Joulun alun tervehdys Keltosta. Surua ja iloa syksyssämme. Ikuistimme toisemme 35-vuotishääpäivänä, jota vietimme Terijoella.

Transkriptio

1 Elinan ja Hannun ystäväkirje Elina ja Hannu Heikkilä PL 189, Lappeenranta Elina ven Elina suom Hannu ven Hannu s Ikuistimme toisemme 35-vuotishääpäivänä, jota vietimme Terijoella. Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs. Kaitse ain kansamme teitä vyöttäen voimallas meitä heikkoja edessäs. Sulta on kaikki suuruus, henki sun hegestäs. Herramme, kirkasta meille kasvos laupiaat, niin että armosi alla toivoa rohkaisemalla kukkivat roudan maat. Vaivoissa näytä meille kasvosi laupiaat. Tutkien sydämemme silmäs meihin luo. Ettemme harhaan kääntyis, ettei kansamme nääntyis, silmäsi meihin luo. Alati synnyinmaalle siipies suoja suo. Joulun alun tervehdys Keltosta Saimme viettää Itsenäisyyspäiväämme kauniissa talvisessa säässä Pyhän Marian kirkossa. Kirkko täyttyi Pietarissa asuvista suomalaisista sekä lasten jousiorkesterin ohjelmasta (kuvassa). Suomesta vierailulla olleen Sibelius-lukion kuoron laulu Siunaa ja varjele meitä, sai kyyneleet vierimään, samoin Pietarin suomalaisenkoulun esitys Sininen ja valkoinen. Hannu toimitti palveluksen ja itselleni tuli voimakkaana tunne kuin olisin ollut kotona Suomessa. Surua ja iloa syksyssämme Saatoimme ystävämme Anatolin viimeiselle matkalleen Hän oli Instituutin talonmies ja ensimmäisiä ystäviämme Keltossa. Anatolin lähtö tuli kaikille yllätyksenä. Hän lähti iankaikkisuuteen nukkuessaan Olgansa vieressä. Joka päivä hän ajoi sinisellä Transitillaan pihaamme, oli iloinen ja ystävällinen. Heidän kotipihansa oli kesäisin täynnä tulppaaneja, pioneja ja syksyllä omenia, perunoita ym. Kaikista näistä mekin saimme usein osamme. Monesti kokiessani alkuvuosina yksinäisyyttä, menin heille ja aina tunsin olevani tervetullut. sekä hautausmaalla avoimen arkun ääressä, saimme hyvästellä ystävämme. Ei ollut kiirettä minnekään. Anatoli oli kuollessaan 65 vuotias, kymmenen vuotta Hannua vanhempi. Anatolin lähtö on ollut monelle meistä voimakas muistus elämän lyhyydestä ja arvaamattomuudesta. Siunaustilaisuudessa

2 Syyskuun alun viimeinen kaunis lauantai oli meille kaikille iloinen juhla, Ksenian ja Pashan hääpäivä. He ovat toimineet aktiivisesti seurakunnassa ja niinpä kirkon piha täyttyi nuorista perheistä. Juhla oli ulkona, aurinko paistoi, ohjelmaa ja ruokaa riitti. Pasha on meille tuttu jo pitemmältä ajalta. Hän oli mökkiämmekin maalaamassa parivuotta sitten. Syyskuun lopussa meitä ilahdutti Kuopion miesten iso talkoolaisten ryhmä. Heidän mukanaan oli myös Kuopion piispa Jari Jolkkonen. Miehet saivat paljon aikaiseksi.. Kukkulassa on nyt uusi punainen maali, sen veranta on korjattu, rakennettiin uusia ulkopöytiä ja mekin saimme uuden kauniin portin. Marraskuun perheseminaariin kutsuimme opettajaksi Saara Kinnusen. Aiheenamme oli vanhemmuuden palikat. Kurssilaisia saapui jälleen eri puolilta Venäjää. Järjestimme tapahtumat myös Kelton ja Pyhän Marian seurakunnissa. Oli ilo saada pitää Saaraa vieraanamme. Uskon että monet saivat eväitä reppuunsa jaettavaksi sekä seurakunnissa että omassa kodissa.

3 Marraskuussa saimme olla mukana burjaatti-perheen uudessa kodissa. He kutsuivat ystäviä ja naapureita viettämään yhteistä iltaa ja aloittamaan perhepiiriä kodissaan. He ovat löytäneet Jeesuksen muutamia vuosia sitten. On ollut ihmeellistä kuulla, kuinka Jumala on heitä johdattanut ja auttanut ja vastannut heidän rukouksiinsa. Aluksi tietenkin jälleen nautimme burjaattialaisia ruokia. Täällä Venäjällä yhteisellä ruokailulla on iso merkitys. Muistamme jouluna monia ihmisiä. Muistan äitejä jotka tunnen, heidän kipujaan ja pelkojaan ja voimiensa rajoja. Muistan tänä jouluna Olgaa, joka on menettänyt miehensä. Ystäviä jotka viettävät joulunsa yksin ja joista Jumala tuntuu vieraalta. He ehkä odottavat, eikö sittenkin tapahtuisi jotakin, joka murtaisi heidän yksinäisyytensä. Hyvää Joulua Sinulle ystäväni! Missä oletkin ja minne menetkin. Kristus on tullut meille valoksi. Valoksi yksinäisyyteemme, valoksi perheemme keskelle ja VALOKSI KOKO MAAILMALLE! Elina Elinan ensimmäinen ammatti on askarruttaja,mistäoli taas suurta apua diakoniakurssilla. ja Hannu jatkaa Päällimmäinen tunteeni on, että syksy on mennyt hyvin. Jumalalle kiitos! Olemme olleet terveitä ja vähän kadoksissa ollut työkykyni on jälleen palautunut. Olen kiitollinen Jumalalle, että selvisin työuupumuksestani sittenkin aika vähällä. Millainen työnkuvani nyt sitten on? Siinä on neljä tehtäväaluetta:

