhmittelemään niin, että niistä muodostuu säännöllinen, kokonainen ja symmetrinen hahmo todennäköisemmin kuin epäsymmetrinen. Yhteinen liike (common fate) - sellaiset kohteet, jotka näyttävät liikkuvan samaan suuntaan samalla nopeudella, mielletään kuuluvan samaan ryhmään. Liikehavainnon synnyttämiseksi riittää myös se, että staattiset hahmot seuraavat toisiaan sarjassa. Esimerkkejä Hahmolait Hahmolait ja web design Ryhmittely Yleensä ihmiset havaitsevat ryhmiä helpommin kuin erikseen merkittyjä osioita. Toisaalta asioiden ryhmittely myös helpottaa muistamista ja sitä kautta oppimista. Ihmisen lyhytkestoisen muistin kapasiteetti on melko rajallinen. Ihminen kykenee pitämään mielessään yleensä noin seitsemän erillistä yksikköä. Muistin kapasiteettia voidaan kasvattaa ryhmittelemällä yksiköitä loogisiin ryhmiin (chunking theory), jolloin yksi ryhmä (joka pitää sisällään useita yksiköitä) itse asiassa muodostaa yhden muistettavan yksikön. (Esim. Krech ym. 1982, ) Hahmolakien ja ryhmittelyteorian (chunking theory) periaatteiden huomioon ottaminen suunnittelussa tukee käyttäjää informaation hahmottamista. Käyttäjä voi tehdä päätöksiä isostakin informaatiomassasta, jos ne on selkeästi ryhmitelty ja esitetty, jolloin käyttäjän ei tarvitse yrittää muistaa niitä (esim. Windows -valikot). 7

8 Huomion kiinnittäminen Liikkuva kuva on varsin hyvä huomion kiinnittäjä, sillä ihmisen koko huomio kiinnittyy luonnostaan helposti liikkuvaan kuvaan. Kyseessä on vaistotoiminto, joka oli aikanaan olennaisen tärkeä henkiinjäämisen kannalta. Liikkuvalla kuvalla, esim. animaatioilla, on paikkansa WWWsuunnittelussa, vaikka yleisesti ottaen animaatiota kannattaa käyttää mahdollisimman vähän (Nielsen 2000, 143). Animaation kykyä vangita ihmisen huomiokyky voidaan jossakin tapauksissa käyttää hyödyksi myös käyttöliittymiä suunniteltaessa. Jos tarkoituksena on kiinnittää käyttäjän huomio johonkin tiettyyn suunnitteluelementtiin samankaltaisten joukosta tai huomauttaa käyttäjälle uudesta tiedosta, tehtävä hoituu tehokkaasti animoidun otsikon avulla. Alkuanimaation tarkoitus on kiinnittää käyttäjän huomio uuteen tekstiin, jonka jälkeen käyttäjä saa lukea tekstin rauhassa ilman muita häiriöitä. Tarpeellisen ja häiritsevän animaation raja voidaan selvittää miettimällä onko animaatiosta hyötyä sivuston tyypilliselle käyttäjälle. Tarkastelemalla toimintaa tavallisen käyttäjän näkökulmasta voidaan selvittää, auttaako jonkin asian esiin nostaminen tyypillisen tai usein toistuvan tehtävän suorittamista. (Nielsen 2000, 149.) Käyttäjän huomio kiinnittyy nopeasti myös ihmistä esittävään kuvaan. Etenkin lähikuva ihmisen kasvoista saa käyttäjän suuntamaan katseensa kuvaan. Katsoja huomio kiinnittyy erityisesti toisen ihmisen silmiin. Asian on arveltu liittyvän esim. vuorovaikutukseen. Tarkkaillessaan toista ihmistä henkilö kiinnittää kenties huomaamattaankin huomionsa toisen henkilön silmiin saadakseen tietoa tämän tunnetiloista. Ihminen hankkii suuren osan ulkomaailmaa koskevasta tiedosta näön välityksellä, joten toisen ihmisen silmien liikkeitä seuraamalla voi seurata mihin toinen henkilö suuntaa huomionsa jne. Myös kasvoja muistuttava visuaalinen ärsyke toimii tehokkaana huomion kiinnittäjänä. (Nummenmaa, Takala & von Wright 1982, 28.) Lähteet Brusila, R Värikin on viesti. Teoksessa. Hatva, A. (toim.) Esteettinen ja toimiva verkkojulkaisun ulkoasu. Helsinki: Edita Oy, Hatva, A. 1998a. Käyttäjän huomioiva suunnittelu. Teoksessa. Hatva, A. (toim.) Esteettinen ja toimiva verkkojulkaisun ulkoasu. Helsinki: Edita Oy, Hatva, A. 1998b. Kuvasuunnittelu verkossa. Teoksessa. Hatva, A. (toim.) Esteettinen ja toimiva verkkojulkaisun ulkoasu. Helsinki: Edita Oy, Itten, J Värit taiteessa. 2. painos. Helsinki: Kustannus Oy Taide. Krech, D. ym Elements of Psychology. 4. ed. New York: Alfred A. Knopf. Kuvallisen sommittelun perusteet [online]. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu, 1997 [viitattu ]. Kuvallisen sommittelun perusteet kurssin oppimateriaali. Saatavissa www-muodossa: <URL: > Mustonen, A Mediapsykologia. Porvoo: Ws Bookwell Oy. 8

9 Nielsen, J WWW-suunnittelu. Suom. Haanpää, T. Helsinki: Edita Oy. Norman, D. Emotion & Design. Attractive things work better [online]. Palo Alto: Don Norman s Website, 2002, muokattu heinäkuussa 2002 [viitattu ]. Saatavissa painettuna. Interactions Magazine, Vol. 9, Nro. 4, Saatavissa www-muodossa: <URL: > Nummenmaa, T., Takala, M. & von Wright, J Yleinen psykologia kokeellisen tutkimuksen näkökulmasta. Helsinki. Otava. Näsänen, R. Visuaalinen käytettävyys - mitä näköaistin ominaisuuksia tulisi ottaa huomioon visuaalisten informaation esitystavan suunnittelussa [online]. Rauma: Suomen Työnäköseura, 2001, päivitetty [päivitetty ]. Saatavilla myös painettuna: Työterveyslääkäri 2001, Vol. 18, Nro 4, Saatavissa www-muodossa: <URL: >. Sinkkonen, I. Ym Käytettävyyden psykologia. Helsinki: Edita Oy IT Press. Surakka, V Tunteet ja sosiaalisuus ihminen-tietokone vuorovaikutuksessa. Psykologia 39, Tompuri, J. Esteettinen käytettävyys tuotesuunnittelussa [online]. Helsinki: Adage, 2004, julkaistu [viitattu ]. Saatavana www-muodossa: <URL: > 9