4 1) Pietarin Pyhän Marian seurakunta 2) Inkerin kirkon avioliitto- ja perhetyö 3) Inkerin kirkon Teologinen Instituutti 4) Suomen Lähetysseuraan liittyvät tehtävät Pyhän Marin seurakunta Pyhän Marian seurakunta on Inkerin kirkon täkein seurakunta. Sen kirkko on aivan Pietarin keskustassa. Seurakunta on juuri saanut ensimmäisen vaaleilla valitun kirkkoherran, Mihail Ivanovin. Hän on samalla seurakunnan ensimmäisen kirkkoherra, joka ei osaa suomea. Seurakunta oli alun perin suomalainen, mutta nykyään kieli on lähes pelkästään venäjä. Täysin suomen kieltä ei kuitenkaan ole unohdettu. Joka sunnuntai kello on suomenkielinen jumalanpalvelus. Väkeä niissä käy henkeä. Osallistujat ovat pääasiassa iäkkäitä inkeriläisiä ja Pietarissa vierailevia suomalaisia. Lisäksi seurakunta järjestää vuosittain muutaman tilaisuuden, Pietarissa asuville suomen-suomalaisille. Suomen kieltä tarvitaan myös seurakunnassa vierailevien suomalaisten turistiryhmien kanssa. Näistä suomenkielen taitoa vaativista osasista työni Pyhän Marian seurakunnassa muodostuu. Avioliitto- ja perhetyö Perhe-elämän nykyvaikeudet ovat alkaneet näkyä myös Inkerin kirkon elämässä. Ongelmat ovat hyvin monimuotoisia. Pappisperheetkään eivät ole aina pystyneet avioeroja välttämään, mikä on herättänyt kirkossa melkoista hämmennystä. Olemme Elinan kanssa tehneet ajoittain jo aiemminkin perhetyötä, mutta olemme olleet kaksi vuotta tauolla. Nyt taas jatkamme yhdessä työtoverimme Christina Heikkilän kanssa. Meillä on Inkerin kirkossa viiden avioparin perhetyön tiimi. Se painottaa seurakunnissa tehtävän perhetyön tärkeyttä sekä suunnittelee ja toteuttaa sitä. Pyrimme kokoontumaan yhteen kaksi kertaa vuodessa. Tällä hetkellä pohdimme erityisesti ihanteiden ja käytännön välistä ristiriitaa, mikä seurakunnissa helposti syntyy. Tällä hetkellä pidämme Elinan kanssa kuukausittain yhden avioliitto illan Pietarissa ja yhden viikonlopun seminaarin jossakin Inkerin kirkon seurakunnassa. Itse yritän kehittää tapoja, joilla voisin tavoittaa kriisissä olevia pappisperheitä ja auttaa heitä. Teologinen Instituutti Teologien Instituutti kouluttaa kaikki kirkon palkatut ja vapaaehtoiset työntekijät. Instituutin omavaraisuutta on koko ajan pystytty kasvattamaan, niin että se on jo melkein 50 %. Olen Opiskelijoita meillä kyläilemääsä. Ylhäällä kanttoreita, alhaalla perhetyön ja teologian opiskelijoita.

5 Elinan apuna rahaa tuovien suomalaisryhmien palvelemisessa. Oikeastaan luulin jo irrottautuneeni Instituutista, mutta kaksi viikkoa sitten minulle tuli yllättävä kutsu. Instituutin rehtori ja hallintopäällikkö pyysivät minua ottamaan vastuulleni opiskelijoiden hengellisen ohjauksen. En ole vielä vastannut, enkä vielä neuvotellut pyynnöstä esimiehieni ja piispan kanssa. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että jossakin muodossa tulentätä työtä tekemään. Tämä osa Instituutin työstä on nimittäin tällä hetkellä aika heikoissa kantimissa ja siihen pitäisi saada apua. Suomen Lähetysseuraa liittyvät tehtävät Meille on tärkeää, että Lähetysseuran Venäjällä tekemä työ saa näkyvyyttä. Siksi me pyrimme laatimaan Lähetysseuran tiedotukselle raportteja ja valmiita artikkeleja erilaisista työmme kohteista. Myös yhteydenpitoa seurakuntiin ja lähettäjiimme haluaisimme tiivistää, mutta katsotaan nyt, mihin resurssimme kohtuullisesti riittävät. Kevät tulee kohdallani sisältämään myös Venäjän kielen jatko-opiskelua. Tähän uuteen työkuvaan kuuluvat tehtävät vaativan laajempaa venäjän kielen osaamista kuin aikaisempi työni aluepäällikkönä. Hannu Toivotamme kaikille Teille hyvää ja Jumalan siunaamaa joulua ja sitä seuraavaa vuotta Pyydämme esirukousta Inkerin kirkon, sen piispan ja koulutuskeskuksen sekä itsemme puolesta! Elina ja Hannu